Sivu 2/2

ViestiLähetetty: 26 Elo 2010, 13:07
Kirjoittaja Melia
Toinen vaikutti tällä hetkellä hyvinkin kiinnostuneelta kuulemaan lisääkin, ja eipä mikään estänyt. Kyllähän Neneth kertoi ihan mielellään, muutenkin toinen taisi olla tekemisissä haltioiden kanssa. Poika oli maininnut haltiakielisistä teksteistä ja ei ihmiset niihin pääsisi noin vaan käsiksi olematta hyvissä väleissä haltioiden kanssa. Ja siten tuskin mikään uhka, ihmisten kansa taas oli hiukan arveluttavampi... Vaikkakin kyllä kyllä ihmiset suhtautuivat luonnonhenkiin paremmin kuin moniin muihin olentoihin.
"On, toki. Luonnossa henkiä voi olla loppupeleissä ihan missä vaan, vaikkapa juuri kallioilla." Neneth sanoi ja niinhän se olikin, millä vaan maan ja luonnonmuodolla saattoi olla henki.

Seuraavan kysymyksen kohdalla nainen mietti hetken millä tavalla voisi helpoimmin paikan ja nymfin välistä sidosta kuvata. Kaikilla nyt saattoi olla omia erojaan miten sidos vaikuttaa. "Hmm no en niinkään ole sidoksissa koko jokeen, vaan yhteen tiettyyn paikkaan joessa. Falma, yksi koski on se minne minulla on sidos. Eikä se sidos estä pitkää poissaoloa, on sitä itse kukin ehtinyt kierrellä eläessään ja olla pitkiä aikoja pois kotiseuduiltaan." Tietyssä suhteessa kyllä voisi sanoa ,että sidos on ja pysyy niin hyvässä kuin pahassa...

"Itse en kyllä pyri vaikuttamaan siihen mitenkään tai saada virtausta muuttumaan, enempikin kyse on huolehtimisesta. Niin kauan kuin kyseinen paikka pysyy hyvässä voinnissa, on minunkin hyvä olla. Enempikin virtauksella on vaikutusta minuun, lumien sulettua virtaus lisääntyy.. ja sillä on vaikutuksia vaikutuksia hiusteni kasvuun ja väriin." Kasvu oli nyt jo hidastumassa samallaiseen vauhtiin kuin mitä oli esimerkiksi ihmisillä ja jonkun ajan kuluttua sinivihreys olisi poissa. Tilalle tuli vaaleat hiukset, mikä meinasi satamiin paluuta. Työskentely ei ollut yhtään huono asia.
"Ja jos kyseinen osa jokea kuivuisi täysin.. Veisi se myös minunkin hengen." Neneth paljasti toiselle, ja tuo nyt oli kaikista suurin side. Toki pystyi tulemaan muutenkin tapetuksi, mutta jos koski katoaisi niin katoaisi itsekin oli missä vaan.

"No hankala sitä on tietää etukäteen, ties mitä aika tuo tullessaan mukanansa. Minullekin vei hyvän aikaa ennen kuin kykenin muuttumaan fyysiseen muotooni." Nainen sanoi ajattelematta ollenkaan sitä ettei ollut maininnut vielä yhtikäs mitään kyvystään sulautua veteen. Sellaisessa muodossa olikin kasvanut alkuaikansa.

Nyökähti ja hymyili pojan kertoessa Kijasta. Ei mikään yllätys ,kuka nyt tohtisikaan jättää nuorta vedenhenkeä pois silmistään. Tulisi kestämään vielä hyvän aikaa ennen kuin Kija olisi aikuisessa iässä, neiti kasvaisi kyllä.

ViestiLähetetty: 27 Elo 2010, 13:24
Kirjoittaja Dogster
Splinter ja Kija

Kyllä, Splinter oli erittäin hyvissä tekemisissä haltioiden kanssa, olipa asunut jopa noiden linnassakin viime vuoden... Ei niin että poika osasi siitä ylpeä olla, mutta siellä sattui olemaan laaja kirjasto, ja siellä miltein kaikki kirjat olivat haltiaa, yleiskieltä löytyi vain jos osasi etsiä oikeista kohdista ja oikealla tekijällä... plus piti pyytää keijujen apua siinäkin hommassa. Onnekseen Splinter tuli keijujen kanssa erittäin hyvin toimeen.

Neneth selitti tarkemmin mistä oli kyse hänen puhuessaan sidoksesta.
"...Eli se on kuin koti...", poika totesi sitten hiljaa. Jos kotona ei mennyt hyvin, se välittyi kehoon ja mieleen, jos taas hyvin, se näkyi yleensä uloskinpäin. Ja kodin tuhoutuminen sai omankin mielen miltein kuolleeksi... Splinter tiesi tämän kyllä tarpeeksi hyvin. Kokemusta sen verta...
"Siitä kannattaa siis pitää huolta.", poika hymyili sitten melko varmasti.

Puhe siirtyi muodonmuutoksiin. "Fyysiseen? Onko oikea muotosi sitten jotain aineetonta? Tai hetko, sinähän olet veden henki.... eli onko oikea muotosi siis nestettä?", Splinter yritti päätellä toisen sanomisista jotakin. Kijan pituudesta ei tulisi tarkkaa tietoa koskaan, muuta kuin että tuo pistäisi kampoihin vesimuodossansa pienikokoisille lohikäärmeillekkin kun kyse oli pituudesta. Neiti todellakin kasvaisi! Kija uiskenteli taas lähemmäs, ja nousi vedestä, painaen leukansa Splinterin olkapäälle. Ilme oli taas varsin suloinen, tuon häntä heilahti pari kertaa.
"Splinterkin osaa vaihtaa muota!", tuo ilmoitti tapansa mukaan iloisesti.

[[Kylläpä taas meni aikaa >.< ]]

ViestiLähetetty: 29 Elo 2010, 20:33
Kirjoittaja Melia
Neneth

Nainen muisti vähän omista ihan varhaisista elonsa vaiheista, se aika oli kuin jotain unta. Ja lopulta tietoisuus sitten lisääntyi, kuin olisi herännyt johonkin uuteen kummalliseen.
"Yhtäkkisesti en kyllä voi muuttua miksikään vesilammikoksi, mutta muuten kyllä voin veteen sulautua." Neneth totesi toisen puhuessa 'todellisesta muodosta'. Se mikä naisen todellinen muoto oli riippui aikalailla näkökulmasta, mutta jos ei muuta niin kyse oli ainakin ensimmäisestä muodosta.

Neneth hymyili Kijan tullessa vedestä, pikku neiti oli hyvin suloinen ja näkisi hänet mieluusti useammin jos mahdollista. Kijan puhuessa pojan kyvystä muuttua muuksi pieni uteliaisuus heräsi, miksiköhän hän sitten kykeni muuttumaan?
"Vai niin, saakos sitä vapaasti udella että millaiseen muotoon?" Neneth kysyi kiinnostuneena. Paljon oli ehtinyt olla puhetta siitä mitä itse oli, mutta tuosta kaksikosta ei ollut kuullut vielä paljoakaan.

//Tyngäksi jäi, oikein kiva tyhjän pään hetki ^^' muutenkin pari viimeistä päivää ollut sellaista ettei oikein ole koneelle ehtinyt//

ViestiLähetetty: 29 Elo 2010, 21:02
Kirjoittaja Dogster
Splinter ja Kija

Splinter kuunteli vielä Nenethin sanat, ja nyökkäili. Splinterin "tosimuoto" oli se mihin hän oli syntynyt. Kijan tosimuodosta ollut tietoa, kai se oli tuo, joksi Kija muuttui aina kun kastui, huolimatta siitä oliko tuo maa- tai ihmismuodossa...

"O-osaan.... Minä osaan muuttua kotkaksi jos haluan, tosin vain pariksi tunniksi kerrallaan. Se on kuitenkin vain loitsupohjainen muodonmuutos, pidän siitä olomuodosta, mutta se ei ole omani...", poika sanoi samalla, kun katsoi Nenethiä. Ajatus tosin lentämisestä sai pojan mielen aina villiksi, tuo tahtoi tuntea tuulen suhisevan siipien alla! Kija nosti päätään, ja heilutti vahvaa häntäänsä hiukan.
"Kisa! Otetaan kisa! Splinter lentää ja Kija ui!", vesihenki huudahti, laskien alaruumiinsa alas, ja häntä heiluen... Kija muistutti joskus liiankin paljon leikkisää koiranpentua. "No hyvä on! Yksi kierros järven ympäri, ja ööh...", Splinter katseli rantaa hiukan, ja kipitti sitten sille kivelle jossa oli äsken istunut.
"Tämä on sitten lähtö- ja tulopaikka! Eikö oiota, jooko?", Splinter iski silmää pienelle vesihengelle, joka juoksi veteen myös, pitäen pään pinnalla, ja ollen kiven kohdilla.
"Neneth, voisitko toimia tuomarina?", velho kysyi, pieni iloinen pilke silmissänsä.

ViestiLähetetty: 31 Elo 2010, 19:17
Kirjoittaja Melia
Neneth

Vaikka kyse olikin loitsupohjaisesta muodonmuutoksesta, niin muutos se siltikin oli. Entä sitten, vaikka kyse ei ollutkaan 'omasta' muodosta. Ei sitä kenen tahansa kyvyt kuitenkaan siihen riitä, ei Neneth itse voinut miksikään tuollaiseksi muuntua. Tosin ei naisella ollut tarvetta muuttuakaan miksikään muuksi.

Ja pian Kija oikein innostui, se voisikin olla ihan huvittavaa seurattavaa. Vedessä ja ilmassa, kumpi olisi nopeampi liikkeissään. Itse voisi ottaa pienen erän järven ympäri uimisessa vedenhengen kanssa, vaihteeksi sellainen olisi mahdollista. Ei voinut ottaa matsia kenen tahansa kanssa, koska se yleensä meni täysin epäreiluksi.

"Saattaisinhan minä toimiakin tuomarina." Neneth sanoi noustessaan seisaalle ja astellessaan erään kiven luo. Lopulta hyppäsi veteen päättäen myös muuntaa jälkensa tilalle taas pyrstön. Heti pyrstöä ei ollut mutta lähtöpaikan ja maalin luo uidessa se muuntui täyteen muotoonsa. "Miltä kuulostaisi, kolmannella pyrstön lyönnillä lähtö? Ensimmäinen takaisin voittaa." Neneth kysyi kaksikolta kelluessaan selällään vedessä.

ViestiLähetetty: 02 Loka 2010, 21:32
Kirjoittaja Dogster
Splinter ja Kija

Splinterillä oli kokemusta lentämisestä sen verran, hän vietti suurimman osan ajastaan kotkana, että hän osasi todellakin ratsastaa tuulilla. Kija taas oli kyllä nopea ja taidokas uimari, iästään huolimatta. Tästä tulisi tiukka kisa...

Splinter ja Kija nyökkäsivät molemmat kun tuo totesi, että kolmanella pyrstönlyönnillä mennään. Selvä peli, molemmat odottivat merkkiä, ja heti kun se tuli, Splinter loikkasi kiveltä suoraan eteenpäin, muuttaen muotonsa suunnilleen samaan aikaan kun Kija alkoi kiihdyttämään vauhtiansa melko nopeaksi. Splinterin siivenkärki osui vedenpintaan, hänen muodonmuutos oli tullut aavistuksen verran myöhässä, joten Kija oli saanut etumatkaa, mutta pikku jäähengen perillinen ei aikonut noin vain luovuttaa ja jäädä kakkoseksi! Kotka iski vauhtia siivillänsä niin että vesikin kareili, Kijan uidessa veden alla niin nopeasti että kilpauimaritkin olisivat muuttuneet vihreäksi kateudesta. Splinterin lentotaito oli suunnilleen yhtä taidokasta, poika oli harjoitellut tämän muodon hallintaan jo hyvän aikaa, alkaen vihdoin ja viimein käyttämään kynsiänsäkkin. Kierros alkoi olla lopuillaan, oli mahdotonta sanoa kumpi oli johdolla sillä kumpikin otti toisen aina kiinni, toinen ilmassa ja toinen vedessä. Lopulta, Splinterin ohitettua kivi, Kija loikkasi vedestä komealla kaarella, kymmenisen senttiä Splinteriä edellä. Kotka jarrutti, ja iski siivillänsä ilmaa allensa ettei tipahtaisi, ja leijui takaisin kivelle hiljalleen, muuttaen muodon takaisin.
"Hyvä on, Kija oli nopeampi!", poika nauroi, kädet lanteilla ja suu hymyssä. Hän oli hiukkasen väsähtänyt tästä kisasta, kädethän siinä meinasi ratketa....
"Vai mitä sanoo tuomari?", tuo vielä kysäisi, hymy huulillansa.

[[Gomene, meni taas kauan >.< Mut toivottavasti et vielä halua pelistä luopua? ]]

ViestiLähetetty: 10 Maalis 2011, 23:45
Kirjoittaja Dogster
[[Vetäisen poikani ulos täältä, kiitos kuitenkin seurasta ^^ ]]