Peltopoikia [Lotus]

Pellot sijaitsevat muurin ulkopuolella. Suuria ja pieniä, joilla viljellään milloin mitäkin. Myös peltojen omistajien asunnot, farmit, sijaitsevat muurin ulkopuolella. Peltoihin on helppo piiloutua, mutta kannattaa varoa, ettei joku muu siellä jo piilottele

Valvoja: Crimson

Peltopoikia [Lotus]

ViestiKirjoittaja Agna » 18 Huhti 2012, 20:22

Aphaderuiondur

Kevät. Se alkoi olla ilmassa, tai pitäisikö sanoa että sitä alkoi olla ilmassa. Aphaderuiondur saattoi tuntea sen sieraimissaan. Tällainen kevyen raikas ilma, lumen alta puskeva mössöytynyt ruoho ja suoraansanottuna lehmänlannalta haisevat pellot olivatkin melkoisia inspiraationlähteitä banjomuusikolle. Ei sentään, ei banjisti täällä sen takia ollut. Tämä vain sattui olemaan niitä harvoja päiviä, kun hänellä oli omaa aikaa. Aikaa tehdä jotain itselleen mieleistä jota saattoi toteuttaa yksin. Ja omalla ajallahan tarkoitettiin sitä aikaa, kun hän ei liikkunut veljensä Aerdirnaithonin seurassa. Sellaisia päiviä oli harvassa, mutta tämä päivä oli juuri sellainen. Oli kaikenlisäksi keskipäivä ja aurinko yritti epätoivoisesti poistaa pilvien lomasta pellolle, jota vielä peitti epätoivoisen näköinen lumikerros. Pian sekin sulaisi pois paljastaen altaan mullat joihin olisi aika kylvää... Siemeniä? Joista kasvoi porkkanaa ja perunaa? Kenties. Muodonmuuttaja ei ollut koskaan pahemmin perustanut maanviljelystä, sillä musiikki iski häneen paljon paremmin.

Aphaderuiondur nosti itsensä istumaan vähäisessä auringonvalossa kuivuneelle, suurehkolle aidalle. Sen oli kai joskus ollut tarkoitus pitää kylän lapset tai muut häiriötekijät poissa pelloilta, mutta nykyään se vaikutti niin vanhalta että tuskin vaadittaisiin kovin montaa hiehoa puskemaan sitä kumoon. Banjon kanssa kiipeäminen oli hieman haastavaa, mutta tuotti kuitenkin tuloksen. Maahanhan muusikko ei banjoaan laskisi. Siihen voisi vaikka tulla rapaa. Kädessään hänellä ei ollut tällä hetkellä mitään, ja selkämystä peitti nahkainen takki jonka hihat hän oli käärinyt kyynärpäihin. Vatsapuolelta ei vaatteellisia ehostuksia löytynyt, eikä se ollut ihme. Jalassaan hänellä oli harmaat, valkoisen maalin sotkemat housut, sekä takin kanssa samansävyiset tummanruskeat saappaat. Aphaderuiondur heilautti hiuksensa pois katseensa edestä ja asetteli banjonsa syliinsä kurkkien sitten, mihin asettaisi sormensa. Hän voisi soitella yksinäisyyteen kappaleitaan, sillä hänen takanaan siintävässä kylässä tuskin kukaan kuulisi hälinältään soittoa. Kylän keskustaan oli paikalta ehkä parisensataa metriä, mutta se riitti näköetäisyyteen.
"Näen sun tanssivan jaloin paljain,
kukat otsallesi hain,
kuin eilisen vielä muistan näyn sen"
, Aphaderuiondur loilotteli sulkien silmänsä ja säesti lauluaan banjosta kajahtavin soinnuin. Tästähän puuttuivat enää kukkaseppelepäiset neidot ympäriltä.

//Lotus pojuineen tänne :)
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Lotus » 18 Huhti 2012, 21:15

Keiran

Hiukset lennähtelivät pojan naamalle takaa päin siihen malliin, että niitä piti jatkuvasti viedä sivuun. Tavallaan asia ei haitannut Keirania, mutta joka kerta, kun mies onnistui uppoamaan omiin ajatuksiinsa, piti hänen siirtää mustia haituviaan pois kasvoiltaan. Pieni keväinen tuuli ei toki koskaan ollut pahasta, eikä tämäkään tilanne ollut poikkeus. Aurinko paistoi korkeimmillaan tähän aikaan vuorokaudesta, mikä sai kaukana näkyvän järven kimaltelemaan. Keiran istui kivimuurilla ja tuijotteli peltojen takana näkyvää järveä, joka kimalteli auringossa. Nyt olisi tietysti täydellinen päivä soittaa huilua, mutta huonosti nukutun yön jälkeen ei paljoa soitella jaksanut. Poika huokaisi syvään ja veti jälleen hiuksiaan sivuun. Aurigonvalo teki pojan silmistä yhä kirkkaamman näköiset, jotka olivat kyllä jo ennestään kovin kirkkaat ja ehkä jopa hieman kylmät. Poika veti huilunsa kotelostaan ja tutki tätä hetken. Hän ei osannut päättää soittaisiko vaiko eikö. Ainakin inspiraatiota löytyisi nyt, mutta laiskuus taisteli kovasti inspiraatiota vastaan. Miehen teki mieli kävellä peltojen poikki järvelle ja kastaa päänsä sitten veteen. Sekään ei kyllä ollut hyvä idea veden ollessa vielä niin kylmää, mutta ainakin se virkistäisi pään - ja jäädyttäisi aivot. Jäiden sulmaisesta ei kuitenkaan ollut aikaa kuin muutama viikko.

Keiran siveli edelleen puista huiluaan, jonka hän oli juuri aamulla pessyt. Nyt sitä ainakin olisi miellyttävä soittaa, mutta jaksaminen oli taas toinen asia. Lopulta poika päätyi siihen tulokseen, että voisi pari kappaletta soitella. Keiran vei huilun suulleen ja veti pari kertaa henkeä ennen soittamista. Juuri ennen ensimmäistä puhallusta Keiran hätkähti kuullessaan soittamista ja hoilotusta lähistöltä. Instrumentti oli helppo tunnistaa banjoksi. Soittaminen kuulosti kovin ammattitaitoiselta, eikä lauluäänikään huono ollut - ainakaan Keiraniin verrattuna, jonka lauluääni oli kuin mörön örvellystä. Poika käänsi päätään ja katsoi taakseen. Soittaja ei voinut kaukana olla, sen verran läheltä äänet kuuluivat. Poika otti tiukan otteen huilustaan ja pudottautui alas harmaalta kivimuurilta ja käveli ääntä kohti. Eihän hänen tarvinnut edes sataa metriä kävellä saapuessaan yhä lähemmäs ja lähemmäs ääntä. Poika seisoi nyt hiekkatien laidassa, joiden kummallakin puolella oli peltoja ja plantaaseja. Keiran, joka oli vasemmalta tullut, näki oikealla kuivuneen näköisen aidan, jolla istui tuo banjoa soittava mies. Miehen olisi tehnyt mieli kehua tämän soittamista, mutta hänelle putkahti mieleen jotain aivan muuta. Poika jäi seisomaan noin kymmenen metriä pojan takaviistoon niin, ettei hän Keirania nähnyt, ellei hän kääntäisi päätään. Keiran itseasiassa toivoi, ettei hän päätään kääntäisi. Meis veti huilun suulleen ja aloitti surullisen kappaleen soittamisen.

//Tönkkö teksti, mutta tässä olisi 8D
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Agna » 20 Huhti 2012, 12:37

Aphaderuiondur

Tuulenvire kirmasi tuhansien jalkojen tavoin pellon poikki ja vähäisten heinätuppojen saattoi nähdä värehtivän tuulen mukana, taipuen viimeisten lumihankien ylle. Lopulta tuulahdus läpäisi tavoitteensa ylittää koko pellon ja puhalsi Aphaderuiondurin siististi molemmille puolille asetellut hiukset osittain selkään, ja osa jäi olkapäiden päälle lepäämään. Mies kurtisti kulmiaan muttei antanut sen haitata soittoaan, vaikka meinasikin sotkea itsensä säkeistöissä keskittyessään tuulahteluun.
Lämpötila oli selkeästi plussan puolella, muttei kovin kesäinen. Se kuitenkin riitti paidattomalle, sillä hänen aineenvaihduntansa oli hyvä ja hän tarkeni melkein säässä kuin säässä. Jos tätä vertasi siihen talvisen hyiseen kertaan kun hän Aerdirnaithonin kanssa oli ollut kylän keskustassa laulamassa yläosat ilkosillaan, tätä keliä pystyi sanomaan melkein trooppiseksi. Se päivä oli todellakin ollut kylmä! Siitä ei ollut epäilystäkään, ja muodonmuuttajan olisi tuolloin tehnyt mieli viskata paita suosiosta päälleen. Mutta tyhmyys vei voiton ja samoin lauluäänen hetkeksi, ja se tiesi sitten flunssan potemista punkan pohjalla.

Laulu jatkui tytöistä joilla oli tälläkertaa lumihiutaleita hiuksissaan ja jotka tanssivat loppumattomiin rummun tahdissa, kunnes Aphaderuiondur oli vähällä pudota aidalta kuullessaan takaansa yhtäkkistä huilun soittoa. Sitä, millaisesta huilusoittimesta oli kyse, ei muodonmuuttaja tiennyt, sillä hänen musiikkikorvansa tunnisti ehkä juuri ja juuri viulut ja kitarat ja banjon eri muunnelmat. Alkuun Aphaderuiondur ei edes ollut ihan varma kuvitteliko vain soiton, vai soittiko huilua oikeasti joku, sillä hän jatkoi kulmat hämmentyneessä kurtussa ja eteensä tuijottaen omaa soittoaan kuunnellessaan samalla toisen omaa. Ei huilumusiikki nyt kovin suuressa riitasoinnussa soinut banjon melodiaan, mutta koska melodia ei kuitenkaan ollut sama, mies käännähti muka ketterästi istualteen toisin päin eikä yllätyksekseen kaatunutkaan aidalta vaan sai jalkansa tuekseen. Hän pysäytti banjon kielet kädellään.
"Kuulepas poika, soitat minun päälleni", hän sanoi sitten tutkailtuaan ensin puista, taitavasti tehdyn näköistä huilua soittavaa poikaa hetken aikaa. Sen jälkeen sinivärinen katsahti omaa vaateparttaan, jonka jälkeen katsoi taas poikaa. No, jos ei muuta, niin pojulla oli ainakin hyvä vaatetyyli. Ja hiustyyli. Eikä soittotaidoissakaan mitään vikaa ollut. Aphaderuiondur oli tietysti omasta mielestään vähemmän rimpula kuin huilisti, ja hän kerkesikin jo ylistää mielessään sitä että oli treenannut itsensä jo aikoja sitten hyvään kuntoon. Banjonsoittaja ei hypännyt aidalta pois, vaan kallisti päätään ja jäi tuijottamaan toista. Niin no, mikäs siinä. Uusien tuttavuuksien tekeminen oli aina mukavaa.
"Kuka sinä olet?" hän kysyi sitten hymyillen.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Lotus » 24 Huhti 2012, 20:14

Keiran

Poika odotti innolla toisen reaktiota äkilliseen sointuun. Aidalla istuva mies meinasi ensinnäkin pudota aidalta, mikä sai Keiranin nauramaan hieman. Ei pojan ollut tarkoitus tietenkään satuttaa ketään soitollaan, mutta jotain jäynää hänen oli nyt keksittävä. Miksiköhän, muuten? Keiran jatkoi soittamista mihen banjon päälle ja naurahteli vähän väliä. Nauraminen oli kuitenkin niin hiljaista, ettei aidalla istuva mies mitenkään voinut kuulla sitä. Aidalla istuva mies oli pelästynyt, se oli jo päivänselvä asia. Hän valitti siitä, että Keiran soitti huilullaan hänen banjonsa päälle. Se oli tarkoituskin. ''Sinäkin meinasit soittaa minun huilin päälle'', Keiran sanoi ja virnisti pojalle hieman. Keiran katsoi miestä ja kiinnitti erityisesti huomiota tämän banjoon. ''Banjosi on hieno.'' Keiran totesi suoraan ilman mitään kiertelyä tai kaartelua. Keiran piti tämän vieraan tyylistä: tyylimaku oli hyvä ja hiuksetkin olivat hitusen samankaltaiset. Soittokaan ei kuulostanut hassummalta, Keiran itseasiassa piti siitä, vaikka oli usein melko kriittinen soittamisen kannalta. Banjon soittaja oli kyllä vähän paremmin treenattu, mitä Keiran itse oli, mutta sillä nyt ei ollut mitään väliä. Keiran heilautti huiluaan pari kertaa kädessään ja kiipesi sitten aidalle vieraan kanssa. Keiran ei tiennyt miksi hän teki niin, eihän hän tuntenut tätä banjistia. Aidalle päästyään hän aloitti soittamisen täysin pokkana, eikä välittänyt vähän kauempana istuvasta miehestä. Pian vieras kuitenkin päätti kysyä, kuka Keiran oli. ''Nimi on Keiran. Tarvitsetko lisätietoja?'' Keiran naurahti ja keskeytti soittamisensa. ''Ja nyt kun kerroin oman nimeni, voisit ehkä kertoa omasi..'' Keiran vihjasi ja nosti taas huilunsa suulleen.

/Anteeksi vastauksen kesto ja tekstin tönkköisyys.. Ja lyhyys >__>
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Agna » 26 Huhti 2012, 20:25

Aphaderuiondur

"Soittaa sinun päällesi? Itseasiassa en. Soitin täällä ennen sinua", muodonmuuttaja vastasi toinen kulma kohollaan ja hämmästyneenä toisen väitteestä. Vai että oli hän meinannut soittaa tämän huilistin päälle. Miten sekin muka olisi tapahtunut kun Aphaderuiondur oli täällä soittamassa ensin? Vaan mitäpä pienistä, mies ajatteli ja kohautti olkiaan. Kun muusikko kehui banjistin soitinta, tämä hymähti tyytyväisenä ja siveli banjonsa kaulaa.
"Kiitän! Se ei ole ollut mikään halpa tuotos, varjelen sitä kuin omaa lasta", mies naurahti vastaukseksi ja katseli kun poika nousi aidalle ja alkoi soittaa uudelleen.
Miten kohteliasta. Se siitä keskustelusta, Aphaderuiondur mietti, katsoi hetken toista kulmat rypyssä ja oli jo aikeissa vaihtaa paikkaa sillä ajatuksella että huilisti haluaisi pitää tämän paikan, mutta toinen päättikin vastata hänen kysymykseensä. Huilunsoittaja esittäytyi Keiraniksi.
"Nimeni on Aphaderuiondur Katheranegareya", Aphaderuiondur esittäytyi välittömästi takaisin ettei Keiran ehtisi aloittaa soittamista uudelleen, sillä hän oli jo nostanut huilun uudelleen suulleen. Aphaderuiondurin mielestä oli ehkä jopa hieman epäkohteliasta soittaa kesken keskustelun, varsinkin kun huilu sattui olemaan sellainen soitin jota soittaessa ei samalla pahemmin juteltu.
"Ja ei, en tarvitse lisätietoja. Näen sinusta kaiken oleellisen päällepäin", muusikko totesi lempeästi hymyillen ja käänsi katseensa kylään, jonnepäin nyt istui.
"On tuo sinun huilusikin hieno. Itsekö olet sen tehnyt?" hän jatkoi sitten kehittääkseen keskustelua eteenpäin ja osoitti sormellaan pojan huilua.

//Eipäs mitiä \o Ja Aphaderuiondur meinasi tosin tipahtaa aidalta vasta yrittäessään kääntyä coolisti mutta menköön näin :D
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Lotus » 26 Huhti 2012, 21:10

Keiran

''Niin, soitit täällä ennen minua, mutta soitin lähistöllä ennen sinua. Melkein.'' Keiran virnisti huilunsa takaa vierasta katsoen. Vieraalla oli hieman hämmästyneen näköinen. Nyt Keiran itsekin tajusi käyttäytyvän hieman törkeästi, mutta toistaiseksi hän ei ainakaan aikonut pahoitella käytöstään. Keiran käänsi katseensa takaisin eteenpäin ja aloitti, tai ainakin yritti aloittaa soittamisen, mutta vieras ehti ensin sanomaan väliin oman nimensä. Keiranin korviin se kuulosti pelkältä heprealta, mutta hän ei viitsinyt myöntää tätä miehelle. ''Hauska tutustua, Aphader-- Saako sinua sanoa Aphaksi?'' Keiran virnisti ja ojensi kättänsä kättelyä varten. Saa nähdä, oliko Aphaderuiondurilla kanttia kätellä törkeästi käyttäytyvää miestä, joka nytkin virnisteli huilu suun edessä epäillyttävästi. Poika kuitenkin laski huilunsa alas ja työnsi sen sitten kapeaan kangaspussiin, joka oli osapuilleen huilun kokoluokkaa. ''Pahoittelen käytöstäni.'' Keiran tokaisi ja puri huultaan hetken aikaa, kunnes oli saanut siihen aikaan palkeenkielen. Aphaderuiondur mainitsi jotakin Keiranin huilusta. Oli kuulemma hieno. ''Isäni tekemä... Hän tykkäsi tehdä itse omat soittimensa, ja samoin myös minun soittimeni'', poika sanoi ja veti huilunsa pois kangaspussista. ''Asiasta toiseen: Mitä kaikkea oleellista näet minussa?'' Keiran naurahti Aphaderuiondurille. ''Ihmistä ei voi tuomita ulkonäön perusteella...'' Keiran hymähti ja pyöritteli huiluaan kädessään. ''Voisit sen sijaan kertoa jotkain itsestäsi, nyt kun tässä ollaan'', Keiran hymyili leveästi.
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Agna » 27 Huhti 2012, 20:55

Aphaderuiondur

Katumuusikko virnisti pojan ajattelutavalle. Okei, selitys hyväksytty - hän oli siis melkein soittanut tämän huilun päälle, ja onneksi vain melkein. Häntä hymyilytti myös se, ettei Keiran osannut joko lausua hänen nimeään tai ei muistanut koko letkaa, tai sitten ei ollut varma missä kohtaa etunimi vaihtui sukunimeksi. Näytti siis siltä, että Aphaderuiondur oli saanut uuden liikanimen, sillä Keiran halusi keksiä sellaisen. Apha. Sehän kuulosti ihan kuin vanhalta mummolta! Mutta sai luvan kelvata.
"Ilo on minun puolellani. Kutsu ihan miksi haluat", Aphaderuiondur naurahti ja huiskautti kädellään ilmaa ojentaen sen sitten Keiranille puristettavaksi. Kättelyn jälkeen hän siirtyi tarkkailemaan banjonsa kieliä ja otsahiukset valahtivat tasaisena putouksena toiselle silmälle samalla kun takatukka tuntui olevan miten sattui ja oli levittäytynyt sekä selkään että hartioille.
"Mitä turhia", sinivärinen veljes vastasi pojan pahoitteluihin. Hän siirsi katseensa takaisin Keiraniin, kun tämä kertoi huilunsa alkuperästä. Tapa, jolla poika puhui isästään menneessä muodossa, tuntui vähän kielivän siitä että ukko oli jo siirtynyt tuonpuoleiseen, joten Aphaderuiondur ei viitsinyt kommentoida asiaa sen kummemmin.
"Mitä ilmeisimmin kätevä käsistään", hän sanoi ja hymyili, jättäen lauseesta pois sanat "hän oli" tai "hän on", sillä ei tiennyt, kumpaa olisi pitänyt käyttää.
Aphaderuiondur naureskeli Keiranin seuraaville sanoille.
"En minä tuomitse ketään, niin ulkonäön kuin sisimmänkään perusteella", mies tokaisi aurinkoisesti hymyillen Keirania kohtia ja pläräytti banjostaan vaimean B-mollin.
"Näen peilikuvani jonka lihakset ovat surkastuneet ja joka osaa soittaa hyvin huilua", hän aloitti ja nauroi sitten remakasti pyyhkien silmäkulmiaan ja jatkaen: "Olet nuori, etkä todennäköisesti ole viettänyt elämääsi vanhusten keskellä - tai sitten olet saanut korvapuustia joka kerta kun olet nostanut soittimesi suullesi kesken päivän puheenaiheen. Vaikutat myös ihan iloiselta hepulta etkä ole agressiivinen, eikä huumorintajusi ole huono. Siispä siinä on kaikki oleellinen, mitä minun tulee sinusta tietää. Vai olenko väärässä?" hän kysyi toista kulmakarvaansa kohottaen ja nosti pystyyn toisen etusormensa.
"Vai että minusta? No, kuten sanottua, nimeni on Aphaderuiondur", mies päätti toistaa jotta Keiran varmasti tajuaisi mikä osa oli ollut etunimeä ja mikä sukunimeä.
"Olen monimuotoinen mies ja paras ystäväni on veljeni Aerdirnaithon, kylän paras viulisti. Soitamme lähes päivittäin kylän keskustassa", Aphaderuiondur selosti ja mainitsi tarkoituksella monimuotoisuuden viitaten sillä siihen, ettei ollut ihminen vaan muodonmuuttaja, ja päätti mainita veljensä kylän parhaana viulistina koska sitä mieltähän hän itse oli. Ja itseään hän kutsui tottakai kylän parhaaksi banjistiksi.
"Miellyttikö tieto, vai janoatko lisää?" Aphaderuiondur kysyi loppuun ja krapasi kynnellään jostain ihmeestä ja kummasta ilmestynyttä mutaa banjonsa kaulalta.
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta

ViestiKirjoittaja Lotus » 01 Touko 2012, 17:44

Keiran

Keiran pureskeli huultaan toisen vastausta odotellessa. Tuuli oli laantunut hieman, mutta aurinko ei sentään ollut vielä pilvessä. Aphaderuiondurin nimi oli todellakin monimutkainen: liikaa kirjaimia ja liikaa konsonantteja. Sentään nimi ''Keiran'' oli helppo, ja Keiran voisi jopa mennä takuuseen siitä, että Aphaderuiondur muistaisi tämän. Nyt hänellä olikin uusi nimi: Apha. Jopa Keiranin korviin se kuulosti oudolta, ja Aphan ilmeestä päätellen hänkään ei tykännyt siitä. Ehkä Keiranin oli vain syytä opetella muistamaan tämän oikea nimi. ''Jos vain kutsun sinua oikealla nimelläsi'', poika sanoi ja virnisti Aphaderuiondurille. Tämä puristikin Keiranin kättä, jonka jälkeen Keiran veti huilunsa takaisin huulillensa soittoa varten. ''Mitä turhia'', sanoi toinen. ''Mm'm..'', Keiran totesi hiljaa ja jatkoi sitten: ''Ja tosiaan, isäni on kuollut, jos sitä mietit''. ''Ja hän todella oli kätevä käsistään'', Keiran myöntyi ja katsoi sitten Aphaderuionduria. Hän muistutti hiukan Keiranin omaa isää. Ei paljoa, mutta hiukan. Aphaderuiondur ei kuulemma tuominnut ketään ulkonäön tai sisimmän perusteella. Yksi hyvä puoli hänestä oli tullut jälleen eislle. Heti tämän jälkeen Aphaderuiondur alkoi latelemaan listaa siitä, millainen Keiran on. ''Nuori olen, en ole viettänyt elämääni aikuisten keskellä, mutta agressiivisuudesta en tiedä... Huumorintajun suhteen olit myös oikeassa!'' Keiran naurahti Aphaderuionduria katsoen. Sen lisäksi, että hän muistutti Keiranin isää, oli hänessä myös jotakin, joka muistutti Keirania itseään. ''No.. Sinun lihaksesi ovat kyllä hiukan isommat...'' Keiran myönsi ehkä hitusen loukkautuneena. Tämän jälkeen toinen alkoi kertoa itsestään. Hänen nimensä oli Aphaderuiondur. ''Nimesi tiedän kyllä jo!'' Keiran virnisti jälleen. Keirania alkoi kiinnostaa toisen veli, Aerdirnaithon, joka oli ainakin Aphaderuiondurin mielestä kylän paras viulisti. ''Te harrastatte siis molemmat soittamista? Olisi kiva tavata tämä Aerdirnaithon'', Keiran sanoi ja puhalsi huilullaan lievän A-duurin. ''En tarvitse lisää tietoa, ainakaan toistaiseksi'', mies sanoi ja jatkoi duurien puhaltelua.

//Hmm. Mihis tuosta jatkamme? :D. Pahoittelen muuten vastauksen kestoa ja tekstin laatua... x3
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Agna » 07 Touko 2012, 20:08

Aphaderuiondur

Pienen mietintämyssytuokion jälkeen Keiran päätyi siihen vaikeampaan vaihtoehtoon, eli ilmoitti yrittävänsä kutsua Aphaderuionduria koko nimeltä.
"Kyllä minulle Aphakin käy, jos nimeni on vaikea muistaa tai sanoa", banjisti vastasi myöskin virneellä pojan virneeseen ja keikautti päätään sivulle. Ja taas huilu löysi tiensä Keiranin suulle. Tässähän pitäisi puhua aivan suu vaahdoten jotta kaveri saisi muuta tekemistä! Huiluniekka vastasi Aphaderuiondurin aatoksiin kertomalla, että hänen isänsä tosiaan oli kuollut. Jahas, poika näytti lukevan vielä ajatuksiakin.
"Otan osaa menetykseesi", sinisävyinen sanoi pahoittelevasti ja hänen kulmansa kääntyivät aavistuksen verran murheellisempaan asentoon. Ilme kuitenkin vaihtui takaisin neutraaliksi kun Keiran alkoi käymään itse läpi sitä listaa, jonka Aphaderuiondur oli hänestä arvuutellut. Suurimmaksi osaksi kaikki näytti menneen oikein. Agressiivisuuspuoli mietitytti selvästi vastapuolta vähän, mutta se nyt olikin ollut aika munkilla heitetty piirre. Olivathan he sentään keskustelleet vasta varsin vähän aikaa. Vaan jos Keiran olisi tosissaan ollut agressiivinen, hän olisi luultavasti käynyt katumuusikon kimppuun heti alkuunsa, kerta tämä oli melkein soittanut hänen päälleen. Siitä olisi ollut lempeät huilubanjoduetot kaukana.
"Kyllä vain", Aphaderuiondur vastasi ilme kirkastuen, "se on työtämme. Näethän, katumuusikkoja... Ainoa tapa, millä tienaamme elantomme. Ja usko pois, tulet todennäköisesti tapaamaan hänet myöhemmin jos satumme jonain päivänä törmäämään uudelleen. Hänen tämänhetkisistä kuvioistaan en itseasiassa tiedä."
Aphaderuiondur vaipui miettimään, missä pikkuveikka tosiaan vaelsi, ja päätteli tämän olevan joko kotona tai soittamassa jossain omassa rauhassaan, kuten hän itse.
"Selvä se", muodonmuuttaja vastasi käsiään taputellen yhteen, kuin olisi yrittänyt poistaa niistä pölyä.
"Haluaisin kuulla, kun soitat jotain. Muutakin kuin pieniä sointuja. Olisiko joku tunnettu kappale? Jokin juomalaulu tai juhlarallatus?" Aphaderuiondur kysäisi sitten kumartuen hieman kiinnostuneena Keiranin puoleen, ja tarkkaili tämän huilua joka oli jälleen löytänyt tiensä puhaltelemaan syvyyksistään duureja.
"Kenties voisin yhtyä soittoon, mikäli yhtään tunnistan kappaletta... Ja sitten kun olen ensin kuunnellut soittoasi. Huilun ääni on niin mukavan lempeä", mies jatkoi ja odotti sitten silmät sirillään vastausta.

//Jatkukoon vaikkapa näin 8) Täältäkin pahoittelut kestosta, on ollut pieniä accidentteja koko viikko täynnä :P
"Minä osaan muuten puhua haltiakieltä", Pulla sanoi ja asettui lauluasentoon. "Päivää, kiitos, huomenta, olet karvainen lohkoperuna."

Loryen 1/2
Aberec 0/2
Fred 0/2
Eugene 0/2
Jerrell 0/2
Hiroi 0/2
Aphaderuiondur 0/2
Pulla 0/2
Arasinya 2/2
Levo 2/2

Miten olisi kuutamokävely?
Avatar
Agna
Hovinarri
 
Viestit: 2573
Liittynyt: 06 Kesä 2008, 11:32
Paikkakunta: Kaukainen kuningaskunta


Paluu Pellot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron