Susi vai leikkisä koiranpentu? || Aksu


Suuri, kaunis pihapuutarha linnanmuurien sisäpuolella. Puutarhasta pidetään hyvää huolta ja aina vihreään aikaan se onkin kukoistava näky. Puutarhassa pidetään kesäisin myös juhlia, jos säät sallivat. Puutarhasta löytyy niin kauniita polkuja kukkaistutuksien välistä, kuin pieni koristelampikin. Vartiointi täällä on hieman huonompaa, mitä muualla linnan alueilla.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Elo 17, 2009 9:14

Susi vai leikkisä koiranpentu? || Aksu

Kalmankoira

Pitkästä aikaa puutarhalla... Vaikkakin kukat olivat jo nukkumassa ja ummessa, eivätkä loistaneet värejään niinkuin aina päivällä. Kalma tosiaan hieman harmitteli sitä, ettei todellakaan ole nähnyt tätä puutarhaa täydessä kukka loistossaan. Eikä kyllä ikinä tulekkaan näkymään ellei pistä jota kuta herättämään häntä kun tulee pilvistä, mutta eihän Kalma oma pikku imago sellaista sallinut. Murhaaja joka tykkäsi kukkien katselusta? Johan siinä nolaisi itsensä.
Se miksi Kalma oli sitten tullut puutarhaan... syy oli vain siinä, että hän halusi olla omassa rauhassa ja lepuuttaa aivojaan kaikessa rauhassa ilman mitään ongelmia tai huhkimista. Tosin ihmis muodossaan Kalma ei ollut tällä kertaan, vaan oli käpertynyt mustana karvaisena mönttinä erään puskan lähelle. Tuota tuskin edes erotti pusikon seasta ja niin se oli tarkoituskin. Saisi olla varmemmnin omassa rauhassa miettimässä asioita ja vain olla ja unohtaa murheet- joita hänellä olikin kasapäin.

//Njaah, lyhyt mutta tällä mennään :)//
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 17, 2009 9:45

Lily

Vaikka ilta oli jo muuttumassa yöksi, Lily oli yhä hereillä.. ja tällä kertaa ihan syystäkin. Hän oli - jälleen kerran - riidellyt Blackin kanssa, jonka johdosta Black oli kadonnut kuin tuhka tuuleen ja Lily juossut pois paikalta sen enempiä välittämättä minne oli menossa. Yllään Lilyllä oli jo tähän ainaa vain yö asunsa -pitkä, ohut valkoinen mekko - ja satiininen aamutakki.. eihän se tietenkään ollut mikään maailman säädyllisin asu hyppiä pitkin linnaa, mutta tähän aikaan linnassa ei muutenkaan ollut paljoa liikettä.. Yksi paikka missä sitä ei ainakaan ollut oli puutarha.
Tietyistä sysitä Lily suuntasi juuri puutarhaan.. puutarha oli aina ollut hänelle rauhan tyysija ja lisäksi hän oli perinyt äidiltään rakkauden kukkia ja luontoa kohtaan, joten puutarha oli täydellinen paikka rentoutua ja miettiä asioita itsekseen.

Nopein ja varmoin askelin Lily käveli kädet puuskassa peremmälle puutarhaan täydessä hiljaisuudessa. Hänen teki mieli itkeä, mutta hän oli liian vihainen juuri nyt itkeäkseen.. Lisäksi hän ei halunnut vollottaa yksin pimeässä kuin mikäkin pikku kakara, olihan hän jo lähestulkoon aikuinen nainen. Lily tosinaan luuli olevansa yksin puutarhassa, eikä hän todellakaan ajatuksissaan ja huonolla yönäöllään huomannut Kalmaa joka loikoili pimeässä puskan vieressä, samalla kun hän käveli vain muutaman metrin päästä Kalman ohi.

//ei haittaa kunhan etiä päin päästään :) //
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Elo 18, 2009 11:01

Kalmankoira

Ja niin sekin rauha sitten rikkoutui ihan kokonaan kun joku avasi puutarhaan johtavan oven, joka sai Kalman nostamaan aavituksen päätään tassujensa päältä ja höristämään korviaan ollen hyvinkin tarkkaavaisen oloinen. Heti aavekoira ei nähnyt tulijaa kunnolla, kiitos edessä olevan kukka puskan. Mutta kun tulija sitten paljastui ja käveli hänen ohitseen tunnisti Kalma heti tuon Lilyksi. Kalma nousi ylös puskan juurelta vähän näkyvämmälle paikalle.
"Hei..." Kalma sanoi hännän huiskaten laiskasti alhaalla roikkuen, mutta merkki oli ihan selvä: ei Kalmalla pahat olleet mielessä prinsessalle. Milloinkohan sitten olisikaan ollut? Ei kertaakaan, mutta kaikki ovat aina vain vetäneet prinsessan pois hänen luontaan kun hän halusi vain puhua ja jutella tuon kanssa. Ehkä hänellä nyt siihen olisi mahdollisuus? Edes ihan pieni? Tosin Blackin paikalle pöllähtäminen ei olisi mikään hirveä ihme ja viimekertaisen tapahtuman aavekoira muisti vielläkin turhankin selvästi.

"Mitä te täällä tähän aikaan?" Kalma kysyi astellen muutaman koiran askeleen prinsessaan lähemmäs, mutta jäi vielä sopivan matkan päähän. Ties kuka heidät vielä yllättäisi..
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 18, 2009 11:42

Lily

Kuullessaan jonkun tervehtivän häntä, Lily kääntyi äkkiä ympäri ja oli vähällä kiljaista nähdessään mustan koiran takanaan, mutta sai estettyä kiljaisunsa nostamalla molemmat kätensä suunsa eteen. Hetken aikaa Lilyllä meni tajuta että koira oli Jack.. olihan hän ennenkin nähnyt tuon koira muodossaan, mutta siitä oli sen verran aikaa ettei Lily edes muistanut sitä, muuta kuin vasta nyt.
Lily odotti että sai äkisti nouseen pulssinsa tasaantumaan ja huokaisi sitten pienesti, laskien kätensä alas suultana.
"Black ja minä riitelimme jälleen" Lily aloitti ja istui suosiolla alas nurmelle, mitä sitä suotta seisomaan..
"Joten tulin tänne rauhoittumaan.. puutarha on aina ollut minulle paikka jossa rauhoittua ja setviä omia ajatuksiaan." prinsessa lisäsi nostaen katseensa Jackiin hymyillen.

"eikä sinun tarvitse minua teititellä.. jätetään muodollisuudet toiseen kertaan" Lily huomautti Jackin teititeltyä häntä kysymyksessään.
"Mutta entä itse..? Mitä sinä täällä teet? tai no, kai se on sinulle ihan normaalia liikkua tähän aikaan missä vain.." Lily sanoi.. Jackihän oli yö eläin, sen verran Lilykin tuosta tiesi.. mutta ei paljoa enempää.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Elo 18, 2009 12:37

Kalmankoira

Kalma ei voinut olla pienesti hymähtämättä kun Lily säikähti häntä jos jonkin verran, mutta onneksi ei äitynyt kiljumaan. Vartijat olisivat vielä tulleet paikalle ja hän saanut hieman selitellä hieman... ja varmasti hänet olisi häädetty matkoihinsa. Eihän hän saisi olla prinsessan kanssa missään tekemisissä ja toisinpäin. Kumpikaan ei vain totellut määräyksiä, hah.
Lily kertoi Blackin ja hänen riidelleen taas jostakin asiasta ja istahti nurmikolle sievällä pepullaan.
"Mistä?" Kalma kysyi... Taka pelkona oli se että nuo olivat riidelleet hänestä ja ettei prinsessa saisi tulla hänen lähellekkään. Mutta ainahan se voisi olla muutakin, ei hän noiden pari elämästä tiennyt yhtään mitään.

Teittelikö hän? Huppista, ei se ollut hänen tapaistaan mutta jotenkin prinsessalle se vain oli jotenkin niin... sujuvaa? Ei tarvinnut pelätä mitä suustaan päästää tai mitään--- ÄH, ei sitä osaa selittää, se vain tulee automaattisesti prinsessa läsnäollessa. Kunnoitus? Ehkä sekin voisi olla hänen oudon käytöksen takana. Kuitenkin Kalma vain nyökkäsi siihen pienesti.
"Ei mitään erikoista... kunhan tulin omaan rauhaan välillä." Kalma vastasi Lilyn kysymykseen laskien takamuksena maahan jonkin matkan päässä kuitenkin pysyen tuosta.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 18, 2009 1:18

Lily

Jack kertoi tulleensa omaan rauhaansa puutarhaan. No, täältä sitä oli hyvä hakea, ainakin näin öisin.. päivisin täällä liikkui ties mitä seurueita ja puutarhureita, joilta ei voinut olla rauhassa hetkeäkään.
Lily oli hetken hiljaa Jackin kysyessä mistä he olivat riidelleet, kunnes prinsessa naurahti pienesti ja kohautti olkapäitään.
"En edes itse muista mistä se alkoi.. hän vain oli kärttyisellä päällä jälleen kerran" Lily sanoi huokaisten pienesti.
Blackillä oli tapana aloittaa riita aina tyhjästä ja rakentaa siitä kunnon taistelu aina menneitä noukkimalla.. Yleensä riidat päättyivät siihen kun Black lopulta menetti hermonsa totaalisesti ja Lily poistui paikalta. Sitten joko muutaman minuutin tai muutaman päivän päästä Black luikerteli takaisin Lilyn luo pyydellen jälleen kerran anteeksi käytöstään. Ja joka kerta Lily antoi tuolle anteeksi, kuten olisi antanut kenelle tahansa muullekkin.. toisinaan prinsessa oli turhankin anteeksi antavainen persoona.

"heh.. hassua nähdä sinut välillä koiramuodossasi" Lily sanoi kääntäen katseensa taivaalta takaisin Jackiin "Näytät paljon suloisemmalta koirana".
Tottahan se oli, Jack oli suloisempi koirana.. ihmisenä tuo tuntui olevan jotenkin etäinen, ainakin Lilyn mielestä. Lisäksi Lily totta kai näin eläinten ystävänä koirista piti.. ainoa eläin mitä hän vihasi olivat kissat.. hän ei voinut sietää kissoja ollenkaan.
"joko muistisi on palautunut yhtään?" Lily kysyi sitten pienesti hymyillen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Elo 18, 2009 1:59

Kalmankoira

Kalman toinen kulma nousi aavituksen verran kun Lily kertoi, ettei muistanut riidan alkuperäistä syytä. No onneksi puhe ei ole ollut hänestä ja siitä, että Lily vietti `liikaa´ aikaa hänen kanssaan.. Hyvä että hän näki edes tuota koskaan. Lopuksi Kalma kuitenkin naurahti. Voi, voi Blackillä oli kovat ajat prinsessan kanssa ja noiden suhteen kanssa. Velho kun ei ollut mikään hirveän tunne rikas ih- friikki, joka näytti paljoa tunteitaan ulos päin.
"..Kakkosen vallassa?" Kalma kysyi Lilyltä varmistaakseen, ettei Black TAAS olisi rynninyt sisään puolikkaana pelkästään. Saisi kyllä kuulla siitä häneltä taas, jos niin olisi. Miettisi vähän mitä tekisi kakkosen vallassa, menisi vaikka muualle riehumaan.

"Heh, en oikein uskalla pomppia pitkin linnaa korana... Joku ampuu vielä nuolella takamukseeni." Kalma naurahti kevyesti hännän liikahtaessa takana rummuttaen muutaman kerran kevyesti nurmikkoa. Lilyn taas kehuessa häntä söpöksi koirana Kalma olisi varmasti punastunut jos vain olisi siihen kyennyt. Sen sijaan Kalma vain veti korviaan luimuun näyttäen vähän nolostuneelta. Harvoin hän tuollaista kuuli sentään, toinen kerta oikeastaan vasta.
"Kiitos vain." Kalma naurahti nolostuneesti..

"On se jo jonkin verran, mutta ihan kaikkea en vielä muista." Kalma vastasi ja tuli sitten hieman lähemmäs taas jääden kuitenkin Lilyn koskemattomiin vielläkin. Halusi mennä syliin ja olla se muutama minuutti hellittävänä, mutta se lähestymis kielto tivasi päässä, ettei saanut mennä lähelle tai edes koskea.
"Li- prinsessa, haluaisin kysyä... Millaisena oikein näet minut? Olenko kamala ja hirveä?" Kalma kysyi sitten kysymyksen, joka on pitkäään vaivannut aavekoiran mieltä. Oliko hän oikeasti niin kamala kun kaikki väittivät?
"Sano rehellisesti, kestän kyllä."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 18, 2009 3:02

Lily

"tiedä häntä.. Joskus Blackin kakkosta on vaikea edes tunnistaa" Lily vastasi pienesti naurahtaen Jackin kysymykseen. Sitä tosiaan oli vaikea havaita milloin Blackin kakkonen oli puskemassa pinnalle ja milloin tuolla oli vain huono päivä. Tosin sitten kun kakkonen tosiaan oli johdossa, sen kyllä huomasi.. Blackin koko olemus tuntui muuttuvan mystisen salaperäisestä lipeväkieliseksi ja nokkavaksi.
Tottahan se oli että jos Jack pitkin linnaa hyppelisi koirana niin tuo varmasti saisi kokonaisen metsästys partion peräänsä.. linnalla kun ei pahemmin villieläimiä suvaittu, sen takia Blackkin ei ottanut susi muotoaan koskaan linnan muurien sisällä.. ellei ollut varma ettei kukaan nähnyt.

Jack kertoi että jonkin verran muistista oli palannut, minkä Lily laski hyväksi asiaksi. Hyvä että tuo muisti edes jotain.. ja tätä menoa tuo tulisi vielä saamaan koko muistinsa takaisin, toivottavasti. Prinsessa vilkaisi sivusilmällä koiraa joka hiippaili lähemmäksi. Kai tuokin kaikkien muiden elävien olentojen tapaan tarvitsi aina välillä läheisyyttä, vaikka Jackistä ei kyllä saisi sellaista kuvaa.. ei Lily ainakaan ollut kerennyt saamaan tuosta minkäänlaista kuvaa. Jackin seuraava kysymys tuli puun takaa ja prinsessa vilkaisikin tuohon kysyvästi, mutta nosti sitten kasvoilleen pienen, lempeän hymyn.
"ei, en pidä sinua hiveänä tai kamalana... Tosin en tunnekkaan sinua pahemmin, mutta vaikuttaa siltä että kaikki varoitukset sinusta olisivat vain liioiteltuja.." Lily sanoi.
".. pidätkö rapsutuksesta kun olet koirana?" Lily kysyi yhtälailla puun takaa vedetyn kysymyksen samalla kun kohotti toista kättään kohti Jackia, aivan kuin pyytäen tuota tulemaan paijattavaksi.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Elo 18, 2009 3:34

Kalmankoira

Ei nyt ihan liioiteltujakaan, sillä hän oli arvaamton sitä Kalma ei käynnyt kieltämään. Mutta täysin paha hän ei ollut suinkaan, kuten hän oli tässä jo Blackin seurassa näyttänytkin esimerkkinä nyt vaikka se kun hän oli ollut velhon kanssa telmimässä metsässä. Hän oli ystävällinen vain silloin kun hänellellekkin oltiin ja jos hänelle vittuillaan, niin hän maksaa takaisin.

Lilyn sanat tai siis mielipide hänestä helpottivat häntä hieman ja heplpottivat taakkaa edes hieman. Hänetä oli mukavaa kuulla edes jotakin mukavaa itsestään, eikä vain ilkkuja tai muuta herjaa.
Kalma kohautti kulmiaan kysyvästi prinsessan kysymyksen jälkeen ja oli hetken aikaa hieman lukossa suu hieman raollaan. Oikeasti? Pyysikö tuo häntä tulemaan kapsuteltavaksi? Kalma olikin sanomassa jotakin myönteistä kun muistikin jotakin ikävää...
"En saa... en saa koskea sinuun, tai oikeastaan en kyllä saisi olla tässäkään ja jutella kanssasi. Isäsi käski." Kalma hymähti pienesti astellen muutaman askeleen taakse päin, jääden sinne seisomaan paikoillensa. Kuningas oli joskus aikanaan häntä komentanut kovalla kädellä, ettei hän saa lähestyä tai olla missään tekemisissä tuon tyttären kanssa.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 18, 2009 4:05

Lily

Lily ei voinut kuin hymyillä lempeästi ja naurahtaa pienesti Jackin reaktiolle.
"Minä kun luulin ettet pahemmin piittaa käskyistä" Lily huomautti tapauttaen maata vierellään.
"Tule tänne. Ei täällä ketään ole vahtaamassa kuinka lähellä minua olet ja minä en todellakaan aijo isälleni kertoa... saisin itsekkin siitä huudot jos hän saisi kuulla että olen ollut pihalla yksin tähän aikaan sinun ollessa lähettyvillä." Prinsessa sanoi hymyillen.

Tottahan se oli.. oikeastaan Lily uskoi saavansa suuremmat huudot mitä Jack itse... ja ne huudot tulisivat olemaan itse kuninkaalta, Blackiltä ja jopa Prinssi Henryltä. Nuo kolme olivat aina olleet joskus turhankin suojelevaisia prinsessaa kohtaan, joka oli osasyy miksi Lily ei osannut itse varoa mitään ja lisäksi hän oli ujo noiden takia.. itse kun ei koskaan tarvinnut puhua pahemmin kenellekkään vaan seistä kiltisti vierellä ja hymyillä kuin koriste-esine. Joskus prinsessana eläminen ei ollut helppoa, vaikka monet haaveilivat siitä kuinka saisi pukeutua kauniisiin mekkoihin ja juhlia läpi yön.. sitähän se oli, mutta Lily olisi antanut mitä vain saadakseen viettää edes yhden normaalin päivän, ilman prinsessan taakkaa ja vastuuta...
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Elo 18, 2009 4:41

Kalmankoira

"Haista nyt kukkanen..." Kalma tuhahti kun Lily sanoi, ettei hän pahemmin käskyistä piittaa. Hän piittaisi tuosta käskystä vain ja ainostaan sen takia, että hänen elämänsä saattoi riippua siitä. Ei sitä ikinä tiedä mitä se vanhus saa päähänsä kun oli ollut liian lähellä tuon suojattia. Blackiltä hän saattaisi korkeintaan saada huudot ja pienet sanomiset, mutta eipä ne sen enempää häntä tulisi letkeuttamaan. Hän sai olla prinsessan kanssa jos halusi ja hän kyllä ilmoittaisi itse jos olisi epävakaa kakkosensa suhteen.
Siispä Kalma lähti kävelemään Liliyä kohden hieman kuitenkin varovaisesti ja kyyryssä, kuin olisi pelännyt tuon lyövän tai jotakin vastaavaa. No hän nyt sattui sattuneista syistä olemaan säikyn puoleinen koira hahmossaan... Sillä olihan häntä- silloin kun hän vielä ns. friikki majassa oleskeli- motattu ja potkittu kun koirana oli siellä liikuskellut käskien kirppu kansa lähteä kadulle ruokaa kerjäämään tai levittämään vesikauhua. Vaikkei hän tietoisesti ainakaan kyseistä tautia kantanutkaan..

Kalma istahti Lilyn vireen pitäen kuitenkin tietyn haju raon tuohon, mutta kuitenkin niin että tuo pääisi häntä nyt koskemaan jos halusi. Hetken siinä istuttuaan hiljaa Kalma uskatautui asettua makaamaan maahan pitäen kuitenkin päänsä ylhäällä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 18, 2009 5:34

Lily

Kalma selvästikkin oli varovainen koiramuodossaan.. tosin johtuiko se siitä että tuota oli helpompi tulkita nyt vai siitä että tuo tosiaan oli varovaisempi neljällä jalalla, sitä Lily ei tiennyt. Lilystä oli kuitenkin helpompi tulkita koiria kuin ihmisiä.. ihmiset saattoivat valehdella ja kätkeä todelliset asiat maskin taakse, kun taas koirista oli helppo tulkita olivatko nämä iloisia vai surullisia, tai vaikka varovaisia. Lilyllä itsellään oli lemmikkinä koira, tosin hän ei itse päässyt tuota pahemmin hoitamaan.. ei prinsessan annettu itse tehdä melkein mitään.
Jos Lily olisi tiennyt miten Kalmaa oli kohdeltu sotilastuvalla, tuo olisi varmasti puuttunut asiaan jo ajat sitten! Olihan Kalma.. no, Jack heidän hyvä tuttu, eikä Lily todellakaan halunnut että tuo olisi joutunut elämään niinkin syrjitysti..

No, Jack tuli kuin tulikin Lilyn viereen, johon prinsessa vain hymähti pienesti ja nosti kätensä varovasti tuon kaulalle ja alkoi kevyesti rapsuttamaan tuon pehmeää turkkia. Siitä oli jo aikaa kun Lily viimeksi oli paijannut jotakuta ja jostainsyystä hänestä tuntui että hänellä oli jonkin asteen paijaus riippuvuus.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Elo 18, 2009 6:10

Kalmankoira

Hän oli vain varovaisempi koira muodossaan, sillä tunsi itsensä suojattomaksi ja jotenkin paljaaksi. Mutta myös täällä oleva kohtelu häntä kohtaan on jättänyt omat jälkensä häneen, etenkin sen lääkärin kohtaamisen jälkeen. Hän oli mennyt sokeasti tuohon luottamaan ja meinannut melkein joutua tuon leikkaus pöydälle sidottuna koe-eläimeksi. Ja sitten siellä olisi pitänyt käydä 4-3 kertaa kuukaudessa, ei onnistu. Hänkin tarvitsi järkevän palautumis ajan ja myös omaa aikaa, mutta eihän tuo mitään ollut kuunnellut. Ja nyt joku ihana päivä hän kuulisi tästä kaikesta kuninkaalta taas vaihteeksi, etenkin kun oli käynnyt suutus päissään lääkäri päälle. Ei muuten ollut ensinmäinen kerta kun hän kävisi lääkärin kimppuun, mutta se tapahtui kyllä ihan muualla kuin täällä.
Ja jos totta puhutaan Lily tuskin hänen tilnateelle mitään voi enää, häntä vihataan ja sillä siisti. Olisi ihme jos edes päästettäisiin taistelu kentälle- jonne hän ei ollut menossa.

Lilyn käsi laskeutui Kalman kaulan tuuhealle, mutta pehmeälle turkille rapsutellen sitä kevyesti. Kalma taas nautiseli siinä sivussa itsekseen. Harmi ettei hän osannut kehrätä.
"Miksi olet Blackin kanssa jos hän kerta noin... äksy on?" Kalma kysyi vilkaisten prinsessaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Elo 18, 2009 7:11

Lily

Lily ei sitä selvästi nähnyt, mutta voisi vaikka veikata että Jack nautti rapsuttelusta. Yleensä koirilla oli tapana nauttia rapsuteluta, kunhan ei väärään paikkaan mennyt rapsuttamaan... toivottavasti Jackissä ei ollut kirppuja. Se tästä puuttuisi että prinsessa saisi tuolta kirppuja itseensä.
Jackin kysymys oli jokseenkin outo ja ehkä epäsopiva.. tuo sai kiittää onneaan ettei Prinsessa ottanut helpolla itseensä saatika suuttunut noin pienistä etiketti vierheistä.
"En itsekkään tiedä... toisinaan mietin itsekkin samaa, mutta joka kerta kun hän palaa takaisin riitamme jälkeen ja pyytää anteeksi, tuntuu kuin emme olisi riidelleet koskaan" Lily sanoi siirtyen rapsuttelemaan Jackia korvan takaa.

"Kuulin että nappasit haltia kenraalin" Lily sanoi jatkaessaan rapsuttelua.. miski hän otti tuon puheeksi? Ei hän itsekkään tiennyt, kunhan nyt piti keskustelua yllä.
"oliko se helppoakin?" Prinsessa kysyi heti perään.. oikeastaan hänen ei olisi kuulunut kysellä mitään tällaisia, eihän sota asiat naisille kuuluneet, mutta minkäs sitä uteliaisuudelleen voi.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3952

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Elo 18, 2009 8:05

Kalmankoira

Miksi hitossa kaikki luulivat, että hänellä oli kirppuja? Hänellä ei voinut niitä olla koska oli ruumiiton sielu, eivätkä kirput pahemmin sieluista välitä. Joten Lilyllä ei ollut kirppujen suhteen mitään hätää. Ja ihan tiedoksi ei hänessä ollut punkkejakaan.
Epäsopiva saattoi todellakin olla, sillä Kalma nyt ei tajunut säädyllisyyksistä yhtään mitään. Eikä näin ymmärtänyt jos nyt meni sanomaan jotakin tyhmää jossakin välissä. Ei hän missään hovissa ole kasvanut vaan kylmillä kaduilla, eikä siellä muodollisuuksista tiedetty yhtään mitään. Sieltä hänen vähän välinpitämätön käytöskin oli kotoisin muita kohtaan, osittain ainakin.
Kalma naurahti kuivasti Lilyn sanoihin. "No sitä en kyllä kiellä... Black on symppis, etenkin anteeksi pyydellessään." Kalma tuumasi hymyillen pienesti. Onhan tuo hänellekkin anteeksi muutaman kerran pyydellyt ja se aina niin huvittavaa kun se oli velholle niin vaikeaa. Mikäköhän siinä niin vaikeaa sitten oli? Sitä Kalma ei kuitenkaan kehtaisi mennä kysymään. Black saisi vielä jonkun raivo kohtauksen hänen kanssaan. Lilyn rapsuttelusta Kalma taas nautiskeli siinä hiljaa itsekseen jälleen kerran, mikä näkyi kyllä hieman uloskin päin.

Kalma katsahti kysyvästi Lilyyn tuon udellessa siitä kenraalista, jonka hän tässä oli saanut kiinni. Tuo siis tiesi siitä? Hän kun luuli, että sellaiset pidetään salassa prinsessalta... Kuten se miksi hän ei saa olla tuon kanssa, mutta nythän hänellä olisi loistava tilaisuus kertoa sekin.
"Juu, eikä se mitään vaikeaa ollut. Luovutti muutaman naarmun jälkeen. On siinä kenraali..." Kalma vastasi juristen viimeisen lauseen lähinnä itsekseen. Hän oli luullut siitä olevan enemmänkin tappelu seuraa, mutta paskan marjat ei mitään.
"Nyt kun minulla vaikuttaisi olevan hyvä tilaisuus ilman häiriöitä... Olisitko nyt valmis kuulemaan sen miksi minä en mukamas saisi olla kanssasi? Minua vain ärsyttää se kun sinulle ei kerrota sitä, vaikka sinulla on täysi oikeus siihen."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Seuraava

Paluu Puutarha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö