Susi vai leikkisä koiranpentu? || Aksu


Suuri, kaunis pihapuutarha linnanmuurien sisäpuolella. Puutarhasta pidetään hyvää huolta ja aina vihreään aikaan se onkin kukoistava näky. Puutarhassa pidetään kesäisin myös juhlia, jos säät sallivat. Puutarhasta löytyy niin kauniita polkuja kukkaistutuksien välistä, kuin pieni koristelampikin. Vartiointi täällä on hieman huonompaa, mitä muualla linnan alueilla.

Valvoja: Crimson

Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3950

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 22, 2009 6:10

Kalmankoira

Kalma käveli siinä Lilyn perässä ja oli ihan valmis katoamaan kuin aamu usva jos epämääräistä tulisi vastaan. Hän ei halunnut enää yhtään juorua tai mitään muutakaan ylinmääräistä niskaansa. Niitä oli ihan tarpeeksi. Mutta niistä juoruista hän ei tiennyt kun ei koskaan ollut ihmisten aikaan edes hereillä ja ihmiset nyt sattuivat olemaan nukkumassa hänen herättyään tai ainakin käymässä. Onneksi syksyllä ja talvella hän pääsi liikkumaan ihmistenkin aikoihin jos vain jaksoi herätä.

Lily pysähtyi ja niin teki aavekoirakin perästä katosen tuota kysyvästi toinen kulma koholla. Kunnes kuuli vaimeaa puhetta ja tajusi mistä oli kysymys. No tulipas kinkkinen tilanne jos heidät nähdään kahdestaan hän joutuisi sellaiseen kuulusteluun ettei tosikaan ja vielä hankaluuksiin, jos prinsessa menisi yksin tuolta varmasti kyseltäisiin missä tuo oli ollut yöpuku päällä ja sama temppu hänen kohdallaan jos hänet nähtäisiin yksin täällä päin linnaa. Tosin hän saattaisi saada myös taas haukut niskaansa, vaikkei hän olekkaan pitkään aikaan tehnyt mitään mullistavaa. Mitä nyt käynnyt sitä lääkäriä uhkailemassa, mutta se nyt on ihan toinen juttu. Mutta sillä sialla oli edelleenkin Anen antama koru, joka oli hänelle todella, siis todella tärkeä tunteellisesti.
Kalma mietti siinä hetken, kunnes kumartui lähemmäs Lilyn korvaan kuiskaten siihen: "Hyppää reppuselkääni." Enempää Kalma ei kertonut vaan kääntyi selin prinsessaa ja kyykistyi hieman, että tuo pääsisi hänen selkäänsä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 22, 2009 6:43

Lily

Lily oli älähtää kuullessaan Jackin äänen korvansa juuressa, mutta läppäsi jälleen kätensä suunsa eteen ja vilkaisi kysyvän nuhtelevasti Jackiin joka halusi hänet reppuselkäänsä? Sen enempää Jack ei kuitenkaan suosunut asiasta selittämään.. Ihan ymmärrettävää sinänsä, mikäli he tässä olisivat alkaneet kuiskumaan niin vartijat olisivat saattaneet kuulla heidät.
Lily katsoi hetken kysyvästi Jackiin tuon kyykistyessä hänen eteensä.. tuo taisi olla ihan tosissaan. Jack ei tainnut vielä käsittää että naisen kantaminen reppuselässä ei ollut millään tasolla sovelista, puhumattakaan prinsessasta! Tosin... ei Lily ihmetellyt vaikkei tuo sitä olisikaan tiennyt. Hetken Lily taisteli mielessään itsensä kanssa, kaikki etiketit ja säännöt kielsivät häntä hyppäämästä tuon selkään, mutta samalla se pieni ääni päässä yllytti huutaen "kerranhan sinä vain elät!"

No, lopulta Lily tuhahti pienesti ja nosti helmojaan ylemmäski - jotta olisi helpompaa istua tuon reppuselässä - ja hypähti Jackin selkään, painautuen tuota vasten ja kietaisi kätensä varovasti Jackin kaulan ympärille. Tuon tehtyään prinsessa vei kasvonsa lähelle Jackin korvaa ja kuiskasi.
"Ja nyt?"
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3950

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 22, 2009 7:48

Kalmankoira

Kalma vain hymyli viattomasti kun Lily tapitti hänen keksintönsä jälkeen häntä hieman nuhtelevasti. Niin tosiaan hän ei tiennyt yhtään, että naisen reppuselkään ottaminen olisi väärin. Pitäisiköhän jonkun järjestää hänelle hieman sivistys tunteja? Tosin hän varmaan lintsaisi melkein kaikki tunnit, sillä häntä ei sivistyminen paljoakaan kiinnosta. Kuten on varmaan huomattukkin.

Lily joka tapauksessa hyppäsi hänen selkäänsä ja tuon kysymykseen aavekoira vain virnisti kettumiasen ovelasti.
"Pidä kiinni ja äläkä huuda." Kalma kuiskasi hiljaa jännittäen jalka lihaksiaan, josta sitten hyppäsi pysty seinään roikkumaan pelkästään kynsiensä varassa. Hitaasti mies lähti sitten kapuamaan ylös päin. Lily painona tämä ei ollut mitenkään helppoa. Yksinään tämä onnistui puolta nopeammin ja toivottavasti kukaan ei ala valittamaan seinissä olevista pienistä kynsien jäljistä. No totta helvetissä hän saisi huudot jos joku nuo näkisi ja tunnistaisi hänen tekemisikeen. Kuninkaalla kun tuntui olevan pakkomielle räyhätä hänelle kaikesta ja saada hänet hirteen pienestäkin rikkeestä.
Lopulta ja viimein kaiken voiman ponnistelun jälkeen Kalma pääsi käytävän katto rajalle, joka oli totta kai täyteen kivoja kiipeily puita, joiden avulla katto pysyi kasassa. Niitä pitkin Kalma lähti sitten hiljaa ja äänettömästi pomppimaan prinsessa selässään... Pysähtyen kuitenkin vartijoiden yläpuolelle vain kuunnellakseen mistä nuo puhuivat. Kehottaen prinsessaa olemaan hiljaa..
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 22, 2009 8:10

Lily

Pidä kiinni äläkä huuda... lupaavaa, Lily vilkaisi kysyvästi Jackiin, mutta ei kerennyt edes kysymään mitään ennen kuin tuo jo hyppäsi kiipeämään pitkin seinää.. ja Lily totta vie oli lähellä kiljua ja lujaa. Hän vihasi korkeita paikkoja! Prinsessan ote Jackin kaulalla tiukkeni samalla kun hän kietaisi jalkansa Jackin vyötärön ympärille. Hulluko tuo oli!? Ja miten tuo pysyi kiipeämään pystysuoraa seinää pitkin pelkkien kynsien varassa?! Lily painoi kasvonsa vasten Jackin niskaa ja sulki silmänsä, koettaen ajatella jotain hieman mukavampaa kuin seinää pitkin kiipeäminen!
Jack kiipesi ihan katonrajaan ja lähti liikkumaan pitkin katto parruja. Lily vilkaisi nopeasti alas, mutta sulki silmänsä samantien... häntä ei oltu luotu korkeisiin paikkoihin. Jack pysähtyi vartijoiden ylle mikä sai prinsessan vilkaisemaan kysyvästi mieheen.. eivätkö he nyt vain voineet jatkaa matkaa?! Lily kuitenkin pysyi kiltisti kiinni puristaen kätensä lujasti Jackin ympärille, samalla kun tuo - mitä ilmeisemmin - kuunteli sotilaiden puhetta.

Sotilaat eivät puhuneet sen kummemmista kuin perheistään.. ainakin aluksi. Sitten nuo alkoivat puhumaan ohimennen jostain vankila paosta ja huonoista liittolaisista.. joista yksi mainittiin olevan - yllätys yllätys - Jack. Totta kai kaikki tuota dissasivat... paitsi muutamat. Vartijat myös puhuivat niinkin arkisesta puheenaiheesta kuin velhosta ja siitä, kuina nuo epäilivät velhon suunnittelevan kuninkaan murhaa päästäkseen valtaan. Hah, Black ei edes halunnut valtaistuimelle...
Lily oli lähellä huutaa noille omia mielipitetään katonrajasta, mutta piti suunsa visusti tukossa ja toivoi että Jack tekisi samoin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3950

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 22, 2009 8:37

Kalmankoira

Oikeastaan hän pysyi pystysuorassa seinässä pelkästään vain kynsiensä ja lihkasistonsa ansiota, sekä tasapainon. Mikä hänellä oli mielettömän hyvä, hän pysyisi varmaan jopa ohuella langalla jos se vain hänen painoaan kestäisi.

Kalma istui sammakko kyykyssä parrun päällä prinsessa selässään kuunnellen kun vartjat keskustelivat jonnin joutavia perheistään.. Kunnes puheeksi tuli vankila pako ja sitten hän. Kalma todellakin oli lähellä ärähtää, mutta komensi itseään pitämään turpansa tukossa. Sillä prinsessa oli hänen mukanaan ja oli muutenkin hyvin outoa jos hän popmppisi katto rajassa edes yksinäänkään. Puheen aihe siirtyi Blackiin, johon Kalma vain hymähti pienesti. Mitä toopeja.. Black ei todellakaan ole niitä henkilöitä jotka olisivat kiinnostuneita valtaistumesta ja vallasta. Tuota kiinnosti ihan muut aiheet. Tosin jos Blackistä tulisi kuningas hänen asemansa parantuisi hyvinkin paljon, olivathan he kuitenkin läheisiä toisilleen.
Kalmaa kyllä hieman pelotti kuitenkin se miten Black valtakuntaa tulisi hoitamaan...
Kalma vilkasi olkansa yli Lilyyn, joka ei vaikuttanut tyytyväiseltä katon rajassa roikkumiseen, joten aavekoira nousi ylös ja lähti pomppimaan pois päib vartijoista, kunnes pääsi turvallisemmille vesille. Alas meno voisi kyllä olla astetta vakeampaa.. Varovasti Kalma siirtyi seinän viereen ja upotti kyntensä seinään. Seuraava temppu olisi sitten ihan vain tuuri peliä, sillä jos kynnet tai seinä pettäisivät nyt ja pudotaan tältä korkeudelta prinsessan saattaisi käydä huonosti. Kalma laskeutui roikkumaan täysin tyhjän päälle ja alkoi hitaasti pelkästään käsi voimalla laskeutumaan alas. Hyvää kuntoilua se tämäkin oli, pitäisi tehdä useamminkin.

Jokusen minuutin päästä Kalma pääsi turvallisesti alas ja laski prinsessan selästään kääntyen ympäri tarkastellen tuota.
"Kaikki ok?"
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 22, 2009 8:58

Lily

Jack kuunteli aikansa noiden puheita, kunnes lähti taas liikkeelle. Lily otti jälleen tiukemman otteen tuosta ja piti silmänsä kiinni. Hän ei yhäkään halunnut nähdä kuinka korkealla he menivät, mutta hän uskoi että Jack osasi hommansa... se nyt tästä puuttuisi että he tippuisivat täältä. Jack selviäsi varmasti kolhuitta, mutta Lily ei todellakaan.. olihan hän vain hento, kuolevainen nainen, ei sen enempää.
Lily tunsi kuina he lähtivät menemään alaspäin.. mielessään Lily huokaisi helpotuksesta ja uskalsi jo hetken päsätä avata silmänsä ja katsoa alas, lähenevää lattiaa.

Päästyään alas Jack laski prinsessan pois selästään. Lily veti helmansa takaisin alas ja otti samantien seinästä tukea ettei olisi horjahtanut perseelleen... Kyllä, tuo äskeinen kokemus oli ollut sen verran raju ja äkkinäinen että Lilyn jalat tärisivät ja tuota heikotti.
"Kyllä, kaikki on hyvin... odota vain hetki niin kerään itseni" Lily sanoi nolostuneesti naurahtaen, pitäen yhä seinästä kiinni.
Hetken Lily keräili itseään kunnes irroitti otteensa seinästään ja hoiperteli muutaman askeleen, kunnes oli jälleen kasannut itsensä.
"no nyt, jatketaan" prinsessa sanoi ja lähti hitaasti kävelemäään eteenpäin käytävällä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3950

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 22, 2009 9:23

Kalmankoira

Lily ei selvästikkään ollut oikein kunnossa äskeisen kiipeylyn jälkeen, mutta äskeinen nyt tuskin kuului ihan normaalin prinsessan joka päiväiseen elämään. Silti Kalma joutui mielessään myöntämään, että ihmiset olivat outoa sakkia. Eivät kestäneet edes pientä kiipeilyä muutaman metrin korkeudessa. No okei ei saisi käydä yleistämään, mutta ihmiset nyt olivat muutenkin hieman outoja. Ja häntä kun väitetään oudoksi...
Kalma kuitenkin nyökkäsi Lilyn sanoihin ja siihen odottamaan kädet puuskassa että tuo saisi voimansa takaisin. Höh, hänhän se oli tässä se joka teki raskaimman työn. Tyttö olikin kohta valmis ja tuon irrottautuessa seinästä hieman horjuen Kalma oli menossa hätiin. Kuka on sanonutkaan, että hän olisi sydämmetön ja välinpitämätön? No tuo näytti itsekkin pysyvän pystyssä joten Kalma lähti kävelemään tuon vierellä, ehkä kuitenkin hitusen taaempana kuitenkin. Nyt vain olisi se vaara, että joku yllättäisi heidät ihan oikeasti... ja kusessa, hän ainakin. Tosin jos se olisi Black joka heidät yhyttäisi yhdessä niin hän saisi varmaan vain huudot, tuskin tuo mitään kuninkaalle kertoisi. Mikäli hänet haluaisi hengissä pitää.

"Ei taida tuo olla ihan joka päiväistä?" Kalma tuumasi itsestään selvyyden prinsessalle pienen hymyn kera, mikä kuitenkin katosi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.
"Osaatko muuten sanoa yhtään mitä pahaa isäsi näkee siinä, että minä tapailen sinua ystävänä tai tuttuna?" Kalma kysyi sitten perään jääden tapittamaan Lilyä kysyvästi. Hän ei vain käsittänyt mitä pahaa tässäkin sitten nähtiiin... Olihan velhokin tuon kanssa ja yhtä akkipikainen tuokin oli kuin hänkin ja siitä ei edes nähnyt mikä naamio tuolla oli oikein päällään. Hänestä sentään näki, paitsi silloin kun hän ihan jakomieli taudin kourissa oli. Onneksi nekin kohtaukset ovat vähentyneet huomattavasti ajan kanssa, mutta osa syynä varmaan oli kakkonen.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 22, 2009 9:38

Lily

"ei, ei sentään ihan joka päivästä touhua ole kiipeillä katonrajassa" Lily sanoi naurahtaen..
Se nyt ei todellakaan kuulunut prinsessan arkipäiväiseen elämään. Hänet oli lapsesta asti kasvatettu erittäin turvallisessa ympäristössä, eikä hän pahemmin ollut saanut itse tehdä mitään. Puuhun hän oli kerran pienempänä kiivennyt, mutta siitä oli tullut armottomat huudot. Kuten sanottu, Lily oli yleensä vain koriste esine joka seisoi isänsä vierellä ja hymyili... koriste esine jota sai katsoa, mutta mihin ei missään nimessä saanut koskea.

Jackin seuraava kysymys sai Lilyn mutristamaan pienesti huuliaan.
"Isäni ei pidä siitä että kukaan mies, joka ei hänen luottamusta ole ansainnut, lähestyy minua.. joten et ole suurikaan poikkeus muiden joukossa.. tosin sinähän yritit kuninkaan murhaa, joten kai se sai isäni varuilleen... eihän sitä koskaan tiedä vaikka yrittäisit päästä lähelleni vain tappaaksesi minut.. mutta sitä epäilen suuresti" Lily sanoi kurkistaen samalla varovasti kulman taakse, ennen kuin uskaltautui seuraavalle käytävälle kävelemään.
"Miksi edes yritit tappaa isäni?" Lily kysyi vilkaisten olkasa yli Jackiin, kohottaen pienesti toista kulmaansa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3950

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 22, 2009 10:13

Kalmankoira

Lily sitten kertoi miksei tuon isä häntä tuon lähelle päästänyt mielellään. Joutuen myöntämään, että tuo oli hieman yli suojeleva tytärtään kohtaan. Mutta vaikka hän nyt selittäisikin olevansa vaaraton ja osaisi kyllä lähteä jos vaaraa tulisi, hänelle naurettaisiin aika varmasti. Kaikkihan häntä arvaamattomana paskana pitivät.
"Pois se minusta." Kalma hymähti läppäisten kaveri mielessä Lilyä takamukseen kun tuo oli sanonut, että hän aikoisi tappaa prinsessan. Eipä enää kuulunut hänen suunnitelmiinsa ja Black tiesikin sen jo. Ja hän oli taas niin ihanan säädyllinen (hevoset nauravat jossakin).
Lilyn seuraava kysymys taas sai Kalman hieman vaivautuneeksi ja tuo hierasi niskaansa hermostuneen oloisena. Hän ei oikein pitänyt tuosta puheen aiheesta, eenkään tälläisessä tilanteessa jossa syy pitäisi kertoa kuninkaan omalle tyttärelle ja vielä hyvän ystävän vaimolle. Jonkin aikaa Kalma sitten olikin hiljaa sanomatta mitään tapittaen vain lattiaa kävellessään. Hänen olisi tehnyt mieli vain sanoa tylysti: "mitä se sinulle kuuluu?" Mutta jätti sanomatta vetäen henkeä keuhkoihinsa raskaasti.

"......Se nyt vain oli outo päähän pistoni." Sen parempaa vastausta Kalma tuskin tulisi kertomaan, ellei tuo käske häntä kertomaan. Olihan hän alempi arvoisempi kuin prinsessa. Oikeastaan hänellä ei tainnut olla mitään arvoa tässä linnassa? Hän vain oli... Jos kuninkaalta kysytään niin hän varmaan olisi saanut olla tuon pelusesta vaikka ovimatto.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Elo 22, 2009 10:41

Lily

Jackin läppäistessa Lilyä perseelle pirnsessa vingahti pienesti ja hypähti muutaman askeleen eteempäin, mulkaisten sitten vihaisesti Jackiin. Tuo tempaus sai Lilyn lähes läppäisemään tuota poskelle! Jackilla ei todellakaan ollut mitään säädyllisiä käytöstapoja ja perseen läppäiseminen todisti sen. Tuo sai kiittää onneaan ettei Lily ollut sieltä pahimmasta päästä, muuten Jackilta olisi lähtenyt pää tuon tempauksen myötä... mutta toisaalta Lily arvosti sitä ettei Jack pitänyt sentään niin pyhimyksenä mitä jotkut. Lilyhän halusi salaa olla vain Lily, ilman sen kummenpia arvonimiä tai titteleitä. Kuitenkaan tuo ei Prinsessalta tulisi koskaan onnistumaan..

Jack kertoi että Kuninkaan kimppuun hyökkääminen oli vain päähänpisto.. Lily hymähti siihen pienesti ja pudisti päätään.
"Sinulla on omalaatuisia päähänpistoja, mutta kannattaisi ehkä rajoittaa niiden toteuttamista" Lily sanoi kurkistaen jälleen seuraavalle käytävälle, tarkistaen että reitti oli selvä.
Pian he olivatkin jo makuuhuoneiden käytävällä. Lily käveli hissu kissun käytävää pitkin ja pysähtyi oman huoneensa oven eteen ja vilkaisi Jackiin.
"perillä ollaan.. nyt jo" Lily totesi hieman masentuneella äänellä.. häntä ei kyllä nukuttanut yhtään enää, mutta se taas johtui yliväsymyksestä.. ristiriitaista sinänsä, mutta ihan normaalia.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3950

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Elo 22, 2009 11:12

Kalmankoira

Kalma vain väläytti terävän hammas rivistönsä Lilylle kun tuo mulkkasi häneen vihaisena, kun hän oli persuksille läppäissyt pienenä kostona. Onneksi Black ei ollut tuota näkemässä, sillä hän olisi varmaan saanut mottauksen kepistä tai kivan ilma lennon pitkin käytävää aina toiseen päähän. Onneksi ei ollut näkemässä. Onneksi Lily kuitenkin ymmärsi hyvin ettei tuota temppua mitenkään vakavasti tarvinnut ottaa, sillä mitään tunteita hänellä ei ollut Lilyä kohtaan. Ellei niitä ystävä tunteita lasketa, joista ei nyt mitään vaaraa ole Blackin ja Lilyn suhteelle.

Lily pudisti päätään mikä harvoin oli hyvä juttu ja sanoi sitten, että hänen pitäisi rajoittaa noita päähänpistoja. Se kuitenkin oli vaikeampaa mitä olisi voinut luulla, etenkin kun sattui kasvaneen kieroon jo kauan aikaa sitten.
"Se ei nyt ole niin helppoa... Olen vähän tälläinen..... kieroon kasvanut." Kalma hymähti surku huvittuneesti prinsessan sanoihin.
Saavuttiin Lilyn huoneen ovelle ja Lilyn ilmoitti masentuneella äänen sävyllä että nyt oltiin perillä. Niinpä näkyi, mutta tuskin hän sisälle uskaltaisi sentään tulla. Ties ketä pöllähtäisi sisään... Tosinaan oli sääli erota jo nyt kun juttua alkoi löytymään vasta.
"Kiitos seurasta... ja hyvää yötä." Kalma hymähti pienesi lähteäkseen kunnes kuuli käytävän päässä vartijoiden äänekkään juttelun. VOI PASKA! Jos nuo nyt hänet näkevät hän olisi niin kusessa kuin olla ja voi. Kalma katsoi hätääntyneesti Lilyyn...
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Elo 23, 2009 12:24

Lily

Prinsessa hymähti pienesti Jackin sanoessa olevansa kieroon kasvanut. Miten tuo itse halusi, mutta Lily ainakin oli valmis tukemaan Jackia muutoksessa, mikäli tuo sellaisen halusi tehdä.. Tuolle voisi ainakin opettaa käytöstapoja, edes ne päällimmäiset hyvät tavat.
"Hyvää yötä sinullekkin... sitten kun menet nukkumaan" Lily vastasi pienesti hymyillen Jackille ja avasi huoneensa oven.
Samassa käytävältä alkoi kuulua vartijoiden juttelua.. Lilyn sydän oli hypätä kurkkuun sillä samalla sekunnilla, he olivat päässeet tänne asti huomaamatta ja nytkö he jäisivät kiinni?! Ei, Lily vilkaisi Jackiin ja ennen kuin tuo mitään keksi, Lily tuuppasi Jackin sisään huoneensa ovesta ja pujahti äkkiä itse perästä, sulkien oven salaman nopeasti sen jälkeen. Tuossa tempauksessa tietenkin oli se vaara että Black olisi ollut huoneessa... vaikka huone olikin pimeänä ja täsyin äänetön, ei se tarkoittanut etteikö Black olisi voinut istua nojatuolissa ja katsoa heitä murhaavasti juuri tällä hetkellän...

Niin ei kuitenkaan ollut. Huone oli täysin tyhjä ja täysin pimeä. Lilyllä meni taas hetki totutella pimeyteen. Kun hän lopulta näki edes vähän, hän käveli pöydän luokse ja sytytti muutaman kynttilän, jotka toivat mukavasti valoa huoneeseen.
"... no eipähän jääty kiinni" Lily totesi naurahtaen, kuunnellen käytävän ääniä.
"älä sitten koske mihinkään.." Prinsessa huomautti vilkaisten merkittävästi Jackiin.. tosin eipä hänellä pöydillä ollut mitään salaista tai särkyvää - korkeintaan muste pullo - mutta kunhan tuo pysyisi laatikoista erossa niin kaikki olisi hyvin.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3950

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Elo 23, 2009 1:05

Kalmankoira

Säälikseen Kalma ei tiennyt yhtään Lilyn ajatuksista auttaa häntä muuttumisen kanssa, vaikka tuskin koskaan hän tulisikaan muuttumaan täydellisesti. Mutta olisi kovinkin kiinnostavaa kuulla miten tuo meinaisi hänelle opettaa käytöstapoja. Ottaen huomioon, ettei hän saanut tavata prinsessaa tai tuo häntä. Eikä hän ollut kovinkaan innoissaan tapoja oppimassa.

Ennenkuin Kalma ehti mitään sanomaan saati reagoimaan Lily tuuppasi hänet huoneensa ovesta sisään ja sujahti itekkin pamauttaen oven kiinni perästään. Tosiaan jos velho nyt olisi täällä ollut, olisivat he kumpikin saaneet aikamoisen löylytyksen. Eihän hän saisisi olla tässä kerroksessa saati prinsessan kanssa ja tuon huoneessa. Eikä Lily vaihtoehtoisesti hänen kanssaan. Mutta kun kaksi tottelematonta kieltää olemasta toistensa kanssa, niin eihän siitä sitten mitään tule. Hehän tekivät juuri päinvastoin, salaa tapasivat toisiaan vaikkei mitään rakkaus suhdetta ollutkaan tässä tulossa. Kalmalla oli jo oma vaimonsa, vaikkakin kaukana täältä. Mutta ei hän enää kehdannut palata sen äkillisen katoamisen jälkeen, eikä kyllä muutenkaan.
Lilyn sytytellessä kynttilöitä Kalma meni sitten istumaan nojatuoliin vetäen toisen jalan koukkuun toisen päälle.
"Poistuminen voi olla sitten tois asteinen ongelma..." Kalma mumisi katsellen pimeään ulos ikkunasta. Toki hän voisi ikkunankin kautta poistua, mutta jos joku näkee hänen laskeutumisensa vahingossakin ja lavertelee siitä. Hänellä olisi HIEMAN selitettävää sen jälkeen, eikä se kiinnostanut.
"En, en.." Kalma tuhahti Lilyn sanoihin kun tuo varmaan meinasi, että hän hajoittaisi paikat ja lähtisi naureskellen pois. No ei ikinä.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13748

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ma Elo 24, 2009 10:21

Lily

Jackin istuessa nojatuoliin Lily jäi nojailemaan työpöytäänsä mietteliäänä, katsellen samalla parvekkeen ovelle.
"Itseasiassa pääset varmaan helpoiten livohkaan parvekkeen kautta.. siellä on köynnäksiä aina alas asti, mutta juurihan todistit ettet pahemmin apuja tarvitse seinäkiipeilyssä" Lily sanoi pienesti naurahtaen ja siirsi hiuksiaan pois kasvoiltaan.
Toki siinä oli se vaara että joki näkisi Jackin hiippailemassa pitkin linnan seiniä ja sen jälkeen olisikin koko kuulustelu pataljoona tuon perässä tivaamassa vastauksia, kuningasta myöten. Tosin Lilyn ikkunat olivat kohti merta.. ja parvekkeelta pääsi suoraan niitylle, joka sijaitsi linnan "takana", joten siellä tuskin kukaan oli kyttäämässä.

"Nyt pitää vain toivoa ettei Black tule tänne... mutta en usko, yleensä riideltyämme hän lukittautuu asuntoonsa ainakin vuorokaudeksi ja pysyy visusti siellä ellei töitä ole tehtävänä." Lily kertoi huokaisten pienesti.
Ja Black kehtasi väittää että Lily oli lapsellinen.. eikö pimeässä tönössä yksin mökättäminen ollut sitten lapsellista? Oli siinäkin aikuinen mies.. joskus Lilystä tuntui että Black oli mieleltään jumittunut lapsen tasolle..
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 3950

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ma Elo 24, 2009 4:29

Kalmankoira

Kalma hymähti pienesti Lilyn sanoihin.
"Ehkä, mutta kyllä mielummin apujen kanssa kiipeilen." Kyllä hän pysty suorassa seinässä kykeni kiipeämään, muttei totta puhakseen mitenkään täydellisesti. Verrattuna nyt vaikka johonkin demoniin, joka tekisi tuollaisen kiipeämisen muutamssa sekunnissa. Ja niin tosiaan, tuskin kukaan tähän aikaan niityllä oli kykkimässä, joten se ehkä olisi paras reitti alas ja pois ilman uteliaita katseita.
Blackistä taas tullessa puheen ja että tuo pöllähtäisi tänne itse omassa persoonsassaan, sai Kalman selkää pitkin kulkemaan kylmät väreet. Ei etteikö Black pelottava olisi, mutta mitä tuo sitten tekisi hänelle... Sitä Kalma ei halunnut edes ajatella. Mutta Lilyn sanat saivat Kalman rayhoittumaan hieman, vaikka takaraivossa jyskytti se pelko että herra pöllähtäisi tänne.
"...Ja minua kun väittää lapselliseksi." Kalma naurahti kuivahkosti kun Lily oli kertonut, että herra oli lukittautunut asuntoonsa riitelyn päätteeksi. Ja heti ensinmäisenä päivänä kun he tapasivat väittänyt häntä lapselliseksi. Mutta tottakin se oli. Hän oli lapsellinen persoona ja se näkyi parhaiten koirana, ihmisenäkin mutta vähän toisella tavalla. Mistä eivät sitten kaikki tykännetkään.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Kiltti demoni
Zara - Iso lisko
Raban - Katu kettu
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
EdellinenSeuraava

Paluu Puutarha

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö