Kyllä täältä pakoon pääsee...

Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Lazu » 28 Touko 2008, 18:28

Cerw

Vampyyri katsoi naista hetken. Mies näytti epävarmalta, surulliselta, ehkä hieman eksyneeltä. Kuin ei olisi tiennyt, pitäisikö uskoa kuulemaansa. Miehen kasvoilta heijastui ennenäkemätöntä epävarmuutta ja surua. Kuitenkin, tätä kesti vain pienen hetken, kunnes Cerw käänsi katseensa pois. Samalla katosivat kaikki äsken näkyneet tunteet, ainakin melkein.
Hah, loistavasti.
Cerw vastasi huvittuneena. Joopa joo, tosi loistavasti. Sitten Ada kyseli kelloa. Vampyyriherra nousi seisomaan ja katseli hetken ympärilleen, josko jostain sattuisi löytymään edes pieni vihjaus kellonajasta.
Sisäinen kelloni kylläkin on rikki, mutta veikkaisin että on joko iltapäivä tai ilta. Hyvällä tuurilla hämärä on jo laskeutunut.
Cerw käänsi katseensa takaisin naiseen. Vai löi toisen sydän. Huvittavaa, Cerw luuli ettei vampyyrien sydän lyönyt. Sehän olisi selittänyt mieltymyksen vereenkin; kun ei oma sydän kerta pumpannut verta niin se piti sitten hankkia muilta.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 28 Touko 2008, 19:23

Ada, Black

Ada katseli Cerwin mukana ympärilleen, koittaen saada jotain vihjettä kellon ajasta, mutta turhaan. Cerw veikkaili että kello olisi noin iltapäivän tai illan puolella. Hyvä niin, ei Ada olettanutkaan että he olisivat nukkuneet vain pari tuntia.
Tosin pian Adan ajatukset pysähtyivät, kun tutut askeleet kuuluivat käytävästä. Koko käytävä suoraan sanottuna hiljeni, vartijatkin menivät hiljaisiksi, kun Black asteli kylmän hitaasti näiden taukohuoneen ohi. Kukaan ei edes uskaltanut aivastaa, kun velho oli lähettyvillä. Ai miksi kukaan ei ihmetellyt, että Black haki vankeja selleistä? Yksinkertaista, olihan hän kuninkaan velho. Riitti vain, että hän tarvitsi koekaniineja, eikä kukaan sen jälkeen uskaltanut edes kysyä, miksi hän koekaniineja tarvitsi. Black avasi sellin oven ja vilkaisi sisälle, kunnes päästi ovesta irti ja jäi seisomaan sellin viereen.
"Tulkaa, nyt mennään" Black sanoi ja jäi odottamaan että kaksikko seuraisi häntä.
Ada nyökksä ja vilkaisi nopeasti Cerwiin, kunnes lähti hyppelemään Blackin perään kiltisti sen enempiä vikisemättä. Black johdatti heidät ulos selleistä, linnan pihalle jossa paistoi vielä ilta aurinko. Ada sähähti ja äänekkäästi, kun auringon säteet löivät vasten kasvoja sellaisen piemyden jälkeen. Sen enempiä vampyyreja kiduttamatta, Black johdatti heidät talliin turvaan auringolta.
Tallissa ei pahemmin ollut porukkaa tähän aikaan, kaikki olivat pitämässä taukoa tai lähteneet jo kotiin. Muutama hevonen oli laitumella ja loput jo talleissaan kiltisti ja hiljaa.
"Voitte luikkia tallin takaovesta pois, metsään taikka sitten kylälle." Black sanoi pysähdyttyään ja osoitti tallin ovea.
"Älkääkä koskaan palatko tänne" Black lisäsi kääntyen nyt Adaa ja Cerwiä kohden.
"kiitos sinulle, etkä nyt enää ole sitten velassa!" Ada sanoi hymyillen, hieman kierolla äänellä.
Black vain hymähti ja lähti kävelemään pois päin.. siinä oli hänen hyvästinsä, ei sanoja tai haleja.. ei ainakaan haleja!
"no, mennäänkö?" Ada kysäisi, vilkaisten tallin takaovelle.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 29 Touko 2008, 08:20

Cerw

Hiljaisuus lankesi koko vankityrmään niiden askelten lähestyessä. Suorastaan karmivaa. Ja pian se inhottava velho sitten seisoikin ovella ja käski tulemaan mukaan. Cerw vilkaisi Adaan ja lähti sitten naisen perään.
Pihalla paistoi aurinko! Ada sähähti äänekkäästi ja Cerw veti käden nopeasti kasvojensa suojaksi. Eipä sillä että se kamalasti olisi hyödyttänyt, paloihan käsikin, mutta kuitenkin. Vaan luojan kiitos tuolla velholla oli edes sen verran älliä päässä, että johdatti heidät suoraan turvaan auringolta.
Cerw kuunteli ehkä aavistuksen huvittuneena kaksikon keskustelua. Velho kielsi heitä tulemasta enää koskaan takaisin. No siitä mokoma voisi olla varma, sillä Cerw oli pyhästi päättänyt ettei enää koskaan astuisi jalallakaan samaan paikkaan tuon velhon kanssa. Vampyyriherran olisi tehnyt mieli sanoa velholle vielä muutama valittu sana, mutta katsoi parhaaksi pysytellä hiljaa.
En pidä tuosta tyypistä
Cerw mutisi, kun velho oli jo tarpeeksi kaukana ja nyökkäsi sitten Adalle vastaukseksi.
Minnes matka jatkuu? Vielä ei ole edes hämärää.
Hmm, alkoikohan Adalla olla kiire niiden tehtäviensä kanssa? Vampyyriherra tiesi, että oli viivästyttänyt naisen tehtäviä aika pahasti, eikä siis olisi ihmekään jos toinen pian tokaisisi lähtevänsä keikkojaan suorittamaan. Mukavampaahan olisi, jos he viettäisivät vielä aikaa yhdessä, mutta kaikki ei aina välttämättä mennyt niin kuin halusi. Sen Cerw tiesi inhottavan hyvin. No, aika näyttää miten kävisi.
Lazu
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 29 Touko 2008, 09:15

Ada

"heh.. en minäkään hänestä pahemmin pidä, hän nyt sattuu olemaan vanha tuttu.. hänessäkin on vampyyri verta, äitini veretti hänet joskus.. tosin hänessä on vain niin vähän, ettei se haittaa hänen normaalia elämäänsä, mitä nyt välillä pitää verta juoda" Ada huomautti... no, Blackistä joko piti tai sitten ei, harvemmin ensimmäistä, tämä kun ei koskaan näyttänyt mitään ystävällisiä eleitä... ainaan Adan tietääkseen.
Mutta nyt, minne he menisivät? Ada mietti hetken aikaa, kuunnellen hiljaa itsekseen kuinka hevoset äännähtelivät karsinoissaan... kyllä heidän pitäisi piakkoin häippästä, kohta saattaisi tulla ihmisiä paikalle ja sen jälkeen juostiin ja lujaa.
"hmm... voisimme mennä ihmisten kylään ja pysytellä varjoissa iltaan astin.. sitten voisin hoitaa pari keikkaa alta ja sitten katsotaan mitä tehdään" Ada sanoi kääntyen lopulta Cerwiin päin ja lisäsi "Älä luulekkaan että pääsisit minusta vielä eroon, mehän olemme vasta pääsemässä vauhtiin!".
Sen sanottuaan Ada käveli tallin takaovelle, vilkaisi nopeasti ulos ja lähti kävelemään rakennusten varjoja pitkin kohti ihmisten kylää.. onneksi koko matkalla oli edes vähän varjoa, ettei tarvinnut suoraan auringonpaisteessa kulkea.

// nee, pitäiskö siirtyä kylille pelaamaan? :3 //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Lazu » 29 Touko 2008, 16:49

Lazu
 

Edellinen

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron