Pako kuolemasta || Aksu

Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2009, 19:50

Darius, Lounatuuli

Lisäjoukkojen saapuessa paikalle Lounatuuli oli avaamassa kitansa syöstäkseen tulta, mutta puoliverinen kerkesi esittelemään omia pikku voimiaan ensin. Pyh, miten mies itse halusi, mutta kukaan tervejärkinen ei tuossa kunnossa olisi voimiaan pahemmin käytellyt... mikseköhän tuo itse ollut karannut mikäli tuollaista pystyi tuossa kunnossa tekemään. Maailma oli ihmeellinen, varsinkin kun Cryptissä elettiin.
Darius kiipesi lohikäärmeen selkään mutisten samalla jotain haltiakielellä, tarttuen samalla tiukasti lohikäärmettä sarvista. Puoliverisen päästyä lohikäärmeen selkään, Lounatuuli veti päänsä ulos aukosta ja lähti lentoon, varoen tekemästä mitään äkkinäisiä liikkeitä, etteivät nuo sentään selästä tipahtaisi.. tai no, mitä Lounatuuli siitä välitti, hän ei pahemmin pitänyt kummastakaan näistä herrasta.

Ihmisten linnan muureilla kävi armoton hälinä lohikäärmeen lentäessä linnan yli. Lounatuuli lisäsi korkeutta pikku hiljaa, jälleen kerran ajatellen vain selässä matkustajien parasta. Mikäli hän olisi yksin lentänyt, hän olisi ampaissut rakettina pystysuoraan taivaalle, mitä ainakaan Dariuksen pää ei olisi kestänyt. Darius piti tiukasti kiinni ja yritti olla ajattelematta sitä tosiasiaa että he olivat jo pilvien yläpuolella. Darius vihasi lentämistä ja korkeita paikkoja yleensäkkin, joten tämä ei ollut herralle mikään paras matkustus tapa.
"Mihinkäs sitten..?" Lounatuuli kysyi kaikuvalla äänellään, samalla kun vilkaisi selässään istuvaa kaksikkoa.
"Haltia kylään... tosin emme voi luottaa sinuun... vai?" Darius vastasi vilkaisten Kuroon merkittävästi.. hän ei uskonut että tuohon voisi luottaa niin paljoa, että he voisivat näyttää tuolle haltia kylän sijainnin.. tosin Darius epäili suuresti että tuo sinne enää uudemman kerran löytäisi, harvat löysivät sinne enää toista kertaa ollenkaan, elleivät tienneet taijoista jotka kylää suojelivat.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Elo 2009, 21:01

Ankoku

No se temppu nyt oli vain ollut refleksi, vaikkei mikään järkevä sellainen. Se tässä piti myöntää ihan mielessään ääneenkin. Ankoku kävi Dariuksen taakse istumaan ja nappasi lohikäärmeen harjasta kiinni, että pysyisi kyydissä. Se olisi tosin ihan eri asia pysyisikö hän matkan ajan tajuissaan. Tulipas muuten yht`äkkiä kylmä ja ruumis alkoi tärisemään kylmästä. No ei se ollut mitään muuta kuin kuumeen nousua ja jumalauta kun haavoihin sattui. Mitään Ankoku ei kuitenkaan valittanut missään välissä, eikä oikeastaan jaksanut kiinnittää huomiota alhaalla olevaan hälinään tai muuhunkaan. Kunhan tapitti silmä puoli avoinna Lounatuulen tuulessa leikkivää sinistä harjaa. Kuin kaikki elämän mehut olisi imaistu hänestä juuri äsken muutamassa sekunnissa tiehensä, mutta osa syynä oli varmaan sen ei_niin järkevän hyökkäyksen tekeminen. Ei ettäkö se voimia kuluttaisi, mutta tässä kunnossa se pienikin liikkuminen voisi olla voimia vievää.

Dariuksen kysymyksen tullessa Ankoku nosti hieman katsettaan tuohon pienesti hymähtäen. Jos totta puhutaan hän tiesi jo sen sijainnin, kiitos vain kuuluu Seithille. Mutta hyökkäämässä hän ei ole kylään, sillä se olisi itsemurha.
"Mitä minä puolueeton sillä tiedolla muka tekisin? En ole palaamassa ihmis kylään." Ankoku sitten vastasi väsyneellä äänen sävyllä katseen laskeutuessa takaisin Lounatuulen harjaan. Hän ei oikeasti jaksanut yhtään ja ilman hoitoa... Ei hän kuolisi, mutta saattaisi saada ikuiset vammat kehoonsa jos hän lähtisi parantumaan kehon ollessa tälläisessä kunnossa.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 22 Elo 2009, 21:26

Darius, Lounatuuli

Puoliverinen kertoi olevansa puolueeton... se ei pahemmin nostattanut luottamusta, mutta kyllä se parempi vastaus oli kuin ihmisten puolella. Mitä todennäköisemmin tuo oli yhtä vihattu ihmisten keskuudessa, mikäli tuollaiseen kuntoon oli päässyt näiden käsittelyssä.
".... tjaa" Darius vastasi sitten hetken kuluttua samalla huomaten tärisevänsä kylmyydestä.. näin korkealla ilma ei ollut mitään maailman lämpimintä eikä kylmä viima auttanut asiaa yhtään.
Lounatuuli hymähti itsekseen huomatessaan noiden palelevan jollain asteella. Lohikäärme alkoi lämmittämään kehoaan, joka alkoi hohkaamaan lämmintä ilmaa.. ei se paljoa auttanut, mutta eivätpähän hypotermiaan kuolleet. Hitaasti Lounatuuli alkoi laskemaan korkeutta heidän päästessä lähemmäksi haltia kylää... näin pimeällä sen löytäminen oli vieläkin vaikeampaa, mutta kyllä Lounatuuli perille löytäisi keinolla tai toisella.

"Pitäkää kiinni.." Lounatuuli sanoi sitten saapuessaan puiden latvojen tasolle ja sukelsi niiden alle.
Darius oli lähellä saada oksasta turpaansa, mutta onnistui siirtämään kätensä juuri ajoissa eteen.. ei lohikäärme sitten aikaisemmin viitsinyt varoittaa tai koittaa laskeutua VÄHÄN varovaisemmin? Ei ilmeisesti..
Pian he saapuivat lentämään haltiakylän yläpuolelle. Se oli jälleen yhtä kaunis mitä ennenkin, varsinkin näin yö aikaan... kylä suorastaan hohti valkoista valoa, mikä oli uskomattoman kaunis näky.
Lohikäärme laski korkeutta, kunnes laskeutui kevyesti kylän laidalle ja laski päänsä alas, päästäen nuo laskeutumaan selästään.
"lienee paras raahautua sairastuvalle.." Darius sanoi hypätessään alas lohikäärmeen selästä ja oli vähällä horjahtaa turvalleen maahan.. ei Lounatuuli sitten viitsinyt heitä lähemmäksi tupaa viedä..

//nuf, pitäiskö peli paikkaa vaihtaa? //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 22 Elo 2009, 21:58

suskari
 

Edellinen

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 2 vierailijaa

cron