nuo silmät

Pellot sijaitsevat muurin ulkopuolella. Suuria ja pieniä, joilla viljellään milloin mitäkin. Myös peltojen omistajien asunnot, farmit, sijaitsevat muurin ulkopuolella. Peltoihin on helppo piiloutua, mutta kannattaa varoa, ettei joku muu siellä jo piilottele

Valvoja: Crimson

nuo silmät

ViestiKirjoittaja Juketsu » 10 Kesä 2009, 17:35

Skeith juoksi ihmisten kylästä poispäin vauhdilla. Demoni oli jo hieman hengästynyt, koska oli joutunut nopeaan lähtöön. Oli sattunut virhe, vakava virhe. Demoni kirosi mielessään koko tapahtumaa. Miten se oli mahdollista? Ei Skeith tehnyt virheitä, ei näin pahoja. Onneksi Skeith ei ollut käyttänyt mitään yleisistä muodoistaan, vaan oli muuttunut ihan erillaiseksi, mitä yleensä. Mutta ei, piti mennä kämmimään. Skeith pysähtyi vanhan heinäladon taakse, nojaten sen seinään ja katsoi taakseen, jos häntä seurattiin. Varovainen vilkaisu paljasti neljän miehen tulevan häntä kohti. Yksi oli siis jäänyt pois joukosta tai sitten haki lisää miehistöä. "Kadotus minut periköön, jos tämä juttu vain kasvaa..", Skeith manasi ajatellessaan pahinta. Miten demoni oli tähän jupakkaan sotkeutunut?

Alku päivä oli sujunut oikein hyvin. Skeith oli lueskellut magian kirjoja rauhassa, ja jopa ostanut muutaman. Mutta mitä sattuukaan, kun hänen rahansa vie kaksi outoa tyyppiä. Demoni tottakai lähti perään, ja sai kaksikon kiinni kujalla. Siinä sitten kouluttaessaan kahta kelmiä, unohti hän pitää ajatustaan täysin kasassa muuttautumisessa ja illuusiosta. Siinä sitten siis Skeithin oikea käsi alkoi ottamaan mutoa demonista, ja siitä varsinainen juttu sitten lähtikin. Kaksikko, jota Skeith oli kouluttanut hieman, alkoi huutaa pelosta ja vartijathan huudosta kiinostuivat. Kaksi vartijaa oli juossut paikalle salaman nopeasti ja huomanneet tilanteen. Skeith itse vasta tajusi asian vartijoiden saapuessa, jolloin se oli liian myöhäistä. Vartijat olivat huutaneet lisää porukkaa. Demonin piti siis paeta kylästä. Ensinksi Skeith oli muuttanut toisen kämmenensä demonimuotoon myös ja kiivennyt talon katolle, josta häntä olisi mahdotonta seurata, koska kyseessä oli aika korkea talo. Taloja pitkin demoni oli sitten juossut pienelle muurille asti, jonka jälkeen huomasi, että viisi tyyppiä seurasi häntä. Onneksi vain vähäinen määrä oli huomannut Skeithin katolla, mutta asiat oli korjattavissa aina uudella muodonmuutolla. Mutta se yksi vartija viidestä, se varmasti haki lisää seuraa Skeithin kiinnisaamiseksi.

Skeith huokasi ja kiersi talon sivulle, josta vartijat eivät nähneet tätä. Täytyi tähdätä metsälle, mutta metsä oli vasta monen suuren pellon jälkeen. Perhanan aava aukio peltoineen. Ei huonompaa tuuria voinut olla sitten pitkään aikaan. Ei auttanut, kuin lähtä juoksemaan kohti metsän reunaa, ja vartijathan tietenki huomasivat Skeithin juoksemassa. Onneksi Skeith oli nopeampi, mutta pitemmän päälle voisi käydä niin, että jos nuo ihmiset alkaisivat jäljittämään demonia todenteolla, voisi demoni joutua vaikeuksiin. Ihmiset tappoivat pelon takia. He pelkäsivät itseään vahvempiaan. Ne jotka uhmasivat ihmisiä ja olivat heitä vahvempiaan, pyrittiin hävittämään lopullisesti. Oli tuotakin nähty. Jopa myöskin ihmisten omassa keskuudessa. Itsekeskeiset olennot, jotka tavoittelivat omaa parastaan, ja omaa mielenrauhaa. Valloittava ja tuhoa kylvävä rotu. Jos vartijat aikoisivat kunnolla jäljittää demonia, joutuisi Skeith puolustamaan itseään, joka tarkottaisi siis, että verenvuodatusta voisi tapahtua.

Demonia alkoi keskellä ensinmäistä peltoa häiritsemään jokin. Viides silmäpari? Mutta vartijoita oli vain neljä.. Mistä tuo katse tuli, ja miksi se tuntui.. Erillaiselta? Jokin oli läsnä, ja sen motiivit olivat tuntemattomat. Skeith toivoi, että tuo viides silmäpari katsoi vain mielenkiinnolla demonin pakoa. Hän ei halunnut enempää harmia niskoilleen. Vartijoiden karkottamisessakin ilman konfliktiä oli jo ihan tarpeeksi tälle demonille.

//Skeith on muuttunu siis ihmiseksi, joka on keskimäärin vähän lihaksikkaampi kuin tavis, vihreä paita, valkoiset housut, ja keskipitkät hiukset, jotka on ihan hitusen takaa pitemmät, mutta ei mitään takatukkaa. Hiukset on väriltään mustat.//
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 10 Kesä 2009, 18:01

Aynur

Kaupunki oli täydellinen ihanteelinen paikka yöllä nuorelle veren imijälle. Syötyään tarpeeksi hän huomasi, että yksi ihminen katsoi kauhuissaan häntä. Nainen tiesi mihin se johtaisi, mutta hän ei halunnut murhata toista turhaan. Nälkyyttä ei ollut enään hänessä. Uhrinsa oli nuori mies. Minkä nainen tiesi, että nuori mies olisi kuollut jo tautiin. Tauti pitkälle levinnyt. Uhri olisi halunnut oranssi hiuksinen nainen imi hänet, että hän saisi rauhallisen kuoleman. Nainen, joka oli nähnyt ei olisi ymmärtänyt. Nopeasti voimillaan hän oli naisen toiselle puolelle.
" Anna minun olla rauhassa, että sinä et kuole turhaan. " Nainen sanoi.
Hän ei halunnut suurta tietoisuutta, koska hän ainoastaan oli kaupungissa veren takia.

Nainen oli hiljaa ja pyörtyi maahan. Nainen lisäsi pienen iskun, että hän unohtaisi mitä näki. Nopeasti tatuoitu nainen lähti kävelemään. Kaupunki jäi taakseensa. Koko yö nainen asteli kävellen. Monesti häneltä kysyttiin halusiko nuori nainen kyytiä, mutta monesti nainen kieltäytyi. Hiljalleen aurinko alkoi kivuta taivaalle ja sen nainen huomasi. Ruusu köynnös kasvoi auringon suojaksi. Nopeasti hän näki hylätyn ladon. Ladossa nainen pujahti heinien sekaan. Sinne koko ilta päiväksi nukahti. Illan tullen hän heräisi, mutta sitä enne taloon oli tullut joku muu mikä herätti hänet. Pienesti hän kurkaili heinien seassa.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 10 Kesä 2009, 18:25

Skeith ajatteli liikaa tuota katsetta, joka ei ollut peräisin ihmisestä. Se oli jokin ihmistä yliluonnollisempi. Liikaa ajateltuaan Skeith kaatui yhtäkkiä peltojen väliseen ojaan, koska otti askeleen tyhjän pälle, ja sitä kautta kaatui. "Ei perh-", pääsi demonin suusta, kun tämä paiskautui oja toisen puolen reunaa vasten. Välimatka pieneni täysin Skeithin ja vartijoiden väliltä. Demoni kierähti selälleen, ja näki jo vartijat. Mikään ei mennyt loppupäivästä siis hyvin. Pimeäkin oli tulossa, joka voisi auttaa Skeithiä pakenemaan metsässä myöhemmin, mutta nyt oli puostauduttava.

Vartijat kerätyivät ojan reunalle, siinä missä Skeith nousi toiselle puolelle ojaa. Auringonvalo häikäisi vartijoita hieman, koska se oli laskeutumassa sopivassa kulmassa. Tapanko? Tarviiko minun tappaa? Skeith mietti ja yritti saada aikaan hyvän idean, joka ei aiheuttaisi paljon ongelmia. Toisaalta, koska Skeith pystyisi vaihtamaan muotoaan milloin tahtoisi, olisi sisäänsä sama tappaisiko hän vartijat. Mutta sitten ihmiset saattaisivat olla skeptisiä vieraita kohtaan, ja siten demonista syntyä jonkinsortin myytti, joka pelottelisi ihmisiä. Se ei olisi sinänsä hyvin, koska silloin Skeith voisi paljastua helpommin.
"Miksi jahtaatte minua?", Skeith kysyi, tietäen vastauksen jo.
"Koska yritit tappaa ne kaksi nuorta", yksi vartijoista vastasi osoittaen keihään kärkeä demonia kohtaan.
"Tappaa? En suinkaan. Näytin heille vain, että varastaminen on hyvin väärin. En ole tehnyt mitään sinäänsä, mitä te ette olisi koskaan tehneet. Eikä ole siis turhan tekopyhää yrittää tappaa minua vain koska annoin vähän koulutusta heille, koska olette itsekkin varmasti kouluttaneet muita omin käsinne?", Skeith ivasi vartijoita.
"Mitä sinä oikein ajat takaa?!", kaikista oikeinpuoleisin vartija karjahti.
"Sitä, että te olette minun perässä vain ja ainoastaan, koska olen erillainen. Näette minut uhkana? Siksi tahdotte tappaa minut, eikö vain?", Demoni sanoi hymyillen ilkeästi.
"... Olet saastainen! Tapamme sinut täällä ja tänään!", vanhin vartija karjaisi.
Kuten Skeith oli arvannut, he halusivat vain päästä eroon jostain, joka oli ravintoketjussa heidän yläpuolellaan. Pelko ajaa ihmisiä tekemään asioita. Pelkoa ei aina tiedosteta, mutta se on aina läsnä ihmisissä. Ihmiset toimivat pelon vallassa, ja tämä tilanne oli hyvä esimerkki siitä.

Vartijat vetivät aseensa esiin, ja aikoivat hyökätä. Skeith nosti vasemman kätensä kohti vartijoita, jolloin se muuttui mustaksi. Samalla sormet muuttuivat ensinmäisen nivelen jälkeen n. 35 senttimetrisiksi teriksi, jotka olivat aikalailla 5 senttiä leveät. Hänellä oli siis nyt todella vaaralliset teräaseet käytössään. Siinä missä vasen käsi oli muuttunut, muuttui oikea käsi perässä. Tänäyönä paistaisi punainen kuu..
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 10 Kesä 2009, 20:32

Aynur

Yöhön oli pitkä aika, vaikka alkoi ilta tulla. Ilta oli hämärässä nuoren vapyyrin unet olivat herättäneet muu, kuin aurinko. Makeasti hän haukotteli ja kääntyi katsomaan heinien seassa kuka oikein oli herättänyt hänet. Hän ei nähnyt mitään, mutta kuuli. Kukaan ei ollut ladossa ja sitten hän kurkisteli ulko puolelle ladosta. Ulkopuolella oli paljon miehiä ja armeja pukuisia vielä. Nainen kauhistui hieman, mutta sitten hän hillitsi itseensä ja jäi kuuntelemaan mistä oikein oli. Toivottavasti hänen murhasta ei kysytty tai siiheen liittyvää. Hän ei halua jäädä kiinni teosta, koska hän vain söi.

//Anteeksi tein kiireellä//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 10 Kesä 2009, 20:45

//Ei se mittää//

"Aijotte siis hyökätä? Ettekö pelkää? Sehän teitä hallitsee, pelko", Skeith ivasi ihmisiä. Vartijat purivat hammastaan, kun olivat nähneet nuo kynnet ja kädet. Täynnä pieniä teriä, ja nuo kynnet, kuin suolestamiseen tehdyt, ajoivat miehiä pelkoon syvemmälle. Uskaltaisivatko he edes hyökätä? "No? Ei minulla ole aikaa tässä vain pällistellä..", Skeith sanoi ja vei oikean jalkansa taaemmas, jotta asento olisi tukevampi. Samalla yksi miekkamiehistä hyppäsi yrittäen lyödä aika kömpelöllä tavalla demonia. Demoni pysäytti iskun pitkillä terillään sormissa ja myöskin osaksi kovettuneella verellään, joka piti kädet suojassa suurelta vahingolta. Vain ulkokuori kärsisi vähän. Sketih katsahti kädessä roikkuvaa miestä, siinä missä muut kauhistelivat tilannetta. Jokainen pelon kautta ohjautui pikkuhiljaa taistelemaan. Kun keihäsmies syöksyi ojanyli kohti demonia, Skeith viskasi miekkamiehen kädestään ojanpenkalle ja väisti keihään partaveitsen terävän kären. Keihäs ylsi ojan yli, joten keihäsmiestä vastaan demonilla ei ollut etulyöntiasemaa.

Skeith otti takapakkia hieman, koska keihäänpistoja alkoi satelemaan siihen tahtiin, että oli jo ihan vaarallistakin. Skeith ei nimittäin viitsinyt kovettaa koko verenkiertoaan, koska se väsyttäisi demonin, ja siten olisi hölmöä tässä vaiheessa taistelua. Vartijat seurasivat ja hyppäsivät ojan yli. Yksi jäi lähes puoli tiehen kompuroimaan, ja tämän tilanteenhan demoni käytti hyväksi nopeasti. Eläimellistä nopeuttaa hyväksikäyttäen Skeith ohitti nopeasti kaksi ensinmäistä ojanylittäjää, ja mikä tuuri, kompurioiva henkilö oli keihäsmies. Ohituksen jälkeen skeith tarjosi oikeaa päkiäänsä potkulla keihäsmiehen leukaan, joka sai tämän tajut kankaalle. Vielä oli selvitty siis ilman verenvuodatusta. Kaksi jäljellä, kaksi vaarantekijää, kaksi estettä. "No? Entäs teidän laita?", Skeith kysyi kaksikolta kääntyen ympäri katsomaan näitä.

Taas se katse tuntui demonin niskassa. Mikä aiheutti sen? Se oli saatava selville. Tällä kertaa demoni etsisi katsojan käsiin, lähes vain uteliaisuuttaan. Hänellä oli kielenpäällä yksi mahdollisuus, joka voisi aiheuttaa moisen katseen, mutta ei saanut sitä sanottua mielessään. Tälläisen tuntemuksen hän oli saanut ennenkin yhden rodun katseesta. Tarkemmin se ei ollut sinäänsä itsessään rotu, koska yleensä se esiintyi vain alalajina, niin ihmisissä kuin haltijoissa.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 10 Kesä 2009, 21:44

Aynur

Mitä nainen näki oli kauheata. Itsekkin kyllä jonkun verta piti tuollaisessa tilanteessa. Pulaan hän ei haluisi jää, kuin tuo yksi herra oli, mutta herralla näytti kaikki hanskassa. Kaikkein pahiten oli se, että yksin taistelia oli demoni. Demoni, Demoni hirveä olento mitä voi olla mailmassa naisen mielestä. Hän kääntyi pois päin. Missään tekemisessä hän ei halunnut olla tekemisessä demoni kanssa. Niiden kanssa sai vai aina tappella. Itsekkin oli vielä yhden demoni herran orja. Tämä tietäisi ongelmia. Vaikka hyvin tarkaan hän oli katsellut ketkä olivat isännän kätyreitä. Tuon miehen kasvot olivat uudet. Jos herra oli hankinut uudet kätyreitä, joita hän ei tiedä.
" Mitä vielä voisi tapahtua? " Itsekseen hän sanoi.
Raskaasti hän huokaisi, että mitä hän tekisi seuraavaksi. Niin hän jäi miettimään ladon heinien päälle. Auringon säteet eivät olleet vielä kokonaan hävinneet.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 11 Kesä 2009, 16:12

Skeith vilkaisi vielä taakseen. Tuota sivustakatsojaa voisi käyttää harhautuksena vartijoita vastaan. Skeith ei ollut kovin innostunut tappelemaan nyt, vaikka varmasti vielä päihittäisi nämä kaksi viimeistä miekkamiestä. Nopeasti Skeith hyppäsi ojan yli ja kääntyi katsomaan vartijoita, jotka eivät näyttäneet kovin tyytyväisiltä. Raskaiden varusteiden takia hyppääminen oli varmasti hyvin ärsyttävää, ja nyt he joutuisivat ylittämään ojan uudestaan. Demoni ei voinut kuin nauraa mielessään kahden vartijan ilmeelle. Nyt oli tilaisuus etsiä tuo yksi sivustakatsoja käsiin ja tietää minkälainen otus se oli.

Skeith lähti juoksemaan takaisin kohti latoa. Vartijat kun kompuroivat hitaasti ojaa yli ja huutelivat solvauksia Skeithin perään, minkä jaksoivat ähkiessään. Typerät ihmiset.. Skeith mietti. Pian demoni sai juostua ladon eteen. Vähän oli jo tämä hengästynytkin, koska oli juossut ensin kylältä tänne, ja vielä tuo lenkki ojalla, ja vielä taistelua hieman. Ei ollut Skeithin tarvinnut pitkään aikaan rehkiä edes tämän vertaa. Demoni huusi latoon: "Tulehan esiin, tiedän, että siellä on joku". Skeith kääntyi katsomaan taakse. Vartijat olivat päässeet ylittämään ojan, ja kohtapuolin olisivat siis täällä. Hmm.. Ei ole oikein aikaa olla poliittisesti korrekti.. Demoni tuumi ja heilautti oikeaa kämmentä, lyden ladon oven auki rystypuolella. "Noniin", Skeith tokaisi päästyään sisälle, ja näki varjojen peittämän tyypin. Kuka tämä oli? Sillä ei ollut ehkä väliä, koska se auttaisi karkoittamaan vartijat varmasti.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 12 Kesä 2009, 11:35

Aynur

Jollakin tavalla nainen yritteli rauhoitella itseäänsä. Hän tunsi, kuinka miehet tulevan häntä lähemmäksi. Tarkalleen ottaen latoa, joka toi turvaa. Turvaa ja hämmelystä oli naisen päässä. Hän ei tiennyt mitä tehdä ja sitä syvemmin hän kaivautui heinien sisään piiloon. Pienellä toivolla, että häntä ei tunnisteta laisinkaan. Pienesti Aynur pamahti, kun kuuli sananojen tuloa. Ladon ovetkin avautuivat toisen käskystä. Selkeä mies demonin sanat nainen tunsi. Nyt nainen tunsi itsensä hyvä haavoittuvaksi, vaikka ei ollut sitä laisinkaan. Jollakin tapaa demonit saivat hänet tuntemaan heikoksi. Hän ei lähtenyt muiden esiin. Sen sijaa hän päästi ystävänsä menemään puolestaansa. Tulinen feenis lintu lehahti ladon sisältä demoni harteille. Tuli ei satuttanut demonia, koska lintu ei antanut satuttaa miestä. Olettomasti Aynur seuraili tilannetta ladon heinä kasasta.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 12 Kesä 2009, 15:28

Demonin hämmennykseksi ladossa ei näkynyt ketään. Nopean päättelyn ansiosta Skeith kumminkin tuli siihen johtopäätökseen, että ladossa oli varmasti joku, mutta piilossa. Ja niinhän siellä olikin. Feenix lintu lensi heinien seasta Skeithin olkapäälle. Nämä harvinaiset linnut olivat kauniita, ja niitäkin demoni oli nähnyt elämänsä aikana vain luultavasti kaksi aikaisemmin. Linnun liekehtivän kuumat sulat eivät sytyttäneet taikka polttaneet miestä, joka tarkoitti, että tuo piilossaoleva ei tahtonu Skeithille luultavasti ainakaan pahaa. Mutta miksi hän lähetti lintunsa? Ja miten hänellä oli Feenix lemmikkinä? Se oli Skeithin mielestä outoa. Mutta kauaa ei demoni joutanut mietiskelemään. Vartijat olivat jo ihan lähettyvillä. Demoni kääntyi katsomaan heitä. "Tiedättekö? Feenix voi olla aika vaarallinen lintu..", Skeith totesi, jolloin miehet pysähtyivät nähdessään linnun demonin olkapäällä.

Skeith oli käyttänyt siis toisen lemmikkiä vähän hyväkseen, vaikkei laittanut sitä tekemään mitään, ja tuskin pystyisi edes. Tilanne oli kummiskin nyt Skeithin eduksi, koska vartijakaksikko ei uskaltanut lähestyä tuosta noin kahdenkymmenen metrin päästä lähemmäs demonia. Jotenkin oli vielä päästävä tilanteesta kokonaan pois, niin ettei vartijat pystyisi seuraamaan.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 13 Kesä 2009, 00:34

Aynur

Nainen huomasi, että mies katsoi ihmeliäästi. Nyt Aynur toivoi, että hänen ystävänsä feelis lintu olisi se salaperäinen asukas ladossa. Itse hän nainen jäi vielä heinien sekaan, koska ei pitänyt itsensä turvassa. Tulinen liekki liehui feeliksen ympäri mikä ei tehnyt pahaa demonille. Tulillaansa feenis leikkeli miehiä karkuun. Ennen, kuin se edes tehoili Aynur alkoi voimaan pahoin. Naisen kirkunta kuului ladosta. Hän ei voinnut olla huutamasta kipua. Feenis kauhistui ja lensi emäntänsä luokse. Lintu kaivautui naisen selkään. Nainsen selässä oleva tatuointi alkoi liikkua ja se sattui valtavasti naista. Aynur asettui oven vierelle. Puoli hikeissä nainen katsoi hetken, mutta lopuksi hän käänsi katseensa pois päin. Kirkas valo avautui ja alkoi imemään itseensä vartiat, jopa demonin, jos ei tajunnut mennä suojaan. Viisi vartiaa hän imesi itsensä. Lopuksi hän kaatui maahan.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 14 Kesä 2009, 15:39

Tuo lintu näyttikin säykyttelevän omasta tahdostaan vartijat pois. Oikein hyvä, todella hyvä. Nytpä ei tarvinnut niistä murehtia taikka ajautua pahempiin ongelmiin. Tuskin vartijat tänä yönä vielä palaisivat ladolle, joten Skeith kerkeäisi todella kauas tästä kylästä.
Mutta yhtäkkiä kuului kova kirkuminen. Se tuli heinien seasta, ja kuten Skeith oli arvannut, katseen omistaja oli ollut piilossa jossain täällä. Feenis lintu syöksyi nopeasti emäntänsä luo. Heinien seasta tuli esiin nainen, jonka kehossa näytti olevan tatuointeja, mutta mikä oudointa, yksi tatuoinneista liikkui ja se näytti tuottavan todella suurta tuskaa. Jotain hyvin outoa ja voimakasta magiaa oli tässä. Se kiehtoi demonia, mutta sai myös varomaan tulevaa. Tälläistä magiaa ei nähnyt kuin ehkä kerran sadassa vuodessa, ja yleensä se oli niin vaarallista, että todistajat kärsivät siitä tavalla tai toisella. Monesti he kuolivat tai katosivat, osa taas vain järkyttyi niin, että olivat täysin vihanneksia, eristäytyneet tästä maailmasta. Demonin täytyi ottaa muutama askel varalta taaemmas, jotta pystyisi varautumaan paremmin. Hän ei tahtonut kovin lähelle naista, ennen kuin tuo voima tasaantuisi naisessa.

Ja sitten se tapahtui. kirkas valo peitti näkyvyyden. "Mitä..?", Skeith kysyi ääneen. Magian voima ympäröi koko aluetta, ja se näytti ottavan kohteekseensa vartijat sekä demonin. Tämä ei tietänyt hyvää. Minun aikani ei ole tullut.. Ei ainakaan seuraavaa milleniumia ennen! Skeith psyykkasi itseään ja iski sormiensa terät maahan, jotta pysyisi kiinni, koska jokin suuri voima imi tätä naista kohti. Ilmeisesti vartijat eivät pystynyneet tekemään mitään, koska muutama musta hahmo syöksyi kohti naista ja katosi jäljettömiin. Tilanne kesti kummiskin aika lyhyen ajan, vaikka se tuntui pieneltä ikuisuudelta, koska demoni sai tuntea jotain, jota ei ollut koskaan ennen tuntenut. Olisiko mukana myös ollut.. Pelkoa? Tätä ei ainakaan demoni itselleen myöntänyt.

Kun tilanne oli täysin rauhoittunut, näytti nainen olevan pyörtyneenä maassa. Lie tajusiko hän itsekkään mitä oli tehnyt? Ehkä hän ei hallinnut voimiaan tarpeeksi. Hänen ei tulisi käyttää nuin vaarallista magiaa, jos ei pystyisi hallitsemaan sitä, koska se voisi koitua naisen omaksi kohtaloksi. Skeith otti varovaisia askelia lähemmäs tuota pyörtynyttä naista ja katsoi tarkemmin. Outo tatuointi oli tämän selässä, mikä luultavasti symboloi jotain. Jonkin sortin alkemia merkki? Sitä ei Skeith tiennyt, mutta sellaista se hieman muistutti, vaikka olikin hyvin paljon monimutkaisempi. Skeith käänis naisen makaamaan selälleen ja tarkisti hengityksen. Nainen näytti voivan hyvin vaikka oli taju kankaalla. Ehkä pitäisi odottaa, mutta toisaalta olisi hyvä myös lähtä kylästä. Mutta sitten Skeith sai ajatuksen. Jos nainen jäisi latoon pyörtyneenä, hänet varmasti osattaisiin yhdistää vartijoitten katoamiseen, ja koska Skeith oli kiinostunut tuosta voimasta, ei hän sallinut naiselle nyt mitään pahaa. Demoni nosti naisen olkapäälleen ja lähti kävelemään pois tältä vaaralliselta alueelta. Ulos päästyään tähdet näyttivät jo loistavan taivaalla, ja kuu toi hieman valoa tielle, jota demoni asteli. Oli kaunis yö.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 14 Kesä 2009, 21:03

Aynur

Jokainen kerta hän pökertyi, mutta harvoin hän kesti imeyden. Enemmäkseen hän pysyi kestämään, kun tatuoinnista lähti joku. Nyt hän puolustus kyvytön niin hänen feeniksensä suojeli häntä pahalta. Vaistomaisesti nainen tunsi demonin lähestyvän häntä kohti. Hän olisi lähtenyt karkuun, mutta nyt hän oli tajuton ja vartalo ei totellut käskyjä. Feenis tiesi, että nainen ei pitänyt demoneista ja varsinkin miehistä. Nyt hän oli miehen armoilla. Tajuaisko mies, että hän herättyään tajuttomuudesta iskisi hampaansa mieheen, koska veren himo vai kasvoi sisässäänsä.

//Lyhyt. Vaihdetaanko paikkaa?//
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 14 Kesä 2009, 22:25

//No eikai sitä tartte vaihtaa paikkaa?//

Skeith oli kävellyt jo metsän reunalle, nainen edelleen mukana. Toivottavasti tämä nopeasti virkoaisi, koska olisi hienoa saada tietää nuista tatuoinneista, ja oppia sitä kautta lisää magiasta ja sen suomista hyödyllisistä käytännöistä. Yhtäkkiä Skeith havahtui. Hän tajusi mikä nainen oli. Skeith muisti viimeinkin tuon rodun, joka omasi katseen, mikä sai Skeithin olon yleensä oudoksi. Se oli.. Vampyyri. Hyvin erikoinen laji, joka imi verta toisista elävistä olennoista selviytyäkseen. Heillä oli todella suuri heikkous kyllä, mutta muuten he olivat aika voimallisia olentoja. Ehkä samalla Skeith saisi jotain uutta tietää vampyyreistä, mitä kirjat eivät olleet antaneet. Nimittäin vaikka demoni oli elänyt jo kolmetuhatta vuotta, ei hän ollut koskaan paljoa tekemisissä vampyyrejen kanssa.

Päästyään metsän siimekseen, Skeith laittoi naisen pitkälle ja sileälle kivelle makaamaan ja istahti vähän kauemmas istumaan. Mies mietti nimittäin, miten herättäisi vampyyrin nopeammin, mitä tämä virkoaisi ilman ulkopuolisia tekijöitä. Skeith osasi olla varuillaan, vaikka oletti, ettei vampyyri iskisi hampaitaan demoniin. Hänen käsityksensä mukaan vampyyrit söivät vain ihmisiä, ja ehkä varmasti myös haltijoita. Humanoidien verta siis.
Aikaisemmat tapahtumat olivat saaneet demonin väsyneeksi, joten oli nyt hyvä levätä yön hiljaisuudessa, ja odottaa toisen virkoamista.
Juketsu
 

ViestiKirjoittaja Ay » 14 Kesä 2009, 22:48

Aynur

Nainen ei oikein tiennyt mitä tekisi. Verta hänen pitäisi saada ja pian. Demonista hän ei oikein uskaltanut juoda verta, mutta jos ei ollut muuta saatavilla veri maistui demoneista. Vierelläänsä oli demoni mikä pelotti todella kovasti naista, vaikka oli tajuton. Veren himon iskeämässä kovemmin niin nainen alkoi heräillä. Makeasti hän haukoi henkeä, että hampaansa näkyivät. Herätessään Aynur ei muistanut, että läheisyydesäänsä oli demoni.
Silmät katsoi suoraan eteensä missä näkyi demoni. Nainen lukittautui paikoilleensa ja veren himo lisääntyi. Niin kova veren jano oli, että oli hyökkäämässä, mutta niin kova pelko demoihin sai naisen olemaan paikoillaansa. Rauhallisuuteen nainen ruokksi omilla kysymyksilläänsä. Miksi demoni ei ollut tatuoinnissaansa? Muut miehet mitä hän näki olivat sisälläänsä. Miksi feenis lintunsa oli päästänyt demonin vierelleensä ja kantamaan ladosta mualle. Hän oli hyvin tarkkaan sanonnut linnulle, että ei pistäisi demoneihin kanssa tekemisestä. Demonit niin murhan himoisia. Nainen nojutui puuta vasten tiukemmin.
" Mitä sinä haluat minusta? " Nainen kysyi peloissaan.
Avatar
Ay
Aatelinen
 
Viestit: 1652
Liittynyt: 16 Syys 2008, 21:54

ViestiKirjoittaja Juketsu » 14 Kesä 2009, 22:57

Ei tarvinnut kauaa odottaakkaan, että nainen alkoi virkoamaan. Tämä haukottelikin niin kovasti, että nuo verenimijän hampaat näkyivät. Skeith tarkkaili naista hieman. Ja kun vampyyri huomasin Skeithin, tunsi kuka tahansa ilmassa tilanteen erikoisuuden. Ilmeisesti toinen säikähti, mutta jokseenkin halusi jotain. Verta? Demoni oli varautunut, mutta mitään merkkejä hyökkäämisestä ei ollut, joten Skeith otti tilanteen rennosti loppujen lopuksi. Pystyihän demoni suojautumaan puremalta oikein hyvin, koska pystyi kovettamaan verensä miekan kestäväksi. Eli veren imeminen olisi lähes mahdotonta, jos Skeithiä ei yllätettäisi täysin.

"Mitäkö tahdon sinusta?", Skeith toisti perässä ja katsahti taivaalle. "En muuta kuin tietää tuosta mielenkiintoisesta tatuoinnista", demoni sanoi ja pudotti katseensa takaisin naiseen. "Tuo tatuointi on kiehtova, mutta miksi käytät sitä, jos et ilmeisesti pysty hallitsemaan sitä täysin?", mies kysyi vielä. Skeith yritti olla mahdollisimman rennon oloinen, jotta jännittyneisyys kahden väliltä katoaisi. Demoni nimittäin huomasi, että nainen oli hyvin epäileväinen miestä kohtaan. Ehkä hän pelkäsi? Oli oltava varovainen sanoistaan ja teoistaan, jottei toinen säikkyisi ja katoaisi.
Juketsu
 

Seuraava

Paluu Pellot

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron