Kirjoittaja Aksutar » 23 Joulu 2012, 19:40
Constantine, Lily
Kenraali ei käynyt vastaamaan mitään papittaren kysellessä, oliko vanhempi mies varma, ettei ollut erehtynyt. No, olihan erehtymisenmahdollisuus olemassa, mutta sitähän kenraali ei myöntänyt! Niinpä sänkipartainen tuijottikin Opheliaa harvinaisen vakavana, näyttämättä minkäänlaisia epäilyksenmerkkejä omia sanoja kohtaan. Järkyttyneenoloinen papitar lähti heti kieltämään tätä tietoa, eikä selvästi enää tiennyt, miten demoniin suhtautua. Hyvä! Ehkä Constantine saisi taottua järkeä papittaren päähän ja tuo tajuaisi, kenen puolella oli turvallista seisoa. Kävi ilmi, ettei Roswell ollut edes kertonut papittarelle asiasta. Joko demoni oli fiksu, eikä kertonut sitä ensikättelyssä kirkon edustajalle tai sitten no.. ehkä puheet eivät pitäneetkään paikkaansa. Constantine kuitenkin veikkasi ensimmäistä vaihtoehtoa!
Yllättäen puuskaan nousseista käsistä toinen kävi laskeutumaan papittaren olalle, kenraalin ottaessa askeleen lähemmäksi nuorta naista. Isällisesti käsi kävi taputtamaan Ophelian olkaa, aivan kuin kertoen, että tuon naiivi hyväuskoisuus, annettiin anteeksi.
En tiedä tietääkö, minä en hänelle ainakaan ole kertonut.. eihän tuollaisia nyt sopisi edes neidoille kertoa! Ehkä joku oli vihjannut prinsessalle tai sitten tuo oli onnellisen tietämätön. Sitä pitäisi kysyä itse prinsessalta.
Ja siinä paha aina, missä mainitaan. Yllättäen lumikumpareen takaa kuului iloista naurua ja kiljahtelua, jota säesti myös jonkin lintumainen kiljahtelu. Kenraalin katse kääntyi äänen suuntaan, joka lähestyi lumikasojen takaa. Käsi laskeutui Ophelian olalta, valmiina tervehtimään luuvitosen kera sitä, mikä ikinä lähestyikään..
Yllättäen lumikasan läpi kirjaimellisesti läpi syöksähti pienen hevosenkokoinen, siivekäs olento. Olento kiljahteli iloisesti hyppiessään hangen halki, levitellen siipiään vähän väliä siihen malliin, että lentoon oli lähdössä. Aarnikotkahan se siinä. Aarnikotka, jonka selässä istui kaksi henkilöä. Kenraali kävi hymähtämään pienesti aarnikotkan juostessa ohitse, kyllä Constantine Oliverin tunnisti ja Lilyn, sekä Anemonen.
Päivä oli ollut mitä kaunein pihaleikeille, joten miksi sitä sisään jäisi? Lily oli päättänyt viettää aikaansa tyttärensä kanssa ja saanut veljeltään pyynnön käydä ulkoiluttamassa Oliveria, kuninkaan omaa aarnikotkaa. Ei siinä kauaa tarvinnut miettiä, mitä ohjelmassa oli luvassa, kun yhdisti Anemonen ja ratsuksi kelpaavan taruolennon.
Ane oltiin nostettu Oliverin selkään ja Lily hypännyt sinisilmäisen tyttärensä taakse, jonka jälkeen kolmikko oli lähtenyt riehumaan pitkin linnan pihamaita. Aluksi siivekäs olento oli juossut suurta kehää linnan pihalla, vartijoiden seuraillessa muurilta ja sivummalta tätä riehakasta menoa. Muutaman kerran Oliver oli noussut lentoonkin, liitäen tosin melko matalalla. Lily ohjasti aarnikotkaa huutaen sille käskyjä suunnan suhteen, Oliverin totellessa kiltisti käskyjä. Vaikkei ihan kaikkia selkäänsä päästänytkään, oli Oliver hyväksynyt Lilyn ja ehdottomasti Anemonen ystävikseen.
Hetken pihamaalla riehumisen jälkeen Anemonelle oltiin annettu lupa ohjastaa aarnikotkaa, kun tyttö sitä oli pyytänyt.. niinpä suunta oli vaihtunut pihamaalla pyörimisestä kohden puutarhaa. Hurjaa vauhtia juokseva Oliver syöksähtelikin nyt hankien halki, rikkoen sen koskemattoman lumen kauneuden juostessaan pitkin puutarhaa. Kerta neidot selässä sai kiljumaan nauraen, kun lunta lensi, oli Oliver innostunut syöksähtelemään suurempien kinosten läpi, jonka johdosta lumi pöllysi pitkin poikin, siivekkään heitellessä lunta ilmaan siivilläänkin.
Nyt kuitenkin vastaan tuli muitakin. Yhden suuren kumpareen takaa paljastui kenraali ja papitar. Oliver oli lähellä juosta päin kaksikkoa, mutta ehätti väistää juuri ja juuri. Lily käski Oliverin saman tien hidastamaan ja tekemään U-käännöksen, pyytäen aarnikotkaa pysähtymään kenraalin ja papittaren vierelle.
Eikö prinsessan oma ratsu kelpaa enää? Constantine kysyi valkeaan pukeutuneelta Lilyltä, Oliverin pysähtyessä kaksikon vierelle.
Lily tasaili hengitystään ja yritti hillitä nauruaan, taputellessaan Oliveria kaulalle ja varmisti, ettei Anemone tipahtaisi kikatteluiltaan alas.
Tietenkin kelpaa, mutta jonkun pitää Oliveriakin ulkoiluttaa, Kenraali Lily sai naurunsa lomasta todettua, rauhoittuen lopulta.
Mitä täällä on meneillään?
// Ofc I did. You see, I HAD A CUNNING PLAAAANNNN! //