Lähetetty: 22 Elo 2009, 19:50
Darius, Lounatuuli
Lisäjoukkojen saapuessa paikalle Lounatuuli oli avaamassa kitansa syöstäkseen tulta, mutta puoliverinen kerkesi esittelemään omia pikku voimiaan ensin. Pyh, miten mies itse halusi, mutta kukaan tervejärkinen ei tuossa kunnossa olisi voimiaan pahemmin käytellyt... mikseköhän tuo itse ollut karannut mikäli tuollaista pystyi tuossa kunnossa tekemään. Maailma oli ihmeellinen, varsinkin kun Cryptissä elettiin.
Darius kiipesi lohikäärmeen selkään mutisten samalla jotain haltiakielellä, tarttuen samalla tiukasti lohikäärmettä sarvista. Puoliverisen päästyä lohikäärmeen selkään, Lounatuuli veti päänsä ulos aukosta ja lähti lentoon, varoen tekemästä mitään äkkinäisiä liikkeitä, etteivät nuo sentään selästä tipahtaisi.. tai no, mitä Lounatuuli siitä välitti, hän ei pahemmin pitänyt kummastakaan näistä herrasta.
Ihmisten linnan muureilla kävi armoton hälinä lohikäärmeen lentäessä linnan yli. Lounatuuli lisäsi korkeutta pikku hiljaa, jälleen kerran ajatellen vain selässä matkustajien parasta. Mikäli hän olisi yksin lentänyt, hän olisi ampaissut rakettina pystysuoraan taivaalle, mitä ainakaan Dariuksen pää ei olisi kestänyt. Darius piti tiukasti kiinni ja yritti olla ajattelematta sitä tosiasiaa että he olivat jo pilvien yläpuolella. Darius vihasi lentämistä ja korkeita paikkoja yleensäkkin, joten tämä ei ollut herralle mikään paras matkustus tapa.
"Mihinkäs sitten..?" Lounatuuli kysyi kaikuvalla äänellään, samalla kun vilkaisi selässään istuvaa kaksikkoa.
"Haltia kylään... tosin emme voi luottaa sinuun... vai?" Darius vastasi vilkaisten Kuroon merkittävästi.. hän ei uskonut että tuohon voisi luottaa niin paljoa, että he voisivat näyttää tuolle haltia kylän sijainnin.. tosin Darius epäili suuresti että tuo sinne enää uudemman kerran löytäisi, harvat löysivät sinne enää toista kertaa ollenkaan, elleivät tienneet taijoista jotka kylää suojelivat.
Lisäjoukkojen saapuessa paikalle Lounatuuli oli avaamassa kitansa syöstäkseen tulta, mutta puoliverinen kerkesi esittelemään omia pikku voimiaan ensin. Pyh, miten mies itse halusi, mutta kukaan tervejärkinen ei tuossa kunnossa olisi voimiaan pahemmin käytellyt... mikseköhän tuo itse ollut karannut mikäli tuollaista pystyi tuossa kunnossa tekemään. Maailma oli ihmeellinen, varsinkin kun Cryptissä elettiin.
Darius kiipesi lohikäärmeen selkään mutisten samalla jotain haltiakielellä, tarttuen samalla tiukasti lohikäärmettä sarvista. Puoliverisen päästyä lohikäärmeen selkään, Lounatuuli veti päänsä ulos aukosta ja lähti lentoon, varoen tekemästä mitään äkkinäisiä liikkeitä, etteivät nuo sentään selästä tipahtaisi.. tai no, mitä Lounatuuli siitä välitti, hän ei pahemmin pitänyt kummastakaan näistä herrasta.
Ihmisten linnan muureilla kävi armoton hälinä lohikäärmeen lentäessä linnan yli. Lounatuuli lisäsi korkeutta pikku hiljaa, jälleen kerran ajatellen vain selässä matkustajien parasta. Mikäli hän olisi yksin lentänyt, hän olisi ampaissut rakettina pystysuoraan taivaalle, mitä ainakaan Dariuksen pää ei olisi kestänyt. Darius piti tiukasti kiinni ja yritti olla ajattelematta sitä tosiasiaa että he olivat jo pilvien yläpuolella. Darius vihasi lentämistä ja korkeita paikkoja yleensäkkin, joten tämä ei ollut herralle mikään paras matkustus tapa.
"Mihinkäs sitten..?" Lounatuuli kysyi kaikuvalla äänellään, samalla kun vilkaisi selässään istuvaa kaksikkoa.
"Haltia kylään... tosin emme voi luottaa sinuun... vai?" Darius vastasi vilkaisten Kuroon merkittävästi.. hän ei uskonut että tuohon voisi luottaa niin paljoa, että he voisivat näyttää tuolle haltia kylän sijainnin.. tosin Darius epäili suuresti että tuo sinne enää uudemman kerran löytäisi, harvat löysivät sinne enää toista kertaa ollenkaan, elleivät tienneet taijoista jotka kylää suojelivat.