Pulujen herra || Ivy
Vanhan miehen raskaanjykevä askel vei halki pihamaan, kohti linnan puutarhaa. Vaikka lunta oli jo reilusti, oli palvelusväki silti pitänyt puutarhan polut puhtaina ja käyttökelpoisina. Puutarha oli vuodenajasta riippumatta kaunis näky, nyt valkeaan vaippaan kääriytynyt laaja alue loisti lähes koskemattomana. Harvemmin puutarhan puolella kävi kukaan näin talvisin, lukuun ottamatta palvelusväkeä, joka polut piti puhtaana. Sääkin oli mitä loistavin, aurinko oli noussut jo kirkkaalle taivaalle, pakkasen nipistellessä poskipäitä. Jopa Constantine oli joutunut vetämään kaulahuivin kaulaan ja rukkaset käteensä, yleensä kun vanhempi mies pärjäsi ihan hyvin pitkähköllä takillaan. Korvat kuitenkin valittivat aika ajoin pakkasesta, mutta sänkipartainen ei siitä välittänyt. Ehkä seuraavalla kerralla hän älyäisi ottaa hatun mukaan tai hupullisen viitan.
Hitaan rauhallisesti etenevä mies etsi katseellaan jotain. Henkilöä, jonka oli saanut kuulla tulleen puutarhan puolelle. Muutamanpäivän takaiset tapahtumat askarruttivat yhä kenraalin mieltä, eikä hän ollut saanut kunnon vastauksia vielä keneltäkään. Fritz oli kuitenkin malttanut mielensä, jahka oli kotiin tilanteesta päässyt. Ehkei ollut kaikkein viisainta tivata vastauksia henkilöiltä, jotka juuri olivat kokeneet jotain enemmän tai vähemmän suurempaa. Viimepäivät kenraali olikin viettänyt hyvin ansaittuja lomapäiviään, pysytellen suosiolla kotonansa nauttien enemmän tai vähemmän miestä väkevämpiä.
Nyt hän oli kuitenkin lähtenyt liikkeelle ja halusi jututtaa kahakan nuorinta osapuolta, Papitar Opheliaa. Ophelia oli joka tapauksessa ainoa, jonka kanssa kenraali edes suostui keskustelemaan rennommissa merkeissä. Demoni tai velho eivät kuulostaneet kovin mukavilta vaihtoehdoilta keskustelukumppaniksi, eikä Constantine todellakaan aikonut lähteä metsästämään palvelusväestä henkilöitä, jotka saattaisivat tietää jotain. Koko totuuden sai kuulla vain osallisilta, juoruja silminnäkijöiltä. Papitar sai siis vastailla uteliaan miehen kysymyksiin.
Pian tuo nuori neito sattuikin silmään puutarhan valkeudessa. Hitaasti mies teki matkansa polkuja pitkin papittaren luokse, lähestyen tuota takavasemmalta. Ehkä papitar kuuli lähestyvät askeleet narskuvassa lumessa, tai sitten tuo oli liian keskittynyt lintujen ruokkimiseen huomatakseen isokokoista miestä.
Eikö lintuja kannattaisi ruokki vaikkapa linnan muurilta? Kenraali avasi keskustelun päästyään tarpeeksi lähelle nuorta naista Kakkivat pitkin kaunista puutarhaa.
// lol mul on liikaa pelejä odota et saan inspistä saada vanhat pois alta pft. Ivy, your lovely lady lumps here now
Mulla on liikaa pelisuunnitelmia toteutettavana //
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus