Lily hymyili pienesti Jackin kutsuessa Blackiä symppikseksi. Kai tuo sitten oli, omalla tavallaan. Black osasi kyllä olla kilttikin, mikäli vain halusi. Tosin nykynään tuo näytti mukavaa puoltaan entistä harvemmin. Black paiski töitä päivät ja saattoi iltaisin olla pystyssä vielä tunnin, ennen kuin rojahti puolikuolleena sänkyyn nukkumaan. Tuon pitäisi pitää vapaa päivä, jos Lilyltä kysyttiin... siinäkin mahtava velho, jaksaa ottaa turpiinsa mistä suunnasta tahansa mutta ei kestä normaalia neuvonantajan arkea. Mutta mistä Lily olisi voinut tietää mitä kaikkea Blackin mielessä liikkui, mikälainen myrsky tuon sisällä velloi päivästä toiseen, joka söi voimia kuin susi raatoa..
Prinsessa naurahti pienesti Jackin kertoessa miten helposti tuo oli saanut haltian kiinni. Lily ei taistelemisesta pahemmin tiennyt, paitsi sen mitä Black hänelle oli opettanut, mutta uskoi ettei hänellä itsellään olisi mitään mahdollisuuksia edes pientä poikaa vastaan, joten sen takia Lily saattoikin arvostaa toisten saavutuksia taisteluissa enemmän kuin henkilöt, jotka itsekkin vetivät toisia turpiin.
Jackin seuraavat sanat tulivat yllätyksenä, eikä Lily tiennyt mitä tuolle nyt vastaisi.. haluaisiko hän kuulla kaiken vai lisäisikö tieto vain tuskaa.. Lily pelkäsi että hänkin alkaisi vihaamaan Jackia mikäli kuulisi tuosta kaiken, mutta toisaalta ei tuo ollut voinut tehdä mitään pahempaa mitä Black...
"Kerro vain.. minä kuuntelen" Lily sanoi hetken oltuaan hiljaa ja siirtyi silittämään varovasti Jackin selkää.
Pelitilanne
Seuraa saa myös kysellä yksärillä!
Typotus ala Aksutus