Sivu 3/3

ViestiLähetetty: 10 Helmi 2010, 18:58
Kirjoittaja suskari
Kalmankoira

Kalma nyökkäsi Ednan vastaukselle missä se se herra liikuskeli. Tosin noita paikkoja ei ollut paljoa vaikea arvatakkaan edes itse. Alf kun vähän vaikutti sellaiselta hyypiöltä jolla oli toisessa kädessä viinapullo ja toisessa korkinavaaja, varsinainen nolla eläjä siis. Tosin ei hänenkään elämä suurta ollut, mutta nyt hän oli vihdoinkin siihenkin saannut valoa eikä Kalma ollut luopumassa Ednasta ilman taistelua. Eikä senkään jälkeen, sota vasta alkaisi ja loppuisi sitten vasta kun hän kuolisi.

Kalma nautiskeli Ednan kapsuttelusta, olihan tuo edelleenkin koira joten rapsuttelusta nauttiminen ei nyt ollut mitään uutta. Kalma raotti toista silmäänsä vilkaisten Ednan päälle kun tuo sanoi, että hän voisi mennä nukkumaan jos näin väsytti. Ehkei olisi ihan mikään huono ajatus sillä kyllä tässä hieman väsytti jo.
"Taidan mennäkkin.." Kalma sanoi ja nousi ylös tuntien itsensä varsin jäykäksi. Yllätys keho oli vielläkin hieman turta uimareissusta. Ja voi ei Kalma hävennyt yhtään sitä että juoksi kodissaan melkein likosillaan peitto sylissä, mutta ennen kuin Kalma minnekkään nukkumaan voisi mennä tuo kääntyi vielä Ednan puoleen.
"Viittisitkö ennen kuin perästä tulet, laittaa vaatteeni kuivumaan ja sanoa Tomtomille kiitokseni? ..ja katso ettei herra tutki paikkoja liiaksi." Kalma saneli ja poistui sitten hyvillä mielin nukkumaan sänkyynsä, jättäen Ednalle kuitenkin oman paikkansa nukkumiselle.

***

Kalma heräsi aikaisin iltapäivällä jolloin melkein kaikki vielä vaikuttivat nukkuvan Rico nukkui koirana nojatuolissa, Luca omassa korissaan takan vieressä ja Edna Kalman omassa huoneessa. Kalma oli käynnyt eilen nukkumaan normaalia aikaisemmin joten tuo myös heräsi normaalia aikaisemmin ja osa syynä heräämiseen taisi olla se että kurkku oli kipeän oloinen, ilmeisesti eilisestä uintireissusta johtuen.. Että hän rakasti fanejaan.
Kalma laahusti keittiöön puoli pukeissaan mustat vähän löysemmät housut jalassa- Blackin antamat joskus joten yllätys, että ne olivat vähän isot, mutta kyllä ne näin koti housuina meni. Kalma otti kaapista mukin ja toisesta kaapista lasisen hunaja purnukan. Hunajaa? No Kalma nyt piti sitä lähinnä siltä varalta jos juuri tuli kipeäksi tai jotakin muuta, sekä ainoa "sokerellinen" mitä Kalmakin suostui syömään silloin tällöin. Lucakin tykkäsi siintä ja oli aina vähällä hyppiä pöydälle nähdessään hunaja purkin. Hullu piski.
Kalma pisti veden lämpenemään ja siirtyi sitten itsekseen olohuoneen puolelle, ottaen hyllyltä tuon sinisen vihkoa muistuttavan kirjan esille selaillen sitä nyt kun oli kuta kuinkin omaa rauhaa.

ViestiLähetetty: 11 Helmi 2010, 14:55
Kirjoittaja Aksutar
Edna, Tomtom

Jack päättikin sitten mennä nukkumaan kehotuksen kuultuaan. Tuo nousi ylös melko kankeasti ja kääntyi vielä Ednan puoleen, pyytäen tuota laittamaan vaatteet kuivumaan ja kiittämään velhoa.
"Toki.. mene vain nukkumaan, minä hoidan kyllä kaiken" Edna sanoi pienesti hymyillen, eikä vointu kieltää että väsymys alkoi jo painamaan hänenkin niskaan.
Jackin poistuttua nukkumattia morjestamaan, Edna vielä laittoi Jackin märät vaatteet kuivumaan ja piti hetken seuraa Tomtomille. Tomtom normaalisti olisi heittänyt utelijaat katselijat niskapers otteella pihalle hänen "työtilastaan", mutta koska Edna oli väsynyt, tyhmä, nuori ja ennenkaikkea nainen, Tomtom antoi tuon nyt katsella selkänsä takana. Ei Edna siitä touhusta mitään ymmärtänyt, eikä kyllä varmasti osaisi tehdä perässä. Edna tosin ei edes kysellyt mitään ylimääräisiä, joten Tomtom oli tyytyväinen.
Lääkkeen valmiiksi saatuaan velho ojensi uuden purkin Ednalle, joka saisi pistää tuon talteen Jackille. Sen enempiä viivyttelemättä, Tomtom poistui paikalta. Edna pääsi vihdoinkin kömpimään sitten Jackin viereen ja nukahtikin lähes samantien.


Edna ei herännyt niin aikaisin mitä Jack. Tyttö nukkui vielä mukavasti tuon pomppiessa pystyssä. Edna näki jälleen kerran enneunia ja hätkähtikin lopulta hereille, katsellen hetken ympärilleen kuin sokea joka oli saanut näkönsä takaisin. Hetken ajatuksiaan selviteltyään Edna nousi ylös ja puki päälleen, lähtien sitten etsimään Jackia asunnosta. Tuo löytyikin sitten oleskeluhuoneesta sinisen kirjasensa kanssa.
"Huomenta" Edna totesi tullessaan lähemmäksi Jackiä, samalla pöyhien auki jääneitä hiuksiaan "Nukuitko hyvin? Ja mikä on vointisi?"

ViestiLähetetty: 11 Helmi 2010, 15:48
Kirjoittaja suskari
Kalmankoira

Kalma oli pysähtynyt katsomaan kirjastaan yhtä sivua hiljaa ja tuijotti sitä kuin kirja olisi ollut aavekoiran pahin vihollinen, tai sillä sivulla olisi ollut jotakin hyvin ärsyttävää. Vihollinen kirja ei ollut, mutta kyllä tuolla sivulla oli jotakin hyvin ärsyttävää, tavallaan. Sivulla oli taiteltuna, nyt tosin avattuna selkeästi hyvin vanha laspen piirtämä kuva. Anen tekemästä kuvasta ei siis ollut kyse, se oli muualla tallessa, samaa ei kylläkään voisi sanoa korusta. Se oli sillä rillipää apteekkarilla jossakin..
Mutta itse tässä kuvassa jota Kalma tuijotti omissa mietteissään, oli musta tikku koira mikä istui ilmeisesti, poika ja vanhemmat. Voi kyllä kuva kuvasti Kalman entistä perhettä. Mutta miksi Kalmalla oli kuva tallessa? No siintä Kalma ei ollut itsekkään ihan varma, sillä kaipasi perhettään mutta myös vihasi syvällä rinnassaan, joten kuvan säästämisen syy oli arvoitus.. josta saattoi kyllä päätellä mitä ja mihin tarkoitukseen Kalma kirjastaan käytti.

Kalma kuuli askelia vilkaisten kulmiensa alta Ednaa joka sipsutteli paikalle, Kalma sulki piirustuksen siistiin nippuun ja sulki kirjan ennen kuin vaivautui edes avaamaan suutaan.
"Huomenta." Kalma vastasi ja äänestä kyllä kuuli hyvin, että ääni oli hieman maassa. Kalma karaisi kurkkuaan.
"Ihan hyvin.. Kurkku vähän kipeä, ei muuta." Kalma vastasi Ednalle tuon kysymyskeen nosten ylös ja laittaen kirjan omalle paikallensa hyllyyn, josta sitten kipitteli keittiön puolelle. Kalma otti pannun liedeltä kaatoi vettä mukiin ja laittoi lusikan kanssa hunajaa sekaan, jota sekoitteli kävellessään takaisin olohuoneeseen.
"Entä itse?" Kalma heitti pallonsa takaisin Ednalle.

ViestiLähetetty: 12 Helmi 2010, 11:55
Kirjoittaja Aksutar
Edna

Jackin ääni oli selvästi hieman maassa, Edna pystyi kuulemaan sen tuon puheesta. Mitään siitä Edna ei kuitenkaan huomauttanut. Jack kertoikin voivansa muuten hyvin, mutta kurkku oli vähän kipeänä. Ihmekkös, olihan tuo eilen käynyt ihan uimassa. Edna kyllä lievästi ihmetteli miksei Jack ollut sängyn orjana, korkeassa kuumeessa ja kuolemaisillaan. Normaali ihminen ainakin olisi ollut moisen paleltumisen jälkeen. Mutta jälleen kerran piti todeta, ettei Jack ollutkaan normaali ihminen.
Edna istui alas sillä välin kun Jack käväisi kiettiössä hakemassa itselleen lämmintä juotavaa.
"Ihan hyvin myös, ei mitään uutta" Edna totesi.
Kunnolla herättyään Edna havahtui tilanteeseen ja kaivoi housun taskuistaan lääkepurkin, jonka Tomtom oli hänelle eilen illalla antanut.
"Siinä ovat lääkkeet" Edna totesi ojentaessaan purkin Jackille "Velho sanoi että niiden pitäisi riittää ainakin pariksi kuukaudeksi... kuulemma teki niistä vahvempia mitä edelliset. Sivuoireina saattaa olla väsymys, kärttyisyys ja... mitähän hän vielä sanoi.. niin, päänsärky"

Jos Ednalta olisi kysytty, hän ei olisi antanut Jackille lääkkeitä. Hän ei muutenkaan tykännyt mistään "nykyaikasista" lääkkeistä, hänen äitinsä kun oli opettanut tulemaan toimeen luonnon antimilla. Edna tiesi yrteistä yhtä jos toistakin, mutta ei häntä vielä voisi sen perusteella parantajaksi edes laskea. Hyvä jos tyttö edes muisti mikä yrtti auttoi päänsärkyyn. Eikä Ednasta oikein parantajaluonnetta löytynyt, tyttö kun oli erittäin lyhyt pinnainen, kuten isänsä. Mottaisi jos tarve tuli.
"aijotko vain levätä tämän yön? Voisi olla parempi, jos kerta olet vielä kipeäkin.."

ViestiLähetetty: 12 Helmi 2010, 16:26
Kirjoittaja suskari
Kalmankoira

Kyllä Kalmakin oli hieman ihmeissään siintä, että oli uinti reissunsa jälkeen näinkin hyvässä hapessa.. Mutta kuumehan voi nousta milloin tahansa tai tulla ihan mitä tahansa muutakin, ei vielä oltu selvillä vesillä ollenkaan. Mutta kai sitä pitäisi olla iloinen ettei sänkypotilaana sentään oltaisi. Sitä nimittäin oltiin jo muutaman kerran harrasteltu, eikä se ollut hauskaa.

Kalma veti itsensäkin alle tuolin ja istahti siihen, nyökäten Ednalle pienesti vastaukseksi sekoitellen hunajaa juomaansa hiljakseen. Seuraavaksi jutut siirtyivätkin hänen lääkekisiin jota Edna ojenteli ja Kalma otti purkin käteensä laskien siihen pöydän kulmalle. Seuraavasta uutisesta Kalma ei sitten ollutkaan kovinkaan iloinen.. päänsärkyä, väsymystä ja vielä ärtymystä, ja kaikkihan tietävät millainen hän oli kärttyisenä? Hyvin äkäinen ja äkkiarvaamaton, sekä täysin kontroilemattomissa ja siihen vielä lisukkeeksi päänsärky sekä väsymys niin hyvä tulee. Vittuilikohan Tomtom hänelle kenties jostakin kun tuolla tavalla meni tekemään?
"Kiva temppu mokomakin vanhus.." Kalma mutisi lääkepurkille naputellen sen lasista pintaa etusormen kynnellä. Katse lipui Ednaan, joka kyseli oliko hän menossa tänään ulos. Kalma ei ensin vastanut mitään, punnitsi mielessään kuntoaan ja kuinka kävisi joshän nyt tapaisi sen pukin- nimitys tuli Alfin tupsu parrasta.

"En va--" Kalma avasi suunsa, mutta kesken lauseen ääni hävisikin ja Kalman kasvoilta pystyi lukemaan hyvin sanat "voi vittu" Tätähän hän halusikin kaikkein eniten, vilustumista! Kalma otti varovaisen hörpyn juomastaan, jääden sitten vain hiljaa istumaan. Eipä hänestä nyt tainnutkaan olla pahemmin juttu seuraa.

ViestiLähetetty: 14 Helmi 2010, 10:40
Kirjoittaja Aksutar
Edna

Jack ei selvästikkään pitänyt Tomtomin pikku lisäilyistä lääkkeeseen, mutta Edna ei asialle mitään voinut. Jackin pitäisi mennä puhumaan vanhukselle itselleen, mikäli haluaisi asiaan jotenkin vaikuttaa. Edna ei onneksi ollut vielä törmännyt Jackiin tuon ollessa kärttyinen, mutta eiköhän sekin päivä tulisi vastaan. Tosin siinä tilanteessa Edna ei sata varmana osaisi pitää suutaan kiinni, vaan alkaisi mäkättämään Jackille takaisin.

No, Jack aikoi vastata Ednan kysymykseen, mutta lause jäi kesken. Tuo oli selvästikkin vilustunut. Edna tuijotti hetken Jackia pahoitteleva ilme kasvoillaan, kunnes kohautti olkapäitään.
"No, tämä nyt oli arvattavissa eilisen jälkeen" tyttö totesi, tuoden näin esille päivänselvän tosiasian "Joten ehkä parempi että lepäät"
Edna kiitti onneaan siitä ettei hän ollut vilustunut. Tytöllä oli kyllä yllättävän hyvä immuunijärjestelmä, mutta ennemmin tai myöhemmin hänkin sairastui tautiin jos toiseenkin. Tosin hän juuri oli potenut flunssaa kuukausi taaksenpäin, joten Edna ei uskonut saavansa tuota tautia vähään aikaan.

ViestiLähetetty: 14 Helmi 2010, 11:58
Kirjoittaja suskari
Kalmankoira, Luca

Se kyllä olisi Ednan pahin virhe jos tuo kävisi väittämään hänelle vastaan, jos aavekoira olisi pahalla päällä. Kuten moni jo tiesi Kalma oli ärtyneenä ja vihaisena varsin arvaamaton, sekä väkivaltainen ja kävikin normaalia helpommin kiinni. Mutta toivottavasti sitä päivää ei tulisi kun Edna joutuisi Kalmaan ärtyneenä törmäämään, siintä ei tulisi kaunista.
Kalma hymähti pienesti Ednan toteamuksille, joista kumpikin oli ihan paikkaansa pitäviä. Ja miksi Edna olisi sairastunut? Kalman tämän hetkinen sairastelu ei ollut virus- tai bakteeri peräistä joten ei tyttönen voinut mitenkään saada mitään tautia... ellei sitten iteään onnistunut palelluttamaan viime yönä.

Kalma joi jälleen juomaansa, laskien sen sitten pöydälle katseen siirtyessä Ednaan ja aavekoira jäikin tuijottamaan tyttöä hetken aikaa, mutta ei sitten ikinä sanonut mitään. Katse siirtyi takan luokse, jossa Luca vaikutti heräävän venytellen jäseniään ja tepsutteli sitten kolmella jalallaan keittiön puolelle. Ilmeisesti juomaan tai jotakin, ruokaakin pitäisi karvaturrille tehdä. Osaisikohan Edna? Kalma vilkasi Ednan päälle ja nousi sitten ylös tuolistaan ottaen paperia hyllyltä ja sitten jonkin asteen kynän tapaisen. Kalma istahti takaisin omalle paikallensa ja kirjoitti sitten paperille mitä halusi kertoa Ednalle.
"Voisitko ruokkia Lucan? Vai osaatko? Ajattelin itse vielä mennä lepäämään." Kalma kirjoitti nuo kysymykset paperille ja ojensi sen sitten Ednalle, jääden odottamaan mitä tuo vastaisi.

ViestiLähetetty: 15 Helmi 2010, 21:07
Kirjoittaja Aksutar
Edna

Edna katseli sivusta kun Jack joi mukinsa tyhjäksi ja jäi sitten hetkeksi tuijottamaan Ednaa. Edna katsahti kysyvästi mieheen, mutta ei sanonut mitään. Istui vain nätisti ja tuijotti takaisin. Jack sitten nosti ahteriaan ja kävi hakemassa kynän ja paperin, kirjoittaen jotain pikaisesti. Sillä välin kun Jack kirjoitteli paperille, Edna seuraili katseellaan Lucan perään joka löntysteli keittiöön päin. Koira taisi olla nälkäinen...
Tytön arvaus osui oikeaan, hänen lukiessa Jackin kirjoituksen. Edna sai kyllä tavata lauseet mielessään hitaasti, ennen kuin oli lukenut koko paperin loppuun. Hän ei ollut lukutoukka, eikä todellakaan ollut opiskellut lukemista lähes yhtään. Äitinsä kuitenkin oli opettanut Ednan lukemaan ja kirjoittamaan jotenkuten. Edna oli kuitenkin - loppujen lopuksi - keskiluokka perheestä, joille opiskelu ei ollut itsestään selvyys näinä päivinä.

"Toki minä voin Lucan ruokkia. Mene sinä vain lepäämään" Edna totesi noustessaan ylös, tapautti Jackia muutaman kerran olkapäähän ja käveli sitten Lucan perään keittiöön. Keittiössä Edna sitten ruokki kolmijalkaisen ystävänsä ja päätti sitten vähän siivoilla.

Päivät kuluivat ja Edna alkoi jo tottumaan yöelämään ja tähän nurinkuriseen Arkeen. Tyttö hoiteli kotitöitä parhaansa mukaan ja auttoi Jackia parantumaan, kerta tuo kipeänä oli. Edna yritti parhaansa mukaan välttää kohtaamisia Ricon kanssa ja antaa tuon rauhassa totutella ajatukseen isänsä uudesta heilasta, sen pahemmin mitään ylimääräistä puhumatta tuon kanssa.
Viidentenä iltana Edna oli jo täysin toipunut viime aikojen koulutuksista ja tapahtumista. Tyttö kuitenkin lojui sängyn pohjalla puoli unessa, pyöritellen asioita mielessään. Hän ei vielä jaksanut nousta ylös, eikä tässä mikään kiirekkään ollut. Ainakaan Ednan mielestä.

ViestiLähetetty: 15 Helmi 2010, 22:04
Kirjoittaja suskari
Kalmankoira

Kalma oli opetellut lukemaan ja kirjoittamaan muutaman hassun ystävänsä avustuksella jo kauan aikaa sitten, joten mokoma taito sujui nykyään ihan hyvin. Ja osaisi Kalma muutakin, kuten hieman perusmatikkaa ja eri kieliä omansa lisäksi, mutta ei viitsinyt käydä esittelemään taitojaan kenellekkään kun ei halunnut töihin minnekkään. Ei ainkaan täällä. Muutehan Kalma olisi voinnut saada opiskelunsa kautta vaikka työn vaikkapa tulkkaajana.. paitsi kukaan tuskin huolisi häntä arvaamattomuutensa takia.
Kalma hymähti pienesti Ednan olantaputukselle ja siirtyi sitten itse makkarin puolelle takaisin nukkumaan, kunhan oli ensin viennyt mukinsa keittiön tiskipöydälle, ja sitten nukkumaan. Eikä mennyt kauaakaan kun Kalma oli jo täydessä unessa, mitä nyt heräsi ajoittain siihen kun nenä oli tukkeessa tai yskän puuska yllätti.

Sitten seuraavana päivänä nousikin se ah, niin ihana kuume ja teki Kalmasta usemmakasi päiväksi sänkypotilaan suurimmaksi osaksi. Mitä nyt Kalma kävi välillä kuumeen laskiessa muutaman minuutin happi hyppelyllä ja palasi nukkumaan tai muuten vain lepäämän, tai mitä nyt kuumeisena pystyisikään tekemään.
Rico taas hoiti suurimmaksi osaksi Lucan ja Edna kotityöt, eikä poika muutenkaan paljoa Ednan kanssa sosiaallista aikaa viettänyt sen enempää mitä pakko oli. Kalma oli kyllä toivonut mielessään että Rico olisi edes hieman voinnut yrittää sietää Ednaa. Noh, onneksi tuo sai aavekoiralta huomiota jos suinkin halusi ja jos Kalma sitä jaksoi antaa näin sairaana.

Sitten lopulta viidentenä päivänä kuume oli laskenut yön (päivän) aikana ja Kalma tunsi olonsa paljon paremmaksi, vaikka nyt hieman nuhruinen olikin, muttei sentään pahasti. Pientä niiskuttelua vain, ei sen pahempaa.
Edna makasi sängyllä ja Kalma siinä vieressä puolipukeisssaan kyljellään, joka myös oli lähtenyt parantumaan hyvin, ei enää ollut kipeä hieman sinertävä vain. Kalma hiplasi Ednan hiuksia uneliaan näköisesti hymyillen pienesti lähinnä itsekseen. Voi kyllä Kalma oli jo niellyt Ednan sänkykaverinaan, tosin sitä Kalma ei suostunut hyväksymään jos tuo ilman lupaan meni hiplailemaan. Ainoastaan hiuksista silittelyn Kalma sieti, muualle ei saannut koskea.
"Menemmekö tänään tapaamaan isääsi?" Kalma kysyi Ednalta.. hän vain halusi tasta tilejä hieman, mutta toivottavasti ilman nyrkkejä.
"Olen kyllä jo kunnossa." Niin ja lehmät lentävät, mutta eihän sitä kuumetta enää ollut, joten Kalma laski itsensä varsin terveeksi jo.

ViestiLähetetty: 16 Helmi 2010, 14:25
Kirjoittaja Aksutar
Edna

Edna vilkaisi puoliunisena Jackia tuon sukiessa hänen hiuksiaan. Pieni hymy nousi tytön kasvoille, tosin se hymy hävisi Jackin seuraavan kysymyksen myötä. Edna oli ihan unohtanut että heidän oli tarkoitus mennä tapaamaan hänen isäänsä jossain vaiheessa. Nyt Jack kuitenkin toi sen asian taas esille ja sai Ednan miettimään asiaa tarkemmin.
"Kai me voisimme.. jos kerta olet jo terve" Edna totesi hetken mietittyään ja nousi istumaan, venytellen samalla selkäänsä "Tosin se on eri asia löydämmekö häntä.."
Edes Edna ei aina tiennyt missä hänen isänsä hiippaili. Suurimmalla todennäköisyydellä tuo oli kapakassa, mutta Edna ei olisi halunnut ottaa riskiä ja taluttaa Jackia sinne. Ties kuinka monta kännistä siviilissä olevaa sotilasta sieltäkin löytyi ja jos Jack nokkansa sinne tunkisi, niin luvassa oli takuuvarma kapakka tappelu.

Edna nousi lopulta ylös sängystä ja heitti vaatteet niskaansa, setvien sitten hiuksiaan. Toisinaan Edna toivoi omistavansa lyhyemmät hiukset. Olisi paljon helpompaa. Mutta ei Edna viitsinyt hiuksiaan leikatakkaan, sillä hänen äitinsä olisi saanut siitä armottoman kohtauksen.

ViestiLähetetty: 16 Helmi 2010, 15:21
Kirjoittaja suskari
Kalmankoira

"Näytänkö muka sairaalta?" Kalma kysyi Ednalta kuin olisi pahastikkin loukkaantunut tuon sanoista. Voi ei sunkaan, lekkiä vain, vain pientä viatonta leikkiä. Edna nousi istumaan ja Kalma joutui luopumaan tuon hiusten näpräämisestä, vaikka se olikin kivaa.
"Ei se haittaa vaikkemme löytäisi, kyllä se ukko joskus vastaan tulee." Siintä Kalma oli ihan varma, että Alf tulisi joskus vastaan. Se minkälainen se kohtaaminen sitten olisi jäisi vain yläkerran omaan tietoon, mutta Kalma saattoi veikata jo ettei mikään kamalan mukava.. suun soittoa ainakin olisi luvassa.
Ja kapakkaan sisään Kalmaa ei enää saisi kirveenkään kanssa, sen viime käynnin jälkeen kun puoli kapakkaa oli vähällä käydä päälle, josta Kalma heitettiinkin pihalle niska pers otteella ihan kirjaimellisesti. Ei ollut kiva ei, mutta onneksi paikallinen omistaja sentään vielä suostui myymään Kalmalle raakaa viinaa. Sitten pitäisi vain kuumalla vedellä putsata haavat tai polttaa kiinni. Eikä se paljoa houkutellut kun jäisi rumia arpia.

Edna nousi ylös sängyltä ja Kalma nousi itsekkin istumaan, venytellen siinä varsin rattoisasti ja jopa haukotteli. Olihan tässä maattu kohta viikko sängyssä..
Kalma heitti peiton syrjään ja meni vaatekaapilleen, ottaen siltä mithirl T-paitansa, minkä varasti törkeästi siltä haltialta omaan käyttöönsä, toiset mustat housut ja pitkä hihaisen paidan. Kalma heitti vaateet niskaansa varsin nopeasti siirtyen sitten petaamaan peitiä. Voi ei Kalma sentään laiskaksi aikoisi vaikka nainen olikin taloutta hoitamassa.
Pedin petaamisessa ei sitten mennyt minuuttia pidempää ja Kalma kipitteli olohuoneen puolelle, kääntyen Ednaa päin.
"Onko sinulla mitään? Voisimme lähteä vaikka samantien." Nojoo, Kalmlla oli vähän nälkä, mutta kyllä sen kestäisi, tämä asia oli paaaljon tärkeämpi.

ViestiLähetetty: 16 Helmi 2010, 21:24
Kirjoittaja Aksutar
Edna

"Määrittele sana sairas" Edna vastasi Jackin kysymykseen virnistäen. Sairaan määritelmä oli aikalailla suhteellista, mutta Ei Jack enää pedin orjalta näyttänyt. Pirteä tuo ainakin oli, mikä kieli siitä että kuume ainakin oli tiessään.
Jack jaksoi uskoa että Alf tupsahtaisi nurkan takaa vaikka he eivät etsisikään. Edna tiesi että tuo oli osin totta, mutta mikäli Alf halusi pysyä piilossa, hän myös pysyi. Harva edes tiesi kaikkia puolihaltian piilopaikkoja. No, Jack nousi ylös ja puki päälleen siinä missä Ednakin, kysellen pian josko he lähtisivätkin samantien Ednan isukkia metsästämään. Tyttö mietti taas hetken itsekseen, kunnes kohautti olkapäitään.
"Ei minulla mitään maailmaa kaatavaa ole, joten mennään vain. Koska on alkuilta, lienee parasta tarkistaa majatalo ensin. Siellä hän todennäköisemmin on.. ellei ole jo kapakkaan ehtinyt. Jollei siellä ole, niin sitten joko linnan talleilla tai katupartiossa" Edna selitti ja luetteli muutaman paikan missä hänen isänsä saattoi olla tähän aikaan.

"Joten mennään sitten" Edna totesi hymyillen ja heitti samantien takkinsa niskaan ja puki päälleen ulkovaateensakkin, ollen sitten valmis matkaan. Hänellä ei pahemmin ollut näin "aamusta" nälkä, sillä Edna ei vielä ollut kunnolla tottunut tähän päivä rytmiin ja söikin aina miten sattui pitkin päivää.

ViestiLähetetty: 16 Helmi 2010, 22:09
Kirjoittaja suskari