Valitettavasti tänne päädyt.. || Submarine


Tyrmät ovat paikka, jonne kukaan ei halua joutua. Aikojen saatossa tyrmää on laajennettu syvemmälle maan alle, mistä johtuen tyrmistä löytyy erilaisia sellejä. Maan tasalla sijaitsevat sellit ovat valoisampia, mitä maan alla sijaitsevat loogisesti. Maan pinnalla sijaitsevien sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi puisia, joiden yläreunassa on pieni, kalteroitu ikkuna, josta vartijat voivat tarkistaa vankien tilan. Alemmissa kerroksissa sellien ovet ovat suurimmaksi osaksi suuria kalteriovia. Kalterit ovat vankkaa, kestävää terästä, eivätkä helpolla mene rikki. Sellien seinät ovat kiviset ja selleistä löytyy yleensä yksi penkki ja pahnoja.
Jotkut selleistä ovat varustettu niin, ettei magiaa osaavat vangit pääse karkaamaan niistä. Vaikka ihmisillä magian tuntemus on huonompi mitä haltioilla, on muutama maagi onnistunut langettamaan lumouksen tiettyjen sellien ylle, jolloin sellistä ei pääse kävelemään seinien läpi tai katoamaan taikojen avulla. Oli kyseessä sitten maaginen olento tai magiaa omaava henkilö.

Jokaisesta kerroksesta löytyy taukotilat vartijoille, jossa miehet voivat syödä, levätä, vaihtaa kuulumisia ja jopa nukkua. Jokaisesta taukotilasta löytyy aina vähintään kolme vartijaa, tiloja ei koskaan jätetä tyhjäksi, kuten ei myöskään yhtäkään tyrmän kerrosta. Vartiointi on tarkkaa, eikä vangeille anneta etuuksia.
Tyrmät sisältävät myös kidutushuoneita, joissa kuulustellaan enemmän tai vähemmän viattomia vankeja, mitä kyseenalaisimmin menetelmin. Kuulustelijat ovat varautuneet kera kaikenlaisten välineiden, jotta kuulusteltava saataisiin murtumaan ennemmin tai myöhemmin

Valvoja: Crimson

Viesti Ti Loka 27, 2009 5:39

((Heh, enemmänkin tarkoitin rotan lähitulevaisuutta tuossa viikon sisään. Pohdin, että mahtaako Vanhalla olla oikeaa saumaa puhua itsensä esimerkiksi siitä ulos, tai muuten olla tulematta teloitetuksi.))

Jaa-a, osasi tämä otus siis muutakin, kuin uhitella ja kuitenkin samalla passata parhaansa mukaan. Ainakin nyt se kieltäytyi oikeasti. Palattakoon siis ämpäriin, kun se alkaisi olla täynnä. Ellei sitten tulisi vaikka aivan "vahingossa" kumottua sitä siihen, mihin mies nähtävästi tuppasi tyhjästä ilmestymään. Se voisi olla pienen turpasaunankin arvoista. Mutta oli miten oli, ainakin vielä Vanha odotti kaikessa rauhassa, että ruokaa tulisi. Nälkä sai ajattelemaan tärkeysjärjestystä hieman tarkemmin.

Pienen odottelun perästä mies ilmestyi taas ovesta ruokatarjottimen kanssa, ja rotta otti sen hyvällä halulla. Eipä sillä, että tänään olisi juuri ihmeempiä tehty, mutta nälkä tuli kuitenkin, kun ei syönyt ihmeellisempiä koko päivänä. Muutama torakka oli eksynyt selliin, ja ne oli kyllä pistetty parempiin suihin. Kuitenkaan Vanha ei ruvennut heti syömään, vaan vilkaisi ensin miehen suuntaan. Jotain tämä tuossa toimitti, halusi mahdollisesti puhua tai jotakin.
"Mitä?" Vanha Rotta urahti kysyvänpuoleisesti miehelle. Jos tällä olisi vielä jotain kiinnostavanpuoleista sanottavaa, niin rotta olisi mieluusti kuullut sen ennen syömään alkamista.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4007

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Loka 27, 2009 6:08

//Njaah, sitä sinun pitääkin sitten kysyä Aksulta itseltään. Minä en hänen hahmojensa ajatusmaailmaa oiken tiedä >) Mutta jos et halua tuota kuninkaan kautta pelata niin, sitten voisi olla ihan mahdollista, että Kalma auttaisi Rotan karkuun. Siihen toisinaan tarvitaan aika hyvä syy aavekoiran kohdalla//

Kalmankoira

Rotta ärähti hänelle ja Kalma kohotti hienoisesti toista kulmaansa hymähtäen sitten pienesti puditellen pienesti päätään. Typerä otus..
"Ei ole.. Kunhan odottelen, että saisin taas tarjottimen takaisin. Saan muuten kivat huudot keittiöstä." Kalma vastasi rotan esittämään kysymykseen ja raahasi sitten ison ahterinsa vielä hieman kauemmas rotasta. Kenties tuota häiritsi hänen läsnäolonsa syömisen aikana? Oli miten oli, tuota tarjotinta hän ei tänne jätä ja hän huolehtisi sen takaisin. Pitipä rotta siitä tai ei.
Kalma valui kyykkyn seinän viereen ja jäi siitä rottaa vahtaamaan kuin jotakin saalista.. Paitsi että Kalmasta näin pimäessä muuta näkynyt kuin punaisena hohtava silmä. Mikä oli astetta pelottavampaa..
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ti Loka 27, 2009 7:20

((Se voisi tietenkin olla vähemmän hengenvaarallista. Täytyy vain miettiä hieman, miten Vanha voisi Kalmaa motivoida.))

Vanha Rotta tuhahti, kuten oli ihmisiltä oppinut. Vai että tarjottimensa halusi takaisin. Rotta ei edes tiennyt, miksi tämä vaivautui sellaista käyttämään, ei hän nyt niin paljoa syönyt. Olipa miten oli, Vanha otti ruokansa pois siltä, ja liu'utti sitten koko tarjottimen kivilattian ylitse miehelle. Tämän punasilmäinen tuijotus tosiaan häiritsi melkoisesti, niinkin paljon, että olisi ollut mukavampi jos tätä ei olisi tarvinnut tuijotella - tai siis toisin päin. Mutta kuitenkin...

Vaikka oikeastaan, tässä tuli kyllä idea. Ehkäpä koko oikeudenkäyntiä ei tarvitsisi käydä, ja sitten ihmetellä, mahtaisiko selvitä vai ei. Mies ei vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta koko laista, olkoonkin että tässä ei oltu mitenkään kovin hyvää pataa.
"Hei... sinä. Mitä sinä... mitä haluaa?" Vanha Rotta ikään kuin vain heitti. Jos halusi saada jonkun tekemään jotakin, ensin piti tietää mistä naruista vetää. Tässä kohtaa oli paras kysyä suoraan, eipä se muutenkaan ollut käynyt selville.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4007

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Loka 27, 2009 9:36

//Kalmalle se kyl saattaa olla hengenvaarallista, jos jää kiinni..//

Kalmankoira

Miksikö hän vaivautui tarjotinta käyttämään? Totta kai ihan sen takia, että ruoka olisi huomattavasti helpompi kantaa rotan luokse. Mistä typeryksistä tämä maailma onkaan tehty.. Tarjotin liukui pitkin lattiaa Kalman nenän eteen josta aavekoira sen poimi käteensä. Ihme, ettei rotta yrittänyt tarjottimen kanssa hänen päällensä käydä. Mutta ei hän ihmettelisi vaikka rotta sen tekisikin joku ihana päivä, vaikka se tavallaan olisi ihan turhaa. Saisi vain parikymmentä vartijaa niskaansa ja/tai hänen vihat niskaansa hakkaamisen kera. Ei, ei vaan hän viiltelisi kynsillään rottaan syviä haavoja, jotka eivät parantuisikaan ihan heti. Joten rotan olisi ihan syytä olla kiltisti hänen kanssaan.
Ja jos Kalma olisi tiennyt, että tuota häiritsi hänen punaisena hohtava silmä, niin hän olisi vain naurahtanut. Mutta rottana hän ei sitä jäisi pidemmäksi aikaa tuijottamaan, ellei halunnut pahimpia pelkojaan täydeksi todeksi mielessään. Rotta vanhus varmaan kuukahtaisi sydänkohtaukseen sen jälkeen..

Kalma kohautti pimeyden turvin toista kulmaansa kysyvästi rotan kysymyksen jälkeen ja oli hetken hiljaa.
"En mitään." Kalma vastasi ja nousi ylös lähteäkseen pois, sekä viedäkseen tarjottimen taas pois ja päästäkseen viettämään omaa aikaansa. Ja jos Black olisi kotonaan niin sitten tuon kanssa pyörimään hetkeksi aikaa tai juttelemaan mukavia.
Aavekoira pysähtyi..
"En ainakaan mitään mitä sinä voisit tarjota." Kalma lisäsi vielä olkansa yli.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ti Loka 27, 2009 10:23

"Ei tiedä. Sinä et tiedä", Vanha Rotta vastasi. "Minä pystyy moneen. Tuntee monta. Jotain haluat. Kaikki jotain. Pieni tyhmä penikka. Ei päätä, hampaat vain."
Vanha jätti sen siihen, tästä ei tarvinnut jatkaa enää pidemmälle. Jos ei niin ei, tässä kohtaa rotta keskittyi mieluummin syömään. Ja liha maistui hyvältä, etenkin nälkäisenä. Tapahtuipa mitä tapahtui, ei Vanha Rotta aikonut antaa ainakaan minkäänlaista tyydytystä miehelle pelkoa näyttämällä. Kuolema tulisi jos tulisi, vaikka mieluummin ei.

Varnu olisi nauranut Vanhalle Rotalle tässä pienessä pimeässä sellissä, väittelemässä tällaisesta jonkin surkean pienen otuksen kanssa, joka hädin tuskin sopi ihmisennahkaansa. Steersa, Syttik Steersa, olisi nauranut. Ei, se rotta olisi vain tappanut. Se olisi varmaan rikkonut seinätkin. Pieni harmi, ettei Vanha kyennyt siihen...
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4007

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Loka 28, 2009 5:44

Kalmankoira

Kalma tujotti, tuijotti tuota rottaa kuin jotakin rutto tautista kadun kulmassa.. Tuon sanat eivät auttaneet tuota yhtään, etenkään kun ne viimeiset aavekoira laski aika veriseksikin loukkaukseksi. Hän mikään kakara ollut.. tai no oli, muttei sitä nyt ääneen menisi itselleen myöntämään koskaan, eikä etenkään kenellekkään puoli tutulle. Jos tuota siima häntää nyt tutuksi voisi edes kutsua.
Rotta kävi syömään, eikä Kalman pistävä katse siirtynyt minnekkään suuntaan rotasta, kunhan vain tuijotti tuota samalla murhaavalla ilmeellään kun oli tujottanut hetki sitten tuon sanojen jälkeen.
"Kyllä toki, jokainen haluaa jotakin.. Mutta johan sanoin, ettet sinä pysty antamaan minulle sitä mitä haluan. ..Ei kukaan pysty." Kalma naurahti kylmästi ilmeen muuttuessa hieman lempeämmän näköiseksi- tiedä sitten miksi. Ja se mitä Kalma halusi oli, se että hän halusi elämään ilman tätä "friikki" kehoaan ja olla taas koira.. ihan tavallinen hurtta ja aloittaa uudestaan kaikki. Valitettavasti se ei vain onnistu noin vain.
"..Mutta." Kalman lisäsi mietteliäästi. "Ehkä.. voisit maksaa minulle 30 000 vapaudestasi, ja puhtaana käteen kiitos." Ehkä tuon summan saatuaan käteensä aavekoira voisi miettiä rotan avittamista pakoon.. Vaikka tiesikin riskit jos jäisi kiinni.. Hänet teloitettaisiin torilla hirttämällä sen jälkeen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ke Loka 28, 2009 6:29

Vanha Rotta ei tiennyt, olisiko miehelle pitänyt itkeä vai nauraa. Tämä koira vaati niin paljon, että se oli täysin yhdentekevää. Vaikka rotta olisi kerännyt kolme palkkiota päivässä koko loppuelämänsä, ei tuollainen summa olisi kuitenkaan tullut täyteen. Oikeastaan, jos Vanhalla olisi ollut niin paljon, niin mitään tällaista ei olisi edes tapahtunut. Luuliko tämä hullu, että hän huvikseen heilutti miekkaa ja moukaria henkihieverissä? Ei, jos hänellä olisi ollut edes suunnilleen noin paljon, niin siitä olisi oiennut oikein mukava ja rauhallinen loppuelämä. Hullu mikä hullu.
"Hullu, hullu, hullu", Vanha Rotta toisteli. "Miten... mistä... mikä... haesta paska", rotta yritti ja lopulta luopui. Koko vaatimuksen täydellinen absurdius yksinkertaisesti esti edes keksimästä sanoja. Rahan perässä jotakin pikkurikollisia kiinni, ja 30 000 olisi pitänyt lyödä tuolle käteen...
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4007

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Loka 28, 2009 8:07

Kalmankoira

Aavekoiran katse synkkeni silkasta vihasta tuon ilkkujen jälkeen. Mutta tuo rotan kuvatus sitä onneksi pystynyt pahemmin näkemään huonolla yönäöllään, mutta ehkä, niin ehkä rotta saattoi vaistota tyrmään laskeutuneen ahdistavan ilma piirin.. tai ehkä sen murhan himon mikä kasvoi aavekoiran suonissa pikku hiljaa. Kalman olisi tässä vaiheessa tehnyt mieli tehdä tuosta rotasta itselleen olohuoneeseen maton tai sitten Lucalle, armaalle lemmikki koirallensa nukkumapaikan tuon turkista. Luca ainakin tykkäisi ja paljon. Ei tarvitsisi ainakaan hänen viereen tarvitse tunkea jos kylmä tuli.
"Kerjäätkö turpa keikkaa?" Kalma murahti hampaidensa välistä varsin rauhallisella äänensävyllä, mutta jos tarkkaan osasi kuunnella kuuli äänessä kylmän ärtymyksen. Mutta se oli vielä vähäistä, siis todella vähäistä. Ei hän suinkaan helpoimmasta päästä ole ärsyttää- toisinaan riippui mihin iski kyntensä.
Kalma nakkasi tarjottimen nurkkaan oven viereen ja kääntyi sitten hyvinkin uhkaavan oloisesti rottaa kohden.. Ei hän ei vielä mitään tekisi jos tuo ei alkaisi jatkamaan samaa linijaa hänen kanssaan. Hänenkin hermoillaan oli omat rajansa ja kun ne katkeavat kaikki olisivat vaarassa. Silloin ei järki päätä pakottanut pahemmin.
"Katsos.. olen rottaseni veloissa korviani myöten ja tarvitsen rahaa kipeästi. ..Toisinaan jos et suostu tekemään salamurhaa ilman maksua ja vielä niin etten jäisi kiinni."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ke Loka 28, 2009 8:29

Tämänkin pikkupaskan naruja sai vedeltyä. Vanha Rotta oli odottanut, että se olisi jatkanut mukaviileää, lapsenomaista perseilyään vielä hetken, mutta ei kai sitten. Pidemmälle työntäminen ei välttämättä kannattaisi, henki voisi vaarantua. Mutta vaikka mies olikin tulossa kohti, ei rotta kuitenkaan noussut tai edes osoittanut millään tavoin kiinnostuneensa. Sillä ei olisi ollut suoranaisesti väliä. Aseiden ja varusteiden kanssa tuo oli pysynyt erossa hetken, mutta tätä otusta ei nyrkeillä voitettaisi. Joten olkoot, turpaan tulisi pystyssä, istualtaan, kohti taikka poispäin aivan samalla tavalla. Hajuakaan mitä se selitti salamurhista, mutta Vanha ei antanut sen haitata.
"Njaa-a. Ei rahaa. Ei ole. Ei tuo auta", Vanha Rotta kommentoi miehen puuskahduksia. "On... miekka vain. Arvokas. Sinua... arvokkaampi."
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4007

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Loka 28, 2009 9:48

Kalmankoira

Yht`äkkiä aavekoiran ilme kirkastuikin kuin jonkin valaistuksen saaneena. Niin se miekka, se niin arvokkaan näköinen miekka mikä rotalla oli ollut mukanaan. Mutta koska rotalla oli annettu toinenkin tapa selvitä ilman maksamista lojukoot tuo pikku asia nurkassa vielä. Aavekoiran kasvoille levisi pieni, mutta jalmahko virne, taas.
"Tyhmä elukka.. Sanoinhan jo äsken, että voisit hoitaa tämän ILMAN maksua, jos suostut tappamaan erää tyypin puolestani maksutta." Kalma salitti uudestaan rotalle, että tuokin ymmärtäisi edes hieman mitä hän ajoi takaa. "Ja ei hätää tapettavasi tulisi olemaan vain melkein puolustus kyvytön ihminen." Kalma virnisti silkalle ajatukselle mielessään. Niin jos se lääkäri apteekkari kuolisi tuon rotan kautta, jonka jälkeen hän tappaisi tuon... Olisi ihan kaikki paino taas harteilta tipo tiessään ja hän saisi jatkaa elämäänsä kaikessa rauhassa. Eihän hän oikeasti sitä lääkäriä vihannut- tai no hän vihasi kaikkia ihmisiä- mutta hän ei haluaisi tuon leikeltäväksi ja koe-eläimeksi, jotta voisi maksaa typerän velkansa pois. Eikä hän saisi mitenkään tai mistään tuollaista summaa rahaa. Ellei hän löytäisi sitä kirottua avainta, jonka takia hän oli tänne tavallaan tullutkin. Muttei siitä enempää.

"Mutta jos et suostu voin toki myydä miekkasi.. siitä kyllä jonkin verran saa." Kalma virnisti pirullisesti, ja totta kai hän voisi tehdä sen ihan hyvin. Ei siitä miekasta muuta hyötyä hänelle olisikaan.. Kyllä hän jaksaisi nostaa sitä, mutta toinen juttu olisi se että miekka oli liian kömpelö hänen taistelu tyyliin.
"Sinulla on nyt tasan kolme vaihtoehtoa, jotka olen antanut.. Enempää ei tule."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Ke Loka 28, 2009 10:10

Jaa-a, että palkkatappajaksi. Mikäpä siinä, oli tässä ennenkin tapettu - rahasta ja tarpeen vaatiessa ilmankin. Mitä ilmeisimmin kyseessä oli joku, jonka kimppuun miehellä ei ollut asiaa, rotta ei millään muotoa epäillyt tämän kykyä tehdä selvää jostakin puolustuskyvyttömäksi kuvaillusta. Täytyisi vain pelata korttinsa oikein nyt, muuten mies voisi yksinkertaisesti pettää oman osuutensa.
"Jos... tapan, tarviin varusteet", Vanha Rotta totesi. Eikä se valhettakaan ollut, tällaisissa voisi aina mennä jokin vikaan. Jollakin tavalla. "Omat varusteet. Miekat, moukari, reppu. Muuten ei pysty."
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4007

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti To Loka 29, 2009 2:17

Kalmankoira

No tajusihan se rotta vihdoinkin mitä hän halusi tuosta mahdollisesti.. erästä pikku seikkaa kuitenkin mainitsematta. Olisi liian suuri riski jättää rottaa eloon sellaisen tempun jälkeen, ties millainen laulu lintu tuokin mahdollisesti olisi.
"Kyllä saat varusteesi.. Mutta kerro ensin minulle miten tämän keikan mahdat suorittaa- siis jos pääset pomppimaan taas pitkin metsiä." Kalma sanoi kävellen vielä lähemmäs rottaa ja kyykistyi sitten tuon eteen ollen nyt tuon kanssa naamat vastatusten.
"En voi luottaa sinuun täysin, millään tavalla." Kalma lisäsi vielä rotalle ja hiljeni muutamaksi sekunniksi, kunnes taas ihanasti avasi turpa rullansa. "Ja saanen kysyä: miten minä muka saan ylisyöneen rotan salakuljetettua ulos täältä?" Kalma kysyi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti To Loka 29, 2009 3:46

Vai että miten aikoi tappaa? Hieman vaikea kysymys sinänsä, eihän Vanha Rotta vielä tiennyt tapettavasta mitään muuta, kuin että tämä oli melko puolustuskyvytön ihminen, mutta loppujen lopuksi se oli melkeinpä poikkeuksetta yksinkertaista. Siitä ei kannattanut lähteä tekemään sen monimutkaisempaa kuin tarvetta oli.
"Miekka rintaan. Kuolee. Ihminen kuolee", Vanha vastasi sävyyn, joka oikein teroitti tälle vähintäänkin epänormaalille otukselle, että tavalliset ihmiset tapasivat kuolla hyvin nopeasti, kun survaisi miekalla yläruumiiseen.

Kysymys siitä, miten Vanha Rotta tulisi hoitaa ulos, oli aavistuksen mielenkiintoisempi, muttei kovin vaikea sekään. Tämä oli tehty kerran aikaisemminkin pitkälti samalla tavalla.
"Esittää kuollutta. Raahaat ulos, rutto. Eivät koske, ei uskalla", Vanha selitti. Ihmiset harvemmin halusivat rottiin kajota pitkällä kepilläkään, edes kirjaimellisesti, ja jos ruttoon kuolisi, juoksisivat heikkohermoisemmat jo pois tieltäkin. Tätä oli kokeiltu aikaisemminkin, ja hyvinhän se oli toiminut silloin aikoinaan.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4007

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Pe Loka 30, 2009 9:52

Kalmankoira

Pää roikahti alas, aavekoiran pudistellessa siinä päätään ja mumisten jotakin omalla kielellään hetken aikaa, kuulostaen hitusen jo vaivautuneelta. Mikä tuki tolvana tämä rotta oikein oli? Kyllä hän tiesi miten ihmisen saa tapettua, kun niitä tässä muutamaankin otteeseen on kaadellut mitä erilaisemmilla tavoilla. Kalma nosti päänsä ylös hidastellusti ja jäi katsomaan rottaa kulmiensa alta joksikseen murhaavasti. Tai siltä aavekoira näytti kun rottaa tujotti, vaikkei sellaisia ajatuksia nyt ollutkaan. Vielä.
"Hölmö rotta.. Kyllä minä tiedän miten ihmisen saan hengiltä. MUTTA minua kiinnostaa enemmänkin se MITEN sinä ajattelit muurien sisäpuolella asustavan lääkärin nihrata, plus se että olisi ihan hauskaa että tekisit sen ilman että kukaan menee ja huomaa." Kalma vähän valaisti pikku rottansa maailmaa jälleen kerran. Jotenkin hänestä tuntui, ettei tämä miekkonen tainnutkaan olla kamalan sopiva siihen tehtävään. Liian urpo, aivot narikassa pahemman kerran. No mitä rotalta nyt voisikaan odottaa?
"Voisi onnistua, mutta aseesi saat myöhemmin.. Ei niiden salakuljetus ihan helppoa ole." Kalma sanoi ja lisäsi sitten kohta perään. "Mutta emme tee tätä tänään, liian epäilyttävää." Kalma sanoi nousten ylös ja käveli ovelle noukiten tarjottimen matkaansa.
"Oliko kysyttävää?"
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu

Viesti Pe Loka 30, 2009 4:13

Vanha Rotta ei voinut kuin miettiä, mitä paskaa tämä vammainen oli tarkalleen ottaen olettanut saavansa vastaukseksi kysymykseen, kun ei vaivautunut kertomaan mitään. Tietenkin siinä oli enemmänkin ongelmia, jos kerran kyseessä oli joku seinien sisällä, eikä tekoa saanut edes nähdä. Silloin tilanne olisi ilman muuta aivan toinen.
"Pimeässä. Muurin yli. Ikkunasta, nopea", Vanha heitti kysymättä ilmoille. Rotissa oli montakin asiaa, joita kaupunginvartiostot ympäri koko tunnetun maailman kirosivat, mutta varmasti aivan päällimmäisenä oli se yksinkertainen tosiasia, että rotat kiipesivät pirun hyvin. Osittain se oli pitkissä kynsissä, osittain synnynnäisessä taidossa ja osittain harjoittelussa, mutta joka tapauksessa asiansa osaavaa rottaa ei kovin moni ihmistekoinen muuri pidätellyt. Ei olisi turhan vaikea päästä ylitse, kun vain saisi välteltyä vartijoita, ja saman tien ylös seinää ja ikkunasta sisään. Ja sitten takaisin pimeään, ennen kuin kukaan ehtisi huomata mitään.

"Njaa-a", Vanha Rotta lopulta vastasi miehelle, kun tämä oli tekemässä lähtöä. Eipä tässä kysyttävää ollut, asiat olivat pikkuhiljaa lähdössä toimimaan. Pitäisi vain varmistaa, että tässä pysyttäisiin tosiaan suunnitelmissa, kun vain pääsisi ulos. Ettei vain aivan niin kuin vahingossa kukaan alkaisi uskoa, että hyödyttömästä rotasta pääsisi parhaiten eroon taittamalla niskat. Ja siihen oli Vanhalla jo parikin suunnitelmaa. Ne saivat kuitenkin odottaa omaa aikaansa, juuri nyt kiinnosti paljon enemmän ruoka ja uni. Niin, lihaa ja leipäähän tässä olikin, juuri kuten oli ollut eilenkin. Mitäpä sitä oikeastaan muuta - paitsi mahdollisesti lantun tai kaksi välistä - edes tarvitsi?
Selli täyttyi taas maiskutuksesta, kun rotta jäi yksin nautiskelemaan ateriastaan miehen häivyttyä.
EdellinenSeuraava

Paluu Vankityrmä

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia