~Syntymäpäiväjuhlat~ part.3


Suuri, kaunis pihapuutarha linnanmuurien sisäpuolella. Puutarhasta pidetään hyvää huolta ja aina vihreään aikaan se onkin kukoistava näky. Puutarhassa pidetään kesäisin myös juhlia, jos säät sallivat. Puutarhasta löytyy niin kauniita polkuja kukkaistutuksien välistä, kuin pieni koristelampikin. Vartiointi täällä on hieman huonompaa, mitä muualla linnan alueilla.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 01, 2008 5:41

Aran, Anemone, Black, Lily

Aran katsoi Opheliaa hymyillen yhä pirullisesti ja ilkeästi. Jälleen kerran yksi 'iloinen' jälleen näkmeinen, tosin nyt Anemone oli pihalla.. tunsiko Ophelia Aranin?
"heh, mukava nähdä sinuakin" Aran sanoi siirtäessään molemmat kätensä selkänsä taakse ja jäi tuijottamaan alaviistoon Opheliaa ja Anemonea.
"ja tarvitseeko haltija kuningas jonkin syyn vierailla missä haluaa? hmh, ei. mitäkö teen täällä? Vietän aikaani." Aran vastasi hymyillen ja Anemone vastasi tämän hymyyn, hymyilemällä itsekkin. Hän ei tajunnut miksi Ophelia Aranille räyhäsi, kuten sanotta, hän vaikutti mukavalta! Harmi vain ettei Anemone tiennyt koko totuutta..
"Jaa.. kyllä minä Anemonen unissa olen vieraillut, kai sitä pienelle enkelille saa näyttää hyviä unia." Aran sanoi ja vilkaisi olkansa yli kohti juhlia.
"Lily ei ymmärrä omaa parastaan.." Aran aloitti ja siirsi katseensa Anemoneen "Äitisi on hieman hupsu, hän ei ymmärrä tilanteen kokonaisuutta.. Hän ei halunnut nähdä yksisarvisia" Aran selitti Anemonelle joka vaihtoi hymynsä kysyvään katseeseen... ei hän edes tiennyt mitä hänen olisi pitänyt kysyä? miksi äiti ei halunnut nähdä yksisarvisia? Miksi äiti oli hupsu? mitä Aran tarkoitti? Anemone oli pihalla, mutta halusi silti itse nähdä yksisarviset!

Lily ja Black olivat onnellisen tietämättömiä siitä mitä tammen luona tapahtui. Tosin, Lily oli jo huolissaan ettei Anemonea saatika Opheliaa näkynyt, viime päivien jälkeen hänestä oli tullut entistäkin varovaisempi kaiken suhteen! Black taas ei kiinnittänyt mitään huomiota näiden kahden katoamiseen, hän ei nähnyt siinä mitään outoa.

Aran lähti kiertämään Opheliaa ja Anemonea katsellen näitä kuin haukka saalistaan. Anemone seurasi katseellaan Arania joka hänen silmissään näytti hymyilevän ystävällisesti.
"Haluat nähdä yksisarviset?" Aran kysyi Anemonelta.
"um!" Anemone nyökkäsi pistäen kätsenäs selkänsä taakse.
"Tule niin näytän ne sinulle" Aran sanoi ja otti askeleen kohti metsää.
"Mennään Ophelia! Haluan nähdä yksisarviset! mennäänhän?" Anemone sanoi kääntyen Ohpelian puoleen ja nyki tätä hameesta.
"Mennäänhän papitar?" Aran toisti Anemonen perässä katsoen jälleen Opheliaan hymyillen pirullisesti.. piru kun oli.
Ai miski Anemone? Miksi Aran Anemonea metsään yirtti houkutella? No.. otetaan huomioon että Anemone oli Lilyn lapsi.. mitä äiti ei tekisikään lapsensa puolesta? Aran siis päätti vaihtaa tekniikkaa ja vetää viattoman Anemonen mukaan tähän oravanpyörään.

// MAWAHAHAHAAHHAHAHAHAHAHA BUAHAHAHAHAHAHAHAHAAAAHAAHAAAA!!! EEEEVIIIILLLL! //
Viimeksi muokannut Aksutar päivämäärä Su Joulu 18, 2011 1:21, muokattu yhteensä 1 kerran
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1857

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 01, 2008 7:00

Ophelia

Viettämässä aikaansa? Näyttää hyviä unia pienelle enkelille? Nämäkö olivat hänen syynsä? Ophelia puri nyt hammasta, tämä ei voinut olla tosissaan? Ei tuollaiseen voinut luottaa, ei todellakaan, ei jos puhuttiin Aranista. Aran esiintyi Anemonen unissa vain saadakseen luottamuksensa tämän puolelle ja oli täällä ihan varmana jostain muusta syystä kuin mitä väitti, ei Ophelia nyt niin tyhmä ollut, mutta sen verran naivi ettei tajunnut Aranin todellista tarkoitusta Anemonen suhteen.
Ophelia ei sanonut tähän vielä mitään, ihmetteli tosin mitä Aran juhlille päin vilkuili, lopulta kääntäen katseensa taas alas heihin, väittäen Lilyä hupsuksi? Yksisarvisia.. Aina vain yksisarvisia... Niillä Aran nyt taivutteli Anemonea tulemaan mukaansa, kiertäen samalla heitä kuin korppikotka viiriäistä omaksi saaliikseen.

Anemone ehkä näki Aranin ystävälliseksikin henkilöksi, pintaa syvemmälle kun ei nähnyt saatika mistään tiennyt, eikä tämän tarvinnutkaan. Nytkin Aran kysyi Anemonelta että halusiko tämä yksisarviset nähdä? Kyllä Anemone halusi, sen tiesi ennestäänkin. Ehdotti tätä tulemaan taas mukaansa ja tietenkin Ophelian omaksi huonoksi tunnoksi Anemone kääntyi tämän puoleen, anoen nyt että pääsisi katsomaan Aranin yksisarvisia ja nyki tätä vielä hameestakin. Ophelia katsoi alas Anemoneen vähän kärsivänä, mitä hänen pitäisi tähän sanoa?
Arankin yhtyi, yhtä pirullisena mitä ennenkin, tältä asioiden kieltäminen ei tuntuisi missään... Mutta Anemone oli niin anova, Opheliaa sattuisi sanoa tälle ei, mutta mitä muutakaan Ophelia voisi tässä tilanteessa sanoa? Aran tuskin oli tosissaan vaan viemässä näitä katsomaan yksisarvisia ja päästämässä näitä takaisin Lilyn syntymäpäiväjuhlille kun Anemone oli kyllikseen olentoja ihaillut.
Black kiroaisi hänet, Lilykin kiroaisi hänet ja Ophelia itsekin tulisi kiroamaan itsensä jos Aran onnistuisi nyt Anemonen tämän käsistä viemään.
"Ei Anemone.. Emme me voi vain lähteä omille teillemme ilman että Lily tai Black tietää, ihmettelevät varmaan nytkin missä olemme." Ophelia sanoi kyykistyessään taas Anemonen tasolle ja mulkaisi Araniin mainitsiessaan Blackin lauseessaan ja toivoi nyt Anemonelta ymmärrystä vaikka olikin käyttänyt samaa tekosyytä jo aiemminkin, mutta tottahan tämä oli, eikä Araniin voinut edelleenkään luottaa. Jos kuningas saisi nyt tietää tämän olevan näinkin lähellä, Aranille kävisi varmaankin köpelösti.
"...Mutta Arania tuskin haittaa jos käymme ensin kysymässä?" Ophelia jatkoi ja katsahti tuimasti Araniin nyt sivusilmällään, kääntämättä päätään kuitenkaan kunnolla tämän puoleen, samalla kun kyykisteli yhä Anemonen tasolla ja piteli tämän olkapäistä kiinni.

//MWAHAAHAHAHAHAAA... Hitto...//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Maalis 01, 2008 7:28

Aran, Anemone, Black, Lily

Anemone laski katseensa maahan ja jäi miettimään Ophelian sanoja.. tosiaan, äidiltä ja isältä oli hyvä kysyä ennen kuin lähti minnekkään! Ties vaikka isä suuttuisi...
"ah, aika ei riitä, yksisarviset eivät kauaa samalla paikalla pysy" Aran sanoi esittäen huolestunutta katsellessaan metsään.
"AAA! Minä haluan nähdä yksisarviset! mutta... mutta..." Anemone sanoi vilkuillen vuorotellen linnalle ja metsään.
"Ei kai äitisi nyt suuttuisi jos kävisimme vain nopeasti?" Aran kysyi astellen lähemmäksi.. tässä vaiheessa Lily olisi muistuttanut hajuraosta.
"e..ei kai.. mutta isä taas--"
"Isäsi on vain liian hölmö ymmärtääkseen jotain näin taianomaista ja kaunista, hän ei edes halua ymmärtää" Aran sanoi kumartuen Anemonen puoleen.
Anemone nurisi itsekseen ja katseli linnalle päin, käänsi katseensa sitten metsään ja vilkaisi lopulta Araniin. Sitten hän kietaisi kätensä Ophelian ympärille ja halasi tätä.
"ANTEEKSI! Mennään jo!" Anemone sanoi ja luikahti Ophelian otteesta pois ja lähti juoksemaan kohti metsää.
"Voitin" Aran huomautti Ophelialle ja lähti kävelemään innosta pomppivan Anemonen perään.

"Minä käyn katsomassa missä he ovat" Lily sanoi nousten ylös pöydästä, mutta pysähtyi kun Black tarttui häntä ranteesta.
"Älä suotta, minä menen.. jää sinä tänne" Black sanoi nousten pöydästä ja lähti kävelemään syvemmälle puutarhaan.
Black katseli hetken ympärilleen, etsien merkkejä näistä kahdesta, mutta ei nähnyt mitään. Black sulki silmänsä ja keskittyi löytämään Anemonen.. meni hetki, hänen silmissään vilkkui maisemat ja lopulta hän näki vilahduksen Anemonesta joka hyppeli.. metsässä?! Black avasi silmänsä ja katseli ympärilleen. Hän lähti kävelemään pitkin aidan viertä, liu'uttaen kättään pitkin puskaa, kunnes tunsi suuremman raon puskassa. Hän kumartui ja vilkaisi aidan sisään.. juuri Anemonen mentävä aukko... tosin nyt heräsi kysymys missä Ophelia oli? Black oletti että hän oli Anemonen kanssa, joten ei lähtenyt tätä etsimään erikseen mielessään.. mutta mitä hittoa Anemone metsässä teki jos Ophelia olisi hänen seurassaan?! Black käveli takaisin Lilyn luo joka näytti jo huolestuneelta.
"Löysitkö heitä?"
"En.. tai kyllä.. Anemone on metsässä, lähden hänen peräänsä" Black sanoi.
"Tulen muk--"
"älä! Sehän on sama kuin hyppisit suoraan Aranin syliin, jää tänne ettei vieraat ala ihmettelemään.. palaan pian" Black sanoi ja lähti kävelemään kohti asuntoaan.. hänen piti käydä hoitamassa eräs asia, ennen kuin lähtisi metsään.

// Aranin yksisarviset >:'DD //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1857

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 02, 2008 10:05

Ophelia

Ophelia sai Anemonen sentään mietteliäiseksi asiasta, eihän tämä ilman vanhempien lupaa voinut mennä? Edes Ophelia ei lähtisi ihan noin vain jonkun kanssa ilman että ilmoitti siitä vähintään linnanmuurin porteilla oleville vartijoille, tarkoittaen tällä että nämä tiesivät milloin papitar oli poistunut ja takaisin tullut, nyt kukaan ei ollut tietoinen ellei Black nyt tajuaisi heitä alkaa mielessään etsimään.
Mutta tietenkin Aran tunki nokkansa nyt tähänkin, väittäen etteivät yksisarviset jaksaisi seistä paikallaan viittä minuuttia kauempaa, mikä sai taas Anemonen kärsimättömäksi. Argh! Ophelian olisi tehnyt mieli potkaista Arania nilkkaan niin että tuntui, samalla kun otti itse Anemonea ranteesta kiinni ja raahaisi tämän takaisin juhliin vaikka kantaen sitten itse sylissä jos oli pakko.

Nytkin Aran lähestyi Anemonea liian lähelle, mikä sai Ophelian vain puristamaan otettaan Anemonen olkapäistä, ei hän nyt muutakaan voinut paitsi sotia sanoilla takaisin. Kaikki riippui nyt Anemonesta itsestään mikäli Ophelia sitten halusi alkaa kertomaan kuinka paha ja kiero Aran oli 6-vuotiaalle tytölle.
Anemone oli selvästi kahden vaiheilla, vielä kun Aran sylki sammakoita minkä kerkesi mihin Ophelia ei juurikaan mitään voinut, tai olisi ehkä voinut jos olisi halunnut alkaa tappelemaan Aranin kanssa Anemonen edessä, käräyttäen Aranilta näin ehkä käämit ja saaden Anemonen hämmilleen hänen räyhäämisestään.
Ophelia katsoi tiukasti että anovasti Anemoneen, joka kohta kietoi kätensä tämän ympärille, halaten tätä mikä sai Ophelian nyt puolestaan hämmilleen, mitä tämä tällä nyt tarkoitti...?

Seuraavaksi Anemone olikin luikahtanut jo pois Ophelian otteesta, pyytänyt tältä anteeksi mitä ilmeisemmin päätöstään ja hyppelehti nyt iloisen oloisena kohti metsää, siinä toivossa että näkisi yksisarviset kuten Aran oli luvannut. Ophelia oli hetken vielä pihalla Anemonen päätöksestä, katsahtaen vihaisesti sitten Araniin joka huomautti niin sanotusta voitostaan ja lähti kävelemään Anemonen perään...
Tähänkö Ophelia sitten jäi? Ei hän voinut tähän jäädä vain seisomaankaan ja katsomaan Aranin ja Anemonen katoamista metikköön. Hän olisi ehkä voinut juosta takaisin juhliin, kertoa Lilylle ja Blackille asiasta, mutta silloin Anemone olisi jäänyt yksin ja pian tajunnut ettei ihan niin vain pääsisikään lähtemään, ei Aran tätä takaisin toisi ja Ophelia oli puolestaan ja epäonnekseen vain hintelä tyttö joka ei paljon mitään asialla voinut! Saatika sitten Anemone... Jolle Aran vaan satuilisi kaikki maan ja taivaan keijut ja haltijat sun muut hiippalakit pitääkseen tämän mielenkiintoa yllä, ainakin toivottavasti, sillä tämä saisi luvan säästää Anemonen omalta pirultaan.

'Helvetin kiittämätön selkärangaton suippokorva joka ei jätä rauhaan edes yhdeksi päiväksi!' Ophelia manasi mielessään samalla kun lähti lampsimaan Aranin perään, pitäen ainakin kahden metrin hajurakoa tähän samalla kun Anemone hyppelehti suunnilleen kaksi metriä tämän edellä.
"Voitit ehkä tämän erän, mutta mitäs sitten kun Anemone itse haluaa kotiin?" Ophelia kysyi samalla kun jatkoi tämän perässä lampsimista.
"Miten edes tiedät Anemonesta? Arathetko sinulle kertoi? Etkö sitten viitsinyt jättää Lilyn mielenrauhalle tilaa edes yhdeksi päiväksi? Black kyllä ehtii huomaamaan katoamisemme ennenkuin ehdit kuninkaan alueelta edes pois astumaan! Olisit varmasti nytkin hirressä mikäli kuningas vain tietäisi!"
Ophelia taas huitoi käsiään ja puhui suutaan tyhjäksi päin Aranin takaraivoa johon Ophelia tulisi vielä heittämään omenan käsissään mikäli Aran kävisi liikaa hermoille päättämällä esittää täysin välinpitämätöntä häntä kohtaan. Ophelia vielä uskoi ettei Anemone häntä kuulisi, niin keskittyneeltä kun tämä näytti vain siihen että näkisi ne valkoiset yksisarviset joita esimerkiksi Ophelia tunsi nähneensä enemmän kuin tarpeeksi.

Ei Ophelia voinut Lilynkään luokse mennä, saisi vielä syytökset niskaan että olisi mennyt jättämään Anemonen yksin Aranin kanssa, siitä Lily olisi tuskin riemastunut... Saatika Black. Joten näin oli siis parempi, myös Anemonen että itse Ophelian kannalta.
Ophelia itse oli päässyt kotiin vasta eilen! Tuolloin Ophelia oli tosin ihan omasta tahdosta haltijoiden kylälle lampsinutkin, niinkuin tavallaan nytkin, mutta silloin oltiinkin menty pelastamaan Lilyä ja Ophelia nyt sattui olemaan ainoa vaihtoehto lähteä tätä Tomoderuwixen kanssa takaisin hakemaan. Sekin oli käynyt jo Ophelian voimille, varsinkin henkisille kun oli joutunut oikeita kasvojaan näiltä että Lilyltä piilottelemaan.

//X'DDDD//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 02, 2008 10:34

Aran, Anemone, Black

Aran kuunteli hiljaa takaansa lähestyviä askelia ja pian hän kuulikin jo Ophelian räyhäävän hänelle. Hän hymyili, oli huvittavaa että papitar pälätti minkä kerkesi ja marssi vihaisena hänen takanaan.. nyt varsinkin kun Aran oli kuunnellut Ophelian ajatuksia.. selkärangaton suippokorva.. hah.
"Sitten kun Anemone haluaa kotiin.. hmh.." Aran sanoi epämääräisesti vilkaisten puolittain olakansa yli Opheliaa.
"Ja kyllä, Art kertoi minulle... ja Lily saa rauhan vasta sitten kun suostuu tulemaan luokseni, sen voin vakuuttaa" Aran sanoi ja kääntyi ympäri pysähtyen ja kumartui Ophelian puoleen.
"Ja mitä tulee velhoon.." Aran aloitti erittäin epämukavaan äänen sävyyn "HÄN Tulee kuolemaan ja siitä MINÄ pidän huolen.. mutta taistelussa en häntä tapa.." Aran sanoi painottaen sanoja 'hän' ja 'minä'. Sitten Aran nojautui aivan Ophelian lähelle, niin nopeasti ettei sitä ihmis silmällä pystynyt edes huomaamaan ja sitten hän kuiskasi:
"Luulitko tosiaan että tulin tänne asti yksin? Luulitko tosiaan että täällä olisi yksisarvisia?" Aran kysyi ja vetäytyi pikkuhiljaa poispäin ja hymyili pirullisesti "Luulitko tosiaan että minä olisin niin tyhmä?! Papitar, olet naiivi, et tiedä sodasta mitään... ja tuskin minä hirressä roikkuisin, se vanha sontiainen ei pysy enää tolpillaan juhlien jälkeen" Aran sanoi ja lähti taas kävelemään Anemonen perään.

Anemone hyppeli jo hyvän matkaa edellä päin. Hän ei ollut edes huomannut että Aran ja Ophelia olivat 'keskustelleet' ja nyt hän hyppeli iloisesti metsässä hyräillen itsekseen, kunnes hän vilkaisi taakseen ja pysähtyi odottamaan Arania ja.. Ophelia? Oliko Opheliakin tullut? Anemone naurahti keveästi, olihan se mukavaa että Opheliakin tuli! Tämäkin saisi nähdä yksisarviset!
"Tulkaa jo!" Anemone huusi hypätessään kannon päälle.
Aran hymyili itsekseen nähdessään pirteän Anemonen, saapuessaan Anemonen kohdalle hän ojensi tälle kätensä hymyillen.
"Tule, mennään" Aran sanoi ja Anemone tarttui kiltisti Aranin käteen, samalla kun he lähtivät kävelemään syvemmälle metsään. Jos tarkkaan kuunteli ja katsoi, puissa saattoi nähdä/kuulla liikettä.. Aran ei todellakaan ollut liikkeellä yksin.

Black käveli asuntoonsa ja käveli Bladerin luo. Lintu istui nojatuolin selkänojalla ja katseli innoissaan kun Black ryntäsi sisään.
"Blader, mene etsimään Anemonea.. hän on metsässä, minä tulen perästä" Black sanoi silittäen linnun rintaa.
Blader päästi matalan äännähdyksen ja lähti lentoon, sujahtaen ulos ikkunasta ja katosi taivaalle. Black hipsi tallien kautta pihalle.. tosin ollessaan tallissa, hän vaihtoi ulkomuotoaan sudeksi ja juoksi sen jälkeen metsään nuuhkien ilmaa.. ja sai pian vainun.. Anemonesta.. Opheliasta.. ja.. kolmas.. tuttu haju.. liiankin tuttu.. liiankin ilkeä, Aran?! Mitä Aran täällä teki?! Hällä väliä, nyt piti löytää Anemone ja Ophelia.. pian!

// Missä se vauva on?! Ò__Ó //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1857

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Maalis 02, 2008 11:59

Ophelia

Ophelia lampsi vihaisensa perässä, Art oli siis kertonut, mutta mitä tämä tarkoitti rauhalla vasta sitten kun Lily olisi tullut hänen luokseen? Agh! Ei hän tinnyt!
Ophelia säpähti manauksistaan tajutessaan Aranin nyt pysähtyneen, pysähtyen nyt itsekin, harmillisen lähelle kuitenkin tätä ja nyt tämä vielä kumartelikin hänen puoleensa, kertoen nyt päin naamaa että tappaisi velhon, pitäisi siitä itse huolen muttei taistelukentällä tätä tappaisi? Ophelia piti suunsa nyt visusti kiinni, jostain syystä hän ei nyt uskaltanut sanoa mitään vaikka tuhannet muut kysymykset jylläsivät nyt tämän päässä, mutta näihin Ophelia itsekin tiesi ettei tulisi saamaan vastauksia muuten kuin ajan kanssa. Miksi Aran hänelle edes kertoisi?
Sitten Aran nojautui Ophelian lähelle niin nopeasti ettei Ophelia ehtinyt edes hätkähtämään saatika asiaan reagoimaan, mitä nyt tunsi suunnatonta inhoa että myöskin lievää pelkoa siitä että Aran oli näinkin lähellä häntä itseään ja kuiskasi nyt tämän korvaan asioita mitkä sai Ophelian sydänmen tykytyksen hetkeksi pysähtymään. Aran ei ollut tullutkaan yksin? Yksisarvisia ei ollut oikeasti ollenkaan? Ei sillä että Ophelia olisi ollut tästä katkera, mutta... Ophelia oli ollut yllättävänkin naivi omastakin mielestään tämän suhteen ja mennyt oikeastikin uskomaan Aranin väitökset näistä. Oliko tällä loppujen lopuksi aikomustakaan säilyttää hyvää kuvaa itsestään Anemonen silmissä?

Ophelia jäi hiljaiseksi ja oli naulinut katseen suoraan eteenpäin, jääden näin näkemättä Aranin pirullista hymyä, mutta aisti sen kuitenkin.
Ei Ophelia sitä tyhmyytenä edes ehtinyt pitämään! Oliko hän oikeasti niinkin naivi mitä Aran väittä? Eikö Ophelia tosiaankaan ymmärtänyt sodan päälle tuon vertaa?
Hyvin mitättömäksi Aran sai Ophelian ainakin kuulostamaan... Agh! Ei! Ei Araniin voinut luottaa! Ei edes tässä... Ei Ophelia enää tiennyt... Aran kutsui vielä ihmisten kuningasta vanhaksi sontiaiseksi josta Ophelian sietikin olla vihainen, mutta tolpillaan tämä ei pysyisi enää juhlien jälkeen, siinä Aran oli surullisen oikeassa.

Ophelia jäi sanattomaksi ja jäi vielä seisomaankin paikalleen tyhjä, huolestunut katse kasvoillaan, puristaen molemmilla käsillään nyt sinisestä hameestaan, reisien kohdalta kiinni kun Aran oli taas lähtenyt Anemonen perään ja havahtui vasta kuullessaan Anemonen kehoitukset ja näki Aranin pian ottavan tätä kädestäkin kiinni!?
Ophelia keräsi itsensä, ihan sama mikä edessä odotti! Hän lähti kuitenkin perään, näin Anemonea ajatellen. Kyllä Black ihan varmana perään pian tulisi! Anemonen ei tarvitsisi Arania ainakaan yksinään kestää ja toivottavasti ei kauaakaan! Vaikka yhä... Aran oli Anemonen silmissä vain kiltti setä joka veisi tätä katsomaan yksisarvisia joita ei Opheliankaan yllätykseksi loppujen lopuksi oikeasti ollutkaan, mutta ehkä sekin käsitys tulisi muuttumaan, riippuen nyt täysin siitä mitä Aranin mielessä liikkui.

Ophelia käveli jälleen näiden perässä, tällä kertaa tosin sanomatta saatika ajattelematta mitään, pysyi aivan hiljaa, hän ei toistaiseksi halunnut kuulla Aranilta yhtään mitään. Tilanne, joka oli jo ennestään tukala muuttui yhä vain tukalammaksi kun Ophelia uskoi nähneensä puissa nyt jonkinlaista liikettä, Aranhan paljasti Ophelialle ettei ollut tänne asti yksinään tullut? Mutta miksi? Varmuuden vuoksiko? Ophelia ei tiennyt ja se ärsytti suuresti Opheliaa itseään ettei tiennyt! Sopiko Ophelian nyt luottaa Blackiin näinkin paljon että tämä huomaisi heidän poissa olonsa tarpeeksi ajoissa että tajuaisi lähteä etsimään...? Tai... Kannattiko se että tämä lähtisi heidän peräänsä..? Puissa liikkuvat varjot nimittäin alkoivat huolestuttamaan Opheliaa yhä enemmän ja enemmän.

//O___O EI OLE!//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Maalis 03, 2008 12:29

Aran, Anemone, Black

Aran kuuli jälleen Ophelia askeleet.. miksi pirussa tämä seurasi?! Äh, ei sillä väliä, tulkoon jos on tullakseen, ei hänestä mitään vaaraa ollut.. huvittavaa sinänsä. Anemone hyppeli iloisesti Aranin vieressä, pitäen tätä kädestä kiinni ja hyräili itsekseen.. vihdoinkin hän näkisi yksiasrvisia! No, olihan hän Desmondin nähnyt silloin talleilla.. mutta Anemonen silmissä Desmond oli poni versio yksisarvisesta, Anemone halusi nähdä suuren yksisarvisen!
"ollaanko kohta perillä?" Anemone kysyi vilkaisten Araniin.
"ei.. vielä on pitkä matka. Jos väsyt niin minä voin kantaa sinut" Aran sanoi hymyillen. Samassa Anemone pysähtyi ja kääntyi kohti Arania ojentaen kätensä kohti tätä. Aran kyykistyi ja otti Anemonen syliinsä ja jatkoi matkaa.. tottakai Anemonelle kyyti kelpasi! Olihan hän vasta lapsi ja käveleminen otti voimille.
Aran vilkaisi hymyillen Opheliaan, jälleen kerran yksi "voitto" lisää.. Anemone luotti yhä enemmän ja enemmän Araniin, eihän näin kiltti mies voinut olla paha? Aran siirsi kätensä Anemonen otsalle ja samassa tämä nukahti Aranin syliin, mennen veltoksi aivan kuin olisi pyörtynyt.

"tämähän oli helppoa.." Aran sanoi kääntyen Opheliaa kohti, pidellen pientä Anemonea käsissään.
"Ja nyt pitää päästä sinusta eroon.. ellet sitten halua tulla kyläile--"
"JUMALAUTA NYT LÄHTI HENKI!" Black karjui samassa kun juoksi kohti Arania. Aran hymyili ja kääntyi kohti Blackiä, näyttäen sylissään olevan Anemonen.. ja samassa Black pysähtyi viiden metrin päähän heistä.
"saatanan ristisiitos päästä Anemone menemään.. NYT!" Black murisi samalla kun painoi päätänsä alemmas ja otti uhkaavamman asennon.. ottakaamme siis huomioon että Black oli yhä susi muodossa.
"Ophelian voit viedä mukanasi, mutta Anemone jää.. oh, ai niin. ethän sinä minnekkään mene" Aran sanoi ja vilkaisi ylös puihin. Samassa alas hyppäsi ainakin viisi haltijaa.. ja vai yksi oli ennestään tuttu, Amod.
Black vilkaisi ympärilleen.. tämä oli siis ansa? Perhana, olisihan se pitänyt arvata, ei kai haltija kuningas niin tyhmä ollut että yksin tulisi?... no, ei sitäkään tiennyt.
"Näyttää siltä että te kaikki tulette sittenkin kyläilemään.. emmehän soisi papittaren jäävän yksin metsään harhailemaan" Aran sanoi vilkaisten Opheliaan.
"Nyt, vaihda ulkomuotoasi.." Aran sanoi Blackille silittäen Aemonen hiuksia. Black ei tehnyt mitään vaan tuijotti Arania kuin syntistä.
"Vaihda se.. ethän halua tyttäresi niskan murtuvan.. vahinkojakin voi sattua, jos ymmärrät" Aran sanoi.
Black katsoi hetken vielä Arania, mutta laski sitten katseensa maahan ja muuttui takaisin ihmiseksi. Aran katsoi hetken aikaa Blackiä ihmeissään nähdessään tällä hiukset.. mutta ei Aran siihen sen enempää kiinnittänyt huomiota, olihan hänelläkin hiukset!
"Yhtä ruma mitä ennenkin.. sitokaa hänet" Aran sanoi ja otti pari askelta eteenpäin, samalla kun kaksi haltijaa meni sitomaan Blackin kädet seläntaakse. Aran kääntyi vielä kohti Opheliaa pysähtyen samalla.
"Suosiolla tai väkisin, voimme toki sitoa sinutkin mutta tuskin se on tarpeen.. sinä olet sen verran fiksu tyttö, etkö olekkin?" Aran kysyi silittäen jälleen Anemonen hiuksia ja hymyili pirullisesti.

// Ò___Ó Onko elävää lapsenvahtia kusetettu siis?! //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1857

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Maalis 03, 2008 7:19

Ophelia

Kaikki jatkoivat vain kävelyään, ophelia manaten Arania taas alimpaan helvettiin kun tämä käveli käsi kädessä Anemonen kanssa tämän edellä eikä Ophelia voinut muuta kuin katsoa. Toisinaan ihmetytti ehkä vähän ettei Aran häntä pois sättinyt, kai tämäkin sitten kuului Aranin suunnitelmaan että Ophelia seuraisi, syyhän tähän oli Ophelian mielestä varsin selvä ja olihan Aran itsekin ehdotellut että Ophelia tulisi mukaan vielä kun enkeliä esitti.
Ophelia mietti asiaa hiljaa mielessään, kohottaen pian päänsä suutaan aukovaan Anemoneen joka kysyi että olivatko nämä kohta perillä?
Eivät he olisi... Ophelia tiesi sen itsekin, elleivät he sitten yksisarvis laumaan vahingossa menneet ja törmänneet. Aran vielä lupautui kantamaan Anemonen mikäli tätä väsytti... Ophelia oli tuhahtaa ajatuksesta sekä sapetuksesta ääneen, kunnes Anemone pysähtyi ja kurkotteli nyt ylös Araniin!?
Ophelia pysähtyi ja leukakin oli vähällä loksahtaa auki, Aran oli tosiaan antanut itsestään mukavan kuvan Anemonelle ja nyt tämä nosti tämän vielä syliinsä kuten oli luvannutkin, katsoen vielä oikein kiusallaan Opheliaan. Ophelia kurttusi vain kulmiansa ollessaan vihainen Arania kohtaan. Myönnettäköön että tällä oli Anemonen täysi luottamus puolellaan, mutta kauanko tämä tulisi kestämään? Ja myönnettäköön että Opheliaa otti päähän Aranin ylöspistämät "voitot", mutta sitäkin enemmän se että tämä piteli nyt Anemonea sylissään, Ophelia oli mielummin valmis kantamaan Anemonen vaikka itse!

He eivät jatkaneet kävelyä kuin noin kymmenisen metriä kun Aran oli mitä ilmeisemmin tehnyt saman tempun Anemonelle kuin oli Lilyllekin tehnyt, Anemone tuhisi nyt rauhallisesti, ilman sen enempiä huolia Aranin sylissä kun he taas pysähtyivät ja Aran kääntyi Ophelian puoleen. Aran alkoi sepittämään jotain Opheliasta eroon hankkiutumisesta kun Ophelia puolestaan oli kuulevinaan ääniä jotka tulivat tällä kertaa jostain muualta kuin puista. Kohta kuuluikin äänekäs kiroaminen niin että Ophelia oikein säikähti ja tuijotti nyt puiden välistä, noin viiden metrin päähän heistä syöksähtänyttä sutta!?

Black! Se oli Black... Mutta tällä kertaa Ophelia ei huudahtanut tämän nimeä, tajuten pikkuhiljaa tilanteen. Black ei voinut hyökätä Anemonen takia ja... Ei enää päässyt minnekään puissa olevien haltijoiden takia, näinkin kauan se oli Ophelialta kestänyt tajuta, tämä siis selitti senkin miksi Aran ei ollut yksin tullut... Se taas että oliko tämä suunniteltua vai sattumaa jäi pimentoon eikä Ophelia ehtinyt asiaa edes ajatella, se nyt ei ollut juuri tärkeintä tällä hetkellä!!
Black uhitteli Arania päästämään Anemonen menemään, näyttäen siltä että oli valmis hyppäämään Aranin kurkkuun nyt minä hetkenä hyvänsä ja Ophelia piteli molempia käsiään sydänmen tykyttävävän rintaansa vasten, samalla kun vilkuili Blackiin, tästä Araniin ja lopulta tästä sitten puissa liikkuviin varjoihin...
Samassa puissa liikuskellut haltija joukko laskeutui maahan, piirittäen heidät kokonaan, jättämättä siis minkäänlaista pakotietä mihinkään ja luoden väkinäisen ylivoiman taas Blackia vastaan.

Ophelia katsahti huolestuneena Blackiin joka taas puntaroitsi tilannetta, kyllä, se oli ansa johon Ophelia oli puolitietoisesti astunut myöskin. Ei hän ollut ajatellut että Black joutuisi kiipeliin siinä samassa, ei ainakaan silloin kun vielä uskoi Aranin tulleen yksin ja sokeasti luottanut siihen että Black vaan tulisi ja hoitaisi tilanteen.
Ophelia nyt ei edes katsahtanut Araniin, he kaikki siis menivät nyt? Ei Ophelia ihan näin nopeata häviötä ollut odottanut, mutta minkä Ophelia naiviudellensa mahtoi? Tosin eihän tämä Opheliasta ollut aiheutunut, vaan Anemonesta, Ophelia oli mennyt vain perään, syytä tähän tuskin oli tarve uudelleen toistaa... Tosin jos Ophelia ei olisi silloin hävinn-- Agh! Ophelian mieli taas ylikuormitsi itseään, ei hän haltijoiden kylään uudelleen toistamiseen halunnut! Sitä kammoksui nyt kun kunnolla tajusi...
Aran käski Blackia nyt muuttumaan takaisin suden muodosta ihmisen muotoon... Samalla kun hän itse silitteli Anemonen hiuksia mikä karmi Ophelian selkäpiitä, oliko tämän pakko? Black ei tehnyt juuri minkäänlaista elettä nyt mitään kohtaan ja Aran joutui 'kehoittamaan' uudestaan, uhaten Anemonen niskojen murtumisella...
Ophelia käänsi katseensa tästä pois pelkästä ajatuksesta että kuulisi Anemonen niskojen rusahtavan nurin, Ophelia ei uskaltanut Arania tässä asiassa epäillä... Aran oli käärme, itse saatana.

Black vaihtoi ulkomuotoaan takaisin ihmiseksi eikä hetkeen tapahtunut vielä mitään kunnes Aran käski paria muuta haltijaa sitomaan tämän kädet tämän selän taakse. Ophelia jäi vielä paikalleen katsomaan Blackia jota nyt sidottiin, katsahtaen sitten sivusilmällä Araniin kun tämä aloitti puhumisen. Tämä hymyili pirullisesti, silitti yhä Anemonen hiuksia, uhkasiko tämä Opheliaakin nyt Anemonen niskojen taitolla? Ophelian olisi tehnyt jälleen mieli heittää omena Aranin kalloon, mutta se ei tuntunut nyt kovin järkevältä, ei jos Aran tuolla lailla pelotteli mahdollisista niskuroinnista.
"Olet hirviö, tiesitkö sitä?" Ophelia sanoi lopulta halveksien, vastaamatta Aranin 'kysymykseen', ottaen pari askelta kohti Arania ja ojennutti nyt kätensä jossa omena oli, uskoen tosin ettei tämä omenaa oikeasti alunperin koskaan halunnutkaan.

//Elävää? *PAM*//
Avatar

Monarkki

Viestit: 13804

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Maalis 03, 2008 8:00

Aran, Anemone, Black

Black manasi ja kirosi mielessään samalla kun hänen käsiään sidottiin. Hän katsoi silmä kovana Arania ja Opheliaa kun nämä keskustelivat.. Black naurahti kevyesti kuullessaan Ophelian huomauttavan Aranille että tämä oli hirviö, se oli hyvä veto.
Aran katsoi alaviistoon Opheliaa kohottaen kulmaansa kun tämä hänelle omenaa tarjosi. Aran heitti Anemonen olalleen kuin minkäkin sotasaaliin ja otti Ophelialta omenan, pyöritellen sitä sormenpäissään ja katseli sen kiiltävää, punaista pintaa.
"Hirviö? hmh, enhän minä voi olla hirviö jos kerran pieni tyttökin minusta tykkää" Aran sanoi, otti kunnon otteen omenasta ja viskaisi sen kauas metsään.
"... Aran, sinulla on oudot määritelmät sanasta 'tykkää'" Black huomautti samalla kun hänet työnnettiin liikkeelle.
"Black sinulla on oudot määritelmät kaikesta" Aran sanoi kun ei parempaa lohkaisua tähän väliin keksinyt, samalla kun lähti kävelemään edeltä, kantaen yhä Anemonea olallaan. Black ei pahemmin pitänyt näystä.. Anemone näytti niin arvottomalta nyt, kuin tämä olisi ollut vain eläin... Blackille Anemone oli enemmän, mutta näemmä Aranille ei.

"Mistä hiukset?" Aran kysyi yllättäen katsomatta kumminkaan taakseen. Black nosti katseensa Aranin takaraivoon ja manasi ettei voinut katseellaan tappaa!
"Päästä, tyhmäkö olet?" Black naljaisi Aranille.
Tällä kertaa Aran vilkaisi olkansa yli Blackiä joka hymyili halveksuvasti tälle, toisinsanottuna kerjäsi taas turpaansa.. oli vain ajan kysymys kun Aranin käämit palaisivat Blackin suhteen ja tämä olisi taas mukiloimassa häntä.. tosin tällä kertaa Aranilla oli suunnitelma Blackin varalle. Sitä Black ihmettelikin, miksi Aran häntä mukana raahasi? Äsken olisi ollut täydellinen tilaisuus tappaa hänet, mutta Aran käski sitoa hänet?
"näytät aivan haltijalta.." Aran sanoi kääntäen katseensa pois Blackistä.
"ÄLÄ SANO NOIN!" Black korotti ääntään ja otti pari nopeaa askelta kohti Arania.
"sanoin jo.." Aran mutisi itsekseen.
"Olet todella outo, onko sinulla päämääräkin? Vai meinaatko talutella meitä pitkin metsiä ja viedä tee kutsuille linnaasi ja sen jälkeen nirhata?" Black aloitti kyselemään.
Aran pysähtyi ja Black oli vähällä törmätä tähän kun Aran kääntyi ympäri ja oli nyt kasvotusten Blackin kanssa.
"Päämäärä? hahah, kyllä on, mutta miksi sen sinulle kertoisin?" Aran kysyi halveksuen.
"huviksesi? Tottakai pitää aina paha juoni kertoa jotta uhrit paskoisivat housuihinsa sillä välin kun odottelisivat kohtaloaan" Black selitti muistellen satuja.. niissähän pahikset aina kertovat juonensa jollekulle, joka sen jälkeen estää sen.
"hm, sanotaan näin että Anemonella ei ole hätää, Papitaresta en mene takuuseen ja sinä tulet roikkumaan hirressä jahka saan Lilyn todistamaan sitä näkyä! Teidän tarinallenne ei tule onnellista loppua" Aran sanoi hymyillen.
Tosin Aranin hymy hyytyi kun hän tunsi voimakkaan iskun otsassaan, Black oli lyönyt oman päänsä tämän päätä vasten saaden Aranin nyt hoipertelmaan pari askelta taaksepäin. Aran joutui laskemaan Anemonen maahan, samalla kun itse polvistui alas pidellen toisella kädellä otsaansa josta tuli jopa verta.. Blackillä oli kova kallo! No, tottakai Black sai siitä hyvästä selkäänsä kiitos Amodin joka potkaisi Blackiä selkään, saaden Blackin huudahtamaan kivusta... tästä tulisi vielä pitkä matka.. eikä Blackiä pahemmin houkutellut joutua hirteen!

// *delaa* X___x nyt en voi ropettaa ku ammuit mut T^T //
Avatar

kuninkaan neuvonantaja
kuninkaan neuvonantaja

Viestit: 1857

Liittynyt: Su Joulu 02, 2007 12:08

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Maalis 03, 2008 9:56

Edellinen

Paluu Puutarha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia