Radec
Punakettu käveli hiljalleen pitkin heinikoita, hän saapui pellon laitaan, muttei paljastanut itseän ihmisille. Kettu nosti korviaan ylös, kuunnellakseen ääniä. Hän kuuli hetkessä suhaduksen. Se oli jänis. Se juoksi noin kahden metrin päässä. Kettu istui hiljaa ja kuunteli jäniksen tekemiä ääniä. Jänis pomppi ja liikkui epätasaisesti. Eli se oli heikko tai loukkaantunut. Helppo saalis hänelle. Punakettu laskeutui jaloilleen ja meni hyvin matalaksi. Raw alkoi kävellä hyvin matalana ääntä kohti. Hän liikutti jalkojaan äänettömästi ja varmisti ettei eläin kuullut häntä. Lopulta Raw sai jäniksen näkökentälleen ja lipaisi huuliaan. Ah tuossa oli ihanainen aamiainen. Jänis istui ja jyrsi viljan alkua. Ihmiset olivat alkaneet jo jokin aika sitten kylvämään, kun ilma siihen suostui. Jänis kohottautui ja kuunteli. Raw ei jäänyt enää odottelaan vaan hyökkäsi jäniksen kimpuun. Se lähti pinkomaan kamalaa vauhtia karkuun. Auringon paistaessa toisia säteitään. No joo, oli aika aikaista nousta ja mennä saalistamaan, mutta kun muodonmuuttaja oli niin tottunut herämmämn näin aikaisin. Raw pinkoi jäniksen perään, koska tiesti ettei se jaksanut kauaa tätä. Hän nopeutti tahtiaan ja avasi suunsa valmiiksi. Hän saavutti jäniksen.
Punakettu puraisi jäniksen jalanpoikki ja sen jälkeen repisen kappaleiksi. Veren maku maistui hyvälle ja raakaliha taas herkulliselle. Mutta hänbellä oli vieläkin nälkä. Siitä hän mutristi ketun huuliaan ja nousi pellon keskeltä ylös. Verinen raato sai jäädä tuohon, sitä hän ei jaksanut enääs yödä. Siinä ei ollut muuta kuin luita ja turkkia. Sekä jäniksen pää. Radec lähti löntystämään pois pellon keskeltä ja huomasi huonoksituurikseen ihmisten huomanneet hänet. Hitto! Hän mietti ja lähti pinkomaan karkuun ihmisiä. Ihmiset juoksivat ketun perässä hangot käsissää ja kaiken maailma työkalut mukanaa huutaen ja kiroten. Luulivatko ettei hän osannut tai tajunnut mitä nuo huusivat? Raw pyöritteli silmiään ja käännähti. No ihan sama, ihmisiä oli jo jonkin verran, hän halusi vain pelästyttää nuo hänen kimpustaan. Radec juoksi ja kaatoi ensimmäisen miehen maahan selälleen. Talonpojat huusivat ja peräänyivät. Punakettu siirtyi nuorenmiehen päältä ja katsoi tätä. Mies tärisi pelosta ja piteli kiinni silmiään. Radec sääli miestä ja tönäisi kuonollaan tämän päättä. Miehen silmät avatuivat ja hän tuijotti toista ihan kiljumisen rajoilla. Mutta kettupa käännähti ja katosi pellon laidalle. Raw muuttui siellä ihmiseksi ja huokaisi, hän pyyhkäisi suutaan, joka oli vielä jäniksen veren tahrima. "Nuo typerykset..." Raw sanoi itsekseen ja huomasi ison puun. Siihen hän sitten kiipesi ja jäi kuuntelemaan mahdollisia uusi saaliita. Hänellä oli vielä nälkä. Toukokuinen aurinko lämmitti oikein mukavasti, Raw oli hieman varjossa tarkaillen maastoa keltaisilla silmillään. Nyt kun hän saisi silmiinsä herkullisen aterian. Ihan mikä tahansa kävisi. Käärmeestä näätiin, voi kyllä kiitos. Raw mietti hymyillen.
//Tänne Lotus ja Ventus!!!