Kirjoittaja suskari » 22 Elo 2009, 21:23
Kalmankoira
Lily ei selvästikkään ollut oikein kunnossa äskeisen kiipeylyn jälkeen, mutta äskeinen nyt tuskin kuului ihan normaalin prinsessan joka päiväiseen elämään. Silti Kalma joutui mielessään myöntämään, että ihmiset olivat outoa sakkia. Eivät kestäneet edes pientä kiipeilyä muutaman metrin korkeudessa. No okei ei saisi käydä yleistämään, mutta ihmiset nyt olivat muutenkin hieman outoja. Ja häntä kun väitetään oudoksi...
Kalma kuitenkin nyökkäsi Lilyn sanoihin ja siihen odottamaan kädet puuskassa että tuo saisi voimansa takaisin. Höh, hänhän se oli tässä se joka teki raskaimman työn. Tyttö olikin kohta valmis ja tuon irrottautuessa seinästä hieman horjuen Kalma oli menossa hätiin. Kuka on sanonutkaan, että hän olisi sydämmetön ja välinpitämätön? No tuo näytti itsekkin pysyvän pystyssä joten Kalma lähti kävelemään tuon vierellä, ehkä kuitenkin hitusen taaempana kuitenkin. Nyt vain olisi se vaara, että joku yllättäisi heidät ihan oikeasti... ja kusessa, hän ainakin. Tosin jos se olisi Black joka heidät yhyttäisi yhdessä niin hän saisi varmaan vain huudot, tuskin tuo mitään kuninkaalle kertoisi. Mikäli hänet haluaisi hengissä pitää.
"Ei taida tuo olla ihan joka päiväistä?" Kalma tuumasi itsestään selvyyden prinsessalle pienen hymyn kera, mikä kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.
"Osaatko muuten sanoa yhtään mitä pahaa isäsi näkee siinä, että minä tapailen sinua ystävänä tai tuttuna?" Kalma kysyi sitten perään jääden tapittamaan Lilyä kysyvästi. Hän ei vain käsittänyt mitä pahaa tässäkin sitten nähtiiin... Olihan velhokin tuon kanssa ja yhtä akkipikainen tuokin oli kuin hänkin ja siintä ei edes nähnyt mikä naamio tuolla oli oikein päällään. Hänestä sentään näki, paitsi silloin kun hän ihan jakomieli taudin kourissa oli. Onneksi nekin kohtaukset ovat vähentyneet huomattavasti ajan kanssa, mutta osa syynä varmaan oli kakkonen.