Welcome || Aksu


Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 17, 2009 7:25

Harald

Ei, Harald ei tosiaankaan pitänyt Kalmaa suurena uhkana. Vartijat olivat aina salissa, oli paikalla sitten Kalman tapainen tappaja tai vain hento nainen. Se kuului etikettiin, kuningas ei koskaan saanut olla yksin missään yleisessä tilassa ja lisäksi kuninkaan salissa oli ties mitä arvokasta, itse kuninkaan lisäksi. Eihän sitä koskaan tietäisi milloin hyökkäisi ja mitä.
No, Kalma sitten kertoi että kuningas itse oli kutsunut hänet paikalle. Harald kohotti kulmiaan ja vilkaisi tosieen kenraaleistaan, joka kohautti pienesti olkapäitään. Toinen kenraali taas huomautti että Kalma taisi olla se joku, joka oli napannut Dariuksen. Kuningas koki "AHAA"- elämyksen ja kaikki tuntui heti paljon selvemmältä. Ilmeisesti hän sitten oli kutsunut Jackin kyläilemään, ei vain itse tiennyt sitä vielä tuolloin.
"Sinä näemmä olet se joku joka nappasi sinisen kuiskauksen kenraalin.." Harald sanoi sitten siirtäen katseensa takaisin Jackiin suu aavistuken vinossa hymyssä "Onnittelut"
"Voit halutessasi noutaa lisä palkkion sotilastuvalta.. kuulin myös että olit ohimennen teurastanut pari haltiaakin" Kuningas lisäsi naputellen pienesti sormillaan valtaistuimensa käsinojaa... lähinnä siksi että tunsi olevansa hermostunut ja kiireinen ja hän halusi vain takaisin omiin oloihinsa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Elo 17, 2009 7:50

Kalmankoira

Kuningas vilkuili kenraaleihinsa, joista vain toinen epäili hänen olevan se joku joka oli haltia kenraalin napannut. Tai ei niinkään napannut se nyt oli sattunut olemaan lähinnä vahinko ja hän nyt halusi että tuo hieman kärsisi hänenkin edestään. Normaalisti hän olisi vain hakannut tuon henkihieveriin ja sitten repinyt kappaleiksi tai jättänyt metsään kitumaan.
Kuninkaan sanoihin Kalma sitten nyökkäsi pienesti, että oli ollut juuri se vangitsija.
"Kiitos vain..." Kalma hymähti pienesti ja tämä taisi oikeastaan ollakkin ihan ensinmäinen kerta kun Kalma tuolla tavalla hymyili kuninkaan edessä. Vaikkei tuo nyt varmaan siitä mitään välittäisikään. Tosin saattaisi olla ihan toinen huttu uskaltasiko hän ollenkaan mennä sotilastuvalle hakemaan palkkiotaan. Hänethän saatetaan hakata siellä tai muuten vain saada tylyn vastaan oton. Ei etteikö hän pelkäisi, mutta eihän hän saa taittaa sormeakaan yhdeltäkään ihmiseltä tässä kylässä ja se teki hänestä helpon maalin.
"...Tarkoituksena oli kylläkin ruokailla, mutta sain keskeytyksen. Eikä se kenraali kovinkaan erikoinen vastus ollut." Kalma tuumasi siinä ohi mennen. Hän oli suorastaan pettynyt tuon taitoihin kaksin taistelussa, surkeaa.

"Muute... Tässä kun taas jälleen kerran olen, niin haluaisn kysyä miksei herra itse ole kertaakaan tullut kiittämään minua kun olen pelastanut kummatkin tyttäresi?" Olisikohan tuostakin pitänyt olla ihan hissukseen? No hän halusi tietää ja totta kai kuningas oli kiireinen heppu, mutta kuitenkin... Ei mitään kiitosta kertaakaan, ellei lasketa sitä että hänen hengen oli säästänyt. Muttei mitään muuta kiitosta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 17, 2009 8:13

Harald

Hetken Harald oli näkevinään hymyn Jackin kasvoilla mutta hänen stereotypiset olettamukset estivät moisen tosiseikan ajattelemisen. Huonot kuvat Jackistä olivat jo pinttyneet syvälle kuninkaan mieliin, eikä tuo osaisi ajatella Jacksitä mitään muuta ennen kuin tuo todellakin tekisi jotain todella hyvää useampaankin kertaan.. niin se vain oli että huono maine levisi hyvää nopeammin.
"hmh, kukaan ei pidäkkään haltioita erikoisena vastuksena, nuo pirulaiset vain tuppaavat piileksimään ja juoksemaan pakoon aina kun yhteen meinattaisiin ottaa" Harald huomautti Jackin sanoihin.
Tottahan se oli.. haltiat olivat sen verran lipeviä ettei noita meinannut koskaan löytää ja jos löysi ja oli voitolla, nuo joko suosiolla taistelivat kuolemaansa asti tai luikkivat pakoon.. elävän haltian nappaaminen oli sitten suurempi saavutus itse kullekkin.

Jackin seuraava kysymys sai kuinkaan ja kenraalit vilakisemaan miestä kysyvästi. Oliko tuo tosissaan?
"Et taida tietää mutta täällä kuningas ei juokse alasiten perässä kiittelemässä näitä. Jos kiitokset olisit halunnut olisit tullut asiasi kanssa minua tapaamaan. Mutta usko pois, olen hyvin kiitollinen niistä molemmsita kerroista" Harald sanoi peiensti naurahtaen... Mistä Harald olisi edes tiennyt missä tuo vetää? Ei hänellä todellakaan ollut aikaa metsästellä Jackiä pitkin kyliä kertoakseen tuolle miten kiitollinen oli.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Elo 17, 2009 8:52

Kalmankoira

No hän saikin sitten vain kysyviä katseita osakseen kysymyksensä jälkeen. Selvä, hän taisi tehdä aika nolonkin kysymyksen. Mutta eihän hän aatelisten tavoista paljoa mitään perillä ollut, vaikkei nyt olettanutkaan kuninkaan juoksevan kiittelemässä pahaista murhaaja friikkiä. Kalma naurahti kuivasti.
"En sitä meinannutkaan... ajattelin vain." Hän kun oli vain ajatellut saavansa edes tuolta jotakin kautta kiitoksen, vaikka sitten pikku lahjan tai jollakin muulla tapaa. Mutta ei sitten sitäkään, ei yhtään mitään ja tämäkin kiitos tulee Anen tapauksessa melkein kuukauden myöhässä ja Lilyn tapaukseen melkein viikon. Että kiitos todella paljon vain.
"Mutta kiiitos siintäkin vain." Kalman kasvoilla kävi nopea hymähdys noiden sanojen jälkeen, mutta katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin. Ja mitä hittoa hänen muka vielä muka pitäisi vielä tehdä, että pääsisi edes hieman tuon siiven alle? Hän oli pelastanut kummatkin tuon tyttäret, vanginnut haltia kenraalin... Mitä hänen muka vielä pitäisi tehdä? Pelastaa koko kylä? Ei muuten onnistu sen kaiken jälkeen miten häntä on kohdeltu.

"Saan varmaan poistua?" Kalma kysyi ja luvan saatuaan sitten kumarsi ja ihan omaa laiskuuttaan poistui teleporttaamalla ulos salista. Ulkopuolella Kalma sitten mietti hetken aikaa menisikö hakemaan palkkiotaan ollenkaan sotilastuvasta.. Mutta kävi sen sitten hakemassa- vaikka häntä katsottiinkin kieroon. Se palkkio sitten oli ihan kiva pussukka rahaa, nyt hän voisi ainakin ostaa itselleen uudet aseet. Itse rahapussukan Kalma sitten kävi piilottamassa omaan pikku piiloonsa, jossa oli muutkin hänen säästönsä ns. pahan päivän varalle. Ei sitä ikinä tiennyt.

Tuon kaiken tehtyään Kalma sitten palasi takaisin tyrmille, muttei mennyt ensinmäisenä vankiaan katsomaan vaan kävi pikaseltaan täyttämässä vatsaansa ja vasta sitten asteli sisälle Dariuksen pikku häkkiin.
"Terve taas..." Kalma hymähti kenraalille.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 17, 2009 9:34

Harald, Darius

Harald hymähti pienesti siinä missä Jackikin ja tuon kysyessä lupaa poistua kuningas antoi sen. Senkun menisi, ei tuota täällä pahemmin kaivattu ja Harald uskoi ettei Jackikään pahemmin hänen seurassaan viihtynyt. Tai no, mistä sitä teisi, mutta Harald epäili sitä syvästi.
No, Jack sitten poistui pikku teleporttaus tempulla. Harald ei tuosta ollut moksiskaan mutta toinen kenraaleista jäi katsomaan paikkaa mistä Jack oli kadonnut hetkeksi aikaa, kunnes he jatkoivat jälleen omia keskustelujaan.

Darius oli saanut erittäin tuttuun henkilöön telepaattisen yhteyden sillä välin kun Kalma oli ollut poissa, joten tuo oli viettänyt koko tuon ajat tietoja ja suunnitelmia vaihtaen. Tosin nyt jälleen tuli pieni keskeytys... Kalma tunki nokkansa jälleen Dariuksen selliin. Kenraali hymyili ärsyttävän ystävällisesti noustessaan seisomaan Kalman tullessa sisään.
"Jälleen kerran tapaamme, ystävä hyvä" Darius sanoi ärsyttävästi jälleen haltia kielellä ja jatkoi.
"Joko sinulla on tylsää tai sitten olet erittäin kiintynyt minuun, kun kulutat kallisarvosita aikaasi tänne tupsahtamalla.. luulisi sinullakin olevan jotain muuta tekemistä kuin heikon, kahlitun haltian kiusaaminen" haltia sanoi, tällä kertaa ihan yleiskielellä.. haltiakieltä hän rakasit ja käyttäisi sitä mielellään koko ajan, mutta kommunikointi sillä ei tulisi onnistumaan Kalman kanssa..
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Elo 18, 2009 10:29

Kalmankoira

Kas tuohon nousi ihan seisomaan, ei olisi ystävä hyvä tarvinnut. Mutta tehkööt mitä ikinä parhaaksi näkikään. Ei hän estämässä ollut ja tuon haltia puheisiin Kalma vain nosti toista kulmaansa aavistuksen. Hän ei edelleenkään ymmärtänyt haltia kieltä, eikä varmaan koskaan tulisikaan. Mutta ei se häntä haitannut.
"Minulla on omaa aikaa ihan tarpeeksi, joten voin kuluttaa sitä ihan hyvin kanssasi." Kalma hymähti jääden nojaamaan seinää vasten kädet puuskassa katsellen siitä Dariusta hetken aikaa.
"Äläkä käsitä väärin..." Kalma aloitti kävellen haltiaa kohden ja pysähtyi tuon eteen, jatkaen. "...Mutta haluan jutella kanssasi ihan rauhassa, jos sen vain sallit. Haltia tai et, en vihaa rotuaisi läheskään niin paljon kuin ihmisiä, ei mitään henkilö kohtaista. Sinä tosin poikkeus." Kalma selitti siinä Dariuksen nenän edessä ollen kuitenkin valmiina pomppimaan kauemmas jos tarve vaati. Ties milloin tuollakin katkeisi pinna hänen kanssaan, hän oli liian hyvä siinä.

"Ja mitä sitten tulee siihen, että ihmiset valoittivat saarenne.. No totta puhuakseni se ei minua liikuta kovinkaan paljoa... sain vain uuden näkökulman tähänkin sotaan. Sääli vain etten osallistu siihen.." Kalma hymähti astellen kauemmas haltiasta siirtyen takaisin seinää vasten nojaamaan kuullakseen vain mitä mieltä tuo olisi tästä asiasta tai lähinnä hänen sanoistaan. Tosin tuo varmaan ilkkuisi hänet maan rakoon, taas.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 18, 2009 10:52

Darius

Kalma kertoi että tuolla oli kyllä yllinkyllin omaa aikaa ja päätti nyt vain ihan huvikseen - ilmeisesti - ilmestyä häntä katsomaan. Ihanaa, jotain seuraa.. tosin Dariuskella oli jo seuraa, vaikke samassa sellissä.. voi kumpa hän toivoisi että sellikaveriksi tulisi joku yhteistyöhaluinen, niin hommat alkaisivat luistaa paremmin.
Kalman kävellessä Dariuksen eteen haltia kohotti kulmiaan.. tuo halusi jutella hänen kanssa rauhassa? Mistä lähtien.. no, kai tästä lähtien. Kalman huomauttaessa Dariusken olevan poikkeus muiden haltioiden joukosta, kenraali virnisti ilkikurisesti mutta ei sanonut mitään.. eikä hänellä tosiaankaan ollut mitään aikeita käydä Kalman kimppuun, eihän siitä mitää hyötyä olisi ollut. Hän itse oli vielä puolikuntoinen, kahlittu ja ilman aseita, joten Kalma pystyisi pieksemään hänet alta aikayksikön mikäli haltia yrittäisi jotain typerää.

Sitten Kalma kertoi ettei tuo ihmisten maihinnousu liikuttanut häntä mitenkään.. yllätys, ei Darius ollut odottanutkaan tuolta minkäänlaista ymmärrystä.. ei kukaan pystynyt ymmärtämään sitä miltä tuntui kun vieraat, jotka otettiin avosylin vastaan, vetivät jalat alta ja puukottivat selkään ja kehtasivat vielä sen jälkeen väittää kotia - johon heidät oli päästetty - omakseen. Ei sitä voinut ymmärtää, ellei ollut itse sitä kokenut..
"En odottanutkaan sinun liikuttuvan.. tuskin liikuttuisit vaikka siltä velholta revittäisiin pää irti silmiesi edessä, vaikutat henkilöltä joka ei liikutu sitten mistään" Darius huomautti suutaan mutristaen ja jatkoi
"Ja jos et kerran aijo ottaa osaa sotaan, miski et ole puolueettomien leirissä... leikit täällä alhaisten ihmisten pikku lemmikkiä, kunnes luikit häntä koipien välissä pakoon sodan alkaessa ja jätät pikku isäntäsi oman onnensa nojaan.. kuulostaapa loistavalta idealta. Pääsisinköhän minäkin ihmisten leiriin noin helposti ja sitten luikkisin pakoon kun sopiva aika tulisi.. en yhtään ihmettelisi vaikka se vanha patu menisikin lankaan... uskon, että meistä kumpikaan ei pahemmin kunnioita ihmisten kuningasta, mikäli olen oikein ymmärtänyt" Haltia sulki lopulta suunsa ja hymähti pienesti.
"emme olekkaan niin erillaisia loppujen lopuksi, Kalma ystäväiseni" Noiden sanojen myötä Dariuksen kasvoille levisi pirullisen kettumainen hymy, joka suorastaan huusi "LYÖ MINUA!".
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Elo 18, 2009 11:36

Kalmankoira

Kalma laski uhkaavasti leukaansa tapitaen murhaavasti haltiaa tuon sanoessa, ettei hän välittäisi edes siintäkään jos Blackiltä revittäisiin pää irti hänen silmien edessä. Saako painaa väärin nappia? Darius jatkoi hänen pilkkaamista aina vain lisää. Mikä tuon ongelma oikein oli? Hän tulee ystävällisellä tasolla tuolle juttelemaan ja tuo suurin piiretin sylkee hänen päällensä. Mutta jos tuo kerta verta kerjää nenästään niin hyvä on vain, hän ei paljoa säästele jos hänet suututetaan. Mutta totta oli se ettei hän ihmisten kuninkaasta välittänyt yhtään ja voisi jopa ihan hyvin jättää tuon kuolemaan jonnekkin. Ei se häntä liikuttanut, paitsi siinä vaiheessa jos Black ja Lily alkaisivat räyhätä hänelle siitä.
"Olemmepas, sinä juokset käskyjen perässä etkä osaa käyttää kirpun kokosia aivojasi omaan ajatteluun... Toisin kuin minä, minä en katsos tykkää olla komenneltavana, ellei tätä käskyä osata muokata oikein. Jos nyt silloinkaantottelen." Kalma sanoi ja hiljeni hetkeksi aikaa..

"Ja olet väärässä, minä kyllä liikuttuisin... ei vaan saisin suorastaan raivon puuskan jos ystävilleni tehdään jotakin. Minä vain hyväksyn harvoja lähelleni. Tässä vika: näkemykseni kieroon kasvaneet." Kalma hymähti lopun pienesti. Se oli totta hänen käsitys maailmasta ja sen toiminnasta olivat erittäin pahasti kieroutuneet hänen mielessään.
"Torvi, syy on yksinkertainen mutta simppeli. Olen täällä paremmassa turvassa kuin puolueettomana, jossa olen kenelle tahansa helppoa riistaa- tiedät varmaan mitä tarkoitan? Vai selitänkö senkin kirppu aivohisi?" Kalma kysyi lopun lähes pilkkaavasti pienesti naurahtaen.
"Ja tuskin kuningas sinua huolii, olet surkea näyttelijä ja puhuja... Toisekseen lävitsesi näkee ilman suurennuslasiakin, olet yli uskollinen kenraali." Kalma kertoi sitten ihan vain huvikseen, jos hän olisi ollut kuningas hän ei ainakaan tuota olisi huolinut sisään.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 18, 2009 12:33

Darius

Darius naurahti kuivahkosti Kalman päästessä taas nimittelyn makuun.
"äkkiäkös sinä suutut.. hermosi eivät taida olla parhaimmasta päästä" haltia huomautti virnuillen.. hänellä oli aikaa jatkaa tätä leikkiä loputtomiin, tosin hän uskoi että Kalma kyllästyisi hänen seuraansa ennemmin kuin Darius niin tekisi.
"kaikki mitä sanot ovat vain omaa uhoasi, mutta onko sinulla mitään todisteita? Sinuna en kutsuisi ketään kirppuaivoksi, kun itse satut olemaan kyseisiä otuksia kantava piski" Darius sanoi istuien alas lattialle lootusasentoon, jälleen kerran.
"Ja olet pelkuri, mikäli tuo on syysi olla ihmisten puolella mielummin kuin puolueeton.. Tottahan se on että kaikki olisivat sinun perässäsi, mutta näemmä urhaat palan vapauttasi ihmisille mieluummin kuin olisit oman elämäsi herra... miten itse lystäät, eihän se minun asiani ole" Darius sanoi virnuillen ja jatkoi "Ja tottahan se on että lävitseni näkee melko helposti.. mutta kuulin että sitä temppua käyttämällä kuninkaani neuvonantaja pääsi aikoinaan täältä pakoon.. joten on sen täytynyt kerran toimia" kenraali huomautti kohottaen pienesti kulmiaan.

"Ja kerro sitten kun olet joskus liikuttunut.. sinun kasvoista kun ei pahemmin mitään voi lukea.. paitsi päättömän hulluuden. Mahdat olla yksinäinen kun kaikki pelkäävät sinua... tai vihaavat.. minä tosin en tee kumpaakaan, lähinnä säälin sinunlaisiasi." Darius sanoi nostaen katseensa kohti Kalmaa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Elo 18, 2009 1:24

Kalmankoira

Ei, hän ei todellakaan ole vielä suuttunut tai edes lanka alkanut kiristymään päässä. Mutta jos tuo hänen kakkosena tulisi herättämään tuo saisi suorastaan rukoilla omaa nopeaa kuolemaansa. Mutta vielä tuo oli turvassa. Mitään Kalma ei kuitenkaan sanonut tuohon asiaan, ei ollut syytä.

"Ai kuka se uhoaa? `minä kyllä voitan tuollaisen yksinkin...´ -taisit jotenkin noin sanoa minulle aikaisemmin ja katso nyt itseäsi! Ja tiedoksesi sielu ei voi kantaa kirppuja mukanaan." Kalma huomautti Dariukselle, eikä nyt ihan tajunnut mitä tuo todisteilla haki, joten jäi siitä hiljaa. Mihin muka hän todisteita tarvitsi? Ei mihinkään.
"Kiitos, sellainen minä olenkin jos tilanne sitä vaatii. Enkä kyllä ole pahemmin havainnut, että olisin mitenkään kenenkään tossun alla. Enkä sellaiseksi tule." Kalma huomautti Dariukselle miten asia oli. Hän oli ehkä pelkuri, mutta hänpä toimi järkevästi. Tosin tuon ajatuksen voisi kyllä purkaa kuka tahansa hänen sydämmen lähellä oleva henkilö. Hän tekisi mitä vain pelastaakseen oman ystävänsä, kuolisi jopa.
"Mutta jos olisin tullut teidän puolle olisinko ollut yhtään sen vapaampi? Olisinko puolueettomana vapaa? Minua jahdattaisiin ja yritettäisiin saada kaikin keinoin jonnekkin puolelle... ja jos sitten en suostuisi minut tapettaisiin turhana. Eikö vain? Olen kuule elännyt tuollaista elämää koko ikäni, että kokemusta on."

Haltia neuvonantajasta tullessa puhe Kalma vain tapitti Dariusta apaattisesti kohauttaen olkiaan.
"Ei ole minun ongelma jos pakoon pääset ja jos pääset otetaan ihmeessä uusintaa... Muista varautua ja mielummin kaksin taistelussa. Vihaan epäreiluja matseja." Kalma hymähti yllätävkin ystävällinen katse kasvoillaan. Tosiaan jos tuo karkuun pääsisi hän kohauttaisi olkiaan ja jatkaisi elämäänsä. Saisipahan hän ainakin jotakin ajanvietettä ja mielenkiintoa elämäänsä jos tuo karkuun pääsisi.
"Hyvin oivallettu... Se miksi haluan ihmisten pelkäävän ja/tai vihaavan minua, pitää myös kuninkaan varpaillaan eikä hän uskalla antaa minulle tehtäviä. Tadaa, olen vapaa työstä ja vapaa. Ja ajattele mitä haluat, olen jo niin hemmetin kieroon kasvanut ettei takaisin pääsyä enää ole." Kalma sanoi apaattisella ilmeellä Dariukselle.

"Ja jos joskus minun liikuttumiseni haluat nähdä... Sinun on kaivettava tie syvälle sydämmeeni ja isketävä kyntesi sinne- näin vinkkinä."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 18, 2009 1:47

Darius

"meidän puolella et ainakaan olisi friikki muiden joukossa" Darius sanoi hymähdellen sen enempää asiaa komemntoimatta.. hänen päähänsä ei vain mahtunut tieto siitä että Kalma valitsi mieluummin ihmiset kuin vapauden tai heidät. Ihmisethän vihasivat häntä eivätkä pahemmin halunneet tuota edes riveihinsä.. niin Darius oli käsittänyt.
Kalman huomauttaessa vihaavansa epäreiluja matseja Darius naurahti ERITTÄIN halveksivasti ja loukkaavasti.
"Sanoo herra joka päätti heittää roskia naamaan hyökätessään? Sinä et reilua peliä ole nähnytkään tai sitten sinulla on erikäsitys kaksintaistelusta mitä meillä" Darius huomautti virnuillen.
Hänelle oli yksi ja sama mitä tuo enää puhui, ne menivat kuin kuuroille korville.. tosin Darius ei voinut olla kommentoimatta joitakin asioita, mutta muuten hänellä ei ollut enää halua edes puhua tuon kanssa.. mitä lie täällä enää teki, yritti saada hänestä jotain irti? Tuskin onnistuisi..

"Minulla ei ole mitään tarvetta päästä syvälle sydämeesi, mikäli sinulla sellaista edes on... ihmettelen kyllä syvästi jos sellainen rinnastasi löytyy" haltia sanoi sulkien jälleen silmänsä ilmoittaen näin että ei enää ollut edes kiinnostunut näkemään Kalmaa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Elo 18, 2009 2:24

Kalmankoira

"Meidän puolella et ainakaan olisi friikki muiden joukossa" -no sepäs sitten lohduttaakin todella paljon. Mites nuo sitten aikoisivat hänen kakkostaan käsitellä, joka haluaa aina silloin tällöin vähän ulkoilla? Tuskin noilla siihen mitää olisi..

"No enpä turvautnut armeejaan ja kuten sanoin kukaan ei ole kirjoittanut kaksin taisteluihin sääntöjä, paitsi sen että silloin taistellaan kahdestaan. Ei yhtään apujoukkoja tai muutakaan. Siinä minun käsitykseni. Ja se oli refleksi." Kalma hymähti pienesti haltialle. Niin tosiaan sen roskien heittäminen silmiin taisi olla aika tökerö temppu, mutta se nyt tuli refleksinä.
Eikä hän tuota kuulustelemassa ole... Lähinnä omaa uteliaisuuttaan ja pitäähän tuo viellä nähdä ennen teloitusta, jos sellaista tulee.

"Usko pois on minulla sellainenkin." Kalma naurahti pienesti kävellen Dariuksen eteen, vaikka nyt näkikin ettei hänen seuransa enää tuota kiinnostanut. Mutta vielä yksi kysymys ennenkuin hän poistuisi...
"Sanohan minulle.. Jos te haltiat voitatte tämän sodan mitä teette niille friikeille, jota eivät haluaisi ihmisten mukana lähteä täältä. Teettekö joukko teurastuksen?" Kalma kysyi sitten pitkään vaivanneen kysymyksen, joka on häirinnyt hänen mieltä siitä asti kun hän sodasta kuuli. Ihmiset lupasivat heidän puolellaan olevien friikkien saavan elää ihan rauhassa omaa elämäänsä, mutta mitä sitten haltiat. Hävittäisivät kirput jaloistaan? Se oli yksi syy miksi hän ei oikein ollut halukas osallistumaan sotaan, hän pelkäsi syvällä sisällään loppu tulosta. Pelko joutua pitkään riviin teloitettavaksi ja tapettavaksi yksitellen. Hän oli nähnyt niitä, eikä halunnut kokea sitä itse.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 18, 2009 3:16

Darius

Haltia oli jo kerennyt toivomaan että Kalma tukkisi suunsa ja kävelisi pois, mutta tuo halusi vielä vänkätä vastaan. Siinähän puhui, Darius ei näyttänyt mitään kuuntelemisen merkkejä, muuta kuin pienen hymyn kasvoillaan.
Sitten kuuluikin askelia, mutta Dariuksen harmiksi ne tulivat lähemmäksi. Darius avasi silmänsä ja kohotti katseensa Kalmaan, katsoen tuota erittäin kysyvästi kysymyksen kuultuaan.
"hah, se riippuu ihan siitä mitä nämä petturit haluavat.. mikäli he ovat henkeen ja vereen liittoutuneet ihmisten puolelle, heidät varmasti tapetaan. Mikäli nuo ovat valmiita elämään joko puolueettomina, tai tunnistamaan aidon, oikean kuninkaan, he saavat jäädä tänne. Kuitenkin vastarintaliikeiden vuoksi tullaan varmasti tarkkailemaan jokaista joka haluaakin kääntää kelkkansa meidän puolelle" Darius kertoi sitten.. tuostakaan tiedosta mitään hyötyä ollut.
"Mutta loppupeleissä se emme ole me jotka päättävät Cryptin kohtalosta" Darius sanoi sulkien silmänsä ja hymyili jälleen vinosti.
"Jos haluat sen tietää, sinun pitää kiivetä vuorille, kolmen vanhimman luokse.." .
Nuo sanat sanottaan haltia hiljeni jälleen, jääden odottamaan josko Kalma vielä keksisi jotain kysyttävää tai sanottavaa tai sitten lähtisi viimein pois.. ihan sama se Dariukselle olisi, hän joutuisi kuitenkin istumaan vain paikoillaan tässä pienessä sellissä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4008

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Elo 18, 2009 3:45

Kalmankoira

Kyllä oli hänelle ainakin, nyt hän ainakin oli varma, että hänelle olisi ihan sama missä ja millä puolella hän oli. Ihmisten puolella hän kuitenkin tulisi mukamas pyörimään, vaikka vain ja ainoastaan muutaman takia. Hän nyt kuitenkin viihtyi täällä ja omisti ilmaisen seisovan pöydän. Mutta jos haltiat tämän sodan voittaisivat hän jäisi saarelle puolueettomana ja jatkaisi elämäänsä. Hän ei vain voinut mennä ihmisten mukaan noin vain ja olisi ihan toinen juttu huolittaisiinko häntä mukaan, kun ei hänestä tykätty.

"Ei kiitos... Mutta kiitos vain siitä tiedosta." Kalma hymähti ja kääntyi kävellen vihdoin ja viimein ovelle josta lähti omille teillensä.

//Tuon Ankoku tänne? Vai teemmekö paolle oman topicikin?//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13940

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 18, 2009 4:10

// Ajattelin että voisi tuon kolminpelin Rosin kanssa ensin pelata loppuun ja sitten pelata sen paon, käykö näin? Kiitos kuitenkin tästä pelistä :) //
Edellinen

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia