Argen
Ilta oli laskeutunut, vartijat olivat laiskistuneet vaihtoa odotellessa, ja muuan yöeläjä oli jälleen saalistamassa. Kyyryssä, liilat silmät kiilluen, kissapedoksi tunnistettava olento painautui lähemmäs maata, laskien päätänsä ja antaen häntänsä nykiä hiukan, koko keho valmistautui syöksähdykseen, liikkuen hiukan että hän saisi paremman lähtöasennon... Paikoillaan.... Ja isku! Argen levitti sormensa, antaen kynsiensä ilmestyä ja iskeä kiinni. Ainut vain että uhriksi tarkoitettu hiiri oli huomannut hänet ja juoksi nyt karkuun.
"Älä luulekkaan!", Argen sihahti, loikaten nyt hiiren perään, yrittäen litistää sen kätensä alle, epäonnistuen joka kerta. Lopulta hän sai sen kiinni, virnistäen leveästi samalla kun nosti hiiren ylös roikottaen sitä hännästä.
"Hah! Luulitko karkaavasi minulta?", mustaturkki kysyi, virnistäen ilkikurisesti. Hän päästi hiiren hännästä kiinni, ja alkoi leikittelemään jyrsijäparalla. Ei hän sitä syödä aikonut, mutta kissa kun sattui olemaan, niin metsästysvietti sattui nappamaan aina hänet mukanaan tuon tuosta, varsinkin kun oli pimeää...
Rasahdus. Argen, joka oli ollut selällänsä miettien mitä tekisi uudelle pienelle lelullensa ettei se ihan täydellistä traumaa saisi tästä, jähmettyi, ja päästi pienen hiiren heti nurmikkoon, asettuen makuulle maahan yrittäen nähdä kuka tuli. Ruohikko oli tarpeeksi pitkää peittämään ilvesmenninkäisen, joka nyt manasi kauniin mustan turkkinsa vaaleansinertävät kuviot, jotka voisivat paljastaa hänet jos hän kuun valoon osuisi. Piti vain toivoa että rasahtelija katoaisi pian, ei Argen kuitenkaan täällä harmeja ollut hakemassa.
[[Ventus-setä ja Yoshi tänne näin \o ]]