Susi vai leikkisä koiranpentu? || Aksu

[Aksutar]

Lily

Lily hymyili pienesti Jackin kutsuessa Blackiä symppikseksi. Kai tuo sitten oli, omalla tavallaan. Black osasi kyllä olla kilttikin, mikäli vain halusi. Tosin nykynään tuo näytti mukavaa puoltaan entistä harvemmin. Black paiski töitä päivät ja saattoi iltaisin olla pystyssä vielä tunnin, ennen kuin rojahti puolikuolleena sänkyyn nukkumaan. Tuon pitäisi pitää vapaa päivä, jos Lilyltä kysyttiin... siinäkin mahtava velho, jaksaa ottaa turpiinsa mistä suunnasta tahansa mutta ei kestä normaalia neuvonantajan arkea. Mutta mistä Lily olisi voinut tietää mitä kaikkea Blackin mielessä liikkui, mikälainen myrsky tuon sisällä velloi päivästä toiseen, joka söi voimia kuin susi raatoa..

Prinsessa naurahti pienesti Jackin kertoessa miten helposti tuo oli saanut haltian kiinni. Lily ei taistelemisesta pahemmin tiennyt, paitsi sen mitä Black hänelle oli opettanut, mutta uskoi ettei hänellä itsellään olisi mitään mahdollisuuksia edes pientä poikaa vastaan, joten sen takia Lily saattoikin arvostaa toisten saavutuksia taisteluissa enemmän kuin henkilöt, jotka itsekkin vetivät toisia turpiin.
Jackin seuraavat sanat tulivat yllätyksenä, eikä Lily tiennyt mitä tuolle nyt vastaisi.. haluaisiko hän kuulla kaiken vai lisäisikö tieto vain tuskaa.. Lily pelkäsi että hänkin alkaisi vihaamaan Jackia mikäli kuulisi tuosta kaiken, mutta toisaalta ei tuo ollut voinut tehdä mitään pahempaa mitä Black...
"Kerro vain.. minä kuuntelen" Lily sanoi hetken oltuaan hiljaa ja siirtyi silittämään varovasti Jackin selkää.

Kalmankoira

Jos Kalma olisi tiennyt Blackin nukahtavan kohta heti töittensä jälkeen, jotka nyt yleensä tarkoittivat kokouksissa istumista tai jotakin muuta hömppään. Hän olisi varmaan nauranut varmaan tuolle päin naamaa, tai ainakin toverellisella tasolla. Oli siinä velho, joka ei jaksanut töissään käydä, mutta kaikkea muuta kyllä jaksoi. Voi Black parkaa, on se työ elämä niin rankkaa..

Sitten tulikin hiljaisuus, jonka aikana Lily ilmeisesti mietti haluaisiko ollenkaan tietää miksi häntä vihataan niin paljon. Mutta lopulta sitten suostui ja Kalma mietti hetken aikaa... katseen käydessä selässään, jota prinsessa silitteli. Ihme että uskalsi laskea kätensä hänen arpiselle selälleen. Eiväthän ne arvet näin koira muodossa näkyneet niin hyvin, kiitos paksun turkin.. Mutta kyllä sen silloin huomasi kun joissakin kohdissa ei ollut karvaa ollenkaan, jossa oli myös pitkä ruoskan tekemä arpi.
"...No päälinmäinen syy on varmaan se, että olen jakomieli tautinen- jolloin minusta tulee agresiivinen ja vähän arvaamaton. Luonteessakin varmaan joku vika, kun olen vähän tälläinen... välinpitämätön ja säädytön? Isäsi ei ainakaan tunnut pitävän siintä." Kalma kertoi pitäen pienen tauon tapittaen hetken aikaa prinsessan reagtiota noihin sanoihin... jatkaen sitten.
"Mutta päälinmäinen juttu oli varmaan se että.... hyökkäsin tuossa taannoin kakkosen vallassa muutaman ihmisen kimppuun ja teurastin heidät. En voinut sille mitään..." Kalma kertoi Lilylle hieman arastellen ja pelkäsi tuon lähtevän hänen luontaan tältä seisomalta. No totta kai, olihan hän vain jumalttomanpaska murhaaja friikki jolla ei ollut tunteita mukamas olemassakaan.
"Niin ja tuo kakkoseni on eräänlainen toinen `persoonani´ jolla on oma kiero tahtonsa. En hallitse sitä pitkän aikaa omin voimin ja silloin kun se pääsee ulos, ovat kaikki vaarassa. Se on elävä tappokone." Kalma kertoi vielä nopeasti perään kakkosestaan... Eihän Lily siintä mitään tiennyt.
"Voisinpa melkein sanoa, että otsaani on unohdettu kirjoittaa: Ravistettava ennen käyttöä." Kalma naurahti surku hupaisasti sanoillensa.

[Aksutar]

Lily

No, Jack alkoi sitten selittämään miksi tuota nyt niin vihattiin. Kävi ilmi että Lilyltä tosiaan oli pimitetty kaikki tarpeellinen.. mutta sitä hän ei tiennyt miksi? Jos Jack itsekkin myönsi olevansa vaarallinen sillointällöin, niin miksei Lilylle oltu kerrottu sitä? Ehkä tyttö olisi osannut varoa tuota enemmän, mikäli olisi jo valmiiksi tiennyt Jackin jakomieli taudista.. tosin olihan Blackilläkin jonkin asteen jakomielitauti, paitsi että velholla se ei ollut tauti vaan kirous.
Jack kertoi myös hyökänneensä taannoin kylällä muutaman ihmisen kimppuun ja teurasteen nuo.. tuota Lilyn ei välttämättä olisi tarvinnut kuulla ja sen kuultuaan prinsessa pysäytti hetkeksi kätensä, mutta jatkoi sitten Jackin paijaamista.
Jackin puhuessa Lilyn kasvoilta ei voinut pahemmin lukea minkäänlaisia reaktioita. Tyttö vain katsoi koiraa ja kuunteli tuon puhetta, silitellen tuota pienesti kunnes Jack sitten pääsi loppuun asti.

Jackin lopetettua pikku tarina tuokionsa Lily jäi katsomaan tuota sanomatta mitään, kunnes nosti kätensä Jackin pään päälle ja pörrötti sitä pienesti.
"Etpä sinä kummoinen otus sitten ole" Lily totesi nostaen kasvoilleen pienen hymyn.
"on noita raivotautuisia hulluja tultu ennenkin nähtyä.. eikä äsken kertomasi asiat tule muuttamaan suhtautumistani sinuun" Lily totesi siirtäen kätensä nyt omalle puolelleen.

Kalmankoira

Sitten koitti se pitkä ja piinaava hiljaisuus, jonka aikana Kalma tapitti Lilyä toivekkaasti... ettei tuo vain marssisi pois hänen luontaan ovet paukkuen tai jotakin vastaavaa. Kuitenkin hän oli liian LIIAN monta kertaa joutunut kokemaan sen, että joku vain jätti hänet kuultuaan hänen `pahasta´ puolesta.
No prinsessa ei todellakaan lähtenyt minnekkään vaan pörrötti Kalman päätä ja Kalma naurahti pienesti siihen eleeseen. Miksi kaikilla oli pakkomielle pörröttää hänen päätään, kun hän oli koiramuodossaan?
"Oikeasti?!" Kalma kysyi innoissaan... nousten pystyyn häntä huiskaten iloisena ja mitään varoitusta antamatta Kalma hyppäsi Lilyn olkapäitä vasten nojaamaan nuollakseen tuon kasvoja. Kuten Blackinkin tapauksessa: hän vain kiitti ja ilmoitti onnellisuuttaan omalla koiramaisella tavallaan. Ei mitään vaarallista. Tosin eihän tämä käytös mitään säädyllistä ollut, mutta paskat nyt siintä. Hän oli iloinen ja halusi ilmoittaa sen edes jotenkin Lilylle.

Jonkin aikaa tuota pestyään Kalma laskeutu alas katsellen tuota hetken aikaa hännän rummuttaessa edelleenkin pehmeästi maata. Yht`äkkiä tuo kuitenkin nousi ylös ja lähti kiertämään pitkin puutarhaa kuin etsien jotakin...
Jonkin ajan päästä Kalma sitten palasikin keppi suussaan... Niin hän oli mielessään joskus todennut, ettei keppiä alentuisi noutamaan muttei hän oikein muuten voinut prinessan kanssa leikkiä. Blackin kanssa taas oli sitä valikoimaa enemmänkin. Aavekoira tepsutteli Lilyn luokse ja pysähtyi tuon eteen keppi suussaan, pyytäen tuota näin ottamaan sen ja yhtyvän leikkiin tuumaan.

//>W< Awww!!//

[Aksutar]

Lily

Prinsessa hätkähti pienesti Jackin ponkaistessa ylös, mutta tuon hännästä näki ettei sillä ainakaan pahat olleet mielessä. Jackin hypätessä nojaamaan lilyn olkapäitä vasten tuo oli vähällä kellahtaa kumoon - Jack kun ei nyt ihan sylikoira ollut - mutta sai otettua kädellään vastaan. Koira nuoli innoissaan Lilyn kasvoja johon prinsessa vastasi pienellä naurahduksella ja taputti tuota kaulalle. Tosin tässä vaiheessa Jack rikkoi 'katsoa saa muttei koskea' - sääntöä, mutta eihän tuo koiriin pätenyt? Ei ainakaan Lilyn tietojen mukaan.
Hetken Jack nuoli Lilyn kasvoja kunnes laskeutui alas ja katseli tuota hetken. Lily pyyhki kasvonsa hymyillen ja vilkaisi sitten Jackiin, joka jo nosti ahterinsa ja lähti kävelemään ympäri puutarhaan. Lily katsoi kysyvästi tuon perään ja nousi sitten seisomaan putsaten pienesti vaatteitaan.

Lily oli jo lähdössä etsimään Jackia, kun tuo jo palasikin keppi suussaan. Prinsessan kasvoille levisi lempeä hymy jälleen, samalla kun tuo kumartui koiran puoleen ja otti kepin tuon suusta.
"tästä ei varmaankaan kerrota sitten Blackille" Lily tuumasi vilkaisten Jackiin ja kohotti sitten kätensä.
Lily heitti kepin niin taidokkaasti ja pitkälle mitä kykeni.. Eihän se olisi sopinut prinsessan käytökseen, tehdä nyt noin radikaaleja ja suurieleisiä liikkeitä kuin kepin heitto, mutta eihän täällä yhäkään ollut kukaan todistamassa hänen epäprinsessamaisuuttaan.. paitsi Jack, joka ei itse ollut mikään aatelisten perikuva.
Keppi lensikin yllättävän pitkälle, eikä Lily huonolla yönäöllään edes nähnyt mihin tuo kepukka oli lennähtänyt, mutta eiköhän Jack sen löytäisi.

// >W<!! //

Kalmankoira

Lilyn hymyillessä aavekoiralle tuon häntä huikasi entistäkin kovempaa, mikä oli aika koomista omalla tavallaan. Lily sitten ottikin kepin aavekoiran suusta ja Kalma pomppi kauemmas kuin innokas leikkisä pentu.. No, niin no hänhän oli jämähtänytkin sille tasolle kuoltuaan niin säälittävän nuorena. Vaikkei sitä lapsellisuus seikkaa itselleen aina myöntänytkään ääneen.
Eikä hitossa tästä kerrottu mitään Blackille, johan tuo nauraisi omat keuhkonsa pihalle tai hän sekä Lily saisivat huudot. Kunnon sellaiset...

Prinessa kohotti kätensä ja sitten keppikin lähti lentämään omille teillensä Kalman pinkoessa perään kuin rasvattu salama, kadoten yön syleilyyn. No Kalma nyt onnistui kadottamaan kepin näkyvistään kun se humpashti jonnekkin keskelle kukka puskaa.. Kalma vilkasi olkansa yli Lilyn suuntaan, nyt hän kyllä tekisi jotakin todella epäsovinnaista. Puutarhurit tulisivat aamulla tykkäämään~
Kalma hipisi askeliaan varoen kukka penkkiin ja katsoi tarkkaan, ettei kukkia murjoisi keppiä hakiessaan. Onneksi hän oli näinkin älykäs.. Kalma nappasi kepin leukojensa väliin ja varovasti sitten palaili turvallisemmille vesille. Kevyessä hölkässä ja häntä ylhäällä pienessä kaaressa Kalma palasi keppi suussaan Lilyn luokse.. Mitä nyt tassut olivat vähän multaset, mutta mitäpä tuosta.

[Aksutar]

Lily

Lily jäi paikoilleen odottamaan että Jack palaisi sieltä minne ikinä olikaan pinkonut. Tuo oli kyllä lähtenyt paikalta kun rasvattu salama, eikä Lily ollut edes varma mihin suuntaan tuo oli mennyt. Siinä yksin pimeässä seistessään Lily tunsi kuinka ilma alkoi vähitellen tuntumaan yhä viileämmältä ja viileämmältä.. joko hän ei sitä ennen huomannut tai sitten täällä oli jo kylmä. Hän aivan varmana tulisi flunssaiseksi mikäli olisi liian kauan kylmässä, mutta onneksi Ophelia voisi parantaa hänet sillä samalla sekunnilla. Joskus oli mukavaa omistaa parantavia voimia omaava ystävä.

Lily kuunteli täydessä hiljaisuudessa ympäriltä kuuluvia ääniä. Puutarha oli ihmeen hiljainen, mutta pian kuului jälleen Jackin tassuttelu äänet. Lily kääntyi äänien suuntaan ja hymyili pienesti koiran jolkotellessa häntä ylhäällä kaarella lähemmäksi.
"sehän meni hienosti" Lily totesi kyykistyessään Jackin puoleen ja rapsutti tuota korvan takaa samalla kun otti kepi käteensä.
"vielä pari heittoa.. sitten minun on parempi mennä takaisin sisään, ennen kuin muut alkavat etsimään" Lily totesi pahoittelevasti ja kohotti jälleen kätensä ja viskaisi kepin jälleen kerran niin pitkälle kuin kykeni.

Kalmankoira

Lily rapsutteli jälleen Kalmaa ja tuo nautiskeli siinä taas hiljaa itsekseen päästeän kepistä irti kun Lily sitä hamusi. Kerrankin hän tunsi olevansa jotakin muutakin kuin pelkkä murhaaja jonkun silmissä. Olo oli hyvinkin koiramainen.. Kuitenkin sekin olo tila laski kuin lehmän häntä- jolloin Kalman häntä rojahtikin roikkumaan alhaalla, kun Lily sanoi poistuvansa kohta puolin muutaman heiton jälkeen. Mutta kyllä aavekoira ymmärsikin sen, että tuon olisi lähdettävä. Muuten tuota lähdettäisiin etsimään ja jos hänet nähtäisiin tuon seurassa, olisi hän niin hemmetin moisessa kusessa ettei tosikaan.

Keppi lensi jälleen ja Kalma sivuutti ajatuksensa pinkaisten mokoman perään samantien. Onneksi se oli lentänyt huomattavasti helpompaan paikkaan, keskelle nurmikenttää nimittäin josta Kalma noukki sen leukojensa väliin kantaen sen taas Lilylle.
"Saanko tulla saattamaan?" Kalma kysyi kunhan prinsessa oli ensin kepukan pois suusta ottanut. Ei hän varmaan tuon huoneeseen tulisi, sillä jos velho sinne tulisi... olisi piru merrassa.

[Aksutar]

Lily

Lily huomasi kuinka Kalman häntä laskeutui masentavasti roikkumaan alas hänen sanojensa myötä. Olihan se sääli lähteä, tämä oli todellakin ajatukset pois vievää ja hauskaa puuhaa, mutta mieluummin Lily itse meni takaisin kuin joutuisi sisälle raahattavaksi. Lisäksi hän ei yhäkään halunnut ottaa sitä riskiä että Jack saisi huudot tästä hyvästä.. eikä häntä itseäkään kiinnostanut saada huutoja.
Jack kuitenkin pinkaisi kepin perään kuin refleksinomaisesti. Lily oli aina miettinyt miksi kepin nouto oli koirista niin kivaa? Pidäemmän päälle ajateltuna se oli melko yksitoikkoista, mutta kyllä nelijalkaiset näyttivät saavan siitä jonkinlaista hupia. Hän oli myös miettinyt oliko se pakonomainen tarve koirille noutaa se keppi, kun joku sen heitti? Noita voisi tietenkin kysyä Jackilta, mutta ehkä Lily jättäisi asian tälläkertaa sikseen.

Jack palasi jälleen keppi suussaan ja jälleen kerran prinsessa kumartui tuon puoleen ja nappasi kepi Jackin suusta. Sitten tuo kysyi saisiko hän tulla saattamaan. Lily katsoi hölmistyneenä Jackia ja taputti tuota sitten päälaelle.
"Totta kai saat.. pitää vain varoa ettemme törmää kehenkään tuttuun käytävällä" Lily sanoi ja kohotti jälleen kätensä ja viskasi kepin viimeisen kerran.
Keppi lensi jälleen jonnekkin Lilyn silmien ulottumattomiin. Kiltisti prinsessa odotti että Jack palaisi, jotta he voisivat lähetä kävelemään takaisin sisälle päin. Luojan kiitos käytävät olivat tähän aikaan hiljaisia, paitsi makuuhuone käytävällä saattoi harhailla muutama vartija...

Kalmankoira

Ai miksikö hän tykkäsi tai koirat ylipäätänsä tykkäsivät keppiä noutaa? No hänestä ainakin hauskinta se kepin etsiminen. Ei niinkään sen kantaminen takaisin heittäjän käsiin, vaikka se hänestä olikin älyttömän puuduttavaa touhua. Mutta, mutta ainahan voisi hieman kiusata sillä että juoksee karkuun kapula suussa. Se on hauskinta puuhaa. Harmi vain ettei tässä puutarhassa pahemmin tilaa sellaiseen ollut, eikä prinsessa jäisi hänen kanssaan pidemmäksi aikaa leikkimään.

Lilyn myöntävään vastaukseen Kalma heilutti häntäänsä muutaman kerran ja vaikutti hetken aikaa varsin iloiselta... Ja sitäkin iloisemmalta kun keppi taas lähti ilma lentoon prinsessan käden kautta, Kalman pinkaistessa perään taas vaihteeksi. Keppi lensi, lensi ja lensi pudoten kukka penkin reunalle murjoten jonkun kukka paran. Siintä vahingosta kuitenkaan mitään välittämättä Kalma nappasi kapulan hampaisiinsa ja palasi Lilyn luokse laskien kepin tuon jalkojen juureen. Siihen aavekoira sitten jäi tuota hiljaa tapittamaan pää herttaisesti hieman kalellaan...

[Aksutar]

Lily

Lily odotteli jälleen kiltisti että Jack palaisi keppiä noutamasta. Odotellessaan prinsessa potki pienesti maata ja hyräili itsekseen, koettaen samalla laskea päässään kuinka kauan Jackilla meni kepin noutamiseen.
Pian Jack palasi kepin kanssa. Lily oli jo ottamassa askelta kohti linnaa, Jackin tiputtaessa kepin hänen jalkojensa juureen. Lily vilkaisi kysyvästi jalkojensa juuressa olevaa keppiä ja nostaessaan katseena Jackiin hän näki tuon kallistaneen pienesti päätään ja tapittaen häntä hiljaa.
Lilyn kasvoille hiipi pieni lempeä, mutta samalla pahoitteleva hymy, samalla kun hän kyykistyi Jackin eteen ja halasi tuota pienesti.
"Jos vielä kerran sitten" Lily sanoi lähes kuiskaamalla samalla kun taputteli Jackia selkään.

Lily päästi irti Jackista, noukki kepin maasta ja suoristautui takaisin seisomaan. Lily kohotti kätensä jälleen ja viskaisi kepin jälleen matkaan, mutta tällä kertaa kohti linnan ovea.
Jackin ampaistua kepin perään Lily lähti itse kävelemään samaan suuntaan jo valmiiksi, ristien kätensä puuskaan lämmittääkseen sormiansa.

Kalmankoira

Lily kyykistyi ja halasi koiraa tuon ollessa tuosta eleestä hyvinkin hämmetynyt ja yllättynyt. Miksi tuo noin edes teki? No ihmiset olivat moni mutkaisia otuksia, eikä niistä aina ottanut tolkkua. Lily kuitenkin suostui vielä kerran heittämään keppiä näin Kalman mieliksi ja taputti aavekoiraa selkään noustessaan.

Keppi lensi taas ja Kalma pinkasi sen perään napten sen tällä kertaan suoraan ilmasta leukojensa väliin ja laskeutui kauniisti neljälle raajallensa. Koira kääntyi Lilyä kohden joka käveli samaan suuntaan ja Kalma laski kepin maahan siirtyen odottamaan prinsessaa linnan portin oville. Jossa muoto vaihtui ihmismäisemmäksi. Hän ei edelleenkään halunnut peräänsä vartijoita jotka luulevat hänen olevan jokin villieläin. Mikseivät nuo osaa käyttää rakkaita aivojaan yhtään?

[Aksutar]

Lily

Jack sai napattua kepin suoraan ilmasta.. Lily ei sitä kunnolla nähnyt, mutta erotti kuinka tumma koira oli hypännyt ilmaan, joten hän saattoi vain olettaa että tuo oli sen ilmasta kahmaissut. Toisinaan Lily toivoi että olisi omannut paremman yönäön, mutta keinot jolla sellaisen olisi saanut eivät olleet kovinkaan mieluisat.. Lily ei todellakaan halunnut muuttua vampyyriksi! Sehän tästä olisikin vielä puuttunut...
Päästyään lähemmäksi Lily huomasi Jackin muuttaneen muotonsa takaisin ihmiseksi. Jostain syystä Lily oli pitänyt enemmän koiramuodosta.. Ihmisenä tuo tuntui yhä etäisemmältä, mitä koirana.
"Se niistä leikeistä" Lily totesi päästyään Jackin vierelle ja jatkoi matkaansa kohti linnaa.

Oven avatessaan heitä vastaan tulvi lämmin ja kirkas valo. Lily joutui ummistamaan silmänsä hetkeksi aikaa, normaali valaistus tuntui yllättävän kirkkaalta pimeän yön jälkeen. Hetken siristeltyään Lily alkoi hitain askelin kävelemään käytävää pitkin, koettaen kuunnella käytävien ääniä.
"Kuulostaa melko hiljaiselta... toivottavasti emme törmää kehenkään tuttuun..." Lily totesi matalalla äänellä, aivan kuin joku olisi voinut kuulla heidän puheet toisesta päästä linnaa...

Kalmankoira

Ehkä etäinen, mutta hänellä oli siihen käyttäytymiseen omat syynsä ja ehkä sen aiheutti se että hän oli varsin pelottavan näköinen ihmisenä? Ei mikään kiltti pikku poika. Mutta Kalman luonne ei ihmisenäkään paljoa muuttunut, paitsi että leikkisyys ja lapsellisuus katosi jonekkin verhon taakse. Ei hän nyt ihmisenä kehdannut käydä leikkimään mitään. Johan hänelle naurettaisiin päin naamaa. Mitä nyt kotonaan- mikä ei tarkoittanut kirjastoa- innostui välillä leikkisäksi heittäytymään. Mutta ei siintä mitään yhtään enempää.
Lilyn sanoihin Kalma hymähti pienesti. Kyllä hän varmaan taas joskus tuota pyytäisi salaa leikkimään kanssaan, vaikkei hän saakkaan lähestyä prinsessaa mitenkään. Hän ei ymmärtänyt mitä kuningas oikein ajatteli sellaisen määräyksen langettaessaan hänen päälle ja pahinta oli se, että Black kulki viellä samoilla linijoilla. No tuo sentään perusteli sanansa ja komennuksena, kuningas ei tehnyt sitäkään. Sitä paitsi tuolla oli ihan väärät ohjaimet hänen ohjaksiinsa... Blackillä taas oli, sillä tuo osasi käsitellä häntä. Ehkä se johtui siintä että he olivat sitten niin samanlaisia loppujen lopuksi.

Lily avasi oven ja Kalma siristi silmiään astuessaan sisään tarkasten kuitenkin pikaisesti ettei ketään olisi käytävällä tai näkemässä heitä. Sehän tästä vielä puuttuisi.
"Toivottavasti, muuten olen taas kusessa." Kalma mumisi Lilyn sanoihin itsekseen. Hän oli viime aikoina ollut ihan tarpeeksi kusessa ja lisää oli tulossa vielä joku ihana päivä.. Mitään Kalma ei kuitenkaan viitsinyt sanoa mitään Lilylle huolestuttaisi vain ihan turhaan hänen takiaan, vaikka kuoleman tuomion pelko olikin kova.

[Aksutar]

Lily

Lily naurahti pienesti Jackin mutinoihin, vaikkei niistä kunnolla saanutkaan selvää. Prinsessa todellakin toivoi etteivät he kehenkään törmäisi, vaikka tuskin kukaan palveljia edes tietäisi Jackin lähestymiskiellosta. Totta kai se herättäisi kysymyksiä mitä nuo kaksi tekivät kaksin, tyhjällä käytävällä yöllä? Siihenkin oli looginen ja täysin viaton selitys, mutta äkkiäkös ämmien suuta alkoivat käydä ja pian olisi liikkeellä epämukavia juoruja heistä molemmista. Sitä Lily taas ei halunnut, hänestä oli jo liikaa se että Blackistä juoruttiin pahaa... mutta minkäs teet kun vanhat akat eivät keksi mitään muuta tekemistä kuin keksiä heppoisin perusteluin vedettyjä johtopäätöksiä ja levittää niitä sitten ympäri kyliä.

Pian he saapuivat lähelle rappu käytävää, mutta Lily pysähtyi kulman taakse ja vilkaisi Jackiin. Tuokin varmasti kuuli vaimean puheen hieman kauempaa nurkan takaa.
Nurkan takana oli vain muutama vartija jotka olivat pysähtyneet juttelemaan toisilleen niitä näitä törmättyään vahtivuorolla.. mutta he eivät pääsisi eteenpäin elleivät nuo vartijat kohta lopettaisi lörpöttelyä. Tietenkin he olisivat voineet jo tässä erota, mutta Lily olisi aivan varmana joutunut kysymys pommituksen uhriksi mikäli olisi nyt vartijoiden näköpiiriin hypännyt.. Jack puolestaan saisi epäileviä katseita, elleivät vartijat innostuisi tuota ihan tosissaan kiusaamaan ja kuulustelemaan...