The Night Fantasy

jatkoa

Alf

Puolihaltia naurahti kuivasti demonin yrittäessä selvästikkin loukata häntä.
"Toki minä sinulle yksin pärjään vaikka päissäni, mutta ihmisillä on tarve päteä ja päästä osaksi jokaista pienintäkin toiminan hippusta." Alf sanoi "mutta en todellakaan usko että olisit voimaton. Tyttöhän juuri kiipesi muurin yli kuin vettä vain!".
Alf ei luottanut demoniin, syystäkin. Kuka nyt demoneihin luottaisi? Tosin tämä demoni ei näyttänyt olevan niitä kaikkein vaarallisimpia, mutta siltikin Alf oli varuillaan. Ei sitä koskaan teinnyt mitä salaisia voimia tuollakin olisi.
Demoni oli selvästikkin suivaantunut siitä ettei Alf langennut tuon viettelyihin. Ihan hyvin Alf olisi voinut niihin langeta, jos hän olisi ollut päissään, tai edes vapaalla. Näin työ aikana moiset asiat eivät saaneet häiritä keskittymistä. Tekihän se kipeää, mutta niin sen täytyi mennä.

"Mistä sitä tietää?" Alf huomautti demonin maristessa, etteikö hänestä olisi paljoakaan hyötyä "Kyllähän sinusta vaikka mitä hyöytä voisi olla.... usko pois" Viimeisen lauseen jälkeen Alf hymyili erittäin pervosti ja hänen kasvoiltaan saattoi lukea mitä tuo ajatteli.. Kyllä Alf demonille hyötykäyttöä keksisi, jos ei kukaan muu sitä tekisi.
Tytön pyytäessä Alfia siirtämään asettaan hieman, Alf kohotti kulmaansa pienesti ja veti keihään millin tai pari kauemmaksi demonista, mutta ei sen enempää. Kyllä hän ehtisi tuohon iskemään, mikäli tyttö jonnekkin yrittäisi lähteä.
No, demoni "kauniisti" kieltäytyi tarjouksesta, johon Alf tuhahti pienesti. Harmi, ei ollut kiva katsella kaunista naista hirressä. mutta minkäs teet.
"Vankilahan on erittäin mukava ja viihtyisä paikka..." Alf sanoi puoliksi mutisten ja vilkaisi sitten demoniin, tuon kysyessä sitoisiko Alf hänen kätensä.
"mitä suotta.. joko olet kiltti tyttö ja tulet kiltisti mukana, tai sitten kuolet. Mukavat vaihtoehdot? Uskon että osaat itse valita niistä paremman" Alf totesi ja astui lähemmäksi tyttöä ja kirjaimellisesti tönäisi tämän eteenpäin.

Alf lähti kuljettamaan demonia tyrmille päin. Koko ajan hän piti kättään tuon olkapäällä, varmistaen näin ettei tuo ainakaan helpolla karkuun pääsisi. Lisäksi muut vartijat olivat jo nähneet kaksikon ja tiesivät olla varautuneita, mikäli vanki pääsisi karkuun.
Pian he pääsivät linnan sisälle, synkkään käytävään. Käytävän päässä oli kierre rappuset, joista he menivät alas, aina linnan alimpiin kerroksiin. Saavuttiin vankityrmän pää käytävälle. Vanginvartijat hymyilivät epämiellyttävästi, nähdessään kuka toi ja mitä. Siitä olikin jo aikaa, kun selleissä viimeksi oli ollut naispuolinen vanki.. eikä noille tiettävästi koskaan käynyt hyvin, näiden sikamaisten, yksinäisten miesten keskellä.
Puolihaltia vaihtoi pari sanaa yhden vartijan kanssa ja sai tältä avaimet tyhjään selliin. Jälleen Alf tönäisi demonin matkaan, pitäen tätä olkapäästä kiinni. He saapuivat pian tyhjän sellin ovelle ja Alf avasi sen, työntäen tytön kovakouraisesti sitten sisään.
"Toivottavasti viihdyt. Tämä saattaa olla viimeinen majapaikkasi, missä tulet asumaan" Alf sanoi pyöritellen avainta sormissaan "Ja mikäli olet neitsyt, pääset siitäkin tittelistä todennäköisesti eroon täällä".
Pervo virnistys nousi jälleen Alfin huulille. Ei hän voinut sille mitään, että oli asetta.. pervompi elämänmuoto.
"mutta vielä ennenkuin hylkään sinut tänne ypöyksin pimeään, esitän sinulle vielä saman kysymyksen: Liitytkö meihin vai järjestämmekö sinulle tapaamisen hirsipuun kanssa?"

Ariel

Demoni sähähti puolihaltialle ja katsoi tätä vihaisesti. "Kiipeän uudelleenkin." Ariel sanoi hiljaa. 'Ja silloin varmistan, että olet muualla.' Kissanainen ajatteli katkerasti. "Kyllähän sinusta vaikka mitä hyöytä voisi olla.... usko pois" Ariel tuhahti ja katsoi miestä ivallisesti, tämän hymyillessä pervosti. "Enpäs usko. Voin luvata, että sitä päivää saat odottaa koko elämäsi." Demoni tiuskaisi. Mies siirsi asettaan ja Ariel huokaisi, tuskin kuuluvasti, helpotuksesta. Demoni katsahti ympärilleen ja huomasi epäonnekseen, pari muutakin vartijaa, jotka olivat jo huomioineet heidät. 'Se siitä pakenemisesta sitten..' Ariel ajatteli turhautuneena. "Vai viihtyisä? Siellä on kylmää ja rottia.." Demoni huudahti. Vaikka Ariel olikin osaksi kissa, hän vihasi rottia. Mies ei aikonut sitoa demonin ranteita ja tämä vilkaisi puolihaltiaa. "Sääli. Olisin pitänyt siitä." Demoni sanoi ja pyyhkäisi hännällään miestä. Vartija tönäisi Arielin liikkeelle. "Älä töni!" Demoni tiuskaisi.

Kulkiessaan kohti tyrmiä, Ariel tutkaili linna pihamaata tarkemmin. Varsin viihtyisän näköistä. Prinsessalla oli varmasti hyvät oltavat. Puolihaltia piti kättään demonin olkapäällä ja Arielin olisi tehnyt mieli raapaista tuon käteen mukavat arvet, mutta päätti jättää sen tekemättä; Keihäässä oli varsin terävä kärki.. Demoni katseli ympärilleen, synkässä käytävässä ja yritti painaa mieleensä reitin tyrmiin. Eihän sitä tiennyt, milloin hän joutuisi tuota käyttämään. Demoni hymyili viekkaasti itsekseen. Vartijat hymyilivät varsin iljettävällä tavalla ja Ariel sähähti yhdelle. "Haluatko, että pyyhin tuon virneen naamaltasi?" Puolihaltijan jäädessä vaihtamaan sanasen toisen vartijan kanssa, Ariel käytti tilaisuutta hyväkseen ja tutki sellejä. Saisikohan noita mitenkään tiirikoimalla auki? Demoni katsoi teräviä kynsiään. Eihän se auttanut kuin kokeilla. Viimein he tulivat Arielin majapaikan kohdalle. Demonitar nyrpisti nenäänsä ja kaatui lattialle, työnnön voimasta. "Tuo oli turhaa.." Ariel tuhahti, nousten seisomaan. "Viihdyn? Hah!" Demoni sanoi ja tutkaili selliä, siirtäen katseensa sitten mieheen. "Ja mikäli olet neitsyt, pääset siitäkin tittelistä todennäköisesti eroon täällä". Tuon kuullessaan, Ariel katsahti muita vartijoita, jotka virnuilivat. Demoni saattoi hyvin kuvitella, mitä hänelle tapahtuisi täällä. Kylmät väreet hiipivät Arielin selkää pitkin ja kissankorvat painuivat alas. Puolihaltian virnistäessä pervosti, Ariel yritti raapaista tuota käsivarresta. Vartijan esittäessä saman kysymyksen uudestaan, demoni katsoi tuota kuin hullua. "Hirsipuu vai kunkun alaisuus?" Ariel mietti ääneen. "Kummatkin yhtä inhottavia... Ei, en vieläkään aio liittyä teihin." Demoni tokaisi. Eivät he häntä enää tänään hirttäisi, joten hän voisi yrittää pakoa. "Saanko mitään ruokaa?" Ariel kysyi, yrittäen pitää äänensävynsä kilttinä. "Etkö jäisi pitämään seuraa? Ei sinua vielä tarvita vartiointi hommissa.." Demoni kysyi, katsoen puolihaltiaa kulmiensa alta ja räpytellen silmiään.

Alf

Alf naurahti kuivahkosti Demonin tehdessä hyvinkin selväski ettei varmasti tulisikaan viihtymään täällä. No, tyrmien idea ei ollut viihdyttää, joten demonin oli turha olettaakkaan mitään erikoiskohtelua.. varsinkin kun kieltäytyi yhteistyöstä.
Demonin yrittäessä raapaista Alfia, puolihaltia väisti tuon hyökkäyksen yllättävän nopeasti ja nosti keihäänsä kohti tuota.
"älä yritä mitään tyhmää..." puolihaltia huomautti mutisten, samalla kun muut vartijat naureskelivat ja poistuivat sellin luota... ei siinä koko armeejaa tarvittu pitelemään yhtä demonia, Alf kyllä osasi hommansa.
Kissankorvien painuessa alas Alf ei voinut olla virnistämättä voitonriemuisesti. Demonia olikin helppo lukea tuon korvien takia, mikä olikin helpotus. Alf ei yleensä osannut tulkita naisia kovinkaan hyvin.. sen taisikin olla yksi syy miksi hän oli vielä poikamies.

No, Demonitar kieltäytyi jälleen kerran ihmisten riveihin liittymisestä. Alf tuhahti pienesti, mutta naurahti erittäin kuivahkosti demonin kysyessä saisiko jotain ruokaa.
"Miksi ihmeessä ruokkisimme jotakuta, joka on menossa hirsipuuhun? Et sinä ruokaa siinä tilanteessa tarvitse ruokaa, elääksesi huomiseen" Alf totesi samalla kun astui sisään selliin ja sulki oven perässään.
"Miksi jäisin pitämään seuraa?" Oli seuraava kysymys mikä puolihaltian suusta kuului.. itseasiassa hän oli päättäny jo aikaisemmin jäävänsä tuon kanssa selliin, ei hän muuten ovea perässään olisi sulkenut kun sisään astui.
"Ihan hyvin sinä yksinkin näytät pärjäävän, joten mistä moinen äkillinen läheisyyden tarve?"

Puolihaltija väisti taitavasti raapaisuyrityksen ja demoni sähähti. "älä yritä mitään tyhmää..." Ariel irvisti puolihaltijalle ja mutristi huuliaan. Vartijat häipyivät ja Ariel huokaisi, tuskin kuuluvasti, helpotuksesta. Yksi vartija oli helpompi selättää kuin koko joukko. Vartija virnisti varsin voitonriemuisesti ja Ariel tunsi olevansa selkä seinää vasten, kuten tavataan sanoa. "Hm!" Demoni tuhahti ja katseli ympärilleen. Laveri, joka oli ilmeisesti tarkoitettu nukkumapaikaksi, oli kova ja vastenmielisen näköinen. Demoni istahti siihen ja nyrpisti nokkaansa. "Ei edes patjaa.." Ariel mutisi. Täälläkö hänen pitäisi muka yönsä viettää? Ei onnistu!

"Minulla on nälkä ja luulenpa, että en ole menossa hirsipuuhun.. Ainakaan ihan heti." Ariel totesi ja katseli puolihaltijaa, tämän tullessa selliin ja sulkiessa oven. Demoni virnisti omahyväisesti. "Miksikö? Haluat kuitenkin jäädä ja olen varsin viehättävää seuraa." Demoni lirkutteli ja katsoi vartijaa hymyillen, tietoisena siitä, että vartija ei pystynyt kieltäytymään pyynnöstä. Demoni hymyili flirttailevasti ja nousi ylös laverilta, tullen lähemmäs puolihaltijaa. "Katseltuani sinua hetken, tulin siihen tulokseen, että olet varsin komea ja haluttava mies." Ariel sanoi hunajaisella äänellä ja siveli sormellaan puolihaltijan rintaa. "Enkä minä halua ihan yksinään loppuyötä viettää.." Ariel jatkoi ja katseli miestä vihreillä silmillään.

Alf

Puolihaltia katsoi tyrmistyneen huvittuneena demonittaren mutistessa patjan puutteesta.. majataloonko tuo luuli päässeensä? Tyttö saisi totutella karuihin oloihin, tosin tuskin tuo täällä kauaa tulisi olemaan..
"Tiedätkös, meillä on paha tapa olla piittaamatta kuolemaan tuomittujen toiveista.. varsinkin jos nuo sattuvat olemaan friikkejä. Sinua ei ehkä hirtetä tänään, mutta huomenna viimeistään. Joten jos et siihen asti pysty välttelemään nälkäkuolemaa, niin se on valitettavaa" Alf kertoi sukien pienesti partaansa ja mutristaen suutaan.
Miehen kulma nousi aavistuksen ylemmäs demonittaren kehuessa itseään viehättäväksi seuraksi. Siitä voitiin olla montaa mieltä, mutta Alf ei käynyt kieltämään etteikö demoni ollut nätti. Alf katsoi demonia kysyvästi tuon tullessa lähemmäksi. Tuon puheisiin puolihaltia virnisti viekkaasti.

"Tiedän sen, niin monet ovat sanoneetkin" Alf sanoi partaansa sukien.
Ai halusi demoni tätä peliä pelata.. no, kyllä Alfkin osasi. Tosin koska Alf oli yhä töissä eikä edes pienessä hiprakassa, hän tuskin tuli tuon luritteluihin lankeamaan. Oli näitä laulu lintuja ennenkin nähty ja hoideltu ilman sen suurempia omantunnon tuskia.
Demonin alkaessa sivelemään mihen rintakehää, Alf kavahti huomaamattoman pienesti ja nappasi sillä samalla punaisella sekunnilla tyttöä ranteista.
"Katsoa saa muttei koskea" puolihaltia totesi virnistäen, työntäen kasvonsa lähemmäksi tytön kasvoja "Toisekseen olet liian innokas pikku demoni. Kerro edes nimesi ennen kuin eteenpäin yrität"

"Vai friikki?" Demoni tuhahti. "Et ole friikkiä nähnytkään..." Ariel sanoi ja katsoi silmät leimuten Alfia. Mies suki partaansa tyytyväisen oloisena ja kissanainen virnisti. Taisi pienet kehut tehdä tehtävänsä.. Puolihaltija nappasi Arielia ranteesta. "Aih." Demoni hätkähti ja tuijotti miestä silmiin, tämän työntäessä kasvonsa lähemmäs. Vihreiden silmien katse tutkaili Alfin tummanruskeita silmiä. Miehen katseessa oli demonin mielestä jotain hypnoottista. Demoni ravisti pienesti päätään ja repäisi kätensä pois miehen otteesta, hieroen ranteitaan.

"Innokas? En kai.. Miksi sinä nimeni haluat tietää?" Demoni kysyi ja hymyili viekkaasti. "Olen Ariel." Kissa vastasi lopulta. Demoni siirtyi hieman kauemmas miehestä ja tutkaili tätä. "No, milloin työvuorosi loppuu? Olet ilmeisesti niitä miehiä, jotka ottavat työnsä varsin vakavasti, eivätkä anna itselleen lupaa pitää pientä huvittelutaukoa silloin tällöin työnsä lomassa...?" Ariel totesi huvittuneesti, vihreissä silmissään ilkikurinen katse. Demonin häntä sipaisi miestä melkein jalkovälistä ja demoni siirtyisängylle istumaan.

Alf

Puolihaltia naurahti huvittuneena demonin todetessa ettei Alf ollut nähnytkään friikkiä. Oi kyllä hän oli, riippuen tietenkin siitä mikä lueteltiin friikiksi. Ihmiset nyt luettelivat kaiken erillaisen friikiksi, joten omalta osaltaan Alf oli itsekkin friikki. No, onneksi hän sentään ulkoisesti näytti ihmiseltä, kiitos revittyjen korvien.. jotka tosin olivat yleensä hiusten alla piilossa.
Jostain syystä Alf antoi Arielin tujottaa hetken silmiään.. yleensä Alf vältteli katsekontakteja. Puolihaltia ei voinut kiistää etteikö demonilla olisi ollut kauniit, vihreät silmät, mutta sitä hän ei tietenkään ääneen sanoisi. Lopulta Ariel riuhtaisi kätensä pois Alfin otteesta. Puolihaltia hymhäti pienesti, kaivoi taskustaan hammastikun ja pisti sen huuliensa väliin. Hänellä oli tapana pyöritella tikkua suussaan ilman sen kummempaa syytä.

Demoni esitteli itsensä Arieliksi.
"Ai miksi haluan tietää nimesi? Ehkä haluan tietää millä nimellä sinua pitää kutsua kun pappi kysyy viimeisiä sanojasi" Alf totesi virnistäen.
"Ja vuoroni loppuu vasta aamulla" sotilas totesi hymähtäen, samalla kun vilkaisi demonin häntää, joka kävi jo huolestuttavan lähellä sukukalleuksia. Demonin vihjailuja ei ollut vaikea tulkita, mutta silti Alf oli astetta hämmentyneempi, vaikka sitä ei nähnytkään päälle päin.
"Tiedätkös, olet aika omituinen tapaus" Alf aloitti sukien jälleen partaansa "Etkö tosiaan osaa olla tuon huolestuneempi siitä tosiasiasta, että sinut tapetaan aamulla, ellet liity meidän riveihin?".
Puolihaltia vaihtoi painoaan jalalta toiselle, tujottaen demonia toinen kulma kohollaan. Ei, hän ei aikonut istua alas. Ties mitä tuolla demonilla oli mielessään. Viettely saattoi vain olla harhautusta.. ei Alf ihan tyhmä ollut.

Demoni tarkkaili puolihaltiaa huulet mutrulla. Ariel ei todellakaan keksinyt, miten saisi miehen lankaan.. Viettely-yritykset olivat turhia, sehän oli jo huomattu. Kissademoni katsoi kysyvästi miestä, tämän laittaessa hammastikun suuhunsa. 'Kaikkea sitä.. Voi Ariel-parka.. Sinulla ei kohta ole muuta vaihtoehtoa kuin lyöttäytyä ihmisten riveihin, ellei tuo jääräpää lankea juoniisi.' Demoni ajatteli. "Pappihan ei tule minulta mitään kysymään.." Ariel tuhahti. Miehen työvuorokin loppuu vasta aamulla. Demoni huokaisi ja laski katseensa maahan.

Ariel kohotti päätään, kuullessaan puolihaltijan toteavan tämän omituiseksi. Kysyvästi demoni katseli miestä, suu hiukan raollaan. Puolihaltian saatua lauseensa loppuun, Ariel naurahti. "Voi kultaseni.. Minä en todellakaan aio kuolla aamulla.." Demoni sanoi virnistäen. Ariel nousi ylös sängyltä ja asteli edestakaisin tyrmässä, pysähtyen lopulta ja tuijottaen puolihaltaa. "Mitä minun pitäisi tehdä teidän joukoissanne, jos liittyisin?" Ariel kysyi. "Ja vositko sitten pitää kanssani hauskaa työajalla, jos olisin teidän puolellanne?" Ariel kysyi kiusoitellen.

Alf

Alf vain hymähti demonittaren pappi toteamukselle. saattoi olla tottakin, tuskin papit välittivät edes kysyä friikkien viimeisiä sanoja, saatika siunata noiden sieluja. Mutta minkäs teet, näinä aikoina teloittajaiset olivat melko yleistä kansanhupia, eihän sitä papit joka hirttolavalle kerenneet saapua.
Ariel jaksoi yhä uskoa ettei hän aikonut kuolla aamulla. Siltä se alkoi pikkuhiljaa näyttämään, mikäli tuo ei päätään kääntäisi.. harmi, tämä oli varmaan ensimmäinen kerta viiteen vuoteen, kun Alf oli päässyt näinkin syvällisesti naisen kanssa juttelemaan. Pian puhe kuitenkin kääntyi.. Ariel alkoi kyselemään enemmän ihmisten riveihin liittymisestä, mikä sai puolihaltian virnuilemaan itsekseen.
"Sinun täytyy vain noudattaa ohjeita ja vannoa uskollisuuttasi kuningasta kohtaan. Mikäli petät lupauksesi, sinut teurastetaan armotta. Se mitä sinä joudut tekemään, riippuu aivan omista taidoistasi.." Alf selitti sukiessaan partaansa ja naurahti pienesti demonin seuraavalle kysymykselle
"Sen näkee sitten... Mutta eiköhän tuokin onnistuisi" Puolihaltia sanoi virnistäen.
"Joten... liitytkö meihin vai sovinko tapaamisen hirsipuun kanssa?"

Arielin kysellessä kuninkaan joukoista, demoni ei voinut olla huomaamatta virnettä puolihaltian kasvoilla. Ariel tuhahti ja mulkoili haltiaa. "Vannoa uskollisuutta kuninkaalle? Nolaan itseni ja varkaiden kunniotuksen täysin.." Demoni kiukutteli. Ariel painoi päänsä ja vilkaisi puolihaltiaa kulmiensa alta. "Taidoistani?" Virne kohosi demonin huulille, tämän miettiessä mahdollisia tulevia tehtäviään. Ehkäpä varkaan taidoista olisi hyötyä myös kuninkaan joukoissa..

Hitaasti Ariel kohotti päänsä ja katsoi puolihaltiaa silmiin. "Sen näkee sitten... Mutta eiköhän tuokin onnistuisi" Ariel hymyili kuullessaan nuo sanat. Demoni oli hyvin tietoinen ulkonäöstään ja arvasi, ettei puolihaltia pystyisi vastustamaan häntä.. Ainakaan kovin kauaa.. "Masennat minut puhuessasi hirsipuusta.." Demoni mutisi, alkaen taas kävellä ympäri tyrmää. Liittyminen ihmisiin olisi huomattavasti helpompaa kuin vältellä hirsipuuta, eikä hänen tarvitsisi unohtaa sitäkään kuka hän oikeasti on. Varas ja juonitteleva demoni. Ovelasti hymyillen Ariel katsoi puolihaltiaa ja nyökkäsi. "Hyvä on. Liityn teihin.." Ariel huokaisi ja katsoi hiukan vihaisesti miestä. "Toivon todella, että saan tehtävän joka on mieluinen minulle.. Minähän en ala esimerkiksi prinsessan kamarineidoksi!" Demoni tiuskaisi ja saattoi kuvitella itsensä pitkässä mekossa, pitelemässä päivänvarjoa tämän pään päällä. Ariel naurahti hiukan mielikuvalleen ja katsoi sitten miestä. "No, mitä minun täytyy tehdä?" Ariel kysyi ja alistui kohtaloonsa.

// Kerta meinaat pitää taukoa, niin pistän tämän pelin sitten poikki. Ota yhteyttä kun palailet, mikäli haluat jatkaa pelin loppuun, niin katsotaan tilannetta sitten. Kiitos kuitenkin pelistä! ja palaile pian~ //