Kirjoittaja Submarine » 30 Loka 2009, 16:13
Vanha Rotta ei voinut kuin miettiä, mitä paskaa tämä vammainen oli tarkalleen ottaen olettanut saavansa vastaukseksi kysymykseen, kun ei vaivautunut kertomaan mitään. Tietenkin siinä oli enemmänkin ongelmia, jos kerran kyseessä oli joku seinien sisällä, eikä tekoa saanut edes nähdä. Silloin tilanne olisi ilman muuta aivan toinen.
"Pimeässä. Muurin yli. Ikkunasta, nopea", Vanha heitti kysymättä ilmoille. Rotissa oli montakin asiaa, joita kaupunginvartiostot ympäri koko tunnetun maailman kirosivat, mutta varmasti aivan päällimmäisenä oli se yksinkertainen tosiasia, että rotat kiipesivät pirun hyvin. Osittain se oli pitkissä kynsissä, osittain synnynnäisessä taidossa ja osittain harjoittelussa, mutta joka tapauksessa asiansa osaavaa rottaa ei kovin moni ihmistekoinen muuri pidätellyt. Ei olisi turhan vaikea päästä ylitse, kun vain saisi välteltyä vartijoita, ja saman tien ylös seinää ja ikkunasta sisään. Ja sitten takaisin pimeään, ennen kuin kukaan ehtisi huomata mitään.
"Njaa-a", Vanha Rotta lopulta vastasi miehelle, kun tämä oli tekemässä lähtöä. Eipä tässä kysyttävää ollut, asiat olivat pikkuhiljaa lähdössä toimimaan. Pitäisi vain varmistaa, että tässä pysyttäisiin tosiaan suunnitelmissa, kun vain pääsisi ulos. Ettei vain aivan niin kuin vahingossa kukaan alkaisi uskoa, että hyödyttömästä rotasta pääsisi parhaiten eroon taittamalla niskat. Ja siihen oli Vanhalla jo parikin suunnitelmaa. Ne saivat kuitenkin odottaa omaa aikaansa, juuri nyt kiinnosti paljon enemmän ruoka ja uni. Niin, lihaa ja leipäähän tässä olikin, juuri kuten oli ollut eilenkin. Mitäpä sitä oikeastaan muuta - paitsi mahdollisesti lantun tai kaksi välistä - edes tarvitsi?
Selli täyttyi taas maiskutuksesta, kun rotta jäi yksin nautiskelemaan ateriastaan miehen häivyttyä.