((Aksu tänne))
Zie
Järven pinta loisti kuutamon valossa ja hopeoi luonnon kalpealla valollaan. Ainoa ääni, jonka pystyi kuulemaan yön hiljaisuudessa aaltojen vaiteliaan liplatuksen lisäksi oli linnun huuto jossain kaukaisuudessa. Järvi sensijaan oli äänetön.
Oli sanottu, että tämä järvi veti puoleensa taruolentoja, että ne uivat mieluusti sen viileissä, äkkisyvissä vesissä mutta nyt ei näkynyt yhtäkään. Kuten ei myöskään vedenhenkiä, joita oli myös huhuttu ilmestyvän tälle järvelle yöaikaan.
Zie oli.. pettynyt. Tietenkään taruolennot eivät olleet pääasia, miksi hän oli tullut tälle järvelle, enemmänkin janon tyydyttäminen mutta nyt kun hän kerta oli täällä... hän olisi voinut täydentää kokoelmaansa, jos olisi löytänyt jotain erittäin suloista.
Mustahaltia ei kyennyt haistamaan yhtäkään ylimääräistä olentoa lähistöllä. Tämä ei tietenkään tarkoittanut, etteikö sellaista olisi, Zie ei ollut mikään verikoira, joka pystyi haistamaan saaliinsa kilometrien päästä.
Pettymyksestään huolimatta pieni nainen istui alas.