Kuutamon hopeoima järvi

Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad, joka laskee järveen pohjoisesta ja etelästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

Kuutamon hopeoima järvi

ViestiKirjoittaja Ros » 11 Elo 2011, 07:48

((Aksu tänne))

Zie

Järven pinta loisti kuutamon valossa ja hopeoi luonnon kalpealla valollaan. Ainoa ääni, jonka pystyi kuulemaan yön hiljaisuudessa aaltojen vaiteliaan liplatuksen lisäksi oli linnun huuto jossain kaukaisuudessa. Järvi sensijaan oli äänetön.
Oli sanottu, että tämä järvi veti puoleensa taruolentoja, että ne uivat mieluusti sen viileissä, äkkisyvissä vesissä mutta nyt ei näkynyt yhtäkään. Kuten ei myöskään vedenhenkiä, joita oli myös huhuttu ilmestyvän tälle järvelle yöaikaan.

Zie oli.. pettynyt. Tietenkään taruolennot eivät olleet pääasia, miksi hän oli tullut tälle järvelle, enemmänkin janon tyydyttäminen mutta nyt kun hän kerta oli täällä... hän olisi voinut täydentää kokoelmaansa, jos olisi löytänyt jotain erittäin suloista.
Mustahaltia ei kyennyt haistamaan yhtäkään ylimääräistä olentoa lähistöllä. Tämä ei tietenkään tarkoittanut, etteikö sellaista olisi, Zie ei ollut mikään verikoira, joka pystyi haistamaan saaliinsa kilometrien päästä.

Pettymyksestään huolimatta pieni nainen istui alas.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 11 Elo 2011, 22:30

Pumpkin

Kuutamo yö loi kaunista, mutta aavemaista valoaan jo syksyyn valmistautuvaan metsään. Pumpkin oli päättänyt hankkiutua pois ihmisten kylän kujilta, voidakseen rauhoittua ja rentoutua omassa rauhassaan ja omassa olomuodossaan. Sutjakka lohikäärme pujottelikin vaivattomasti valtavien puiden lomassa, tutkiskellen ja nauttien metsän hiljaisuudesta. Keskikokoista asteen pienempi lohikäärme naaras ei pitänyt lentäessään mitään ääntä. Vain pieni tuulenvire seurasi tuota perässä, heiluttaen ja havisuttaen lehtiä.

Pian lisko saapui järvelle. Se ei nähnyt lähistöllä ristinsieluakaan, eikä oikeastaan välittänytkään varoa liikoja. Sen verran uhkarohkean naiivi tuo oli. Ennen kuin tuli esiin puiden varjosta, tuo muutti muotoaan ihmisilluusioonsa. Lopulta tuo käveli piilostaan järven reunalle, katselemaan tummaan veteen. Hetken katseltuaan Pumpkin päätti ottaa riskin ja lähti hyppelemään rannan tuntumassa olevia kiviä pitkin, testatakseen tasapainoa. Kaiken aikaa hän ei kiinnittänyt minkäänlaista huomiota ympäristöön, sillä ei vain yksinkertaisesti osannut olla varuillaan.

Hyppely päättyi tietysti huonosti. Lohikäärmeellä ei tunnetusti ollut hyvä tasapaino ja molskahtamiseen tarvittiin vain yksi hieman liukkaampi kivi. Kuului molskahdus ja ihmisilluusio vajosi veden tummaan syleilyyn...
Pumpkin ei osannut uida ihmisilluusiossaan. Vesi oli kuitenkin niin matalaa, että naaras yletti juuri ja juuri pohjaan ja pian tuon pää ponnahti ylös vedestä. Tumma hipiä pärski tiensä rantaan ja kapusi ylös ruohikolle, kakoen pienesti vettä ulos kurkustaan.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 17 Elo 2011, 18:11

Zie

Pikkuinen nainen kykeni pimeänäkönsä avulla näkemään lohikäärmeen jo kaukaa. Hän ei ollut aikaisemmin kohdannut sellaista mutta se oli kieltämättä kaunis. Lohikäärmeet eivät kuitenkaan olleet hänen kykynsä ulottuvissa, hänen hypnoottinen äänensä epäilemättä kuulosti noiden älykkäiden olentojen korvissa ainoastaan viehättävältä, muttei vaikuttaisi mitenkään mieltä hallitsevasti.
Tästä valitettavasta syystä johtuen Zie ei pystyisi koskaan kesyttämään sellaista vaikka saisikin sen vangittua. Se olisi kidnappaus, ei kesyttämistä eikä hänellä ollut kiinnostusta siepata ketään. Se oli liian hankalaa ja resursseja sekä aikaa vievää.

Mustahaltialla oli tuuria sillä lohikäärme laskeutui lähistölle. Hän käänsi katseensa välittömästi siihen suuntaan ja huomasi kauniin naisen astelevan esille metsästä.
Hänen sydämensä jätti lyönnin välistä, kuten kenellä tahansa nähdessään noin viehättävän olennon. Mustahaltia odotti hiljaa paikallaan ja antoi naisen kulkea hänen ohitseen.

Kesti hetken, ennen kuin mustahaltia osasi laskea yhteen äskesen lohikäärmeen lennon ja tyhjyydestä ihmestyneen naisen, jota hän ei ollut kyennyt kuulemaan ennen kuin hän oli jo aivan lähellä.
"Öisillä uinneilla on tapana riisua vaatteensa", hopeahiuksinen totesi istumapaikaltaan, tarkkaillen edelleen lohikäärmettä. Hän olisi ilahtunut siitä, jos nainen olisi heittänyt vaatteensa pois mutta sellaista tuuria hänen kohdalleen tuskin sattuisi.
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 18 Elo 2011, 22:41

Pumpkin

Naaras hätkähti pienesti kuullessaan äänen lähistöltä, joka huomautti vaatteiden riisumisesta ennen pulahtamista. Tummahipiä vilkaisi ympärilleen ja huomasi lähistöllä istuvan humanoidin. Tuo ei selvästikkään ollut ihminen, päätellen eksoottisesta ulkonäöstä. Hetken suklaapintainen nainen tuijotti toista hiljaa, kunnes tuhahti muka loukkaantuneesti.
"Voi kun osaisinkin uida!" Pumpkin pamautti noustessaan ylös, katsellen läpimärkiä vaatteitaan.
Harmi ettei hänellä vaihtovaatteita ollut. Mutta toisaalta, mihin lohikäärme vaatteita tarvitsi. Ne olivat vain osa illuusiota, jottei hän herättäisi turhaa huomiota ihmisten keskellä liikkuessaan. Ilkosillaan juoksenteleva nainen olisi harvinaisen huomiota herättävä näky.

"Joten ei olisi mitään järkeä ottaa vaatteitakaan pois. Ehkä pitäisi joskus opetella uimaan, mutta mikäs kiire tässä on... vaikka juuri tuli todistettua, että moista taitoa saattaisi tarvita yllättävissä tilanteissa" Lohikäärme jatkoi, tuhahtaen samalla omalle typeryydelleen.
"Mutta sinullakin lienee joku syy olla täällä? Tulinko pilaamaan rauhallisen maiseman?" Pumpkin kysyi, samalla kun nosti katseensa takaisin tähän eksoottisen näköiseen naiseen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 28 Elo 2011, 08:27

Zie

Zie katseli naista, joka oletettavasti oli äskeisen lohikäärmeen illuusio, kiinnostuneena. Jossain tapauksissa vesi osoittatui siunaukseksi. Se liimasi vaatteet kiinni ihoon ja toi kehon muodot esille. Hänellä ei ollut mitään sitä vastaan, että joku päätti käydä uimassa vaatteet päällä - vielä mieluisempaa olisi kuitenkin ollut, jos nainen olisi käynyt ilman niitä. Välillä hän ajatteli kuin testosteronin täyttämä teinipoika.
Hän mielessään ei käynytkään minkäänlaisen sarkastisen kommentin lausuminen. Jos kyseessä olisi ollut mies, silloin tilanne olisi ollut toinen.

Drow ei loukkaantunut toisen toteamuksesta maiseman pilaamisesta vaan nousi verkkaisesti ylös. Hän kumarsi sievän naisen edessä.
"Minun maisemani parani juuri", hän totesi hurmaavaan sävyyn. "Joten olen mieluusti pilaamassa maisemaa."
Hänen ei olisi tarvinnut nousta ylös nähdäkseen naisen kauneutta paremmin. Istuskelu kaunottaren seistessä ei kuitenkaan ollut tuntunut oikealta.
"Olen Zie."
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Syys 2011, 16:18

Pumpkin

Lohikäärme tarkkaili tummaihoista haltiaa tuon noustessa. Vastoin kaikkia olettamuksia, tuo kumarsi Pumpkinille ja totesi, että hänen maisemansa oli juuri parantunut. Jotkut olisivat ehkä käsittäneet tuon jonkinasteen flirttinä, mutta lohikäärme ei pystynyt moista käsittelemään tunnetasolla, eikä näin osannut edes punastua tai hämmentyä toisen lausahduksesta. Joten suklaatyttö tyytyi vain hymyilemään tuttuun tapaansa. Nainen esitteli itsensä Zieksi. Pumpkin näytti hetken aikaa miettivän tuon nimeä tarkemmin, kunnes tuli tulokseen ettei ollut kuullut noin erikosita nimeä ennen.
"Kutsuvat Pumpkiniksi" Lohikäärme totesi esitellen itsensä "Joten kutsu sinäkin vain".

Noiden sanojen jälkeen Pumkin istahti alas ja alkoi riisumaan housujansa. Märät vaatteet eivät tuntuneet mukavalta ihoa vasten, niiden liimautuessa kiinni kuin vastasyntyneet koiranpennut emoonsa. Alastomuushan ei ollut lohikäärmeelle ongelma, tuo piti ihmisilluusiossa vaatteita vain sen takia, ettei huomiota herättäisi kylällä. Nyt ei oltu kylällä, joten ei tuo nähnyt mitään syytä peitellä itseään märillä vaatteilla.
"Mikä tuo sinut järvelle tähän aikaan vuorokaudesta?" Loihkäärme kysyi riisuessaan nihkeitä housujansa jaloistansa "vai asutko kenties metsässä?"
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Ros » 11 Syys 2011, 18:52

Zie

Lohikäärme ei reagoinut hänen keveään flirttiinsä mitenkään, mutta se ei pientä naista haitannut. Hän sai kuulla kaunottaren nimen - Pumpkin! Noin kaunis nainen olisi ansainnut huomattavasti kauniimman nimen mutta tämä nimi menettelisi paremman puutteessa.
"Pumpkin", nainen totesi, maistellen tuota nimeä huulillaan. "Noin sievälle neidolle sopisi paremmin joku tyttömäisempi kutsumanimi."
Hän hymyili sanojensa päätteeksi valoittavinta hymyään. Hän ei halunnut olla liian hyökkävä vaikka pitikin naista erittäin viehättävänä. Lohikäärmeen tumma iho ja hopeiset hiukset toivat Zien mieleen hieman hänen kotiseurujensa naiset, tosin Pumpkin oli huomattavasti heitä kauniimpi!

Pitkään Zie ei kuitenkaan ehtinyt miettiä, sillä lohikäärme ryhtyi riisumaan housujaan. Herrasmiesnaisena mustahaltia ei pitänyt täysin soveliaana riisuutuvan naisen katselemista muttei voinut muuta, kuin tuijottaa näkyä lumoutuneena. Alastomuus ei ollut kenties lohikäärmeelle ongelma mutta Zien silmissä tuon riisuutuminen oli mieleistä katsottavaa.
Naisen kysymys sai hänet heräämään mietteistään.
"Asun metsässä", nainen totesi. "Minä mmmm... koulutan eläimiä."
Hän hymyili.
"Mikä tuo sinun kaltaisesi kaunottaren näille seuduille yöaikana?"
Ros
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 25 Syys 2011, 15:43

Pumpkin

Zie huomautti Pumpkinin tarvitsevan himena kauniimman nimen, kuin suurehkon hedelmän. Lohikäärme naurahti pienesti.
"Tosinimeni on Saga Anahita. Mutta se herättää ihmisissä liikaa epäilyjä" Lohikäärme tokaisi. Moinen eksoottinen nimi eksoottisen näköisellä naisella herätti kyllä kysymyksiä ja epäilyjä. Ei ehkä sen suhteen, että tuota lohikäärmeeksi luutaisi, mutta muuten. Pumpkin oli hyvä valenimi. Se oli pirteä ja mitätön, antaen orjamaisen kuvan tummaihoisesta naisesta. Siihen valkoiset olivat tyytyväisiä.
No, Zie kertoi myös asuvansa metsässä. Tummempi lisäsi myös kouluttavansa eläimiä. Lohikäärme ei voinut olla virnistämättä pienesti.
"Mihin tarkoitukseen? Myytkö lemmikeiksi?" Lohikäärme kysyi. Hänen mielestään eläimet olivat jo tarpeeksi koulutettuja jo syntyessään. Noita ei pitänyt vangita ja pakottaa humanoidien tahtoon, mutta toisista se oli täysin luonnollista. Eikä Pumpkin käynyt sitä kyseenalaistamaan, ei hän voinut käsittää ihmisten tai haltioiden ajatusmaailmaa sillä tasolla, millä olisi halunnut.

Zien imartelut menivät jälleen kuin kuuroille korville. Kyllä Pumpkin kuuli ja tajusi imartelun, mutta ei osannut saatika tiennyt miten siihen olisi pitänyt reagoida. Joten naaras tyytyi mutristamaan pienesti huuliaan ja kohautti olkiaan.
"Olen retkellä. Päiväsaikaan on vaikeampi liikkua huomaamatta. Lisäksi päivisin on paljon muuta tekemistä, kuin tulla uiskentelemaan järvelle" Pumpkin totesi, samalla kun puristeli housujaan kuivemmiksi.
"teen töitä ihmistenkylässä. Pitää sitä elantokin ansaita jotenkuten"

// 16.10 peli tauolle, yksärillä viestä jos jatketaan~ //
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt


Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron