~Syntymäpäiväjuhlat~ part.3


Suuri, kaunis pihapuutarha linnanmuurien sisäpuolella. Puutarhasta pidetään hyvää huolta ja aina vihreään aikaan se onkin kukoistava näky. Puutarhassa pidetään kesäisin myös juhlia, jos säät sallivat. Puutarhasta löytyy niin kauniita polkuja kukkaistutuksien välistä, kuin pieni koristelampikin. Vartiointi täällä on hieman huonompaa, mitä muualla linnan alueilla.

Valvoja: Crimson

Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1911

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 27, 2008 8:33

~Syntymäpäiväjuhlat~ part.3

http://p1.foorumi.info/thenightfantasy/ ... .php?t=241

Ophelia

Ophelia oli hetken hiljaa kun Anemonekin oli, katsahti tähän sitten toiveekkaasti kun tämä myöntyi siihen että Ophelia olisi varmaankin oikeassa. Ophelia tosiaankin toivoi että Anemone ajattelisi näin kunnes tämä ponnahti tuoliltansa ja Ophelia löysi tämän pian ranteestaan kiinni.
"huh?" Opheli katsoi alas Anemoneen silmät pyöreinä kunnes nousi itsekin tuoliltaan Anemonen nykiessä tätä ranteesta.
"Hyvä on." Ophelia vastasi hymyillen, kyllä Black ja Lily tajuaisivat missä he olisivat jolleivat kerran ruokailuhuoneesta löytyneet. Ophelia käveli reippain askelin nopeaan tahtiin eteenpäin hyppelehtivän Anemonen perässä kun tämä tietä kerran halusi Ophelialle näyttääkin. He kävelivät pitkin valoisaa käytävää jonka ikkunasta Ophelia erehtyi sivusilmällään vilkaisemaan ja huomasi että siellä valmisteltaisiin mitä ilmeisemmin Lilyn syntymäpäiväjuhlia!
Ophelia jäi sekunnin murto-osaksi paikalleen katsomaan, hän oli uskonut että juhlat oltaisiin pidetty juhlasalissa, kuten tavallisesti, mutta juhlista tulisi nyt mitä ilmeisemmin puutarhajuhlat!
Mukavaa vaihtelua kyllä, olihan ulkona kaunis ilmakin ja kuninkaallisessa puutarhasta löytyisi tilaa vaikka muille jakaa, jopa enemmän mitä itse juhlasalista jos kukkien tallominen olisi käynyt laatuun.
"Oh! Niin, siltä ne vähän näyttävätkin!" Ophelia havahtui ihastelustaan ja lähti nopeasti hymyillen taas Anemonen perään, kohti uloskäyntiä mikä veisikin suoraan puutarhaan.

Ophelia käveli Anemonen perässä, vilkuillen myöskin ympärilleen samalla kun Anemone hyräili ja johdatti häntä nyt johonkin. Kaikkialla oli palvelysväkeä hääräilemässä, kuten kattamassa pöytiä ja kanniskelemassa astioita ja vaaseja jotka asetettiin pöydälle ja perässä tuotiin päivänkakkaroita jotka asetettiin sitten vaasiin. Oli hyvin valoisaa eikä tuulikaan humissut korvissa juuri yhtään eikä taivaallakaan ollut pilven hattaraakaan mikä peittäisi aurinkoa edes hetkeksi, joten varjoakaan ei maahan langennut muuta kuin yksittäisistä puutarhan puista. Oli siis valoisaa, lämmintä ja myös värikästä joka johtuni puutarhan kukista ja tunnelma oli myös iloinen ja rento. Musiikkiakin oli luvassa, kuten juhlissa yleensäkin ja juuri tälläkin hetkellä soitttokunta virittelivät sellojaan ja viulujaan, Ophelia uskoi tästä että luvassa olisi myöskin rivi-pari-tanssejakin.
"Näistä juhlista tulee varmasti todella--" Ophelia aloitti iloisesti hymyillen katsellessaan yhä ihmisten puuhia laajassa puutarhassa, kunnes käänsi katseensa Anemoneen ja näki tämän kurottelevan kättään nyt yhtä puussa olevaan omenaan.
Ophelia hymyili nähdessään tämän, Anemone oli aivan liian lyhyt ylettyäkseen edes näinkin matalan puun matalimmille oksille. Ophelia käveli Anemonen viereen ja sen suurempia sanomatta tarttui yhteen suureen ja punaiseen omenaan, mikä kieli että se tosiaankin oli kypsä ja ojensi sen hymyillen Anemonelle.
"Tässä!" Ophelia sanoi ja kurottautui uudestaan ja nappasi myös itselleen yhden omenan, loppujen lopuksi kun ei mitään pahemmin ollut aamiaispöydässäkään syömään kerennyt.
Ophelia käännähti taas kasvot kattauksen puoleen ja haukkasi omenastaan suurehkon palan ja pureskeli sitä nyt tyytyväisenä samalla kun jatkoi katseluaan ihmisten hääräilessä juhlien eteen.
"Ane kuule, mitä sinä tarkoitit kun sanoit että tästä tulisi jotain muuta kuin juhlat?" Ophelia kysyi tältä kunnes haukkasi toisenkin palasen punaisesta omenastaan.

//GUAAAH! JA JOS MÄ KUOLEN NIIN OPSUKKAKIN KUOLEE! *suojautuu*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 27, 2008 9:27

Anemone, Black, Lily, Harald, Tomtom

"Huaaaa!" Anemone vinkaisi innoissaan kun Ophelia ojensi hänelle suuren, punaisen omenan.
Anemone otti omenan vastaan hymyillen ja haukkasi siitä samantien palan.. omena oli maukas ja juuri sopivan kypsä! Ane oli taivaassa! Anemone mussutti omenaa tyytyväisenä, kunnes vilaksi Opheliaan kysyvästi. Hän nielaisi palan ja selvitti kurkkuaan hetken.
"Minä.. min--"
"No mutta, te kerkesittä jo tänne asti?" Harald keskeytti Anemonen.
Anemone nyökkäsi Haraldille ja katsoi tämän ohitse kuinka Tomtom saapui myös paikalleen. Tomtom ja Harald olivat kerenneet jo kertaamaan Haraldin koko elämän ja seikkailut tässä ohimennen jutellessaan, mutta he vasta olivat pääsemässä vauhtiin.. odottakaas kun he saavat alkoholia.
"Kohta alkaa olla jo valmista" Harald sanoi iloisesti katsellessaan ympärilleen.
"AAAH! Lahja! minä Käyn hakemassa sen!" Anemone sanoi ja lähti juoksemaan kohti linnaa, jättäen juttunsa kesken Ophelian kanssa.
"hehe, lapset ovat niin energisiä" Tomtom sanoi katsellen Anemonen perään.
"Kyllä kyllä.. Lilykin aikoinaan hyppi pitkin puistoja veljensä ja papitaren kanssa, muistan kun heitä sai aina olla etsimässä ties mistä.. kerran Lily jopa eksyi metsään!" Harald kertoi.
"Eksyi? Kuinka hän sitten kotiin löysi?" Tomtom kysyi vilkaisten yläviistoon Haraldia.
"he, hyvä kysymys.. sitä en tiedä, hänet löydettiin loppujen lopuksi metsän reunoilta, tosin vasta illalla kun oltiin koko päivä etsitty" Harald sanoi sukien partaansa.
"mhh.. autetaampa hieman palvelijoita" Tomtom sanoi vaihtaen aihetta. Hän tapautti käsiään parikertaa yhteen ja nosti kämmenensä korkealle yläpuolelleen. Samassa astiat, korit, koristeet ja esineet, jotka eivät vielä olleet paikallaan, lähtivät leijumaan palvelijoiden käsistä kohti omia paikkojaan. Tomtom hymyili itsekseen nähdessään muutaman palvelijan suorastaan pelästyivän.
Hommat saatiin valmiiksi paljon nopeampaa nyt kun Tomtom auttoi ja ei aikaakaan kun kaikki oli jo valmiina.

Kutsulistalla oli suurimmaksi osaksi vain aatelis perheitä, osa täysin tuntemattomia Lilylle, osan hän tunsi erittäin hyvin. Lilystä puheen ollen..
"PYSY PAIKOILLASI!" Lily huusi Blackille joka hyppi pitkin linnan käytäviä pakoon Lilyä.
"en! En halua yhtään enempää lettejä taikka rusetteja hiuksiini!" Black huusi olkansa yli ja oli vähällä liukua kurvista ohi kun kääntyi käytävältä toiselle.
"ÄÄH! Black olet ilkeä! Pysähdy tällä sekunnilla!" Lily huusi Blackille joka juoksi hyvän matkaa edellä.
"Hyvä on minä pys--" Black aloitti, pysähtyi ja kääntyi ja samassa Lily mätkähti häntä vasten ja molemmat kaatuivat lattialle niin että kolisi. Lily nauroi minkä kerkesi ja oli vähällä tukehtua nauruun. Black valitti jälleen selkäänsä ja häntäluutaan, mutta lopulta hänkin sai pienen naurun aikaan.
"No niin, eiköhän alettaisi jo menemään juhliin?" Black kysyi samalla kun nousi ylön.
"Mennään" Lily sanoi hymyillen ja he lähtivät kohti puutarhaa.

Harald ja Tomtom olivat istuneet jo pöytään. Haraldin "seurueelle" oli katettu kuuden hengen pöytä.. normaalisti Henry olisi siihen kuulunut myös, mutta koska prinssistä ei mitään ollut kuulunut, ei Harald odottanut tämän ilmaantuvan paikalle ollenkaan. Juhlaväkeäkin oli tullut jo kiitettävä määrä, pöydät täyttyivät pikku hiljaa ja musiikki alkoi jo soimaan. Osa vieraista oli jäänyt seisoskelemaan puutarhan alueelle juttelemaan toisilleen ja osa jopa kävi tervehtimässä kuningasta.
Anemone kipitti vieraiden ohi Ophelian luo ja ojensi käsiään tämän puoleen.
"Katso, minä tein tämän" Anemone sanoi ja näytti Ophelialle kaulakorua.
Korussa oli hopeinen ketju ja siinä roikkui tumman punainen, liljan muotoinnen jalokivi.
"kesti hetken aikaa että sain kukan jalokiven muotoon.. se oli erittäin vaikeaa!" Anemone selitti katsellen käsiinsä.

// .... F****! *Black marssii pois ERITTÄIN vihaisena* ... se olikin helppoa.. / SRY! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1911

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 27, 2008 10:53

Ophelia

Ophelia katseli alas Anemoneen samalla kun mutusteli omenaa suussaan, mutta katsahti nopeasti heitä lähestyvään kuninkaaseen ja Tomtomiin. Ophelia ei sanonut mitään vastaukseksi, hymyili vain ja piteli omenaa käsissään, unohtaen tosin samantien että Anemone ei ollut edes asiaansa loppuun esittämään mutta Ophelia ei uskonut että se mitään kovin merkittävää olisi ollut.
Ophelia katseli myöskin paikaltaan ympärilleen, nyökäten siihen mitä kuningas sanoi, näytti jo aika paljon siltä järjestelyt lähestyivät jo loppujaan. Ophelia hätkähti ja oli vähällä pudottaa omenankin käsistään Anemonen huudahduksesta ja katsahti nyt silmät pyöreinä pieneen Anemoneen tämän vierellä joka mainitsi Lilyn lahjan ja lähtikin siltä seisomalta sitä hakemaan.
Ophelia jäi siihen Tomtomin ja kuninkaan seuraan kun Anemone olikin jo kadonnut näkyvistä juhlavalmistelujen sekaan. Ja kyllä, peinet lapset olivat hyvinkin energisiä, varsinkin Anemone joka juoksenteli ympäriinsä aina yhtä iloisena ja tämän kuuleminen Tomtomin suusta oli ehkä vähän hassua sillä tämä vasta energinen vasta vanhukseksi olikin!

Ophelia haukkaisi taas huolellisesti palasen omenasta ja jäi kuuntelemaan kuninkaan juttua siitä kuinka Lily, Ophelia itse ja Henry olivat juoksennelleet ympäri puistoja ja aina heitä sai olla tästä kuuleman mukaan etsimässä. Tähän Ophelia naurahti, kuningas sai heidät kuulostamaan varsinaisilta riiviöiltä, mutta jäi hiljaa pureskelemaan omenan palaa suussaan kun Harald mainitsi Lilyn eksymisen metsään.
Ophelia ei näyttänyt tähän ulkoisesti juurikaan mitään, katseli vain Tomtomia ja Haraldia aina vuoronperään, Ophelia tosin oli nielaisemassa omenaa väärään kurkkuun Tomtomin kysyessä että miten Lily oli sitten takaisin löytänyt. Kuningas, Lilyn isä ei sitä näemmä tiennyt, ei Ophelia ollut olettanutkaan tämän tietävän, vain sen että Lily oltaisiin löydetty sitten metsän reunalta kun oltiin ensin koko päivä tätä etsitty. Tuolloin Ophelia itse ei ollut edes hoviin astunut ja oli saanut siis Lilyn eksymisestä ja Aranin tapaamisesta jälkeenpäin sitten vasta myöhemmin kuulla, mutta tiesi silti tästä enemmän mitä kuningas itse.

Tomtom vaan hymähti asialle ja alkoi puhumaan jotain palvelijoiden auttamisesta? Ophelia haukkasi taas palasen ja mutusteli sitä samalla kun Tomtom teki taas taikojaan. Lautaset ja kaikki mahdolliset koristeet ja muut tarjoilut lennähtivätkin pian kuuluville paikoilleen. Kaikki sujui nopeammin näin eikä palvelijoiden tarvitsisi pian keskittyä mihinkään muuhun kuin siihen että tarjoilua ylläpidettiin ja että vieraat viihtyivät. Ophelia lähti kävelemään Tomtomin ja kuninkaan perässä pöytään, lopulta istahtaen myöskin omalle paikalleen ja katseli kuinka vieraita alkoi jo pikkuhiljaa tulemaan.
Ophelia huomasi että nämä aateliset olivat pukeutuneet paljon kevyemmin ja kesäisemmin mitä esimerkiksi sisällä pidettävissä juhlissa. Nämäkin olivat mitä ilmeisemmin tietoisia siitä että kyseessä oli paremminkin puutarhajuhlat kun naisten hameetkin laskeutuivat ilman sen kummempia kaarteita. Hameet siis näyttivät enemmänkin perhosen kevyiltä ja hienostuneilta kesäleningeiltä kuin painavilta, samettisilta ja liika koruisilta mekoilta joiden helmojen alta saattoi löytyä jopa rauta verkko. Tämä ei siis jättänyt Opheliaa huolestumaan oman vaatetuksensa suhteen, hän sopeutui joukkoon hyvin näinkin.

Musiikkikin jo soi, se oli rauhallista mutta hyvin kauaksi kantavaa. Opheliaa alko jo huolestuttaamaan se ettei Lilyä saatika Blackiä vieläkään näkynyt, mutta Anemonen Ophelia uskoi nyt nähneensä pujottelemassa juhlavieraiden välistä. Lopulta pieni Anemone pujahti kokonaan esille ja Ophelia hymyili tämän nähdessään ja nousi samalla istumasta, kyykistyen Anemonen tasolle ja katsahti sitten tämän käsiin.
"Woaaah!" Ophelia silmät suurenivat nähdessään kauniin hopeisen ketjun jossa toimi veren punainen jalokivi joka muistutti muodoltaan liljaa, menehtyneen kuningattaren lempikukkaa.
"Waaaih~! Se on todella kaunis Anemone! Lily tulee takuulla ihastumaan lahjastasi!" Ophelia kehuskeli, puhuen täysin totta sillä kaulakoru oli todella kaunis! Ophelia ihasteli korua säteilevin silmin ja nosti kasvonsa sitten Anemonen käsistä tämän kasvoihin tämän kertoessa tehneensä sen ihan itse?
"Opettivatko enkelit sinua muuttamaan kukkia jo jalokiviksi?" Ophelia kysyi Anemonelta hämmästellen. Jos näin oli niin Anemone oli tosiaankin ehtinyt kehittymään sillä välin kun he olivat olleet poissa!

//Kunnialla selvittiin! *ylpeilee*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 27, 2008 11:33

Anemone, Black, Lily, Harald, Tomtom

"kyllä! Kyllä Opettivat" Anemone sanoi hymyillen ja ylpeänä uudesta taidostaan.
Lopulta Anemone pujautti korun pieneen taskuunsa ja kiipesi omalle paikalleen istumaan. Anemone hyräili itsekseen ja heilutteli jalkojaan iloisesti katsellen vieraita jotka juttelivat erittäin keveään ja leppoisaan malliin. Tynnyrissä asuessaan, hän ei uskonut koskaan pääsevänsä minkäänlaisiin juhliin, hän ei uskonut koskaan syövänsä näin hyvin mitä nykyään saatika pukeutuvansa hienoihin mekkoihin. Joten hän ei keksinyt elämästään mitään valittamista juuri nyt, kaikki oli hänen silmissään hyvin!
Tomtom ja Harald olivat pääseet jo hyvään vauhtiin viinin kanssa.. tosin Tomtom nurisi hieman, eihän hän viiniä yleensä juonut, rommia sen piti olla!.. mutta menköön nyt tämän kerran.
"Eikö muut anna äidille lahjoja?" Anemone kysyi katsellen vieraisiin, hän oli odottanut SUUURTA lahja kasaa.
"ehei, ei Lily halunnut lahjoja.. niin oli jo viime syntymäpäivillä." Harald huomautti kuullessaan Anemonen sanat.

Lopulta Lily ja Black saapuivat. Lily piti Blackiä käsivarresta kiinni ja hymyili nähdessään tuttujaan. Black olisi halunnut skipata koko juhlat, varsinkin nyt kun hänellä oli hiukset! Ja sekös sai osan vieraista tuijottamaan häntä kuin.. haltijaa. Osa kutsuvieraista olivat sitä sakkia jotka eivät hyväksyneet velhon ja prinsessan avioliittoa, mutta kukaan ei siitä maininnut.. nyt kun itse kuningaskin oli sen hyväksynyt.
"mene sinä edeltä, minä käyn tervehtimässä heitä" Lily sanoi Blackille nyökäten kohti suuressa joukossa olevia, noin Lilyn ikäisiä tyttöjä kohti.
Black nyökkäsi ja käveli väkijoukon läpi niin nopeastu kuin kykeni, katsellen maahan ja istui lopulta paikalleen huokaisten syvään.
"Vihaan ihmisiä.." Black mutisi hieroessaan niskaansa ja vilkaisi kutsuvieraita.
Lily jutteli iloisesti tyttöporukassa, hän jopa halasi osaa ystävistään joita ei pitkään aikaan ollut nähnytkään. Hän saikin kerrata kaikki tapahtumat jälleen kerran ystävilleen, aina ensimmäisestä kaappauksesta, häihin ja viimeisimpään kaappaukseen... tottakai ylistäen Blackin sankarillisuutta. Jälleen kerran Lily oli astunut toiseen maailmaan, ainakin hänestä tuntui siltä.. kaikki oli niin.. tyttömäistä.
"Sanokaa kun juhlat ovat ohi.." Black huomautti pyöritellessään taas lasia kädessään.

// *Black virittelee dynamiittia oven taakse* njähähähähä //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1911

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 28, 2008 12:57

Ophelia

Ophelia suoristi selkänsä samalla kun Anemone lähti hyppelehtimään kohti omaa istumapaikkaansa. Opheliakin istuutui takaisin omalle paikallensa, tämän viereen ja jäi siihen katselemaan taas juhlaväkeä. Kukaan ei vielä tanssinut, ei ollut sen aika vaikka musiikki soikin. Ensin keskusteltiin ja odotettiin että itse syntymäpäivä sankarikin ilmaantuisi paikalle, sitten mahdollisesti ruokailtiin ja seurusteltiin ja pidettiin mahdolliset puheet. Tämän jälkeen vasta orkestro vaihtaisi musiikkiaan johonkin tnassittavampaan jonka jälkeen aikaa sai viettää niin kuin halusi, syödä, tanssia ja seurustella aina myöhään iltaan asti mikäli juhlaväelle itselleen vain sopi.
Anemone kysyi kohta muiden lahjojen perään ja joutui varmaankin pettymään ettei löytänyt mistään suurta lahjakasaa. Lily ei ollut toivonut itsellensä yhtäkään lahjaa viime vuonnakaan, eikä Ophelia siis ollut ajatellutkaan sellaista hankkivansa, oli vain onnitellut tätä samalla kun oli palauttanut tämän vihkisormuksen tälle takaisin. mitä prinsessalle muka edes keksisi edes antaa? Tälläkun luulisi olevan jo kaikkea mitä maanpäältä saattoi toivoa. Tosin Anemone oli onnistunut lahjan hankkimisessa hyvin, vielä kun se oli itse tehtykin eikä Ophelia ainakaan heti uskonut että maanpäällinen kantaisi toista samanlaista.

Heille alettiin tarjoilemaan jo viiniäkin, joten kuningas ja Tomoderuwix eivät enää aikailleet kun olivat jo alkaneetkin tarinoimaan toisillensa mitä uskomattomampia tarinoita omista elämistään. Ophelia ei edes tajunnut kun hänellekin kaadettiin viiniä, mutta Anemonen pikarin päälle Ophelia ehti asettamaan kätensä, hän kun ei uskonut että Anemone viinistä välittäisi kun ei itsekään välittänyt sen maun takia, joten pian tälle tuotiinkin mehua viinin sijaan.
Ophelia katseli vielä hetken juhlaväkeen ja näkikin nyt Blackin ja Lilyn saapuneen paikalle! Ophelian ilme kirkastui samantien tämän nähdessään ja uskoi pääsevänsä kysymään tältä tämän vointia, mutta tämä irtautuikin Blackistä ja liittyi joidenkin oman ikäistensä tyttöjen seuraan, joiden joita Ophelia ei itse ainakaan uskonut tuntevansa...
Noh, ehkä tämä liittyisi heihin sitten myöhemmin. Black tosin lähestyi omaa istumapaikkaa hyvin nopeaankin tahtiin, jättäen juttelut muiden vieraiden kanssa sikseen mistä Ophelia ei kovin yllättynyt ollut, ei Black juhlista näyttänyt muutenkaan välittävän.

Black istuutui paikalleen mutisten, tällä kertaa Ophelian viereen. Normaalisti Blackin kuului istua kuninkaan vieressä, mutta Lily oli ottanut tilapäisesti tämän paikan näin synttärisankarina. Ophelia vain hymähti vaivaantuneesti Blackin mutinoille, kai tämä ihmisistä piti enemmän mitä haltijoista? Tosin näistä Ophelia ei halunnut kuulla enää yhtään mitään, joten ei myöskään ajatellut näitä, nyt sentään juhlittiin Lilyn syntymäpäiviä.
"Älä nyt Black! Et sinä nyt niin pahalta näytä ja sitäpaitsi Lilykin varmaan tahtoo tanssia kanssasi kunhan musiikki vain soittamaan kerkeää." Ophelia vastasi Blackille ja katsahti sitten lasiin jota tämä käsissään nyt pyöritteli.

Se sai Ophelian katsahtamaan omaansa, jossa oli nyt tumman punaista viiniä minkä hajukin sai Ophelian hieman epäileväksi. Ophelia olisi voinut vain pyytää itsellensäkin mehua, mutta sen sijaan Ophelia tartuikin pikarin jalkaan, pyöritteli sitä hetken katsellen kulmat kurtussa kuinka punainen litku lainehteli laidasta toiselle ja lopulta asetti pikarin reunan suulleen ja otti siitä kulauksen. Samantien Ophelia paiskasi pikarin takaisin pöydälle ja piteli nyt kättänsä suunsa edessä, kasvot suuntautuneena eteenpäin, se oli yhä kamalaa! Miten Lily saatika Black pystyivät siitä oikein pitämään?! Ainakin Ophelian kurkkua se poltteli eikä tunnistanut mitään makua siedettäväksi, ihme ettei noussut samantien sitten Ophelian päähän.
Ophelia sai kulautettua viinin kuitenkin kunnialla alas, herättämättä yhtään sen enempää huomiota itseensä ja jäi nyt siihen näyttäen vähintään aaveen nähneeltä, tosin kasvot olivat kaikkea muuta kuin kalpeat sillä viini luonnollisesti aiheutti poskipäiden punotusta, nyt myös Opheliallakin.
"Yyyh... En yhäkään ymmärrä miten kuningas kykenee juomaan tätä niinkin innokkaasti, maku ei ainakaan ole kovin mieluisa..." Ophelia valitti lähinnä itsekseen ja päätti olla koskematta viiniin ainakin pariksi vuodeksi.
Ihmiset olivat Ophelian viinin maistamisien aikana hilauttaneet itseään nyt kohti pöytiä ja kohta ihmisiä olikin pöydän äärellä enemmän jutustelemassa kuin mitä suurella aukiolla. Orkestrokin oli lopettanut soittamisen ja alkaisivatkin soittamaan seuraavan kerran vasta kun olisi itse tanssien aika.

//Mitään dynamiitti siihen aikaan ollut! D'X EIHÄN!?!? *tarttuu Akumaa kauluksesta HYVIN epätoivoisena*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 28, 2008 12:16

Anemone, Black, Lily, Harald, Tomtom

Black vilkaisi sivusilmällä Opheliaa kun hän mainitsi tanssimisen.. noh, kai sekin oli jonkin sortin lohdutus, tosin Black ei tiennyt huvittiko häntä tanssia nyt. Sitten Ophelia katsahti omaan pikariinsa Black seurasi sivusilmällä miten Ophelialta sujui viinin juominen.. no, ei se tietenkään sujunut. Black hymyili itsekseen katsellessaan Opheliaa joka piteli kättään suun edessä aivan kuin olisi oksentamassa. Black yritti kuvitella Opheliaa humalassa.. se olisi jo näkemisen arvoista! Tosin, Ophelia teki melko selväksi että ei aikonut juoda yhtään enempää viiniä.
Anemone katseli ympärilleen kunnes hän laskeutui alas tuolilta ja lähti huitelemaan pitkin puutarhaa, ilmeisesti hän näki jotain kiinnostavaa.
Black naurahti Ophelian huomautukselle ja käänsi nyt kasvonsa tätä kohti.
"Luuletko tosiaan että noilla kahdella olisi enää makuaistia tallella?" Black kysyi nyökäten kuningasta ja Tomtomia kohti.
"He ovat jo aikansa kitanneet viiniä, joten sen maku ei tunnu enää missään" Black sanoi.

Lily jutteli vielä tuttujensa kanssa.. ja yhdellä sattui olemaan kissa mukana. Tottakai jokainen silitti kissaa vuorollaan, aivan kuin se olisi ollut jokin maailman ihme. Lily ei ollenkaan pitänyt kissasta, se oli jo tarpeeksi itsekkään näköinen muutenkin.. persialainen.. nirppanokkainen kolli.
"Silitä sinäkin Lily, Moije pitäisi siitä" Tyttö, joka omisti kissan, sanoi.
Lily nurisi itsekseen hetken mutta ojensi kätensä sitten kissaa kohti. Kissa alkoi heti sähisemään ja raapaisi Lilyä kämmeneen, aivan kuin Lily olisi yrittänyt tappaa sen! Lily vetäisi kätensä äkkiä pois kissan läheltä ja piteli kiinni haavastaan, mikä ei onneksi ollut muuta kuin pinta haava.
"oh.. yleensä se pitää kaikista.. paitsi haltijoista, kerran se raapi yhden haltijan verille kun törmäsimme matkallamme sellaiseen, outoja otuksia nekin on" Tyttö selitti muistellen tilannetta, kun kissa oli vaunusta hypännyt haltijan kasvoille kuin raivotautinen orava.
"heheehee... ehkä se ei sittenkään tykkää kaikista" Lily sanoi väkinäisesti hymyillen, katsellen kissaa joka heilutti häntäänsä vihaisesti.
"Ehkä sinä haiset vielä haltijata jos kerran heidän kylässäänkin olet ollut" Yksi tytöistä huomautti nuuhkaisten samalla huomaamattomasti ilmaa... tyhmä tyttö.
"voi olla.. noh, suokaa anteeksi" Lily sanoi ja lähti kävelemään kohti Opheliaa ja muita. Hän kyllä tiesi miksi kissa oli raapaissut...

Anemone hyppeli takaisin paikalleen kädessään kukka. Noh, oliko se yllätys kun kerran puutarhassa oltiin? Hän kiipesi takaisin tuolilleen ja asetti kukan pöydän reunalle ja vilkaisi samalla Lilyä joka saapui pöydän luokse.
"Ah! Äiti! Äiti, minulla on sinulle lahja!" Anemone sanoi nousten seisomaan tuolilleen ja alkoi kaivelemaan taskuaan.
Lily pysähtyi Anemonen viereen hymyillen ja odotti että Anemone sai kaivettua taskustaan hienon korunsa.
"Tässä! Tein sen ihan itse! Hyvää syntymäpäivää!" Anemone sanoi ojentaen korun Lilylle.
"oh, tämähän on upea! Kiitos Ane" Lily sanoi ottaessaan korun käsiinsä ja halasi sitten Anemonea.
Anemone oli onnellinen siitä että hänen äitinsä oli pitänyt lahjasta! Hän ainakin itse oli tyytyväinen. Lily päästi irti Anemonesta ja siltitti tämän päätä ja käveli sen jälkeen omalle paikalleen.
"Katso! Anemone teki tämän" Lily sanoi näyttäen korua Blackille.
"Sehän on hieno" Black sanoi vilkaisten Anemonea joka hymyili kuin naanatalin aurinko.
"Anna kun laitan sen sinulle" Black sanoi ottaen korun Lilyltä.
Lily kääntyi selin Blackiin päin ja nosti hiuksensa ylös, samalla kun Black laittoi korun hänen kaulaansa.
"Noin" Black sanoi tapauttaen Lilyä olkapäähän kun oli saanut korun lukon kiinni.
Lily katseli korua hetken ja vilkaisi sitten hymyillen Opheliaan.
"Ophelia, onko kaikki hyvin?" Lily kysyi hymyillen nähdessään Ophelian poskipäiden punoittavan.

// ei, Dynamiitin kehitti ruotsalainen Alfred Nobel vuonna 1866, mutta ruuti tunnettiin jo vuonna 800. MUTTA otetaan huomioon että me hypitään täällä tulostimen JA kameran kanssa... *sukii olematonta partaansa kuin tiedemies* //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1911

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 28, 2008 5:20

Ophelia

Ophelia yritti yhä nieleskellä pahaa makua suustaan, pidellen kättä yhä suun edessä ettei se näkyisi niin selvästi ja katsahti nyt Blackiin joka oli ilmeisesti huomannut mökötyksensä välistä myös hänen puuhansa. Ophelia katsahti Blackin ohi Tomtomiin ja kuninkaaseen Blackin nyökätessä näihin... Ei, näillä ei kyllä mitään makuaistia jäljellä varmasti ollutkaan! Nytkin nämä joivat viiniä siihen malliin kuin näiden henki olisi siitä riippunut, näin Ophelian näkökulmasta...
Ophelia katsahti näistä kahdesta vielä Blackiin tämän lisätessä ettei näillä viinin maku missään enää tuntuisi. Ophelia vain huokaisi ja hinasi katseensa taas omaan viinilasiinsa, hän kyllä vaihtaisi sen mehuksi heti kun kerkesi ja kokeilisi uudestaan sitten vähän vanhempana, jos se ikä vaikka asiaan sitten vaikuttaisi.

Ophelia huomasi kohta että Anemonekin oli hipsinyt jonnekin omille teilleen, no olihan puutarha luonnollisesti kukkia täynnä ja Anemone jos kuka kukkia myös rakasti joten tuskin tämä kaukana heistä olisi. Lilykin jutusteli yhä tuttujensa kanssa, noin oman ikäistensä aatelis tyttöjen kanssa joiden joukosta kuului aina välillä kikatusta ja ainakin yksi näistä tytöistä oli hyvinkin kovaääninen, Ophelia saattoi kuulla tämän pöytään asti, yli muiden ihmisten pölinöiden.
Ophelia huokaisi jälleen ja katseli taas ympärillensä, hänen silmäänsä ei osunut ainuttakaan hänen ikäistään tyttöä, eikä kyllä poikaakaan, ei ainakaan nyt.
Viimeksi kun Ophelia oli jonkun ikäisensä kanssa ollut, oli...
No Ophelia ei alkanut laskemaan Aaronia, tämä oli kuitenkin monta sataa vuotta vanhempi mitä Ophelia, eikä Ophelia tätä kovinkaan mukavaksi seuraksi laskenut! Mutta esimerkiksi nyt se mustahiuksinen poika jonka kanssa Ophelia oli silloin tanssinut niissä tanssiaisissa ennen Ophelian joutumista haltijoiden kynsiin ensimmäistä kertaa. Siitä Ophelian tuskin tarvitsi enää huolehtia että haltiat hänet enää haluaisivat, ellei näiden niskaan iskenyt musta surma tai jokin muu sitten... Tosin sekin sairaus oli hävinnyt Cryptistä lähes kokonaan.

Ophelia oli vaipunut taas ajatuksiinsa ja havahtui nyt siihen kun Anemone hyppelehti takaisin paikalleen, kädessään kukka mikä kielikin tämän puuhista jo jotain. Ophelia ihmetteli kukkaa Anen kädessä kuin unenpöpperöinen vielä hetken kunnes huomasi Lilyn silmäkulmassaan ja käänsikin pian päänsä tähän, taas astetta iloisempana tämän nähdessään, tämä oli vihdoinkin kyllästynyt niihin muihin tyttöihin joista Ophelia oli totuuden mukaisesti ollut hieman katkera.
"Lily!" Ophelia hihkaisi iloisena tämän pysähtyessä pöydän kulmaan, samalla kun Anemone nousikin tuolilleen seisomaan ja ilmotti Lilylle että tällä oli tälle lahja. Anemonella kesti hetken kaivella taskuaan ja ottamaan esille tämän itse tekemän kaulakorun. Kohta Anemonen taskusta olikin kaivautunut esiin se sama hopeaketjuinen ja tumman punainen, Liljan muotoinen jalokivi riipus jonka Ophelia oli vähän aika sitten vasta nähnyt.
Lily ihastui lahjaan saman tien! Ophelia ei yhtään ihmetellyt syytä, se oli hieno ja nytkin Ophelia katseli korua kuin näkisi sen vasta ensimmäistä kertaa.
Lily halasi Anemonea kiitokseksi lahjasta ja syntymäpäivä onnitteluista, kunnes meni ja istuutui myös itsekin omalle paikalleen.
"Sanoinhan että Lily pitäisi siitä." Ophelia sanoi hymyillen Anelle ja katsahti taas väkijoukon paljouteen. Ophelia uskoi jo kaikkien olevan paikalla, kohta ei nimittäin edes puutarhan tila tulisi vieraille riittämään. Samaan aikaan Black ehtinyt ripustamaan Anemonen tekemän korn Lilyn kaulalle, saaden sanottua itsekin kohteliaisuuden sanasen mikä sai Anemonen hymyilemään hyvinkin leveästi.

"Ah! On! Kaikki on hyvin... Minä vain maistoin vähän viiniä..." Ophelia katsahti nopeaan Lilyyn hymyillen ja suoristi selkänsä samassa, vakuutellen että kaikki oli kunnossa, mitä nyt oli vähän viiniä mennyt ottamaan ja kosketti nyt poskipäätään tuntien sormiensa päät kylmiksi.
"Tuota..? Paljonko vieraita on kaiken kaikkiaan kutsuttu? Täällä nimittäin alkaa olemaan jo todella paljon! Varmaan jokainen Cryptin aatelinen on täällä! En yhtään ihmettelisi jos jokunen olisi tullut meren toiseltakin puolelta?" Ophelia kysäisi samalla kun lähti vilkuilemaan taas ympärillensä. Ophelia ihmetteli tosissaan väen paljoutta mikä korostuni ulkoilmassa olemisessa? Ei Ophelia sisällä pidettävissä juhlissa ollut ainakaan pistänyt merkille väen paljoutta, tai siis olihan väkeä paljon, mutta ei sitä ennen ollut tällä lailla huomannut edes mainita.

//Älä päde siinä!! Sulla on ihan varmasti kannettavakin takataskussa!! Repäsit tonki jostain hikisestä Wikipediasta!! Ja nää on akku käyttöisiä! *Unohtaa Lilyn olemassa olon samalla kun heiluttelee kameraa ja tulostinta käsissään*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 28, 2008 7:01

Anemone, Black, Lily, Tomtom, Harald

"Jokainen aatelinen" Lily vastasi Ophelialle kurkkiessaan Blackin ohi kohti tätä.
"Kaikki Cryptissä asuvat.. toisesta valtakunnasta emme kutsuneet ketään, mutta prinssi kirjoitti minulle kirjeen" Lily selitti ja otti siemauksen omasta pikaristaan. Lily ei yhtään ihmetellyt ettei Ophelia pahemmin viinistä välittänyt.. ei hänkään siitä pahemmin pitänyt, mutta kyllä se ruoka juomana meni. Black murisi itsekseen jotain ja manasi auringon, juhlat ja ihmisiet maan rakoon, hän ei juuri nyt ollut mitenkään pirteällä päällä, varsinkin kun ihmiset vähän väliä vilkuilivat häntä. Anemone hymyili Ophelialle, ei hän oikeastaan tiennyt miksi, varmaan siksi että Ophelia näytti suloiselta kun tämän poskipäät punoittivat.
"Kissa raapaisi minua.." Lily aloitti vaisusti puhuen Blackiin ja Opheliaan päin, pitäen huolen ettei hänen isänsä kuullut "Se.. kuulemma vihaa haltijoita, käy vain niiden kimppuun" Lily sanoi naurahtaen ajatukselle että Aran olisi juossut pää kolmantena jalkana pakoon kissaa pitkin metsiä.
"Voiko.. kissa tietää pitkän iän?" Lily kysyi lähinnä Blackiltä. Black kohautti olkapäitään ja vilkaisi tyttöä joka piteli kissaa sylissään.

Kaikki olivat jo istuneet ja ruokailu alkoi. Ensin tuotiin tietysti alkupaloja jonka jälkeen tuli pääruoka. Ruoka oli kevyttä eikä niin täyttävää, pihalla syödessä se tuntui paljon paremmalta kuin raskas lämmin ruoka.
Anemone kertoi innoissaan Ohpelialle kuinka oli nähnyt sen saman kissan puutarhassa äsken, sen saman kissan joka auttoi Opheliaa ja Blackiä löytämään hänet silloin käytäviltä.
"Se oli tuolla päin" Anemone sanoi ja osoitti pensaikkoon, tietenkään siellä ei näkynyt mitään, mutta Anemone osoitti sinne silti.
Lily kuunteli sivukorvalla Anemonen juttuja, kissoja.. aina vai kissoja! Haltijatkin kuulostivat melkein mukavammilta mitä kissat.. melkein.. no okei, ei ehkä. Kyllä Lily mieluummin paijaisi kissaa kuin Arania.. mutta kaikista eniten hän paijaisi Blackiä!
Tomtom ja Harald olivat päässeet jo mukavaan huppeliin, nämä puhuivat jo kuin vanhat ystävykset.
Lopulta tuli jälkiruoka, kakkua! Anemone oli innoissaan, hän ei koskaan ollut saanut kakkua! Hän veti jo toista palaa kakkua innoissaan ja Lily pystyi vain hymyilemään katsellessaan tätä pientä lasta mussuttamassa kakkua.

Black ei pahemmin kakusta piitannut, joten hän tyytyi vain juomaan viiniä sen aikaa. Tosin, ei hän niin paljoa juonut mitä kunigas ja Tomtom. Lilykään ei paljoa viiniä kitannut.. mutta koska nainen oli ja vielä aika hintelä, hänellä nousi päähän ennätys ajassa, mutta hän onneksi osasi lopettaa ajoissa.
"Ophelia, pitäisikö kissalle antaa nimi? Sille joka on tuolla puskissa" Anemone kysyi pyyhkiessään suutaan servettiin.

// Wikiepedia \o/ *Lily on pihalla ku lumiukko* ja sitä paits-- *BOOOOOOM!* MÄ LENNÄÄÄÄN! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1911

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 28, 2008 8:25

Ophelia

Okei, eli jokainen cryptin aatelinen olisi siis paikalla! Kuten siis yleensäkin, mutta ulkoilma sai kaiken näyttämään paljon avarammalta. Viimeisimmätkin ihmiset alkoivat jo istuutumaan omiin pöytiin, omiin seuruoihin joihin nämä oli perheittäin ja suvuttain järjestetty, aina 'tärkeysjärjestyksessä' eli ne joilla oli edes hitusen syytä väittää itseään ylempiarvoisemmaksi kuin muut, istuivat lähimpänä kuninkaan seuruetta. Ophelia katseli kun ihmiset istuutuivat aina vuoronperään, daamin seuralainen avitti daamin aina istumaan ennen kuin istuutuivat itse. Daamit asettelivat servetin reisien päälle ettei mekko ruoka tipahtaisi helmoille ja nyt tarjoilijat kaatoivat juomia aina istujan oikea olan yli. Ophelia otti tällaiset asiat huomioon, se ei ollut hänestä tylsää vaikka oli nähnyt saman tapahtuneen jo monien juhlien aikana.
Orkestro oli pitänyt taukoa jo hyvän tovin ja alkoivat taas soittamaan rauhallista, klassista musiikkia mikä sointuisi hyvin taustalle näin lähestyvän ruokailun ajaksi.

Ophelia katseli vielä vähän aikaa kaikkea tätä melkein kyllästymiseensä asti, heilutellen jalkojaan huomaamattomasti valkoisen pöytäliinan alla kunnes Lily rikkoi hiljaisuuden tämän kertoessa kissan raapaisseen tätä? Ophelia pysäytti jalkansa ja Lily kertoi että kissa kävisi vain haltijoiden kimppuun? Ophelia mutristeli vain suutaan Lilyn kysyessä että oliko kissan mahdollista aistia tämän pitkän iän? Ophelia ei tiennyt tämän päälle mitään, saattoi vain veikata että kissan eläimelliset aistit saattoivat reagoida kaikkeen mikä haltijoihin vain liittyi, ja Lilyssä oli tämän pidennetyn iän mukaan myös haltijaa... SE ei kuitenkaan tehnyt Lilystä itsestään vielä haltijaa, ei sellaiseksi muututtu kuten vampyyreiksi muututtiin!

No se siitä... Ruokailu oli jo aluillaan ja tarjoilijat kanniskelivat alkupaloja hopeisilla tarjottimilla. Ophelia ei vielä alkupaloista niin suuresti välittänyt, se oli yleensä salaattia tai jotain pikku suolaista cocktail tikussa, joista saattoi bongata itselleen myös viinirypäleitä! Mitkä olivat Cryptissä hyvinkin kalliita tavallisen rahvaan kukkarolle.
Ophelia heilutteli taas jalkojaan huomaamattomasti muilta ja kuunteli Anemonen juttua siitä että oli aikaisemmin puutarhassa nähnyt sen saman kissan minkä nämä olivat aikaisemmin silloin linnan käytävillä nähneet? Ophelia hymyili ja kysyili väliin 'ai niinkö?', katsahtaen lopulta Anemonen osoittamaan suuntaan. Ophelia ei nähnyt mitään Anen osoittamassa pusikossa, kai kissa oli jo ehtinyt sinne kätkeytymään tai lähtenyt jo omille teillensä.
Opheliaa ei yhtään häirinnyt että puhuttiin kissoista, hän piti niistä ihan yhtä lailla mitä koirista ja pupuista Ophelia oli pitänyt vielä vähän aika sitten eniten! Kunnes oli saanut järkyttyä kunnolla lohikäärmeen syötyä pupun joka oli nimetty vielä hänen mukaansa..!

Itse pääruoka tuli syötyä hyvinkin nopeaan tahtiin ja Ophelia oli saanut vaihdettua viininsäkin samaksi mitä Anemonella oli, ihan tavalliseksi mehuksi mikä meni alas paljon paremmin mitä mieto väkijuoma. Pian siirryttiinkin kohtaan mistä Ophelia salaa eniten piti, jälkiruoka!
Ophelia piti leivonnaisista hyvinkin paljon, mutta kirsikka joka kakun päällä koristi sai luvan jäädä koristeellisen lautasen reunalle...
Tosin, Ophelia oli jo ehtinyt uskomaan että se oli hän joka kakusta eniten piti, mutta Anemone hotki jo toista kakun palaa samassa kun Ophelia oli vasta ensimmäisessään! Tämä sai Ophelian melkein nauraa kikattamaan kun näki Anemonen suupieleen jääneet kakun kuorrutteet, kunnes tämä pyyhki ne siististi servettinsä ja Ophelia teki tietenkin saman,
vaikka hänen suupielestä tuskin paria murua enempää löytyi.
"huh?" Ophelia äännähti kysyvästi Anemonen kysyessä häneltä että pitäisikö kissalle antaa nimi?
Ophelialla kesti hetken yhdistää, kunnes katsahti taas samaiseen pusikkoon ja jäi hetkeksi miettimään.
"Hmm...Mutta mitä jos sillä on jo nimi?" Ophelia kysyi hiljahkosti kohottaen kulmiaan, miettien nyt tosissaan kissan alkuperää, miten tämä oli esimerkiksi hovin tiloihin joutunut ja niin edelleen.
"Ehkä voisimme silti antaa sille jonkinlaisen kutsuma nimen? Mikä sinusta Ane sopisi?" Ophelia kysyi pian perään samalla kun siirsi katseensa pusikosta taas hymyillen Anemoneen. Ophelia oli itse huono keksimään minkäänlaisia nimiä ja se oli yleensä aina ollut Black joka nimet oli keksinyt, otetaan nyt esimerkiksi Nappi ja Blader. Ophelia keksisi kuitenkin jotain tylsää ja liian tavanomaista, kuten Mirri tai Tassu tai Viiru... Siinä Ophelia ei ollut hyvä.

//RAKETTI RYHMÄ AMPAISEE TAAS TIEHENSÄ! *Bliiiiing*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 28, 2008 9:36

Anemone, Black, Lily, Tomtom, Harald

"umm..." Anemone aloitti ja jäi miettimään nimeä kissalle. "Se.. sen nimi voisi olla Nana? Joo, sen nimi on Nana" Anemone sanoi hymyillen. Ai mistäkö nimi Nana? Noh, se oli ainoa nimi mitä Anemone tiesi, ainoa nimi mitä hän ei ollut kuullut vielä kenelläkään muulla.
"Huaaa! Tuolla se taas on!" Anemone hihkaisi kun pusikon juurella näkyi pieni valkoinene pallo. Kissa naukaisi iloisesti ja lähti luikkimaan pusikoiden väliin ja Anemone ampaisi tämän perään.
"Tulen kohta!" Anemone huudahti vielä ennen kuin katosi puskiin.
Lily sai viimeisen palan kakun palasesta syötyä ja pyyhki nyt suutaan servettiin.
"Missä Anemone on?" Black kysyi vilkaisten Anemonen tyhjälle paikalle.
Lily oli sanomassa jo jotain, mutta samassa Harald nousi seisomaan ja taputti käsiään yhteen kiinnittäen juhlaväen huomion.
"Ystäväni Tomoderuwix on luvannut esittää meille taikatemppuja, joten annetaampa lava nyt hänelle!" Harald sanoi juhlallisesti puhuen melko äänekkäästi.
Kaikki taputtivat kun Tomtom käveli keskelle sora aukiota mukanaan salkkunsa. Hän asettui keskelle, kääri hihansa ja avasi salkkunsa. Samassa salkusta lennähti suuri parvi valkoisia kyyhkyjä jotka kiersivät muutaman kerran puutarhan yllä ja lähtivät sitten kukin omille teilleen. Tomtom teki kaikenlaisia taikoja ja yleisö taputti ja nauroi sitä mukaa mitä milloinkin ilmestyi tai katosi.
Lily katseli muualle koittaen tähystää Anemonea pusikkojen seasta, mutta tätä ei näkynyt missään. Hän oli jo suurimmaksi osaksi nähnyt Tomtomin esityksen ja hänestä tuntui, että mikäli hän katsoisi esitystä, Aran pomppaisi lähimmästä pusikosta.. kyllä! Lily ei päässyt eroon Aranista, tämä kummitteli jo hänen mielessäänkin.
Black katseli esitystä, tosin ei näyttänyt olevan niinkään kiinnostunut/innostunut mitä muut vieraat saatika Harald. No Black oli itsekkin velho ja tiesi tasan tarkkaan miten Tomtom kaikki taikansa teki, joten tämä ei Blackiä mitenkään yllättänyt.
Tosin tällä kertaa Tomtom loihit jopa pienen ponin tyhjästä! Se oli jo saavutus, jopa näin Blackin silmissä.

Lopulta esitys loppui ja yleisö taputti samalla kun Tomtom poistui "lavalta". Tomtom käveli hilpeänä kuninkaan vieren joka alkoi heti kehumaan ja ihmettelemään Tomtomin esitystä, mistä Tomtom saikin olla erittäin ylpeä.
Sitten tulikin tanssien vuoro. Soittokunta alkoi soittamaan kevyttä, mutta suhtkoht pirteää musiikkia, paritansseja varten. Juhlaväki alkoi hilautua tanssimaan ja ei aikaakaan kun jo mukava määrä vieraita tanssahteli pariensa kanssa pitkin aukiota. Osa jäi vielä pöytiin syömään, juomaan ja juttelemaan sekä katselemaan kun muut tanssivat.
"Tule, mennään tanssimaan" Lily sanoi nousten ylös ja tarttui Blackiä käsivarresta.
Black nurisi taas itsekseen jotain, mutta nousi kiltisti ylös ja saattoi Lilyn tanssi lattialle ja lähti viemään tätä.
Anemone ilmestyi puskista ja kipitti suoraan omenapuun viereen ja lähti pomppimaan ylös alas, koittaen saada yhtä omenaa itselleen.

// WIHIIHIHIHIHIIII! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1911

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 28, 2008 11:14

Ophelia

Ane mietti hetken ja Ophelia odotti ja kohta he olivatkin ristineet kissan nimeksi Nana!
"Nanako?" Ophelia kysyi ja jäi miettimään hetkeksi, miksi ei? Nana oli kyllä aika sievä nimi. Sitten Anemone hihkaisi ja huudahti nyt Nanan olevan näkyvillä. Ophelia katsahti pusikkoon, Anemonen penkin ohitse ja näki nyt saman mitä tämä; valkoinen pallo puskan juurella, joka vain naukaisi ja lähti pujottelemaan kohti pusikkoa kuin mikäkin aropupu, Anemone nyt tämän perässä!
"Se-selvä..!" Ophelia huikkasi vielä Anemonen perään tämän sanoessa tulevansa pian takaisin samalla kun oli ampaissut kissan perään, kadoten itsekin puskiin ja Ophelia jäi vain pyörittelemään peukaloitaan seurue pöytään, kakkuakaan hänen ei tehnyt enempää mieli.
Ophelia käänsi katseensa Blackiin ja oli jo melkein vastaamassakin siihen minne Anemone oli mennyt kunnes kuningas nousikin, saaden kaikki hiljenemään ja keskittämään huomionsa tähän tämän taputtaessa käsiään pariinkin ootteeseen, jopa orkestro lopetti soittonsa kesken.

Ophelia vilkaisi vielä nopeasti puskiin, siinä toivossa että näkisi Anemonen mutta kiinnitti pian huomiona nyt aukiolle astuvaan Tomoderuwixeen! Heh, tämän esitystä Ophelia ei ollut kunnolla nähnytkään, takavasemmalta katsottu kuvakulma ei ollut mikään paras paikka niiden näkemiseksi. Ophelia toivoi että Anemone älyäisi tulemaan pian, tätä jos ketä Tomoderuwixen taikatemput tulisivat takuulla hämmästyttämään!
Tomtom aloitti esityksen näyttävästi avaamalla salkkuna niin että parvi valkoisia kyyhkysiä lennähti taivaalle, saaden yleisön jo ny ihastelemaan näkyä ja taputtamaan, Ophelia tietenkin taputtaen ja hymyillen siinä missä muutkin aina Tomtomin esittämien temppujen jälkeen. Yleisö haukkoi henkeään, hämmästelivät ja riemastuivat aina yhä enemmän jokaisen uuden tempun kohdalla jonka Tomtom esitti, loihtien esineitä esille ja kadottaen ne lopulta kuin tuhkatuuleen, herätti paperin eloon ja loihti lopulta jopa pienen ponin?
Tässä kohtaa Opheliankin suu oli loksahtaa auki, poni ei varmana mahtunut edes Tomtomin laukun suuaukosta sisään, joten tämän oli pakko olla jonkinlaista illuusiota? Sitä Ophelia ei voinut lähteä päättelemään, ei hän velho ollut ja siksi taputtikin hurjasti siinä missä muukin yleisö ja naureskeli, tunnelma oli kaikin tavoin hilpeä ja leppoisa ainakin hänen kohdaltaan.

Esitys loppui ja Ophelia taputti muun yleisön mukana, lyöden melkein jopa vetoa ettei suurin osa näistä ollut nähnyt tuonkaan tason taikuutta koskaan ennen. Ophelia oli nähnyt paljonkin ihmeellisimpiä asioita, mutta Tomtom esitys oli hilpeä ja harmiton, se ei tuhonut puolta metsää saatika tuhonnut kuningaskuntia, mitä nyt päästi muutamia kyyhkysiä takaisin vapauteen. Kuningaskin oli mielissään esityksestä, se kuului jopa pöydän toiseen päähän tämän kehumiset ja Tomtom oli mitä arvattavimmin ylpeä saadessaan itse kuninkaasta itselleen ystävän jonka olisi ikään kuin tuntenut jo kauankin ja vielä jonkun kenen kanssa juodakin ja sitä mukaan myöskin sammua?

Musiikki alkoikin jälleen soimaan, se oli hilpeää mutta rauhallista ja jotkut ihmiset eivät edes aikailleet sen kanssa että alkaisivat tanssimaan pariensa kanssa. Kohta sora-aukio täyttyi ihmisistä ja nyt Lilykin oli nyt kiskomassa Blackia viemään tätä tanssiin.
Ophelia vain naurahti kevyesti Blackin nurisemille, ei tällä paljoa vaihtoehtoa ollut ja pian tämä saattoikin Lilyä tanssiaukiolle ja kohta nämä tansseivatkin keskenään monien muiden ihmisten joukossa, kadoten lopulta jonnekin keskelle.
Ophelia hyräili samaa sävelmää mitä musiikki soitti ja heilutteli taas jalkojaan pöydän suojissa, kunnes huomasi sivusilmällä Anemonen putkahtavan vihdoinkin ulos puskista ja kurotteli taas kättänsä kohti omenapuussa olevaan omenaan?
Ophelia hymähti hymyillen tämän nähdessään, nousi tuoliltaan, jättäen kuninkaan ja Tomoderuwixen nyt kaksistaan ja käveli Anemonen luokse kun kukaan ei huomiota heihin pahemmin edes kiinnittänyt, kauemmaksi itse juhlista.
Ophelia käveli naurahtaen Anemonen viereen, kurotti kätensä ja tarttui punaiseen kypsään omenaan.
"Anemone kuule, en usko että Nana omenoista pahemmin välittää." Ophelia sanoi naurahtaen samalla kun kyykistyi Anemonen tasolle ja ojennutti tälle omenaa nyt toistamiseen.
"Löysitkö muuten sen?" Ophelia kysyi tältä hymyillen, sillä Ane oli viipynyt puskassa aika kauan ja missannut näin Tomoderuwixen esityksenkin sen takia...

//WUAHWUAHWUAAH!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Helmi 28, 2008 11:43

Anemone, Black, Lily, Tomtom, Harald

"osaatko sinä tehdä tuollaista?" Lily kysyi Blackiltä heidän tanssiessaan.
"ai samanlaista taikuutta mitä Tomtom?" Black kysyi siirtäen katseensa Lilyyn.
"niin."
"osaan, mutta en tee. ei sovi tyyliin" Black vastasi suoraan ja rehellisesti.. olihan se hassua kuvitella Black vetämässä kania ylös hatusta.
"kokeilisit joskus" Lily sanoi hymyillen.
"eh.. sitten kun olen vanha ja ryppyinen, sitten ehkä" Black sanoi sen paremmin asiasta kiistelemättä.
Tomtom ja Harald jatkoivat juomista.. heistä ei ollut tanssimaan nyt eikä koskaan, suoraan sanottuna, Tomtom vihasi tanssimista ja Harald ei pitänyt tanssimisesta, muutakuin Lilyn taikka edesmenneen vaimonsa kanssa. Black puolestaan piti tanssimisest, mutta sitä hän ei myöntänyt ja Lily taas rakasti tanssimista!

"hu?" Anemone vilkaisi Opheliaa joka tuli antamaan hänelle omenan.
"aa a! löysin löysin" Anemone sanoi hetken katsottuaan Opheliaa hölmistyneenä.
"ja ei tämä ole Nanalle" Anemone aloitti nostaen Omenaa ylöspäin " Vaan hänelle, hän pyysi minulta omenaa" Anemone sanoi.
"Hän sanoo olevansa siiv.. eh, enkeli! Sanoi että hän on tullut tänne käymään" Anemone selitti kuiskaten Ophelialle vaikka kukaan ei ollut edes lähelläkään heitä.
"Minä vien tämän hänelle nyt! Nanakin on siellä.. tule katsomaan!" Anemone sanoi ja lähti juoksemaan pensaikkojen väliin.
Ane pujotteli pensaiden lomasta, kyyristeli ja hyppeli kunnes pääsi puutarhan pensas aidalle. Hän pisti kätensä ensin sinne ja pujahti sitten aidan sisään, kävellen sivuttain puskan läpi kunnes saapui sen toiselle puolelle, ruohokentälle.
Hän juoksi kohti aukiolla olevaa suurta tammea ja pysähtyi sen juurelle, nosti omenan ylös käsillään ja hymyili.
"Toin sinulle omenan, niin kuin pyysit!" Anemone huusi ylös.
"Sepä mukavaa.. istu seurakseni" Miehen ääni sanoi puusta.
Anemone koitti tähystää näkyisikö puussa joku, mutta korkeintaan hän näki ääriviivat ihmisen näköisestä olennosta, tarkemmin hän ei nähnyt kun aurinko paistoi lehtien lomasta.
Noh, Anemone ei sen kummemmin ihmetellyt vaan istui alas ja alkoi pyöritellä omenaa käsissään, samalla kun Nana hyppeli hänen syliinsä kerjäämään rapsutuksia.

// HUBA HUBA!! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1911

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 29, 2008 1:22

Ophelia

Ophelia kyykisteli siinä Anemonen edessä, nojaten kyynerpäillä polviin ja nurkeillä taas poskiin joka levensi puolestaan Ophelian hymyä. Anemone näytti hieman pihalla olevalta kunnes kertoi löytäneensä Nanan ja että omena ei ollut tälle? Ophelia ei ollut uskonut että Anemonelle itselle olisi vielä nälkä jäänyt, joten Ophelia oli uskonut Anemonen nyt yrittävän houkutella Nanaa jostakin kolosta nyt omenalla, vaikkei kissat omenoista välittäneetkään, mutta mistä Ophelia tiesi mitä Anemone puolestaan tiesi?
Ophelia katsahti ylös omenaan Anemonen nostaessa sitä eikä ymmärtänyt alkuunkaan kestä Anemone nyt puhui, ei kai jumala nyt omenaa ollut maanpäältä anomassa?
Sitten Ophelia nojautui enemmän Anemoneen päin, lainaten tälle korvaansa kun tämä jostain syystä nyt kuiski... Siivekäs? Eli enkeli? Ophelian kasvoilla oleva hymy muuttui nyt aika hömelöksi, olikohan tämä vain osa Anemonen leikkiä?

Kohta Anemone ilmoittikin vievänsä omenaa nyt enkelille, pyysi Opheliaa myöskin tulemaan ja katsomaan sillä Nanakin olisi siellä ja juoksahti nyt pusikkoon yhtä lujaa kuin oli sieltä esiin putkahtanutkin.
Ophelia jäi vielä hetkeksi katselemaan Anemonen perään hölmistyneenä, suoristi selkänsä, katse yhä kohti pusikkoa minne Anemone oli kadonnut, katsahti äkkiä tansseihin jotka jatkuivat yhä, epäröitsi hetken kun mietti että pitäisikö hänen mennä ensin ilmoittamaan Lilylle taikka Blackille heidän olinpaikastaan? Mutta ei Ophelia halunnut keskeyttää näiden tanssiakaan sen takia joten juoksahti itsekin nyt pusikkoon, huudellen samalla Anemonen perään joka oli kerennyt reilusti tätä edelle, kun ei kerran näkynyt.
Ophelia pujotteli pensaikon läpi, joutuen nostelemaan jalkojaan vähän enemmänkin päästäkseen suurempien juureutumien yli, joiden ali Anemone pääsisi varmaan leikiten. Ophelia saapui pienelle sivuaukiolle, josta pääsi joko vasemmalle tai oikealla tai... Eteenpäin, aitauksen läpi? Ophelia näki pensaikon läpi menevän uran ja päätteli Anemonen menneen siitä. Opheliaa alkoi epäröimään nyt yhä enemmän, eikö tämä johtaisi ulos linnan alueelta..?
Ei Ophelia ollut kyllä enää takaisinkaan kääntymässä, joten pujottautui nyt lopulta itsekin pensasaitauksen lävitse jolle ei tuntunut tulevan loppua vaikka valo lehtien välistä häikäisikin.

Kohta Opheliakin putkahti läpi pensaikon, kaatuen melkein naamalleen kun huomasi pusikon jo loppuvankin ja löysi itsensä nyt vehreän ruohoniityn reunamilta. Ophelia katseli hetkeen aikaa, nähden vain kaukaisia metsän reunamia ja suuren tammen jonka juurella... Anemone istuskelikin!
"A-Anemone!" Ophelia huudahti samalla kun lähti ottamaan juoksuaskelia kohti suurta tammea, keskittyen vain sen juurella olijaan ja lopulta pysähtyi Anemonen takaoikealle hengittäen raskaasti ja katsahti Anemoneen hieman ehkä toruvasti.
"Anemone! Emme saisi olla linnanmuurien ulkopuolella ilman että joku aikuinen tietää!" Ophelia torui vielä katsoessaan alas Anemonee joka piteli käsissään punaista omenaa ja valkoiseen kissaan joka loikoili tämän vieressä ja istahti lopulta itsekin polvilleen vihreälle nurmikolla, mutta ei osoittanut missään vaiheessa että olisi mitenkään vihainen tälle.
"Huuh... Mitä sinä oikein leikit Ane?" Ophelia sanoi viimein hengähdettyään ja kohotti katseensa nyt Anemoneen hymyillen taas pienesti.
Antaa Anen leikkiä, tuskin se haittani että he hetken täällä olisivat... Ja kyllä Black saisi heidän olinpaikkansa selville mikäli huolestui.

//X'DDDD TARZAN!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13902

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 29, 2008 1:50

Black, Lily, Anemone, ?

Black ja Lily lopettivat tanssinsa, Lily niiasi Blackille ja Black kumarsi Lilylle, jonka jälkeen nämä kävelivät takaisin paikoilleen lepäämään hetkeksi. Lily vilkaisi Ophelian ja Anemonen paikkoja jotka olivat tyhjillään.. missä ihmeessä nämä kaksi olivat? Black huomasi saman mutta ei sen enempää kiinnittänyt huomiota.
"He ovat varmaan leikkimässä jossain puutarhassa.." Black sanoi nähdessään Lilyn huolestuneen katseen.
"saatat olla oikeassa.. noh, Anemone on ainakin leikkimässä, siitä voin olla melko varma" Lily sanoi siirtäen katseensa tanssioihin.
"Luulen että Ophelia on hänen mukanaan.. joten tuskin heillä mitään hätää on" Black sanoi lievästi hymyillen.. kyllä Ophelia nyt itsestään osasi pitää huolen.. jotenkuten.
Harald ja Tomtom ryyppäsivät yhä.. ja sanottakoon että nämä tulisivat ryyppäämään niin kauan, kunnes sammuisivat.

Anemone vilkaisi olkansa yli Opheliaa joka saapui paikalle ja katsahti häneen toruvasti. Anemone kuunteli hiljaa saarnan ja nyökkäsi sen jälkeen, tuntien pahaa mieltä siitä mitä oli tehnyt, kunnes Ophelia istui polvilleen hänen viereensä ja kysyi mitä tämä leikki.
"Silitän Nanaa! Ja odotan että enkeli tulisi hakemaan omenanasa.. tuletko sinä?" Anemone sanoi ja lopuksi katsahti kysyvästi puihin.
Hetkeen ei kuulunut mitään, Anemone luuli jo että 'enkeli' oli lentänyt pois hänen huomaamattaan, kunnes puusta kuului naurahdus.
"kohta, kohta, jos jaksat vain odottaa" Miehen ääni sanoi puusta, puussa istuja vaihtoi asentoaan ja samalla heilautti yhtä okasaa.
"Kyllä minä jaksan odottaa!" Anemone sanoi iloisesti katsellen puuhun.
"Kuka ystäväsi on?" 'enkeli' kysyi.
"Etkö tunne häntä?" Anemone kysyi hieman yllättyneenä siitä ettei enkeli tiennyt kuka papitar oli!
"tunnen, hän on papitar Ophelia, prinsessa Lilyn neuvonantaja.. mutta on kohteliasta kysyä" enkeli kertoi.
"Enkeli on erittäin kiltti!" Anemone huomautti Ophelialle. Sitten Anemone alkoi hyräilemään itsekseen ja silitteli Nanaa joka makasi nurmikolla. Anemone hyräili samaa melodiaa mikä kantautui juhlista tammelle asti, hän ei juuri nyt keksinyt mitään muutakaan hyräiltävää.
"Enkeli varmaan tietääkin mitä juhlitaan?" Anemone kysyi kohottaen taas katseensa.
"Lilyn syntymäpäiviä.. ne olivat jo eilen" Enkeli huomautti.
"Mutta äitisi ei ollut paikalla eilen" Enkeli lisäsi.
"joko tulisit alas?" Anemone kysyi toiveekkaana.
"Kerroppa.. haluaisitko ratsastaa yksisarvisella?" Enkeli kysyi vastaamatta Anemonen kysymykseen.
"KYLLÄ! Haluaisin!" Anemone sanoi nousten seisomaan ja katseli ylös puuhun.
"Minä.. voin viedä sinut yksisarvisten luo.. lähdetkö mukaani?" Enkeli kysyi ja Anemone pystyi erottamaan kuinka tämä nousi seisomaan oksalle.
"um.. Ophelia sanoi että ei saa lähteä vieraiden mukaan.." Anemone sanoi vilkaisten Opheliaan ja tunsi ylpeyttä siitä että pystyi mainitsemaan tuon seikan.
"Entä jos en olekkaan vieras? Entä jos Ophelia neiti lähtisi mukaan?" Enkeli kysyi ja hänen äänensävynsä alkoi muuttumaan kieroksi, mutta ei Anemone sitä huomannut.
"um.. tuletko jo alas?" Anemone kysyi vastaamatta enkelin kysymyksiin.
"Hyvä on" Enkeli sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen ja Anemone paloi riemusta.

Enkeli hyppäsi alas, Ophelian ja Anemonen taakse, heidän ja juhlien väliin, katkaisten näin tien takaisin. Anemone katsoi hetken aikaa tyrmistyneenä kunnes hän veti syvään henkeä.
"Sinä et ole enkeli, enkeleillä on siivet ja valkoiset vaatteet! Sinä olet se mies unestani!" Anemone sanoi astuen lähemmäksi miestä.
Anemone katsoi miestä kantapäistä pää laelle asti.. pitkä vartiset saappaat, vihreät housut, vihreä pitkä päälystakki, vihreä viitta, pitkät, kullankeltaiset ja aaltoilevat hiukset ja vihreät silämät.. kaiken kruunasi suipot korvat! Nyt Anemone näki miehen kasvot ja tajusi että tämä oli haltija, muistaessaa Ophelian kuvailut näistä olennoista.
"Hauska tavata Anemone Scarlington.. minä olen Aran, haltija kuningas" Araniksi paljastunut enkeli sanoi hymyillen ja ojensi kätensä kohti Anemonea.
"Saisinko nyt sen omenan?" Aran sanoi hymyillen ja vilkaisi Opheliaa.. ja hänen hymynsä oli kaikkea muuta kuin ystävällinen!

// OI OI OI OOO!! hu, blondi tarzan <3 //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1911

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 01, 2008 5:09

Ophelia

Ophelia katsahti hymyillen vatsallaan köllöttävään kissaan Anemonen kertoessa että silittelisi nyt sitä, mutta kissan katselut jäi aika lyhyeen Anemonen mainitsiessa taas sen enkelit ja tähysteli nyt ylös puuhun? Ophelia ehti jo uskoa että kaikki oli vain Anemonen omaa mielikuvitusleikkiä kunnes Ophelian sydän ponnahti kurkkuun kuulessaan ihan oikean vastauksen nyt tulevan puun lehmustosta, ellei Ophelian korvat tehneet sitten tepposiaan?
Kuului naurahdus minkä aikana Ophelia oli kohottanut myös päänsä kohti puun lehmustoon, mutta ei nähnyt mitään, aurinkokun häikäisi lehdistön läpi suoraan Ophelian silmiin.
Kuului itse vastaus ja Ophelia uskoi erottavansa nyt jonkinlaisia rajoja kyseisestä henkilöstä... Oliko se nyt tosissaan niin että enkeli olisi tullut maanpäälle? Ei, ei se ole mahdollista! Ei enkeli tällä lailla ihmiselle ilmestynyt... Opheliaa alkoi jo pelottamaan että joku tuntematon hiippari puhui Anemonelle ja kykki jossain puussa linnan lähistöllä, joku jonka ääni kaiveli Ophelian mieltä nyt ikävästi mutta ei saanut päähänsä tämän omistajaa.

Ophelian olisi tehnyt mieli vain ponkaista pystyyn ja kysyä että kuka piru siellä puussa nyt oli!? Mutta pysyi rauhallisena, ei sitä malttiaan kannattanut menettää, ei ainakaan vielä.
Tosin puuhun Ophelia ei enää katsonut, ei edes siinä kohtaa kun enkeli sanoi tuntevansa hänet mikä oli enkeliltä ehkä jopa odotettavissakin, mutta enkeli tämä ei ollut, sen verran myrkyltä Ophelian oma nimi ja asema kuulosti tämän suusta.
Ophelia katsahti Anemoneen tämän huomauttaessa enkelin kiltteydestä, johon Ophelia ei vastannut mitään, hän ei uskonut yhtään että kyseessä olisi enkeli juuri millään tavalla...
Ophelia jäi muutenkin nyt hiljaiseksi, pitäisikö hänen vain ottaa Anemonea ranteesta kiinni ja raahata tämä juoksujalkaa takaisin juhliin Ophelian kanssa? Se kuulosti hyvin järkevältä ja houkuttelevalta ajatukselta juuri nyt.
Anemone aukasi taas suunsa, katkaisten Ophelian ajatuksen kulun... 'enkeli' tiesi että juhlittiin Lilyn syntymäpäiviä... Tiesi myös koska Lilyn oikeat syntymäpäivät olivat... Tiesi myös sen ettei Lily ollut paikalla silloin...
Mutta Ophelia tiesi ettei tämä ollut enkeli...
Anemone kyseli enkeliä tulemaan jälleen alas, johon tämä ei vastannut.. Ei ainakaan asiaan kuuluvalla tavalla, vastasi kysymyksellä kysymykseen. Yksisarvisia? Ophelialla alkoi pikku hiljaa tikittämään, hänellä oli kyllä jo omat epäilyksensä mutta ei ryhtyisi mitään väittämään ennenkuin asia olisi täysin varmaa. Tätä epäiltyä Ophelia ei tosin ollut uskonut joutuvansa näkemään vielä pitkään aikaa, jos ollenkaa mikä olisi ollut vain hyväksi.

Anemone oli ponnahtanut pystyyn kuullessaan enkelin kysymyksen ja suorastaan nyt sädehti uskoessaan että ehkä pääsisikin yksisarvisen selkään... Nyt enkeli kysyikin että tulisiko tämä tämän mukaan mikä sai Ophelian pikkuhiljaa tekemään mieli oikeasti vain huutaa lehmustoihin, kysyä kuka tämä oli!? Mitä tämä oikein halusi kysessään tuollaisia Anemonelta!?
Tässä kohtaa Ophelia katsahti jälleen Anemoneen joka mainitsi sen seikan että Ophelia olisi kieltänyt tätä lähtemästä vieraiden matkaan, mistä Ophelia oli nyt hyvinkin ylpeä että Ane asian muisti, vaikka se estäisikin tätä näkemästä yksisarviset joista Ophelia tiedosti Anemonen niin suuresti pitävän.
Entä jos ei ole vieras? Entä jos Ophelia tulisi mukaan? Opheliaa alkoi sapettamaan nyt tosissaan ja katsahti vihaisesti puiden lehmustoon, nousten samalla nyt itsekin jaloilleen, kuitenkin yhä tietämättömänä siitä kenen kanssa puhuttiin ja Anemonekin kysyi tätä tulemaan alas jo toistamiseen.

Oli hetken hiljaista minkä aikana Opheli siristeli vain silmiään, jääden tottumatta kuitenkaan auringon valoon joka paistoi melkein suoraan silmiin. Ophelia hätkähti, tämä sanoi 'hyvä on'? Ophelialla oli jälleen kerran hidas sytytys kun 'enkeli' olikin jo hypännyt heidän ylitseen, heidän taakseen. Anemonen hengenveto kuului Ophelian korviin asti samalla kun itse kääntyi itsekin nyt hitaasti ympäri ja totesi nyt varmaksi ettei tämä mies mikään enkeli ollut.
Vihreä vaatetus, kultaiset pitkät hiukset, suipot korvat, tämä kaikki kieli haltijasta, mutta vasta tämän kääntyessä Ophelia tajusi kyseisen henkilön olevan Ophelian epälylistan kärkijoukossa oleva epämielyttävin haltija, haltija kuningas Aran.

Ophelia olisi voinut huuta! Mikäli hänen äänensä olisi vain kantanut tarpeeksi kauas ja yli sen mitä orkestro nyt soitti. Miksi tämä täällä oli!? Mitä tämä Anemonesta halusi!? Tämänhän uniin Aran oli mennyt itsensä tunkemaankin! Ja miten tämä oli uskaltautunut näinkin lähelle linnaa!? Miksi tämä oli tullut itse!? Agh! Mitä tämä täällä teki!? Ophelian päässä huusi miljoonat kysymykset, mikä oli saada Ophelian pienoiseen paniikkiin, mutta onnistui pysyä rauhallisensa. Ophelia ei uskonut että he olisivat Aranista niin vaan eroon päässeet, mutta ei uskonut näkevänsä tätä nyt näin pian! Vielä yksikseen pienen Anemonen kanssa juuri silloin kun muut juhlivat ja iloitsivat vielä kun kykenivät.

Black ei ollut paikalla, pahus... Lily ei ollut paikalla, hyvä. Se nyt oli arvattavissa ettei Aran ihmisten alueelle astuisi ilman sitä taka-ajatusta että veisi Lilyn myös mukanaan. Aran ojennutti kättänsä nyt Anemonen puoleen, esitellen itsensä tälle kuin ylimmän ystävyksen! Aran oli hirviö! Piru! Itse saatana! Syy kaikkien mahdollisiin huoliin! Hymyilikin vielä siihen malliin...
"Mitä sinä nyt täällä teet Aran?!" Ophelia sanoi viimein samalla kun asteli Anemonen taakse, laskien kätensä tämän olkapäälle ja katsoi Araniin vihaiseen sävyyn, napaten samalla omenan Anemonen kädestä omaansa, tämän ei tarvinnut tehdä elettäkään Arania kohtaan.
Tämän ohitse heidän oli nyt turha päästä, joten Ophelia ei voinut nyt muuta kuin puhua. Tai huuta jos se olisi kannattanut.
"Olet käynyt nyt Anemonenkin unissa, etkö olekin? Mitä sinä hänestä voit mahdollisesti haluta?! Kiusaatko sillä Lilyä? Kai sinä ymmärrät että se kuluttaa Lilyn pian olemattomiin mikäli jatkat hänen piinaamistaan?!"
Ophelia jatkoi heti perään, pidellen Anemonea lähellään, Aranista kun ei tiennyt eikä Ophelia tiennyt että kannattiko tälle alkaa nyt heti saarnaamaan taikka räyhäämään.

//Nuuuin! :'D//
Seuraava

Paluu Puutarha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia