Rusetit solmussa


Suuri, kaunis pihapuutarha linnanmuurien sisäpuolella. Puutarhasta pidetään hyvää huolta ja aina vihreään aikaan se onkin kukoistava näky. Puutarhassa pidetään kesäisin myös juhlia, jos säät sallivat. Puutarhasta löytyy niin kauniita polkuja kukkaistutuksien välistä, kuin pieni koristelampikin. Vartiointi täällä on hieman huonompaa, mitä muualla linnan alueilla.

Valvoja: Crimson

Viesti Ma Helmi 01, 2016 5:16

Rusetit solmussa

"Tjaah, olen taas aikaisessa", totesi Bartholoemus laimeasti ääneen itsekseen, kun hän saapui puutarhan talviselle lammelle. Paikalla oli vain viitisen henkilöä, ilmeisesti kaikki olivat toimitsijoita; hoviväkeä, joka oli tämän rusettiluistelun linnan väen iloksi kyhännyt. Bart huikkasi reippaan tervehdyksen heille, ja sai yhtä reippaan tervehdysten kuoron vastaansa. "Tulkaa ottamaan kuumaa juotavaa herra Hillgore", eräs toimitsijoista kehoitti iloisesti ja viittilöi Bartholomeusta tulemaan luokseen. " Te olette ajoissa, muut luistelijat saapunevat vasta vartin päästä", toimitsija selitti edelleen iloisesti. "Niin, niin, taidan olla, kuuluu tapoihini",totesi Bart, ja teki työtä käskettyä. Kuuma juoma kelpaisi oikein hyvin. Erityisesti jos siihen oli lorautettu vähän miestä väkevämpää terästykseksi.

Bartilla oli yllään valkea maastoon sopivaksi kuvioitu talvipuku; housut ja takki. Rento, mutta sotilaallinen kuitenkin. Olallaan hän roikutti vanhoja luistimiaan. Oli aikaa siitä, kun hän oli niitä viimeksi käyttänyt, mutta taito oli oletettavasti yhä talella. Tosin, Bart oli luistellut enimmäkseen lapsena pelaten jääurheilulajeja ja sotilasurallaan hän oli suorittanut tehtäviä ja taittanut taivalta luistimet jalassa. Parilustelulta hän oli tähänastisessa elämässään onnistunut vielä välttymään, mutta olihan tämänkin päivän tultava.

Elle Palomer ja pikkutyttö, jonka adoptioprosessin Leilana ja Bartholomeus olivat käynnistäneet, olivat kutsuneet Bartin tähän linnan talviseen rusettiluisteluun. Oikeastaan he olivat kutsuneet Bartin vaimoineen, mutta Leilanan ja tyttöjen matka oli viivästynyt, ja hän olisi takaisin hmisten kaupungissa aikaisintaan ensi viikolla, jos vielä silloinkaan. Toinen hänen saattomehistään oli näyttänyt vilustumisen oireita, eikä puolikuntoisena ollut yhtään hyvää syytä lähteä taittamaan taivalta. Eritoten, koska matka oli vaaroja täynnä, ja hänen vaimonsa tarvitsi kykenevät apumiehet matkaansa.

Bartholomeus oli ensin aikoinut kieltäytyä Leilanan poissaoloon vedoten, mutta tullut sitten siihen tulokseen, että moinen tervehenkinen ja kevyt hömppä miellyttävässä seurassa tekisi hänelle pelkästään hyvää viimeaikaisten, melko valonarkojenkin puuhailuiden jälkeen. Ja ehkä hän saisi tällä tavoin työnnettyä Ylvan mielestään edes hetkiseksi taka-alalle. Hän oli jälleen antanut pikusormensa naiselle, ja nyt tämä piinasi häntä, ja oli viedä muassaan koko käden. Missään nimessä naista ei voinut siitä syyttää, Bartholomeus katsoi olevansa itse vastuussa omista teoistaan, ja oli ollut erittäin halukas lähtemään mukaan kaikkeen tuohon, mihin nyt sitten olikaan tullut sotkeutuneeksi.
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 787

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Ma Helmi 01, 2016 11:48

Re: Rusetit solmussa

Marielle

Pakkanen kipristeli juuri sopivasti ilmaa ja nenänpäitä. Marielle kulki kultakutrinen tyttö vierellään kohti tapahtumapaikaksi sovittua lampea. Oikeastaan oli ollut Marilean idea edes osallistua tähän tempaukseen, luistelua ja muuta. Elle naureskeli edelleenkin mielessään lapsosen syttyneelle ilmeelle kun tuo oli kuullut asiasta, vaivihkaa, hyvin sievästi ja nätisti oli Kultakutri tiedustellut, josko he voisivat mennä. Luistelupäivä sattui sopivasti ajankohdalle, jolloin kamarineito jopa kykeni jättämään työnsä ja viettämään aikaa suojattinsa kanssa. Jo jonkin aikaa oli Marilea ollut hänen luonaan linnalla, mutta vielä tytär ujosteli häntä jollain tasolla, mikä oli aivan ymmärrettävää. Nainen oli kuitenkin nähnyt hyvätapaisen neitokaisen, joka pian kantaisi virallisesti Hillgorejen nimeä, hieman rentoutuvan ja avautuvan uudessa ympäristössään. Hiljaa hyvä tulee. Reipas oli sinisilmä ollut, siitä ei tuota voinut moittia. Tuo jaksoi hyvin pysyä hänen perässään päivän mittaan, eikä turhia valitellut kohtaloaan... Eivätpä tuon asiat oikeastaan huonosti olleetkaan.

Kuitenkin, Marilean pyytäessä häntä lähtemään mukaan luistelemaan, ei Elle yksinkertaisesti ollut voinut kieltäytyä. Ja kun neitonen ehdotti, että he pyytäisivät herra ja rouva Hillgoren mukaansa, oli kamarineito myöntynyt tähänkin, Bartin ja Leilanankin sopisi joskus viettää aikaa ulkona heidän kanssaan, ja kaksikko halusi varmasti tavata nuorta kiharapäätä... Ikävä kyllä kenraali oli ilmoittanut, että vaimonsa matka venähtäisi, eikä tuo ehtisi paikalle. Tätä takapakkia pehmensi se, että Bartholomeus itse lupasi kuitenkin siitä huolimatta ilmestyä. Sehän sopi.

Ellellä oli yllään harmaa, pitkä hupputakkinsa ja paksu kaulaliina, lämpimiä lapasia tietenkään unohtamatta. Hameenhelmat vilkkuivat takin helman alta tuon kävellessä luistimiaan mukanaan kantaen. Normaalisti palmikoidut hiukset oli nyt nostettu pään päälle nutturalle, käytännön syistä, pysymään poissa tieltä. Marilea jatkoi samankaltaisella linjalla, polvimittainen takkinsa vaaleansininen, loputkin vaatteensa värin eri sävyjä, kultaiset kiharansa hiusnauhalla pois kasvoilta vedettynä. Pirteänä Marilea tarpoi lumeen askelletulla polulla hänen rinnallaan, lähestulkoon pomppien ylös ja alas, itsensä kuitenkin hilliten. Pieni hymy huulillaan rouva Palomer tarkkaili lasta, kuinka nainen saattoikaan tulla onneliseksi seurasta. Olihan hänellä linnalla seuraa kunhan vain haki, mutta... tämä oli eri asia, hänellä ei ollut hetkeen ollut ollut lapsenvahdin virkaa.

Lopultakin he saapuivat paikalle, lammelle oli alkanut jo kokoontua väkeä, jotkut kokeilivat jo taitojaan jäällä. Elle nauroi. Eivät he olleet myöhässä sentään, siitä hän oli pitänyt huolta, mutta eivät liian aikaisessakaan. Auringossa meripihkansävähtävä katse haravoi väkijoukkoa etsien niitä tutumpia kasvoja. Suunnilleen samoihin aikoihin kun hän tunnisti kenraali Hillgoren kasvot väkijoukon seasta, juomapöydän lähistöltä, oli Marilea jo ehtinyt hänen edelleen, vilkkaasti askeltaen kohti miestä. Hän seurasi naurahtaen.
"Hyvää päivää, kenraali", kamarineito hymyili ystävälleen tervehtiessään, laski kätensä hetki sitten saapuneen tytön olkapäälle. "Ethän joutunut odottamaan liian kauaa?" Hän tunsi kuinka Kultakutri oli aivan täpinöissään paikoillaan seistessään, joten nainen päätti antaa tuolle vähän tekemistä, ja taputti tuota olalle kerran pari saadakseen huomion itseensä. "Miten olisi, Marilea-rakas, kävisitkä reippaana tyttönä hakemassa meille vähän juotavaa?" Tähtisilmäinen tyttö nyökkäsi hienoisesti ennen kuin lähti tehtävälleen, kamarineidon silmien kuitenkin vahtiessa tuon menoa. Kaiken varalta.

"Saapas nähdä pysynkö enää pystyssä näillä. Viime kerrastani on jo niin pitkästi aikaa. Paitsi no, mitäpä sitä ei lasten vuoksi tekisi?"


//tsädäm!//
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil

Viesti Ti Helmi 02, 2016 12:18

Re: Rusetit solmussa

"Hohhohoo!" Huudahti Bartholoemus iloisesti huomatessaan Mariellen saapuvan paikalle tylleröisen kanssa. "Sieltähän ne minun naiseni tulevat! Kumpikin niin sievänä ja kauniina, ai että, vaikka on kaunsi päivä niin kalpenee teidän rinnallanne", Hyväntuulinen mies lasketteli kohteliaisuuksia tulemaan. "Marileakin näyttää siltä että on suorastaan ratketa innosta!" Bart totesi ja sujautti Leilanan itse valmistaman tikkunekun tytön taskuun silmää iskien, ennenkö Elle toimitti neitosen hakemaan heille kuumaa juotavaa. "Suosittelen tätä juomaa, tekee oikein hyvää ja maistuu taivaalliselle. Ei odottelu minua haittaa, oikeastaan olen oppinut pitämään siitä, koska tapanani on aina olla hitusen aiemmin paikalla kun varsinaisesti olisi tarve. Minäkin tässä mietin, että mahdanko enää osata edes laittaa näitä vekottimia kiinni jalkoihini!Mutta Marilea on taatusti innoissaan tästä...mitäpä sitä ei tosiaan tekisi tuon hymyn vuoksi?" Bart nosti luistimet olaltaan silmiensä eteen ja tarkasteli niitä kurtistaen otsaansa.
"Minusta tuntuu kyllä, että voin tarvita jonkin verran naisellisten näppärien sormien apua näiden kanssa", Hän tuumasi ja hymyili Mariellelle hurmaavaa ja leppoista hymyään. "Ihana nähdä sinua Elle. Näytät terveeltä ja hyväntuuliselta, ja tyttö taitaa viihtyä oikein hyvin kanssasi?" Puhuessaan Bart katsoi Elleä silmiin, ja totesi mielessään niiden olevan edelleen hyvin kauniit. Kaikessa lempeydessään nuo silmät, kuten Marielle itsekin, tuntui hänestä hyvin miellyttävältä ja jopa puoleensa vetävältä. "Pahoittelen, ettei Leilana päässyt tulemaan. Hän olisi toden teolla osannut nauttia tästä. Juuri tämänkaltaiset asiat suovat hänelle mahdottomasti iloa. Minä reppana en edes tiedä, mistä rusettiluistelussa on kyse? Kai siinä jonkinlaisia pareja muodostetaan luistelijoista rusettien avulla?"
Bartin sanojen päätteksi yksi toimitsijoista nousi korokkeelle ja korotti äänensä yli iloisten ihmisten hälinän. " Tervetuloa osallistumaan rusettiluistelutapahtumaan! Kaikkia osallistujia kehoitetaan asettumaan jonoon ja noutamaan oman rusettinsa. Tytöt punaisten rusettien jonoon ja pojat sinisten rusettien jonoon! Kussakin rusetissa on numero, ja numeroita löytyy yksi kutakin väriä. Kun kohtaat toisen samaa numeroa olevan rusetin, hän on parisi, ja hänen kanssaan suoritatte sitten koko luistelun. Miell on tässä erilaisia tehtäviä joista kunkin parn tulee selviytyä, ja voittajapari palkitaan ruhtinaallisesti!"
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 787

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Ti Helmi 02, 2016 4:41

Re: Rusetit solmussa

"Ohoi voi, Bart, älähän nyt", kamarineito nauroi tuon imarteleville sanoille, poskiensa punaisina liekehtien jostain muustakin kuin pakkasesta, "mitähän vaimosi sanoisi jos kuulisi sinut nyt, noin liehittelemässä muita naisia!" Ei hän oikeasti pahakseen pistänyt edes ylitseampuvia kehuja, mutta pitihän kenraalia nyt hieman "nuhdella." Katseestaan ja äänestään kuitenkin paistoi varsin kauas, ettei sanojaan tulisi ottaa liian vakavasti. Bart jatkoi puhettaan, potien itsekin, osaisiko lainkaan enää edetä luistimet jalassa. "Noh, sittenhän meitä on kaksi, voimme olla sitten yhdessä pitkin pituuttamme muiden jaloissa", Marielle vastasi. Hän nauroi jälleen miehen pohtiessa saisiko vekottimia edes jalkaansa asti ilman apuja. "Ei hätää, olen elämäni aikana saanut solmia korsetteja sen verran paljon, että enköhän osaa auttaa yksien luistinten kanssa!"

"Kiitos, mukava nähdä sinuakin, Bartholomeus. Normaaliin tapaansa elämä yrittää hieman hyppiä silmille, mutta ei sen anneta lannistaa! Marilea ainakin tuntuu voivan hyvin, parkaa ujostuttaa vielä hieman, mutta on hän hyvin sopeutunut", Elle vastasi kenraalin tiedusteluihin rauhallisena, ottaen vastaan seikkailultaan palanneen Marilean tarjoaman mukin, kiittäen kiltisti. "Oi ei! Älä turhaan pahoittele!" Nutturapäinen nainen pyyhkäisi sivuun anteeksipyynnön jota mies yritti tarjota, ja pudisti päätään hymyillen, "Joskus tällaista tapahtuu, eikä sille mitään mahda. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettemmekö voisi nauttia päivästä Leilanankin puolesta... Vaikkakin no, voisin kuvitella hänet luistimilla, heh."

Elle ehti vain avata suunsa vastatakseen, ettei itsekään ihan ymmärtänyt tämän "rusettiluistelun" tarkoitusta, mutta yksi tapahtuman toimitsijoista etsi hänen edelleen, selittäen jutun jujun perinpohjin. Sekä kamarineidon että Kultakutrin ilmeet syttyivät kirkkaasti tämän myötä, sehän kuulosti hauskalta! Hän käänsi tuikkivan katseensa juontajasta Bartholomeukseen ja naurahti huvittuneena. "No, siinäs kuulimme molemmat... No niin, Bart, Marilea, jonoon ja sitten luistimet jalkaan! Minä autan jos tarvitsee!" Elle lähti hätyyttämään kaksikkoa hellästi eteen päin.
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil

Viesti Ti Helmi 02, 2016 7:21

Re: Rusetit solmussa

Bartholomeus kuunteli tämän luisteluhässäkän säännöt, ja naureskellen puisteli päätään. Kaikkeen sitä joutuikin. Hän oli kuvitellut, että oli jo päässyt kaikesta tälläisestä mahdottomasta puuhastelusta, kun Leilana oli lopettanut hänen jokaviikkoisen kuskaamisensa hovin tanssiaisiin...noh, siihen puuhaan verraten tämä ei ollut ollenkaan paha homma, ehkä tämä osoittautuisi lopulta oikein hauskaksi puuhaksi? Elle hääsi Bartin ja Marilean liikkeelle. Jono muodoistui nopeasti nyt kun käsky oli käynyt, ja heidän edellään oli jo monta ihmistä odotamassa omaa rusettiaan koristamaan rintapielustaan. " Minä kai siirry tästä noiden sinisten rusettien jonoon, niin menkää te tuohon missä jaetaan noita punaisia. Nähdään sitten jäällä, luultavasti menee jonkin aikaa, ennenkö sen oman parinsa sieltä löytää. Marilea, minä toivon, etä saan sinut parikseni, voisit opettaa minua miten tälläinen pariluistelu oikein toimii!" Tyttönen hymyili humraavasti takaisin Bartille, ja vilkutti hänelle reppaasti kunnes helmat heilahdellen vipelsi oman jononsa jatkoksi.

Bart sai rusettinsa. Hän onnistui ilman ongelmia kiinnittämään härpäkkeen rintapieleensä, ja löytämään tilaa penkiltä, jolle saattoi istahtaa ja ruveta sitomaan luistimia jalkoihinsa. Luistinten nahka oli joustavaa ja vekottimet taipuivat hyvin Bartn jalkaan, sillä siitä huolimatta, että luistimet olivat maanneet vuosikausia käyttämättöminä hänen kaapissaan, Bart oli pitänyt niistä huolta. Hänen luontonsa ei antanut myöden katsella nahkavarustetta, jota ei oltu asianmukaisesti hoidettu. Varusteista huolehtiminen oli iskostunut hänen selkärankaansa, sillä niistä saattoi jossain tilanteessa olla henki kiinni. Tämä koski siis myös vanhoja luistin-reppanoita, vaikka niistä Bart ei ollut osannut ajatella henkikultansa koskaan riippuvankaan. Ja, niin, eihän sitä lopulta tiennyt, vaikka niinkin joskus kävisi? Olisi sietämätöntä, jos sellainen tilanne tulisi, ja hän ei saisi luistimia jalkaansa, koska oli laiminlyöyt niistä huolehtimisen.

Sen sijaan luistinten nauhojen sitominen osoittautui sellaiseksi räpeltämiseksi, että mies katsoi parhaaksi luovuttaa niiden kanssa hetki kättelyssä, ja alkoi huutaa apua: "Marilea! Elle! Tulkaa auttamaan, minä en selviä tästä!"
Avatar

Porvari
Porvari

Viestit: 787

Liittynyt: La Heinä 14, 2012 5:28

Paikkakunta: Silver Millenium

Viesti Ti Helmi 02, 2016 8:39

Re: Rusetit solmussa

Kolmikon naispuoliset jäsenet vilkuttivat pirteästi kenraalille tuon erkaantuessa heidän seurastaan sinisten rusettien jonoon heidän lähtiessään odottamaan punaisia. Jonoa oli tosiaankin mukavasti, mutta sehän kertoi vain siitä, että hommasta tulisi sitäkin mielenkiintoisempaa. Rusetit saatuaan Marielle ohjasi Kultakutrin hienoisesti seläsrä työntäen istumaan lähimmälle vapaalle penkille, ennen kuin antoi tytölle oman punaisen rusetin. Pidettyään huolen siitä, että tuo sai sen sopivaan kohtaan takkinsa rinnustaan, kävi kamarineito avittamaan luistimia tytön jalkoihin. Hän muisti kyllä itse, kuinka vaikeaa niiden pukeminen oli ollut pienempänä, joten kaikista helpoimmalla he pääsisivät kumpiki jos hän vain solmisi vänkyrät välineet tyttären puolesta.

Eikä aikaakaan kun nainen oli saanut tytön valmiiksi, ja auttoi tuon ylös penkiltä. "No niin, nyt sitte--" hänen puheensa katkaisi Bartin jostain kaukaa kuuluvat avunhuudot, ja vanhempi kahdesta etsi miestä hetken väkijoukosta, ennen kuin huokaisi vino hymy huulillaan, ja vilkaisi Marileaa. "Miehet, eikö vain?" Kiharapäinen kikatti sutkautukselle ja nyökkäsi tarmokkaasti. "Saanko mennä jo edeltä jäälle?" Tuo kysyi tavallisen suloiseen tapaansa ja Elle äännähti myöntävästi. "Toki, parempi luistimilla on jäällä liu'uskella kuin kävellä lumessa. Mutta kultapieni, ole varovainen ettet vain loukkaa itseäsi."

Vakuuteltuaan olevansa varovainen, pyyhälsi Marilea nopeasti lammen jäätä kohden, kun taas Marielle kääntyi viimein etsimään hädässä olevan kenraalin. Päästyään tuon luokse, pudisteli tuo päätään kädet puuskassa muka pettyneenä, ennen kuin nauroi. "Iso mies ja tärkeä kenraali, eikä luistimia saa sidottua! Annas ne jalat tänne!" Nainen laski omat luistimensa maahan viereensä ja kumartui kiristämään ja solmimaan Hillgoren luistimia. Oli vaihteeksi mukavaa, kun ei tarvinnut niin välittää titteleistä ja arvoista, ainakaan Bartin kanssa. Jos tilanne olisi ollut yhtään virallisempi, olisi palveluskuntaan kuuluva Marielle varmasti puhutellut tuota kunnioittavan virallisemmin, teititellyt ja kenraalitellut, mutta tällä kertaa he olivat paikalla Mariellena ja Bartholomeuksena eivätkä kamarineitona ja eliittikenraalina. Sitä paitsi ainakin Leilana oli moneen kertaan vakuutellut ettei hänen tarvitsisi olla aina niin virallinen heidän kanssaan. Kunhan Bart ei vain närkästyisi niin kaikki olisi kunnossa.

"... Noin! Hyvähän siitä tuli", Elle melkein huudahti saadessaan hommansa valmiiksi, ja nousi ylös ennen kuin istahti kenraalin viereen penkille, hoitamaan viimein omia luistimia jalkoihinsa. "Katsotaanpas kumpi löytää parinsa ensin", nainen haastoi sotilaan leikkimieliseen kisaan, tunnustellen vielä että hänen rusettinsa oli tallessa taskun pohjalla. Kaiken hässäkän keskellä hänellä ei ollut ollut vielä aikaa kiinnittää sitä, mutta jäällä sitten viimeistään.

Luistimet jalassa. "No niin, lähdetäänkö? En haluaisi antaa Marilean odottaa määräänsä enempää."
... Kaikkia kinosti.

Seuraa tarjolla
(melkein) 24/7

Azure ◇◆◇ Haulokki ◇◆◇ Aella ◇◆◇ Marielle ◇◆◇ Cecil

Viesti Ma Syys 12, 2016 8:05

Re: Rusetit solmussa

"Luojalle kiitos naisista ja heidän sormistaan." Virnisteli Bart tyytyväisenä tarkastellen Mariellen näppäriä aikaansaannoksia hänen kummassakin jalassaan.
Hieman häntä kyllä huolestutti, josko se päivä joskus tulisi, kun hänen, tai jonkun muun henki olisi kiinni siitä, saisiko hän luistimet ripeästi jalkaansa vaiko ei? Ilman muuta hänen täytyisi opetella niiden sitominen ensi tilassa...ehkäpä hän voisi opetella tuon jalon taidon yhdessä Marilean kanssa? Miehen katse siirtyi jäälle, jossa jo pyörähteli melkoisen monta tanssijaa. Hän koetti tavoittaa tyttöstä luistelijoiden joukosta, mutta väkeä oli liikaa.

"Lähdetään, lähdetään." Bart sanoi suopeasti ja nousi ylös penkiltä Mariellen hoputtaessa. "Minä lyön vetoa, että sinä et ehdi kissaa sanoa, kun minä jo olen oman daamini jäältä tavoittanut". Bart sanoi nauraen ja tarjosi käsivarttaan kohteliaasti Mariellelle saattaakseen tämän mukanaan jäälle. Samalla hetkellä tanssiorkesteri alkoi soittaa, ja ihmisten ihastuneet huudot ja aplodit täyttivät ilman. "Mitenkäs tuota, soisitkos minulle tämän ensimmäisen tanssin, kun kumpikaan ei ole vielä ennättänyt oikeaa pariaan jäältä tavoittaa?" Eliittikenraali iski poikamaisesti silmää Mariellelle ja teki sulavan hovikumarruksen siinä lumihangessa luistimenrohjot jaloissaan, luoden lopuksi hurmaavimman katseensa Mariellen silmiin.

Paluu Puutarha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö