Tyttö nyökkäsi myöntävästi enkelin sanoille ja hymyili tälle hieman, upoten jälleen kerran ajatuksiinsa. Hänellä oli paljon ajateltavaa, ensiksi täytyisi tehdä selvitys hänen omista tunteistaan. Lapsia kasaan kootessa ja lähtöä tehdessä hän ei ollut päässyt juurikaan mihinkään, mutta yritys oli kova. Itsestään muutenkin niin epävarma Azure huokaisi syvään seuratessaan muita kaupunkia kohti, jokin ei nyt olut aivan kohdallaan, ja siltä oli tuntunut jo jonkin aikaa.
Ja se jokin saattoi pahasti olla hänen suhtautumisensa Shilohiin. Hän luotti enkeliin täysin ja oli yhä edelleen kiitollinen tälle henkensä pelastamisesta, ja hän oli ihan alusta asti pitänyt tästä. Nyt oli vain tullut tilanne jossa Azuren oli tahtomattaankin pakko myöntää itselleen, että siitä oli ajan kuluessa aika varmasti kehittynyt jotain enemmän. Hän ei olisi välttämättä halunnut myöntää sitä, mutta tyttö oli selvästi ihastunut (ellei enemmänkin, hän ei osannut sanoa) enkeliin, joka hänet oli pelastanut.
Tajutessaan tämän kyseisen seikan Azure ei aivan tiennyt miten päin olla. Sokealla tytöllä ei ollut oikeastaan minkäänlaista kokemusta tästä, eikä hänen varmaankaan pitäisi edes tuntea näin, ainakaan Shilohia kohtaan. Hän vain... se vain tapahtui, eikä hän osannut sanoa tarkkaan milloin näin oli päässyt käymään. Oli hän aikaisemmin jotain epäillyt, mutta tämä ilta oli saanut hänet tiedostamaan asian täysin. Eikä se oikeastaan auttanut hänen oloonsa.
Azure jatkoi matkaansa hiljaisuudessa. Tai no, hiljaisuus oli venyvä käsite, hän oli itse hiljaa, mutta nyt jo enemmän tai vähemmän väsyneet lapset olivat yhtä äänekkäitö kuin lapset yleensä. Tyhjä katse maata viistäen hän naurahti hiljaa, hymyillen itsekseen. Hänellä ei ollut siihen oikeastaan kunnon syytä, tästä saattaisi seurata ongelmia.
//Ehehehe Azure lol//