Black ei enää kyennyt vastaamaan Anen kysymyksiin, tytön tiedustellessa kuinka kauas Tomtom mahdollisesti oli lähtenyt. Tuliaisia tuskin tulisi, tai jos niitä tulisi jostain, olisi se äärimmäisen karua. Anelle pudisteltiinkin päätä pienesti, Samalla kun Ane kävi sylissä käännähtämään. Tytön kysellessä kirjeestä, kohotti velho pienesti vesittynyttä katsettaan enkelikasvoisen puoleen. Mitä tuohon nyt voisi vastata? Kertoa totuuden? Miten muka? Eihän hän ollut kertonut sitä kenellekään, edes Lilylle varsinaisesti. Ennen kuin Black ehätti miettiä vastausta kysymykseen, kävi Anemone päättämään, että velho saisi lukea sadun ja Lilyn olisi määrä liittyä seuraan. Black ennätti ynähtää pienesti vastalauseeksi, ennen kuin Ane oli jo kipittänyt ovelle ja varmisteli Ophelialta, että mörkö käytävällä oli vain pelottelua. Kun varmistuksen oli saanut, lähti Ane kipittämään äitiään metsästäen.
Jälleen kerran se hiljaisuus valtasi huoneen, papittaren ja velhon jäätyä kahden. Black tuijotti syliinsä jääneitä kämmeniään, pienesti koukistellen luisevia sormia. Hän ei halunnut puhua papittaren kanssa, eikä tyttö valitettavasti älynnyt itse poistua paikalta. Kaiken lisäksi Ophelia kävi avaamaan suunsa. Vaikka Ane ei äskeistä vihjailua ollut tajunnut, niin Ophelia näennäisesti ymmärsi yskän, käyden pahoittelemaan. Ei hän tiennyt tietenkään ei tiennyt, kuka tuolle muka olisi kertonut? Ei velho ainakaan. Papitar kävikin kyselemään, miksei velho ollut kertonut hänelle. Se surkea katse kävi jälleen terävöitymään ja vilkaisemaan papittareen.
En pysty kertomaan sitä edes vaimolleni, millä helvetillä sinä luulet minun kykenevän kertomaan sinulle? Hammasta purren velho sähähti papittarelle, katsoen kuinka tuo kävi lähestymään.
Black kuitenkin hiljeni. Tietenkään hän ei halunnut haastaa riitaa, mutta mikäli papitar sille tielle lähtisi joko itse tai velhon provosoimana saisi tyttö varmasti tervehtiä jälleen vanhaa tuttua, Sethiä. Yksi syy, miksei Black lääkkeitään ollut pahemmin syönyt, oli se, että ne kävivät vähiin. Tomtom niitä osasi valmistaa, ei Black. Toki hän oli opetellut, mutta vielä ei päässyt samaan tulokseen, mitä opettajansa. Aina oli jotain sivuvaikutuksia, kuten alituinen päänsärky, vatsavaivat, uneliaisuus ja lista sen kun jatkui.
Syksyllä Oli lyhyempi, jo hillitympi vastaus Ophelian kysellessä milloin Tomtom oli poistunut keskuudesta. Velhon katse oli valunut jälleen omaan syliin, samalla kun kädet olivat käyneet painautumaan nyrkkiin.
Lily oli jo ehättänyt vaihtaa ylleen yövaatteet. Valkean, pitkän yöpaidan päällä oli vielä tummanpunainen, satiininen aamutakki, joka oli koristeltu kultaisin kirjailuin. Aikeinaan oli käydä pian yöpuulle, jahka oli ensin löytänyt jotain sopivaa luettavaa oman huoneensa pienestä kirjahyllystä. Uni ei kuitenkaan tulisi heti, joten ihan hyvin sitä saattoi lukea vielä hetken.
Kirjojen selaaminen jäi kuitenkin kesken, kun ovelta kuului pieni koputus. Rauhallisin askelin Lily käveli ovelle, siinä samalla pohtien, kuka se mahtoi olla. Kovin iso tai voimakas ei koputtaja voinut olla, kerta iskut olivat niin kovin hentoja.. tai varovaisia. Ovi avattiin ja raosta kurkistettiin ulos, kunnes oven saattoi avata kunnolla auki, kun koputtaja oli tunnistettu.
Ane Se lempeäniloinen hymy kohosi jälleen kasvoille, Lilyn ottaessa askeleen lähemmäksi ottotytärtä Eikö Ophelia tullut lukemaan satua?
// With.
UNICORN BLOOD //