nuo silmät

Pellot sijaitsevat muurin ulkopuolella. Suuria ja pieniä, joilla viljellään milloin mitäkin. Myös peltojen omistajien asunnot, farmit, sijaitsevat muurin ulkopuolella. Peltoihin on helppo piiloutua, mutta kannattaa varoa, ettei joku muu siellä jo piilottele

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Juketsu » 20 Kesä 2009, 19:06

Sketih hymähti. "Olen realisti, ja en näe hävittävää tappion myöntämisestä. Kyseessähän ei ollut kunnia", demoni puolusti itseään. Järkevä eliö osasi myöntää tappionsa, mutta uudelleen yrittäminen hyväksyttiin myös. Päätön touhu oli hyödytöntä ja myöskin ärsyttävää.
Sitten nainen paljastikin jotain lisää tatuoinnistaan. Tatuointi liikkui, ja siitä sittemmin muodostui peili. "Peili menneisyyteen?", Skeith totesi toisen perässä. Ja samassa kuin demoni sitä katsoi, tuntui kuin ikuisuus alkaisi.

Tarkemmin Skeith näki itsensä nuorempana kuin moni eliö tältä mantereelta. Hän oli vielä n. 300 vuotias, juuri päässyt pahoista petomaisistaan tavoista. Tuo "nuori" demoni vaeltele metsissä ja yritti pitää ajatuksensa kasassa vaikka lihan maku sai aistit sekoamaan. Metsästysvietti näytti olevan korkealla, mutta demoni sai pidettyään sitä kurissa. Skeithin nykyisen itsensä mielestä tuo vielä, voisiko sanoa, kehittymätön versio hänestä oli jokseenkin säälittävä. Vaikka toisaalta omasi suuren selviytymisvaiston. Skeith nykyiseltään oli eläimillisiltä vaistoiltaan heikompi kuin tuolloin, mutta loogisuudella hän silti oli kaikilla asteilla voimallisempi. Tuntui silti peiliä katsottaessa kuinka aika tuntui menevän hitaasti. Skeith oli niin vanha verrattuna tavalliseen kuolevaiseen, joten ehkä siksi peilikin näytti pidemmän ajan.

Todellisuudessa Skeith kummiskin pääsi peilin katsomisesta irti hetken päästä ja ravisteli päätään. Hän ei missään tapauksessa tahtoisi palata tuohon aikaan, jolloin oli vielä nuori ja tietämätön kaikesta. Skeith tahtoi vain suunnata eteenpäin. Tulevaisuus oli se, jota demoni tavoitteli, menneisyyden voisi aina osittain unohtaa. "Menemmekö nyt?", Skeith kysyi olettaen saavansa myöntävän vastauksen, koska vampyyri varmasti janosi lisää verta.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 20 Kesä 2009, 21:34

Aynur

Miehen olemus alkoi pienesti pelottaa naista. Nähtävästi tatuointi peili menneisyyteen ei näyttänyt hienoa tuelvaisuutta.
" Olen pahoillani, että näytin peilin sinulle, joka näytti menneisyyteesi. Itse sinä valitsit, kuitenkin sen mitä sait nähdä. " Aynur sanoi.
Toisen hoputtaessa nopeammin eteen päin. Nainen laski vaatteensa alemmaksi, että oli pukavempi olla rintavyötäröstä. Nyt hänen oli parampi kävellä.
" Tullaan, Tullaan. " Aynur sanoi.
Aynur kiirehti miehen vierelle.
" Miksi olet ärtyinen, vaikka minun tässä pitäisi olla. " Nainen sanoi miehen vierellä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 25 Kesä 2009, 00:06

Itse valitsin, mitä tahdon nähdä? Kait varoitan vieläkin itseäni alentumasta tuolle tasolle.. Demoni arvaili päässään. Tarkalleen hän ei silti tiennyt miksi hän tuon menneisyyden näki, vaikka itse sen oli päättänyt. Se oli outoa. Kaksikko lähtikin sitten kävelemään kohti kylää, josta saataisiin vampyyrille hieman verta, minkä demoni oli mennyt lupaamaan.
Vampyyri kysyi demonin mielestä oudon kysymyksen. "Ärtyinen? Enhän minä.. Olenko vaikuttanut siis ärtyiseltä?", Skeith ihmetteli ääneen. Ei hänellä ole ainakaan ollut aikomus vaikuttaa ärtyiseltä. Ehkä vampyyri oli vain käsittänyt väärin demonin äänenpainosta. "Miksi sinun pitäisi olla ärtyinen?", demoni kysyi naiselta, joka ei ollut vieläkään esitellyt itseään. Eikait vampyyrinkään pitäisi olla ärtyinen? Ainakin alussa hän vaikutti säikyltä, mutta silti.

Vähän ajan päästä kaksikko ohitti metsän reunan ja kylä näkyi jälleen. Ei kestäisi kauaa, että demoni ja vampyyri pääsisivät tuonne. Kylä oli aika isokokoinen, joten siellä olisi yölläkin vähän elämää, eli uhrin löytäminen olisi varmasti vaivatonta ja nopeaa. Päästäisiimpä siitäkin asiasta eroon nopeasti. Skeith varmasti jatkaisi sittemmin omia retkiään etsiskellen lisää tietoa kaikista asioista.
Kun porteille oli päästy, demoni vilkaisi naista. "Onko toivomuksia vai käykö kaikki veri?", Skeith kysyi. Nainen sai toivoa, jos tahtoi jotain tietynlaista. Skeithillä oli öisin lähinnä vain aikaa tuhlattavaksi. Demonin ei varsinaisesti tarvinnut nukkua, mutta se teki keholle hyvää. Ilman nukkumista ei jaksanut läheskää yhtä kauaa kuin jos nukkuisi.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 13 Heinä 2009, 21:35

Aynur

Matkan aikana nainen oli nähtävästi saanut miehen mietteliäksi mikä huvitti häntä paljon. Jokaisessa liikkeessä nainen katseli ympärilleensä, että ei näkynyt ylimääräisiä demoneita. Se toisi hankaluuksi ja samoin oma sanomansa toi lisä paniikkia.
" Vamaakin sinun äänen painostasi tai sinun sillä hetkellinen olemus. " Aynur sanoi.
Miten hän itse oli ärtyinen jätti nainen asian sivuun. Juuri sitä hän ei halunnut kaivella oikein esille. Siitä hänen pitäisi olla ärsyinen, että miten hän oli päättänyt miehen näin lähelle itseäänsä ja varsinkin toinen oli demoni.

Päästettyään kaupungille maisema oli aivan tyysti ja olemus. Muurien toiselle puolelle asti kuullua ihmisten iloisen huutamista mikä kuulosti naisen korvissa enemmän rääkymiseltä. Porteilla naisen kasvot kääntyivät katsomaan demoni miestä, kun kysyi veren. Asia pienesti naurahti ja alkoi miettiä miten hän selittäisi miehelle minkälaisen veren tahtoisin.
" Tietenkin erittäin hyvän makuisen. Ulkopuollisesti sinun ikäisesi mies. Luonetta olisi hieman naistenmies. Hyvän näköinen, mutta hyvin hento rakenteinen, mutta lihaksikas. Osaa tanssia kunnolla. " Aynur selitteli lyhyesti demonille minkälainen uhrin täytyisi olla.
Sanoman perään Aynur hymyili ja asteli kaupunkien yö elämään.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 14 Heinä 2009, 21:11

Skeith tosiaan oli luvannut, että vampyyri olisi saanut toivoa keneltä verta joisi, mutta ei demoni osannut odottaa, että noin tarkat vaatimukset. No jos monet kriteerit täyttyisivät kerralla, jos tuollaisen verenkantajaa etsisi jostain tanssipaikasta. Ihmiset kun tykkäsivät tanssia huvikseen. No.. Hupinsa kullakin. Skeith astui kaupungin porteista läpi vampyyrinaisen kanssa. "Näemme varmaan tällä portilla piakkoin? Yritän täyttää nuo vaatimuksesi", Skeith sanoi vähän naurahtaen. Niin monta asiaa täytyi muistaa, mutta luvattu mikä luvattu, eli liikkeelle vain. Skeith lähti siis oitis kävelemään kohti kaupungin pääkatua, joka alkoi portin suulta, ja menisi koko kaupungin läpi. Tämän tien varrella varmasti löytyisi vaikka mitä pubeja sun muita salonkeja, joissa varmasti oli tanssivaa porukkaa yllin kyllin.

Muutaman kapakan ohitettuaan näytti vihdoinkin vastaan tulevan lupaava paikka. Musiikki pauhasi kovalla, sen kuuli jo monta askelmaa ennen rakennusta. Skeith vilkaisi isosta ikkunasta sisään. Väkeä tanssi ja joi, riemuitsi. Nyt oli vain löydettävä joku naisen mielestä hyvän näköinen, Skeithin valeulkomuodon ikää vastaava ja vähän lihaksikas tyyppi. Sellainen olisi varmasti suosittu naisten parissa ja tuskin tänne tulisi joku, joka ei osaisi tanssia. Skeith astui sisään korkeasta, mutta suhteellisen kapeasta ovesta. Muutama tyyppi, lähinnä muutama nainen katsoi demonia kun tämä astui sisään. Skeithin mielestä paikka oli jotenkin vastenmielinen, mutta sitä ei näkynyt mitenkään tämän kasvoilta. Demoni osasi peittää kaikki tunteensa täysin halutessaan, ja tämän vastenmielisyyden tunteen hän peitti vienolla hymyllä. Nyt oli vain löydettävä oikea henkilö ja saada tämä jotenkin huijatuksi. Naiseksi ei Skeith varmasti muuntautuisi, koska sitä roolia hän ei hallitsenut ollenkaan.

Skeith istuuntui baaritiskintapaisen viereen ja katseli ihmisiä. Osa katsoi takaisin, mutta ei mulkoilemalla. Tanssi seuraa janoavasti? Pienen selailun jälkeen demonin silmiin osui aikalailla sopiva henkilö, mutta se oli tanssimassa, toistaiseksi. Iältään hän oli sopiva, ruumiinrakenne täsmäsi aikalailla jne. Skeith päätti ottaa tuon henkilön uhrikseen, koska paikka alkoi käymään pikkuhiljaa vain ärsyttävemmäksi. Oli silti odotettava, että tuo mies lopettaisi tanssimisen ja ottaisi vaikka tuopin jos ei toisenkin.

Kesti ainakin puolituntia kunnes mies vihdoinkin lopetti tanssimisen, mutta juomisen sijasta tämä näytti suuntaavan ulos. Demoni lähti vähin äänin perään. Jäljittäminen alkoi siis. Mies ei ilmeisesti ollut nauttinut mitään alkoholipitoista, koska ainakaan hän ei huopunut kävellessään. Takaa-ajoa jatkui hetkisen, kunnes mies kääntyi pienemmälle tielle, jolla oli paljon vähemmän ihmisiä verrattuna äskeiseen. Demoni seurasi ja otti ohimennen roska-astian kannen päälle jätetyn rojun seasta jotain kiinteää. Käteen ilmeisesti sattui tuolin jalka. Sillä olisi oikein hyvä lyödä tuolta mieheltä taju pois. Demoni lisäsi kävelynopeuttaan ja otti miehen käestä kiinni, nykäisten tämän samalla ihan pienelle kadulle, jolla ei ollut ketään, eikä mikään valaissut sitä. Mies ei kerennyt edes huudahtaa kun sai tuolin jalasta kaksi mojovaa iskua suoraan otsaan ja päälakeen, jonka seurauksena tämä menetti täysin tajuntansa. Enään oli vain päästävä vampyyrinaisen luo ilman kenenkään huomiota. Mies käytti voimiaan hyväksyi ja loi vasempaan käteensä sekä jalkoihin pienet piikit, joilla sitten kiipesi seinää pitkin katolle. Kukaan ei varmasti nähnyt tätä, koska kuten aijemmin oli mainittu, kuja oli pimeä ja siellä ei ollut ketään.

Skeith oli nyt katolla tajuton mies harteillaan. Kattoja pitkin pääsi nopeasti liikkumaan kaupungissa, ja etenkin näin öisin, koska kukaan tuskin näki pimeässä tätä juoksemassa katolta katolle. Todella nopeasti oli siis Skeith päässyt takaisin portille ja jäi odottamaan hetkeksi, josko näkisi vampyyrin.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 14 Heinä 2009, 22:00

Aynur

" Juu. Ei voinut olla niin vaativa vaatimus uhristaansa. " Aynur sanoi.
Hän katsoi, kuin mies lähti etsimään verta hänelle. Nopeiten olisi mennyt, jos hän itse olisi antanut juoda. Hän sanoi itsekseen mietteissäänsä.
Aika alkoi tylsistämään häntä kovasti. Nähtävästi hänen uhri vaatimuksensa olivat kovat. Hän päätti seurata demonia, mutta ei ihmis hahmossaansa. Nopeasti hän muuttui ruusu köynnöksi mikä luikerteli maassa, kuin käärme. Pian hän löysi hänet ja katseli toista puuhaamista. Löydettyään hän katsoi ikkunasta sisään. Tulessaan demoni oli kiinnittänyt katseensa. Katsoessa hänen vointinsa alkoi pahentua mikä häiritsi katsomista. Rotta meni jalkojen alta ja nopeasti hän nappasi ja imisi se kuiviin.

Sitä hän ei olisi saanut tehdä, koska katu poika oli nähnyt tapahtuman ja juossut pakoon. Noin nuporta poikaa hän ei halunnut satuttaa, koska hänen elämänsä oli alullaansa. Tanssi miestä hän ei haluisi juoda, koska moni nainen ei saisi tuntea aitoa tanssia miehen kanssa. Sitä hän ei viittynyt sanoa demonille. Hän päätti juosta pojan perään. Löydettyään pojan hän löi hänet tajuttomalle, että sai ihmetellä mitä teki siinä oikein. Tehtyään palaili portille. Ennenkö sinne asti hän oli ehtinytkään kävellä heikoin askelin. Hän sujahti itsensä viemäriin lepämään. Tatuoinsi oli alkanut liikkua ja viemään energia mitä edellisestä kerrasta hän ei ollut ehtinyt hankia. Kivun sijastaan hän ei huutanut vaan hakkoi ojan kivistä seinämään.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 15 Heinä 2009, 23:07

Demonin ihmetykseksi vampyyriä ei näkynyt. Demoni hyppäsi alas, kun oli varma ettei kukaan voinut nähdä. Hän asetteli tajuttoman miehen olkapäätänsä vasten sopivasti, niin että jos joku kysyi, voisi demoni valehdella, että mies oli sammunut kovasta juomisesta. Tilanne oli siis demonilla täysin hallussa, ja kukaan tuskin edes kysyisi asiasta. Näkyviä ruhjeita kun ei ollut. Demoni mietti minne nainen olisi voinut mennä, miksei hän suostunut jäämään portille? Hmm.. Hän on varmasti vielä tässä lähettyvillä. Skeith mietiskeli ja käveli vähän matkaa. Hän yritti aistia toisen läsnäolon ja olemuksen, niillä eläimisillä vaistoillaan, jotka olivat peräisin ihan tämän nuoruudesta. Niitä hän hyödynsi metsästyksessä, koska eläimethän löysivät saaliinsa helposti aisteillaan. Toisaalta näytti pahalta, koska vampyyriä ei siltikään näkynyt.

Vähän ajan kuljeksittuaan Skeith pysähtyi tietämättään viemärin kannen kohdalle, nojaten lähellä olevan rakennuksen seinää. Vampyyriä ei näkynyt missään ja se jokseenki tympi demonia, koska oli sovittu portilla tapaamisesta. Pian demonin korviin kantautui koputtamisen ääni. ..? Mistä tuo ääni tulee? Skeith ajatteli päässään pienen hetken kunnes tajusi katsoa jalkojensa juurelle. Siinä jalkojen juurella lepäsikin se viemärin kansi, josta ääni näytti kantautuvan. Skeith nosti kannen ja hypähti alas. Hän on täällä.. Demoni totesi varmasti. Ääni oli täysin selvä, kun Skeith oli saapunut viemäriin, ja näkökantamalla makasikin tuo vampyyri, ja huono kuntoisena. Skeith käveli nopeaa tahtia uhria raahaten tämän luo. "Oletko kunnossa? Et ainakaan näytä hyvävointiselta..", Demoni totesi ja asetti tajuttoman miehen tämän lähelle. "Juo tästä se veri jos se helpottaisi?" Skeith huomasi nopeasti, että toisen tatuointi liikkui jälleen, mutta miksi? Hän ei ollut käyttänyt sitä vähään aikaan, joten miksi se liikkui?
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 16 Heinä 2009, 13:15

Aynur

Nainen tunsi itsensä hieman pettäneeksi toisen luottamuksen, mutta olihan monet demonit tehteen samalla lailla hänelle. Tatuointi oli hirveän tuntuista mikä antoi tällä kerta tuskan näkyä reippaasti. Jos hänellä olisi normaali veren saanti saatu tuska olisi lievämpi. Viemärin kylmyydestä ja kosteudesta demoni valahti nopeasti vierelleensä. Verisin silmin Aynur katseli toista.
" Olen pahoillani en ollut porteilla en vai jaksanut kävellä takaisin. " Aynur sanoi.
Viemäreissä oli aina tilaa piiloutua hänen kaltaisita olennoille. Aurinkokaan ei päässyt tänne asti ilman hököttemien avulla. Naisen ruumis oli hyvin valpas ja samoin ajatus. Aynur näytti siltä, että hyökkäisi kohta demonin päälle mihin aikaa hyvänsä.
" En juo, jos se ei ole herätetty. " Nainen sanoi.
Nyt veri ihmisessä oli seisaantunut mikä oli pahaa ja jollakin lailla vaarallista myös. Hänen pitäisi juoda uhrinsa ennen, kuin tatuointinsa aukenisi uudemman kerran. Milloin tapahtuman jälkeen ei halinnut veren saantia.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 17 Heinä 2009, 15:11

"Hmm.. No näytät olevan kivuissa, joten on ymmärrettävää, että tulit tänne suojaan", Skeith sanoi. Ilmeisesti myös uhri pitäisi herätellä. Skeith läpsi tätä hennosta naamalle. Näytti siltä, että se ei vielä tepsinyt, joten Skeith käytti nätisti miehen kasvoja vain tuossa viemärivedessä. Likaistahan se oli, mutta kylmää, joka varmasti virkottaisi miehen. Myöskin oli tutkittu, että jotkut hajut saattaisivat herättää tainnoksissa olevan, siitä oli Skeith lukenut. Mies tuntui virkoavan, joten demoni vetä tämän pystyyn, josta suoraan tönäisi tämän maahan istumaan. "Kelpaako nyt?", Skeith kysyi vampyyrinaiselta, joka tarvitsi verta.

Mies näytti olevan peloissaan, eikä ollut tietoinen mistään. Skeith ei edes aikonut selitellä tuolle otukselle, ihmiselle, mitään. Voisi sanoa, että jos Skeith olisi vähänkään demonimuodossa tai jos tämä tietäisi naisen olevan vampyyri, niin tuo mies purskahtaisi itkuun pelosta. Hän nimittäin tärisi nyt ja ehkä yritti jotain saada suustaan ulos. Pakoon hän ei päässyt, koska hänelle oli laitettu paikka tässä tilanteessa. Hän oli vampyyrille luvattu uhri. Kohtalo potkii monesti päähän, ja tällä kertaa oli miehen pään vuoro tulla potkaistuksi.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 17 Heinä 2009, 15:47

Aynur

Nähtävästi demoni alkoi tehdä niin mitä hän oli pyytänyt. Hermostuneena ja kontroloivana itseäänsä hän piti paikoillaan. Sivusilmällä hän katsoi toista ja hänen tekemistäänsä. Pian onneksi pian nainen sai nähdä uhrinsa istualteen polviltaan viemärissä. Kysymättäkään Aynur upotti hampaansa miehen kaulaan. Veren punaisilla silmillään hän katsoi demonin silmiä. Veri roiskui pienesti kaulasta yli, mutta miehen huuto oli voimakas. Miehen huuto nopeasti sammui, koska nopeasti ja vikkelästi Aynur oli imennyt veret pois miehestä. Kuihtunut mies jäi makailemaan maahan kuolleena. Veren tyydytys näkyi naisen kasvoissa. Kielensä puhdisti huulien ympäriltä veret.
Nautinto jäi lyhyeen, koska tatointi alkoi liikkua. Kirkas valo valastui ja keski ikäinen mies saapui esiin. Mies ihmetteli missä hän oli oikein. Vaatteet olivat tyystin eriluokkaa mitä tässä ajassa oikein käytettiin.
" Hei Marcus. "Aynur sanoi leikkisästi ja petollisesti.
Marcus katsoi paniikissa naista, mutta sanoja ei tullut ulos. Marcus oli nuori kaunis demoni mies. Aynur katsoi nuorta demonia nälkäisenä.
" Tässä on toinen demoni. Tässä on Marcus kolme sadan vuodentaa kaverini. " Aynur esitteli.
Oikeasti Marcu oli paljon vanhempi, kuin edes Aynur. Nainen oli valmiina hyökkäämään Marcus demonin päälle, jos livistäisi.
" Minä pyydän pelastakaa minut tuolta naiselta. " Marcus aneli toiselta demonilta.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 18 Heinä 2009, 19:43

Nainen näytti olevan todella nälkäinen, koska imi uhrinsa kuolemaan asti. Muutamat kerrat, mitä demoni oli nähnyt, oli uhri selvinnyt hengissä vaikkaki kalpeana verenpuutteesta. Mies jäi makaamaan elottomana, ja nainen näytti tyytyväiseltä, mutta tilanne ei kestänyt kovin kauaa. Tatuointi liikkui silti, ja edellisestä kerrasta viisaampana, Skeith otti taka-askelia, koska pahin oli tulossa. Välähdys, mutta erillainen kuin ladon luona paljon aikaisemmin. Se ei edes yrittänyt imeä tällä kertaa demonia sisäänsä. Tapahtui jotain päinvastaista. Tatuointi siis tällä kertaa vapautti jonkun, kuten vampyyri oli maininnut, tatuointi toimi itsenäisesti, joten joskus se imi ja joskus se päästi henkilöitä. Olikohan tatuointi portti toiseen todellisuuteen? Vankila? Sitä oli nyt turha miettiä, koska Skeith oli vähän varuillaan uudestan henkilöstä, koska Skeithin päähän oli muotoutunut mielikuva, että tatuointi aktivoitui lähinnä vain vaaran uhatessa, joten henkilöt tatuoinnin sisällä saattaisivat olla vaarallisia ainakin jossain määrin. Ehkä vain olivat.

Nainen mainitsikin heti toisen ilmaantumisen jälkeen tämän nimen, mutta oli sanomattakin selvää, että toinen oli demoni. Sen aisti lajinsa kesken, omalaatuisena tunteena. Nainen näytti pilkalliselta Marcusta kohtaan, ja ehkä jopa hyökkäävältä. Marcus taas itse näytti peloisalta, joka oli outoa. Demonit harvemmin näyttivät moista tunnetta. Skeith ei edes hymähtänyt toisen avunpyynnölle. Miksi Demoni tätä auttaisi, koska asia oli vampyyrin ja tuon Marcu demonin välinen. "Jos tahdot pelastusta, pelasta itsesi.. Minä en asioihisi sotkeennu", Skeith tokaisi vähän ajan päästä. Marcus oli siis täysin vampyyrin armoilla, jos ei pystynyt suojelemaan itseään. Ehkä siis myös tuolla mahdollisessa toisessa ulottuvuudessa, jonne tatuointi vei, henkilö heikentyi? Mahdollisuuksia oli monia, kysmyksiä enemmän, mutta vastauksia ei yhtään..
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 19 Heinä 2009, 22:49

Aynur

Mies katsoi kauhistui demonin sanomisesta. Mies ei voinut uskoa, että demoni ei halunut auttaa toista demonia. Skeithin sanat enemmän miellytti Aynuri korvia. Hän halusikon hyökätä niin hän ei milläänlailla jaksanut. Miehen tuominen eloon oli viennyt voimia, vaikka hän oli juonut vähä aikaa sitten. Edellinen ihminen toi verelläänsä lohutua kipuhuihin.
" Miksi, ette voi auttaa minua edes saman rodun kunniaksi. " Marcus sanoi.
Aynur naurahti miehen sanoille ja piti visusti silmänsä miehessä kiinni. Hän ei kestäisi, jos hän pääsisi karkuun. Kaikkea pahoja asioita voi tapahtua, jos Marcus pääsee vapaaksi.
" Marcus! Hän sellaiden demoni, joka ajattelee itseäänsä, jos ei löydä elämänsä aikana jota halusi suojella kuolemaansa asti. " Aynur sanoi.
Sellaisen vaikutuksen nainen oli saanut demonista.
" Aynur kukahan se orja oikein on? " Marcus sanoi.
Siitä sanasta naisen huudahti raivoisaisesti Marcukselle. Nopeasti hän oli miehen edessä ja hän nappasi raskaasti miehen otteisiinsa.
" Älä unohda kenen orja minä olen. " Aynur vastaisi ja puraisi Marcuksen kuoliaaksi.
Imitessään miehen kuoliaaksi hän katsoi tarkaavaisesti Skeihtiä. Nyt demoni herra tiesi hänen nimensä.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 20 Heinä 2009, 19:23

Toinen demoni yritti vieläkin ostella Skeithiä puolelleen käyttäen hyväkseen rotuasemaansa. Tottahan toki sen olisi pitänyt tuoda etunsa, mutta ei tämän demonin kohdalla. Skeith ei niinkään välittänyt toisista demoneista. Tarkemmin ei Skeith ollut ajatellut asiaa, mutta muutenkaan tämä herra ei sotkenut itseään toisten asioihin, jos siitä ei ollut hyötyä tälle itselleen. Naisen sanomat tästä mies demonista, Skeithistä, saattoivat ollakkin totta. Skeith ei ollut koskaan löytänyt itselleen ketään, ei minkäänlaista todellista ystävää tai kumppania, joten todellakin vampyyrin sanat voisivat olla totta. Vai voisivatko? Skeith ei ollut ajatellut juuri paljoa tuollaisia asioita itsestään. Marcus demoni myös kajautti ääneen naisen nimen. Nyt Skeith pystyi kutsumaan toista nimeltäkin.

Välikohtaus näytti loppuvan nopeasti, koska Aynur kaappasi Marcuksen otteeseensa ja imi tämän veret vähiin. Marcus ilmeisesti kaatui kuolleena maahan. Tämä siis ei osannut mitään erikoista tai oli heikko? Ehkä tatuoinnissa oleminen oikeasti heikensi sittenkin? Tuskin Aynur tietäisi siitä, koska hän ei tiennyt itse paljoa tatuoinnista. Mies katsoi naista takaisin ja vilkaisi vielä kuollutta demonia. "Et taida tarvita nyt vähään aikaan verta?", Skeith totesi. Kaksi henkilöä oli syöty, joten verta luultavasti oli tarpeeksi saatu tälle päivälle. Tai pikemminkin täksi yöksi.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 26 Heinä 2009, 12:49

Aynur

Mies huusi kivusta, kun Aynur imi veret miehestä. Punaiset silmät katsoivat Skeihtin silmiin imiessä. Kuolleen miehen Aynur heitti viemäri jokeen niin edellisen, ettei ruumeita helposti löydetä. Nainen piti myös huolellisesti, että niistä ei muuttuisi samanlaista. Onneksi hän uhreistaan ei kääntynyt, koska hän ei ollut puhdasverinen ja hän imi aina uhrinsa kuiviin tai kuivatti. Aynur naurahti miesdemonin sanoille. Verisellä huulillaan hän hymyili.
" Olen pahoillani, mutta veri himoni ei ole sammunut vielä. Nämä toivat energia taistelemaan kipua. " Aynur sanoi.
Pienesti hän irvisti kivusta vielä, kun tatuointi liikahteli selässä loppuun ennen, kuin jähmettyi paikoilleen.
" Nyt minun ei tarvitse esitellä itseäni. " Aynur sanoi hymy suin.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 26 Heinä 2009, 18:36

Ilmeisesti veri ei riittänyt Aynurille. Ehkä olisi sama hankkia lisää uhreja saman tien. Samalla saisi nuita ihmisiäkin hävitettyä hieman. Hyödyttömiä elämänmuotoja. "No.. Jos kerta olet nälkäinen, eikö olisi sama saalistaa lisää?", Skeith totesi ja katsoi viemärijoen virran mukana huuhtoutuvia ruumiita, joita ei löydettäisi varmasti pitkiin aikoihin. "Ja eihän sinun enään tarvitse tosiaan itseäsi esitellä", Skeith sanoi hymähtäen samalla kuin suunpielessä kävi vieno hymy. Toinen demonihan meni nimen pöläyttämään esille varsin selkeästi. Nainen näytti voivan hyvin, joten hän pystyisi itse metsästämään verta itselleen nyt. Skeith tosin voisi olla mukana ainakin jonkun aikaa. Oli mitä luultavimmin keskiyö tai vähän päälle keskiyön nyt. Viemäristä oli hankala sitä kertoa, koska oli muutenkin pimeää, mutta Skeithin todelliset silmät erottivat selkeästi kaiken. Ei silti ollut sysipimeää, joten normaali ihminenkin näkisi jotain.
Skeith käveli viemärin tikkaita kohti. Oli selvää, että viemäristä poistuttaisiin nyt kun nainen pystyi liikkumaan, koska ei ollut tuskissaan tai ainakaan pahoissa tuskissa.
Juketsu
 

EdellinenSeuraava

Paluu Pellot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron