Kirjoittaja Templer » 17 Heinä 2011, 17:10
Frederic
Fred säntäsi Sleipnrin luo, joka hengitti raskaasi, mutta nousi piakkoin ylös. Fred katsahti kohtaan, johon lisko oli hävinnyt.
"Jaksatko sinä vielä?" Fred kysyi hevoselta silittäen sen pehmeää karvaa, jossa oli hieman verta. Sleipnir näytti valmiilta ja se odotti innokkaana uutta takaa-ajoa. Se oli selävsit toipunut melkein täysin, olihan se hyvin vahva hevonen. Fred nousi sen selkään ja kannusti hevosen ripeään raviin, mutta hän jäisi ensin katsomaan kauempaa, minne lisko aikoi mennä. Hän tiesi, että oli nyt todella tyhmä ja ärsyttävä, koska olihan hän sentään luvannut. Fred ei yleensä rikkonut lupauksiaan, mutta tämä lupaus tuntui niin helpolta rikkoa ja poleka maanrakoon. Sleipnir olisi mieluusti kiihdyttänyt liskon perään, sillä sitä ei enää näkynyt. Fred pelkäsi, että lisko oli jäänyt jonnekkin väijymään tai katsoi nytkin hänen kulkuaan, mutta hän ei antanut pelkonsa ottaa hallintaa. Hän ei aliarvioisi nyt vastustaan, lisko oli suurempi vastus, mitä Fred oli kuvitellut. Silti se ei estäisi häntä koettamasta uudestaan. Vaikka hän saisikin liskon kiinni, hän ei pakolla tappaisi sitä. Olihan sekin päästänyt Sleipnirin vapaaksi. Silti Fred ei tinnyt varmaksi nyt oikein mitään. Hän hiljensi Sleipnirin tahdin käyntiin ja tarkkaili jälkiä liskon meno suunnasta.