From hunter to be hunted

Pellot sijaitsevat muurin ulkopuolella. Suuria ja pieniä, joilla viljellään milloin mitäkin. Myös peltojen omistajien asunnot, farmit, sijaitsevat muurin ulkopuolella. Peltoihin on helppo piiloutua, mutta kannattaa varoa, ettei joku muu siellä jo piilottele

Valvoja: Crimson

From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja Forte » 09 Touko 2017, 14:27

// Nyt ois sit peliä JTP:lle :> //

Se, miten Rimedur oli tänne joutunut, oli kyseenalaista. Miten ihmeessä hän oli eksynyt omilta, tutuilta kotikulmiltaan jonnekin aivan väärään paikkaan, jossa häntä ei kaivattu? Yleensä hän osasi vältellä vaarallisia asioita, osasi suunnistaa takaisin kotiin tai edes johonkin turvalliseen paikkaan, mutta nyt hän oli joutunut keskelle täydellistä hullunmyllyä. Alun perin Rimedur oli vain ollut metsästämässä ja testaamassa uusia jousiaan, mutta hän oli itse joutunut väijytyksen kohteeksi, eikä ihan pienen. Liian myöhään ristiverinen olento oli tajunnut, että oli jakanut kyseisen alueen ihmisten kanssa, eikä keiden tahansa, vaan hyvin vihamielisten sellaisten. Metsästäjien. Sellaisten metsästäjien, jotka eivät tyytyneet peuroihin ja karhuihin, vaan halusivat kaataa myös Rimedurin kaltaisia luonnonoikkuja, jos kykenivät.
Rimedur oli tapansa mukaan paennut paikalta, unohtaen jopa arvokkaan jousensa jonnekin siinä rytäkässä. Metsästäjät liikkuivat ratsain, joten Rimedur oli joutunut juoksemaan koko matkan loikkien pitkiä loikkia neljällä raajalla. Hän halusi vain pois, halusi pakoon. Mutta metsästäjät olivat armottomia, he olivat jahdanneet häntä kuin eläintä, estäen pakoyritykset, ja paimentaneet häntä haluamaansa suuntaan. Metsässä Rimedur oli ollut jonkinlaisessa turvassa, mutta nyt hän oli keskellä peltoja. Se oli liian avoin, ja vaikka erilaiset korret, varret, palot ja tähkät olivat korkeita, ne eivät tarjonneet mustaihoiselle olennolle tarpeeksi varjoja piiloutumiseen. Lisäksi, hevosten selästä metsästäjät näkivät pitkälle.
Rimedur oli väsyneenä painautunut maata vasten, hengittäen raskaasti. Hän oli saanut keihäästä haavan kylkeensä. Se ei ollut tappava, mutta hidasti ikävästi menoa ja uuvutti sitkeimmänkin puoliverisen. Rimedur kuuli metsästäjien äänet, niitä taisi olla viisi, ja kuuli hevoset. Hän oli keskellä peltoa, yrittäen vain olla huomaamaton, mutta tiesi, että miehet kaartelivat hänen ympärillään, kuin sudet. Oli vain ajan kysymys, koska he näkisivät hänet ja hyökkäisivät.
Forte
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja JTP » 10 Touko 2017, 19:21

Andalethar

Viittaan ja haarniskaansa verhoutunut enkeli ratsasti vaalean hevosensa kanssa ihmisten kaupungin muurien suojasta kohti edessä aavana avautuvaa peltomaisemaa. Varhaisesta keväästä huolimatta pelloissa oli jo aluillaan korkeaakin kasvustoa ja se kumarsi kevättuulen pehmeässä kosketuksessa, loistellen auringon paisteessa. Näky oli kaunis, ja tieto siitä että ihmiset eivät luultavasti tulisi näkemään nälkää lämmitti enkelin mieltä. Pidemmän tovin ratsastettuaan enkeli alkoi hahmottaa yhdellä pellolla liikettä, suuremmin asiaa ajattelematta, enkeli jatkoi matkaansa rauhallisesti ja seurasi noiden, luultavasti farmareiden liikkeitä. Lähemmäksi saavuttuaan Anay pystyi kuitenkin huomaamaan, että nämä eivät näyttäneet maanviljelijöiltä ja pellon korret vain katkeilivat heidän hevostensa kavioiden alla. Andelethar kurtisti otsaansa näylle ja kannusti ratsunsa, Chayan nopeaan raviin päästäkseen heidän lähelle nopeammin. Miksi he turmelivat jonkun toisen elantoa?
Mitä kähemmäs Andelethar pääsi, sitä enemmän hän tunsi ikävää tunnetta sisällään. Jokin oli nyt huonosti. Ihmiset, jotka varustukseltaan näyttivät olevan metsästäjiä, näyttivät hevosineen etsivät jotakin... tai jotakuta.
"Päivää!" Enkeli huusi miehille päästyään lopultakin pellon reunalle. Miehistä yksi tyytyi nyökkäämään Anaylle vastaukseksi, mutta he eivät näyttäneet kovin kiinnostuneilta hänestä. "Oletteko kenties hukanneet jotain?" Enkeli tiedusteli, haluten tietää mikä oikein oli vialla. Hän ei kuitenkaan saanut vastaukseksi kuin pari murhaavaa katsetta, ennenkun yksi miehitä huudahti: "Tuolla!" ja osoitti pellon keskelle. Anay siristi silmiään ja yritti nähdä selvemmin, kunnes hän itsekin äkkäsi pellon pohjalla makaavan hahmon. Anay kannusti ratsunsa kulkemaan kohti hahmoa - pyydellen mielessään anteeksi jokaista tähkää ja kortta, jonka tuhoaisi tästä pellosta - samalla kun miehetkin alkoivat liikkua, kumpa hän vain kerkeäisi paikalle ensin. Jokin kertoi enkelille, että miehet eivät olleet täällä hyvissä aikeissa, eikä enkeli aikoisi katsoa tätä sivusta.

//jes! täällä ma oon! //
JTP
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja Forte » 10 Touko 2017, 20:12

Rimedur

Ristiverinen makasi aloillaan keskellä nuoria tähkiä ja yritti pysyä mahdollisimman huomaamattomana ja hiljaisena. Hän kuuli jokaisen hevosen korskahduksen, jokaisen painavan askeleen ja jokaisen metsästäjien sanoman sanan. Rimedur osasi arvioida, miten pitkällä hänen saalistajansa olivat, mutta se ei auttanut, sillä he olivat kehämäisessä muodostelmassa, sulkien kaikki pakotiet. Rimedur oli peloissaan, hän tosiaan halusi vain paeta, ei hänestä ollut, ainakaan omasta mielestään, taistelemaan aseistettuja metsästäjiä vastaan.
Samalla hän kuuli lisää keskustelua. Ääniä. Jonkun, joka ei ollut metsästäjä, vaan oli tullut paikalle myöhemmin. Yhtä kaikki, Rimedur ei olettanut saavansa apua, joten hän yritti mahdollisimman huomaamattomasti lähteä hiipimään korsien seassa johonkin turvallisempaan kohtaan. Uusi tulokas hämäsi mukavasti metsästäjiä, muttei pitkään. Ilmassa kajahti huuto, joka sai Rimedurin hyppäämään hieman. Sanat, joita hän oli niin kovasti pelännyt; "Tuolla!". Hänet oli nähty, piilottelusta ei ollut enää mitään iloa. Kuin pakoon ajettu kettu Rimedur yritti jälleen karata tilanteesta, mutta joutui jarruttamaan ja vaihtamaan suuntaa, kun tajusi juoksevansa kohti kahta metsästäjää. Hän oli ansassa, hän ei pääsisi mihinkään, ilman, että joku saisi hänet kiinni. Rimedurin sisällä kiehui. Pelko ja pakokauhu, todellinen kuolemanvaara, kaikki patoutuivat yhteen.
Ristiverinen ei voisi paeta, joten hänelle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin jäädä aloilleen ja taistella, jos olisi pakko. Veri virtasi kuumana ja vaarallisena Rimedurin suonissa, demonisen puolen ottaessa enemmän tilaa mielestä ja ruumiista. Yksi ratsastajista oli nopeampi ja tuli kohti. Se oli se uusi tulokas. Rimedur painautui kyyryyn, kuin hyppyyn valmiina oleva kissa, sähistenkin samalla tavalla, ja veti esiin kyntensä. Hän tappaisi ensin hevosen, sitten ainakaan metsästäjä ei voisi seurata, ja kokeilisi sitten uudelleen pakoa.
Tuo uusi tulokas tosin haisi erilaiselta, kuin metsästäjät. Hän ei samalla tavalla uhkunut uhkaavuutta, ei metallin ja metsästyksen tuoman adrenaliinin hajua, kuin niillä miehillä. Se sai Rimedurin epävarmaksi, melkein jopa toiveikkaaksi, eikä hän hypännyt hevosen kimppuun, vaan jäi aloilleen, katsoen tarkkaavaisena tulokasta. Hän ei osannut sanoa, mitä odotti.
Forte
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja JTP » 10 Touko 2017, 20:48

Viljankorsien varjoihin piiloutunut hahmo kävi huudon jälkeen yrittämään pakenemista, mikä oli ihan ymmärrettävää, mutta pakoon hän ei kuitenkaan päässyt. Tuo enkelille aivan uudenoloinen humanoidi yritti ensin syöksyä yhteen suuntaan, mutta tajusi, että tuo tie veisi hänet vain metsästäjien kynsiin. Enkeli oli elämänsä aikana nähnyt useamman kerran, kuinka pelokas eläin jähmettyy paikalleen tajutessaan ettei voi karata ja valmistautuu hyökkäämään. Siltä tämäkin uusi tuttavuus näytti. Enkeli pystyi miltei näkemään pakokauhun tuon suurissa, pelokkaissa silmissä ja oli miltei varma, että pystyi jopa kuulemaan tuon sydämen rytmikkään, mutta aivan liian kiivaan tykytyksen. Eikä aikaakaan kun olento painautui kyyryyn, sähisi ja paljasti kyntensä, jotka olivat selviä uhkauksen merkkejä - kyllähän enkeli sentään sen tajusi, vaikkei olennon rotua tiennytkään. Chaya hiljensi tahtiaan automaattisesti, ratsu ei kuitenkaan halunnut joutua epäilevän olennon raatelemaksi. Toisaalta tuo oli kuitenkin pysähtynyt ja enemmänkin tutkaili tilannetta.

Anay päätti käyttää tilanteen hyväkseen ja käänsi Chayan sivuttain olentoa kohtaan, toimien jonkinlaisena muurina ihmisten ja tumman humanoidin välissä. Chaya toki oli asiasta hieman eri mieltä, ajatellen, että oli tyhmää kääntää takamustaan uhkaavaa olentoa kohtaan ja pitikin katseensa visusti humanoidissa.
"Pysähtykää!" Enkeli sanoi metsästäjille ja tiesi jo aikaisemmasta kohtaamisestaan, että hänen sanansa jäisivät kuuroille korville, mikäli hän ei jotenkin osoittaisi olevansa tosissaan. Siksipä enkeli kävikin vetämään miekkansa tupeesta, vaikka ehkä se ei olisi viisain ratkaisu. Enkeli ei kuitenkaan ollut mikään maailman viisain strategisti ja hänen täytyi toimia nopeasti. Miekan esiin vetäminen oli kuitenkin saanut ihmiset hiljentämään ja osan myös pysähtymään, joten ei se ollut ihan turha yritys ollut.
"Ketä te olette metsästämään tätä viatonta olentoa?" Anay syytti, vaikkei ollut edes varma oliko tuo tumma humanoidi hyökännyt esimerkiksi johonkin kylään. Enkeli tunsi kuitenkin olonsa turvallisemmaksi ja rauhallisemmaksi tuon olennon vierellä, toisin kuin metsästäjien rinnalla.
"Se ei ole mikään viaton olento! Se on muotopuoli maailmanoikku! Taruolento!" Yksi metsästäjistä kävi miltei sylkemään viimeisen sanan suustaan, kuin se olisi suurikin myrkky ja kauhistus sanoa. Muut metsästäjät yhtyivät tähän mielipiteeseen ja päästelivät kannustavia äännähdyksiä ja huudahduksia. "Nyt väisty, tai saat katua."

Yksi ihminen ei olisi mitään viittä metsästäjää vastaan, mutta Andeletharin onneksi hän ei ollutkaan ihminen.
"Jos haluatte koskea tähän olentoon, saatte kulkea minun lävitseni. Minä varoitan teitä, sillä minun puolellani on taivas ja te olette tekevä syntiä, mikäli ette nyt hautaa sotakirveitänne ja lähde tältä maaperältä." Anay varoitti metsästäjiä viimeisen kerran, mutta sai vain osakseen naurua ja ihmiset lähtivät liikkeelle häntä kohti, aseensa kohottaneena.
JTP
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja Forte » 10 Touko 2017, 21:38

Rimedur

Rimedur oli tarpeeksi vanha ja kokenut erottaakseen pienistä merkeistä ystävän ja vihollisen. Hän rauhoittui, ja veti kyntensä takaisin sisään, hieman suoristautuen ja silmäili nyt tuota tulokasta. Hän ei tiennyt, millaisesta olennosta oli kysymys. Rimedur ei ollut koskaan ennen kohdannut samanlaista, mutta kenties juuri nyt ei ollut niinkään väliä, mitä rotuhaaraa henkilö edusti, jos hän kerta oli tullut auttamaan. He eivät puhuneet mitään, mutta vieras oli pysäyttänyt hevosensa sivuttain, ja Rimedurin hämmästykseksi ryhtyi puolustamaan häntä. Ristiverinen ei käsittänyt häntä. Mitä tämä outo hevosmies tuli sotkeutumaan asiaan, johon hänellä ei ollut osaa eikä arpaa? Tapattaisi vain vielä itsensä. Mutta silti, Rimedur oli kiitollinen rohkeudesta ja ystävyydestä, jonka oli saanut tältä tuntemattomalta ritarilta.
Rimedur olisi halunnut sanoa jotain ystävällistä, muttei ehtinyt, kun metsästäjistä yksi puhui jälleen. Nähtävästi he eivät aikoneet perääntyä, ja metsästäjän sanat vielä tuntuivat harvinaisen epäreiluilta, kerta Rimedur ei ollut mitään pahaa koskaan ihmisille tehnyt. Matalaa, murinan kaltaista ääntä kantautui ristiverisen kurkusta. Aikaisempi adrenaliiniryöppy valtasi uudelleen hänen kehoaan. Oli ihan tarpeeksi epäreilua, että metsästäjät halusivat tappaa hänet, mutta nyt myös häntä puolustavan ritarin? Eikö ihmisille ollut mikään pyhää?
Tähän asti Rimedur oli pysytellyt huomaamattomissa hevosen takana, mutta nyt kun metsästäjät alkoivat lähestyä uudelleen, tällä kertaa aseistettuina, paikallaan pysyminen ei ollut vaihtoehto. Rimedur silmäili auttajaansa, lähinnä hänen miekkaansa ja mahdollisia muita aseita, ja sen jälkeen metsästäjiä ja heidän aseitaan. Hän ei tiennyt, mihin tuo ritari kykeni, mutta ihmiset olivat parhaimmillaankin keskinkertaisia, eikä tuo ritari tainnut tosiaan olla ihminen. Kenties he pääsisivät yhdessä pois tästä tilanteesta, nyt kun Rimedur oli kerännyt energiaa. Haava oli edelleen olemassa, mutta se ei estänyt liikkumista, vaikka hidastikin sitä. Rimedur oli edelleen hermostunut, mutta tieto siitä, ettei hän ollut yksin, antoi yllättävän paljon rohkeutta.
"Minä voin harhauttaa heitä, jos hyödyt siitä jotain."
Rimedur katsoi auttajaansa, ja painautui jälleen matalaksi, lähtien loikkimaan neliraajoin metsästäjiä kohti. Heidän huomionsa kiinnittyi jälleen häneen, olettivat kai metsästyksen alkavan uudelleen. Rimedur oli paljon ketterämpi mitä isot hevoset, ja välillä hän onnistui säikäyttämään eläimiä sen verran, ettei ohjaaminen tai selässä pysyminen ollut helppoa.
Forte
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja JTP » 10 Touko 2017, 22:32

Tumma humanoidi sanoi pystyvänsä harhauttamaan metsästäjiä ja Andelethar nyökkäsi vastaukseksi, vaikkei ollut varma kuinka se auttaisi häntä. Toisaalta, mikä vain voisi juuri tällä hetkellä koitua heidän edukseen, joten enkeli ei pannut pahakseen, että tuo lähti loikkimaan ja veti metsästäjät puoleensa, välillä noiden ratsuja myös säikytellen. Andelethar sytytti miekkansa yhdellä kädenliikkeellä valkeanhohtoiseen tuleen ja antoi viittansa valahtaa Chayan selälle, se olisi vain enkelin tiellä.

Kun metsästäjät olivat keskittyneet vain pois päin loikkivaan olentoon, Anay nousi Chayan selälle puolikyyryyn ja kannusti hevosen laukkaan. Chaya oli enkelin onneksi ollut hänen matkassaan jo miltei kymmenen vuoden ajan ja tiesi omistajansa temput, joten heti kun Chaya avasi siipensä ja antoi ilmavirran, sekä parin varsin voimakkaan siiveniskun nostattaa itsensä ilmaan, Chaya pysähtyi ja siirtyi sivummalle. Ratsulla ei olisi merkitystä, mikäli Anay aikoisi pysytellä ilmassa, eikä taistelun siimeksessä pyörivästä hevosesta olisi mitään apua. Sitä paitsi Chaya tulisi kyllä, mikäli Andelethar sitä kutsuisi. Nyt enkelin täytyisi kuitenkin keskittyä uuteen tuttavuuteensa ja hänen jahtaajiinsa. Nopeasti ilman halki liitävä enkeli oli pian pahaa-aavistamattomien metsästäjien yllä ja Anay kävikin äänettömään syöksyyn, puskien pari ratsastajaa alas hevosiensa selästä. Samalla hän heilautti miekkaansa ja katkaisi yhden ratsun satulavyön, pudottaen vielä yhden miehistä alas ratsunsa selästä.
Maassa ne eivät ainakaan olisi minkäänlainen vastus nopeaa olentoa ja Anayta vastaan.

Seuraavaksi Anay syöksyi yhtä, vielä hevosensa selässä istuvaa metsästäjää kohti ja heidän miekkansa osuivat kuuluvasti yhteen. Anay, yhä siipiinsä luottaen, lensi laukkaavan hevosen vieressä ja jakeli iskuja samaan tahtiin, kuin joutui myös itseään puolustamaan. Kesken miekkataistelun Anay kuuli, kuinka nuoli suhahti läheltä hänen päätään; hän ei ollut laskenut sitä, että maahan heitetyt metsästäjät tarttuisivat jousiinsa. Niinpä yhtäkkiä ilmaa halkoivatkin metsästäjien nuolet, jotka lentelivät uhkaavasti kumpaakin, enkeliä ja tummaa humanoidia kohti.
JTP
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja Forte » 10 Touko 2017, 22:54

Rimedur ei pitänyt kenenkään satuttamisesta, edes ihmisten, ja vielä vähemmän eläinten, jotka eivät omasta tahdostaan edes olleet tilanteessa. Siksi hän pyrki lähinnä säikyttämään ratsuja, ei satuttamaan niitä. Tilanne tosiaan oli kaaottinen, oli tarpeeksi vaikeaa pysyä kaukana aseista, mutta vielä hevosten kavioistakin siinä samalla. Mutta Rimedurin onneksi hänen salaperäinen auttajansa myös lähti liikkeelle. Sivusilmällään ristiverinen huomasi, miten tuon miekka syttyi tuleen. Hän olisi jäänyt ihastelemaan ritarin taitoja, ellei olisi joutunut väistämään yhtä keihästä, mutta näemmä tulinen miekka ja siivekäs olento veivät myös metsästäjien huomiota, heidän yrittäessä keskittyä tilanteeseen, kun tuo siivekäs olento lensi heidän ylitseen ja suisti ratsastajat satulasta. Hevoset lähtivät saman tien pakoon kamalaa tilannetta, joten näistä metsästäjistä ei olisi vaaraa, niin ainakin Rimedur uskoi.
Taistelu kiinnitti metsästäjien lisäksi myös Rimedurin huomion. Tämä olisi ollut hänelle tilaisuus paeta paikalta, mutta olisi ollut äärimmäisen pelkurimaista jättää auttajansa yksin, joten vaikkei ristiverisestä olisi hyötyä, hän pysytteli aloillaan, seuraten tilannetta ja yritti olla pois sen tieltä. Mutta ilman läpi kuului äkisti kimeä vihellys, jonka Rimedur tunsi paremmin kuin hyvin. Nuoli. Hän itse oli jousentekijä ja myös jousiampuja, joten vaistomaisesti Rimedur heittäytyi sivuun, kun kuuli nuolen. Se tosin ei oltu tarkoitettu hänelle, vaan tuolle ritarille, ja onneksi sekin meni ohitse. Rimedur joutui juoksemaan taas kauemmas, kun metsästäjät uudelleen virittivät jousensa. Puoliverinen loikki pitkin hypyin kauemmas, kunnes äkisti vingahti, kun polttava kipu lävisti koko kehon. Yksi nuolista oli osunut Rimeduria reiteen, vieden palasen ihoa ja lihasta mukanaan ja saaden puoliverisen kaatumaan maahan. Haava oli pahempi kuin kyljessä, mutta jotenkuten Rimedur nousi vielä maasta, ravistellen päätään, osittain vaistojensa pakottamana, ja osittain nähdäkseen, oliko hänen toveriinsa osunut.
Samalla kun Rimedur nousi, hän havahtui huutoon ja huomasi juuri ja juuri, miten yksi metsästäjistä heilautti miekkaansa häntä kohti. Rimedur väisti iskun viime hetkellä, vetäen kyntensä taas esiin.
"En halua taistella!"
Rimedur yritti vielä puhua järkeä metsästäjälle, mutta uusi heilautus miekasta kertoi hänelle, ettei puheesta ollut mitään hyötyä, ja ristiverinen väisti jälleen, samalla myös kynsäisten ikävästi metsästäjän käsivartta, rikkoen helposti nahkaisen haarniskan ja aiheuttaen syvät verinaarmut.
Forte
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja JTP » 11 Touko 2017, 03:34

Anay oli keskittynyt taistelemaan metsästäjän kanssa ja väistelemään nuolia, kun hän kuuli vinkaisun. Enkeli pysähtyi hetkeksi, hänen sydämensä pysähtyi ja Anay käänsi vaistomaisesti päätään kohti tuntematonta oliota. Helpotus oli suuri, kun enkeli näki, että olento oli selvinnyt ainakin hengissä. Haava näytti kuitenkin ilkeältä. Sen enempää Andelethar ei voinut jäädä tutkimaan toisen tilannetta, kun miekka kävi ikävästi kolahtamaan hänen rintapanssariinsa ja sai enkeliltä ilmat lentämään keuhkoista. Onneksi panssari oli ottanut suurimman osan iskusta, joten Andelethar pystyi jakamaan oman iskunsa takaisin, joka osuikin miestä käteen ja tuon miekka putosi maahan. Anay otti nopealla liikkeellä myös kiinni miehen sulista ja sytytti ne tuleen. Ainakaan tämä metsästäjä ei olisi enää heidän ongelmansa, ellei hän alkaisi painimaan heidän kanssaan.

Andelethar vilkaisi nopeasti kauempana taistelevaan humanoidiin ja siitä jousta virittävään metsästäjään. Tuntematon olento saisi vielä hetken aikaa pärjätä omillaan, sillä enkeli oli sitä mieltä, että jousiampujat olisi parempi saada pois pelistä mahdollisimman nopeasti. Hänen mielipidettään vahvisti myös nuoli, joka osui viheltäen Anayn toiseen siipeen. Enkeli putosi, vaikkei korkealla lentänytkään, ja hautautui pellon korsien sekaan. Nuoli ei ollut osunut kuin enkelin sulkiin, joten suurin vaikutus oli enkelin säikähtäminen. Siltikin Andelethar taittoi siipensä selkäänsä vasten, nousten nopeasti pystyyn ja lähtien kohti maassa, jousiaan virittäviä metsästäjiä.

//sori, vähä lyhkäsempi tuli tästä//
JTP
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja Forte » 11 Touko 2017, 13:53

Tilanne ei tosiaan ollut ideaali Rimedurille, hän ei tosiaan ollut halukas taistelemaan, varsinkaan haavoittuneena, mutta halu pysyä hengissä oli tällä hetkellä suurin halu, eikä puoliverinen tosiaan ollut aikeissa luovuttaa. Liikkuminen oli normaalia hitaampaa, mutta silti nopeampaa kuin ihmisillä, ja Rimedur väisti hyvin raskaan miekan iskut. Siltikin, hän ei voisi pitää tätä yllä kovin pitkään, hänen piti päästä pois, ja mieluusti ottaa tuo salaperäinen auttaja mukaan. Mitä nyt väistämiseltään Rimedur ehti katsoa, hänen uusi tuttavuutensa oli edelleen jaloillaan ja pärjäsi oikein hyvin metsästäjää vastaan. Ilman hevosiaan ihmiset eivät tosiaan olleet kummoisia vastuksia, ja haavoittuneenakin Rimedur oli vahvempi ja nopeampi. Tosin, hän ei silti olisi halunnut olla tilanteessa, eikä satuttaa ketään. Viha tuotti vain lisaa vihaa, joten oli parempi yrittää vain paeta paikalta. Hän oli oppinut, ettei aina vastustajan kaataminen ollut vastaus, vaan sen tekeminen liikunta- ja taistelukyvyttömäksi, joten seuraavan kerran kun metsästäjä yritti iskeä miekalla, Rimedur väisti vain sen verran, mitä oli pakko, jotta pääsisi tarpeeksi lähelle vastustajaansa, ja raapaisi pitkän ja syvän viillon miehen ranteeseen. Huutaen mies pudotti miekkansa, käsipuolena sitä ei voisi käyttää aseena. Kaiketi vihdoin metsästäjä tajusi, ettei ilman aseitaan pärjäisi, ja uhkaava sähädys sai hänet peruuttamaan kauemmas ristiverisestä.

Rimedur liikautti hieman korviaan, kun tuttu ujellus halkoi taas ilmaa, ja hän huomasi yhden terävän nuolen osuvan ritarinsa siipeen, ja saaden hänet putoamaan. Heidän kahden onneksi osuma ei kuitenkaan vaikuttanut pahalta, vaikka veikin kyvyn lentää. Ne muutamat metsästäjät, jotka vielä olivat paikalla, virittivät uudelleen jousiaan, ja Rimedur hyppi mahdollisimman nopeasti siivekkään luokse, hänen noustessa seisomaan. Rimedur ei suoranaisesti enää pelännyt henkensä puolesta niiden muutaman metsästäjän takia, joilla vielä oli jouset. Kokemuksesta hän osasi laskea, miten pitkälle kyseisten jousten nuolet lensivät, eikä niitä ollut kuin muutama. Teoriassa vastus ei olisi siis vaikea, mutta jos ristiverinen sai päättää, hän mieluummin lähti paikalta.
"Yritetään mieluummin päästä pois täältä. Sinulla oli hevonen, missä se on?"
Rimedur ei osannut ratsastaa, mutta juuri nyt, kun hän ei ollut parhaassa juoksukunnossa, ajatus nopeasta hevosesta ei ollut lainkaan huono. Kenties sitä kyydissä pysyi, vaikkei sitä ratsastustaitoa ollutkaan.
Forte
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja JTP » 11 Touko 2017, 22:39

Enkelin uusi tuttavuus kerkesi Anayn luo, ennenkuin hän itse kerkesi lähteä kohti metsästäjiä. Humanoidi ehodotti, että sen sijaan että kaksikko jatkaisi taistelua, heidän tulisi yrittää päästä pois. Anay vilkaisi nopeasti tuohon tummaan hahmoon ja nyökkäsi, enkeli ei suuremmin välittänyt taistelemisesta itsekään. Vaikka hän oli kyllä menneisyydessään tavannut tällaisia miehiä ennenkin, miehiä jotka vihasivat taruolentoja ja tiesi, että enkeli tekisi maailmalle suuren palveluksen, jos vain vapauttaisi heidän sielunsa. Se ei kuitenkaan ollut hänen tehtävänsä. Hänen tehtävänsä oli suojella ja niin hän aikoikin tehdä.

Yksi, kimeä ja melko lyhyt vihellys kertoi Chayalle, että nyt oli aika tulla takaisin paikalle. Hevonen rynnistikin miesten ohi ja pysähtyi kaksikon eteen. Enkelin ei tarvinnut edes katsoa toiseen, kun hän jo tiesi, että hänen täytyisi olla edessä. Olihan toisella kuitenkin istumiseen varmasti suuresti vaikuttava häntä. Hevosen satulaa ei myöskään oltu suunniteltu kahden ratsastajan istuttavaksi, joten irrotti sen nopeasti ja antoi nahkasatulan pudota raskaasti pellon tähkien sekaan. Turhaan enkeli sen menettämistä nyt murehtisi, hänellä oli tärkeämpääkin tekemistä.
Yhdellä, voimakkaalla ponnistuksella - jota vauhditti myös vahva siivenisku - Andelethar pääsi ratsunsa selkään ja puki viittansa löysästi, nopeasti takaisin ylleen. Enkeli käänsi katseensa metsästäjiin, kohotti kätensä ja keskittyneesti loi pikkuruisen liekin yhden miehen selässä roikkuviin nuoliin. Ne roihahtivat pian suurempaan liekkiin ja metsästäjät joutuivat keskittymään tulen sammuttamiseen. Anay toivoi, että se antaisi heille tarpeeksi aikaa päästä pakoon, eivätkä metsästäjien nuolet enää kiusaisi heitä. Hän kääntyi katsomaan tummaa olentoa, tarjosi tuolle käden, jotta tuo pääsisi nousemaan hevosen selkään ja kysyi: "Oletko ratsastanut ennen?" Olisihan se ihan hyvä tietää, ennenkuin lähtisi tuntemattoman kanssa ratsastusretkelle saman hevosen selässä. Niin kiltti ja lojaali kuin Chaya olikin, osasi vaalea ratsu olla myös kovapäinen, varsinkin jos tuon selässä ratsasti kukaan muu kuin enkeli itse.
JTP
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja Forte » 11 Touko 2017, 23:16

Mikäli olisi ollut aikaa ja hyvä hetki, Rimedur olisi voinut kehua hevosen tapaa totella niinkin uskollisesti vihellystä, kuin koulutettu metsästyskoira, mutta nyt oli kieltämättä isompia asioita ajateltavana. Siivekkään työskennellessä hevosensa parissa, Rimedur tarkkaili vielä metsästäjiä. Yhden heistä varustukset näyttivät melkein kuin spontaanisti syttyvän tuleen, ja se harhautti tosiaan miehiä ainakin jonkin aikaa. Tämän uuden tuttavuuden taidot kieltämättä olivat kunnioitettavat, ja Rimedur kiitti kaikkia mahdollisia pyhiä voimia, että kyseinen ritari oli hänen puolellaan. Kenties ihmiset laskivat siivekkään olennon myös jonkinlaiseksi friikiksi? Mutta nyt ei kenties ollut aika miettiä asiaa sen pidemmälle, metsästäjät olivat saaneet tulen aisoihin, ja olisivat pian valmiita ampumaan. Iso hevonen vielä olisi kaiken lisäksi helppo maali, elleivät he lähtisi saman tien.
Vasta jotenkin nyt Rimedurin aivot käsittivät sen, että hänenkin tosiaan piti nousta hevosen selkään. Hänen, joka ei ollut kuin istunut kärryissä. Äkisti ajatus kylmäsi häntä. Hevoset olivat kauniita ja yleensä lempeitä eläimiä, mutta ne saattoivat halutessaan olla vaarallisia molemmista päistä. Ristiverinen katsoi ojennettua kättä ja sitten metsästäjiä. Halu päästä pakoon oli suurempi kuin pelko ratsastamisesta, joten Rimedur otti kiinni kädestä ja heilautti itsensä satulaan, siivekkään taakse, muistaen toki myös hänen kysymyksensä.
"En, ainakaan yksin."
Ratsastaminen ei tosiaan ollut tarpeen olennolle, joka saattoi liikkua maastossa nopeammin ja ketterämmin kuin hevonen.
"Mutta ole silti kiltti, ja ota minut mukaasi. Pysyn kyllä kyydissä."
Rimedur ei ollut enää varma, oliko hänellä lupa olla hevosen selässä, jos kerta ei osannut ratsastaa. Ja mistä hän edes pitäisi kiinni? Oliko tässä tilanteessa soveliasta pidellä käsiään edessä istuvan ympärillä? Toivottavasti, koska se oli ensimmäinen vaistomainen teko ristiveriselle.
Forte
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja JTP » 12 Touko 2017, 00:28

Tumma humanoidi myönsi, ettei osannut ratsastaa, ainakaan yksin, joka oli kieltämättä aikamonen takaisku. Tästä huolimatta enkeli ei jättäisi uutta tuttavuutta pulaan, kuten tuo taisi luulla pyydellessään, että Anay silti ottaisi hänet mukaansa.
"Tietenkin otan, älä siitä huoli." Anay sanoi, vaikka hänen äänensä olikin kireä. Yksi vilkaisu miehiin päin kertoi enkelille, että nuo olivat aivan pian valmiita jatkamaan. "Mutta pidä tiukasti kiinni, nyt mennään nimittäin lujaa." Enkeli jatkoi ja pyrki tarttumaan toisen käsiin, laskeakseen nuo itsensä ympärille. Eipä ilman satulaa hännäkkäällä ollut mitään muutakaan mihin tarttua, eikä Anay välttänyt muusta kuin kolmikon hyvinvoinnista.

Enkeli kannusti hevosen liikkeelle pohkeillaan ja parilla äännähdyksellä.
"Purista kiinni myös pohkeillasi ja nojaa eteenpäin!" Enkeli neuvoi takanaan istuvaa samalla kun Chaya kiihdytti vauhtinsa keinuvaan laukkaan. Anay piti toisella kädellä kiinni takanaan istuvan olennon kädestä ja toisella - jonka nyrkissä enkeli piti myös hevosen ohjaksi - nojasi hieman eteenpäin, kohti hevosen kaulaa. Anay ohjasi hevosen pois pellolta, tasaisemmalle ja kiinteämmälle tielle, toivoen että myös humanoidi pysyisi kyydissä kulkureitin montuista ja esteistä huolimatta. Tätä jo valmiiksi epävarmaa soppaa sekoitti vielä heidän takaansa lentävät nuolet, jotka metsästäjät olivat saaneet vielä ammutuksi.
JTP
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja Forte » 12 Touko 2017, 15:10

Rimedur ei ollut valehdellut sanoessaan, että pysyisi kyllä kyydissä. Oli tilanne mikä tahansa, vaikka sitten ratsastus, jota teknisesti ristiverinen ei hallinnut, hänellä oli hyvä tasapaino. Rimedur oli melkeinpä kissamainen joiltain osin, ja tasapaino oli yksi niistä. Se auttoi kiipeilyssä ja maastossa liikkumisessa, ja nähtävästi myös hevosen selässä pysymisessä. Nähtävästi myöskään ei ollut mitenkään kiellettyä pidellä edessä istuvasta kiinni, joten Rimedur piti tiukasti käsiään siivellisen ympärillä, pysyäkseen varmasti mukana.
"Ei huolta, pysyn kyllä. Kunhan lähdemme."
Rimedur vastasi malttamattomalla äänellä, hänen vilkaistessa samalla olkansa ylitse metsästäjiä. Ihmeen sitkeitä he olivatkin. Lähinnä jos he pääsisivät nuolenkantaman päähän, he olisivat turvassa, eikä hevosenkaan tarvitsisi juosta niin lujaa. Ihmiset eivät ilman ratsujaan kuitenkaan saisi heitä kiinni.

Rimedur ehti kuulla ohjeet oikeasta tavasta istua, juuri kun hevonen hyppäsi eteenpäin ja lähti laukkaan. Vaistomaisesti Rimedur teki sen, mitä oli käsketty, ja puristi hiukan tiukemmin käsiään toisen ympärille. Häntä ei tosiaan oltu luotu ratsastamaan, ison eläimen kova vauhti tuntui lähes pelottavalta, eikä maaston muoto auttanut asiaa. Pelto oli melko tasainen, mutta heti sen loputtua alkoivat erilaiset muodot, kuopat, kivet ja kaikki mahdollinen. Rimedurin tasapaino tosiaan oli koetuksella välillä. Siltikin hän uskalsi katsoa taakseen. Muutama ammuttu nuoli oli osunut maahan, mutta muuten metsästäjiä ei näkynyt. He tuskin lähtisivät seuraamaan jalkaisin, mutta vielä toistaiseksi ristiverinen ei halunnut sanoa mitään vauhdin hidastamisesta. Hän keskittyi enemmän pysymään kyydissä. Vasta kun Rimedur ei enää edes haistanut metsästäjiä, hän uskaltautui puhumaan.
"Kenties voimme hidastaa jo? Ne eivät tuntuneet lähtevän perään."
Sitä paitsi, Rimedur halusi kiittää kunnolla auttajaansa, eikä se onnistunut hevosen selästä käsin. Liika tasapainottelu vei hänen huomiotaan.
Forte
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja JTP » 13 Touko 2017, 00:32

Anay ei suuremmin katsonut taakseen, keskittyneenä vain edessään mutkittelevaan tiehen ja sitä reunustaviin peltoihin. Ehkä hän jopa jollain tavoin uppoutui ajatuksiinsa, vaipui menneisyytensä haamujen kiusattavaksi ja muisteli menneisyydessään esiintyneitä ihmisiä, jotka olivat koituneet hänen rakkaansa kohtaloksi. Vain koska he, kuten nämäkin metsästäjät, olivat vihanneet taruolentoja, kuten Anay. Jotkut voisivat juhlistaa enkelin saapumista elämäänsä, nähdä sen uskon merkkinä, mutta näin ei valitettavasti ollut aina asian laita.
Vasta kun Andeletharin uusi tuttavuus ehdotti, että he voisivat jo hidastaa tahtiaan, Anay palasi hiukan säpsähtäen ajatuksistaan. Taakseen kääntymättä enkeli yritti kuunnella, kuuliko hän ihmisten ja noiden mahdollisten ratsujen ääniä takaapäin ja todetessaan, että ääniä ei kuulunut, alkoi tuo pikkuhiljaa vetää hevosen ohjaksista taaksepäin. Chaya vastasi pieneen liikkeeseen voimakkaasti - suurimmaksi osaksi siitä syystä, ettei koskaan oikein tykännyt suitsista - ja hiljensi vauhtiaan raviin ja siitä miltei heti käyntiin. Pikkuhiljaa käyntikin hiipui laiskemmaksi ja lopulta päätyi pysähdykseen.

Andelethar hyppäsi hevosen selästä kepeästi alas ja aikoi auttaa toista, mikäli tuo hänen apuaan tarvitsisi.
Hetkeen enkeli ei tiennyt mitä sanoa, hän ei ollut koskaan ollut hyvä keskustelussa. Se ei ollut enkelille kovinkaan luonnollinen asia, mutta hän tiesi, että hänen tulisi sanoa jotain.
"Näytit olevan aika kiipelissä tuolla." Enkeli sanoi lopulta, hieman hölmistyneenä lausevalinnastaan. Ehkei se ollut järkevin asia sanoa, mutta minkäs teit, se hänen suustaan kuitenkin oli tullut. Sitten siivekäs tajusi kuitenkin toisen haavat ja hänen ilmeensä muuttui heti huolestuneeksi.
"Oletko kunnossa? Tarvitsetko apua haavojesi kanssa?" Enkeli kysyi ja kysymättä lupaa kyykistyi tutkimaan toisen jalassa olevaa haavaa. "En osaa parantaa haavoja täysin, mutta minulla on pari keinoa, jotka voisivat parantaa tilannettasi."
JTP
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja Forte » 13 Touko 2017, 11:47

Rimedurista oli vain mukavaa, että matka vihdoin loppui. Hevosen selässä istuminen ei tosiaan ollut hänen juttunsa, siitä tuli vain jalat ja takamus kipeäksi. Tosin, hänen toinen jalkansa oli jo muutenkin kipeä, joten kenties pieni lihaskipu siihen verrattuna oli aika mitätön asia. Aluksi Rimedur hiukan epäröi, oliko sanonut jotain väärin, kun siivekäs säpsähti hänen ehdotuksestaan pysähtyä. Kenties oli liian aikaista vielä? Tosin, Rimedurin mielestä oli jo tarpeeksi turvallista, ja onneksi siivekäs suostui ehdotukseen, ja hiljensi hevosen vauhtia, antaen eläimen lopulta pysähtyä kokonaan. Periaatteessa, siihen loppui helppo osuus. Tähän asti he olivat keskittyneet vain selviytymiseen, kuin ketkä tahansa taruolentoa, mutta nyt sen jälkeen, tilanteen rauhoituttua, Rimedurin tosiaan pitäisi puhua, ja vielä kiittää. Kiittäminen itsessään ei ollut mikään ongelma, päinvastoin, mutta hänellä ei ollut tarjota mitään henkensä pelastamisesta. Ainakaan mitään arvokasta. Rimedur ei omistanut oikein mitään, paitsi tekemänsä jouset. Tietty jos sellainen kelpaisi siivekkäälle, toki, mutta silti ristiverisen mielestä jousi oli laiha lahja niin isosta palveluksesta.

Kenties puhuminen oli heille molemmille ihan yhtä kiusallista, sillä myöskään siivekäs ei heti näyttänyt sanovan mitään, laskeutuessaan hevosen selästä. Vähän kankeasti Rimedur seurasi perässä, vähemmän majesteetillisesti, ja olisi todennäköisesti vain kierähtänyt alas satulasta, jos ei olisi pitänyt siivekästä kädestä. Rimedur ei ollut varma, mitä vastaisi, joten hän vain nyökkäsi toteamukselle, että oli ollut pulassa. Tottahan se oli. Mutta siivekkään tullessa lähemmäs tutkimaan jalan haavaa, vaistomaisesti Rimedur peruutti askeleen verran.
"Ei... tarkoitan, en... en tarvitse. Olet tehnyt ihan tarpeeksi eteeni, en voisi..."
Hieman takellellen Rimedur yritti selittää, ettei halunnut olla yhtään enempää vaivaksi. Hänen kylkensä haava alkoi tyrehtyä, siitä oli jäljellä lähinnä kuivunutta, rusehtavanpunaista verta paidassa, mutta reiden haava vuosi yhä pitkinä noroina. Se oli kipeä, ja Rimedur kieltämättä olisi ehkä tarvinnut apua, mutta hän ei vain kehdannut pyytää enempää. Varovasti, varoen toista jalkaansa, Rimedur laskeutui toisen polvensa varaan maahan ja laski kunnioittavasti katsettaan. Hänen äitinsä oli aina opettanut olemaan nöyrä ja kohtelias.
"Sinä epäilemättä pelastit minut, vaikkei mikään sinua siihen velvoittanut. Olen ikuisesti kiitollinen siitä. Minulla ei ole paljoakaan, millä voisin korvata tekosi, mutta jos voin tehdä jotain, haluan tehdä sen."
Forte
 

Seuraava

Paluu Pellot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 3 vierailijaa

cron