Ilta kävely ja jäitä

Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad, joka laskee järveen pohjoisesta ja etelästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

Ilta kävely ja jäitä

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Tammi 2010, 21:51

JATKOA!

Kalmankoira

"No anteeksi kun kysyin." Kalma toppuutteli Ednaa joka vaikutti pahastuvan aavekoiran kysymyksestä miksi metsä muka oli niin kirottu. "Ja minä niiltä mitään mene kysymään kun juoruavat minusta pitkin päiviä kaiken maailman soopa. Ja noihin nyt on ihan luonnolliset selitykset." Kalma tuhahti lopun. Haltathan ne porukkaa mukanaan vei ja nuoret typeryyttään tuppaisvat eksymään pahanpäiväisesti aika useinkin, sekä jotkut syötiin. Sääli mutta se oli totta Kalmankin sitä harrasteli joskus jos kunnon lihaa kaipasi. Sodalla hyvätkin puolensa.

"Hah, minun ollessa paikalla kukaan ei tule katkaisemaan sinulta karvaakaan tai saavat mustan silmän!" Kalma naurahti iloisesti pörröttäen pienesti Ednan hiuksia. Kukaan ei saisi satuttaa tuota hänen ollessa paikalla, oli se millaista hyvänsä. Fyysistä tai henkistä ihan sama..
"Se on yllätys.." Kalma virnisti laskien kätensä omalle puolellensa.

Monen minuutin, ei jonkun tunnin patkoinnin jälkeen Kalma oli johdattanut Ednan järven reunalle mikä näin talvi aikaan oli hyvin kaunis ilmestys. Järven ympäristö oli tasaisen lumivaipan peittämä, mikä kimmelsi kuun valossa kauniisti. Järvi taas oli kauniissa peilijäässä missä ei ollut paljoa luntakaan päällä, korkealla taivaalla paistoi täysikuu. Näky oli kuin suoraan jostakin taide maalauksesta.
"Ajattelin että pitäisit.." Kalma sanoi hymyillen johdattaen Ednan peremälle metsän reunalta. "Mutta älä jäälle mene, se ei varmaan kestä vielä ainakaan keskeltä." Kalma lisäsi ihan vain varoituksena Ednalle.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 31 Tammi 2010, 22:15

Edna

Ei Edna pahastunut Jackin kysymyksestä, hän ei vain tiennyt miksi ihmeessä Jack häeltä moista kysyi. Ei hän tiennyt yhtään sen paremmin, tyttö kun ei yhäkään pahemmin kuunnellut perättömiä juoruja, ellei ne kantautuneet korviin jotain kieroa kautta.
Jackin vakuutellessa, ettei kukaan tulisi katkaisemaan Ednalta karvaakaan hänen ollessa lähettyviää, Edna naurahti pienesti.
"oletpas sinä ritarillinen. Ja aateliset kun sanovat meitä sivistymättömiksi" Edna totesi pudistellen päätään pienesti, Jackin pörröttäessä hänen hiuksiaan. Jack ei sen pahemmin kertonut heidän päämäärästään, joten Edna tyytyi vain odottamaan ja arvailemaan, minne Jack häntä johdatti.

Edna ei tiennyt paljonko aikaa kului patikoinnissa, mutta sen hän tiesi että aamulla hän tulisi olemaan rätti ja nukkuisi varmasti iltaan asti. Edna pysytteli Jackin perässä niin hyvin kuin kykeni, mutta tunsi välillä hidastavansa matkan tekoa. Olihan se ymmärrettävää, ottaen huomioon että hänellä oli paikat kipeänä vielä eilisen jälkeen.
Lopulta he saapuivat perille Aodhá järvelle. Edna katsoi ihmeissään avautuvaa näkyä, peili kirkkaasta jäästä, koskemattomasta hangesta ja kuutamosta, joka kruunasi kaiken.
"... kaunista" Edna totesi Jackin sanoihin, astellen lähemmäksi jäätä. Jackin varoitukset kuitenkin tuntuivat menevän kuin kuuroille korville, Ednan pärskähtäessä pienesti.
"Nyt on keskitalvi ja lähes kuukauden ajan on ollut pakkasia, järvi on aivan varmasti umpijäässä. Mutta kannattaa varmaan varoa keskiosaa, kuten sanoit" Edna totesi, hypellen jään luo.
Tyttö astui varovasti jään pinnalle, kuunnellen hetken sen ääniä. Vain pientä pauketta, mikä oli normaalia. Jää siis kestäisi. Edna vilkaisi nopeasti Jackiin, mutta sen pahemmin tuota odottamatta, Edna lähti niinsanotusti "hiihtämään" jäällä. Jää oli erittäin liukasta ja Edna liukuikin sen pinnalla erittäin hyvin. Jos olisi ollut luistimet mukana, kaikki olisi ollut täydellistä. Mutta kävi se näinkin.
"Näetkö?! Ei mitään syytä huole--" Ednan sanat jäivät kesken, tasapainon pettäessä ja Ednan takapuoli teki jälleen kerran lähempää tuttavuutta kovan pinnan kanssa.
Edna rojahti samantien jäälle makaamaan ja hetken hiljaisuuden jälkeen tyttö alkoi nauramaan iloisesti. Nauru kaikui jäällä erittäin hyvin, samalla kun Edna väänsi itsensä takaisin seisomaan, pudistellen vähäisiä lumia pois itsestään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 31 Tammi 2010, 22:33

Kalmankoira

Heh, hän ei ehkä pystyisi mitän kauniita romanttisia kynttilä illallisia järjestämään tai mitään muutakaan mitä nuo korkea-arvoiset vaimoilleen ikinä vain järjestivät kun rahaa oli saavi kaupalla. Mutta tässä näyssä oli omat viehtätyksensä ja hakkasi mennen tullen tylsät treffi illalliset, oli tekemistäkin.. jos vain luistelusta tykkäsi.
"Keksi osaa minä tarkoitinkin.. ja virtaus kohtia." Kalma puuskahti kun Edna arvoseli hänen kykyä arvoida jään paksuutta ja Kalman kielloista huolimatta Edna oli menossa jo jäälle. Kalma oli jo avaamassa suutaan kun huomasi jään kestävän ihan hyvin Ednan painoa. Kalma hymähti pienesti lähtien kävelemään lähemmäs kokeillen itsekkin ensin varovasti jäätä kunnes asteli peremmälle kuunnellen jään ääniä allaan. Oli hiljaista ja jää vain poksui pakkasessa, mikä oli normaalia.
"Edna!" Kalma parahti kun Edna otti ja likastui kovalle jäälle tömähtäen selälleen, josta tuo sitten kävikin nauramaan kuin pikku lapsi konsanaan. Kalma hymyili pienesti tullen ollenkaan ajatelleeksi että tuo rätkätys saattaisi kuulua hyvinkin pitkälle ja vielä vääriin korviin.
"Säikytit mokoma." Kalma hymähti nipistäen Ednaa nenän päästä ja otti sitten hieman vauhtia ja liukui jäätä pitkin kenkiensä varassa seisaalteen jokusen metrin, kunnes itsekkin veti selälleen parkaisten.
"Au.." Kalma naureskeli hieroen takamustaan samalla kun nousi ylös, Kalma kääntyi Ednaa kohden piruetin kera ja "luisteli" tuon luokse napaten hartioista kiinni lähtien työntämään tuota eteenpäin, pysyen kuitenkin kaukana keskeltä. Kylmä kylpy ei kiinnostanut.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Helmi 2010, 12:46

Edna, Darius

Edna naureskeli vielä itsekseen Jackin tullessa hänen luokseen ja nipistäen nenästä.
"Sori, ei ollut tarkoitus" Edna totesi Jackin huomautukseen. Turhaan tuo säikkyi, ei jää murtuisi tässä kohtaa. Ainakaan helpolla.
No, Jack päätti koittaa taitojaan luistelemisessa ja ei aikaakaan kun tuonkin takamus sai tehä tuttavuutta jään kanssa. Edna naurahti pienesti Jackin kaatuessa, mutta hillitsi nauruaan sitten. Ehkei toisen vahingolle kannattanut nauraa.
Jackin seuraava tempaus sai Ednan kiljahtamaan pienesti, miehen ottaessa häntä hartioista kiinni ja lähtiessä työntämään eteenpäin. Edna koitti parhaansa mukaan hakea tasapainoa, onnistuen siinä lopulta. Iloinen naurahdus kaikui jälleen jäätä pitkin, Ednan nauttiessa pikku ajelusta.

Naurahdukset kantautuivat vääriin korviin. Darius, oli jälleen kerran liikkeellä, tällä kertaa mukanaan pimeyden kansan eliminointiin erikoistuneen joukon kanssa. Ihmissudet olivat verottaneet jonkin verran haltioiden partiota, joten noita oltiin päätetty vähentää. Kalman ikäväksi, kaikki olivat varustautuneet hopea aseilla.. ei niitä ihmissusia muuten kaadettu.
Joukko oli pysähtynyt järven suunnalta tulevien äänien vuoksi. Nähdessään, että jäällä oli vain nuori tyttö ja mies, porukka alkoi valumaan eteenpäin. Ei heillä ollut mitään intoa alkaa tappamaan ihmisiä tällä hetkellä. Darius oli kuitenkin eri mieltä.
Korkea-arvoinen kenraali oli jähmettynyt paikoilleen tarkkailemaan kaksikkoa jäällä. Toiset kyselivät ja hoputtivat kenraalia jo tulemaan, mutta tuo ei ottanut kuuleviin korviinsa. Hänhän tunsi tuon miehen... friikki joka kutsui itseään Kalmaksi. Eikö hän jo tappanut tuon pirulaisen kerran? Oli miten oli, Darius ei halunnut antaa tuolle otukselle yhtäkään onnellista hetkeä tämän maan päällä.

Darius lähti lopulta liikkeelle, liikkuen tuulen alapuolella. Toiset kyselivät telepaattisesti kenraalin perään, joka ei kuitenkaan vastannut tovereilleen mitään. Ei nyt. Haltia liikkui uskomattoman nopeasti, ottaen kunnolla vauhtia, lähtien lopulta juoksuun. Juostessaan Darius veti esille keihäänsä ja järven reunalle päästyään hän hyppäsi ilmaan ja laskeutuessaan alas isku keihäänsä täysiä jäähän.
Jää rätisi hetken, kunnes alkoi halkeilemaan ja pian suuret jää lautat irtoilivat valtavalla voimalla toisistaan, jopa rannan tuntumassa. Darius hymyili ärsyttävän ystävällisesti ja vilkutti kohti kaksikkoa, aivan kuin tämä olisi ollut iloinenkin tapaaminen.

Edna ei huomannut lähestyvää haltiaa ennen kuin tuo jo iski keihäänsä jäähän. Tyttö tarrasi Jackin käsivarteen kiinni, samalla kun jää alkoi rätisemään kuin viimeistä päivää, lopulta halkeillen erinäisiksi jäälautoiksi.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Helmi 2010, 17:21

Kalmankoira

Ednalla ainakin tuntui olevan hyvin hauskaa, tuohan ihan nauroi ja iloitsi kuin pikku lapsi. Muttei Kalmakaan voinnut olla myöntämättä eikö olisi kivaa ollut, hän nautti tästä hetkestä koko sydämmellään. Kuin kaikki huolet ja murheet olisi pyyhitty kokonaan pois täksi pieneksi hetkeksi ja jopa Kalmakin nauroi- vaikkakin hillitymmin kuin Edna.
Siinä sivussa kyllä unohtui pahasti se ympäristön tarkkailu ja Kalma tuskin olisi huomannut mitään jos haltiat olisivat tuulen puoleltakin tulleet, saati edes kuullut mitään ennen kuin olisi myöhäistä. Kalma vain nautti tästä pienestä iloisesta hetkestä.

Ja niin Kalma todellakin huomasi vähän jälkijunassa järveä kohden juoksevan haltian, joka veti keihäänsä esiin, hyppäsi ilmaan ja iski sitten keihään jään läpi jolloin se alkoi halkeilemaan niinkin rajusti että kokonaisia paloja alkoi lähtemään irti. Kalma tuijotti muutaman sekunnin tumput suorina tapahtumaan ja tuhahti sitten kiroten jotakin puoli ääneen, nappasi Ednan kädestä kiinni ja melkeinpä heitti tuon pois vaaravyöhykkeeltä niin että tyttö liukui pitkin jäätä. Kalma lähti itsekkin juoksemaan pois, mutta ei montaa askelta ehtinyt ottamaan jalkojen alla oleva jää halkesi nenän edestä. Ja kaikkihan nyt tietää mitä tapahtuu kun keinulaudan päähän laitetaan vain yksi lapsi istumaan? Aivan tyhjä puoli nousee ylös ja kersa saa pomputella itse itseään tai sitten tyhmyyttään putoaa alas. Kalmalle valitettavasti kävi se ikävämpi homma, jäälautta nosti nokkansa kohti korkeuksia jolloin kuuluin vain toisesta päätsä molskahdus ja älähdys kun Kalma putosi hyiseen kylmyyteen. Jää pamahti perästä kiinni tukkien ainakin sen ylös pääsy tien happea haukkaamaan.

Vesi oli hyistä ja kylmää hidastaen tehokkaasti Kalman elintoimintoja ja kaiken kukkuraksi jäälautta oli lukinnut ainoan nousu tien, tai ainakin lähimmän. Vesi hämäsi uskomattoman paljon, eikä Kalma erottanut todellakaan mikä oli jäätä ja mikä pinta. Kalma yritti silkalla lihas voimalla siirtää jäälauttaa pois tieltään, mutta siintä mitään tullut ja iski paniikki.
Sitten aavekoira keksikin jotakin! tuo nosti toisen kätensä kohden jäätä pitäen toisella itseään joten kuten paikoillaan ja asetti toisen liitos kohtaa vasten, tai ainakin kohtaa jossa epäili sen olevan. Kalma latasi ruumis kohmeessa käteensä punaisen väristä sähköä ja laukasi sen kohti taivasta! Jäälautta nousi sirpaleet lentäen ylös pamahtaen "nurinperin" toista lauttaa vasten joka myös nousi hieman ylös. Kalma ui nopeasti pintaan vetäen ilmaa keuhkoihinsa ensinmäisenä. Milloin viimeeksi happi olikaan tuntunut näin hyvältä? Tosin Kalma tärisi kuin haavan lehti kylmästä uiden lähimmän lautan luokse yrittäen siintä päästä ylös. Ja voi kyllä Kalma oli sen verran jo turta ja sekaisin ettei jaksanut Dariukseen kiinnittää mitään huomiota, hän halusi vain ylös ja nopeasti!
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Helmi 2010, 18:29

Edna, Darius

Edna ei ehtinyt tekemään mitään, ennen kuin Jack jo oli asiaan reagoinut ja liu'uttanut Ednan jäätä pitkin turvallisemmalle alueelle. Edna liukui jäätä pitkin aina järven reunalle, jossa tyttö törmäsi pehmeään lumihankeen. Äskeisestä toivuttuaan, Edna kömpi ylös hangesta ja näki kuinka Jack joutui jään alle, lautan mennessä kokonaan ympäri.
Dariuskin näki sen, mutta vastoin Ednan järkyttynyttä ilmettä ja Jackin nimen huutelua, haltia hymyili. Hymy kuitenkin hyytyi Dariuksen nähdessä nuoren tytön lähtevän liikkeelle. Darius ei jäänyt paikoilleen, vaan alkoi kilpajuoksu siitä, kumpi ehtisi ensin jäälautan luo, jonka alle Jack oli vajonnut.

Toisin kuin Dariuksella, Ednalla ei ollut pahemmin mitään millä puollustautua tai hyökätä. Silti tyttö jatkoi matkaansa hypellen jäälautalta toiselle, kuten Dariuskin. Darius liikkui nopeammin, mutta Edna sulavammin.
"LUULETKO VOITTAVASI MINUT, IHMINEN?!" Darius huudahti, pysähtyessään hakemaan tasapainoa keikkuvalla jäälautalla.
"EN!" Edna huusi tuolle takaisin ja oli jatkamassa, mutta ennen kuin tyttö ehti suutaan avata, yksi jäälautoista nousi ylös sirpaleet lentäen, pamahtaen sitten toista lauttaa vasten. Moinen tempaus sai veden aaltoilemaan, minkä seurauksena Edna ja Darius saivat tasapainotella hetken lauttojen päällä, etteivät veteen tippuneet. Darius joutui jopa hyppäämään pari lauttaa taaksepäin, isommille alustoille. Dariuksen mukana olleet miehet olivat itse tulleet järven rantaan katselemaan, mutteivat uskaltautuneet puuttua tilanteeseen, koska eivät olleet edes varmoja mitä oli tapahtumassa.

Edna huomasi Jackin nousevan pintaan ja uivan lähimmälle lautalle, yrittäen nousta ylös. Edna ei sen enempää aikaillut vaan lähti hyppelemään kohti lauttaa, jolle Jack yritti nousta. Päästyään samalle lautalle, Edna kyykistyi ja otti kaulaliinan kaulansa ympäriltä, heittäen sen toisen pään Jackille.
"Tartu kaulaliinaan!" Edna huusi, pitäen tiukasti kiinni toisesta päästä, samalla kun tasapainotti lauttaa niin, että Jack pääsisi nousemaan ylös. Jackin päästyä ylös, Edna hivuttautui lähemmäs tuota, pitäen huolta että lautta pysyisi tasapainossa.
Ednan keskittyminen siihen tehtävään kuitenkin herpaantui, terävän vihellyksen seurauksena. Edna nosti katseensa ylös ja huomasi tummahiuksisen haltian tähtäävän heitä jousipyssyllä, hieman kauempana toisella lautalla.
Sillä välin kun Edna oli hypellyt Kalman luo, Darius oli ehtinyt hypellä lähemmäksi ja vetämään jousipyssynsä esille. Nyt haltia tähtäsi kaksikkoa ja tiesi, ettei tulisi ampumaan ohi. Ainoa pelastus oli hypätä hyiseen veteen, mikä tuskin houkutteli kaksikkoa.
"Ei taida löytyä yhtäkään syytä miksi säästäisin sinut ja saastaisen ystäväsi.. En tiennyt että pidät spitaalisista tytöistä" Darius totesi virnuillen, jännittäen joustaan paremmin. Ei, Darius ei todellakaan pitänyt ihmisistä, saatika sitten tummaihoisista kuolevaisista.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Helmi 2010, 19:33

Kalmankoira

Kalma iski kyntensä jäälauttan liukasta pintaa vasten ja yritti päästä sen avulla ylös, mutta- kuten arvata saattaa- kynnet lipsuivat liukasta jäätä vasten ja Kalma putosi takisin veteen takaisin. Ja uskokaan pois Kalmalla ei ollut mikään lämmin ja tuo oli jo muutenkin ihan märkä ja tärisi hullun lailla kylmästä, ihokin oli muuttunut kalpeaksi.
Kalma nosti kuolin kamppailustaan katseensa Ednaan ja sitä kautta kaulahuiviin, jonka tuo nakkasi aavekoiralle. Kalma nappasi sen turtana ja täriseviin käsiinsä josta Edna sitten nosti Kalman ylös, joka nyt auttoi miten ikinä pystyikään kohmeisella kehollaan ja raahatui sitten keskemmälle lauttaa täristen. Kalma meni Ednan viereen istumaan kädet puuskassa koittaen pitää itseään lämpimänä edes hieman. Tai no turhaahan se oli märkänä ja pakkasella, mutta kai sitä sai hieman toivoa elättää?
Katse siirtyi vihelyksen suuntaan ja Kalma sai huomata tuon tutun haltian, joka hänet oli jo kerran tappanut ja voittanut. Silti Kalma tuijotti tuota varsin välinpitämättömän näköisesti, kai se johtui siintä että alkoi aistit olemaan jo hieman turtana tai Kalmaa ei nyt vain kiinnostanut.

"Onko minun tappamisesta muka tullut sinulle pakkomielle? Jessus.." Kalma tuumasi ääni väristen hymyillen pienesti hetken aikaa, mutta se katosi nopeasti.
"Tapoit minut jo kerran.. eikö se riitä?" Kalma kysyi ääniväristen mulkoillen kenraalia kohden paheksuvasti, kun ei oiken muutakaan voinnut tässä tilanteessa: jalat eivät kantaneet, koko kroppa tärisi hulluna, aistit olivat turtana ja päässä heitti jo.. Kyllä Kalma alkoi kärsimään hypotermiasta.
"Ja nais asiani sinulle ei kuulu tuon taivaallista, etenkään kun itse et varmaan edes sellaista omista... tai halua.. miehet varmaan ovat makuusi? Ilmankos viihyt niin paljon miestesi kanssa ja huoli naisia lähellesi, hah!" Okei Kalma pöpisi jo omiaan ja alkoi menemään sekavaksi..
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 01 Helmi 2010, 19:56

Edna, Darius, Tomtom

Edna katsoi vuoroin Dariusta, vuoroin Jackia. Nämä taisivat tuntea toisensa. Jack puhui jotain jo kertaalleen tappamisesta, mutta Edna ei tuohon nyt uskaltanut kiinnittää sen enempää huomiotaan. Nyt oli tärkeämpääkin mietittävää.
"Pakkomielle? Eeei.. sinulla taitaa olla taipumus vain tupsahtaa tielleni" Darius totesi Kalman ensimmäiseen kysymykseen "Ja näemmä en tappanut sinua tarpeeksi hyvin, kerta olet vielä hengissä".
Kalman seuraaviin sanoihin Darius naurahti erittäin kuivasti ja halveksivasti.
"Minulla riittää naisia enemmän kuin sinulla koko säälittävän elämäsi ajan. Olen vain nirso seuran suhteen, toisin kuin sinä. Mistä katuojasta lienet tuonkin pelastanut." haltia totesi hymyillen ivallisesti.
Sen enempiä puhumatta Darius päästi nuolensa irti, lentoon kohti kaksikkoa. Edna ehti vain sulkea silmänsä ja kietomaan kätensä Jackin ympärille, jääden odottamaan nuolen osumaa jompaankumpaan.

Nuoli ei koskaan päässyt perille. Sen matka katkesi kesken ilmassa, kun valtava lintu nappasi sen kynsiinsä, musertaen sen puristuksella. Darius kirosi ääneen jumalten nimeen ihmetellen samalla mikä otus hänen tielleen oli tullut, mutta kauaa kenraali ei ehtinyt miettimään, kun jo löysi itsensä vastakkaisen rannan lumipenkasta, valtavan paineaallon saattelemana. Sen enempää Darius ei ehtinyt tekemään, kun tuon miehet jo poimivat kenraalinsa lumesta ja yksinkertaisesti raahasivat tuon pois paikalta, vetäytyen näin taistelusta jättimäistä pöllöä vastaan.

Edna oli avannut silmänsä ja katseli perääntyviä haltioita ja heidän yllään kaartelevaa valtavaa lintua. Lopulta, kun haltiat olivat kadonneet näkyvistä, pöllö laskeutui alas jää lautalle, muuttaen samalla muotonaan känttyisäksi, vanhaksi mieheksi.
"Vai on se Jacki-poika taas vaikeuksissa" vanha mies totesi hymyillen viekkaasti, samalla kun laski valtavan laukkunsa alas jää lautalle "En tiedä teistä nuorista, mutta minusta tämä jäälautta ei ole paras paikka viettää kuherruskuuta".
Tomtom oli sattumalta kuullut Ednan naurahdukset samalla kun haltiatkin. Vanha velho oli täysin tylsyyttään ja mielenkiinnosta tullut järvelle katsomaan ja seurannut pikku välikohtausta sivusta, kunnes oli puuttunut peliin. Yleensä mies ei tehnyt tuollaista, mutta nyt kun oli tuttu kyseessä, niin pitihän sitä auttaa.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 01 Helmi 2010, 20:43

Kalmankoira

Naisia voi olla ympärillä vaikka kuinka paljon, mutta se oli ihan toinen juttu kykenikö tuntemaan rakkautta. Se olisi iiihan toinen juttu kuin lauma naaraita ympärillään. Ja vaikka Edna olikin kieltämättä tuulesta tempaistu neitonen niin kyllä Kalma oli oppinut tuosta pitämään varsin paljon, ja vielä näin lyhyessä ajassa.
Darius päästi nuolensa irti, Edna painautui aavekoiran kylmää kehoa vasten ja Kalma oli, huuruisista aivoistaan huolimatta, valmis ottamaan sen itse kokonaan vastaan. Mutta nuoli ei ikinä päässytkään perille asti kun valtava lintu ottikin nuoleasta kopin kesken ilma lennon, jonka jälkeen Darius saikin osakseen kyytiä lentäen rannalle. Josta tuon alamaiset jälleen kerran tuon poimivat mukaanasa peläten kenraalinsa puolesta. Haltiat olivat poissa ja valtava lintu laskeutui lauttaa kohden muuttuen vanhaksi mieheksi, jonka Kalma tunsi varsin hyvin.

"Sen siintä saa kun on ongelma mangeetti." Kalma tuumasi ääniväristen silmien lumpatessa kiinni ja Kalma oli muuttunut entistäkin kalpeammaksi. Ei välttämättä ihan hyvä ja seuraavat Tomtomin vitsailut Kalma ingoorasi varsin pahasti alkaen pöpisemään omiaan.
"K-kuvittelenko vain, vai liikkuvatko lautat ja jakaantuvat moneksi?" Kalma kysyi kuulostaen jotenkin pöpperöiseltä ja kieltämättä alkoi menemään sekaiseksi, josta kohta seuraisi taujttomuus ja sitten kuolema. Voi kyllä Kalma hypotermiaan pystyi kuolemaan.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Helmi 2010, 15:46

Edna, Tomtom

Edna ei ihan pysynyt perässä mitä juuri oli tapahtumassa, mutta sen tyttö tajusi, että Jack olisi kohta jääkalikka ellei tuota pian saataisi lämpimään. Tomtomkin tiesi sen varsin hyvin, mutta oli liian ylpeä hoppuillakseen tällaisissa tilanteissa. Tulipahan samalla testattua Kalman kestävyys. Velho seisoi hymyillen kaksikon edessä, tekemättä elettäkään auttaakseen Jackia. Edna nosti katseensa pöperöisesti puhuvasta Jackista Tomtomiin, kysyvä ilme kasvoilla.
"Etkö aijo auttaa häntä?" Edna kysyi halaten Jackia, koittaen pitää tuon jotenkuten lämpimänä.
"Aijon"
"Osaatko tien takaisin ihmiskylään?" Oli seruaava kysymys Ednan suusta, Tomtomin vastattua edelliseen.
"Osaan"
"Mikset sitten tee mitään?!" Edna huudahti turhautuneena, velhon vastaillessa kysymyksiin turhankin lyhyesti ja ytimekkäästi "Hän jäätyy pian elävältä ja sinä vain seisot siinä ihmettelemäs--"
"Joko lopetit puhumisen tyttö kulta? Höpöttämisesi vie turhaa aikaa, etkö näe että sulhasesi on jäätymispisteessä" Tomtom totesi sitten hiljentäen Ednan, joka kerrankin sulki suunsa väittelyn välttääkseen.

"Hyvä" Tomtom totesi sitten hetken hiljaisuuden jälkeen ja nosti kätensä ylös "En sitten vastaa sivuoireista".
Viimeinen lisäys sai Ednan vilkaisemaan kysyvästi velhoon, mutta mitään tyttö ei ehtinyt sanomaan, ennen kuin Tomtom oli jo heilauttanut kättään, jonka seurauksena kolmikko oli teleportannut takaisin kylän laidalle, tömähtäen suoraan lumikinokseen.
"Jaa missäs päin sitä asutaan?" Tomtom kysäisi noustessaan hangesta yllättävän sulavasti vanhaksi mieheksi, kääntäen katseensa sitten Jackiin.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Helmi 2010, 17:59

Kalmankoira

"Eh? ...ei minulla mitään hätää ole ja päästä irti." Kalma horisi kun Edna otti aavekoiran syleilyynsä että saisi lämmitettyä tuota edes hieman, ettei siihen patsaaksi suinkaan jäätyisi. Kalma tosin ei enää huomannut edes olevansa kylmissään, vaikka ruumis vapisikin, oikeastaan aavekoiralla oli oikein hyvä olla.. sellainen rento ja kuuma. Hassulta se ehkä kuulosti, mutta aistit ja pää oli jo ihan jäässä.
Lopun ajan sitten Kalma vain kuunteli kuinka Edna ja Tomtom juttelivat, että pitäisi päästä pikaisesti kylään ettei hän jää patsaaksi jäätyisi tässä ja nyt. Kalmalla olisi ollut paljonkin vastaan vänkäämistä noiden kahden keskusteluun mutta oli sen verran tillin tallin jo että ajatukset pomppivat missä sattujaan ja silmät lumppasivat kiinni kokoajan.

Seuraavaksi sitten vanha velho teki temppunsa ja koko porukka putosi lumihankeen, Kalma tosin tajusi sen vähän hitaammin.
"E-edna.. a-auta." Kalma pyyteli apua kun ei saannut omia jalkojaan liikkeelle ollenkaan, josta Edna sitten auttoikin aavekoiran ylös. Kalma nosti katseensa Tomtomiin joka kyseli missä hän asui.
"Länsikujilla... maanalla." Kalma kertoi ääni täristen, kuten koko kroppakin.
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Helmi 2010, 18:35

Edna, Tomtom

Edna kömpi ylös hangesta ja auttoi Jackin sitten pystyyn, tuon pyytäessä apua. Ednaa alkoi mietityttämään, tiesikö tämä vanha patu että piti pitää kiirettä? Ei ilmeisesti, sillä vanha mies jäi vielä kyselemään suuntia ja näytti siltä että eläisi täysin toisella aikavyöhykkeelläkin.
"Jahas. Että ihan pesän rakentanut sinne" Tomtom totesi Kalman opastuksiin ja käveli sitten Kalman ja Ednan luo, tökäten sitten luisevan etusormensa Kalman otsaan.
"Paikka" Tomtom totesi sulkien silmänsä hetkeksi, kunnes avasi ne ja veti kätensä omalle puolelleen. Mitä hän juuri teki? Etsi Kalman muistista reitin kotiin, eihän hän muuten sinne osaisi.
"Noniin, mennäämpä sitten" Tomtom totesi naurahtaen ja heilautti jälleen kerran kättään, jonka seurauksena kolmikko ilmestyi Kalman pikku kotiin, keskelle oleskeluhuonetta. Tomtom oli ainoa joka tällä kertaa laskeutui suoraan jaloilleen. Velho ei pahemmin jaksanut välittää fysiikan laista teleporttauksen yhteydessä, joten yleensä vanhus itse tai kanssa matkustajat saivat tehdä tuttavuutta maankamaran kanssa.

Ednalle alkoi vihdoista viimein valjeta kunnolla, että tuo vanha käpy taisi olla velho. duh. Teleporttauksen jälkeen Edna oli jälleen kerran rähmällään maassa, mutta nousi alta aikayksikön ylös, katsellen hetken ympärilleen. He olivat takaisin kotona.
"no ni, siellä on takka. Alappa lämmittelemään kloppi" Tomtom totesi tökäten Kalmaa kävelykepillään kylkeen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 02 Helmi 2010, 20:14

Kalmankoira, Rico, Luca

Kalma katsahti Tomtomia kulmiensa alta kun tuo kosketti aavekoiraa otsaan ja sulki silmänsä, laskien kohta sormensa pois. Kalma ei käsittänyt siinä tilassa yhtään mitään mitä vanha velho teki. Eikä se kyllä paljoa kiinnostanutkaan, velhot oli velhoja omine temppuinensa ja ilman niitä noista ei paljoa mihinkään olisikaan. Black tosin pärjäsi hyvin, osasi tuo sentään hieman puolustaa itseään fyysisetikkin.. oli hän nähnyt.
Sitten taas Tomtom teki teleporttaus temppunsa jolloin koko kolmikko ilmestyi Kalman kotiin keskelle olohuonetta. Kalma rysähti Ednan mukana lattialle takamukselleen. Kalma tosin ei tuntenut siinä vaiheessa yhtään mitään että olisi pudonnut takamuksilleen lattialle, tunto oli poissa.
Kalma katsahti Tomtomin päälle tuon inistessä että nyt pitäisi lämmitellä.

Rico oli juuri paraikaa keittiön puolella kun kuuli olohuoneen puolelta hurjan rysähdyksen, kuten Lucakin joka painalsi kolmella jalallaan ensinmäisenä katsomaan tulijoita... ja oli taas riemu rajaton: ensin käytiin katsomassa Kalma jonka kylmä naama sai pesun ja Kalma naurahti pienesti sille, josta koira kävi katsomassa Ednan jonka jalat tuo vain nuuhkasi nopeasti siirttyen sitten Tomtomin puoleen, jonka koira myös tutki kirsullaan jääden sitten katselemaan tuota häntä ylhäällä heiluen, kuin koira olisi muistanut Tomtomin. Tai no muistihan tuo totta kai, vaikkakin ei enää hirveän tarkasti.
Rico tuli sitten perästä paikalle ja kävi jokaisen läpi, eikä voinnut olla järkyttymättä Kalman tilasta. Herranjumala! Ja kaikki vain seisovat tumput suorina tekemättä mitään kun Kalmalla on vielä märät ja osittain jäätyneet vaateet päällään.. tuohan pitää riisua niistä. Rico syöksähti auttamaan isäänsä riisuen tuon takin, paidan, seä housut pois jättäen kuitenkin koskematta kalsareihin. Rico tiesi kyllä ettei sinne kosketa, nimimerkillä kokemusta.
"Hae makkarista peitto." Rico komensi Ednaa auttaen Kalman takan luokse jonne lisäsi puita lisää, ottaen sitten Ednan tuoman peiton vastaan ja laittoi sen Kalman ruumiin ympäri.
"Lämmittele siinä.." Rico sanoi ja kääntyi katsomaan vanhusta ja Kalman uutta heilaa, jota Rico ei vielläkään suostunut sietämään.
"Mitä tapahtui?"
suskari
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 02 Helmi 2010, 22:55

edna, Tomtom

Edna ei ehtinyt pahemmin ajantasalle ajatusten pyöriessä pitkin maita ja mantuja. Ennen kuin tuo huomasikaan, Rico ja Luca olivat tulleet paikalle ja Rico komensi hänet hakemaan peiton. Edna tuijotti murto-osa sekunnin ajan Ricoa sanattomana, lähtien sitten juosten hakemaan peittoa. Pian tuo palasi peiton kera, ojentaen sen Ricolle, joka oli riisunut Jackin lähes ilkosilleen. No, Jack pääsi sitten lämpimään ja lopulta Rico kääntyi kohti Ednaa ja Tomtomia.
Tomtom oli katsellut äskeistä kohtausta sivusta välinpitämättömästi hymyillen, rapsutellen pienesti Lucaa korvan takaa, koiran tullessa häntä tervehtimään. Ricon kysellessä mitä oli tapahtunut, Tomtom naurahti.
"Se lienee vähiten tärkeä asia tällä hetkellä, suurin kysymys lienee mitä tulee tapahtumaan" Tomtom totesi partaansa sukien "Fiksuna poikana sinä menisit keittämään hänelle lämmintä juotavaa. Edna pistää töppösiin vauhtia ja keittää kahvia, sitä kun täällä juodaan enemmän mitä teetä".

Äskeinen tietoisku Tomtomilta sai Ednan sanattomaksi. Tyttö tuijotti velhoa hetken suu auki, kunnes nyökkäsi ja poistui keittiön puolelle.
"Tosin isäsi tapauksessa en suosittelisi kahvia juotavaksi ollenkaan, moinen aine kun pistää pulssin kiihtymään, minkä seurauksena saattaa turhankin helposti menettää hermonsa.. varsinkin jos riippuvuus iskee" Tomtom totesi partaansa sukien.
Mistä hän tiesi noin paljon? Hänellä oli lähteensä, ystäviä, tuttuja, liittolaisia, kolleegoja pitkin Cryptiä. Lisäksi hänellä oli omat keinonsa.
"Ja se mitä tapahtui, lienee paras kysyä isältäsi tai Ednalta, nuo kun olivat paikan päällä koko ajan" Tomtom lisäsi, laskien laukkunsa alas ja avasi sen.
Tomtom päästi nopean, terävän vihellyksen jonka seurauksena laukusta kuului kauhea kolina, kunnes se aukesi ja esiin lennähti pieni, tasku kokoinen lohikäärme. Tari oli selvästi innoissaan päästessään pihalle laukusta ja tuo pieni, sininen lohikäärme olikin vähällä lennähtää matkoihinsa.
"Mie tapa teidät kaikki!" Tari kimitti lennellessään ympäri ämpäri huonetta, kunnes Tomtom nappasi tuota pillistä kiinni ja kuiskasi jotain lohikäärmeen korvaan.
Lohikäärme kitisi jotain itsekseen, lähtien sitten kiertämään Kalmaa pienessä ympyrässä, hohkaten samalla lämmintä ilmaa. Lämmitys keino tämäkin, vaikkei kovinkaan tehokas.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja suskari » 03 Helmi 2010, 08:01

Kalmankoira, Rico, Luca

Lucalla oli taas omaa kivaansa kun vanha mies kapsutti sitä korvan takaa ja koira laskikin karvaisen ahterinsa lattialle, istahaten siihen Tomtomin viereen nautiskelemaan.
Rico kohotti hienoisesti toista kulmaansa kun vanhus sanoi, että tulevan miettiminen oli nyt tärkeämpää kuin menneisyyden. No olihan se tavallaan tottakin, sillä Kalman tila saattaisi vielä mennä ties mihin suuntaan, ajatellen nyt että tuo saattaisi saada flenssun tai/ja kuumeen uinti reissunsa jälkeen. Ei välttämättä ihan terveellisintä, onneksi tuolla ei ollut jäätymisen kannalta enää vaaraa yhtään.
Tomtom sai vähän jokaiselta kysyviä katseita kun tuo sanoi, että tässä taloudessa juotiin kahvia, etenkin Kalma tuijotti vanhaa velhoa kysyvästi vaikka olikin vielä hieman jumissa, näin kauniisti sanottuna. Mitään Kalma ei kuitenkaan mennyt vielä sanomaan vaan keskittyi lämmittelyyn lämpimän peiton alla ja takan äärellä.
"Enpä riippuvaisuutta ole huomannut, aamulla- minun aamulla siis- vain otan ja jos vieraita on." Kalma hymähti pienesti Tomtomin viisailuihin vetäen peiton tiukemmin itseään vasten. Kyllä sitä jaksoi aina ihmetellä mistä pirusta tuo oikein tietonsa sai hänestä, eihän Kalma suinkaan asioitaan koskaan ollut mitenkään levittelemässä muuta kuin muutamalle valitulle. Toisekseen eiväthän hän ja Tomtom edes tunne toisiaan sen pahemmin.

"Haltsut hyökkäsivät kimppuumme ja vanha tuttuni kenraali päätti rikkoa jään jolloin sinne itse humpsahdin uimaan." Kalma kertoi Tomtomin selittelyjen jälkeen Ricon kuunnellessa tarinan, tosin aika lyhyen sellaisen. Katseet kääntyivät Tomtomin laukkua kohden joka alkoi tärisemään ja sieltä liihotti pieni sininen lohikäärme, mikä lähti liitelemään pitkin asuntoa ihan hulluna. Kalma tuijotteli sen menoa murhaavasti, varokoot nahkaansa jos rikkoisi yhtään mitään.
No Tomtom otti onneksi liskonsa kiinni ja kuiskutteli tuolle jotakin jolloin tuo tuli lentelemään Kalman ympärillä hohtaen lämpöä. Luca katseli hetken hullun kurista otusta mikä Kalman ympärillä lenteli, nousi ylös ja jolkotteli Kalman luokse koittaen napata lohikäärmettä leukoihinsa pomppien melkein Kalman niskaan. Luca vain meinasi että tuo otus oli joku uusi lelu.. Kalma ei pomppimista kauaa katsonut vaan nappasi koiran kaulapannasta kiinni ja joksikseen kovakouraisesti selitti koiran lattialle. Luca veti häntänsä koipien väliin.
"Ei!" Kalma murahti koiralle päästäen tuosta sitten irti, josta Luca sitten kuin anteeksi antona änkesi isäntänsä syliin makaamaan. No ainakin oli hyvä lämmitin jos ei muuta.
Raajoissa kihelmöi inhottavasti ja Kalma saattoi jo vihdoista ja viimein tuntea edes sormen päänsä. Kalma rapsutti Lucaa hiljaa.

"Ööh, mutta kuka te sitten olette?" Rico kysyi Tomtomilta, joka oli jättänyt esittelyt niikseen ja myöhemmäksi.
suskari
 

Seuraava

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron