Harjoittelua

[Aksutar]

Black

Black oli käynyt asunnossaan sen jälkeen kun oli "auttanut" Beniä vankilassa. Hän käveli pitkin askelin kohti asunta ja pamautti oven perässään kiinni. Hän katsahti ympärilleen, asunto oli sotkuinen ja kaiken takana oli Blader. Tämä oli riehunut pitkin asuntoa ja tiputellut kaiken lattialle, minkä saattoikin tiputtaa.
Blader kykki ikkunalaudalla ja hymyili itsekseen, nähdessään Blackin ilmeen, mutta linnulle tuli kiire ulos kun Black heitti tätä kirjalla.
Blader lennähti ulos ikkunasta ja Black lähti seuraamaan sitä, poistuen oven kautta ja käveli, lähes juoksi linnun perässä puutarhaan.
Blader kaarteli hetken ja laskeutui sitten suuren tammen oksalle ja katseli alas kun Black saapui paikalle.
"tule alas!" Black huusi Bladerille joka huuteli ylhäällä.
Blader ravisti päätään ja hyppeli oksalla hymyillen. Black hymähti, otti pari juoksu askelta ja ponkaisi ilmaan, hypäten suurella loikalla Bladerin kanssa samalle oksalle ja huitaisi tätä sauvallansa. Blader väisteli iskuja, minkä kerkesi, mutta Black sai lyötyä tätä muutaman kerran.
"Siitä sinulle kun tuhoat asuntoni joka kerta kun jätän sinut sinne!" Black räyhäsi linnulle joka hyppi häntä pakoon väistellen iskuja.
Blader levitti siipensä ja lennähti pois päin, mutta kaarsi takaisin kohti Blackiä, tarttui ohikemmen tätä olkapäähän ja vetäisi hänet alas oksalta. Black tipahti alas, mutta kerkesi kääntymään ilmassa niin, että tipahti jaloilleen.

Black katsahti taivaalle Bladeriin joka kaarteli ylhäällä. Ehkä olikin erhe ottaa lintu itselleen, varsinkin kun tämä oli näin... villi.
Black huokaisi ja siisti kaapuaan ja lähti sitten kävelemään pitkin puutarhaa. Siitä oli pitkä aika, kun hän viimeksi oli käynyt täällä. Aurinko paistoi lämpimästi ja kirkkaasti taivaalta, saaden eriväriset kukat loistamaan sen valossa. Puutarhassa ei näkynyt ketään, ei yhtäkään palvelijaa saatika ketään muutakaan. Black katseli hetken ympärilleen ja kaivoi sitten pienen muistikirjansa esiin povitaskustaan ja luki sitä kävellessään. Hän selasi sivuja kunnes löysi oikean ja keskittyi lukemaan sitä. Yleensä Black luki mielellään omassa pimeässä asunnossaan, mutta nyt hän halusi lukea vähän valoisemmassa ympäristössä.
Blader kierteli yhä hänen yllään, laskeutuen välillä puiden oksille ja lennähti toiselle kun Black käveli puun ohi.
Hetken ajatuksissa luettuaan, Black pisti kirjan takaisin taskuun ja sulki silmänsä.
Hän keskittyi täysin, tyhjensi mielensä ja levitti kädet sivuilleen. Hän hieroi peukaloillaan etusormiaan, samalla kun hänen ympärilleen alkoi muodostua pieni pyörre joka nostatti ilmaan pienet roskat ja irtolehdet, heilutti puiden lehtiä ja kukkia maassa. Pyörre yltyi ja yltyi, Blader lähti lentoon pysytellen kauempana Blackistä.
Sitten Black räväytti silmänsä auki ja pyörre laantui, asteittain kunnes se katosi kokonaan ja kaikki sen lennättämät roskat ja lehdet tipahtivat Blackin päälle. Hän putsasi olkapäitään ja katseli ympärilleen, missä osa kukista oli taittunut tuulen voimasta.
"Tuota pitää vielä harjoitella.." Black sanoi itsekseen katsellessaan ympärilleen.

// IVYYYYYY ^^ //

[Ivy]

Ophelia

Lähdettyään tyrmiltä, Ophelia oli mennyt omaan kappeliinsa oleskelemaan sillä Anemone vielä nukkui ja Lily oli teillä tietämättömillä eikä häntä linnassa muutenkaan tarvittu. Ophelia päätti hyödyntää siis aikaansa ylimääräiseen rukoiluun joka rauhoitti tämän mieltä, päivä oli hiljainen eikä vieraitakaan hänen luonaan pahemmin käynyt. Kerrankin kun hänellä oli omaa aikaa hän alkoi tuntea itsensä levottomaksi. Ophelian katse harhaili pitkin kappelin seiniä ja matalaa kattoa johon Blackillä oli aina paha kolauttaa päänsä.
Ophelia nousi itse nyt seisomaan ja kurotti kättänsä kohti kattoa mutta ei ylettänyt, tuhahti ja lähti närskästyneenä makuukammariin siivoamaan laatikoita.

Hänellä ei pahemmin omaisuutta ollut eikä niin omaisuudesta välittänytkään, hänen palkkansa oli turhankin hyvä katsottuna siihen että tämä oli vain 12-vuotias tyttö. Hän käytti rahansa yleensä teehen, suitsukkeisiin ja kaikkeen muuhun mikä asiaan kuului ja vaatteisiin joita hän pyrki säilyttämään sen verran hyvin ettei tämän tarvinnut ostaa jokaiseen juhliin uutta. Hänen vaaleansinisen juhlamekko oli kokenut karun kohtalon ja päätynyt vain tavalliseksi hameeksi jota Ophelia kykeni pitämään mennessään nyt esimerkiksi vaikka rannalle.
Ophelia viikkasi yövaattensa siistiksi mytyksi ja avasi lipaston laatikon joka ammotti lähes tyhjyyttään. Hänen makuuhuoneensa oli kapea josta lähti kolme ovea, yksi meni kappeliin, yksi takapihalle ja yksi vaatekomeroon jota Ophelia käytti varastona eikä ole itsekään varma mitä kaikkea siellä oli.

Kappeli oli ollut kauan hylättynä ennen Ophelian tuloa ja sen saatuaan itselleen Ophelia oli joutunut siivoamaan sen kaikesta pölystä ja hämähäkin seitistä, siivous kesti kokonaiset kolme päivää.
Ophelia avasi vaatekomeronsa oven ja katseli ympärilleen, siellä oli vain laatikoita, vati ja kasa liinoja että rättejä jotka olivat kertyneet Ophelialle ajan mittaa, ei itsekään muista miten.
"Täällähän ne on..." Ophelia sai sanotuksi hetken ihmeteltyään alimmaista laatikkoa ja kyyristyi katsoakseen sen sisältöä ja löysi vanhat satukirjat joita Ophelia ei ollut onnistunut löytämään viime siivouksen jäljiltä.
Ophelia seliali kirjoja hetken aikaa kunnes huokaisi, häntä ei huvittanut lukeakaan, sitä paitsi, ulkona oli kaunis ilma ja Opheliasta olisi sääli vain pysyä sisätiloissa kun aurinko paistoi ulkona.

Siispä Ophelia päätti lähteä ulos, ei väliä minne, kuhan pääsi ulos raikkaasen ulkoilmaan. Tyrmissä ei pahemmin raikas ilma kukoistanut, vain rotat ja kosteista tiloista pitävät sienet. Ophelia sammutti suitsukkeet koska ei tiennyt koska seuraavaksi palaisi, ihan vain sen varalta ettei kappeli syttyisi vaikka palamaan, mikä tosin oli hyvin epätoden näköistä.
"Hei hei!" Ophelia vilkutti alttarille, hyvästellen 'vanhempansa' jotka eivät olleet puisia muistolaattoja kummempia ja ryntäsi ulos.

Linnan pihamaa oli tylsä ja harmaa ja muurien ulkopuolelle Ophelia ei lähtisi eikä viitsinyt lähteä häiritsemään Lilyäkään, kysyäkseen jos tämä tulisi hänen kanssa puutarhaan. Katseltuaan ympärilleen, Ophelia päätyi siihen tulokseen että joutuisi menemään yksin. Blackiäkään Ophelia ei uskaltanut häiritä sillä oletti tämän märehtivät pimeässä asunnossaan yhä Benin tapausta ja tuskin tätä olisi kiinnostanut lähteä jonnekkin puutarhaan hänen kanssaan.
"Taidentaan olla vain me kaksistaan, vai mitä?" Ophelia kysyi, katse kohti taivasta, tähystellen pilvien reunoja joiden välistä auringonsäteet valaisivat tämän kasvoja, sokeuttaen Ophelian hetkeksi. Ophelia ei ollut koskaan yksin eikä tämä johtunut siitä että tällä olisi mielikuvitusystävä mutta silti hänellä oli joku joka katseli hänen peräänsä.

Ophelia suuntasi nyt kohti puutarhaa joka sijaitsi linnan suurella ja laajalla taka-pihamaalla. Ihmisiä oli liikkeellä aamuista enemmän, alkoi näyttämään siltä että asiat alkoivat palautua jälleen normaaliksi Lilyn ja Blackin häistä. Äkkiä kova tuulenpuuska oli temmata Ophelian hatun, mutta Ophelia sai tästä otteen juuri ennen sen lentämistä pois ja joutui suojaamaan silmänsä roskien ja hiekan varalta joita lensi tuulenmukana. Äsken oli ollut ihan tyyntä ja nyt kova tuulenpuska oli syntynyt kuin tyhjästä. Saatuaan silmänsä taas raotettua auki, hän näki yllätyksekseen Blackin jota Ophelia ei todellakaan odottanut löytävänsä valoisasta ja värikkäästä puutarhasta.
Ophelialla ei ollut hajuakaan mitä Black yritti äsken tehdä mutta päätti lähentyä tätä rauhallisesti, ei hiipiäkseen ja pelästyttääkseen tätä, kyllä Ophelia uskoi että Black tämän pian huomaisi.
"Päivää, häiritsenkö?" Ophelia sanoi hymyillen miedosti, pysähtyessään noin parin metrin päästä Blackista.

//TÄÄLLÄ!//

[Aksutar]

Black

Black käännähti ympäri pitäen sauvaansa suorsassa, käden mukaisesti ka pysäytti sen pään Ophelian kasvojen eteen. Black katsoi hetken aikaa vihaisesti, mutta tajutessaan kuka tulija oli, hän laski sauvansa alas ja pudisti päätään.
"Älä KOSKAAN tee tuota uudestaan" Black sanoi varoittavasti.
"Hyvä etten possauttanut päätäsi irti!" Black jatkoi.
Black ei ollut huomannut Ophelian tuloa ja oli luullut tätä joksikuksi muuksi, hänen puhetyylinsä oli kuulostanut liian viralliselta.
Black vilkaisi ympärilleen ja käänsi sitten kysyvän katseensa Opheliaan.
"Luulin ettei täällä ollut ketään.." Black sanoi ja lähti kävelemään Opheliaa päin ja työnsi tämän liikkeelle kävelemään hänen vierelle.
He kävelivät pitkin suurta hiekkatietä kohti puutarhan peräosaa, jonne ei nähnyt helpolla.
Mitä pidemmälle he kulkivat sitä enemmän puskat ja puut peittivät heitä, kunnes he saapuivat pienelle aukiolle jossa oli kauris patsas.
"Tulin tänne harjoittelemaan.. tai no oikeastaan tulin tänne läksyttämään Bladeriä, se on taas tuhonnut koko asunnon" Black kertoi Ophelialle katsellessaan Bladeriä joka kaarteli heidän perässään ja laskeutui patsaan päälle kun he saapuivat sen viereen. Paikka oli varjoisa, Suuret tammet aukion ympärillä peittivät auringon, mutta pieniä valon pilkahduksia näkyi lehtien lomasta.
"Se tekee sen varmasti tahallaan" Black huomautti nähdessään Bladerin viekkaan ilmeen.

Blader oli tosiaankin aiheuttanut vain harmia tulonsa jälkeen, tosin oli siitä hyötyäkin ollut, mutta vähemmän mitä harmia. Esimerkiksi, Blader oli auttanut voittamaan Adan rannalla, kun Black oli pois pelistä. Silloin Black kiitti onneaan että Blader oli olemassa. Lintu ei paljoa välittänyt vaikka Black sitä läksyttikin, se tuntui vain nauttivan siitä... joko se oli masokisti taikka sitten se tykkäsi kiusata Blackiä, siitä ei voinut varmaksi sanoa.

Blader hyppeli patsaan päällä, seuraten katseellaan Blackiä ja Opheliaa.
"Toivottavasti Lily voi jo paremmin.. eilinen oli rankkapäivä hänelle, hän puhui ja jopa itki unissaan.." Black kertoi Ophelialle.
Black ei sen takia nukkunutkaan kunnolla, kun Lily oli puhunut unissaan. Ei sen takia, etteikö Black olisi saanut unta, vaan sen takia että hän halusi kuulla mitä Lily puhui. Tämä oli puhunut lapsestaan lähes koko ajan ja selittänyt jotain Opheliasta ja Anemonesta.

Black vilkaisi Opheliaan.
"Mitäs sinä täällä teet?" Hän kysyi kysymyksen, mikä olisi periaatteessa pitänyt kysyä jo heti alkuunsa.
Black istahti penkille, jonka viereen he olivat saapuneet ja jäi odottamaan Ophelian vastausta, katsoen tähän.
Blader seurasi katseellaan kiinnostuneen näköisenä Opheliaa ja varsinkin tämän hattua. Siinä oli jotain, mikä sai linnun mielenkiinnon heräämään.

// YAY!! //

[Ivy]

Ophelia

Ophelialla hyppäsi sydän kurkkuun Blackin äkkinäisestä liikkeestä ja tuijotti nyt kieroon sauvan päätä joka oli vain parin sentin päästä tämän kasvoista.
'Taidan häiritä..?' Ophelia heitti villin veikkauksen, hinaten katsettaan sauvasta Blackin kasvoihin jotka näyttivät vihaisilta, pysyen liikkumattomana kunnes Black laski sauvansa tajutessaan että se olikin vain hän.
Ophelia rentoutui mutta hätkähti taas Blackin käskiessä ettei tekisi sitä enää uudestaan. Ophelialla ei ollut tarkoitus säikäyttää tätä ja nielaisi kuullessaan että oli lähellä menettää päänsä joka onneksi tältä vielä löytyi ja katsahti Blackiin anteeksi pyytävästi.

Ophelia seisoi kiltisti hiljaa kun Black katseli ympärilleen ja lähti kävelemään tämän työntäessä Ophelian liikkeelle tämän vierellä.
He lähtivät kävelemään syvemmälle puutarhaan jolloin istutetut kukkapenkit loppuivat ikäänkuin seinään ja saapuivat puutarhan osaan jossa oli suuria tammia ja vapaasti kasvaneita puskia. Voisi melkein jo luulla että he olisivat olleet pienessä metikössä joka sijaitsi vain muurien sisäpuolella.
Ophelialle selvisikin pian että äskettäinen tuulenpuuska oli varmaankin aiheutunut Blackin mainitsemasta harjoittelusta ja huomasi nyt myöskin Bladerin joka laskeutui suuren ja kauniin kauris patsaan päälle, joka oli ollut tammi aukion kätköissä jo varmaan vuosia.
Ophelia hymyili lempeästi Bladerille, Opheliasta tämä lintu vain piti Blackistä, että aiheutti tälle tahallista sotkua ja tuhoa saadakseen ehkä huomiota osakseen.

Sitten Black mainitsi Lilyn mikä herpaannutti Ophelian katseen kauriista Blackiin ja kuunteli hiljaa. Lily oli puhunut unissaan ja jopa kuulemma itkenytkin. Ophelia käänsi katseensa maahan ja hymähti myöntävästi, alkaen ajattelemaan nyt Lilyä, toivoen että tämä oli kunnossa sillä kuten Black oli sanonutkin, eilinen oli ollut erityisen rankka tälle. Ophelia olisi halunnut udella Blackiltä mitä Lily oli unissaan puhunut mutta ei kehdannut, jääden yhä seisomaan paikalleen vaikka Black istuutuikin penkille tämän eteen.
Ophelia kohautti katseensa maasta Blackiin ja alkoi itsekin miettimään miksi oli tullut kunnes muisti ettei tällä ollut parempaakaan tekemistä.
"En halunnut jäädä sisälle joten menin puutarhaan olettaen ettei siellä olisi ketään." Ophelia vastasi, pidettyään ensin taukoa puhumisesta Blackin sohittua tätä sauvansa kanssa.

Ophelia vilkuili ympärilleen, ihaillen suuria tammeja jotka ympäröitsivät pientä aukiota.
"Mitä mieltä sinä olet?" Ophelia kysyi tiiraillessaan yhä ympärilleen
"Onko Lily kunnossa?" Ophelia jatkoi, täydentäen kysymyksensä ja katsoi nyt Blackiin kysyvästi. Ehkä tämä tietäisi paremmin mitä Ophelia? Ophelian silmissä Lily oli aina vahva ja luja tahtoinen eikä siksi osannu asiaa arvioida sen paremmin ja Ophelia tuskin kunnolla tajusikaan miltä tuntui menettää oma lapsi.

//Ophelia vetää taas matalaa profiilia :'D//

[Aksutar]

Black

Black hymähti kun Ophelia kertoi tulleensa puutarhaan ilman mitään suurempaa syytä. Eihän siihen syytä tarvittukaan, ei Black ainakaan. Blader hyppeli yhä patsaan päällä ja katseli näitä kahta silmät kiiluen. Sillä oli taka-ajatuksia, sen näki sen ilmeestä ja eleistä. Black piti lintua silmällä kaiken varalta, ties mitä se keksisi vielä.

Black nosti katseensa Opheliaan kuullessaan Lilyn nimen.
"en tiedä.." Black aloitti vaisusti "Mutta eiköhän hän siitä yli pääse.. vaikka menettikin jotain. Tosin sitä menetystä ei voi rahassa mitata, kuten et sinäkään voi vanhempiesi menetystä." Black sanoi koittaen antaa Ophelialle jonkinlaista vertailukohdetta lapsen menettämiselle.
Black ei itse näyttänyt mitään ulkoisia merkkejä että olisi surullinen lapsen menettämisen takia.. paitsi nyt eilen, mutta tänään hän oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Lapsen menettäminen oli hänelle vain yksi menetys muiden mukana.

"Kuule.." Black aloitti lopulta ja nosti kastseensa takaisin Opheliaan.
"Haluatko sinä oppia etsimään ihmisia ajatuksissasi?" Black kysyi.
Hän oletti, että tuo taito olisi hyödyllinen myös papitarelle. Itse hän oli monet kerrat käyttänyt sitä, kun piti löytää kuningas nopeasti linnan kätköistä. Se oli helpottanut huomattavasti päivän kulkua, kun ei tarvinnut harhailla pitkin käytäviä etsimässä tätä.
"Se on itseasiassa aika helppoa" Black lisäsi.

Ajatuksissa etsiminen oli sitä, kun pysyi paikallaan mutta mielessään liikkuin etsien henkilöä jonka halusi löytää. Silmissä näkyi matka mikä piti kulkea, kaikki yksityis kohdat ja muut, mutta maisemat vilkkuivat nopeasti ohi.
Black oli opetellut tämän taidon jo nuorena kun oli lukenut siitä kirjasta. Hänen isänsä oli opettanut hänelle taidon kunnolla ja harjoitteluun oli mennyt vain muutama päivä. Blackin mielestä "temppu" oli helppo ja harmiton. Hän uskoi että Opheliakin voisi oppia sen, eihän tämäkään nyt aivan tavallinen ihminen ollut.
Black hieroi leukaansa ja mietti tarkemmin asiaa, ei hän löytänyt mitään mikä olisi voinut estää Opheliaa oppimasta.. paitsi jos tällä oli keskittymis häiriö, se hankaloittaisi asiaa huomattavasti.
Äkkiä hänen ajatuksen kulku katksesi, kun Blader iski kyntensä hänen olkapäähänsä, jälleen. Black sulki silmänsä ja tuhahti kivusta, minkä Bladerin kynnet aiheuttivat. Lintu hieroi päätään Blackin poskeen, pitäen omia silmiään kiinni.
"Mitä sinä nyt haluat" Black kysyi linnulta, katsoen tätä kuin mielipuolta.
Lintu vain hymyili ja laskeutui penkin selkänojalle seisomaan ja katselemaan näitä kahta.
Blackin olisi tenhyt mieli humauttaa Bladeriä sauvallaan, mutta ei viitsinyt tehdä sitä, kun Ophelia oli paikalla.

//I see //

[Ivy]

Ophelia

Ophelia kuunteli hiljaa, kädet selän takana kuinka Black vertasi lapsen menetystä näin esimerkiksi Ophelian vanhempien menetykseen. Ophelia ei muista noilta ajoilta paljon mitään, eikä hänen ilmeensä edes värähtänyt kuullessaan Blackin mainitsevan tämän vanhemmat. Opheliakin toivoi ja myös uskoi, että Lily tulisi pääsemään sen ylitse pian.
Sitä paitsi, olihan Lilyllä Anemone adoptoituna itselleen... Anemone toi muuten mieleen eilisen. Ophelia oli nähnyt siivet tämän varjossa, mikä taas sai Ophelian huolestumaan ennemminkuin iloitsemaan Anemonen puolesta.
mitä jos tämä lentääkin jonain päivänä pois heidän luotaan? Ophelia pudisti päätään, ei tuollaisata saanut ajatella, Anemone on ja pysyy, niinhän?
Ja ehkä se olikin ollut vain unta, sillä ajatus siitä tuntui hieman hölmöltä näin jälkeenpäin katsottuna.

Ophelia kohotti katseensa Blackiin tämän aloittaessaan jotain ja lopulta kysyi tältä että halusiko tämä oppia etsimään ihmisiä mielessään!?
"huh?" Ophelia katsoi Blackia epäilevästi että yllättyneenä ja ei ollut aivan varma että oliko kuullut oikein.
Ophelia ei ollut koskaan kuvitellut itseään oppimassa mitään taikuutta taikka muutakaan yliluonnollista omien kykyjensä rinnalla ja jäi odottamaan että Black selittäisi tarkemmin.
Se oli kuulemma helppoa, mutta Ophelia ei ollut ollenkaan varma että kykenisikö oppimaan mitään sellaista.

Ophelia jäi vaiti, miettien hiljaa mielessään että halusiko oppia kyseisen taidon vai ei. Sillä oli varmasti hyöty puolensa, mutta ajatus sen oppimisesta oli tullut aika yllättäen. Ophelia oli huomannut Blackin käyttävän tätä taitoa ainakin pariin otteeseen ja ajatteli että voisi suostuakin oppimaan, mikä Black suostui häntä opettamaan.
Ophelian ajatuksen kulku katkesi siinä missä Blackinkin, Bladerin iskiessä terävät kyntensä Blackin olkapäähän, näyttäen turhankin iloiselta Blackin sättimisestä huolimatta.
Ophelia oli naurahtaa näystä mutta hillitsi itsensä ettei saisi paheksuvaa mulkausta Blackiltä. Lintu oli hyppinyt patsaan päällä kaiken tämän ajan ja seuraillut heitä, tämänkin Ophelia oli huomannut muttei ollut kiinnittänyt sen enmpää huomiota tähän, häntä Blader ei pahemmin häirinnytkään.

Ophelia katsoi hmyillen näitä kahta, Blader oli hyvin inhimillinen otus ja oli selvästi kiintynyt Blackiin ja nautti tämän ärsyttämisestä, välittämättä siitä että saikin läksytystä.
"Etsiä ihmisiä ajatuksissa?" Ophelia toisti lopulta, Bladerin asettuessa penkin selkänojalle joka hymyili yhä, saaden Opheliankin hymyilemään.
"Haluan jos sinä suostut minua opettamaan!" Ophelia sanoi lopulta, vastaten myöntävästi.
Olisi ihan mielenkiintoista katsoa jos hänkin kykenisi oppimaan jotain sellaista, tämä oli kai nyt oman oppimis kyvyn rajojen koettelua. Black tosin oli sanonut, että se olisi helppoa, mutta Black oli Black ja Ophelia joku jota ei pahemmin oltu koulutuksilla pilattu. Kunhan tunsi etiketin, käytöstavat ja kaiken mikä liittyi omaan työhön oli riittänyt.

//^_^//

[Aksutar]

Black

Black nyökksäi hitaasti kun Ophelia sanoi haluavansa oppia.
"Selvä" Black sanoi ja nousi ylös.
Hän pisti kädet selkänsä taakse ja lähti kiertämään Opheliaa ympäri.
"Otetaan ensiksi joku henkilö, vaikkapa Lily" Black puhui kiertäessään Opheliaa.
"Sen pitäisi olla helppoa, Lily on todenäköisesti Linnanssa taikka linnan alueella, joten voit rajata alueen." Black jatkoi kierrellen Opheliaa.

Lily tosiaan oli linnan alueella, hän oli mennyt juttelemaan isälleen.. tai no ainakin yritti jutella tälle. Kuningas oli yhä krapulassa juhlien jälkeen, eikä kyennyt kunnolla kommunikoimaan ennen kuin sai päänsä selvitettyä. Lily oli toisessa kerroksessa, kuninkaan makuuhuoneessa isänsä kanssa kaksin. Tarkemmin sanottuna, Lily istui nojatuolissa takan ääressä, kun hänen isänsä istui sängyn reunalla hieroen päätään aina välillä.

Black sulki silmänsä ja etsi Lilyn, Hän sulki silmänsä ja tyhjensi mielensä, kulki läpi käytävien ja salien, kunnes saapui kuninkaan huoneeseen ja näki Lilyn istumassa tuolissa. Siihen meni noin puoli minuuttia, sitten hän aukaisi silmänsä ja hymyili vaisusti.
"Minä löysin hänet" Hän sanoi ja käveli Ophelian taakse ja kumartui tämän puoleen.
"Nyt, tyhjennä mielesti." Black aloitti.
"Älä ajattele mitään muuta kuin sitä, että löydät Lilyn. Sulje silmäsi" Black antoi ohjeita kyyristellen Ophelian korvan vieressä.
Sitten hän suoristi selkänsä ja nosti molemmat kätensä ja asetti etusormensa Ophelian ohimoille.
"Älä ajattele mitään muuta, kuvittele itsesi linnaan ja etsi Lily, Etsi hänet" Black jatkoi.
"Kaikki tapahtuu pääsi sisällä, kaikki ulkopuolinen on turhaa" Hän jatkoi ja irrtoitti sormensa Opheliasta ja lähti kiertämään tätä.
"Yritä nyt" Black sanoi ja pysähtyi seisomaan, selkä suorassa ja kädet selän takana, Ophelian eteen, odottaen että tämä edes yrittäisi.

// ^~^ //

[Ivy]

Ophelia

Ophelia kuunteli ohjeita sitä mukaan mitä Black tälle lateli tämän kiertäessä tätä. Ophelia nyökkäsi, hänen kohteenaan oli siis Lily joka mitä ilmeisemmin olisi joko linnassa tai sen lähi ympäristössä. Ophelia rajasi mielessään linnanmuurien sisäpuolen, sulkien kaiken muun pois sen ympäriltä. Sitten Ophelia katsahti Blackiin, mitä hänen nyt kuuluisi tehdä?

Black oli sulkenut silmänsä ja Ophelia arveli että tämä etsi nyt Lilyä jostakin linnan uumenista ja pian tämä ilmoittikin löytäneensä tämän.
Sitten Black käveli hänen taakseen eikä Ophelia edes liikahtanut vaan kuunteli ohjeita joita Black tämän korvanjuurella lateli.
Ophelia yritti tyhjentää mielensä, mutta ei kyennyt sillä kuunteli yhä Blackiä.
Hänen tuli tyhjentää mielensä ja ajatella vain Lilyn löytämistä, keskittää ajatuksensa vain Lilyn löytämiseen rajaamalta alueeltaan.

Ophelia sulki silmänsä eikä edes tuntenut Blackin sormia tämän ohimolla. Hän kuuntelisi vielä hetken ennenkuin tyhjentäisi mielensä kaikelta ulkopuoliselta. Hän mietti Lilyä, yritti keskittyä löytämään tämän jostain linnan alueelta.
'Etsi hänet' Kuului käsky.
'Kaikki ulkopuolinen on turhaa' Ophelia tyhjensi mielensä, ei ajatellut mitään hetkeen, kunnes kuuli Blackin kehotuksen yrittämään.
Ophelia piteli silmiään kiinni, ei ajatellut mitään, tyhjensi mielensä kunnes ei enää kuullut, nähnyt saatika aistinut mitään. Hän rajasi linnan alueen ja ajatteli Lilyn löytämistä.
Missä Lily on? Missä Lily on?- Kuului Ophelian mielen uumenista.
Etsi Lily, löydä hänet. Ophelian silmät saattoivat värähdellä tämän yrittäessä saada jonkinlaista näkyä Lilyn löytämiseksi ja äkkiä Ophelia saattoi nähdä puutarhaa pitkin menevän tien jonka ympäröivät kukat menivät vilisten ohitse muun maiseman mukana! Tien mutkat ja kierteet kääntyilevät nopeaan tahtiin ja juurikun Ophelian etsintä oli edennyt linnan suuren oviaukon luokse, hänen mielensä herpaantui avasi hätkähtäen silmänsä.

Hänestä oli hetken tuntunut että olisi kaatunut, sillä maisemat olivat vilisseet niin nopeasti ohitse, eikä Ophelia ollut tottunut sellaiseen vauhtiin ja näin hänen mielensä oli herpaantunut kokonaan Lilystä, varautuen siihen että olisi kaatunut naamalleen. Ophelian avatessa silmänsä hän huomasi seisovansa yhä paikallaan, vieläpä seisten kahdella jalallaan.
Ophelia nosti katseensa nolona Blackiin, hän oli edennyt pidemmälle kun oli uskonut mutta ei ollut kuitenkaan löytänyt Lilyä.
"Ahaha... En löytänyt häntä." Ophelia myönsi tappionsa mutta hymyili siitä huolimatta.
"Mutta etenin linnan ovelle asti!" Ophelia sanoi ja osoitti sormellaan suuntaan missä linna oli. Se oli Opheliasta aika pelottava kokemus ja alkoi epäröimään että oliko hänen ihan viisasta opetella sellainen taito, mutta oli jo lupautunut sen oppimaan ja ei kai siitä haittaakaan ollut?

//NUUU//

[Aksutar]

Black

Black katseli hiljaa kun Ophelia keskittyi löytämään Lilyn. Hän ei sanonut mitään ja vilaksi Bladeriä vihaisesti, jotta tämäkin pysyisi hiljaa. Ophelian piti antaa keskittyä kunnolla. Black ei yhtään ihmettelisi, vaikka papitar ei pääsisi yhtään eteenpäin ensimmäisellä kerralla. Taito oli helppo jos osasi, mutta mielensä tyhjentäminen vei aikaa ja vaati erittäin kovaa keskittymistä.
Black seurasi Ophelian kasvoja, tarkkaillen jokaista pientäkin liikettä mitä saattoi nähdä. Hän kumartui hieman Ophelian puoleen ja katseli häntä naama peruslukemilla, kunnes tämä räväytti silmänsä auki, silloin hän vetäytyi taaksepäin.
Black katsoi Opheliaa suoraan silmiin ja näki tämän nolostuksen. Hän ei siis ollut löytänyt Lilyä.. mutta pääsi ovelle asti. Black oli hieman yllättynyt tästä, linnan ovelle oli melkoinen matka, mutta Ophelia oli päässyt sinne.

"Pääsit sentään jonnekkin" Black sanoi lopulta katsellen linnalle päin.
Black sulki silmänsä uudestaan. Hän etsi Lilyä jälleen. Hän kulki mielessään läpi puutarhan, Linnan ovelle ja siitä sisään, pitkin linnan pääkäytävää, käänttyen lopulta oikealle rappukäytävään, tullen pian toiseen kerrokseen ja jatkoi siitä kohti makuukammaria, hän oli jo kuninkaan huoneen ovella kun kääntyi takaisin ja kulki käytävää takaisin päin, nähden Lilyn selän.
Tämä oli Lähtenyt kuninkaan makuuhuoneesta ja käveli nyt kohti rappukäytävää. Black näki vielä menevänsä Lilyn ohi, kunnes hän avasi silmänsä ja katsoi Opheliaan.

"Hän liikkuu nyt.." Black sanoi ja kumartui Ophelian puoleen jälleen.
"Sulje silmäsi ja yritä uudelleen" Black sanoi.
Black uskoi, että nyt olisi helpompaa. Ophelia oli jo kerran onnistunut ja nyt välimatka Lilyyn oli lyhyempi mitä äsken.
Blader katseli hiljaa ja kiltisti vierestä, kun Black jutteli Ophelialle. Se kallisti päätään ja jäi odottamaan mitä seuraavaksi tapahtuisi.

// nuu nuu! //

[Ivy]

Ophelia

Ophelialle oli tosiaan tehnyt vaikeaa saada mielensä tyhjentymään kokonaan ennenkuin oli mitään nähnytkään. Ophelia katsahti itsekin nyt linnalle päin ja tajusi nyt itsekin kuinka pitkä matka sinne oikeastaan oli. Ophelian kääntäessä katseensa takaisin, Black oli sulkenut jo silmänsä, etsien varmaankin Lilyä joka oli saattanut lähteä liikkeelle sitten viime kertaisen.

Ophelia pysyi hiljaa ja odotti että Black heräisi niin sanottuun todellisuuteen. Ihmisen etsiskely mielessä tuntui aivan toiselta ulottuvuudelta ja vauhtikin oli ollut hurja että Ophelia oli melkein kaatunut todellisuudessakin.
Pian Black avasikin silmänsä, Lily oli siis liikkeellä jossain linnan käytävillä.
Ophelian katse seurasi Blackia tämän kumartuessa hänen tasolleen ja tämä kehoitti Opheliaa yrittämään uudelleen. Ophelia vilkuili linnalle, miettien pääsisikö yhtään äskeistä pidemmälle? Ophelia käännähti linnaan päin, hengitti keuhkonsa täyteen ilmaa ja henkäisi ulos, lopulta sulkien silmänsä, yrittäen uudelleen.

Ääni joka tuli suurien tammipuiden lehdistä, tuulen riepotellessa niitä yhteen oli kadonnut.
Valo joka paistoi silmäluomien läpi oli myös häivinnyt ja pian Ophelia näki taas vauhdilla etenevän tien jonka ympärillä vilahtelevat maisemat eivät antaneet juurikaan selkoa itsestään.
Ophelia eteni läpi puutarhan, läp hiekkaisen tien joka kulki linnan ja puutarhan keskellä, päätyen lopulta linnan eteen.
'Etsi Lily..!' Ophelia patisti itseään ja pääsi kuin pääsikin sisään linna ovesta, edeten nyt pitkin linnan pääkäytävää ja näki kuin näkikin Lilyn joka eteni ulko-ovea kohti ja otti suunnakseen puutarhan.
"Lily on tulossa tänne!" Ophelia hihkaisi katsahtaen Blackiin.
Ophelia oli onnistunut löytämään Lilyn tällä kertaa!

//Sen nimi on miaaaaaau!//

[Aksutar]

Black&Lily

Lily todellakin oli tulossa puutarhaan. Hän oli kuullut palvelijata, että Ophelia ainakin oli nähty menevän sinnepäin. Kävellessään pitkin käytävää, hänelle tuli outo olo, aivan kuin joku katselisi häntä. Tuo tunne tuli kaksi kertaa, mutta kummallakin kerralla lähistöllä ei näkynyt ketään.
Lily oli käynyt isänsä luona, juttelemassa eilisestä. Kuningas, kuten oli odotettuakin, ei muistanut mitään loppuillasta. Lily ei kumminkiaan kertonut mitään, tarinasta jonka Black oli Benille suunnitellut pelastaakseen tämän nahan, sen Ben saisi itse hoitaa. Kuningas oli mennyt hiljaiseksi, kun Lily kertoi lapsesta toisen kerran. Hetken Harald oli ollut hiljaa ja Lily oli saanut pelätä Blackin puolesta, mutta lopulta kuningas oli hymyillyt myöntävästi ja nyökännyt.
Mutta nyt, Lily halusi saada ajatuksensa pois eilisestä, ainakin sen varjo puolista. Lilyn kasvoille oli levinnyt lievä hymy, kun oli kuullut Ophelian olevan puutarhassa. Puutarha oli juuri sopiva paikka, missä voisi unohtaa huolensa. Hän muisti kuinka he Ophelian kanssa olivat siellä leikkineet piilosta ja hippaa Henryn kanssa pieninä.. tosin Henry huijasi kiipeämällä puihin.

Black katseli Opheliaa taas, kunnes tämä hihkaisi että Lily oli tulossa puutarhaan. Black hymyili hieman, samalla kun suoristi selkänsä.
"Eihän se nyt niin vaikeaa ollut." Black sanoi katsellen linnalle päin.
"kaipa hän tänne löytää.." Black sanoi katsellen polkua eteenpäin, josko Lilyä näkyisi pian.
Sitten Blader lennähti ilmaan, syöksähti kohti Opheliaa ja nappasi tämän hatun ja lähti lentämään kohti linnaa.
"Sanoinhan että se tekee sen tahallaan" Black mutisi ja lähti kävelemään Bladerin perään.
"Tule, haetaan hattusi takaisin" Black huikkasi olkansa yli Ophelialle.

Blader lensi matalalla, tien yläpuolelle nopeasti kohti Lilyä. Lily näki tämän jo kaukaa ja oli varuillaan. Hän ei halunnut tietää miltä Bladerin kynnet tuntuivat olassa. Blader lennähti Lilyn eteen, kiersi tämän kerran ja pudotti Ophelian hatun hänen käsiinsä. Lily katsoi ihmeissään lintua joka lähti lentämään takaisin sinne mistä oli tullutkin. Lily siirsi katseensa hattuun, kävellessään eteenpäin ja siisti sitä hieman.

Blader lennähti oksien lomitse takaisin Ophelian ja Blackin luo ja jäi kiertelemään näiden yläpuolella.
"Mihinköhän se hattusi vei.." Black sanoi katsellessaan ylöspäin.
"Heeei!" Lilyn ääni kiinnitti Blackin huomion eteenpäin.
Lily saapui heidän luokseen hymyillen ja ojensi Ophelialle tämän hatun.
"Tämä lienee sinun" Hän sanoi hymyillen ja vilkaisi Bladeriä joka lenteli yläpuolella.

// Se on psykosomaattista! //

[Ivy]

Ophelia

Ei se loppujen lopuksi ollutkaan niin vaikeaa, Ophelia oli oppinut mielestään aika paljon kahdella ensimmäisellä kerralla vaikka keskittyminen veikin aikansa. Opheliakin tähysteli nyt enemmän puutarhalle päin, nähdäkseen oliko Lily tosiaan tulossa heidän luokseen.

Ophelia ei ollut huomannut häntä kohti syöksyvää Bladeriä ajoissa ja ennenkuin tämä ehti edes silmäänsä räpäyttämään, Blader lensi heistä jo kaukana, kynsissään Ophelian hattu!
"Hattuni..!" Ophelia parkaisi perään mutta lintu ei tehnyt elettäkään kääntyäkseen takaisin. Ophelia huokaisi, Blader tosiaan teki sen tahallaan...

Ophelia nyökkäsi ja lähti seuraamaan Blackiä, tähystellen samalla minne Blader oikein lenteli, mutta tämä oli jo kadonnut hänen näköpiiristään, eikä auttanut muu kuin kulkea pitkin polkua takaisin laajalle ja avaralle puutarhalle. Aurinko pääsi viimein taas oikeuksiinsa, suurien tammien loputtua ja samalla paljastui myös kirkkaan sininen taivas.
Blackin tähystellessä ylös, Ophelia näki Bladerin sijasta Lilyn lähestyvän kaksikkoa.
"Lily!" Ophelia hihkaisi iloisesti ja juoksi pienen matkan tätä vastaan. Hän ei ollut nähnyt pelkkiä näkyjä nähdessään Lilyn tulvean puutarhalle päin, mikä teki Ophelian iloiseksi että oli onnistunut oppimaan jotakin uutta.

Sitten Ophelia huomasi hatun Lilyn käsissä ja otti sen vastaan, hämmästellen hetken miten se Lilylle oli päätynyt kunnes näki Bladerin liitelevän heidän yläpuolella, mikä selittikin lopulta kaiken.
"Kiitos." Ophelia kiitti hymyillen hatun palautuksesta ja pisti sen takaisin päähänsä saatuaan suoristettua pari hius suortuvaa ensin kasvoiltansa.
Nyt Ophelia aikoi olla enempi varuillaan Bladerin suhteen vaikkei uskonutkaan että se tämän hattua toista kertaa enää veisikään.
"Onko Anemone jo hereillä?" Ophelia kysyi kun ei ollut nähnyt Anemonea Lilyn seurassa edes linnan käytävillä.

//x'DDDD//

[Aksutar]

Black, Lily

"En tiedä, ei hän ainakaan ollut silloin kun kävin katsomassa häntä" Lily sanoi ja jäi miettimään, olisiko Anemone jo herännyt.
"Löysittekö hänet helposti eilen?" Lily kysyi muistaessaan että pikku Ane oli eilen ollut eksyksissä linnan käytävillä.
"melko.. tosin kissa auttoi" Black sanoi avaten suunsa ensimmäistä kertaa tänään Lilyn kuullen.
"kissa? Onko linnassa kissoja?" Lily kysyi.
"näköjään.." Black mutisi ja väisti Bladeriä joka yritti laskeutua hänen olkapäälleen.

Lily ei pitänyt kissoista. Se tuntui hassulta, yleensä hovin naisilla oli ollut lemmikkeinä kissoja, mutta Lily piti enemmän koirista. Kissat olivat hänen mielestä liian itsekeskeisiä ja nirsoja eläimiä, kun koirat taas olivat uskollisia ja avuliaita.
Tosin kissan pennut olivat toinen asia, niistä Lily piti.

"niin.." Lily aloitti vaisusti "Kerroin isälleni uudestaan lapsesta." Lily sanoi Blackille.
Hän ei olisi ottanut lasta edes puheeksi, ellei Black olisi ollut paikalla.. tuo asia piti kumminkin kertoa Blackille joskus. Black katsoi kysyväti Lilyä, hän ei tiennyt miten kuningas olisi asiaan reagoinut. Hän jo hetken kuvitteli itsensä pakenevan pitkin korpia kuningasta ja tämän ratsuväkeä, siitä hyvästä mitä oli tehnyt.
"Mutta hän suhtautui ihan hyvin.. ainakin uskon niin" Lily lisäsi nähdessään Blackin ilmeen.
"Vai niin.." Black sanoi katsellen linnalle päin.
"Mitäs te täällä teitte?" Lily sanoi katsellen ympärilleen ja huomasi katkenneita kukan varsia.

// :'D //

[Ivy]

Ophelia

Anemone oli siis edelleen nukkumassa, näin Lily ainakin oletti ja se toikin tälle mieleen Anen eilisen katoamisen.
He olivat onnistuneet löytämään Anen harhailemassa yksisarvis patsaan luota, tosin Ophelia ei olisi löytänyt Anemonea sieltä ellei olisi seurannut kissaa joka selvästi halusi tullakin seuratuksi.

Ophelia seisoskeli paikallaan ja hymyili kunnes Lily ilmoitti kertoneensa isälleen tämän ja Blackin lapsesta. Ophelia vakavoitui ja olisi halunnut vihdoinkin tietää miten kuningas oli asiaan suhtautunut. Lily oli kertonut eilenkin isälleen asiasta mutta oli ilmeisesti ollut liian kännissä muistaakseen mitään aamulla.
Kuningas oli kuulemma suhtautunut asiaan hyvin, mikä kevensi Ophelian mieltä huomattavasti, Black ei ollut siis pulassa, oli hyvä että Lilyn isä oli ollut ymmärtäväinen.

Sitten Lily kysyi mitä he puutarhassa tekivät. Opheliakin alkoi katselemaan paremmin ympärilleen ja näki myös taittuneet kukan varret, ne olivat niin jo ennen Ophelian tuloa ja päätteli että kukat olivat taittuneet siinä samassa tuulen puskassa mikä oli viedä Ophelian hatun.
"Minulla oli tylsää.. Joten tulin puutarhalle ja Black olikin täällä ennen minua." Opheliakin muisti hippas ja piilos leikit joita hän oli pienempänä Lilyn ja jopa Henrynkin kanssa leikkinyt.
"A! Ai niin!" Ophelia huudahti muistettuaan Blackin opettaneen tälle ihmisten etsimistä ajatuksen avulla.
"Arvaa mitä Black opetti minulle!" Ophelia hihkaisi, paljastamatta vastausta tälle.

//UAAAAGH!//

[Aksutar]

Lily, Black

Lily hymyili kun Ophelia kertoi tulleensa puutarhaan, koska tällä oli tylsää. Lilyllä itselläänkin oli ollut tylsää, sen takia hän Opheliaa ja Blackiä olikin etsinyt. Olisihan hän voinut Anemonenkin kanssa peuhata, mutta Ane nukkui vielä, kuten sanottua.
Hän ei viitsinyt herättää Anea, olihan tämä viimeyönä seikkaillut pitkin käytäviä.

"Mitä sinä sitten teit täällä?" Lily kysyi Blackiltä ennen kuin kysyisi Ophelialta, mitä Black oli opettanut.
"Jahtasin Bladeriä tänne... se oli taas tuhonnut asuntoni." Black sanoi.
Lily katsoi tätä kysyvästi, odottaen jatkoa tarinalle.
"Sitten harjoittelin.." Black lisäsi ja nyökkäsi katkenneisiin kukkiin.
"aha, päätit tuhota koko puutarhan vai?" Lily kysyi nauraen.
"eh.. se oli vahinko.." Black sanoi hieroen takaraivoaan.
Lily katsoi vinosti hymyillen Blackiä ja siirsi sitten katseensa Opheliaan.
"Mitä Black sinulle sitten opetti?" Hän kysyi hymyillen.

Lily ei vielä ollut kunnolla sulattanut ajatusta, että hän ja black olivat naimisissa. Hänestä ei tuntunut mitenkään erillaiselta.. paitsi nyt hänellä oli sormessaan sormus. Tosin nyt oli luvallista suudella vaikka keskellä kylää ja nukkua toistensa vieressä, mutta muuten ei tuntunut mitenkään erillaiselta.
Ei Lily edes ollut odottanut mitään erikoista.

// uga uga! //