Sivu 2/2

ViestiLähetetty: 07 Marras 2009, 21:08
Kirjoittaja suskari
Kalmankoira

Kalma otti vastaan lääkepurkkinsa ja katsahti vartijoihin Blackin ärähtäessä noille seuraten hiljaa noiden poistumista eikä voinut olla vaistoamasta noista huokuvaa väheksyntää ja vihaa. Hän kuulisi tästä vielä pitkän aikaa siellä täällä. Uskaltaisikohan sitä kohta liikkua ollenkaan ulkona?
Lääkepurkki päättyi housujen taskuun talteen.
"Onhan tässä hieman.." Kalma hymähti pienesti Blackin kysymykseen. Vai että hieman? Hyvä ettei kohta näkö mennyt nälästä! Ei hänestä kyllä olisi vankejakaan tässä kunnossa tappamaan, hyvä että pystyssä pysyi saati kykeni kävelemään kunnolla. Kuten varmasti olikin jo huomattu.
"Kävit Lucan katsahtamassa?" Kalma kysyi sitten ihan vain varmistaakseen, että Black oli hoitanut Lucan. Hitto hän huutaisi tuolle jos ei ole vaivannut takamustaan edes sen vertaa että koira paran ruokkimassa olisi käynnyt. Ei se suinkaan vanki ollut, kuten hän nyt tässä muutaman päivän sattui olemaan.

"Ulkopuolelle mitään uutta?" Kalma kysyi vielä ja otti hieman tukea seinästä kun kukaan muu kuin Black ei ollut näkemässä.. Vartijat olivat kadonneet omaan taukotupaansa murjottamaan ja valittamaan.
"Ei kai haittaisi jos tulisin putsauttamaan selkäni luonasi, kunnes pärjäisin itsekseni?"

ViestiLähetetty: 08 Marras 2009, 13:26
Kirjoittaja Aksutar
Black

Kalma myönsi että hänellä oli 'hieman' nälkä. Ei ihmekkään, tuo tuskin oli saanut vettä ja kuivia känttyjä parempaa murkinaa. Mutta vankilassa ei ollutkaan tarkoitus viihtyä ja vanginvartijat tuskin välittivätkään, vaikka vanki olisi kuollut nälkäkuolemaan.
"Kävin kävin" Velho ärähti mutisten Kalman kysellessä piskistään... aivan kuin Black lupauksiaan rikkoisi, vaikka mitä hän yhdestä katukoirasta välitti.. ei mitään, hyvä että pystyi jakamaan tämän "loputtoman" välittämisen tunteensa kolmen lähimpänsä kanssa.

"Ei mitään uutta.. paitsi sininen kuiskaus on taas riesana heidän kenraalin paettua kahden friikin kanssa, kai kuulitkin siitä aikoinaan... muuten ei mitään uutta, haltiat jatkavat piilottelua" Velho totesi ohimennen jättämättä raportoimatta sen paremmin näiden kolmen päivän kuulumisista.
Haavojen puhdistamiseen Black vain nyökkäsi jäykästi ja kääntyi ympäri, lähtien kävelemään hitaasti pois päin selleiltä, niin että Kalma pysyisi vauhdissa.. ei, Black ei aikonut auttaa Kalmaa tai teleportata heitä pois täältä, Kalma saisi näyttää kuinka paljon hänellä oli vielä tahdonvoimaa... tai jos apua halusi niin pyytäkööt.

ViestiLähetetty: 08 Marras 2009, 14:32
Kirjoittaja suskari
Kalmankoira

Black ärähti ja Kalma astui askeleen taaemmas kavahtaen hieman.. Mikäs tuota nyt tympi? Ja jos tuo ärhentely johtui ainoastaan siintä, ettei velho Lucasta pitänyt kun se oli katukoira, niin ei silti tarvitsisi äristä. Ei ainakaan hänelle.. Eikä Kalma kyllä tajunnut Blackin pointtia Lucan vihaamisen kannalta. Se oli koira kuten hänkin eikä ole satuttanut ketään, toisin kuin hän.. Ottakaa nyt tuostakin miehestä selvää.
"No selvä.. Ei tarvitse alkaa kiukuttelemaan." Kalma sanoi ja jätti asian siihen, vaikka hänellä olisikin ollut Blackin kanssa muutama sananen vaihattavanaan tästä Lucan vihaamisesta.

Blackin raporttiin Kalma vain nyökkäsi ja lähti sitten hitaasti seinästä tukea hakien tulemaan omaan tahtiaan velhon perästä. Ilmeisesti Black oli tosi pahalla tuulella tai tuolla oli muuta mielessään hänen kanssaan kun juoksutti häntä linnan käytäviä tässä kunnossa. Onneksi tätä ei ollut kukaan näkemässä..
Matka kävi hitaasti eteenpäin ja lopulta päästiin rappusille. Kalma pysähtyi hetkeksi aikaa siihen vähän epäröivänä. Jalat tuntivat olevan ihan makaroonia ja muutenkin heikotti. Meinasiko Black että hän kiipeäisi nämä ylös? Katse kävi Blackissä "oletko tosissasi?" -tyylisenä ja siirtyi takaisin portaisiin josta Kalma edelleenkin seinästä tukea pitäen lähti kapuamaan yksi askelma kerrallaan. Milloinkohan rappusten kapuaminen on ollut näin vaivalollista? Kuitenkin Kalma pääsi ylös asti.. kuta kuinkin hengissä, kunhan lyysähti polvilleen seinää vasten päästyään ylös. Kyllähän hän olisi jaksanut muuten, mutta verensokerit niin saatanan alhaalle että alkoi pyörryttämään ja päässä vippaamaan ihan mukavasti.
"E-enempää en kävele.." Kalma murahti Blackille, joka jonkin ihme syyn takia yritti kävelyttää häntä tässä kunnossa ympäriinsä. Mikä tuolla oikein oli!?

ViestiLähetetty: 10 Marras 2009, 14:46
Kirjoittaja Aksutar
Black

Black tuhahti itsekseen Kalman huomautukselle siitä ettei tarvitsisi alkaa kiukuttelemaan. Ei velho kiukutellut, vaan vältteli aihetta. Hän ei ollut niitä ihmisiä jotka jaksoivat pauhata lemmikeistään koko elämänsä.. siihen oli kaksi hyvää syytä, ensinnäkin Blackiä ei kiinnostanut ja toiseskeen hänen "lemmikit" olivat joko umpiniskaisia paukapäitä tai sitten veljeilivät vihollisen kanssa... oli siinäkin uskollinen kotka.
Mikäli Kalma olisi Blackille Lucan "vihaamisesta" alkanut paasaamaan, niin Black olisi alkanut paasaamaan tuolle ihmisten vihaamisesta. Kalmalla oli omat syyt vihaansa ja Blackillä omansa, joten Kalma ei ehkä ollut maailman pätevin henkilö tästä asiasta sättimään ketään, oli omat perustelut vihaan mitkä tahansa. Eikä Black lukaa edes vihannut.. hän ei vain pitänyt katukoirista, piste.

Black ei noteerannut mitenkään Kalmaa kävellessään, välillä vain sivusilmällä vilkaisi miten tuo pysyi tolpillaan. Kalma jaksoi kävellä rappuset ylös, mikä oli jo yllätys, kunnes tuo lysähti polvilleen ja uhkasi ettei aikonut kävellä enää yhtään. Velho pysähtyi ja kääntyi katsomaan Kalmaa, sanomatta sanaakaan.
"Ihmeen kauan jaksoitkin" Velho totesi hetken hiljaisuuden jälkeen, otti askeleen lähemmäksi Kalmaa ja laski kätensä tuon olkapäälle.
Vain silmän räpäys ja velho oli teleportannut heidät mökkiinsä. Mökki oli - kuten aina - pilkko pimeä ja haisi tunkkaiselta ja siltä, kuin siellä olisi juuri äskettäin käytetty taikuutta.
"Tiedät varmaan missä pesuhuone on" Black totesi ja heilautti samalla kättään pienesti, sytyttäen näin takkaan tulen, samalla kun käveli viemään viittansa naulakkoon.

ViestiLähetetty: 10 Marras 2009, 16:30
Kirjoittaja suskari
Kalmankoira

Velho pysähtyi ja kääntyi katsomaan aavekoiraansa ja Kalma nosti itse katseensa Blackiin, meinaten jo ärähtää tuolle, että; "mitä siinä toljotat!?" Mutta velho laskikin kätensä aavekoiran olkapäälle ja sitten oltiinkin tuon jo tutuksi käynneessä torpassa. Blackin sanoihin Kalma vain nyökkäsi ja jäikin, pesuhuneeseen menon sijaan, istumaan vain lattialle. Hei, ei hän nyt hetkessä nousisi jos verensokerit olisivat alhaalla ja kunto oli se mitä oli. Hän edelleenkään mikään super friikki ollut joka pystyisi vain nousemaan tälläisestä kunnosta vain sormia napsauttamalla ja hänen voimiaan rajoitti muutenkin tämä ihmis keho, hänen oli pakko toimia sen asettamilla säännöillä.
Kalma raahautui istualtaan takan eteen lämmittelemään.. Olipas kiva taas olla ihan normaalissa asunnossa, eikä missään tunkkaisessa ja likaisessa tyrmässä. Vaikka sen tapaisessa joskus vietettykkin öitä joskus aikanaan kun muuta suojaa ei ole löytynyt.
Jonkin aikaa Kalma istui siinä lämmittelemässä ja kun tunsi itsensä taas tarpeeksi vahvaksi nousi ylös ja kipitti pesuhuoneeseen kaikessa hiljaisuudessaan. Eikä aavekoira sielläkään kauaa ollut, jokusen viisitoista minuuttia ja palasi takaisin housut jalassaan, jotka olivatkin sitten ainoat ehjät vaate parret hänellä. Verisen ja rekalaisen T-paidan Kalma kävi nakkaamassa roskikseen ihan suosiolla, josta Black sitten pyytelikin häntä jo haavoja hoitelemaan. Siinä ei kauaa nokka tuhissut Blackin käsittelyssä ja loppu aika menikin sitten jutellessa, sekä siinä sivussa syödessä. Miten se liha maistuikaan näin hyvältä pitkän tauon jälkeen.

Samana iltana Kalma sitten alkoikin tekemään lähtöään, mutta ennenkuin aavekoira poistui, tuo kitteli velhoa avusta ja ilmoitti että tulisi ensi iltanakin käymään haavojaan hoidattamassa- jos se siis ei velhoa suinkaan haittaisi.
No, luvan saatuaan Kalma avasi oven ja katosi yön pimeään selkään. Ensi lumen hiutaleet satelivat hiljalleen maahan ja ilma oli kirpeä pikku pakkasesta. Olipas kiva mennä kotiin vähissä vaatteissa..

//The End ja kiitos tästäkin pelistä.. taas vaihteeksi ^^`//