Täällä taas


Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Loka 14, 2009 6:57

Täällä taas

Black

Black manasi koko matkan prinssin huoneelta selleille. Tumma aura suorastaan huokui hänestä ja jokainen vastaantulija oli lähellä saada sydänhalvauksen. Black ei saanut päästään prinssin ylimielistä katsetta.. hänen olisi tehnyt mieli repiä Donaldilta silmät päästä ja syöttää ne koirille. Velho yritti karistaa päästään ajatukset äskeisestä keskustelusta. Eniten häntä pisti kismittämään velassa eläminen.. ties mitä se kiero ihminen keksisi, tuo oli jo kehdannut vihjailla Blackiä jättämään Lily rauhaan. Pelkkä ajatus sai Blackin pään nykimään. Velho kuitenkin yritti rauhoittua parhaansa mukaan kävellessään kohti sellejä, hän ei halunnut repiä seuraavalta tuttavalta päätä irti. Sen takia hän vetikin naamaansa pillerin jos toisenkin..
Kalma oli joutunut selleille, tällä kertaa lukkojen toiselle puolelle, joten Black päätti mennä tuota katsomaan samantien. Tuomio oli kuulunut että Kalma piti pitää lukkojen takana, kunnes otus saisi lääkkeensä... Black saattoi vain rukoilla ettei Harald kuulisi ennen sitä siitä, kuinka Kalma oli hyökännyt kuninkaan veljen kimppuun. Se tästä puuttuisi että kuningas tulisi Kalmalle huutamaan pää punaisena.

Rappuset alas ja käytävää pikin peremmälle. Vankila oli yhä yhtä karu ja kolea mitä ennenkin. Vainoharhaisimmat vangit huutelivat jumalaa auttamaan kuullessaan velhon sauvan kopseen, luullen ääntä jälleen saatanan sorkkien kolinaksi. Idiootit.
Black pysähtyi yhden oven eteen, jonka takana Kalman kuului olla. Hän ei sen pahemmin vaivautunut availemaan ovea, vaan teleporttasi itsensä toiselle puolelle, jääden seisomaan oven eteen täydessä hiljaisuudessa, tuijottaen apaattisen murhaavasti Kalmaan...

//Suskari tänne//
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Loka 14, 2009 8:54

Kalmankoira

Tajuttomana aavekoira oli raahattu selleille ja vielä joksikseen pahasti haavoittuneena, ajatellen tuon rinnassa olevaa syvää pisto haavaa miekasta minkä se ärsyttävä prinssin kutale oli tehnyt hänelle. Kalma omaksi onnekseen ei tiennyt tuosta tapahtumasta yhtään mitään, kun oli ollut kakkosen vallassa ja "uni" tilassa. Tavallaan Kalma sai ollakkin kiitollinen ettei tiennyt vammoistaan tuon taivaallista.. ennenkuin sitten alkoi heräämään kylmässä ja koleassa tyrmässään kyljellään maaten toinen jalka paskuun ketjun päähän laitettuna.
Ensin tuli kipu ja jumalaton jomotus kaikkine särkyineen ja kipuineen, mitä oli hyvin vaikea kuvailla edes sanoin kunnolla. Se kaikki oli kuitenkin hirveää. Kalma irvisti voimakkaasti yskäisten muutaman kerran kivuliaasti huomaten, että hengitys oli vaikeaa ja kivuliasta, etenkin vasen puoli rintakehästä oli jumalattoman arka. Kalman katse valui laiskasti hänen rintaan nähden kipujensa ja jonkin asteisten hengitys vaikeuttensa syyllisen. Kalma kirosi puoliääneen.. Pisto haavan ympäristö oli turvonnut ja valuttanut Kalman elämän nestettä rintaa pitkin lattialle pieneksi kivkasi lätäköksi. Ei ihme, etteä aavekoira oli kalpea kuin kuumeessa olisi ollut. Lisäksi Kalma tärisi ja värisi kylmästä, muttei mitään käynnyt valittamaan. Ei yhtään mistään ääneen, ajatuksissaan vain.
Muita haavoja Kalma ei vaivautunut edes tutkimaan sen kummoisemmin, kun oli sanomattakin selvää että hän oli paskassa kunnossa ja kipu kertoi ihan hyvin missä hänellä oli haavoja ja se riitti. Kahletta toisessa jalassa Kalma ei huomioinnut ollenkaan, eikä ajatellutkaan että saisi niskurointinsa jälkeen mitään viiden tähden kohtelua. Se prinssi oli vain jotakin saanut menemään raiteiltaan hänen päästään jo heti ensi sekunnilla kun hän näki sen jätkän. Se asenne häntä kohtaan.. se oksetti häntä pahemman kerran, kuin hän olisi ollut roska tuo edessä. Jos nyt sekään...

Kalman ajatukset keskeytyivät hänen selliinsä- kirjaimellisesti -pöllähti varsin tuttu pärstä.. tai no Kalman kantilta katsottuna kengät ja haju. Voi hitto, nyt tulisi sellaiset huudit ettei tosikaan. Kalma kyllä itsekkin sen arvasi ja pelkäasi jossakin päänsä syövereissä kuin pelokas koiranpentu, eikä pahemmin kehdannut nostaa päätään lattiasta. Lisäksi että se olisi tehnyt kipeää.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Loka 15, 2009 6:40

Black

Black seisoi oven edessä hiljaa, tuijottaen Kalmaan. Hän ei sanonut mitään, mutta hänen silmistään saattoi nähdä jo mitä tuon päässä liikkui: Pettymys. Black oli vihainen ja ennen kaikkea pettynyt Kalmaan. Kalma ei edes nostanut päätään lattiasta. Liekö laiskuus vai häpeä, sitä Black ei tiennyt, eikä oikeastaan välittänytkään.
Ilman mitään varoitusta Black suoraan sanottuna ilmestyi Kalman eteen, kyykistyi ja nappasi tuota kauluksesta kiinni. Velho veti Kalman lähelle itseään ja toisella kädellä otti kiinni tuon leuasta, nostaen tuon kasvot kohti omiaan.
"Olet minulle henkesi velkaa.." Black totesi lähes kuiskaten "Hän olisi halunnut tappaa sinut.. nyt minä olen velkaa hänelle siitä hyvästä, että hän päätti säästää henkesi".
Black hiljeni hetkesi ja tuijotti Kalmaa mitään sanomaton ilme kasvoillaan, eikä edes odottanut tuolta mitään vastausta. Itseasiassa hän toivoi että Kalma pitäisi suuren suusna kiinni edes tämän yhden kerran. Ties vaikka suututtaisi velhon totaalisesti sanoillaan.

Black vilkaisi Kalman haavoja.. ei prinssi näköjään täysin puollustuskyvytön ollut. Sen enempää edes harkistematta Kalman haavojen hoitoa, Black päästi irti friikistä ja nousi seisomaan.
"Hän määräsi sinut pidettäväksi telkien takana, kunnes saat lääkkeesi takaisin.. yritin saada yhteyttä Tomtomiin, turhaan" Black selitti katsellen alaviistoon Kalmaa.
Ei, Black ei vaivautunut kysymään miten Kalma voi tai oliko tuo kunnossa. Tyhmäkin sen näki ettei kaikki ollut tällä friikillä kunnossa. Plus Black ei tosiaankaan ollut niitä miehiä jotka kyselivät kavereiltaan heti pienen kolhun jälkeen, olivatko nuo kunnossa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Loka 15, 2009 7:19

Kalmankoira

Kalma säpsähti kun Black pöllähti siihen hänen eteensä, kyykistyi ja tarrasi jo rikkinäisen paidan kauluksesta kiinni ja veti lähemmäs, saaden aavekoiran irvistämään voimakkaasti kivusta. Ääntäkään kurkusta ei kuitenkaan päästynyt ihme kyllä. Kalma ei vain kehdannut näyttää kipuaan, ei edes Blackin edessä, ei etteikö tuo olisi mitään välittänyt. Moni tosiaan olisi ollut tässä vaiheessa vetämässä jo paskahalvausta, mutta Kalma oli rauhallinen, vaikkakin häpesi selkeästi sitä mitä oli mennyt tekemään hetki sitten, vaikkei tiennyt mitä. Huomoiden sen, ettei Kalma muistanut sitä että oli hyökännyt prinssin kimppuun, muut tempaukset olivat ihan tuoreessa muistissa.
Blackin sanat taas olivat Kalman vähällä sanomaankin jotakin tuolle, mutta kaikki jäi kuivaan kurkkuun kiinni vain ja ainoastaan Blackin ilmeen takia.. Mikä ei ollut yställisimmästä päästä todellakaan, oli vain pettymystä ja suurta vihaa. Kalman kasvoilta taas saattoi ihan ilman suurennuslasia lukea ihan selkeän häpeän, kuin koira joka olisi tehnyt jotakin väärin- pahasti väärin. Katse valui velhon kasvoista alas lattiaan..
Black päästi irti ja Kalma putosi kovalle kiviselle lattialle irvistäen toisen tärisevän kätensä varaan. siitä Kalma siirtyi istumaan seinää vasten nojaamaan, vaikka selkä vuorostaan huusi kipua. Kalma ei vastanut hetkeen Blackille mitään, kunhan piti yllä kylmän tuskallista hiljaisuutta- vankien huutoja lukuun ottamatta.

"Pakotinko minä muka auttamaan?" Kalma kysyi melkein rauhallisella äänensävyllä, vaikka ripasu ärtymystä seassa olikin. Kalma ei vain tietyistä syistä halunnut korottaa ääntään. Keuhkot poksahtaisivat vielä ulos tai hän hukkuisi omaan vereensä kirjaimellisesti haavan auetessa sisältä käsin. Sepäs olisi kiva kuolema.
"En ole itkenyt sääliäsi... Ja ehkä olisi vain parempi, että kuolisin vain kiltisti pois, en olisi kenekään niskassa painamassa tai tuottamassa ongelmia." Kalma murahti lopun lähinnä itsekseen hiljaa.. joutuen yskähtämään muutaman kerran kivuliaasti, Kalma katsoi jälleen kättään, se oli punertava verestä. Hän kuolisi tällä vauhdilla vajaassa viikossa ilman hoitoa. No mikäs siinä, ei häntä täällä tarvita, kun oli vain arvoton roska. Aivan, Donald oli tuhonnut Kalman itsetunnon ja ne vähäistekin elämän halut täydellisesti.

//Edittelin tekstiä..
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 18, 2009 7:23

Black

Velho vilkaisi friikkiin kun tuo päätti avata suunsa ja se mitä sieltä tuli, sai Blackin hiljaiseksi hetkeksi, kunnes velho - kerrankin hän - räjähti nauruun. Eikä se nauru ollut kovinkaan ystävällinen tai edes huvittunut, pikemminkin pelottava.. varsinkin kun se kaikui pitkin tyhjiä käytäviä, kylväen kylmän siemenen jokaisen vangin sydämeen.
"Mihin se uho katosi? Koska sinusta tuli säälittävä luovuttaja?! Millaisena ystävänä minua pidät? Jättäisin sinut vain kuolemaan sen säälittävän prinssin käskystä?! Toki voin jättää sinut tänne mätänemään muiden vankien kanssa jos sitä haluat, mikäli pidät minua niin arvottomana ystävänä, tuskin minunkaan pitää sinua minkään arvoisena pitää..." Black sanoi naurun lakattua kuin seinään.
Seurasi syvä hiljaisuus, jonka aikana velho sulki silmänsä ja hieraisi otsaansa muutamaan kertaan. Tämän siitä saa kun rupeaa kaveeraamaan kenenkään kanssa. Pelastat heidät varmalta kuolemalta eikä lopussa tule edes kiitosta, vain epäilyksiä ja valittamista.. tämän takia Black halusi takaisin oman kansansa pariin, kansan, joka ei pahemmin ystävyys suhteita solminut.. he vain elivät ja olivat, kesikttyen kaikkein olennaisimpaan, hengissä selviytymiseen.

Black vihasi yli kaiken valittajia ja ennen kaikkea luovuttajia. Hänet oli opetettu olemaan lujana, luovuttatta edes tuomionpäivän koittaessa. Ei koskaan kompromisseja, ei edes maailman lopussa.
Lopulta velho avasi silmänsä ja tuhahti pienesti.
"voisit edes kiittää... mikäli omaa elämääsi arvostat pätkän vertaakaan"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Loka 18, 2009 8:16

Kalmankoira

Black repesikin nauramaan kuin hullu konsanaan.. Kalma tuijotti tuota toinen kulma hienoisesti koholla naurahtaen sitten pienesti, kerrankin hän kuuli Blackin nauravan. Vaikka tuskin ilosta.. Ja niin, Kalma ei todellakaan pelännyt velhoa mitenkään sillä ei vain enää jonkin ihme syyn takia osannut vetää tuon näkemisestä enää paska halvausta, tai edes tuon kylmästä ja jäätävästä naurusta. Kai hän oli jo Blackin hieman outoon persoonaan jollakin jo tapaan tottunut? Ja sitä auttoi se, että he olivat niin samanlaisia keskenään, vaikkakin kolikon eri puolia. Heilläkin eronsa.
Black avasi suunsa.. ja mitä pidemmälle Black pääsi sitä enemmän Kalman kulmat kurtistuivat. Ei, hän ei pitänyt Blackiä huonona ystävänä ollenkaan vaan hän oli jumalattoman kyllästynyt olemaan muiden potkittavana ja kynnysmattona täällä. Jopa muutama vartija oli häntä potkinut takamukselle ja käskenyt ihan vittumaisuuttaan menemään ulos vesi sateeseen kesken baari keikkansa. Mitäs hän vastaan sanomaan siinä tilanteessa? Aivan, ei mitään ettei vain taas joutuisi kuninkaan eteen.
"Paljon kysymyksiä.." Kalma tuumasi ja painoi päänsä- mikä tuntui painavan tonnin- kivistä seinää vasten. "Valitettavasti en nyt oikein jaksa käydä soittamaan suutani ja uhoamaan sinulle, mutta voin senkin tehdä, luovuttaisin siksi, että olen kyllästynyt tähän typerään leikkiin lankun päällä- tiedät varmaan mitä tarkoitan ja sinä tulet aina olemaan ystäväni, sekä tukeni.. Mutta tulosi tänne ei ollut kovinkaan mieltä kohentava." Kalma hymähti pienesti lopun ja hänen sanojensa jälkeen koko häkki hiljenikin täydellisesti.
Kalma tarkasteli velhon liikkeitä hiljaa omalta paikaltaan..

"Vai haluat sinä kiitoksen?" Kalma kysyi mulkaten velhoa kulmiensa alta kuin tämä olisi sanonut jotakin pahaa hänelle juuri äsken.. Se ilme kuitenkin muuttui viekkaaksi virnsitykseksi. Ja sanaakaan enää sanomatta Kalma syöksähti velhoa kohden, muuttui koiraksi- jolloin vapautui myös ketjusta, jota ei ole koiralle suunniteltu- hypäten suoraan velhon syliin ja kaatoi tuon allensa.. siitä seurasi se vanha perinteinen temppu, johon Blackin olisi syytä alkaa tottumaan jos häneltä kiitoksia halusi: aavekoira nuoli ja pesi Blackin naamaa häntä korkealla kaarella heiluen kuin pölyhuiska konsanaan. Ainoa hieman poikkeava seikka taisi olla, että Kalma piti toista etutassuaan ilmassa ja tuo värisi kivusta sekä kylmästä minkä Blackin saattoi tuntea kun siinä hänen allaan oli.

//Toivottavasti pikku riikkinen hittaus ei haittaa =)//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Loka 19, 2009 11:46

Black

Black oli väsynyt. Sen näki hänen kasvoiltaan, kun tarkkaan katsoi. Sen takia hän ei pahemmin enää jaksanut Kalmalle mitään sanoa. Olkoon sitten luovuttaja jos halusi olla, mutta Blackin elämäntapaan ei luovuttaminen sopinut. Joten Black piti jälleen kerran turpansa kiinni ja jätti Kalman omiin angst maailmoihinsa leijumaan.. tulkoon alas kun herralle itselleen sopi, Black ei todellakaan aikonut tuon oloa mitenkään piristää tai kohentaa. Lähinnä siksi ettei hänestä ollut siihen. Hän itse oli niin pessimistinen ja synkkä, ettei todellakaan osannut piristää kenenkään päivää.

Black kohotti kulmaansa Kalman virnistäessä viekkaasti, mutta sen enempää Black ei kerennyt tajuamaan kun Kalma jo oli muuttunut koiraksi ja kaatanut hänet maahan, nuollen nyt hänen naamaansa. Black päästi pienen ähkäisyn osuessaan maahan, Kalma ei tainnut tietää että se tuntui ihan mukavasti selässä kun näin pitkä ja luinen mies kaatui suoraan kivilattialle. No, olkoon nyt tämän kerran.
Black hymähti pienesti ja nousi istumaan, laskien kätensä Kalman kaulalle ja rapsutti tuota pienesti korvan vierestä, samalla kun velho laski katseensa Kalman vapisevaan jalkaan.
"yritän saada Tomtomin tänne mahdollisimman pian... mutta en lupaa että hän olisi innoissaan tulossa.." Black sanoi lähes mutisten, rapsutellen Kalmaa yhä kaulasta.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Loka 19, 2009 12:39

Kalmankoira

Niin oli Kalmakin väsynyt ja olisi halunnut jo päästä nukkumaan omia yö uniaan, mutta ei sitä nyt vieraan edessä kehdannut käydä nukkumaan ihan noin vain. Eikä hän ollut luovuttaja, tavallaan.. Jos hän olisi tosissaan luovuttamassa niin hän olisi tehnyt itsemurhan tänne repimällä kynsillään rinnassa olevaa haavaa isommaksi ja antanut itsensä vuotaa kuiviin. Ettei hän vielä elämästään ollut päästämässä irti. Mutta jokaisella omat angsti hetkensä aina välillä..
Eikä Blackn olisi paljoa tarvinnut tehdä häntä piristääkseen, olisi voinut vaikka ihan hyvin riittää että tuo hänen kanssaan jäisi vähäksi aikaa tänne istumaan ja juttelemaan- jos sitäkään olisi tarvinnut. Ystävän läheisyys olisi riittänyt hänelle ihan hyvin. Mutta eipä velho sitä tainnut tajuta?

Black kaatui maahan ja Kalma oli suurin piirtein poksahtamassa omista nahoistaan ulos.. Sen verran iloiselta koira vaikutti, kieli roikkui ulkona.
Black nousi istumaan ja Kalma siirtyi hieman sivuun, että velho pääsisi ylös istumaan jääden tuon eteen kuitenkin hännän heiluessa edelleenkin iloisesti, vaikkakin alhaalla. Jalalleen aavekoira ei varannut painoa yhtään.
Blackin käsi siirtyi rapsuttamaan Kalmaa korvan takaa ja kaulasta, eikä aavekoira voinut olla näyttämättä nautintoaan. Tämän enempää Kalma ei oikeastaan olisikaan tarvinnut piristyäkseen edes hieman.. Se kaikki kuitenkin tuli rysähtäen alas Blackin sanojen jälkeen. Häntä pysähtyi roikkumaan kuin vanha märkä riepu ja korvat painautuivat masentavan näköisesti luimuun.
"Vai niin.." Kalma hymähti vaivautuneesti ja kääntyi klinkaten entiselle paikallensa jotenkin masentavan näköisesti, kaikki pirteys oli kadonnut kuin napista painamalla. Koira asettui varovasti kyljelleen makaamaan kiviselle lattialle.
"..Black, pitäisitkö poissa ollessani Lucasta huolta?" Kalma pyysi velholta..
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Loka 21, 2009 1:39

Black

Kalma näytti jo piristyneen hetkeksi, aivan kuin tuolla olisi ollut kultakalan muisti. Mutta pian sekin pirteys oli poissa kuin salamaniskusta. Black ei pahemmin tiennyt miten reagoida tuohonkin tunteiden vaihteluun, tunteilu oli naisten hommaa. Black ei pahemmin vetistellyt saatika hyppinyt innosta, hän vain oli ja peitti tunteensa.. paitsi tietyssä seurassa ja tilanteissa.
Black nousi seisomaan, pudistellen pienesti vaatteitaan. Vankilan lattia kun ei ollut maailman puhtain alusta, eikä kuninkaan neuvonantajan sopinut hyppiä pitkin linnaa likaisissa vaatteissa. Johan se antoi huonon kuvan. Lisäksi ihmiset pelkäsivät enemmän siistejä, kieroja ihmisiä kuin katuojasta kömpineitä mörköjä. Möröt hoiteli armeija, niistä päästiin eroon alta aikayksikön, mutta kusipäiset, itseään täynnä olevat, aateliset ja muut yläluokan kansalaiset olisivat kansan riesana aina siihen asti, kunnes kuolisivat. Ei ihme että salamurhat olivat suosittuja.

Velho vilkaisi kysyvästi Kalmaan tuon pyynnön myötä. Tuo halusi että Black pitäisi huolta siitä kirppukasasta? Velhon kasvoilta pystyi selvästikkin lukemaan ettei tuo ollut kovinkaan innoissaan ajatuksesta.
".... hyvä on" Black vastasi lopulta "mutta jos se edes kerran puree, räjäytän sen taivaan tuuliin".
Viimeisen lauseen saattoi tulkita vitsinä, mutta Blackin kasvoilta näki ettei se ihan siinä mielessä oltu tarkoitettu. Black todellakin aikoi possauttaa koira paran teille tietämättömille, mikäli se kävisi uhittelemaan.
"Mutta mikäli sinulla ei muuta ollut, menen takaisin yläkertaan ja ottamaan yhteyttä Tomtomiin.." Black sanoi lopulta, jääden odottamaan josko Kalma vielä jotain halusi sanoa..
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Loka 21, 2009 2:35

Kalmankoira

Ei kultakalan, koiran muisti Black.. Ja mitä angstaamaan yhdestä vastoinkäymisestä koko aikaa kun kaikki kuitenkin on jo hyvin. Joten kuten. Enää vain pitäisi täällä kestää muutama päivä ilman mitää hoitoa ja ruokaa, sekä vettä. Tuskin kukaan häntä nyt alkaisi pahemmin paapomaan.. ellei Black alkaisi, mutta sitä aavekoira epäili jonkin verran. Noh kun hän täältä pääisisi hän repisi jonkun pienen vangin kappaleiksi ja söisi.. ja ihan omaa vitutustaan toisenkin ja vaikka kolmannenkin. Kylläpäs se mieli koheni kummasti kun ajattelee tuollaisia ihania asioita. Kalma havahtui Blackin ääneen..
"Ei se pure.. Ja ihan näin sivu huomautuksena: Luca tottelee ihan perus käskyjä, kuten istu, paikka jne." Kalma päätti huomauttaa Blackille, ettei tuon tarvitsisi huolehtia siitä, että Luca nuolisi tuon kuoliaaksi. Ei Luca Blackiä purisi kun tuossa oli jo hänen hajuaan ja Black oli jo käynnyt Kalman kanssa hänen kotoaan. Kyllä Luca velhon muistaisi.. etenkin kun hän ja Luca olivat keskustelleet Blackistä kahdestaan tuon lähdettyä silloin. Kalma puhui koiralle? No totta mooses, olihan hän itsekkin koira eikä näin hännän heiluttajien murre pitäisi olla hänelle mikään ongelma.

"Ei oikeastaan... Kunhan saat se ukon tänne jo tällä viikolla. Muutoin saat tulla hakemaan ruumistani täältä poltettavaksi." Kalma hymähti lopun pienesti. Pientä kostoa vain kun herra tulee ja menee haukkumaan Lucaa jatkuvasti. Se hurtta oli edelleenkin Kalman ystävä- niin huvittavalta kuin se kuulostikin.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Loka 26, 2009 2:47

Black

Ei, Black ei todellakaan aikonut alkaa paapomaan Kalmaa missään tapauksessa. Hyvä jos Black edes tiesi mitä tuo kyseinen sana tarkoitti. Black ei koskaan ole ollut läheisriippuvainen saatika hellyyden kipeä, joten ei hän noita tarpeita osannut toistenkohdallakaan tyydyttää. Heh, ei Black edes surrut vanhempiensa kuolemaa, mikä todistaa ettei Black pahemmin läheisitään riippunut. Tosin nykyään hänellä oli muutama henkilö jota hän halusi suojella, oman henkensä uhalla.. laskettiinko se läheisriippuvuudeksi? ei, ei Blackin mielestä.
Kalma kertoi ettei Luca purrut.. mistä sitä tiesi? Mistä sitä tiesi jos koira tuntisi itsensä uhatuksi velhon seurassa, jonka seurauksena se varmasti purisi. No, sen näkisi sitten.. ei Blackin periaatteessa tarvinnut edes mennä samaan huoneeseen koiran kanssa, hän voisi ihan hyvin teleportata tuon aterian oven toiselle puolelle. Kätevää, mutta noita ajatuksiaan Black ei jakanut Kalman kanssa. Kalma kertoi myös että Luca osasi kyllä peruskäskyjä.. se taas oli eri asia tottelisiko se velhoa. Prinsessan koira ei ainakaan totellut, mutta se ylimielinen, pilalle lellitty piski nyt ei totellut ketään muuta, kuin kuninkaallisia. Oli siinäkin vahtikoira.

"Minä yritän... mutta sinun on paras olla näyttämättä tuota asennetta hänelle.. siitäkös keppi heilahtaa" Black totesi mutisten ja kääntyi sitten ovea kohti.
"Koita olla kuolematta" Black totesi vielä olkansa yli, ennen kuin poistui sellistä, yksinkertaisesti haihtumalla ilmaan..
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Loka 26, 2009 6:14

Kalmankoira

Noh, ei hän edelleenkään odottanut Blackiltä mitään paapomista häntä kohtaan, joten se siitä. Ei hän itkemäänkään olisi siitä hyvästä käymässä, jos hän kuolisi niin sitten kuolisi- ei voi mitään. Toisinaan kyllä hän pois täältä pääsisi suorastaan naurettavan helposti, oven läpi ja siitä pinkoisi pakoon. Tosinaan tässä kunnossa siintäkään mitään tulisi, plus sattui olemaan päivä.
Ja niin hauskalta kuin se kuulostikin, ei hänelläkään mitään yhteyksiä koskaan ollut vanhempiinsa. Ei hän ole koskaan edes nähnyt noita ja näin koirana sitten joutuikin ihmisten kasvatiksi.. Kunnes sai tylysti puukosta selkäänsä ja kaikki elämä, sekä ennen kaikkea luottamus ihmisiin suli sormien välistä pois. ..Ja hänen sielu jumittui siihen tilaan ikuisesti. Hauskaa eikös? Todellakin... Mutta olihan se hauskaa, että oli tässä maailmassa edes yksi hänenlaisensa, joka ehkä edes vähän ymmärsi. Tai no, Black mikään tunne heppu ollut, mutta kyllä tuo jossakin tunsi sitä samaa mitä hänkin. Ehkä?
Mutta yhdessä asiassa he olivat kuin kaksi somaa marjaa: tappamisessa. Yhtä hulluja ja sadistisia kummatkin, mikä oli hyvä. Seura koskaan silloin pahiteeksi, olihan hän lauma sielu.

Kalma kurtisti kulmiaan.. Mitä asennetta? Kyllä hän varmaan käyttäytyisi sen papparaisen edessä ihan kiltisti, mutta katsotaan nyt.. Riippuu millä tuulella hän itse silloin olisi.
Kalma hymähti velhon sanoille ennenkuin tuo poistui.. Ei hän kuolla aikonut mitenkään helposti, tähänkin asti taisteltu elämästä, joten miksi luovuttaa.
Noh Black oli nyt poissa ja hän yksin.. tai melkein yksin. Tyrmät olivat täynnä valittavia vankeja ja kidutuskammiosta puhumattakaan. Saa nähä saako täällä unta pussiin ollenkaan mekastavien naapurien takia.
Jonkin ajan päästä Kalma sitten sammuikin kuin puhallettu kynttilä.

Seuraava iltapäivä uusine kujeineen.. tai no Kalman kannalta mitään erikosta tapahtunut, tuo oli vain nukkunut ja nukkunut, kunnes oli sitten herännyt. Ja nyt aavekoira putsasi haavojaan parhaansa mukaan nuolemalla, niin hauskalta kun se kuulostikin. Selkäänsä koira ei kuitenkaan pääsisi mitenkään käsiksi, vaikka halua olisikin ollut.. Jos haavat taas tulehtusivat, kuten viime kerralla. Minne hän sitten menisi hoidattamaan itseään? Hän ei todellakaan astuisi jalallakaan sen apteekkarin puotiin, ellei ollut ihan pakon pakko. Eikä hän voisi mennä sairastuvallekkaan itkemään kun kukaan ei suostuisi varmastikkaan auttamaan. Black? Saisi luvan.. jos hänet haluaisi pitää hengissä, eikä selän peseminen lämpimällä vedellä paljoa aikaa veisi herralta tai sitten mätäpaiseiden puhkaisu. Jos niitä tulisi.
Aavekoiran ajatukset keskeytyivät kun ovi avattiin ja sisään astui muutama voimakas rakenteinen sotilas peltiämpäreineen. Kalma tapitti noita "kulmiensa" alta korvien painuessa hieman luimuun. Toki hän olisi voinut purra, mutta jätti tekemättä. Kunhan tujotti joksikseen muraahvasti vartijoita.
"Rakki nousee ylös.." Toinen vartijoista murahti heilutellen käsissään rautoja, jotka olivat ihmiselle tarkoitetut lähinnä. No Kalma teki työtä kuitenkin käskettyä ja nousi ylös muuttaen itsensä samalla ihmismäisemmäksi ojennellen käsiään vartijalle. Kylmät ja painavat kahleet naksautettiin aavekoiran ranteille josta seurasi voimakas nykäisy, hyvä ettei Kalma kaatunut rähmällensä. Mutta seurasipa kuitenkin kiltisti.. Vaikka päät noilta olisi pitänyt repiä irti.

Ja kuten arvata saattaa Kalma talutettiin kidutuskammion ovista sisään ja siitä tutusti kahlittiin lattiaan kiinni keskelle tyhjää huonetta. Kalman selän takana taas arvon herra kiduttaja valmisteli itseään ruoskansa kanssa. Ja jos Kalma ei tuon ilmettä ihan väärin tulkannut, niin herra taisi olla aika innoissaan hänen uusinta tapaamisestaan. Ja Kalman epäilykset eivät menneet ihan väärinkään: "Mukava tavata vanha tuttu." Kiduttaja naurahti kuivasti ja Kalma pyöräytti silmiään päässään. Olkaapahan hyvä ja aloittakaa jo, ei hän tänne asumaan ole tullut. Eikä sitä ajatusta jätetty kuulematta. Ruoska viuhahti ilmassa ja sekunnin perästä repi Kalman selkää jälleen auki, sekä vanhoja haavoja mitkä se prinssi oli tehnyt. Kalma sihahti kivusta purren hammasta yhteen. Hitot hän huutaisi!
Uusi isku tuli pienen odottelun jälkeen..
Sitä selän tuohamista sitten kestikin aina ihan viiteentoista lukuun asti ja Kalma alkoi olemaan siinä vaiheessa ihan lopussa. Jalat värisivät, hengitys oli raskasta ja suussa maistui rautaisen veren maku. Kalma kaatui polvilleen lattialle kun jalat eivät enää suostuneet kantamaan yhtään. Jonka jälkeen Kalma revittiin pystyyn, otettiin raudat pois ja raahattiin takaisin selliinsä melkein kirjaimellisesti heittämällä kylämälle kiviselle lattialle. Ovi pamautettiin kiinni lukon naksahduksen kera. Siihen Kalma sitten jäikin vatsalleen makaamaan hetkeksi, aikaa kunnes kääntyi kyljelleen irvistäen. Onneksi nyt ei tarvitsisi liikkua minnekkään, onneksi. Saisi vain olla.

//Ai että olen taas mukava Kalmaa kohtaan >)//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Marras 03, 2009 5:38

// D'x... ai perhana ko on vaikee lukee kuumeessa näytöltä tekstiä.. pahoittelen siis jo näin etukäteen luku- ja kirjoitusvirheitä! //

Black

Blackin poistutta paikalta velho käveli suoraa omalle tönölleen ja pysyi siellä koko loppu vuorokauden. Jylhässä yksinäisyydessään velho teki jälleen kerran jotain, jota edes jumalat eivät voineet katsoa. Jos Black olisi uskonut kristinuskoon, hän olisi joutunut satavarmasti helvettiin kaikkien syntiensä tähden. Sitähän papitarkin toitotti, mutta Black ei todellakaan aikonut tehdä synninpäästöä vieraan uskonnon jumalalle. Hän pysytteli ateistina, kun omaan jumalaankaan ei voinut enää luottaa.

Seuraavana aamuna Black palasi takaisin oman työnsä pariin. Toki hänellä kävi mielessä käydä katsomassa Kalmaa, mutta hänellä ei yksinkertaisesti ollut aikaa. Päivä kului "mukavasti" hätäkokouksien merkeissä, haltioiden hyökkäysten johdosta. Nuo suippokorvaiset äpärät olivat alkaneet yhä enemmän ja enemmän näykkimään isompaansa. Siitäkös ihmiset pitivät. Aivan kuin välit eivät olisi tarpeeksi kireät jo muutenkin. Nyt odoteltiin vain että kello kajahtaisi.
Velho pääsi vapaalle vasta yömyöhään ja heti sen jälkeen joutui prinsessan kysymysaallon uhriksi. No, se päivä meni siinä.

Kului yhteensä kolme päivää. Kolme kokonaista vuorokautta, ennen kuin Tomtom päätti ilmaantua paikalle. Vanha velho ei ollut yhtään innoissaan tästä visiitistä ja olisikin halunnut mennä humauttamaan Kalmaa kävelykepillä takaraivoon. Holtiton otus kun tärkeitä lääkkeitä hukkasi. Meni noin kolme tuntia kunnes Tomtom päätti poistua paikalta, jättäen lääkkeet Blackille. Tomtom ei itse halunnut mennä marmattamaan Kalmalle sen enempää, Black varmaan hoitaisi sen.. jos hoitaisi. Lisäksi Tomtomilla oli tapaaminen vanhan tutun kanssa, joten Black ei sen enempää entisen opettajansa aikaa viitsinyt viedä. Sen enempiä aikailematta velho suunnisti selleille päin.

Jälleen kerran vangit valittivat ja värisivät pelosta, kuullessaan Blackin sauvan kolkkeen. Tuo "saatanan sorkkien askel" oli jo turhankin tuttu näillä käytävillä, vain uusimmat tulokkaat eivät tietäneet mikä heidän keskuudessaan liikkui, mutta siltikin se pieni, alitajuntainen suojeluvaisto varoitti heitä tuon äänen alkuperästä.
Velho ei vaivautunut avaamaan Kalman selliä, vaan teleporttasi itsensä tuon selliin.
"Se on nyt ohi" Black aloitti sen pahemmin kyselemättä Kalman vointia, kyllähän tuosta nyt näki ettei hän ollut elämänsä kunnossa "Tomtom kävi tänään täällä.. sait pillerit, joten voit nyt lähteä täältä".
Velho näytti tummansinistä lasipurkkia Kalmalle ja kopautti sitten muutaman kerran sauvallaan takanaan olevaan oveen. Ovi avattiin ja vartijat näyttivät olevan astetta märeämpiä kun friikki päästettiin vapaalle. Siitä Blackillä ei ollut mitään tietoa, mitä nuo Kalmalle olivat tehneet - lukuunottamatta yleisessä tiedossa ollutta rangaistusta - mutta eiköhän Kalma ne kertoisi.
"nouse ylös.." Velho totesi ja lähti hitain askelin kävelemään ulos sellistä.. kyllä, hän halusi Kalma kävelevän ulos, tuon piti näyttää että oli vielä voimissaan ja omasi jonkinasteen itsekunnioituksen.. Blackille nuo asiat olivat tärkeitä ja lisäksi se saisi vartijoiden veren kiehumaan, kun he tajuaisivat että olisivat epäonnistuneet tuon otuksen lannistamisessa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3984

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Marras 05, 2009 9:41

Kalmankoira

Se kuinka kauan Kalma sitten makasi siinä kylmällä lattialle oli aavekoirallekkin aikamoinen mysteeri, sillä tyrmissä ei luonnollisestikkaan ollut kelloa tai mitään muutakaan josta ajan kulun olisi voinut nähdä. Eikä sillä oikeastaan pahemmin väliäkään ollut mitä kello oli silloin kuin aavekoira vihdoista ja viimein raahasi itsensä kauemmas ovesta toiseen päähän selliä makaamaan kyljelleen. Sitten alkoikin haavojen putsaaminen kielen kanssa, teki se kuinka kipeää tahansa, mutta jokainen haava mihin aavekoira vain käsiksi pääsi seurasi hyvin huolellinen pesu. Hän ei tulehdusta halunnut sillä se voisi hänellekkin olla varsin kohtalokasta, etenkin jos puhkeaa verenmyrkytys. Hän kuolisi siihen tasavarmasti hoidolla tai ilmankin ellei ihmettä tapahdu.
Saatuaan kaikki haavansa mitkä vain kykenikään putsaamaan kielensä kanssa, kävi aavekoira nukkumaan.

Seuraava ilta sujui ihan normaalisti; Kalma putsasi haavansa samantien herättyään ja nousi hoiperrellen ylös vetäen muutaman lenkin häkkiään ympäri että lihakset lämpenesivät hieman. Loppu aika sitten menikin istuessaan ja nyt ihan tylsyyttään Kalma nakkeli pieniä kiviä, mitä nyt lattialta sattui löytämään, toiseen päähän vankilan kivi seinää.
Aikansa nakeltuaan aavekoira kyllästyi ja jäi vain istumaan tympääntyneenä. Sääli ettei kakkonenkaan ollut juttu tuulella nyt siintäkin kusipäästä olisi ollut ihan hyvin seuraa tähän ylhääseen yksinäisyyteen ja mitenköhän Lucakin pärjäsi Blackin kanssa.. jos se vanha patu oli nyt edes muistanut. Hitto jos ei olisi muistanut, hän räyhäisi ja mököttäisi velholle siitä seuraavan kuukauden. Hän ei edelleenkään pitänyt siitä jos hänen luottamus mennään pettämään, oli se sitten pientä tai suurta. Kyllä hänellä oli pelkoja ja traumoja luottamuksen antamaisen kanssa. Ehkä se oli yksi syy miksi hän oli niin vaikeasti lähetyttävä tai karttoi muita.
Se päivä menikin sitten siinä..

Seuraava päivä ja samat rutiinit: Kalma pesi haavansa, lämmitti lihaksensa ja taas istui tylsissään kovalla kivisellä lattialla. Sitten jokusen ajan päästä aavekoira nousikin ylös ja vahtoi koira muotoonsa ja tallusteli pokkanaan ulos aina vartijoiden taukotuvalle. Ja voi herranjestas kun Kalmaa tuijotettiin kun tuo pöllähti sinne kuin tyhjästä. Miekkoja käytiin vetämään esille ja vartijat ärisivät Kalmaa, tai oikeastaan Jackiä palaamaan häkkiinsä mätääntymään. Kalma tuhahti.
"Menen.. kunhan saan ruokaa, kun ei palvelu tunnu pelaavan." Kalma huomautti istahtaen lattialle ja lisäsi vielä. "ja lihaa kiitos." Vartijat katsoivat toisiaan ja sitten repesivät räkättämään.. yksi kuitenkin lähti hakemaan aavekoiralle ruokaa, jonka jälkeen pari vartijaa lähti viemään karkuria takaisin häkkiinsä. Vaikka noiden mielessä varmasti kävikin se että miten hitossa aavekoira oli päässyt ulos ilman avaimia. Noh kukaan kysynyt mitään vaan lempaasivat koiran takaisin häkkiin (siinä sivussa yksi vartija potkasi tuntuvasti takamukseen, niin että Kalma vinkasi). Kalma jäi sitten siihen lattialle makaamaan kuono kohden ovea odotellen ruokaansa.
Eikä siinä kauaa mennyt kun ovi avattiin ja sisään nakattiin joku pihvi, mikä oli ilmeisesti mennyt jo ajat sitten vanhaksi. Mutta se kelpasi ja Kalma söi sen muutamassa sekunnissa tyhjään mahaansa.

Kolmas päivä... ja Kalma makasi kyljellään sellin lattialla alkaen jo oikeasti huolestumaan siitä, ettei Black tulisikaan ikinä vaan jättäisi hänet kylmästi tänne kuolemaan. Vaikka joku takaraivossa väittikin ihan muuta, täysin muuta. Ei Black häntä hylkäisi ihan pienin perusteluin ja tuo oli luvannut hänelle. Toisinaan lupauksen voisi helposti rikkoa, sen hän oli oppinut kantapään kautta aikanaan. Vaikkei velho häntä ennenkään ole hylännyt kertaakaan minnekkään. Olipas risti riitaista..
Lopulta ja viimein käytävältä alkoi kuulumaan tuttua sauvan kopsetta ja Kalma taisi olla ainoa, joka ihan oikeasti oli iloinen siitä. Hyvä ettei seinillä alkanut hyppimään ja pomppimaan silkasta ilosta, olisi kyllä ollut koominen näky.
Sitten Black pöllähtikin paikalle eikä Kalma tuota pahemmin säikähtänyt, olihan hän kuullut jo tuon tulon joten mikään yllätys ollut. Blackin sanat taas saivat Kalman kasvoille leviämään tyytyväisen ja joksikseen iloisen hymyn, häntäkin olisi varmasti heilunut jos sellainen olisi ollut tässä muodossa. Hän pääsisi vihdoinkin täältä pois!! Eihän hän olisi täällä muuten ollutkaan, ellei hän olisi päässyt pois.. hän olisi muussa tapauksessa karannut vaikka kuoleman uhalla. Ihan sama missä sitä kuolisi siinä tilanteessa.
Kalma nousi istumaan..
"Hyvä." Kalma hymähti samalla kun Black koputteli oveen, jonka nyrpeät vartijat tulivat avaamaan luoden hänen päällensä teräviä mulkkauksia. Ja onneksi hän Kalma ei tiennyt sitä, että hänen rangaistuksensa oli jo yleisessä tiedossa pitkin kylää. Ja sekös auttaa paljon hänen maineensa parantamista..

Blackin komennus- kyllä Kalma tulkitsi sen käskyksi- sai aavekoiran katsomaan velhoa hetken aikaa hiljaa, kunnes hymähti ja seinästä tukea hakien varovasti aavekoira nousi ylös. Oli hyvä ettei seisaaltaankaan takaisin kaatunut lattialle, mutta sinnikkäästi Kalma piti itseään pystyssä. Vartija taas elätteli toivoa salaa mielessään että friikki vetäisi tuntuvat rönät lattialle, että pääsisi nauramaan velhon pikku lemmikille päin naamaa. Ei, Kalma ei aikoisi kaatua Blackin nähden, eikä kenenkään nähden tässä tilassa joten Kalma lähti hitaasti kävelemään velhon perästä ulos päin pitämättä mistään kiinni. Vartija tuijotti Kalmaa ja tuon silmistä näki, että tuon olisi tehnyt mieli tuupata aavekoira kumoon oikein tuntuvasti kun tuo friikki meni vartijan ohi. Kalma mulkkasi vartijaa kun oli ohittamassa tuota- ei se halveksiva katse ollut jäänyt huomaamatta Kalmalta- ja vartija sai nähdä ehkä sen sekunnin murto-osan ajan täysin murtumattoman ja varman katseen. Kukaan vielä onnistunut murtamaan häntä ja hänen vapaata sielua.. eikä tämäkään tapaus. Vartija kavahti hieman ja sulki oven aavekoiran perästä.
Kalma vapisi kylmästä.. mutta tuo meni silti kiltisti "isäntänsä" luokse ja jäi siihen ikään kuin odottamaan seuraavaa määräystä kylmästä ja kivusta huolimatta- huomioiden, että Kalman T-paidasta tuskin oli jäljellä mitään.
"Saisinko?" Kalma kysyi ojentaen toista aavistuksen värisevää kättään Blackiä kohden, tai Hanssia. Miten vain.

//Kirjoitettu olettaen, että Black jäi odottamaan Kalmaa//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Marras 07, 2009 6:36

Black

Black odotti että Kalma saisi luunsa kerättyä lattialta ja talssisi hänen luokseen... no, tuo oli ehkä turhan rujo kuvaus, mutta Black ei pahemmin ajatellut mitään kaunopuheisesti. Kalma ei todellakaan ollut elämänsä kunnossa, mutta Black ei sitä ääneen viitsinyt huomauttaa, ei nyt kun paikalla oli muitakin. Vartijat eivät selvästikkään olleet yhtään innoissaan siitä että Kalma kaltainen friikki päästettiin kuin koira veräjästä kaikista teoistaan. Kaikki olivat samaa mieltä, mutta siitä ei ääneen puhuttu.. alempi arvoiset eivät uskaltaneet kyseenalaistaa johtoportaan toimia, ennen kuin olisivat kunnolla saaneet tarpeekseen isolla joukolla.
Black seurasi kulmiensa alta kun Kalma laahusti hitain, mutta varmoin askelin hänen luokseen. Velho ei voinut muuta kuin ihailla tuon tahdonvoimaa. Tuo oli sitä mitä Kalmalta hän oli odottanutkin.

Black katsoi Kalmaa tuon ojentaessa toista kättään kohden häntä. Velho ei sanonut mitään, vaan ojensi tuolle lääkepurkin ja siirsi katseensa sitten Kalman ohi vartioihin.
"Eikö teillä ole töitä tehtävänä?!" Velho ärähti puoliksi mumisten.
Vartijat eivät mitään sanoneet, hätkähtivät ja poistuivat paikalta.
Black oli hetken hiljaa, kunnes siirsi katseensa Kalmaan.
"Taidat olla nälkäinen.."
Seuraava

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia