From hunter to be hunted

Pellot sijaitsevat muurin ulkopuolella. Suuria ja pieniä, joilla viljellään milloin mitäkin. Myös peltojen omistajien asunnot, farmit, sijaitsevat muurin ulkopuolella. Peltoihin on helppo piiloutua, mutta kannattaa varoa, ettei joku muu siellä jo piilottele

Valvoja: Crimson

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja JTP » 13 Touko 2017, 18:22

Toinen vaikutti hieman kireältä ja epävarmalta, Andeletahr tutki tilannetta oman päänsä sisällä, nostaen katseensa toisen verta vuotavasta haavasta tumman humanoidin kasvoihin. Andelethar ei ollut varma, liittyikö toisen epävarmuus enkeliin vai häneen itseensä, ehkä äsken sattuneeseen tilanteeseen. Enkeli ei ollut kokenut sosiaalisissa tilanteissa, mutta osasi kuitenkin nähdä toisen takertelevian sanojen seasta ja tuon haavasta, että hän olisi typerys mikäli ei auttaisi toista. Sanoihin, joista ei miltei tullut edes yhtä kunnollista lausetta, Anay ei kuitenkaan osannut vastata mitään. Hän vain tarjosi toiselle lempeää hymyä, koska oli oppinut vuosien varrella, että se oli ystävällisyyden merkki ja yleensä melko hyvä ele, jos ei muuta. Anay nousi seisomaan ja miltei samalla tumma olento laskeutui toiselle polvelleen, kuin kumartaen enkelille. No, tämähän oli kummallista, Anay ajatteli. Vielä kummallisempaa oli toisen pitkä kiitos ja hänen ehdotuksensa korvata teko.

"Nouse, sinulla ei ole mitään korvattavaa, ystäväni." Anay sanoi rauhallisella äänellä ja hymyili toiselle, tarjoten tuolle kättään ylös nousemisen avuksi. "Minä olen suojelusenkeli, minulle suurin palkinto on tietää, että olette kunnossa." Enkeli jatkoi, vaikka laskikin taas katseensa toisen jalkaan, nyt vain varmempana, että tuolle olisi tehtävä jotain.
"Kiitoksenne otan vastaan vasta sitten, kun olemme saaneet tuon jalan hoidetuksi." Andelethar jatkoi muuttuen vakavemmaksi. "Istu tämän päälle." Enkeli sanoi laskien paksun viittansa maahan ja kyykistyen itse sen viereen. "Mahtaako teillä olla vettä mukananne?" Anay kysyi ja katseli samalla ympärilleen, mikäli toisella ei olisi vettä mukanaan, ei tuo varmasti olisi vaikea hommattava jostain maanviljelijän talosta. Enkeli ei kuitenkaan tuntenut oloaan hirveän kotoisaksi, mikäli hänen täytyisi mennä kysymään maanviljelijöiltä jotain, sillä useat maanviljelijät suhtautuivat taruolentoihin negatiivisesti, vähän niinkuin ne olisivat susia, jotka syövät heidän lampaansa.
JTP
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja Forte » 13 Touko 2017, 20:41

Vaikutti siltä, ettei kumpikaan heistä ollut erityisen sosiaalinen, tai ainakaan tottunut tällaisiin kanssakäymisiin, jossa tosiaan oli kyse elämästä ja kuolemasta. Rimedur ei halunnut olla epäkohtelias, mutta omalla tavallaan hän pelkäsi jäävänsä velkaa enemmän, mitä kykenisi ikinä maksamaan takaisin. Mutta nähtävästi siivekäs ei ollut ihan niin mustavalkoinen asian suhteen, kertoessaan, ettei Rimedur ollut velkaa mitään, sillä hän oli suojelusenkeli. Ristiverisen oli vaikea uskoa kuulemaansa. Enkeli? Se sai Rimedurin sanattomaksi. Hän ei ollut koskaan tavannut enkeliä, ainoastaan kuullut joskus niistä puhuttavan tarinoissa. Mutta toinen tosiaan oli ihan oikea enkeli. Rimedur olisi todennäköisesti ollut huvittunut enkelin ja demonin, ainakaan puolikkaan sellaisen, kohtaamisesta, ellei hänen mielensä olisi nyt aivan muualla. Nimittäin enkeli halusi edelleen auttaa haavan kanssa.
"No... jos siitä ei ole vaivaa."
Rimedur mutisi hiukan ujona, ja suostui näin ollen paikattavaksi.

Siltikin, hetken aikaa Rimedur epäili, ennen kuin varovasti istui alas viitan päälle, vaikkei hän henkilökohtaisesti välttämättä olisi sellaista tarvinnutkaan. Vedestä tosin hänellä ei ollut tietoakaan, joten ristiverinen pudisteli päätään. Joskus, jos oli aivan pakko, hän saattoi nuolla haavansa puhtaaksi, joten veden kantaminen mukana ei ollut hänelle aina yleistä.
"Olemme lähellä peltoja, joten täällä on varmasti lähellä myös kaivo tai oja. Viljelijät eivät halua tuoda vettä istutuksilleen kaukaa."
Rimedur päätteli, ja hiukan putsasi jo isoimpia roskia jalkansa haavasta, katsoen sitten enkeliin varovasti.
"Kiitos, kiitos vielä kerran. En olisi uskonut saavani apua ihmisten alueella, vieläpä itse enkeliltä. En ole tavannut kaltaisiasi koskaan aikaisemmin. Voinko... voinko kysyä nimeäsi? Itse olen Rimedur."
Forte
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja JTP » 14 Touko 2017, 00:54

Andelethar ei suuremmin koskaan ollut taipunut enkelit vastaan demonit asetelman säännöksiin. Hän uskoi, että enkeli voisi olla yhtä paha, kuin demonikin hyvä. Kunhan vain yksilö näyttäisi luonteensa, Andelethar osasi päätellä oliko toinen minkä arvoinen. Nyt ei kuitenkaan ollut sen miettimisen aika, vaan Anayn täytyi löytää vettä. Humanoidi ehdotti viisaampana, että lähettyvillä olisi varmasti kaivo tai oja, joka - enkelin oli häpeikseen itselleen myönnettävä - oli häneltä jäänyt kokonaan ajattelematta. Ennenkuin siivekäs kerkesi lähteä hakemaan vettä, toinen esittäytyi Rimeduriksi ja tiedusteli enkelin nimeä.

"Olen Andelethar, mukava tavata sinut Rimedur." Anay sanoi ja nyökkäsi hitaasti toisen puoleen, ikään kuin kumartaen. "Odota sinä tässä, Rimedur, niin minä käyn sitä vettä."
Enkeli nousi siivilleen ja parilla voimakkaalla siiveniskulla pääsi sen verran korkealle, että pystyi näkemään kauemmas ja paikantamaan myös läheisen kaivon olinpaikan. Siivekäs lähti liitämään kaivoa kohti ja verrytteli samalla siipiään, olihan niistä toiseen kuitenkin osunut nuoli, eikä se ollut ihan täysissä voimissaan. Kevättuulen avuttamana hän oli pian kaivon luona ja nosti tuolta vettä läheiseen, hieman rikkonaiseen, mutta silti tehtävänsä täyttävään kuppiin, joka lojui maassa. Toivottavasti hän muistaisi sen myös palauttaa. Sitten olikin aika palata takaisin uuden tuttavuuden luo, mieluiten läikyttämättä vettä.

Kun enkeli sitten lopulta pääsi takaisin tumman olennon luo, hän kyyristyi vesikupin kanssa tuon jalan viereen.
"Sinä tiedätkin jo, että olen enkeli, mutta minä en ole koskaan tavannut sinunlaistasi olentoa ennen." Andelethar sanoi samalla kun alkoi huuhdella toisen haavaa ja sen ympäristöä verestä. "Näyttäisit olevasi ainakin osaksi ihminen, eikö totta?" Enkeli arvuutteli ja tutkaili toisen ruumiinrakennetta ja piirteitä hieman tarkemmin. Sitten siivekäs toi toisen siipensä lähemmäs itseään ja kiskaisi yhden sulan irti. Se oli nuolen osumisesta jo puoliksi putoamaisillaan muutenkin, joten kipua tuo ei tuottanut. Sitten hän asetti sulan kämmenelleen ja sytytti sen tuleen, se oikein roihahti valkoisena, kunnes jäljelle jäi vain hienoa tuhkaa. Enkelin sulkien yksi hienoista piirteistä.
"Tämä lopettaa vuodon ja nopeuttaa paranemista." Enkeli sanoi, ennenkuin paineli tuhkan toisen haavaa vasten.
JTP
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja Forte » 14 Touko 2017, 23:04

Rimedur uskaltautui hymyilemään pikkuisen. Nyt hän ainakin tiesi, millä nimellä puhuttelisi peastajaansa. Andelethar. Se oli oikein nätti nimi. Kun enkeli lähti hakemaan vettä, Rimedur vain nyökkäsi, ja jäi odottamaan. Ei hän olisi muutenkaan mihinkään lähtenyt tässä kunnossa. Haava pitäisi paikata, ennen kuin hän voisi palata kotiin, ja kenties jotenkin myös kiittää Andeletharia. Siivekkään ollessa matkallaan, ristiverinen pohti, miten voisi tosiaan korvata tekonsa. Voisiko hän tehdä jotain? Enkelille? Tuskin. Hän oli siinä uskossa, että enkelit olivat jo kutakuinkin täydellisiä olentoja, eivätkä tarvinneet mitään. No, ainakin Rimedur voisi tarjota, jos Andelethar halusi, hyvän aterian ja paikan nukkua. Sikäli mikäli nyt enkelit tarvitsivat kumpaakaan kahdesta asiasta. Tai, hän voisi soittaa jotain kaunista.

Rimedurin ajatukset katkesivat, kun enkeli palasi takaisin, tuoden mukanaan vettä. Rimedur oli kieltämättä utelias uudesta tuttavuudestaan, kerta tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän tapasi enkelin. Varovasti hän katsoi Andeletharia ja hymyili ujosti, enkelin mainitessa, ettei ollut myöskään nähnyt Rimedurin kaltaista olentoa.
"En usko, että minunlaisiani on muita."
Tietysti risteytyksiä oli, mutta Rimedur ei edustanut mitään tiettyä lajia, joten hänenlaisiaan tosiaan tuskin oli muita. Kysymyksen jatkolle ristiverinen pudisti päätään.
"Uskoakseni olen osittain haltia, en ihminen, mutta en ole täysin varma."
Puhuessaan Rimedur katsoi uteliaana, mitä enkeli oikein sulalleen teki, polttaessaan sen. Rimedur tunsi hieman poskiensa kuumenevan, vaikkei punastuminen hänen kasvoillaan näkynytkään, Andeletharin painellessa haavaa varovasti.
"Olet hyvin ystävällinen ja avulias. Kiitos. Ovatko kaikki enkelit samanlaisia?"
Forte
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja JTP » 15 Touko 2017, 23:04

Toinen kertoi, ettei tiennyt oliko hänen kaltaisiaan muita ja uskovan, että hän oli osaksi haltia, eikä ihminen, kuten enkeli oli kuvitellut. Andelethar soi toiselle vastaukseksi nyökkäyksiä ja lopuksi pienen hymyn sanoen:
"Aivan, olen kerran tavannut ristiverisen, joka oli osakseen ihminen ja hän vaikutti vähän sinulta. Ehkä siksi ajattelin sinunkin olevan." Enkeli naurahti omille ennakkoluuloilleen. Oli hänestä kuitenkin jossain määrin tullutkin ihmistenkaltainen, kaikkien näiden vuosien aikana. Eipä tuolla oikeastaan ollut mitään merkitystä, mitä lajia toinen edusti, vaikka olihan se melko harvinaista, ettei tiennyt omaa syntyperäänsä. Toisaalta, ei tiennyt Anayakaan sen enempää kuin vain, että oli enkeli. Toisen kysymykseen, ovatko kaikki enkelit samanlaisia, Anayn oli harmikseen pudistettava päätään.
"Voi, minä niin toivoisin että olisi, mutta maailma on julma paikka, eikä enkeleihinkään kaikkiin voi luottaa. Osa meistä eksyy matkansa varrella ja saattaa menettää tajuntansa, mikä on oikein ja mikä väärin. Kutsun heitä nimellä 'langenneet'. Heistä pysyisin kaukana. Jotkut enkelit toisaalta metsästävät tiettyjä rotuja, kuten demoneja, joka on ihan ymmärrettävää, mutta he eivät näe yksilön sisimmälle, tuomitsevat vain toisen rotunsa puolesta." Anay kertoi samalla, kun viimeisteli tekemisiään toisen haavan kanssa.

"Enempää en valitettavasti pysty sille enää tekemään, mutta vuodelepo ja säännöllinen puhtaanapito auttavat varmasti sen parantumisessa. Uskon, että olet pika pikaa taas kunnossa." Andelethar sanoi lyöden käsiään yhteen puhdistaakseen kätensä sormiinsa jääneestä tuhkasta ja nousten seisomaan, tarjoten toiselle taas kättään avuksi.
"Asutko kenties kaukana? Voisin viedä sinut kotiisi ratsain, niin et joutuisi kävelemään." Enkeli ehdotti toiselle ja otti maasta viittansa, kopistellen tuon, ennenkuin laski sen Chayan selän päälle.
JTP
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja Forte » 18 Touko 2017, 00:35

Mikäli tilanne olisi ollut toinen, että he eivät olleet lähellä ihmisiä, ja ettei jalasta vuotanut verta, Rimedur olisi mielellään kuullut lisääkin enkeleistä. Häntä kiehtoi kaikki uusi, vaikka arka olikin, ja hän olisi mielellään oppinut lisää tästä uudesta, erikoisesta olennosta.
"En tiedä enkeleistä juuri mitään, olen kuullut teistä vain puhuttavan, mutta mitä kerroit, enkelit vaikuttavat... monipuolisilta."
Rimedur ei lämmennyt ajatukselle, että joku enkeli metsästi demoneita vain rodun perusteella, ihmiset varsinkin tekivät sitä jo ihan tarpeeksi, mutta toisaalta, hän ei ollut siinä asemassa, että olisi voinut arvostella enkelten käytöstä. Todennäköisesti heillä oli omat syynsä, ja Rimedur oli todella onnekas, että oli törmännyt juuri Andelethariin, joka tosiaan oli ystävällinen ja lempeä ristiveristä kohtaan. Auttoi haavan kanssa ja pelasti hengen. Uskomaton toveri. Vai voisiko sitä sanoa jo ystävä? Kenties, olihan enkeli pelastanut hänet. Rimedur hymyili ja katsoi hieman ympärilleen, kuullostellen. He olivat turvassa, toistaiseksi, mutta mitä pikemmin hän pääsisi haltioiden pariin, sen parempi.
"Kuulisin mielelläni enkeleistä, jos olisimme vain jossain muualla."
Ristiverinen totesi.

Rimedur siirsi katseensa jalkaansa, johon oli ilmestynyt jonkinlainen pieni parannus, ja hymyili ystävällisesti, koskettaen samalla haavaa. Se ei tuntunut niin kipeältä enää.
"Kiitos, vielä kerran. Paranen melko nopeasti, joten kyllä tämä tästä."
Rimedur otti ojennetusta kädestä kiinni, ja veti itsensä seisomaan, testaten vähän jalan kantavuutta. Se tuntui oikein hyvältä tilanteeseen nähden.
"No kieltämättä, minua jahdattiin aika kauas. Olen kotoisin haltioiden mailta, en vaadi sinulta yhtään enempää, mutta jos osan matkaa voisin päästä mukanasi, se auttaisi."
Rimedur oli vähän huono pyytämään apua, hän ei koskaan kehdannut häiritä muita omilla ongelmillaan, henkisillä tai fyysisillä.
Forte
 

Re: From hunter to be hunted

ViestiKirjoittaja JTP » 19 Touko 2017, 23:33

Toisen sanoessa, että enkelit vaikuttivat monipuolisilta, Andeletharin täytyi naurahtaa.
"Se on totta, mutta toisaalta, miltei jokainen rotu johon olen törmännyt tämän maan kamaralla on monipuolinen. Kaikki rodut taitavat olla kuin lumipyryjä, täynnä erilaisia yksilöitä. Enpä ole koskaan törmännyt esimerkiksi kahteen samanlaiseen lohikäärmeeseen, ainakaan luonteeltaan." Enkeli sanoi kepeästi, muistellen kaikkia niitä liskoja, jotka oli elämänsä aikana kohdannut. Ujoja ja äksyjä, viisaita ja... vähemmän viisaita. Samalla toinen kävi toteamaan, että kuulisi mielellään lisää enkeleistä ja Andelethar hymyili toiselle.
"Kerron sinulle mielelläni, mikäli pääsemme täältä pois, ellet halua jättää tarinatuokiota toiseen kertaan?" Anay sanoi toiselle, toivoen, että tulisi ristiveriseen vielä joskus törmäämään. Olihan tuo hyvin ystävällinen häntä kohtaan ja sellaisia kohdattuja mielellään näkisi useammankin kerran.

"Erittäin mielenkiintoista... uskomatonta." Andelethar sanoi katsellen toisen jo hieman parantunutta haavaa lähemmin, toisen sanottua, että hän paranisi melko nopeasti. "Erittäin mukava kuulla." Enkeli sanoi hymyillen, ainahan se oli hyvä kuulla, että toinen olisi pian kunnossa.
"Tietenkin pääset!" Enkeli sanoi miltei innokkaasti, kun toinen epäsuorasti kysyi pääsisikö enkelin matkassa vähän matkaa. Ja mielellään enkeli toisen perille astikin veisi, mutta sitä ei kuitenkaan käynyt lisäämään. Eiköhän toinen sen huomaisi, kun enkeli toisen kanssa matkaa vain jatkaisi, ellei tuo jossain vaiheessa sanoisi, että tässä lähde pois.
"Haluatko, että matkustamme hevosen selässä vai jalan? Tietenkin haltioiden maat ovat vielä aika kaukana, joten ehkä parempi olisi matkata hevosella, vai mitä?" Enkeli sanoi samalla miettien ja katsellen välillä hevoseen, välillä vuoroin oikealle ja vuoroin vasemmalle jatkuvaan tiehen.
"Minnes suuntaan?" Enkeli kysyi lopulta, myöntäen, ettei osaisi suunnistaa, ei ainakaan jos ei saisi nousta lentoon ja suunnistaa kauas taivaalle kohoavista maamerkeistä.
JTP
 

Edellinen

Paluu Pellot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron