Ilta kävely ja jäitä


Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad joku laskee siihen toisesta päästä ja toisesta päästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 03, 2010 12:06

Edna, Tomtom

Tomtom ei pahemmin noteerannut Kalman vastaväitettä riippuvaisuudelle. Ei häntä kiinnostanut alkaa väitellä tästä asiasta. Velho kuunteli hiljaa Kalman selittäessä lyhyekösti mitä oli tapahtunut. Tomtom ei voinut olla naurahtamatta pienesti Kalman lopetettua.
"Darius Winder.. tätä nykyä eliitti kenraali, kärsii samoista oireista mitä serkkunsa, itse kuningas Aran" Tomtom huomautti ohimennen pikku tietoiskullaan "Tosin, ylpeys taitaa olla haltioiden kansantauti".
Tomtom olisi voinut kääntää sodankäynnin jommankumman osapuolen eduksi tiedoillaan. Mitään tärkeää hän ei kuitenkaan kenellekkään korkea-arvoiselle kertonut, vaan piti omat pikku salaisuutensa. Hän oli puolueeton, eikä pahemmin välittänyt tästä sodasta.
Lucan yrittäessä napata Tarin, pieni lohikäärme sähisi kuin sähköinen ankerias. Naskalihampaista lohikäärmettä ei kannattanut ärsyttää, ellei halunnut oikein kivuliasta puremaa perseeseensä. Kalma kuitenkin puuttui asiaan ja selätti koiransa, kieltäen tuota hyppimästä sen enempää.
"Ei! Ei ei ei ei ei!" Tari toisti Kalman perässä, liidellen Lucan kuonon eteen ja puuskahti lämmintä ilmaa tuon kuonoon, jatkaen sitten kierrostaan Kalman ympärillä lennellen.

Tomtom käänsi vanhan katseensa Kalmasta Ricoon, tuon kysellessä kuka velho mahtoi olla. Tässä välissä myös Edna palasi kahvikupin kera, kyykistyi Jackin viereen ja ojensi tuolle kupin.
"Pidän pojasta" Tomtom totesi "osaa teititellä vaikkei pyydetä. Lieneekö vanhuskunnioitusta vai muuten vain tapa?"
"Olen Tomoderuwix, isäsi ystävän, kuninkaan velhon, entinen opettaja ja kaitsija" Tomtom kertoi sitten vilkaisten Ednaan joka paikalle oli saapunut.
"Ja sinä lienet Rico, Jackin poika, jos en väärin arvaa?" Velho kysyi, kohottaen pienesti toista kulmaansa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4002

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Helmi 03, 2010 4:12

Kalmankoira, Rico, Luca

Ahaa, sen haltian nimi siis on Darius Winder, mukava tietää. Herra kun ei ole kertaakaan edes vaivautunut nimeään kertomaan Kalmalle. Olisi saannut, mutta kyllä se tieto näinkin kulki.
"Se tosiaan on huomattu... siksi en heistä paljoa pidäkkään, muuten toisinaan ihan mukavaa porukkaa." Kalma tuumasi katsellen takassa leikkivää takka tulta. Kyllähän hän muuten niiden suippokorvien kanssa voisikin tulla mutta nuo oli niin ylpistettyjä ja niin olevinaan jotakin super kansaa, että melkein oksetti. Eivät osanneet kunnoittaa muita lajeja ollenkaan.. Eihän hän mitenkään sen erikoisempi tapaus ollut kuin kuka tahansa muukaan, oudommat tavat vain.
Kalma tuijotti kulmiaan kurtistaen liskoa joka toisti hänen perästä sanan "ei".. Joku papukaijako tuo olikin? Eikä Kalma tykännyt siintäkään että tuo tuli näyttämään Lucalle omaa paikkaansa, johan se oli tehty.
Koira höristi korviaan heiluattaen iloisesti muutaman kerran häntäänsä kun tuo puhalsikin lämmintä ilmaa koiran kuonoon. Luca inahti siihen, lähinnä säikähdyksestä.
"Jos et lisko hyvä kiusaa koiraani." Kalma varoitti pientä lohikäärmettä mulkaisten tuon päälle varoittavasti. Seuraava tuollainen niin lennot loppuisvat siihen, ei tuo lepakkoa kummempi pyydestettävä olisi. Lepakot olivat muuten hyviä~
Aavekoiran katse siirtyi Ednaan joka toi höyryävän ja lämpimän kahvin Kalmalle, joka otti sen vastaan kiitellen kädet hieman täristen vielläkin.
"Anteeksi... saatoin sinut vaaraan." Kalma pahoitteli Ednalle tapahtunutta.

"Tapa... äiti iskottanut päähän, kun ei halunnut minusta samanlaista kuin isästäni." Rico kertoi Tomtomille ja sai paheksuvan mulkkauksen Kalmalta. "Anteeksi, MITÄ!?" Kalma ärähti ja nakkasi Ricoa päähän Lucan leikki pallolla. Sattui nyt olemaan ainoa esine käden ulottuvilla. Rico mulkasi isäänsä eikä sanonut mitään tuolle.
Tomtomin esittelyihn poika nyökkäsi pienesti. "Mukava tutustua, ja kyllä olen Jackin poika.... mutta kuinka te sen tiedätte?"

"Se tosiaan olisi mielenkiintoista tietää." Kalma lisäsi omalta paikaltaan.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 03, 2010 7:09

Edna, Tomtom

Tari sähisi Kalmalle kuin vihainen kissa. Se oli niitä liskoja, joita kukaan ei komennellut.. paitsi Tomtom. Ja Jos Kalma tuohon olisi edes koskenut, tuon käsi olisi ollut kyynärpäähän asti palovammoilla. Tari näytti ehkä vaarattomalta, mutta osasi olla ikävä halutessaan. Lohikäärme ei kuitenkaan kommentoinut Kalman uhkailuihin mitään vaan näytti tuolle tylysti kieltä, samalla kun lennähti isäntänsä olkapäälle mököttämään.
Edna puolestaan pudisteli päätä Jackin sanoille.
"Jos kävelylle vieminen on vaaraan saattamista, niin eläminen on yhtä itsemurhaa" Edna totesi riisuessaan omat päälivaatteensa, vilkaisten sitten Ricoon ja Tomtomiin.

Rico kertoi teitittelyn olevan tapa, jonka äiti oli opettanut tuolle ettei ipanasta isänsä kaltaista tulisi. Tomtom virnuili Kalman reaktiolle moisesta asiasta, eikä Ednakaan vointu olla pienesti hymyilemättä. Hymynsä tyttö kuitenkin peitti yllättävän hyvin.
"Hyvän valinnan äitisi teki" Tomtom huomautti ohimennen, katsellen koiran leikkipallon lentämistä huoneen päästä toiseen.
Ricon seuraava kysymys sai Tomtomin hymyilemään, Kalman säestäessä kysymystä.
"Taikuri ei koskaan paljasta temppujaan" Tomtom totesi hymyillen, sanoen näin kauniisti 'en helvetin nimessäkään kerro teille'.
Tarikin virnuili siihen malliin, että se tiesi isäntänsä tiedonlähteet, muttei aikonut kertoa niitä. Ellei saanut jotain vaihdossa.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4002

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ke Helmi 03, 2010 9:18

Kalmankoira, Rico, Luca

"Niin mutta... saatoin sinut vaaraan, vaikka tiesimme kumpikin että haltoita saattaisi olla metsässä jopa tähänkin aikaan." Kalma selitti Ednalle, kun tuo ei tuntunut sitten ollenkaan välittävän siitä, että hän oli raahannut Ednan vaaraan vaikka oli varsin tietoinen että joskus harvoin haltiat liikkuivat yölläkin. Se oli harvinaista, mutta silti.. Kaiken kukkuraksi paikalle oli sattunut hänen suurin fanittaja haltioiden joukoista. Sillä Dariuksella oli varmasti pakkomielle hänen listaamiseen! Kunhan ei myöntänyt.

Kalma kurtisti kulmiaan ja tuhahti mumisten jotekin omaansa kun Tomtom sanoi että Ricon äiti oli tehnyt oikein opettaessaan pojalle hieman tapoja. Ei tässä maailassa muuta arvostetakkaan kuin tapoja. Ei hänen hyviä tekojakaan kukaan ole pahemmin nostanut seinälle ja kailottanut kovaan ääneen. Ei, kaikki piilottelivat sitä kuin se olisi ollut salaisuus.
Luca nousi ylös Kalman sylistä hakemaan huoneen toiseen päähän lentäneen pallon ja palasi, tullen Ednan eteen seisomaan "lyöden" pallon maahan niin että se pomppasi hieman. Häntä heilui iloisesti.
"Poika haluaa leikkiä." Kalma sanoi Ednalle..

"Ei sitten." Tuli yhtenä suusta Ricolta ja Kalmalta, jotka katsahtivat toisiinsa..
"Ouh, Tomtom siinä kun nyt olet niin sanon tässä ihan itse: lääkkeeni ovat taas lopussa, viittisitkö tehdä jossakin välissä lisää?" Kalma kyseli vanhukselta. "Niin ja saa täällä istuakkin." Kalma lisäsi.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Pe Helmi 05, 2010 10:35

Edna, Tomtom

Edna pudisteli päätään Jackin sanoille, mutta ei nyt lähtenyt väittelemään tuon kanssa mikä oli turvallista ja mikä ei. Haltiat eivät saaneet rajoittaa heidän elämäänsä. Mikäli nuo onnistuivat pelottelemaan ihmiset pois metsästä, olivat nuo jo voittaneet puoli sotaa. Näin Edna ainakin uskoi. Eikä hän oikeastaan ollut edes pelännyt paikalle sattunutta haltiaa, tuo tuntui olevan itseään täynnä oleva leveilijä. Sitä musta hiuksista haltiaa Edna ei tuntenut sen paremmin, eikä kyllä halunnut.

Edna siirsi katseensa Lucaan joka haki pallonsa toiselta puolelta huonetta ja tuli seisomaan hänen eteensä. Jack totesi ääneen asian, jonka Edna oli jo itsekkin hoksannut, joten tyttö otti pallon käteensä ja heitti sen varovasti toiselle puolelle huonetta, jotta Luca voisi sen noutaa.
Tomtom puolestaan hymähti pienesti Ricon ja Kalman yhteiseen toteamukseen hänen mielipiteestään salaisuuksien kertomisesta. Hyvä, ettei siitä tarvinnut alkaa kättä vääntämään. Kalman seuraava kommentti sai Tomtomin naurahtamaan pienesti.
"Hanssilla menee purkki paljon pidemmässä ajassa, mitä sinulla. No, hän on jo oppinut hallitsemaan omaa vihaansa. Anna minulle vain liesi, niin valmistan sinulle lääkettäsi tuota pikaa" Tomtom totesi sitten, napsauttaen sormiaan.
Tari, joka oli Tomtomin olkapäällä oli istunut, murahti masentuneesti ja lennähti takaisin laukkuun. Se oli ollut innoissaan pikku ulkoilustaan laukun ulkopuolella, mutta nyt oli aika palata takaisin laukkuun, vartioimaan sen sisältöä.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4002

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Helmi 06, 2010 7:52

Kalmankoira, Rico, Luca

No Edna ei halunnut käydä haastamaan riitää siitä oliko tuo retki ollut turvallinen vai ei, joten Kalmakaan siitä sanomaan enää mitään. Pää asia että kaikki olivat yhtenä kappaleena.
Edna heitti pallon ja Luca syöksähti kolmella jalallaan sen perään miten kovaa ikinä pääsikään kolmijakaisena. Luca kun oli hitaampi kuin täysi jalkainen koira, tai ainakaan tuo ei koskaan ole voittanut Kalmaa juoksu kisassa. Eikä silloin käyetty voimia vaan omia karvaisia tassuja.
Luca nappasi maassa pyörivän pallon suuhunsa ja palasi Ednan luokse häntä heiluen ja silmissä into palaen, pallo suussa ja melkee tyrkytti pallon takaisin Ednalle että tuo heittäisi uudestaan. Kalma katseli hymyillen vierstä hörpäten pienesti kahviaan mikä tuntui lämmittävän mukavasti sisäelimiä, katse siirtyi Tomtomiin.

"Ei se siitä ole.. kakkosellani on oma tahto se on henkilö, joka haluaa ulos väkisin silloin tällöin vankilastaan ja tekee sen vaikka väkisin. Siksi lääkkeitä tuppaa menemään." Kalma vähän selvensi Tomtomille kakkostaan, jota Kalmakin muutaman viikkoisen tapahtumaan asti oli pitänyt vain tautina. Ei ollut ihan niin.
"Ja hella on käytettävissäsi, kunhan siivoat sotkut pois." Kalma vastasi Tomtomille juoden kahviaan kun se vielä oli lämmintä. Kalma aivasti.. vetäen sitten piettoa paremmin ympärilleen.
"Voisitko muuten opettaa minulle tekemään lääkkeeni itse? Ei sinun tarvitsisi juosta täällä minun takiani." Kalma ehdotti siirtäen katseensa Tomtomiin. Rico kohotti toista kulmaansa hienoisesti, mutta pysyi hiljaa kun asia ei hänelle kuulunut mitenkään.
"Tai sitten Blackille."
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti La Helmi 06, 2010 10:19

Edna, Tomtom

Edna katseli hymyillen kun Luca pinkoi pallon perään kuin viimeistä päivää. Tuo oli yhä yllättävän elämäniloinen kolmijalkaiseksi koiraksi. No, Luca kiikutti pallon takaisin ednalle, tyrkyttäen leluaan tytölle. Edna otti pallon takaisin käsiinsä ja heitti sen uudestaan koiralle, ollen valmiina heittämään sen yhä uudestaan ja uudestaan, niin kauan kuin Luca itse jaksaisi leikkiä.

Tomtom puolestaan tuhahteli itsekseen Kalman sanoille. Hän ei jaksanut tuon kanssa asiasta alkaa vänkäämään, vaan antoi sen olla. Tomtom ei muutenkaan pitänyt Kalmasta kovinkaan paljoa, herralla oli siihen omat syynsä. Yksi syy oli hänen "yksi paha" tatuointinsa.
Velho naurahti kuivahkosti Kalman seuraavalle kysymykselle.
"En todellakaan. En edes Blackille, ennen kuin se vätys on hankkinut suvulleen jatkoa. Sitä ennen tuo ei saa tietää reseptejä, etkä sinäkään. Joten hoputappas ystävääsi tuuppasemaan vaimoaan pari kertaa" Tomtom totesi naputellessaan sormillaan kävelykeppiään.
Sen enempiä naputtamatta Tomtom nappasi laukkunsa ja lähti kävelemään kohti keittiötä. Velho ei aikonut aikaansa turhaan täällä tuhlata rupatellen, vaikka vanhalla miehellä olikin silmänilonaan Edna. Näin vanhaan ikään sitä rupesi yhä pervommaksi ja pervommaksi. Sen takia Black ei pitänyt siitä, että Tomtom pörräsi lähelläkään Lilyä tai Opheliaa.

"Mikä on.. "kakkosesi"? " Edna kysyi varovasti Tomtomin poistuttua, siirtäen katseensa Lucasta Jackiin. Kyllä tyttö oli kuunnellut äskeisen keskustelun, mutta uskaltautui vasta velhon poistuttua puhumaan.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4002

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti La Helmi 06, 2010 11:22

Kalmankoira, Rico, Luca

Luca rynnsiti taas riemusta hihkuen pallon perään ja oli vähällä vetää nenällensä, mutta pysyi pystyssä kuitenkin. Ja miksi Luca oli niin elämäniloinen? Kalma oli pitänyt siitä huolta ja piristänyt koiraa jatkamaan koiran elämäänsä iloisesti. Olisittepa nähneet tuo silloin kun tuolla oli juuri mennyt jalka poikki.. koira parka oli ihan maansa myynnyt ja iloton ilman elämän halua.
Koira noukki pallon maasta ja palasi Ednan luokse tiputtaen pallon maahan käyden itse selälleen Ednan eteen tassut ilmassa. Häntä heilui.
Kalma naurahti siinä vieressä pienesti. Noin nyt karvanaama tykästyi Ednaan, tai ainakin hyväksyi tuon hänen pikku perheen tapaiseen.

"En ole pakottamassa häntä." Kalma huomautti Tomtomille juoden kahviaan. Hän ei Blackiä kävisi komentelemaan kun oli- niin pahalta kuin se tuntui myöntääkkin- tuon tossun alla varsin pahasti. Onneksi sentään ystävällisellä kantilla, eikä velholla muutenkaan tuntunut olevan tapana komennella häntä.
"Eikä minusta ole Blackin kometajaksi.. se on piemminkin toisinpäin." Kalma hymähti seuraten kun vanhus meni keittiön puolelle tekemään lääkkeitä hänelle. Ja voi herranpieksut jos Kalma olisi tiennyt yhtään, että Tomtom katseli Ednaa.. olisi Kalma ärähtänyt ja kovaa. Hänen naisena kukaan ei koskisi! Oliko Kalma jo kiintynyt Ednaan niin paljon? Kyllä oli, vaikka ystävä tasolla oli lähinnä vielä.
Luca nousi ylös kipitellen Tomtomin perään, tai aikomus oli kun Rico nappasi koiraa kaulapannasta kiinni.
"Tuskin hän sinne seuraa haluaa." Rico tuumasi koiralle, joka tapitti puoliveristä nappi silmillään.

Ednan kysymykseen Kalma hiljeni hetkeksi aikaa katsellen tulta ja juoden kahvinsa loppuun. Kalma laski kupin lattialle ennen kuin aloitti.
"Kakkonen toinen puoleni, tai niin ennen ajattelin... se on toisen elämän muodon sielu, joka haluaa ulos rumiistani silloin tällöin ja muuttuen silloin hirviöksi." Kalma hiljeni.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 07, 2010 12:19

Edna, Tomtom

Edna katseli kun Luca kävi makaamaan tassut ojossa hänen eteensä. Tyttö ei voinut olla jälleen kerran naurahtamatta, samalla kun pienesti alkoi rapsutella Lucan vatsaa. Koira näytti hyväksyneen Ednan "laumaansa" ja tyttö oli siitä tyytyväinen. Sentään joku hyväksyi hänet. Ricosta Edna ei menisi takuuseen.

No, tomtom jälleen tylysti jätti huomioimatta Kalman kommentit hänen ja velhon suhteista ja siitä kuka komensi ja ketä. Mikäli Kalma tosiaan oli ruikun vanhan korpun kengän alla niin siinähän oli. Tomtom oli Blackin niskan päällä, joten hän nauroi niille jotka jäivät alakynteen velholle. Toisaalta, Tomtom vähätteli oppilaansa kykyjä, vaikka Black oli yksi vaarallisimmista miehistä hovissa.
Tomtom vetäytyi siis omaan rauhaansa, valmistamaan Kalmalle pillereitä joista oli tullut tuolle elin ehto ihmisten kylässä.

Luca oli hyppelemässä Tomtomin perään keittiöön, mutta Rico esti tuon aikeet. Edna katseli hetken Lucan perään, kunnes käänsi katseensa takaisin Jackiin. Jack kertoi kakkosestaan ja mikä tuo oikeastaan oli. Edna näytti mietteliäältä Jackin sanojen jälkeen ja olikin hetken hiljaa, kunnes hymähti.
"Vähän niinkuin ihmissudet muuttuvat? Siis, hehän tappaisivat vaikka rakastettunsa muuttuessaan hirviöksi" Edna kysyi täsmentäen kysymystään jälkikäteen.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4002

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Helmi 07, 2010 11:51

Kalmankoira, Luca, Rico

Ehkä Kalman alistuneisuus velhoa kohtaan johtui siitä, että hän oli henkisesti tuota jäljessä. Tarkoittaen siis että Black osaisi toimia ihmisten seurassa heidän peli säännöillään ja Kalma ei taas ei oikein osannut, aina. Lisäksi Kalma oli hyväksynyt jo Blackin "herrakseen" joten ei Kalmalla ollut aikomus uhmata tuota... ei ainakaan pahasti.
Tomtom positui keittiöön sen pahemmin sitten kommentoimatta asiaan. Mikä oli sinänsä ihan hyväkin juttu. Kalma ei olisi pahemmin halunnut tuon kanssa ryhtyä riitelemään, sillä tuo käppänän tekemät lääkkeet olivat aavekoiralle tässä kaupungissa kuitenkin elinehto, kuten todettu. Varmaan siksi Kalma sietikin tuota vanhaa ihmistä silmissään ja kattonsa alla? Jos totta puhutaan niin Kalma tuskin olisi pahemmin ottanut Tomtomia avosylin vastaan jos tuosta ei olisi ollut mitään hyötyä hänelle itselleen. Tuohan oli vain vanha ihminen.. joka sattui osaamaan muutaman kivan tempun, siinä se. Mutta lääkkeiden teon jälkeen tuo saisi häipyä täältä. Blackin opettaja tai ei Kalma ei ihmisiä huolinut kattonsa alle yhtään sen pidemmäksi aikaa mitä oli pakko.

"No... kyllä, tavallaan.. Mutta kakkosellani on omatahto, se ajattelee kuin ihminen eikä välttämättä tapa kaikkea tielleen osuvaa kuten ihmissudet. Vähän niin kuin jakomieli tauti." Kalma selitti Ednalle parhaanasa mukaan lisää kakkosestaan. Ja vai ei kakkonen tapa kaikkea vastaan tulevaa? No ei, ei se Blackiä ole ainakaan tappanut kertaakaan vaikka tilaisuuksia onkin ollut.
"Muuten.. olen miettinyt, voisinko käydä tasaamassa tilit isäsi kanssa niin että sinä olet mukana? Tuo kun ei tunnu uskovan minua... mutta vasta huomenna." Kalma heitti Ednalle oman kysymyksensä tai oikeastaan pyyntönsä.
Rico taas katseli Kalmaa ja Ednaa sivusta hiljaa ja siirtyi sitten ovelle napaten takkinsa, sekä Lucan mukaansa laittaen oven kiinni. Kalma kääntyi katsomaan ovelle ja sitten Ednaa.
"Sanoiko jotakin väärin?"
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Su Helmi 07, 2010 9:54

Edna

Edna kuunteli jälleen tarkkaan Jackin selittäessä paremmin kakkosestaan. No, hyvä että tämäkin tuli esille ennen kuin sattui mitään. Vaikka kantapään kautta oppiminen oli tehokasta, ei se välttämättä aina ollut terveellistä. Edna todellakin toivoi ettei pahemmin joutuisi tekemisiin Jackin kakkosen kanssa ja jos hyvä tuuri kävi, tyttö ei siihen tulisi törmäämäänkään... ainakaan hetkeen. Tuntui kuitenkin mahdottomalta ajatukselta elää yhdessä Jackin kanssa vältellen tuon toistapuolta ikuisuuksiin.
Sitten puhe siirtyi Ednan isään, Alfiin. Jack ehdotti että he menisivät selvittämään asian yhdessä. Edna nyökkäsi pienesti, mutta ennen kuin hän ehti mitään vastaamaan, Rico otti ja lähti pois Lucan kanssa. Jackin seuraavaan kysymykseen Edna vain kohautti olkapäitään.

"Ehkä hän halusi vain mennä lenkittämään Lucaa?" Edna totesi katsellen ovelle Ricon perään, mutta antoi asian sitten olla.
"Ja toki voimme isääni mennä tapaamaan, tosin en lupaa että hän olisi yhtään sen iloisempi" Edna lisäsi hieroskellen pienesti niskojaan.
"kuka.. tuo vanha mies on? Mistä tunnet hänet?" Tyttö kysyi sitten, nyökäten varovasti kohti keittiötä, johon Tomtom oli majoittautunut.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4002

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Su Helmi 07, 2010 11:00

Kalmankoira

"Voi olla.." Kalma tuumasi Ednalle kun tuo sanoi, että ehkä Rico meni vain Lucan kanssa ulos käymään välillä. No tuohan Lucaa oli viime aikoina hoitanutkin suurimmaksi osaksi kun hänelle oli sattunut yhtä suin toista viimeaikoina mikän oli vähän estänyt Lucan hoitamista.
"En sitä meinannutkaan, mutta haluaisin todistaa isällesi että pidämme toisistamme.... Muttaäläluuleettärakastansinua!" Kalma lisäsi nopeasti loppuun vähän hätääntyneesti, kuin asia olisi ollut kamalakin. Aavekoiralla vain tuppasi olemaan omat hankaluutensa niellä sitä että oli taas jonkun kanssa yhdessä ja salaa mielessään pelkäsi senkin tuhoutuvan joku ihana päivä jollakin tapaa. Elämä kun tuppasi Kalman kohdalla kustaamaan aina jollakin tapaa päälle kun näytti valoisemmalta ja paremmalta.

"Hän on Blackin opettaja, sitä kautta hänet tunnen ja hän myös valmistaa lääkkeeni, kuten näkyy. Mutta eipä tuo käppänä muuta minulle merkkaakkaan.. tuttu vain." Kalma kertoi Ednalle Tomtomista, joka hääräsi keittiössä tehden lääkkeitä täyttä häkää.
Kalma nappasi halkokopasta muutaman puun ja nakkasi tuleen joka roihahti iloisiin liekkeihin.
"Tosin pelkään että isäsi yrittää saada sinut väkipakolla takaisin... ja voi käyttää asemaani minua vastaan." Kalma selitti lähes mumsiten asettaen leukansa nojaamaan polvea vasten, väsytti.
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ti Helmi 09, 2010 2:22

Edna

Edna katseli yhä ovelle, Lucan ja Ricon perään, kunnes käänsi katseensa takaisin Jackiin joka jatkoi puhumista. Jack halusi todistaa Alfille että piti tuon tyttärestä ja että tuon tytär piti hänestä. Jackin seruaava, nopea lisäys lauseen loppuun sai Ednan hymyilemään huvittuneena. Yleensä moisen asian kieltäminen tuohon tapaan oli asian myöntämistä vaivihkaan. Edna ei kuitenkaan siihen tarttunut sen enempää, vaan tyytyi pienesti pörröttämään Jackin hiuksia.
"Mennään tapaamaan isääni sitten jossain vaiheessa... mieluiten alkuillasta, niin hän ei varmasti ole kännissä.." Edna totesi mutisten lopun itsekseen.
Jos Alf kännissä olisi, siitä ei tulisi muuta kuin nyrkkitappelu. Hänen isänsä oli erittäin äkkipikainen persoona, varsinkin jos oli kyse asiasta, joka hänelle oli tärkeä.

Jack kertoikin sitten että Tomtom niminen vanhus oli Blackin opettaja ja vain pelkkä tuttu Jackille. Edna nyökkäsi pienesti, ei hän siitä asiasta enempää tietoa kaivannut.
Jackin seuraavat sanat saivat Ednan miettimään asioita taas.
"Mikäli isäni minut väkisin haluaa takaisin, hän ottaa mukaansa kaverinsa ja puukkonsa" Edna totesi pettyneellä äänensävyllä. Alf osasi joskus olla oikea kusipää raukkis, mutta selvinpäin tuo oli kunnon taistelija.
"Mutta en usko että hän sitä tekee, mikäli on jutellut äitini kanssa" Edna lisäsi ja alkoi pienesti silitella Jackin niskaa, tuon nojautuessa polviaan vasten.
Avatar

Aatelinen
Aatelinen

Viestit: 4002

Liittynyt: Ma Maalis 09, 2009 5:05

Paikkakunta: Icecrown

Viesti Ti Helmi 09, 2010 9:00

Kalmankoira

Kalma naurahti pienesti Ednalle kun tuo taas pörrötti hänen hiuksia. Mikä siinä oikein oli, että kaikki tykkäsivät pörrötellä hänen hiuksiaan? Kalma ei kuitenkaan jaksanut käydä siitä nipottamaan, ja etenkin kun Edna siirtyi puhumaan vähän tärkeämmästä aiheesta kuin hänen hiusten pörröttelystä.
"Totta kai... mutta mistä tiedämme missä hän on?" Kalma kysyi toista kulmaansa hienoisesti kohottaen. Tosin Kalma epäili Ednan jotenkin tietävän missä se spurku oleskeli, sillä olihan tuo sentään sen oma pikku rakas tytär, jonka se pelkuri halusi takaisin häneltä. Saisi itse tulla hakemaan jos haluaisi tyttärensä niin kovasti takaisin. ..Tosin se voisi olla astetta vaikeampaa kun kukaan ei tiennyt tässä kylässä missä hän asui, paitsi muutama harva ja valittu. Ja Alf niistä tuntenut yhtäkään, tai no yhden mutta Alf olisi ihan kahjo jos menisi kyselemään hänen olinpaikkaa siltä herralta.

"Sen jos tekee niin saa varmasti kuulla siitä myöhemmin paljon verisemmin." Kalma hymähti pienesti Ednan sanoihin, että Alf ehkä aikoisi lisävoimia pyydellä saadakseen tyttärensä takaisin. Oli hänelläkin aseensa omasta takaa.
"Toivottavasti...." Kalma hymähti surkuhuvittuneesti Ednan, ehkä lohdukseksikin tarkoitettuihin sanoihin. Ei kyllä paljoa lohduttaisi jos Alf tosissaan ottaisi kamunsa mukaan.
Kalma vilkasi Ednan päälle tuon laskiessa kätensä niskan päälle, mutta sulki sitten silmänsä rentoutuen täydellisesti Ednan rapsutellessa niskasta ja ehkä se oli vain harhaa tai muuta mutta Kalma näytti jopa hymyilevän pienesti.

Sitten Kalma rikkoi hiljaisuuden alkaen hyräilemään hiljaa itsekseen jotakin massalle tuntematonta laulua, suusta karkasi oudolla kielellä joitakin sanoja. Ääni oli rauhallinen, pehmeä ja rauhoittava eikä Kalma edennyt sanoissa mitenkään nopeasti, eikä ollut tarkoituskaan.
Jonkin minuutin päästä Kalma sitten hiljeni sanomatta mitään hieman oudosta päähän pistostaan..
Kalmankoira - Aavekoira
Jack Aaren Fisher (Merari) - Ihminen hirviön kehossa
Ivor - Insan heyvan
Zara - Iso lisko
Ghost - Demoni
Cole - Ihmissuden pentu
Avatar

Monarkki

Viestit: 13903

Liittynyt: Pe Marras 23, 2007 2:47

Paikkakunta: Crypt

Viesti Ke Helmi 10, 2010 12:23

Edna

"majatalossa, kapakassa, katoilla... tai sotilastuvalla.. ei hän pahemmin muualla liiku, minun tietääkseni" Edna listasi paikkoja missä hänen isänsä saattoi liikkua. Majatalo ja kapakka olivat todenäköisimmät alkuillasta, ellei mies ollut iltavuorossa.
Alf oli päättäväinen mies, jos hän jotain halusi niin hän myös hankki sen. Suosiolla tai väkisin. Lisäksi hän oli omistushaluinen tytärtään kohtaan ja tällaisissa riita tilanteissa ajatteli aivan varmasti tytärtään vain esineenä, jonka toinen oli mennyt varastamaan.

Edna ei Jackin seuraaviin sanoihin vastannut mitään, vaan hymähti pienesti itsekseen. Hän rakasti isäänsä ja piti todella paljon Jackista, joten hänestä olisi ollut parempi jos nuo olisivat edes jotenkuten nielleet ylpeytensä ja eläneet sovussa. Mutta miehet, ota noistakin nyt selvää.
Ednan silitellessä Jackin niskaa tuo päätti alkaa hyräilemään ja lopulta laulamaan pienesti Ednalle täysin tuntematonta kappaletta, täysin tuntemattomalla kielellä. Edna kuunteli hiljaa vierestä, kunnes Jack lopulta lopetti pikku lurittelu tuokionsa ja hiljeni tyystin. Edna kuitenkin jatkoi Jackin niskan silittelyä vielä hetken, kunnes veti käden omalle puolelleen.
"Voit kyllä mennä lepäämään jos olet uupunut.. näytät ainakin siltä" Edna huomautti lopulta, rikkoen näin hiljaisuuden.
EdellinenSeuraava

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö

Muuta yksityisyysasetuksia