Mitä Kettu sanoi hänelle aluksi sai Sil hämillisen kasvoilleensa. Saattoi jopa pienesti punastua toiselle. Miksi hän ei saanut teitillä toista? Kirpisteli miehen ajatusta. Oliko aikakausi muuttunut kovasti ihmisillä, kun hän oli saattanut asua lian kaun metsässä vähään aikaa. Entistä enemmän Sil punastui, koska toinen pitäisi salaisuuden itsekseen. Mikä ihminen toinen oli oikein? Ainakin sellainen mitä aijemmin Sil ei ole tavannut. Sitä Kettu ei tiennyt, että hän ei ollut perus ihmissusi mikä muuttuu puraisun avulla ja muuttuu aina täyden kuun aikana.
" Kuka sinä oikein olet? Kaikkihan vivaavat ihmissuteita tai edes jotenkin liittyvään ihmissusiin. " Sil sepitteli ruskeilla silmilläänsä.
Keltaisset silmät olivat hävinneeet jonkin aikaa sitten.
" Kyllä minä kyllälle voin tulla, koska olen aijemmin käynyt. " Sil toteilli, mutta hän ei ole käynnyt kipeänä ollessaan.
Siliä ei haittaisi kuljiko toinen alasti vai viitta yllään, mutta nyt hän halusi todella olla tuon kummajaisen kanssa. Ainakin toinen oli hyväksyt hänet minkälainen rakki olikaan.
" Kyllä minä kestä tunnin, mutta yli huomiseen minä en kestä. " Sil sanoi.
Yli huomenna hän saattoi olla niin puoli kuollut, että ei itse oikein tajunnut ja uloisesti nähdä miten kidutusta aika oli silloin oli.
//Naur. Minä taisin nähdä jotain uusia puolia Sillistä.//