Ylös, ulos ja lenkille || Sands


Suuri, kaunis pihapuutarha linnanmuurien sisäpuolella. Puutarhasta pidetään hyvää huolta ja aina vihreään aikaan se onkin kukoistava näky. Puutarhassa pidetään kesäisin myös juhlia, jos säät sallivat. Puutarhasta löytyy niin kauniita polkuja kukkaistutuksien välistä, kuin pieni koristelampikin. Vartiointi täällä on hieman huonompaa, mitä muualla linnan alueilla.

Valvoja: Crimson

Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Syys 17, 2014 6:57

Re: Ylös, ulos ja lenkille || Sands

Roswell kyllä oli kiitollinen lempeän liekin valaistessa lähiympäristöään, lämpimän valon saadessa huoneen vähemmän hämäräksi. Näkipä vanhus nyt jopa kunnolla eteensäkin, nähden jotain muutakin huonekaluista kuin niiden hennosti valaistut ääriviivat. Toki, selväähän se oli, että tuo piti niin velhoa kuin tuon luomaa tulipalloa silmällä, aivan varmuudenvaralta. Eihän demoni halunnut uskoa toisen olevan niin hullu, että tuo nyt tuikkaisi jotain tahallaan tuleen... Mutta ei sitä koskaan tiennyt, mitä "hauskaa" tuo luiseva veijari keksisikään. Ja hyvähän sitä oli olla varovainen tulen lähellä muutenkin; vaikka velho ei mitään tekisikään, Roswell voisi aivan itse vahingossa siihen tuleen kävellä, eivätkä seuraukset välttämättä olisi erityisen mukavat. Siitä toista ei voisi edes syyttää, eihän toinen näyttänyt omaavan kykyä lukea vanhan miehen ajatuksia...

Pieni hymähdys karkasi sarvipään huulilta kuullessaan toisen ilmoituksen, kuinka mitään kiirettä tuolla ei ollut sitä omaa puolta sopimuksesta saada. Ilmeisesti velho luotti edes sen verran vanhukseen, että oli valmis antamaan aikaa.
"Hyvä on sitten," tuo naurahti kääntyessään ympäri ja katsoessaan velhon löhöilyä nojatuolilla, toisen ilmeisesti löytäen oikein mieluisan paikan istuskelulle. Eipä laiheliini siltä näyttänyt, että olisi lähdössä omille teilleen erityisen nopeasti – mutta eihän Roswellillakaan kiire ollut, joten mitäpä tässä. Saihan velho jäädä, jos tuo haluaisi.

"Vai että olette niinkin hyväsydäminen tapaus, velhoseni," demoni virnisti toisen myöntäessä, kuinka tuolla oli kuin olikin ollut mielessään vanhan sarvipään kiusaaminen ja huijaaminen... Mutta oli lopulta sitten päättänyt, että se olisi ollut liian ilkeää. Ehkäpä vanhus ei ollut uskonutkaan koskaan kuulevansa tuota velhon suusta, mutta sehän oli vain hyvä asia hänelle. Ei tuo silti voinut vastustaa kiusausta hieman härnätä toista sen asian suhteen, tosin.
"Mutta se sopii minulle. Saatte osanne myöhemmin, kun sitä haluatte," Roswell hymyili nyökkäyksen kera. Mitäpä siinä, mukavampaahan se taisi olla ja odottaa kuninkaan käskyä, jos ei joutunut kärsimään kovista kivuista. Myöhempi ajankohta oli aivan hyvä.

"Tiedättehän, että juoruilla on tapana syntyä ja kiertää kovin nopeasti näiden muurien sisällä, velho hyvä. Muut kyllä huomaavat, milloin velho ja demoni ovat alkaneet liikkua yhdessä liian paljon," tuo kävi naurahtamaan velhon kyselyille Henryn suhteen,
"Ja ne juorut kyllä löytävät tiensä kuninkaan korviin. Hänen Majesteettinsa kysyi siitä minulta ja tietää," sarvipää kävi ottamaan pari askelta lähemmäs velhoa aivan vain siitä syystä, että keskusteleminen olisi mukavampaa lähekkäin. Ja sitähän varten neuvonantaja oli hankkinut hieman paremmat nojatuolit huoneeseensa, vaikka tuo vieraita harvoin sai.
"Sattuisitteko kenties haluamaan jotain, velhoseni? Pahoittelen, mutten yleensä pidä mitään tarjottavaa huoneessani... Mutta voi toki jotain hakea, jos haluaisitte."




((Niinpä juuri, siitä on leikki kaukana. On niin säälittävä pihahdus, ettei sitä edes leikiksi voi laskea, niin. Siellä se Roswell vain kujeilee ja kiemurtelee muka niin viattomana. Aina kyllä se nenu lähtee tutkimusmatkalle, kun silmä välttää. Black saa piiskaa, jos ei tottele.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Syys 17, 2014 8:16

Re: Ylös, ulos ja lenkille || Sands

Velho naureskeli itsekseen demonin kutsuessa häntä hyväsydämiseksi tapaukseksi. Ehkä tässä tapauksessa velhoa saattoi moiseksi kutsua, jotenkuten, mutta missään muussa yhteydessä hän ei näin kiltisti "leikkinyt" muiden kanssa. Osasyy tähän "kiltteyteen" oli se, että velho halusi päästä leikkimään demoneiden kanssa. Normaalisti kalju, hiljainen ja syrjäänvetäytyvä velho pysyi kaukana demoneista ja niiden kanssa leikkimisestä, mutta valkohapsinen Seth ei karttanut mokomien olentojen kanssa pelleilemistä. Virhe sinällään, olihan Blackilla kokemusta, kuinka demonien kanssa leikkimisellä oli aina hintansa ja jos totta puhuttiin, velholla ei ollut mitään haluja toistaa nuoruutensa tapahtumia. Ei nyt, kun hänellä oli jotain menetettävää, jälleen.

"Enhän minä voi sinua aina kiusata... Ties vaikka suuttuisit etkä pitäisi minusta enää. Ja meillä ei ole yleensä tapana pyydellä anteeksi tekojamme" velho hymisi, ennen kuin Roswell kävi vastaamaan hänen kysymykseensä. Tietenkin huhut liikkuivat hovissa ja levisivät kulovalkean tavoin, olihan velho itsekin saanut kuulla kuinka jotkut supisivat velhon ja demonin puuhastelevan jotain yhdessä. Tästä syystä kaljupää olikin vältellyt ihmisiä ja mahdollisia kysymyksiä, haluamatta sen pahemmin vastailla moisiin. Tosin jos joku oli velhon saanut kiinni ja kysellyt ohimennen, kertoi Black aina vain demonin kiusaavan ja häiritsevän häntä ja että velho itse ei haluaisi olla missään tekemisissä sarvipäisen kanssa. Ehkä osittain tuo oli tottakin, eikä velho sitä käynyt kieltämään.
"Oletin hänen ennemmin tai myöhemmin kyselevän... Ei hän tyhmä ole, yllättävänkin terävä poika... Mutta silti liian naiivi toisinaan" Katse pysyi lähemmäksi tulleessa sarvipäässä, jota tulipallo seurasi kiltisti kuin varjo konsanaan.
"Emmekö tehneet viimekerralla selväksi, ettemme pahemmin halua mitään tarjoiltavia..?" Seth virnisti "Pidä tarjoiltavasi. Ajattelin muuten vain viedä aikaasi, koska meillähän ei varmasti ole parempaakaan tekemistä".


//ON SEMMONEN KUMEA TURAHDUS ETTEI MITÄÄN RAJAA. Nyt se nenu pois tai tapahtuu hirveitä. Black kyllä antaa Lilyn piiskata mutta vain makuuhuoneen puolella //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ke Syys 17, 2014 10:35

Re: Ylös, ulos ja lenkille || Sands

Roswell vain naurahti huvittuneena toisen muka niin kovasti ollessaan huolissaan siitä, että ehkäpä demoni pahoittaisikin mielensä velhon kiusasta ja laittaisi välit poikki. Jaa-a, kuka tiesi. Harvapa olisi jaksanut tulla kokoajan kiusatuksi, ja vaikka Black aina tuntui niin kovin tympääntyneeltä ja halusi sarvipään pois luotaan tuon tullessa kyläilylle... Totuus oli, että omalla tavallaan molemmat osapuolet tarvitsivat toistaan aina välillä, syystä tai toisesta. Velho oli hyödyllinen apulainen, kuten myös demonikin – jos ei muulla tavalla, niin ainakin tuon kanssa pystyi "leikkimään" hieman pidempään, kuin tavallisen kuolevaisen... Ja eiköhän toinen siitä pitänyt.

Demoni pysähtyi sopivan välimatkan päähän kuuntelemaan toisen puheita, haluten tietenkin kysyä, jos tuo voisi hakea velholle jotain ennen kuin itse istahti alas; vanhana miehenä sitä kun ei kovasti haluttu istua ja nousta turhaan, kävihän se selälle ja jaloille. Roswell myhähti hieman toisen mainitessa, kuinka kuningas oli terävä poika – vaikkakin liian naiivi. Kyllä kai sarvipää siihen suurimmaksi osaksi oli samaa mieltä, kyllähän Henry oli aivan fiksu tapaus iästään huolimatta... Ja ehkäpä se nuoruus aiheutti vielä sitä naiiviuttakin, vaikka aivan samalla tavalla neuvonantaja ei sitä halunnut myöntää. Kyllähän kuningas tarvitsi vielä enemmän kokemusta... Mutta kyllä poika siltä tuntui, että omasi ainekset tulla hyväksikin johtajaksi.

"Teittekö?" Vanha sarvipää kävi virnistämään lopulta velhon muistuttaessa siitä viime kerrasta, kun tuo oli jotain käynyt tuomaan velholle aivan vain kohteliaisuuttaan. Muistihan hän tietenkin sen, mutta pitihän sitä toisen kustannuksella joskus pilailla. Ei se ollut kyllä erityisen mukavaa ollut demonillekaan, mutta joskus sitä vain piti vain kaivaa verta nenästä...
"No, ehkä suostun siihen sitten tämä kerran, olettehan olleet oikein kiltti poika," Roswell hymähti, astellen itse toiselle nojatuolille ja istuen alas,
"Haluaisin vieraideni poistuvan tyytyväisinä ja kylläisinä, mutta teen poikkeuksen tällä kertaa. Seuraavalla kerralla ette taidakaan olla niin onnekas, velho hyvä... Ellette miellytä minua tarpeeksi," keltaiset silmät kävivät kaventumaan viekkaina tuon hymistessä, mieluusti leikkien ja ärsyttäen velhoa nyt, kun toinen siihen antoi hyvän mahdollisuuden. Ehkäpä toinen sitä kaipasikin, kun kerran demonia tuli itse tapaamaan.

"Sattuuko teillä olemaan jotain muita pieniä projekteja työn alla?" Roswell kallisti hieman päätään katsellessaan velhon punaisia silmiä leijuvan tulipallon liekkien valaistessa toisen kalpeita kasvoja.




((Pieni pihahdus se on, eikä edes tappava sellainen. Kukaan ei edes huomaa, niin. Ehkäpä se nenu piiloutuu, kun noin kovasti käsketään... Mutta kohta se on taas nuuskimassa. Ja Lily ei anna Blackille piiskaa, Black saa piiskaa Aranilta.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti To Syys 18, 2014 4:25

Re: Ylös, ulos ja lenkille || Sands

Siinä missä sarvipäinen virnuili kysymyksensä kera, kävi myös valkohapsi virnistämään pienesti. Demoni sai rauhassa miettiä oliko viimekertainen tarpeeksi vai ottiko tuo taas riskin ja toisi jotain mukanaan seuraavalla kerralla, kun velhon asuntoon uskalsi pöllähtää. Ties mihin reikään se seuraava viini kaadettaisiin.
"Ainahan minä kiltisti olen" Seth vastasi demonin hymähdykseen, kallistaessaan päätään niin kovin viattomana. Siitäkin voitiin olla montaa eri mieltä, mutta velhon tokaisu olikin nyt lähinnä vain vitsailua. Seth oli kaukana kiltistä, eikä velhoa normaalissa olotilassaankaan kovin kiltiksi voinut luonnehtia.
"Tai ehkä sinä itse et halua lähteä vieraista, ellet ole tyytyväinen ja kylläinen" Seth kävi töksäyttämään virnuillen Roswellille, tuon kertoessa haluavansa vieraidensa poistuvan tyytyväisinä ja kylläisinä.
"Sinun miellyttämisesi ei ole minun tehtäväni, demoni hyvä" luisevampi jatkoi "Se on sinun tehtäväsi. Sinun pitää miellyttää minua, mikäli et tulevassa halua päätyä huonompaan kuntoon, mitä viime kerralla".
Seth oli vannottanut - tai no, Black oli vannottanut - itselleen, että hillitsisi itsensä ja ei kävisi ketään tällä kertaa satuttamaan, mutta mikäli demoni jatkaisi samaan malliin, saattaisi se itsehillintä lipsua. Roswellia ei voisi repiä nyt kappaleiksi - vaikka kuinka mieli tekisi - sillä demonia odotettiin myöhemmin jonnekin. Mikäli Roswell ei paikalle tullut tai saapuisi pahoinpideltynä, jäisi Seth kiinni teostaan varmasti... Ja se ei olisi hauskaa. Toisaalta, jotkut saattaisivat jopa kiittää velhoa siitä, että demoni "Katosi" hovista.
Mutta kuningas tuskin olisi kovin iloinen moisesta....

"Minulla on aina projekteja menossa" Punaiset silmät tarkkailivat demonia "Mutta ne eivät kuulu sinulle pätkääkään. Salaisuutensa kullakin, eikö?".
"Mutta kerro sinä, mitä oikein ajattelit tehdä tiedoilla siitä demonista...?" Velho kävi nojautumaan nyt eteenpäin tuolissaan "Mitä sinä siitä demonista haluat?"


// Hirrrrveän tappava törähdys. Kaikki kuolee. NENU PYSYY NYT POISSA! Ja pidä Aran kaukana Blackista Vice Versa, siitä ei tule kaunista jälkeä. Eikä Aran kyllä halua piiskata tuota luurankoa, teloitettavaksi mokomat samantien >:< //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti To Syys 18, 2014 6:25

Re: Ylös, ulos ja lenkille || Sands

Roswell ei kyllä voinut olla naurahtamatta velhon muka niin viattomana ilmoittaessa, että ainahan tuo kiltisti oli. Siihen ei kyllä tainnut kukaan uskoa, ei edes velho itse – ja demoni kyllä aika selvästi taisi ilmaista haluamattaankin, ettei tuo nyt aivan samaa mieltä ollut toisen käytöksestä.
"Nooh, olettehan kiltisti nyt ja käyttäydytte, se on tarpeeksi minulle tällä hetkellä. Toivon, että se käytös jatkuu tulevaisuudessakin. Vain kiltit pojat saavat kehuja," vanhus myhäili tuolissaan huvittuneena, sohien turhankin kärkkäästi ampiaispesää tikulla. Mutta ilmeisesti molemmat osapuolet olivat jo odottaneet moista piikittelyä, siitä oli jo oikeastaan muodostunut tapa näiden visiittien lomassa...

"No, no, velhoseni," sarvipää naurahti toisen vihjaillessa, että omaa napaa mokoma vain ajatteli, haluten itse oman tyydytyksensä, ennen kuin pois lähtisi,
"Yritän toki asettaa muiden tarpeet omieni edelle. Onhan se surkeaa nähdä teidän olevan nälissänne," virne käväisi vanhoille huulilla, kasvojen rypistyessä niiden ympärillä. Jonkun ulkopuolisen mielestä moiset puheet demonin ja velhon välillä olisivat varmasti olleet kovin pelottavia hetkiä, molempien osapuolien kiusaten ja vitsaillen jonkin voimakkaan kustannuksella, uhoten ja pöyhistellen rintaansa. Moni ei samaan olisi uskaltautunut, kukapa olisi halunnut velhon tai demonin vihat niskoilleen?

"Vai että olette sitä mieltä?" Roswell hymähti huvittuneena nojatessaan leukansa vasten kättään, eikä tuo aivan taitanut velhon mielipidettä jakaa. Kyllähän tuo monenkin seurassa alistui ja miellytti, mutta kyllä tämän yksilön täytyi ansaita se kunnia aivan omin neuvoin, jos tuo demonin halusi hyppivän pillinsä tahdissa. Vanhakin sarvipää osasi olla itsepäinen, eikä tuo tahtonut tehdä omaa "kesyttämistään" nyt liian helpoksi... Kai velho sentään piti haasteesta?

"Tiedättehän minun olevan utelias," demoni hymyili päätään kallistaen, ehkäpä hieman pettyneenä, ettei saanut kuulla niistä projekteista, jotka velhosta niin salaisia olivat. Silti tuo ei käynyt utelemaan sen enempää, antaen sitten ilmeisesti toiselle mahdollisuuden pitää edes joitain salaisuuksia – vaikka tiukkaahan se teki.
"Se pieni pirulainen ei omista mitään, mitä haluaisin, eikä kykene antamaan minulle mitään arvokasta," vanhus kävi ilmoittamaan kovinkin suoraan omista motiiveistaan,
"Koen sen vain olevan velvollisuuteni opettaa nuoremmat polvet oikeille tavoille," silmät katselivat velhoa edessään, pitäen katsekontaktin yllä. Eiköhän toinen jo tiennyt hänen syynsä, ei niitä salaisuuksia tästä taidettaisi löytää sen enempää.
"Hänen Majesteettinsa ansaitsee sen."




((Kuolevat korkeintaan nauruun. Roswellin nenu on jo tutkinut kaikki paikat moneen otteeseen, se kyllä ehtii. Kovin osaa tuo vanhus olla nopsa, jos on pakko. Ja Aran ja Black leikkivät nyt kiltisti, niin. Kyllä Aranin täytyy piiskata, että vaimoke oppii paikkansa. Sitten Aran voisi viettää teehetken Lilyn kanssa ja katsoa, kuinka kiltti vaimo tulee tarjoilemaan leipomiaan pikkuleipiä sievä essu päällä.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 28, 2014 12:35

Re: Ylös, ulos ja lenkille || Sands

Nopea hymähdys karkasi velhon suusta, demonin ilmoittaessa, että vain kiltit pojat saivat kehuja. Demoni selvästi tiesi leikkivänsä kirjaimellisesti tulella, mikä vain provosoi velhon kontrolloimatonta puolta liittymään leikkiin. Seth osasi kuitenkin pidätellä itseään, tiettyyn pisteeseen asti. Mikäli Roswell liikaa tökkisi hiillosta tikulla, kävisi se tuli myös roihahtamaan. Se olisi tietenkin huono velholle, ennemmin mitä kuolemattomalle demonille - tai no, näillä tiedoilla demoni oli kuolematon, velhon tilastojen mukaan - sillä velho jäisi varmasti kiinni tekemisistään.
"Minusta taas olisi kiehtovaa nähdä sinut nälissäsi" Velho kävi virnistämään demonin kertoessa yrittävänsä asettaa muiden tarpeet omiensa edelle ja että oli surkeaa nähdä muita nälkäisenä "Ja haluan myös nähdä sen, mitä kaikkea sinä olet valmis tekemään ravintosi eteen".

"Sitä mieltä olen, kyllä" Nuorempi myhisi kovinkin tyytyväisenkuuloisena, tarkkaillessaan kirkkaanpunaisella katseellaan alati huvittunutta demonia. Kyllä hän osasi arvata, ettei demoni ollut samaa mieltä hänen kanssaan, mutta demoniltahan ei nyt kysyttykään mielipidettä. Saisi velho sen varmaan kuulla ennemmin tai myöhemmin, kysyi sitä tai ei.
Utelias demoni todellakin oli, se oli tullut todettua jo muutamaan otteeseen. Harvinaisen ärsyttävä ominaisuus, jos velholta kysyttiin... Tai no, jos Hansilta kysyttiin, Seth puolestaan piti siitä että joku uskalsi hänen kanssaan leikkiä. Mutta sitähän velho ei suoraan sanonut, vaikka moinen suorastaan loisti hullusti virnuilevasta valkohapsesta. Velho piti kuitenkin kiinni sanoistaan, eikä sen enempää projekteistaan kertonut. Sen sijaan luisevampi kävi kuuntelemaan mielenkiinnolla mitä Roswell oikeastaan aikoi pikku pirun kanssa. Kuullessaan kovin ympäripyöreän vastauksen velho kävi hymähtämään pienesti, näyttäen kovin tyytymättömältä Roswellin vastaukseen.
"Olen yllättynyt että poika edes haluaa kuulla siitä pirulaisesta sen jälkeen, mitä tuo teki hänelle" Seth kävi tuhahtamaan "Onko pojasta tullut kostonhaluinen? Silmä silmästä...?... Jalka jalasta" Mitä huvittunein virnistys käväisi tummakaapuisen kasvoilla viimeisimmän huomautuksen myötä, aivan kuin tuo olisi muka kertonut hauskankin vitsin. Tosin, ainoa joka saattoi nauraa oli velho itse...


// Ei kun hajuun. Roswell on kohta kyllä nenätön jos jatkaa tuota peliä! BLACK EI OLE ARANILLE MIKÄÄN VAIMOKE JA NUO KAKSI EIVÄT TULE KOSKAAN LEIKKIMÄÄN KILTISTI! Aran, teehetki ja Lily eivät sovi samaan lauseeseen. Roswellille essu. //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Syys 28, 2014 3:53

Re: Ylös, ulos ja lenkille || Sands

Roswell kävi nostamaan kulmaansa kysyvänä velhon käydessä toteamaan, että hänestä taas olisi kovin mukava nähdä demoni nälissään, nähdä miten se vaikuttaisi tuohon. Hymy oli kyllä yhä vanhoilla huulilla ja omalla tavallaan koko ele oli vain yllyttävä, kuin halveksien väittäen, ettei siihen pisteeseen kyllä koskaan päästäisi – ja jos päästäisiin, aikoisi sarvipää viedä voiton ja toinen ei saisi siitä mitään hauskaa irti. Mutta jos totta puhuttiin... Tämä olisikin sitten se kaikista vaarallisin leikki, mihin Roswell voisi liittyä. Hänhän voisi tulla raadelluksi ja poltetuksi ilman mitään huolta kuolemasta, mutta nälkä... Nälkä se hänet voisi saada hengiltä. Eikä sarvipää ikävä kyllä tiennyt, mihin sitä oma nälkä voisi johtaa. Näin kylläisenä ja tyytyväisenä tuo tietenkin halusi kuvitella, että osaisi pysyä rauhallisena ja uhmata kuolemaa – mutta pystyisikö tuo? Eihän hän koskaan ollut nälkäkuoleman partaalla, eikä oikeastaan tiennyt, kuinka suuri se oma selviytymisvietti oli. Jos se menisi kaiken edelle, jotain kauheaa voisi tapahtua. Eikä demoni halunnut satuttaa muita.

"Entä jos minua ei huvita miellyttää teitä, velhoseni?" Vanhus kävi myhähtämään toisen toistaessa, minkä uskoi demonin paikan olevan. Kyllähän tuo mieluusti hyppäsi sieltä hieman vaarallisemmalta alueelta... No, heikolle jäälle oikeastaan, keskustelun kylläkin ollessa yhtä piikittelyä ja uhmausta joka tapauksessa. Oli hankala sanoa, mihin sekin sitten johtaisi, mutta mitä luultavimmin nuo kaksi jääräpäätä tulisivat vielä ottamaan yhteen myöhemminkin. Kunhan vain se harmiton "leikki" ei johtanut mihinkään liian vakavaan – mistä ei kyllä ollut mitään takuita. Oikeastaan Roswell oli aivan tyytyväinen, että puheenaihe vaihdettiin johonkin muuhun, ennen kuin tilanne kävi räjähtämään.

"Sitä en tiedä, velho hyvä," demoni kävi aloittamaan vastauksensa, antaen velholle nuhtelevan katseen tuon vitsaillessa kuninkaan puuttuvasta jalasta,
"En tiedä, tietääkö edes Hänen Majesteettinsa. Mutta haluan antaa Hänelle mahdollisuuden, tulee Hän sitten mihin tulokseen tahansa. En halua ainoan esteen olevan se, että se olisi mahdotonta," vanhempi miehistä nojasi vasten kättänsä, katsellen toista edessään pistävin silmin, harvoin räpytellen. Olihan neuvonantajalla omatkin syynsä tässä sopassa ja kenties tuo ei olisi erityisemmin arvostanut sitä, jos Henry olisi päättänyt armahtaa sen pikkupirun... Mutta sehän olisi vain pojan puoli kostosta. Mikäpä Roswellia estäisi tekemästä jotain itse? ...Vaikka kuninkaan kuoleman jälkeen, jos poika ei kestäisi ajatustakaan hyökkääjänsä rankaisemisesta? Pitkäikäinen ihminenkään kun ei nyt niin kauaa elänyt demonin mittapuulla.

"Vaikka Hänen Majesteettinsa haluaisi polttaa kirjan, en vastustaisi. Vaikka siinä kestäisi kauan, en valittaisi. Hänen Majesteettinsa täytyy tulla tulokseen itse ja tehdä parhaaksi näkemänsä päätös. Me vain annamme Hänelle kyvyn viedä päätöksensä loppuun asti, oli mitä oli."




((Et saisi hiirtäkään kaasutettua kuoliaaksi. Ja ei Roswellin nenuun saa koskeaaaa. Demoni tarvitsee sen. Ja kyllä se vaimoke-Black on nyt hiljaa ja kaataa Aranille teetä söpössä pienessä essussaan, niin. Arankin käyttäytyy, niin saa nähdä, kuinka velhon on pakko alistua ja olla kiltti vaimo. Kyllä Roswellkin voi laittaa essun päälleen, mutta Henry taitaisi hämmentyä.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Syys 28, 2014 8:05

Re: Ylös, ulos ja lenkille || Sands

Velhoa toden totta kiehtoi ajatus nähdä, miten pitkälle demonia voisi näännyttää ja mitä tuo olisi valmis tekemään selviytymisen kannalta, mikäli vaihtoehdot olivat vähissä tai jopa olemattomat. Olisiko sarvipäinen yhä yhtä rauhallinen ja inhimillinen vai saattaisiko vallan ottaa hieman eläimellisempi puoli, selviytymisvaistojen käydessä pakottamaan? Moiseen tilanteeseen demonia tuskin koskaan saisi, eihän velholla ollut valtaa moisia testailla kuninkaan neuvonantajalla ja Roswell itse tuskin suostuisi moiseen leikkiin vapaaehtoisesti. Sääli sinällään.

"Uskon että löydän kyllä keinon, millä saan sinut miellyttämään minua, demoni hyvä" Seth kävi hymisemään turhankin tyytyväisennäköisenä "Eri asia tosin on, kuinka pitkälle olen valmis menemään... Meillä kun on niin kovasti menetettävää tässä hovissa, enkä puhu vain omasta hengestämme".
Kyllähän Seth löytäisi keinoja ja leikkejä, millä demonia käydä komentamaan. Tosin Roswell ei ollut helppo tapaus, mutta haasteethan olivat aina hauskoja, tässä muuten niin kovin arkisessa ja yksitoikkoisessa hovielämässä. Velho olisi varmasti jo lähtenyt - oikeastaan jo silloin, kun Harald kuoli - ellei olisi mennyt naimaan siniveristä. Hänet oli syrjäytetty neuvonantajanvirasta nuoren kuninkaan toimesta, joten hänellä ei varsinaisesti ollut enää tekemistä täällä. Tietenkin hän auttoi Henryä silloin kun poika pyysi - nyt kun heidänkin välinsä olivat hieman parantuneet - mutta muussa tapauksessa velho oli kovin.. toimeton. Ja siitäkös mies turhautui ja antoi Sethin entistä enemmän ottaa ohjat, jotta jotain mielenkiintoista edes tapahtuisi.

Nuhtelevaan katseeseen käytiin vastaamaan mairealla virneellä, Demonin käydessä kertomaan haluavansa antaa kuninkaalle mahdollisuuden jalkansa vieneen demonin rankaisemiseen. Ehkä Henry ei sitä haluaisi, ehkä siinä kestäisi, mutta Roswell ei halunnut mahdottomuuden olevan esteenä. Jos velho jotain pojasta olki vuosien aikana oppinut, niin tuo ei ollut kovin kostonhaluinen... Joten voi olla, ettei Henry edes tehnyt tällä tiedolla mitään, jonka johdosta etsintöjä voisi periaatteessa kutsua turhiksi. Toisaalta, olihan Henry muuttunut. Ehkä pikkupirulainen saisi ansionsa mukaan.
"Kuinka... Tylsää" Seth kävi tuiskaisemaan noustessaan ylös tuolilta "Oletin jotain radikaalimpaa. Toisaalta, mitä tuollaiselta piimältä ja sellaiselta rauhankyyhkyltä voisi olettaa".
"Jos Henry ei sillä tee mitään, haluan sen itselleni" Seth kävi yllättäen töksäyttämään lähtiessään kävelemään ympäri huonetta, pitäen kuitenkin katseensa demonissa, kuin pahainen petoeläin joka saalistaan piiritti "Minä voisin keksiä sille hauskaakin käyttöä".
Seth ehkä keksikin, mutta velho itse ei ollut kovin samoilla linjoilla tämän tempauksen kanssa loppupeleissä... Demonien kanssa kun piti olla varovainen.


// Kaikki kaasutan. Sinun tuhnusi on ne, mille nauretaan, senkin amatööri. Roswell ei tarvitse nenää. Black ei ole vaimoke eikä kaada Aranille mitään muuta kuin myrkkyä. Ja Aran ei halua tuollaista kaljua luuviulua vaimokeeksi edes! Alistaa ja nöyryyttää Aran kyllä voisi mutta ei tällä tavalla. Henry kyllä hämmentyisi siitä, kovasti. Pyytäisi Roswellin ottamaan essun pois, ellei aio sitten kokata... //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Syys 28, 2014 11:14

Re: Ylös, ulos ja lenkille || Sands

Roswell myhähti toisen ilmoittaessa kovinkin uhmaavana, että hänhän saisi vanhuksen vielä alistumaan ja miellyttämään. Eipä tuo tuntunut erityisen huolestunut olla siitä, ikään kuin epäillessä, että se koskaan tulisi tapahtumaan... Ellei demoni sitten itse halunnut leikkiä kiltisti syystä tai toisesta, mikä kyllä voisi tapahtua. Mutta eihän se olisi sama. Molemmat tietäisivät, että tämä tapahtuisi vain, koska sarvipää sitä itse haluaisi. Velho ei olisi saanut sitä tapahtumaan, eikä oikeasti edes toista kontrolloisi. Se tuskin olisi hauskaa, enemmänkin säälittävää ja merkki velhoparan häviöstä. Kyllähän Roswell taas hieman yllytti toista, mutta liian pitkällehän tuo ei halunnut velhon menevän. Jos muita henkilöitä käytiin sotkemaan soppaan, olisi silloin vaakalaudalla aivan liikaa. Eihän kenenkään muun tarvinnut tulla satutetuksi vain siksi, koska neuvonantaja ja velho leikkivät mitä omituisimpia leikkejä keskenään.

Keltaiset silmät pitivät katseensa luisevassa miehessä tuon tiuskaisten noustessa nojatuolilta jaloilleen, vanhan sarvipään sen suurempia reagoimatta. Velho sai tuhista aivan rauhassa, kuinka kaikki oli nyt niin tylsää, kun demoni ei omannut mitään julmaa suunnitelmaa inhoamansa pikku paholaisen opettamiseksi – mutta eiköhän Roswell juuri aikaisemmin ollut sanonut, ettei luuviulun miellyttäminen kuulunut hänelle? Eipä siis viihdyttäminenkään ja hitaasti se leveä virne palasi vanhuksen kasvoille tuon vain istuskellessa tuolissaan rauhallisesti, antaen katseensa seurata toisen miehen levotonta talsimista.

"Pelkään pahoin, ettei Hänen Majesteettinsa ole tehnyt vielä päätöstä tämän asian suhteen. En ole halunnut hoputtaa, kiirettä meillä kun ei ole. En siis voi paljastaa mitään, mitä en vielä tiedä. Teidän täytyy olla kärsivällisempi, velho hyvä," Roswell hymähti kuunnellessaan toisen moitteita niin hänen kuin kuninkaan rauhanomaisesta luonteesta. Vanhus kävi nostamaa laiskasti kädellä tuetun päänsä vaihtaessaan hieman asentoaan nojatuolissa, katseen yhä seuratessa velho.
"Muistatteko sopimuksemme, velhoseni?" Demoni kysäisi huvittuneena toisen vaatiessa kirjaa itselleen, jos kuningas ei sitä käyttänyt. Ilkikurinen virne huulillaan, tuo halusi nähdä, muistaisiko toinen – ja ymmärtäisikö tuo, miksi pyyntönsä oli kovin huvittava sarvipään mielestä.

"Kirja on nyt minun sopimuksen mukaan. Ei teidän. Annan Hänen Majesteettinsa päättää sen kohtalosta, mutta jos Hänen Majesteettinsa antaa kirjan omaan käyttööni... Sitten kenties voimme harkita. Jos maksatte sopivan hinnan," neuvonantaja naurahti, nauttien kyllä kiusoittelusta ollessaan muka niin ovelasti niskan päällä velhon omien toimien johdosta. Eihän tässä nyt ollut kyseessä mikään liian tärkeä asia velholle ja ei Roswell edes paljoa olisi halunnut vastalahjaksi, mutta hauskaahan se oli demonista joskus olla hieman pirullisempi...




((Ei tarvitse suuttua, kyllä me paremmat ja kokeneemmat ymmärrämme, että kaikilla ei vain ole sitä kykyä. Se on aivan normaalia, jotkut meistä vain ovat epänormaalimpia ja omaavat kyvyn. Kyllä se Roswell nenunsa haluaisi pitää, siellä se taas tuhisee tutkimassa. Aran nyt istuu nätisti, Blackin täytyy oppia paikkansa maailmassa ja se on aivan hyvää nöyryyttämistä ja alistamista. Samalla Aran saa myös näyttää Blackille, kuinka tuollainen neiti ei saa pidettyä prinsessaa itsellään. Kyllähän Roswell jotain pientä voisi Henrylle kokata. Mutta eihän sitä essua kannata ottaa pois, eihän tuolla ole muita vaatteita sen alla...))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Syys 29, 2014 6:53

Re: Ylös, ulos ja lenkille || Sands

"Kärsivällisyys ei ole meidän vahvuuksiamme" Valkohapsinen kävi hymähtämään demonin todetessa, että heidän täytyisi olla kärsivällisiä nyt, kun kuningas ei vielä päätöstään ollut tehnyt "Varsinkaan, kun meillä on tylsää".
Velho oli kyllä valmis veikkaamaan, ettei Henry halunnut demonin tiedoilla mitään tehdä. Eihän niistä kuninkaalle hyötyä olisi, ellei itse pirulaista saataisi tänne, kuninkaan luokse. Ja luiseva oli varma, ettei nuori kuningas ikinä halunnut enää nähdäkään sitä demonia. Sääli sinällään, velho olisi halunnut kyllä nähdä sen pirulaisen, joka monarkin jalan oli vienyt. Mutta, ehkä hän sitten yksin leikkisi vaarallisia leikkejä, myöhemmin, jahka Henry nyt päätöksensä oli tehnyt...

"Muistan kyllä" Velho vastasi ykskantaan demonin kysymykseen, Roswellin jatkaessa muistuttamista siitä, että kirja oli nyt hänen ja hän ensisijaisesti oli antamassa Henryn päättää, mitä sille tapahtuisi. Mikäli Henry päättäisi olla käyttämättä kirjan tietoja ja antaisi demonin pitää kirjan, olisi Roswell valmis harkitsemaan siitä luopumista, jos hinnasta sovittiin. Velho kävi naureskelemaan huvittuneenrauhallisena, samalla kun askel kävi viemään lähemmäksi istuvaa demonia.
"Kirja on sinun ja sen saat pitää. Tuhoa se vaikka, jos haluat" Velho pysähtyi demonin eteen, käyden kumartumaan kasvotusten tuon kanssa "Mutta mistä tiedät, etten kopioinut tietoja talteen?".
Virne kävi kohoamaan velhon kasvoille, tuon näyttäessä turhankin omahyväiseltä tilanteen suhteen.
"Lupasin kirjan sinulle, en demonia. Mikäli poika ei halua sitä pirua läksyttää, otan sen käyttöön omiin projekteihini. Sentään se on jollain tasolla tuttu, joten se olisi täydellinen kohde. Tuntemattoman kanssa on paha lähteä leikkimään... Meillä on siitä kokemusta".


//... Parempi alkaa nukkumaan toinen silmä auki mä tulen ja turautan päin sun näköä. Roswell ei saa pitää nenuaan. Aran ja Black eivät ryhdy tähän leikkiin nyt, anna kun he vain tappavat toisensa nopeasti. Black on erimieltä sen prinsessan pitämisen kanssa. Ja juu ei älä ota sitä essua sitten pois, menee Henry vielä punaisemmaksi. eikun //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Ma Syys 29, 2014 10:19

Re: Ylös, ulos ja lenkille || Sands

Roswell hymähti virneen kera velhon käydessä väittämään, ettei kärsivällisyys ollut yksi tuon vahvuuksista. Niinpä niin, kenties – kenties juuri siksi vanhus halusikin siitä muistuttaa ja pakottaa toisen tulemaan toimeen heikkouksiaan käyttäen. Sehän olisikin hauska haaste – no, ainakin hänelle katsoa vierestä, jos ei sitten velholle. Olihan demonilla paha tapa kaivaa verta nenästään tuon laiheliinin suhteen, eikä tämäkään kiusaaminen ollut lainkaan erilaista. Eipä se taitaisi koskaan loppuakaan, ellei velho onnistunut jotain ässää hihastaan vetäisemään – ja siinäkin tapauksessa Roswell taitaisi aivan piruuttaan yrittää löytää nyt edes jotain, jolla toista ärsyttää...

Silmät seurasivat toisen miehen kulkua huoneessa, eikä vanhempi kahdesta vaivautunut sen suurempia liikkumaan, vaikka velho lopulta suuntasi matkansa sarvipään eteen naureskellen. Siihenpä se velho pysähtyikin, saaden demonin vilkaisemaan ylemmäs, pitkän miehen tietenkin ollessa nyt paljon korkeammalla Roswellin istuskellessa nojatuolissa. Eikä kyllä tuollakaan hymy minnekään kadonnut, ryppyisten kasvojen virnistäessä huvittuneena toisen luisevien kasvojen laskeutuessa samalle tasolle.
"Kun katselen teitä, tunnutte harvoin sellaiselta henkilöltä, joka ajattelisi niin pitkälle velho hyvä," sarvipää hymähti toisen vihjaillessa, että ehkäpä tuo olikin jo kopioinut kirjan tiedot talteen omaa käyttöään varten, eikä kirja siten enää ollut tarvittu,
"Enkä siinä tapauksessa uskoisi, että olisitte hetki sitten kirjaa takaisin pyytänyt, jos ette sitä tarvitsisi..."

Neuvonantajalla oli tosiaankin syitä epäillä, mutta oikeastaan se ei ollut hänelle niin tärkeää. Ehkäpä tuo epäili, mutta mitä siitä, vaikka velho ei olisi tietoja kopioinutkaan? Tai vaikka olisi? Eihän se paljoa mihinkään vaikuttanut, mutta tahallaanhan vanhus nyt toista kiusasi.
"Mutta jos totta puhumme, velhoseni... Jos Hänen Majesteettinsa käskisi minun hankkiutumaan eroon kirjasta, voi olla, että olisin vahingossa kirjoittanut tarvitsemani tiedot jollekin toiselle paperilappuselle aivan varmuudenvaralta," Roswell hymähti, ilmoittaen että hänelläkin oli joitain suunnitelmia pienen pirulaisen suhteen, jos nuori kuningas mokoman oli päättänyt armahtaa. Kuten tuo oli jo sanonut, pitäähän hänen kunnolla ne nuoremmat opettaa tavoille, jos noin yrittivät nenille hyppiä...

"Jos haluat käyttää sitä otusta, en vastusta. Eihän se minulle kuulu. Mutta jos Hänen Majesteettinsa ei sitä demonia halua kutsuttavan lähelleen, pidän huolen siitä, velho hyvä. Estän teitäkin, jos minun täytyy," demoni kertoi omat mielipiteensä velhon suunnitelmista, kallistaen päätään toiselle puolelle,
"Mutta jos hyvin käy ja molemmat haluamme samaa, voi olla parempi jos teemme yhteistyötä. Toinen demoni rinnallanne voisi tulla hyödyksi."




((Ei minua kauheasti pelota tuollaiset pikkutuhnut. Joudunhan jo nukkumaan omassa kaasukammiossani, siinä kyllä tottuu pahempaan. Kyllä se Roswell haluaa nenunsa nyt pitää, piiloutuu peiton alle. Aran ja Black ovat nyt molemmat hiljaa ja tekevät työnsä. Blackin pitää ymmärtää, että vaimokkeet eivät saa prinsessoja. Roswell taas voisi essu päällään sitten tehdä vaikka munakkaan, miten olisi?))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Loka 04, 2014 6:06

Re: Ylös, ulos ja lenkille || Sands

Mitä huvittunein virne kävi nousemaan valkohapsisen kasvoille, Roswellin todetessa, ettei velho vaikuttanut henkilöltä joka kovin pitkälle ajatteli loppupeleissä.
"No mutta Roswell" Seth aloitti myhäillen "Voisimme ottaa itsemme noista sanoista!"
"Mutta... Tapana ei ole suuttua totuuksista... yleensä" Velho kävi nojautumaan kauemmaksi demonista, huokaisten dramaattisesti "Emme ottaneet mitään talteen.. Joskin meillä on hyvä muisti. Kaikki on vielä tuoreena mielessä, täytyisi vain kirjata ylös... Ja jos jotain unohtuu, kenties etsiä uudestaan, muualta".
"Toimme kirjan heti, kun löysimme oikeat tiedot... Mitä sitä turhaan viivyttelemään, eikö?" Velho kävi hymähtämään, katsellessaan alas demoniin.
Roswell kertoi myös, että todennäköisesti itse olisi ottanut tietoja ylös, vaikka Henry käskisikin hankkiutua kirjasta eroon. Moinen pieni, jokseenkin kiero ominaisuus demonissa huvitti velhoa, vaikkei hän sitä ääneen sanonut. Ehkä sen saattoi kuitenkin nähdä helposti kalpeilta kasvoilta. Demoni ei myöskään käynyt vastustamaan, mikäli velho toista demonia alkaisi kiusaamaan, mutta mikäli Henry ei haluaisi sitä pikkupirua lähellekään itseään, kävisi Roswell estämään velhoa aikeissaan.

"Sen minä haluaisin nähdä. Sinusta ei ole estämään minua, ellen unohda täysin lukemaani ja et anna minulle kirjaa enää ikinä takaisin, mikäli tietoja en muualta satu löytämään" Tummaan pukeutunut hymähti kuivahkosti, eikä näyttänyt kovin vakuuttuneelta demonin pienistä uhkailuista.
"Sinun pitää suostutella poikaa. Vähän autat häntä päätöksessä, hänhän niin kovasti halusi sen demonin elävänä tai kuolleena, kun jalkansa oli juuri menettänyt" Katse kävi kaventumaan pienesti sanojen myötä "Et anna hänen anteeksiantavalle luonteelle nyt periksi. Hän haluaa sen demonin vielä, aivan varmasti."
Tai ehkä se oli velho, joka sen demonin halusi... Tai halusi nähdä sen, kuinka Henry lähti edes vähän samoille linjoille, mitä isänsä aikanaan. Kansakin tykkäisi nuoresta kuninkaasta varmasti enemmän, jos tuo muuttaisi vähän ajatusmaailmaansa...


((Kannattaisi pelätä. Tulee semmonen myrkkytuhnu että sinäkin kaadut. Roswell pois peiton alta ja nenä irti. Aran ja Black ei ole ikinä hiljaa. No okei Black on melko usein hiljaa, mutta Aran ei. Roswell voi tehdä essu päällä mitä vaan, kunhan ei käänny selin Henryä päin //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Loka 05, 2014 3:10

Re: Ylös, ulos ja lenkille || Sands

Roswell hymähti, eikä näyttänyt erityisen pahoittelevalta velhon muka niin kovasti loukkaantuessa aikaisemmista sanoista. Eipä niitä sanoja myöskään käyty syömään, vanhuksen vain istuessa nojatuolissaan ja odottaen, antaen tilanteen avautua omalla painollaan. Kävipä luuviulu viimein myöntämään, ettei tuo yleensä totuuksista suuttunut, huokaisten kovin teennäisesti perääntyessään. Se oli vain merkki demonille virnistää huvittuneena, voitokkaana. Oikeaan tuo oli osunut... Eikä kyllä oikeastaan ollut sitä edes epäillyt, jos totta puhuttiin.
"Jotain sellaista odotinkin teiltä, velhoseni," Roswell naurahti vastaukseksi, olettaenkin, että kirja oltaisiin hänelle kiikutettu heti sen löydyttyä. Saman kai demonikin olisi tehnyt, jos hän olisi löytänyt tarvittavat tiedot pikkupirusta... Mutta siinä tapauksessahan hänen ei olisi kirjaa edes pitänyt antaa velholle. Kertoa kyllä, mutta tietoja ei oltaisi luovutettu kenellekään muulle, kuin kuninkaalle. Velho niitä ei nyt tarvinnut...

Tumma kulma kävi nousemaan toisen uhotessa, ettei sarvipää velhoa kyllä kykenisi pysäyttämään, jos tuo aikoisikin käydä sen punaisen paholaisen kutsumassa – ellei luiseva mies onnistuisi unohtamaan kaikkea tarvittavaa. Vanhempi miehistä kuitenkin vain hymyili päätään kallistaessa, ottaen sen sitten ilmeisesti haasteena – ja saman velhokin taisi kyllä tehdä.
"Nooh, jos oma läsnäoloni ei teitä ärsytä tarpeeksi, niin kenties sitten pikkulinnut voisivat liverrellä kuninkaan korvaan jotain pientä suunnitelmistanne... Ehkäpä se olisi estettä tarpeeksi," neuvonantaja virnisti, olen tarpeeksi ilkeä jopa mainitsemaan velhon suunnitelmista, jos tuo niillä alkoi Roswellia itseään uhkailla. Henryn halut menivät nyt toisen edelle.

"Hänen Majesteettinsa saa päätöksen tehdä aivan itse, velho hyvä," vanha demoni virkkoi velhon ilmoittaessa, että tuon pitäisi suostutella ja usuttaa poikaa sen pikkupirun kimppuun. Selvästikin neuvonantaja itse oli aivan toista mieltä, katsellen kalpean miehen luisevia kasvoja.
"En usko Hänen Majesteettinsa tarvitsevan taas yhtä sellaista henkilöä, joka kokoajan yrittää komentaa kuningasta tekemään asioita oman mielensä mukaan," Roswell hymyili kulmaa kohottaessaan,
"Tämä asia etenkin on täysin Hänen Majesteettinsa käsissä, velhoseni. Joko Hän päättää kostaa tai olla kostamatta. Siihen minä – tai te – emme saa puuttua. Sen valinnan täytyy olla Hänen Majesteettinsa mielestäkin se paras – ja ennen kaikkea sellainen, johon Hän päätyi itse."




((Et taida edes päästä huoneeseeni ilman kaasunaamaria, joten sinne se sinun tuhnusikin katoaa kuin pieru Saharaan. Roswell menee piiloon sängynkin alle. Nenää ei saa viedä. Aranin ja Blackin pitää nyt olla hiljaa ja ymmärtää paikkansa. Black nyt tarjoilee uudelle herralleen leipomiaan pikkuleipiä ja Aran on herrasmiehenä Lilyn vieraana, niin. Ja pakkohan sen demonin on kääntyä, kun paistaa sitä munakasta. Näyttääkö vanha demoni aika lihaksikkaalta ikäänsä nähden? Selkä siis.))
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Loka 05, 2014 6:48

Re: Ylös, ulos ja lenkille || Sands

"Luuletko että se poika meitä estäisi, jos jotain välttämättä haluaisimme?" Velho kävi lähes kuiskaamaan, katseen kaventuessa "Minulla on tapana saada mitä haluan, ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella" Virne pysyi kasvoilla, eikä velhosta oikeastaan ottanut selvää vitsailiko tuo vain vai puhuiko totta. Tietenkään Black ei kävisi Henryä uhmaamaan, pitihän velho jollain tasolla nuoresta kuninkaasta, mutta Seth halusi antaa sen kuvan velhosta, ettei tuota todellakaan pidätellyt mikään. Ja jos Seth sai päättää, mikään ei myöskään heitä pidätellyt.
Kuitenkin, se alati huulilla pysynyt virne kävi katoamaan Roswellin kertoessa, ettei aikonut painostaa tai kannustaa Henryä yhtään päätöksen suhteen. Pikkupirun kohtalo oli täysin Henryn päätettävissä, eikä kukaan saisi kuulemma kuninkaan päätökseen vaikuttaa tai painostaa tuota. Velho näytti kirjaimellisesti pettyneeltä, eikä hetkeen sanonutkaan mitään Roswellin suljettua suunsa.

"NO! Tiedän kyllä toisen, joka varmasti suostuttelee kuninkaan koston puolelle" Velho kävi yllättäen hihkaisemaan, virneen noustessa takaisin "Siskonsa on valmis tekemään mitä vain, saadakseen kostaa Henryn menetyksen. Ehkä me menemme kertomaan Lilylle, että moiseen olisi mahdollisuus... Jos vain Henry olisi sitä mieltä".
"Joten, tee mitä haluat, minä teen mitä minä haluan" Velho hymähti, käydessään askeltamaan pois demonin luota, kohden ovea, kääntyen kuitenkin vielä demonin puoleen.
"Katsotaan sitten, kumpi vie voiton. Siskon suostuttelu vai sinun lässytykset itse päättämisestä" Velhon puhuessa valkeat hiukset kävivät katoamaan, näyttäen imeytyvän latvoja myöten takaisin velhon pääkoppaan, jättäen jälkeensä sen tutun kaljun.


// Sinun kaasusi eivät minua kaada. Minun kaasuni pieksee sinun kaasusi mennen tullen. Pois sängyn alta, nenä viedään nyt. Aran ei todellakaan kuuntele toisilta käskyjä saatikka ole hiljaa ja Blackillehän ei kukaan näytä paikkaa, niin. Black ja Aran eivät leiki kiltisti keskenään. Eivät jaa leluja hiekkalaatikolla. Ei taida Henry kyllä katsella Roswellin selkää nyt kyllä yhtään ettei tule nenäverenvuotoa sen enempää //
Avatar

Kreivi
Kreivi

Viestit: 1558

Liittynyt: Pe Elo 27, 2010 1:40

Paikkakunta: Vattavaivane lehemä

Viesti Su Loka 05, 2014 8:14

Re: Ylös, ulos ja lenkille || Sands

Roswell katseli velhoa hymy huulillaan, kuunnellessaan toisen mielipiteitä. Velho ei uskonut, että kuningas kykenisi tuota estämään, jos laiheliini nyt jotain kovasti haluaisi tehdä – tuolla kun oli kuulemma tapana saada kaikki mitä halusi tavalla tai toiselle. Demoni näytti vain olevan huvittunut, löytäen moisen uhman enemmänkin söpöksi, oli se sitten totta tai ei.
"Nooh, sehän tietenkin riippuu siitä, miten Hänen Majesteettinsa asiaan suhtautuu," vanhempi miehistä myhäili, sukien hieman velhon valkoisia, pitkiä hiuksia sormillaan,
"Jos Hänen Majesteettinsa on kovasti sitä mieltä, ettei halua kyseistä demonia lähelleen... Uskoisin, että vartijat tekevät työmme puolestamme teidän estämiseksi, eikö?" Roswell naurahti, varmaankin vieden suurimman osan hauskuudesta mainitessaan jo heti, ettei aikonut lähteä leikkimään velhon kanssa siinä asiassa sen enempää. Pitihän tuo leikkimisestä ja kiusaamisesta, mutta kuninkaan käskyt otettiin vakavasti ja ne aiottiin hoitaa oikealla tavalla.

Vanhuksenkin oli pakko myöntää, että se tympääntynyt ja pettynyt ilme velhon laihoilla kasvoilla oli kovin huvittava, saaden demonin itsensä vain hymyilemään hieman leveämmin, tarkastellen toista innolla ja odottaen mielenkiinnolla seurauksia. Nopeasti se laiha mies näytti pääsevän yli pettymyksestään, hihkaistessa jo innostuneena omat suunnitelmansa. Kovastipa toinen näytti haluavan kuninkaan kääntyvän koston puolelle, eikä näyttänyt hyväksyvän sitä vaihtoehtoa, että ehkäpä poika ei sille tielle halunnutkaan lähteä. Jos totta puhuttiin... Roswellkin olisi silloin hieman pettynyt, mutta enemmänkin omasta puolestaan, kuin ajattelisi kuninkaan päätöksen olevan huono. Velho kuitenkin aikoi ilmeisesti käyttää sitten Henryn siskoa apunaan, yrittäen usuttaa prinsessan veljensä kimppuun vaatimaan kostoa.

"En usko, että minun pitäisi estää sinua jo nyt, velho hyvä," sarvipää hymyili, katsellen velhon kävelyä kauemmas aina makuuhuoneen ovelle asti,
"Näemme kai sitten, kuten sanoitte. Hänen Majesteettinsahan on kuningas," lämmin naurahdus karkasi neuvonantajan huulilta, luottaen Henryyn sen verran, että tuo kykenisi pitämään pintansa näin henkilökohtaisessa asiassa. Pojan tämä päätös oli ja sen demoni toiselle aikoikin kertoa. Saivathan kaikki muut kertoa oman mielipiteensä, mutta Roswell teki mitä pystyi pitääkseen huolen, että se oli kuitenkin lopulta Henryn päätös.
"Aiotteko lähteä jo?"




((Kaasujasi kukaan ei huomaa normaalissa huoneilmassakaan, eivät ole edes tarpeeksi voimakkaita tuoksuja. Roswell pysyy siellä piilossaan, kunnes katse välttää. Sitten käydään taas nuuskimassa. Aran ja Black ovat nyt molemmat hiljaa ja leikkivät nätisti, tai tulee piiskaa ja demoni käy nappaamassa Lilyn, kun ovat nuo muut sulhasehdokkaat tuollaisia neitejä tai pikkupoikia. Roswell on ainoastaan oikea mies karvaisella rinnallaan. Ja hyi Henry älä katso vanhan miehen pyllyä sitten.))
EdellinenSeuraava

Paluu Puutarha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö