nuo silmät

Pellot sijaitsevat muurin ulkopuolella. Suuria ja pieniä, joilla viljellään milloin mitäkin. Myös peltojen omistajien asunnot, farmit, sijaitsevat muurin ulkopuolella. Peltoihin on helppo piiloutua, mutta kannattaa varoa, ettei joku muu siellä jo piilottele

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Ay » 14 Kesä 2009, 23:12

Aynur

Mies oli niin rento sai naista epäilemään paljon enemmän miehestä. Demonilla oli suunitelma, jonka uhri hän voisi olla. Vastaus sai naisen ihmettymääksi hetksi ja palasi hetken menneeseen aikaan. Demoni halusi tietää tatuoinnistaansa mikä voi, jopa tappaa hänet estämästi sitä.
" Miten sinä pystyit estämään imun? Olet vahva demoni, kun monet demonit olivat joutuneet tatuoinnin uhriksi. " Nainen sanoi.
Mies näytti todella herkusilte veren pankiksi. Monilla demoneilla oli kipposensa miten ovat suojanneet veren imemisen mikä voisi johtua heille kuolemaan.
" Miten sinua voisi kiinnostaa tällaisen voima mitä ei voi kontroloida omin ajatuksin? " Nainen kysyi jälleen.
Nopeasti naisen käsi nappasi hiiren jolta imi veret. Veri himo ei ollut sammunut ja se näkyi Aynurin silmissä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 15 Kesä 2009, 01:04

Skeith hymähti. "Kait olen sitten vahva, mutta olenhan elänytkin yli kolmenkymmenen ihmisen eliniän..", Hän vastasi ja laittoi kädet puuskaan. Selvisi myös, että nainen oli nälissään. Se näkyi tämän silmistään, ja vampyyri imi hiireltäkin jo veret. Tämä sai uutta näkymää vampyyreistä tai ainakin tästä yksilöstä. Skeit hei tiennyt, että kaikkien veri kävisi vampyyrille, mutta ilmeisesti niin olikin. Oli siis oltava todellakin varuillaan, jos tuo yrittäisi jotain.

Kun vampyyri alkoi kyselemään Skeithin motiivia, demoni vastasi: "Olen erittäin kiinostunut magiasta. Tahdon vain tietää, miten tai miksi tuo tatuointi on, ja mikä se mahdollinen potentiaali olisi, jos sitä voisi hallita. Sen magia on todella vahvaa, mikä kiehtoo ja kauhistaa tavallista henkilöä. Siksi tahdon tietää", Skeith vastasi rehellisesti. Toivottavasti vampyyri nyt edes jotain pystyisi kertomaan, koska tuo tatuointi todellakin oli kiehtova. Ei sillä, että demoni sen itselleen haluaisi, mutta sen perusideaa voisi käyttää hyväksi, jos sen tietäisi. Monet taijathan olivatkin monesti vain variaatoita toisista, niistä tehtiin hyödyllisempiä ja eri tarkoitukseen parempia.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 15 Kesä 2009, 11:58

Aynur

Hiiri ei riittänyt tyydyttämään naisen janoa. Hän ei edes viittynyt viehetellä miestä, että saisi mieheltä verta. Mies oli demoni. Demonit tapettiin eikä juotu kuolemaan veren hukasta. Hän sai kuulla myös mieheltä, että miksi hän halusi tietää tatuoinnista.
" Minä en hallitse sitä. Tatuointi hallitsee itse itseäänsä. Se imaiseen tai voi päästää pois uhrinsa monien aikojen jälkeen tai ikinä. Avautuminen ja sulkeutuminen sattuu, että on ihme, että olen kestänyt. " Aynur sanoi.
Hetkeksi hiljeentyi ja moittimaan itseäänsä. Hänen olisi pitänyt olla hiljaa. Miksi hän oli alkanut puhua demoneille.
" Sinun täytyisi mennä ajassa taakse päin, että saisit tatuoinnin tekijältä kysyä tatuoinnin merkitystä. " Nainen sanoi hiljaa.
Hän kyllä itse tiesi osan merkityksen, koska tehdessään hänelle selitettiin miksi hänelle tehtiin näin. Karmivan asia oli se, että ihmisen nahka oli paras säilyttää teoksia. Ainoastaan se tatuointi ei riittänyt naiseen. Miestä kohti päin sai mies nähdä toisen kädensä ruusu köynnöksessä. Nopeasti hänen kädensä otti toisen hiiren ja imi veret uudemman kerran. Veren himo ei laantunut eikä hänen pelkonsaakaa miestä kohtaan.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 15 Kesä 2009, 12:34

Skeith kuunteli ensin hiljaa toisen vastauksen, mutta sitten puhkesi nauramaan. EI pilkalliseen sävyyn. "Eli kannat siis kirousta!", Hän huudahti, mutta ei siltikään kovaan ääneen. Lähinnä vain korotti ääntään vähän yllättyneenä. "No mutta.. Kauanko olet kantanut tuota kiroustasi? Tarkoitan siis, että jos olet kantanut sitä jo vuosia, luulisi sinun oppivan hallitsemaan sitä aikanaan", Skeith vinkkasi vampyyrille.
Demoni myös kuuli toisen sanovan, että vain menneisyyteen päästyään voisi tämä tietää tatuoinnin tarkoituksen. Olemassa olo siis oli ja pysyy mysteerinä. Se harmitti Skeithiä, koska tuo tatuointi edusti itsessään jotain suurta. Tavallinen tatuoija ei pystyisi moiseen ja keskiverto maagikaan ei riittäisi tuollaisen voiman luomiseen.

Demonin silmiin pisti ruusuköynnös, joka näytti elävän. Magiaa sekin? Tämähän oli erittäin mielenkiintoinen henkilö. Koko tilanne oli oikeastaan mielenkiintoinen. Siitä oli todella pitkä aika kun viimeksi Skeith oli demoni identiteettinsä paljastanut toiselle. Olisikohan siitä jo jo lähemmäs 200 vuotta? Aika kulki nopeasti, joten tarkalleen ei voinut sellaista muistaa. Nainenkin näytti vain verenhimoisemmalta. Kohta varmasti jouduttaisiin puolustamaan itseään, jos tahtoisi välttyä puremalta. "Tuo köynnös.. Onko siinäkin jotain erikoista? Vaikutat siltä, että olet täynnä pieniä yllätyksiä", demoni sanoi mielissään.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 15 Kesä 2009, 15:15

Aynur

Nauru kuulosti naisen korvilla ivaalliselta, vaikka miehen mielestä ei.
" Voihan sitä sanoa sitäksi. Viisi vuotiaana minulle tehtiin se. Anteeksi tatuointi alkoi vasta toimia.............vampyyriksi muutettuna. " Aynur sanoi.
Isoisänsä teki tatuoinnin hänelle viisi vuotiaana.
" En edes viitsi sanoa enempää tästä houkuttelevasta tatuoinnista. En halua joutua sinun alaiseksi tai edes sinnun pomollesi. " Aynur sanoi pienellä ilkeällä äänen sävyllä.
Äänen sävynsä tuli hieman karhea, koska asiat alkoivat muistuttaa menneisyydestä. Menneisyyden hetket tuntuivat, kuin olisivat eilisestä, vaikka siitä monta sataa vuotta on mennyt. Hän olisi pitänyt kuolla jo aikoja sitten.
" Minun köunnökseni kertoo minulle kaikkea. " Hän sanoi.
Pienesti hän ojentui ruusun köynnöksen miestä kohti. Supussa oleen yhden ruusu avautui ja väri oli keltainen. Hieman alemmaksi musta.
" Nähtävästi emme ole ainoita, ketkä ovat täälä. " Aynur sanoi.
Hän tunsi, kuinka heitä lähestyi kuolevainen. Kieli liposi naisen huulia ja nautti siitä, että sai kohta verta suoniinsa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 15 Kesä 2009, 22:34

Demoni kuunteli toisen sanat tarkasti. Harmi, ettei hän aikonut kertoa enempää. Mutta tatuointi alkoi toimimaan vasta, kun tämä oli muuttunut vampyyriksi. Se kuulosti hyvin erikoiselta. Tietyt asiat siis alkoivat reagoida keskenään, jos asia oli kerta näin.
Mutta demoni ei voinut olla naurahtamatta hieman, kun toinen luuli, että saattaisi joutu Skeithin alaiseksi taikka sitten tämän pomon. Eihän Skeithillä ollut edes pomoa. Hän oli yksineläjä. "Heh.. En tarvitse alaisia, ja mitä minä pomolla? Johdan itse itseäni tulevaa kohti. En usko kuninkaisiin taikka keisareihin, vaikka he pitävät haltijat ja ihmiset omissa keskuudeissaan hallinnassa, kun nuo kaksi rotua niin ailahtelevia saattavat olla", Skeith sanoi. Demonilla ei todellakaan ollut taka-ajatuksia vampyyrin varalle, vain tiedonhalua.

"Onko tuolla köynöksellä jotain alkuperää? Se on kyllä hieno. Pystynet käyttämään sitä tahtosi mukaan", Skeith kyseli hienovaraisesti lisää. Nainen sai köynöksen kukkimaan, joten se oli varmasti tämän tahdonalainen. Jonkin sortin symbioosi saattaisi olla kyseessä? Mutta pohdiskelun lopetti nopeasti naisen sanat, että joku muu saattaisi olla heidän keskuudessaan. Voisiko se olla mukamas kylästä päin? Palkkamurhaaja? Ei.. Se ei olisi mahdollista. Skeith jo mietti itsekseen, miten saattoi ajatella noinkin vainoharhaisesti. Eivät ihmiset vielä olisi voineet keretä hälyttää palkkamurhaajaa taikka jos olisivat, niin ei se olisi voinut kaksikkoa löytää. Skeith muunsi kätensä takaisin ihmismäisiksi, jottei tuleva henkilö pelästyisi tätä. Toisaalta nainen näytti siltä, että tämä aikoisi purkaa verenhimonsa tuohon kuolevaiseen, joka lähestyi kaksikkoa.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 16 Kesä 2009, 14:46

Aynur

Kuulessaan, että mies ei ollutkaan toisen alaisena vaan itse itselleensä pomo. Helpotuksen ilme näkyi naisen kasvoilla. Helpotus oli niin ihana tunne naisessa ja jopa vartalonsa rentoutui olemaan demonin seurassa. Vieläkin monia asioita hän epäili demoni miehestä. Hänen köynnöksensä näytti hyvin paljkon kiinostusta mieheen. Ruusujen kukkiminen sai uteliaisuutta lisää mieheen minkä Aynur näki miehen silmissä.
" Minkä alkuperää pitäisi olla. Minulle se tatuoitu siihen viiden ja kuuden ikäisenä. Kaikki tatuoinnit ovat tehty minulle ukin käsityönä. " Aynur sanoi.
Nainen nautti, kun syylistämätön ihminen asteli heitä kohti. Nainen nousi ja venytteli laihaa vartaloaansa. Hän kääntyi miestä selin. Nyt mies sai nähdä niskassaansa salaman, olkain kohdassa mikä peittyy osin vaatetuksen alla feeniksen linnun, sen alla näkyi tuntematon tatuointi ja alhaana käärmetikari. Jokainen tatuointi oli tehty hyvin tarkaan näköiseksi. Lapaluissa liki vielä pimeyden orja demonin kielellä. Nopeasti nainen suhjahti pelolle. Pian sai kuulla miehen huutamisen apua. Mies oli iskennyt väärän naisen. Pellon suojassa ja yön Aynur imi verta itseensä. Aluksi verta oli lentänyt ympärin. Juotuaan kuullui naisen kikatusta. Nainen nauruoi iloissaan mikä kuulosti siltä Aynur olisi mennettänyt ajatuksensa. Välillä vampyyrit saattoivat nauraa hullun lailla mitä he ovat seeneet uhriksi. Uhriinsa raahaten ja tiputtaen demonin miehen eteen.
" Ajattelin tuoda, jos sinulla on nälkä. " Aynur sanoi.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 16 Kesä 2009, 18:30

Vampyyri kävikin paikalle saapuneen siivilin kimppuun ja imi tältä veret. Verta roiskui aluksi vähän ympärille, mutta sen jälkeen naisen syönti näytti ihan onnistuvan. Tuo kuolevainen kalpeni huutaen kuolemaansa. Elämä ja sen arvo. Mikä määräsin elämän arvon? Laki johon kukaan ei koskaan voisi koskea, vain vahvin selviytyy. Tuo laki oli elänyt kaikkien eliölajejen parissa siitä lähtien, kun ensimmäiset olivat syntyneet. Se oli ainoa, täysin toteutuva ja absoluuttinen laki, jota jokainen totteli lähes alitajunnallisesti. Heikommat kuolivat vahvimpien tieltä, jotta voimakkaammat selviytyisivät ja voimistuisivat. Tuota lakia pystyi pitämään kauniin tai barbaarimaisena, mutta siinä oli silti itse aina mukana, joten valittaminen osoitti vain henkilön heikkouden. Demoni hymyili miettiessään asiaa, kun näki vampyyrin osoittavan olevan voimakkaampi kuin tämän uhrinsa.

Vampyyri raahasi miehen ruhon demonin eteen. "En kyllä ole syönyt humanoideja kolmeen vuosituhanteen..", Skeith vastasi. Ihmisen liha ei ollut kyllä mitään erikoista, mutta nälissään sitä voisi vieläkin syödä. Skeith piti itseään silti sen verran sivistyneenä, että oli vaihtanut ruokailutottumuksensa eläimiin. Mutta toisaalta.. Miksi ei syödä jotain, joka on jo kuollut. Mikään esteettinen moraalihan ei kummiskaan demonia estänyt, joten miksi tämä oli kieltäytynyt syömästä humanoideja? Skeith nosti miehen ruhon oikealla kädellään ilmaan ja katsoi hetken. "Parhaimmat palat.. Sydän ja maksa", Tämä tokaisi, mutta pudotti sitten ruhon takaisin maahan. "Ei kyllä ole nälkä", Skeith totesi heti perään ja istahti uudestaan.

Skeith katsoi vampyyria, joka näytti olevan tyytyväinen, koska oli saanut syödäkseen. "Eli siis isoisäsi osasi tehdä tatuointeja, jotka voivat olla henkilön hallinnassa. Hyödyllistä ja jopa kaunista", Demoni mietti ääneen. "Sattuisiko ukkisi olemaan vielä elossa? Olisi hienoa päästä jututtamaan häntä", Skeith kysyi kohteliaasti ja katsoi vampyyriä silmiin.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 16 Kesä 2009, 22:10

Aynur

Nainen huomasi, että miehelle ei kelvannut ruoka mikä harmitti jollakin tapaa. Itse hän oli tyytyväinen nälkyytensä, vaikka pari lisää voisi ottaa.
" Et voi uskoa miten nälkäiseksi tatuointi voi tehdä. " Aynur sanoi.
Miehen kysyessä, että haluisi hänet tavata ukkinsa. Se oli mahdoton juttu ja siihen Aynur naurahti.
" Se on mahdoton, jos sinulle ei ole aikakonetta millä pääsisit ajassa taakse päin. Ukkini on kuollut monta sataa vuotta sitten. Onneksi kukaan muua tiedä hänen nerokkuuden taikuudestaan. Minulle hän jättäni nämä taikuudet. Siksi en kerro sinulle, että sinun elämäsi ei mene hukkaan. Tämä tatuointi on tappanut monia ja enkä halua palvelemaan. " Aynur sanoi.
Uteliaana hän katsoi miestä alkoiko miehen uteliaisuus nousta enemmän.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 17 Kesä 2009, 19:38

"Ai.. Otan osaa isosisäsi menetykseen. Hän oli varmasti hieno mies, vaikka tuon "kirouksen" sinulle antoikin. Luulen, että tuon takana oli silloin silti jotain suurempaa, kuin pelkkä tatuointi, joka voi tuhota henkiä", Skeith sanoi vakuuttelevasti. Ei tuollaista tatuointia laitettaisi nuin vain lapseen. Se olisi sula mahdottomuus.. Jotain oli varmasti sen takana, mutta tuskin vampyyri siitä itse tietäisi mitään, ainakin niin on selvinnyt, ettei tämä tiennyt. "Missä ukkisi asui? Jos hänen talonsa olisi vielä jäljellä..", Skeith kysyi. Jos hän löytäisi muistiinpanoja nuista tatuoinneista, avaisi se monta porttia uusille teille. Muistuioiden löytäminen olisi parempi kuin aarteen löytäminen tässä tapauksessa.

Toisaalta jos taikuutta voisi viedä tarpeeksi pitkälle.. Jos sitä kehittäisi muutaman tuhannen vuoden, voisiko ajassa matkustaminen tulla mahdolliseksi? Sekin olisi kokeilemisen arvoinen asia, mutta erittäin vaativa. Ehkä edes kaksituhatta vuotta ei kestäisi, koska kyseessä oli niinkin mahdoton asia kuin aika itsessään. Aikaan ei voinut koskea, sitä ei nähnyt, mutta sen pystyi ennustamaan täivaalta auringon avulla. Kellot pystyivät näyttämään aikaa, mutta silti aika oli jotain, johon tavallinen kuolevainen ei voinut vaikuttaa millään tavalla. Aika eli ilman ja kanssa elijöiden. Asiat pyörivät nyt niin paljon demonin päässä, että pitäisi nopeasti rauhottua. Päähän tässä räjähtäisi. Oli niin paljon tehtävää, ja eikä ollut edes varmaa, oliko demoni kuolematon, vaikka siltä tällä hetkellä näytti.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 17 Kesä 2009, 20:29

Aynur

" Kiitos, vaikka siinä on mennyt sata vuotta. Kaikki hänen muistiin panonsa hän kirjoitti minun selkääni, paitsi pimeyden orja. Jos haluat alkaa tutkailemaan siitä vaan. Varo vain, ettet lauvo tatuointia muuten sinä olet jo sisällä. Uskon, että et saa mitää aikaiseksi. " Aynur ehdohti.
" Etkä koske selkääni niin sitten voi vahingoittaa minua ja itseäsi. " Nainen lisäsi.
Hän naurahti demonin sanomaan, koska se sai hänet naurahtamaan. Hän edes itse tiennyt oliko talo vielä elossa tai muistiin panot. Viiden vanha hän näki ukkinsa viimeksi.
" En usko, että talossa olisi mitää jäljellä. Varmaakin rakennut uusi talo. " Nainen sanoi.
Pikaisesti hän huomasi, että monessako polvessa hänen sukulaisensa. Sisarusten lapsen lapsen lapsi meni ja itse ei ollut ehtinyt edes toista. Se toi kylmiä värejä iholle sillein ajatellen. Hän ei ole vielä löytänyt oikeaa ja monta vuotta aikaa ehti vielä hankia sellaisen. Aynur vaihtoi asentoa, jos demoni halusi lukea tatuointia.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 17 Kesä 2009, 23:20

Skeith yllättyi toisen tarjouksesta, että hän saisi tutkia naisen selästä näitä hienoja tatuointeja. "No siinä tapauksessa voisin vilkaista hieman", demoni sanoi ja meni lähemmäs vampyyriä. "Ainiin. Olen unohtanut esittäytyä, kuinka törkeää.. Minun nimeni on Skeith", demoni sanoi rehellisesti. Miksi hän huijaisi toista noinkin pienessä asiassa, ja tarjosihan vampyyri nyt tutkimusmahdollisuuden. Ilmeisesti pieni luottamuksen side oli kasvamassa kaksikon välille, mikä oli hyvä vaan. Vaihtokaupan tavoin Skeith oli rehellinen, siinä missä nainen antoi tietoa noinkin jalosti.

"Heh. Sitten ei parane koskea", demoni tokaisi itsekkin hieman huvittuneena. Ei hän kuolisi, mahdotonta. Skeith ei pitänyt sitä mahdollisuutena. Hän itse tulisi määräämään, milloin tämän elämän tiimalasin hiekka loppuisi. Nainen vaihtoi asentoa hieman, jotta demoni pääsi tarkastelemaan tatuointia. Se oli hyvin mielenkiintoinen, jonka osat edustivat jotain. Kuten nainen oli sanonut, se oli täyttä hepreaa, mutta sen voisi kääntää, mutta kauanko siihen kestäisi? Se olisi todella pitkä työ, mutta Skeith yritti nyt saada kaiken mahdollisen irti. Hän ei voinut läpipiirtää kuviotakaan, koska selkään ei saanut koskea, eikä hänellä ollut tarvikkeita siihen.

Skeith tutkaili tatuointia, siinä missä nainen sittemmin kertoi talon mahdollisesta kohtalosta. "Hmm.. No se on harmillista. Jotenkin tuntuu, että ukkisi oli vasta puolitiessä silti tässä mahtavassa teoksessaan, joka sinun taakaksi laitettiin. Tämä voisi olla hänen työnsä lopputulos, mutta uskon, että tätä voisi viedä pitemmälle, jos tietäisi tästä tatuoinnista kaiken. Uskon siis, että todellista potentiaalia ei saada esille, koska ukkisi oli kuolevainen ja hänen aikansa loppui kesken. Hyvin harmillista. Mutta tämä kaikkihan on silti spekulointia, koska kukaan ei tiedä magian rajoja. Tämä siis saattaa ihan hyvin olla ukkisi työn todellinen, viimeinen, vaihe. Hänen mestariteoksensa. Mahdollisuuksia on paljon", Skeith kertoi naiselle pohdiskellen asiaa. Asioita todellaki oli liikaa tutkittavaksi tässä tapauksessa, ja ainoa veden varma asia oli vain tuon tatuoinnin olemassaolo. Sen alkuperää ei ehkä saataisi koskaan selville. Selittäessään mies myös huomasi naisen kylmät väreet, mutta päätti olla kysymättä asiasta mitään. Luultavasti hän sai jonkin muiston menneisyydestään.

Vähän ajan päästä Skeith huokaisi pettyneesti. "Olet oikeassa.. Tästä ei kyllä saa oikein selvää. Ajan kanssa se voisi olla mahdollista, mutta aikaa siinä kuluisi todella paljon", Skeith selitti toiselle, jolloin sai samalla idean, jonka sai vähän aikaa sitten oikeastaan jo. "Entä jos ottaisimme riskin siinä, että tatuointi aktivoituisi? Haluaisin nimittäin läpipiirtää tuon kuvioinnin, jotta voisin tutkia sitä rauhassa aikani kanssa ilman, että sinun tarvitsisi olla jatkuvasti seurassani, mihin tuskin suostuisit. Mikäli siis suostut tähän", demoni kertoi yrittäen saaha toisen suostumaan ideaan. Todellakin Skeith oli siinä asiassa itsevarma, että saisi tatuoinnin salaisuuden ratkaistua, jos saisi vain aikaa tarpeeksi.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 18 Kesä 2009, 11:09

Aynur

Nainen tunsi, kuinka rehellinen mies oli kertoessaan nimensä. Se sai kertoa naiselle, että hänenkin täytyisi nimensä. Mitä oikeastaan Aynur ei halunnut tehdä. Samalla hän avasi paidansa takaa, että Skeiht näkisi koko selkänsä kaareutuvan ja kuinka kaikki tatuoitu eleili selässäänsä. Nyt kaikki tatuoinnit olivat tasa arvoisia. Nainen meni itse hieman kyyryyn polveja kohtti ja kädet hän piteli polvien ympäri. Aynur huomasi, että Skeiht todella halusi koskea siihen, mutta hän itse ei halunnut vaarantaan heidän olemasa oloo. Miehen vaihto kauppaan Aynur ei suostunut, mutta ehdotti toista.
" En anna sinun läpi piirtää sitä, mutta saat koskea sen sijaan, että tuot minulle elävää ihmisen verta, koska tatuoinin liikkuttamiseen menee paljon energiaa. " Aynur kehotteli.
Päänsä kääntyi katsomaan Skeihtiä. Ilmeensä kertoi, että mies sai koskea, jos nyt tahtoi, mutta sai varoa seuraukset mitä teki. Itse nainen ei voinut tajuta, että miten hän antoi demonin koskea häneen. Jollakin tavalla hän oli alkanut luottamaan mieheen. Hän käänsi katseensa mualle ja alkoi pientä pelkoa kehräämään miehen kosketuksesta.
" Koskettele tatuoitu kohtaa eikä ihoani, koska ihoni ei liiku mnnekkään. " Aynur sanoi hiljaa.
Naisen tatuointi oli pyöreä ja mikä muistutti todella paljon kartalta. Siinä oli erilaisia kirjaimia mistä sai muokatuksi erilaisia kirjaimia. Parasta, että osaisi hallita motaa erilaista kieltä. Ihmisen kieltä ei löytynyt laisinkaan.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 18 Kesä 2009, 17:14

Mies mietti hetken. "Ihmisen verta.. Voisinhan minä tuohon suostua", Skeith sanoi. Turhan ihmisen uhraaminen tälläiselle tieteelle oli pieni vaiva. Nyt kun Skeith koski siihen ja näki paremmin pystyi tatuoinnista saamaan hieman selkoa. Siinä oli paljon kirjaimia, mutta ne eivät olleet järjestyksessä ilmeisesti. Kirjainten merkitykset, ja siitä muodostettavat sanat vaihtelivat paljon, koska tatuointi oli täynnä erillaisia kieliä. Ihmisen kieli puuttui, mutta miksi? "Olihan isosisäsi ihminen?", Skeith kysyi ihmtellen asiaa. Miksei ihminen käyttänyt omaa kieltään tehdessään tätä tatuointia? Jos tatuointi olisi ollut vanhempi kuin ihmisten tulo mantereelle, olisi se ollut ymmärrettävää, mutta nyt se vaikutti oudolta. Oliko vampyyrin isosisä ollut haltijoiden puolella? Tai kenties puolueeton.

Hetken tutkittuaan tarkemmin, Skeith muisti jotain. Hän oli joskus lukenut ihmisiin painetuista taijoista, mutta tämä ei siltikään ollut verrattavissa niihin. Tämä tatuointi oli silti paljon erillaisempi mitä kirjassa oli kerrottu. Tatuoinnista muodostettavat sanatkaan eivät auttaneet asiaa, koska varmasti suurin osa muodostettavista sanoista oli turhia, jotka eivät edesauttaneet ollenkaan. Skeith laittoi kämmenensä aivan tiiviisti naisen selkää vasten ja tarttui toisella kädellään ranteesta kiinni. Skeith käytti hieman magiaa, jolla yritti saada selkoa tuosta tatuoinnista. Tämä tekniikka, jota Skeith käytti oli itse kehitelty magian kumoamisesta, mutta tämä versio yritti etsiä vain alkutekijöitä, jotta magiaa voisi ymmärtää paremmin. Silti tämänäkin tekniikka oli hyödytön. Tuloksia ei tullut.

"Ei.. Ei auta.. Ei tätä voi ratkaista ilman isosisääsi, joka on mahdotonta siis..", demoni sanoi pettyneenä. "Mutta olen silti sinulle sen ihmisveren velkää, joten lähdemmekö kohti kaupunkia?", Skeith kysyi ja otti muutaman askeleen naisesta kauemmas, läheiselle kivelle, johon laittoi istumaan.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 18 Kesä 2009, 18:27

Aynur

Pienen energian nainen tunsi tatuoinnissaan, mutta tatuointi kimmotti magian takaisin tekijälleensä. Hellä naurahdus tuli naisen suusta. Hän ei voinnut uskoa korviaansa mitä Skeiht oli sanonnut ääneen.
" Ei voi olla totta sinä luovutat. Nähtävästi demoni osaa luovutta. " Aynur sanoi.
Miehen mentyään hieman kauemmaksi. Itse Aynur alkoi raapustelemaan tatuointia taakseensa.
" Katsos kun näin tehdään. " Nainen sanoi.
Sormillaansa hän alkoi liikutella mustaa nahkaa mikä liikkui. tatuointi alkoi liikkua reippaasti ja sulavasti. Haltiaksi muodostui kysymys mikä hälveni naisen ihoon. Keskelle ympyrää alkoi tulla peili, joka heijasti Skeihtiä.
" Katsot nyt peiliin niin sieltä näät menneisyytesi. Sitten voimme mennä kaupunkiin. " Aynur sanoi.
Hän asettui miehen vierelleensä ja näytti miehelle tatuointiaa. Tatuoinnin ulkoreunat näyttivät, että olisi kehystänyt Skeihtin kuvajaisen naisen selkään. Mies katsoisi vähä aikaa tiettyyn aikaa kuva alkaisi näyttämää menneisyyttä tai lähi tulevaisuutta.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

EdellinenSeuraava

Paluu Pellot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron