Pako kuolemasta || Aksu

Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

Pako kuolemasta || Aksu

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Elo 2009, 20:46

Jaegar

Vihreisiin melkein mustiin housuihin ja mustaan pitkä hihaiseen, jonka päällä oli kevyt tekoinen teräksestä taottu suojus, sekä pitkä vartisiin mustiin saappaisiin sonnistautunut kenraali käveli varmoin askelin pitkin kellari kerroksiin vieviä rappusia.

Pitkä ja erittäin tylsä työpäivä vihdoin ja viimein ohi, johon oli tällä erään vain kuulunut joukkojen tarkistusta ja noille räyhäämistä naama punaisena. Onneksi nuo eivät kuitenkaan olleet Jaegarin miehiä olleet vaan joidenkin tumpelo komentajien. Jos ne hänen miehiään olisivat olleet niin hän olisi hyvinkin kovalla kädellä palauttanut kurin ja järjestyksen.
Nyt kuitenkin kenraali oli matkalla tyrmiin katsomaan varsin ihastuttavaa vankia. Nimittäin haltia kenraalia, jonka se varsin uusi rakin kuvatus oli napannut tuossa äskettäin. Jos totta puhutaan hänkään ei henkilökohatsieseti pitänyt siintä kummajaisesta- niinkuin ei muistakaan oudommista -mutta oli siinä potenttiaaliakin. Se vain pitäisi saada kuriin ja järjestykseen, sekä näyttää oma paikka missä sen pitää olla. Sille ollaan vain oltu liian lepsuja ja päästetty kuin koiraveräjästä.

Kenraali saapui pitkään käytävään, jossa oli sellejä joka nurkassa ja vankeja sitäkin enemmän, muutama vartijakin oli vahtimassa vankeja. Ja Jaegarin kävellessä noiden ohi nuo tervehtivät häntä "Iltaa kenraali" -tai muulla yhtä kohteliaalla nimityksellä, johon tämä vakava mies ei paljoa mitään virkannut. Mielessään vain oli tyytyväinen... Mutta se tyytyväisyys romahti alas kuin tuulen puhaltama kortti talo kun yksi vartijoista ei avannut suutaan hänelle. Jaegar pysähtyi tuon vartijan eteen kääntäen punertavat silmät kohden vartijaa, ilmeen ollessa hyvin apaattinen ja mitään sanomaton. Hetken hiljaa tuota tuijotettuaan kenraali tarrasi vartijaa riveleistä kiinni ja nosti seinille avaten suunsa.
"En jaksa alkaa huutamaan sinulle tällä kertaa, mutta nähdään huomenna aamulla 6:00 linnan pihalla." Jaegar sanoi tuolle vakavalla äänen sävyllä ja vartija vain nyökytteli. Kenraali laski nuoremman alas ja lähti kävelemään kohden haltian selliä, motaten kuitenkin ihan omaa vittumasuuttaan vartijaa takaraivoon kämmeneellä mennessään.

Päästyään selleille yksi vartija tuli avaamaan oven päästäen tämän vaalea tukkaisen kenraalin sisään. Meinasihan tuo tulla mukaankin, mutta Jaegar komensi tuon vain käden huikkauksella poistumaan. Hitit hän minkään haltian kanssa apuja tarvitsi.
"Kas, kas mitäs täältä löytyy." Jaegar saneli mairea hymy kasvoillaan kävellessään lähemmäs Dariusta, pysähtyen tuon eteen. Hymy pyyhkiytyi sillä sekunnilla pois miehen kylmiltä kasvoilta ja jalka nousi potkaisten terävästi haltiaa vatsaan.
"...Toivottavasti olet viihtynyt." Jaegar lausahti kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

//Hittailen taas hieman, mutta tuskin nyt kamalasti haittaa ;)//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2009, 21:15

Darius

Helvetti. Se oli päällimmäinen ajatus mikä Dariuksen mielessä liikkui koko tuon ajan hänen ollessaan tyrmissä. Ensimmäiset tunnit olivat menneet melko rauhallisesti ja Darius oli vain saanut istuskella sellissään Kalman lähdettyä hänen luotaan. Pian kuitenkin hänet oli raahattu kidutuskammioon.. kuinka vanhanaikaista käyttää raakaa voimaa kuulustelussa. Tai niin Darius oli ajatellut.
Alku oli mennyt normaaliin stereotypiseen tapaan.. Darius oli sidottu tuoliin ja hänen oli hakattu lähes henkihieveriin ja samalla tietenkin yritetty saada tuosta jotain tietoa irti. Ei, Dariusta ei saanut puhumaan noin helpolla. Haltia vain nauroi sadistisesti noiden sanoille ja teoille, sylkien verta suustaan aina kun sitä sinne liikaa kertyi. Darius luuli noiden jo luovuttaneen kun miehet alkoivat siirtyä nurkkaan jupisemaan, kunnes sisään astui mustiin pukeutunut, pitkä ja laiha mies... Darius luuli ensin että tämä oli vain pelottelua, tosin luiseva karu mies ei haltiaa pahemmin pelottanut... vaikka syytä olisi ollut...

Ensimmäistä kertaa elämässään Darius tosissaan huusi kivusta. Tämä mustan puhuva mies oli mitä ilmeisemmin se velho, josta kaikki puhuivat. Tuon kidutus oli suoraan helvetistä. Velho ei kertaakaan lyönyt tai edes koskenut Dariukseen. Aluksi tuo vain seisoi haltian edessä tuijottaen tuota pitkään, kunnes oli nostanut kätensä haltian pään ylle ja alkanut hymyilemään pirullisesti.
Samalla sekunnilla Darius oli tuntenut sisällään valtavaa tuskaa. Sitä ei voinut sanoin kuvata, tuska poltti, pisti, jäädytti ja tukehdutti samaan aikaan. Dariuksen koko kroppa kramppasi tuon jatkaessa kidutustaan. Dariuksella ei ollut hajuakaan mitä tuo teki saatika miten tuo sen teki, mutta ensimmäistä kertaa elämässään Darius oli valmis rukoilemaan kuolemaansa. Ehkä velho sittenkin oli pelätyn maineensa arvoinen....
Mutta siltikään Darius ei suutaa avannut... Hän oli jo liian voimaton puhuakseen, joten toimenpide lopetettiin tältä päivältä.

Haltia vietiin takaisin selliin ja viskattiin sen perälle.. kukaan ei nähnyt syytä edes kahlita tuota, haltia kun oli lähes puolikuollut jo valmiiksi. Darius makasi sellin lattialla kyljellään tuijottaen laiskan oloisesti kohti ovea.. hän ei jaksanut edes liikkua enää, tuntui kuin velho olisi vienyt häneltä kaiken elämän ilon, energian ja sen uhon, mitä haltiasta hehkui vielä aikaisemmin..
Darius luuli jo saavansa levätä rauhassa loppu yön, mutta sellin ovi avautui uudestaan ja sisään astui täysin tuntematon mies... Darius kun luuli että kuningas oli määrännyt velhonsa päävastuuseen kenraalin kuulustelusta...
Darius kohotti laiskasti katseensa mieheen joka alkoi puhumaan hänelle.. mitä tuo hänestä halusi? Tuon pidemmälle Darius ei kerennyt edes miettimään kun tunsi terävän iskun vatsassaan, jonka johdosta haltia äännähti pienesti ja suoraansanottuna oksensi verta. Darius veti itsensä kippuralle ja painoi kasvonsa maata kohden, mumisten samalla itsekseen jotain.
"on siinäkin.... kunniallinen mies... h-hakata nyt.... maassa olevaa... m-mutta ei kai teille kunnia... mitään meinaakkaan...." Darius sai sanottua heikolla äänellään, samalla kun vilkaisi sivusilmällä mieheen.

// GAWD! Mä oon kauhee T_T *Darius hug!* //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Elo 2009, 21:56

Jaegar

Mitäkö hän halusi? Ei oikeastaan mitään ihmeempää, kunhan halusi nähdä haltia kenraalin- sinisen lootuksen komentajan edes kerran elämässään. Kiduttamaan hän ei kuitenkaan ole tänne tullut, vaikka nyt mieli olisikin tehnyt. Huomioiden että hän oli kuitenkin entinen teloittaja ja varsin pahamaineinen sellainen. Kiduttamassa aina teloitettavia ja teki hitaan lopetuksen, voi niitä aikoja. Nykyään hänen työnsä oli vähän tylsän puoleista, joko juostaan kokouksissa tai sitten pikku kähinöitä haltioiden kanssa. Ei mitään erikoista tai toiminnallista.
Kenraali kallisti päätään haltian vikistessä hänelle, jotakin kunniasta. No jos totta puhutaan hän tuskin tiesi edes mitä se tarkoittaa. Jaegar naurahti kuivasti ja astui saappaansa kanssa ihan tahalleen tuon sormille.
"Mitä? Sano kovempaa olen vähän huono kuuloinen." Jaegar tuumasi kulmiaan kohottaen pienesti kovin kysyvän näköisesti. Saapas nostettiin pois haltian sormilta katseen käydessä haltiaa läpi. Olipas kivassa kunnossa ja ilmisesti ollut Blackin käsittelyssä. Kyllä hänkin tuota kunnioitti hieman tai vähän enemmänkin, sillä jos totta puhutaan siinä oli mies hänen mieleensä. Osasi sentään aivojaan käyttää.. Mikä tuntui olevan nykyajan ihmisillä hirveä ongelma.

Haltia tuupattiin saappaan kärjellä selälteen makaamaan, jotta hän vain näkisi herran kärsivät kasvot kunnolla. Hän nautti niistä, vaikkei itselleen sitä myöntänytkään ääneen.
"Vartijat... ja velhokin ovat näköjään kanssasi hieman leikkineet." Jaegar tuumasi itsestään selvyyden ääneen haroen valkeita hiuksiaan taaemmas kovin hajamielisen oloisena, kuin Dariusta ei olisikaan tuossa ollutkaan. Silmissä välähti kirkas punaisen sävy...
"Onko jano? Voisin tuoda jotakin?" Kenraali kysyin kuin olisi ollut kovinkin tosissaan.. Ei ikinä, ja jos tuo vastaisi myöntävästi tuo toivoisi ettei olisi syntynytkään... ja kyllä siintä kielteisestäkin jotakin kivaa saa.

//o.O//
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2009, 22:30

Darius

Haltia äännähti pienesti miehen astuessa hänen sormilleen, mutta Dariuksen tunto raajoista oli lähes kadonnut joten eipä tuo pahemmi tuntunut missään.. vielä. Myöhemmin saattaisi olla käsi vähän enemmän pipi. Miehen tuumiin haltia vain naurahti kuivahkosti, vaikka siinä tilassa ei kukaan tervejärkinen olisi enää naurellutkaan.
"olisiko aika sitten.... siirtyä eläkkeelle... jos kuulo huononee..." Darius mutisi ummistaen pienesti silmiään, samalla kun mies tuuppasi hänet selälleen makaamaan. Dariuksen kasvoista ei pahemmin voinut nähdä sitä tuskaa mitä tuo oli tämän päivän aikana kokenut.. kuten sanottu, herra oli melko lahna niiden kokemusten jälkeen, hyvä että jaksoi edes silmiään liikutella. Darius kun nyt sattui olemaan VAIN haltia fyysisine ja psyykkisine rajoineen, eikä mikään helvetin super demoni.. mutta silti hän osasi olla pirun sitkeä mieletään, mikäli vain halusi.

Miehen kysyessä oliko Dariuksella jano, haltian kasvoille hiipi pieni hymy. Tuo ei hetkeen sanonut mitään, kunnes veti syvään henkeä ja avasi suunsa.
"Mitä jos kuset samantien omaan naamaasi" Darius totesi virnistäen... se pieni uho oli jälleen palannu haltiaan.. ei, tuo ei pelännyt tuota miestä yhtään.. ainoa jota hän osasi nyt pelätä edes jollain tasolla oli velho, joka osasi viedä ihmisen helvettiin tappamatta tuota tai edes koskematta uhriinsa...
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 21 Elo 2009, 23:16

Jaegar & Ankoku

Eläkkeelle? Loistava idea! ..Oikeastaan hänen olisi pitänyt jäädä eläkkeelle jo satoja vuosia sitten, mutta kiitos sen vampyyrin luovuttaman veren hän oli tässä vielläkin vanhentumatta tippaakaan. Tosin hänellä oli kuninkaan lupa vetäytyä elääkkeelle heti kun itse halusi tai sattuisi jotakin ikävää. Mutta ei siintä enempää..
Tämä herra siis alkoi kovistelemaan hänelle kuin pahainen kakara, vaikka oli noinkin paskassa kunnossa? No jos tuo puhua noinkin kovasti jaksaa niin hänhän voisi laittaa kidutuksen pystyyn uudestaan, mutta antoi nyt olla tällä kertaa. Ja tosiaan oli sääli, ettei tuon kasvoilla näkynyt tuskaa, mutta kyllä se alenteisuus ja heikkous korvasi senkin. Niin kaunista katseltavaa~

Ja lisää vittuilua naamalle, johon Jaegar vain hymähti pienesti hieman vittuuntuneen näköisesti. Mutta ei tehnyt tuolle mitään kunhan tapitti tuota punertavilla silmillään vakavan näköisenä. Kyyristyen sitten tuon tasolle napaten ihan kylmiltään tuon hörökorvasta kiinni ja veti kovakouraisesti. Korvat...yksi haltian kuin ihmisenkin, sekä monen eläimen herkkä paikka.
"Jos kerta jaksat noin kovasti soittaa suutasi voin yhtä hyvin aloittaa kuulustelut uudestaan... velhon kera." Jaegar sanoi niin kylmällä äänen sävyllä kuin olla ja voi päästen tuon korvasta irti, vaikka sen olisi voinutkin repiä kokonaan irti, har har. Kenraali suoristautui ylös.

No nyt tämäkin maailman ihme on nähty, joten hän varmaan painuukin sitten jonnekkin pyörimään ympyrää tai sitten nukkumaan. Olihan jo aika myöhä. Jaegar kääntyi ja kolmen koputuksen jälkeen vartija tuli avaamaan oven auki Jaegarsin taas suomatta mitään suurempaa huomiota haltia kenraaliin. Se oli nähty ja nyt saisi hänen puolestaan kuolla. Ei se kuitenkaan mitään tule kertomaan, ellei velho saa tahtoa murrettua.

Muutaman kymmenen minuutin päästä Jaegarin lähdöstä Dariuksen häkin ovi avattiin taas ja sisään nakattiin suuripiirtein kappaleiksi hakattu ihmisen kaltainen, jos sitä veren peittämää ruumista ihmiseksi voisi sanoa. Niin Ankoku oli siirretty omasta sellistä tänne Dariuksen seuraksi kun alkoi taas häkit täyttyä ja tilaa oli pakko tehdä. Ja varaskreivi tuskin enää kykeni edes itse kävelemään minnekkään suuntaan, joten olkoot sitten haltia kenraalin seurana viimeiset päivänsä. Aivan hän oli täällä jumittanut jo pari päivää ilman vettä ja ruokaa neytsen sisällä, jossa ei kykene liikkumaan milliäkään ilman kipua. Ja lisää kipua sitten tuotti se kun vartijat ihan omaa tylsyyttään käyttivät häntä nyrkkeily säkkinä. Kaiken tämän päälle sitten varmaan yli puolet haavoista oli tulehtumisen alla ja hän itse kuumeili jatkuvasti. Nytkin taisi olla hieman?
Lohikäärme käänsi itsensä irvisteän kyljelleen makaamaan selkä kohden haltiaa... Viimeinen asia minkä kanssa hän halusi olla ennen kuolemaansa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 21 Elo 2009, 23:41

Darius

Miehen napatessa kiinni hänen korvastaan Darius päästi jälleen äännähdyksen. Haltia oli aivan varma että tuo repisi hänen korvansa irti siltä seisomalta, mutta eipä tehnytkään niin.. tiedä sitten miksi. Dariuksen silmät rävähtivät auki ja ne siirtyivät tuijottamaan miestä erittäin vihaisesti. Darius oli jo avaamassa suutaan ja sanomassa jotain ah niin viisasta jälleen, mutta jätti senkin sanomatta miehen mainitessa velhon. Tuon otuksen kanssa Darius ei halunnut olla tekemisissä ja suorastaan pelkäsi seuraavaa kertaa kun tuon näkisi.. jos näkisi.
No, mies päästi irti Dariuksesta ja haltia lysähti maahan makaamaan velttona, eikä edes avannut suutaan.. Lopulta tuo lähti pois jättäen Dariuksen yksin selliinsä. Haltia ummisti silmänsä ja huokaisi syvään.. lattia oli kylmä paljasta selkää vasten.. ei Darius nyt mitään vaatteita ollut saanut, hänellä oli vain housunsa jalassa Kalman riisuttua hänen paitansa - jostain kumman syystä - ja raahannut tänne.

Darius oli juuri saamassa unenpäästä kiinni kuullessaan oven avautuvan. TAASKO joku tuli potkimaan?! Haltia raotti pienesti silmiään ja huomasi että sisään heitettiin joku... tuon rodusta Darius ei tiennyt, eikä oikeastaan välittänyt. Ihmiseltä tuo näytti mutta tuskin ihmiset nyt omiaan selleihin viskoi.. varsinkaan noin huono kuntoisena. Darius ummisti silmänsä jälleen ja koitti olla välittämättä tuosta tulokkaasta, mutta se oli helpommin sanottu mitä tehty.
Darius oli lähes vartin hiljaa ja näytti lähes nukkuvan, kunnes naurahti pienesti ja lähti hitaasti nousemaan ylös. Päästyään jaloilleen haltia hoiperteli ovelle ja painoi korvansa vasten sitä, kuunnellen hetken sen takaa kuuluvia ääniä. Sitten Haltia vilkaisi uutta sellitoveriaan ja tuijotti tuota hetken, kunnes hymähti pienesti.
"Et satu tietämään missä kohtaa sotilaiden taukotila on käytävällä?" Darius kysyi yllättäen ja jälleen hänen kasvoilleen nousi se sama, epämääräinen virnistys... hän oli lähdössä täältä, tänään.. eikä hän aikonut tehdä sitä yksin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Elo 2009, 11:37

Ankoku

Voi luojan kiitos, ettei tuo haltia ollut sitä puhelianta sorttia. Sillä juuri nyt nuorta lohikäärmettä ei olisi yhtään kiinnostanut mitkään angstaus tarinat miten tänne oli joutunut, tai jotain muuta yhtä sontaa. Ihan sama se hänelle oli miten surullisesti tuo olikaan tänne päätynyt.. Näytti kuitenkin saanneen huomattavasti paremman kohtelun kuin hän, kunnosta päätellen. Tärkeä vanki kenties?
No koska nyt ei kuitenkaan tunnuttu puhuvan yhtään mitään sulki Ankokukin silmänsä vain vähän lepääkseen hieman. Vaikkei siintä mitään hyötyä olisikaan, sillä joka tapauksessahan hänet tultaisiin teurastamaan mikäli pois ei pääsisi. Mikä olisi pienoinen ihme. Ankoku vilkasi haltiaa olkansa yli tuon raahautuessa ovelle kuuntelemaan mahdollisia ääniä. Pää laskettiin takaisin kovaa ja kivistä lattiaa vasten. Oikeastaan tämä selli oli taivas siihen missä hän oli viettänyt tähän asti koko aikansa.

"Miksi kertoisin?" Ankoku hymähti toisella suupielellä haltialle ja tuon kysymykselle. Paskat hän tuolle mitään kertoisi. Kyllä hän tiesi tarkkaan missä se oli ja paljon muutakin, mutta hänpä onkin niin mukava ettei vaivaudu kertomaan.
Lohikäärme nousi istumaan ja raahasi itsensä istumaan seinää vasten, sillä hän olisi tasavarmasti kaatunut maahan ilman mitään nojaa. Siinä seinää vasten nojatessaan hän näki ensinmäistä kertaa kunnolla mitä tuohoa hänen ruumiiseensa oli aiheutunut... No jos se kaikki tuho olisi pitänyt muodostaa yhteen sanaan, niin se olisi varmasti ollut: reikäjuusto. No hän sai kiittää onneaan ettei kuole ihan niin helposti kuin tavalliset kuolevaiset, sillä hän olisi jo kupsahtanut ajat sitten. Toisaalta tämä kituminenkaan ei ole kovinkaan mukavaa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2009, 12:05

Darius, (Lounatuuli)

No, tuo "reikäjuusto" päätti sitten leikkiä ei-niin-ystävällistä ja kysyi miksi hän sen kertoisi. Darius hymähti pienesti ottaen vahvasti tukea seinästä ja kääntyi kunnlla miestä kohden.
"Koska muuten et pääse elävänä pois" Nuo sanat Darius sanoi matalammalla äänellä, sen varalta että joku olisi oven takana kuuntelemassa.. eihän sitä tiennyt jos tämä oli vain katala ansa saada haltia puhumaan niitä näitä toiselle vangille, samalla kun joku kuunteli oven takana... tai sitten tuo toinen vanki oli itse se salakuuntelija, tosin miksi ihmeessä ihmiset olisivat hakanneet oman miehensä noin pahaan kuntoon? Ei, Darius ei uskonut että tämä mies oli ihmisten puolella ja kunnosta päätellen tuokin oli tappo listalla.
"Mutta toki voit jäädä tänne odottamaan tuomitasi jos haluat.. meitä ei kuitenkaan teurastus kiinnosta" Haltia lisäsi paljastaen nyt ettei yksin ollut lähdössä.
Miksi Darius suoraansanottuna ehdotti tuolle mukaan tulemista? No, tuo selvästikkään ei ollut yhteistyöhaluinen, joten eiköhän siivellä matkustettu pako ollut tarpeeksi hyvä houkutin alkaa puhumaan.

Lounatuuli, joka myöskin oli tyrmissä, oli viettänyt aikaansa lähinnä sellissään istumalla. Tuota ei oltu edes lähdetty kiduttamaan tai kuulustelemaan, se tuntui vain niin... tyhmältä edes kuulustella lohikäärmettä. Koko tuon ajan Lounatuuli oli ollut ihmismuodossaan... hän olisi jo kauan sitten voinut paeta, mikäli kykenisi muuttumaan oikeaan kokoonsa, eihän sellin seinät nyt venyvää materiaalia olleet. Lounatuuli ei kuitenkaan ollut muuttanut muotoaan, koska hänellä oli käsissään vahvat kahleet. Mikäli hän alkaisi nyt muuttumaan, hänen ranteensa murtuisivat ennen kuin rauta käsien ympärillä antaisi periksi. Ja ilman etujalkojaan Lounatuuli olisi melko avuton, ellei pääsisi samantien lentoon... mikä oli maan alla sijaitsevissa tyrmissä melko hankalaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Elo 2009, 13:32

Ankoku

Paskat hän minkään ihmisten puolella olisi, saati sitten haltioiden. Hän oli vain pimeyden olentojen puolella, ei kenekään muiden. Nuo kaksi säälittävää rotua vain sattuivat olemaan hänen aikomustensa tiellä ja ne olisi hävitettävä.
Haltian sanoihin lohikäärme hymähti pienesti sanomatta mitään. Ja milläköhän lihaksilla saati voimilla tuo meinaisi täältä paeta? Tuo kuolisi jo yhdestä tarpeeksi tarkasta osumasta toisin kun hän, ellei pää lähtisi lento matkalle. Kuitenkin sana ´me` sai Ankokun katsomaan kysyvästi haltiaan. Oliko tuolla tarkoitus tehdä ihan joukko pako täältä?
"Ei kiitos... Mutta teitä on enemmänkin lähdössä?" Ankoku hymähti kysyen kysymyksensä pitäen samalla kylkeään, josta säteili kipua hänen hengittäessä tai edes puhuessa.

"Monta ja mitä..."
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2009, 13:44

Darius, (lounatuuli)

"Oletpas sinä utelias" Darius totesi virnistäen ja sulki silmänsä hetkeksi. Jälleen näytti siltä että haltia olisi nukahtanut pystyyn, vaikka todellisuudessa hän otti telepaattisen yhteyden Lounatuuleen.. se oli helpomppin sanottu kuin tehty, sillä Lohikäärme ei osannut luonnostaan tuota taitoa.. siitä Darius ei tiennyt kuka lohikäärmeelle sen taidon oli opettanut, mutta ei hän pahemmin välittänytkään.
Sitten Darius avasi silmänsä ja vilkaisi lattiaan. Lattian alta kuului matala, krokotiilin ääntelyä muistuttava murina, joka suorastaan värisytti pienesti kivilattiaa.

"hän... hän tulee mukaan. Ongelmana on se että pitää päästä kerrosta alemmas ja sen takia olisi mukava tietää mikä ovi on vartijoiden taukotilan.. tietenkin jos.." Darius alkoi pöpisemään itsekseen ja laskeutui lattialle polvilleen, tunnustellen kylmää kivi lattiaa.. Se ei ollut ohut, mutta ehkä Lounatuuli pääsisi siitä läpi? Se ainakin olisi suorin tie lohikäärmeen luokse.
Ai avaimet? Ei Darius tarvinnut avaimia oviin saatika Lounatuulen kahleisiin. Hänellä oli pieni rautalangan pätkä housujen puntin sisäpuolella - visusti piilossa - jolla hän saisi tiirikoitua vaikka mitä auki.
".... Kauan olet ollut täällä? Meinaan, satutko pistäneen merkille milloin vartijoiden määrää vähennetään ja paikalle tulee yö vuorolaiset?" Haltia kysyi sitten nostaen katseensa mieheen.
Hassua.. äsken hän oli puolikuollut mutta jälleen haltiasta löytyi virtaa. Oli hänessä vielä elämänhalua ja se pakotti toimimaan, kolhuista huolimatta.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Elo 2009, 14:28

Ankoku

Utelias vain sen takia, että hänelläkin olisi edes jotakin hajua tulevista tapahtumista tai tuon suunnitelmista. Totta kai hän nyt olisi tulossa tuon ja sen jonkun matkaan, jonka kanssa tuo suippokorva olisi pakenemassa. Ja jos joku noista jäisi jälkeen hän tuskin auttaisi, har har. No oikei se varmaan olisi hän joka saattaisi jäädä suurimmalla toden näköisyydellä kiinni. Kuten sanottu hän ei ollut oikein kävely kunnossa kiitos vain murjottujen jalkojen, joista toisesta oli jotakin katkennut varmaan. Olihan hän ollut melkein kymmenen senttiä liian pienessä neytseyssä, jossa oli kivija piikkejä.
Lohikäärme kohotti pienesti kulmiaan kuulessaan pientä murinaa jossakin heidän allaan, eikä kyllä voinut olla tunnistamatta sitä murinaa. Lohikäärme, miten loistavaa. Oli sentään joku mukavampi laji seuralainen kuin tuo hörökorva tuossa.

Tuon sanat Ankoku kuunteli puolella korvalla ja touhuja seurasi puoli huvittuneena ainoa silmä puoli avoinna pieni huvittuneen virneen kera.
"Lattian läpikö ajattelit päästä?" Ankoku kysyi ihan vain huvikseen tuolta tai vain ollakseen hieman ärsyttävän puoleinen. Toki hänenkin mielessään kävi että se lohikäärme, joka heidän alla oli pääsisi lattian lävitse ilman suurempia vammoja. Mutta koska hän ei tiennyt minkäläinen lohikäärme oli kyseessä hän heitti sen vain veikkauksena mieleensä.
"Muutaman päivän... Joskus yhdentoista tai kahdentoista välissä." Sen tarkempaa tietoa hänellä ei ollut vartijoiden suhteen, sillä neytsestä oli vaikea seurata tyrmien tapahtumia. Toisekseen hän oli nukkunut kuumeen kourissa puolet aikansa tai ollut kidutettavana vartijoiden ilona.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2009, 17:11

Darius, Lounatuuli

"itseasiassa nyt kun mainitsit niin voisihan sekin olla yksi vaihtoehto" Darius sanoi näsäviisastellen tuon heittoon lattian läpi menemisestä. Hänellä itsellään ei ollut MITÄÄN asiaa edes yrittää päästä paksun kivilattian läpi, ymmärrettävää sinänsä. Eihän hän ollut yhtään sen voimakkaampi mitä normaali kuolevainen, mutta hän ei käyttänytkään lihaksiaan vaan päätään.
Mies kertoi Dariukselle monen aikaan suurinpiirtein vartijat vaihtoivat vuorojaan. Darius tuumi asiaa hetken itsekseen, samalla kun varovasti paineli vatsaansa.. vaikka se nyt olikin kosketus arka, Darius masokistisesti jatkoi tökkimistä.. teidä sitten miksi. Haltia jälleen sulki silmänsä ja otti yhteyttä Lounatuuleen, joka alkoi jo olla hermostunut.. hän ei pitänyt siitä että haltia vaihtoi suunitelmaa viiden minuutin välein, mutta itsekkään hän ei voinut muuta kuin tanssia tuon pillin tahtiin kunnes oltiin ulkona.. hän oli melko avuton kädet sidottuina.

No, Lounatuuli ryhtyi hommiin. Tuo nosti molemmat kätensä ylös ja alkoi lämmittämään kattoa yhdestä kohtaa. Lämpötila nousi pikku hiljaa ja pian Dariuksen ja Ankokun sellin lattiassa oli niin kuuma kohta, että siinä olisi voinut paistaa munakkaan. Darius katsoi kauempaa kuinka lattia väreili lämmöstä.. toivottavasti tuo ei yltyisi koko lattiaa lämmittämään, ei olisi mukavaa palaa elävältä. Haltia vilkaisi itsekseen virnuillen mieheen, sanomatta sen pahemmin mitään... oikeastaan he voisivat helposti jättää tuon jälkeensä ja paeta vain kaksistaan, mutta olihan sitä aina hyvä ottaa mukaansa joku jonka voisi tuupata vartijoille mikäli nuo perään kerkeäisivät... Ystävällisyys kukoisti jälleen~.

Lämmitettyään lattiaa aikansa Lounatuuli veti kätensä lähemmäksi itseään ja nosti ne nopeasti takaisin ylös, synnyttäen samalla valtavan paineaallon joka rikkoi lattiaan miehenmentävän reijän, juuri siihen kohtaan mitä lohikäärme oli hetki sitten lämmittänyt. Kuumat kivet putoilivat alas sellin lattialle mureten pienemmiksi paloiksi.
Paine aallon myötä Darius ja Lounatuuli pysähtyivät kuuntelemaan, lähestyikö joku.. ei se nyt ihan äänetön toimenpide ollut, paineaallon myötä oli kuulunut pienehkö humahdus ja tärinä..
Mutta kuulosti siltä ettei kukaan ollut lähestymässä. Lounatuuli virnisti itsekseen ja hyppäsi kepeästi leijuen ylös aukosta, laskeutuen näiden kahden selliin.
"Täällähän ollaan pirteinä" Lounatuuli totesi kyykistyessään Dariuksen puoleen, jotta tuo saisi alkaa tiirikoimaan kahleita auki.
Dariuksen aloittaessa vapisevin käsin tiirikointia, Lounatuuli vilkaisi reij'itettyyn mieheen ja katsasti tuon päästä varpaisiin.
"Ja kukas sinä olet?" Lounatuuli kysyi nostaen katseensa miehen kasvoihin, lisäten sitten "Vai pitäisikö kysyä mikä sinä olet.... Tuollaista auraa ei omista kuka tahansa".
Kyllä, Lounatuuli aisti Ankokun auran, mutta ihmekkös tuo, kun itsekkin omisti sellaisen..
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Elo 2009, 17:44

Ankoku

Lohikäärme vain pyöräytti silmiään päässään tuon näsäviisaalle kommentille. No olkoot hyvä ja yrittäkööt hänen puolestaan kaikessa rauhassa.. Lohikäärme varmaan kyllä hoitaisi senkin asian. Tuon masun tökkimiseen Ankoku taas ei paljoa reagoinnut kunhan tapitti hieman kieroon tuota. Voi pyhä isä, ja häntä kun pidetään vinksahtaneena.
Kohta lattia alkoikin lämmetä pikku hiljaa kuumaksi.. No höh, olisi hänkin voinut tuon tehdä ja vielä siistimminä ja äänettömämmin. Kun tämä alhaalta pyrkivä lohis keksi hajoittaa katon tai lattian paine aalolla. Johan täällä kohta on kokonainen armeeja heidän kimpussaan ja mitä ilmisemmin nuo jättäsivät hänet heti jos tilanne menisi sellaiseksi. Voi tätä ihanaa maailmaa.

Aukosta astui sisään ihmismuodossa oleva lohikäärme ja Ankoku kävi tuota katseellaan läpi siinä missä tuo häntä.
"Kuro nimeni ja olen puoliverinen..." Ankoku selitteli ja änkesi itsensä pystyy klinkaten seurailemaan kun haltia tappeli lukkojen kanssa.
"Onko se pakko tehdä noin vaikeasti?" Ankoku kysyi ja viittoi nuorempaansa antamaan kahleensa hänen käsittelyynsä. Toinen tärisevä käsi laskettiin Lounatuulen kahleiden päälle josta alkoi huokumaan lämpöä mikä sulatti koko lukko systeemin ja sama toistettiin toiselle. Noin nyt tuo suomuinen lajitoveri oli vapaa. Käsi laskettiin pitämään kylkeä.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2009, 18:21

Darius, Lounatuuli

Ehkä Ankoku olisi osannut homman paljon siistimmin, mutta koska tuo ei päätään aukaissut niin tehtiin nyt näin. Dariuksen roplatessa lukkoa - laihoin tuloksin - tuo Kuro nimiseksi puoliveriseksi esittäytynyt mies nousi ylös ja linkkasi heidän luokseen. Lounatuuli vilkaisi kysyvästi mieheen mutta nosti kätensä tuon puoleen.. Darius katsoi kysyvästi kun tämä Kuro sulatti kahleet pois. Kätevää, miksi Lounatuuli ei itse tehnyt sitä? Koska ei yksinkertaisesti saanut käsiään sopivaan asentoon sulattaakseen ne irti, eikä kyennyt koko ruumiinlämpöään nostamaan kerralla niin korkeaksi että rauta olisi sulanut.
Päästyään vapaaksi Lounatuuli nousi seisomaan ja venytteli kunnolla käsiänsä joka suuntaan, pitäen samalla tyytyväistä murinaa. Darius nousi hitaasti ylös pitäen jälleen seinästä kiinni ja katseli kuinka lohikäärme "riemuitsi" käsiensä vapautumisesta.

"Sinulla lienee sitten suunnitelma?" Lounatuuli kysyi lopulta Dariukselta, joka nyökkäsi pienesti.
"Pääsemme läpi käytävän päästä.. siellä on vain yksi seinä joka pitää murtaa ja pääsemme samantien pihalle.. mutta edessä on pitkä pudotus, joten sinä saat mennä edeltä, murtaa seinän ja ottaa meidät kyytiin" Haltia kertoi ja samassa Lounatuuli vilkaisi puoliveriseen.
"hän tulee mukaan?" Lohikäärme kysyi epäröiden samalla kun tuijotti Kuroa päästä varpaisiin, jälleen kerran.
"noh, noh. Olet sen velkaa hänelle. Nyt ala toimia ennen kuin joku tulee tarkistamaan mistä äskeinen rytinä kuului" Darius sanoi saaden lohikäärmeen mulkaisemaan itseään astetta vihaisemmin.
Lounatuuli ei pitänyt yhtään siitä että häntä komenneltiin, mutta ei nyt alkanut riitelemään haltian kanssa.. parempi vetää yhtä köyttä niin kauan kunnes päästäisiin pihalle ja turvaan.

Sen enempiä mukisematta Lounatuuli suoraasanottuna räjäytti oven sijoiltaan niin että paukkui. Totta kai vartijat siihen jo heräsivät - valitettavasti - mutta nyt kun Lounatuulella oli vapaat kädet niin hän pystyi helpostikkin muutaman vartijan kärventämään.
"Tule.." Darius totesi Kurolle samalla kun lähti hitaasti kävelemään Lounatuulen perään, joka riehui jo käytävällä vartijoiden kanssa.
Lohikäärme raivasi tien.. kukaan ei ollut olettanut näin äkillistä pakoa, varsinaan tässä osassa vankilaa, joten tien raivaaminen oli yllättävän helppoa. Sotilaat olivat heikosti varustettu, eivätkä todellakaan olleet valmiita kohtaamaan lohikäärmettä trymien käytävillä. Lounatuuli lennätti sotilaita paineaalloilla pitkin käytäviä, osan hän kärvensi saman tien ja osalta hän veti kaulan ohimennen auki. Tuo ei kuitenkaan jäänyt mässäilemään verellä vaan jatkoi matkaansa mahdollisimman nopeasti, jättäen jopa osan vartijoista tajuttomina henkiin.. mitä sitä suotta tappamaan, pää asia oli että päästäisiin ulos.
Darius käveli seinän viertä pitkin Lounatuulen perässä, pitäen kokoajan seinästä kiinni.. Hän ei voinut kuin ihailla lohikäärmeen nopeita ja sulavia liikkeitä, joihin hän ei itse olisi kyennyt ollenkaan tässä kunnossa. Sivusilmällä Darius seurasi että Kuro pysyi tahdissa ja oli valmis auttamaan tuota mikäli mies luhistuisi.. tosin jos tuo ihan lahnaksi läsähtäisi, Darius jättäisi hänet jälkeen.

Perä seinälle päästyään Lounatuuli otti vauhtia. Juostessaan tuo alkoi pikku hiljaa muuttaa muotoaan todelliseen muotoonsa. Lohikäärme iskeytyi pää edellä seinää vasten ja mursi sen yhdellä iskulla, päästen vapauteen saman tien. Lounatuulen otsa kyllä aukesi siinä rämäkässä, mutta se oli nyt pienin murhe. Pitkä, käärmemäinen lohikäärme teki ympyrän ilmassa ja palasi takaisin seinään murretun aukon luokse, tarttui kynsillään seinään ja tunki päänsä sisään.
"Hypätkää kyytiin.." Lounatuuli sanoi ja odotti että nuo pääsisivät turvallisesti hänen selkäänsä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Elo 2009, 19:22

Ankoku

Ankoku ei voinut muuta kuin nauraa itsekseen ääneen Lounatuulen eläimiselle käytökselle. Noinko alkukantainen tuo sitten oli? Mitään lohikäärme ei siintä kuitenkaan sanonut kunhan oli siinä aavistuksen huvittuneen näköinen Lounatuulen murahdellessa kuin joku alkukantainen elukka.
Noiden sitten jutellessa Ankoku seurasi sitä seinää nojaten toisella olkapäällään ja kurtisti kulmiaan protestoituneen näköisesti kun tuo lisko ei olisi häntä halunnut ottaa mukaan ollenkaan. Hei, ei veriveljeä jätetä noin vain. Tiesiköhän tuo sitä ollenkaan? Tuskinmpa. Onneksi tuo haltia kuitenkin antoi hänen tulla mukaan. No hän olisi tullut vaikka väkisinkin noiden mukaan.

Lountatuuli ryhtyi sitten töihin pamauttaen oven auki paineaalolla niin, että rytisi. Nojaa, olisi hänkin siihen kyennyt jos olisi yhtään paremmassa kunnossa. Mitään nuori lohikäärme ei kuitenkaan käynnyt kitisemään vaan lähti haltia kenraalin perästä klinkkaamaan. Nuorempi riehui ja raivasi tietä heille heikommille, tai ei hän heikkokaan ollut huonossa kunnossa vain.
Eikä Ankokulla suurempia ongelmia ollut.. kunhan nyt jalat meinasivat katketa alta ihan kirjaimellisesti ja päässä heitti taas. Kai johtui kuumeesta ja että verensokerit olivat jumalattoman alhaalla, sekä verenhukasta. Hän kun oli menettänyt varmaan yli puolet veri varastoistaan.
Ankoku nosti päätään hieman vain nähdäkseen kuinka Lounatuuli puski seinän lävitse ulos paljastaen oikein olomuotonsa. Nyt kyllä kävi väkisinkin vituttamaan kun ei enää omistanut rakasta lohikäärme muotoaan enää. Tosin se oli huomattavasti isompi kuin tuon verisukulaisen.

Käärmemäisen lohikäärmeen pää tunkeutui sisään aukosta ja Ankoku oli Dariuksen perässä kiipeämässä tuon selkään kun joukko paremmin varustettuja vartijoita pöllähti paikalle. Olipas nopeaa toimintaa.. Ankoku ei kuitenkaan niitä jäänyt pidemmäksi aikaa ihmettelemään vaan muutamalla erittäin nopealla käsi liikkeellä teki noista selvää. Seinistä tuli sikaskkiin teräviä ja ennen kaikkea tappavia piikkejä joihin vartijat sitten lävistyivät. Lohikäärme irvisti kivusta, ehkä pitäisi hieman rajoittaa äkkinäisiä liikkeitä? Johan hän kohta hajottaa oman ruumiinsa murskaksi kohta riehumisillaan.
Ankoku kiipesi Lounatuulen selkään.
suskari
 

Seuraava

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron