Peilityyni

Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad, joka laskee järveen pohjoisesta ja etelästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

Peilityyni

ViestiKirjoittaja Lotus » 18 Huhti 2012, 21:56

Tarinan 1. osa ja tarinan 2. osa

Amber

Neito istuskeli järven rannalla olevalla pienellä kivellä jalat koukussa. Sää oli mitä loistavin: Järven pinta oli lähes peilityyni ja aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Järven pinta kimalteli hehkeästi auringossa, ja se jos mikä sai Amberin hyvälle tuulelle. Tyttö pyyhkäisi hiuksiaan pois naamaltaan ja katsoi peilikuvaansa järven pinnasta. Tämän jälkeen tyttö katsahti ylös olemattomia pilviä etsien. Ei ainuttakaan pilveä lähimaillakaan. Tyttö nousi seisomaan kivelle ja venytteli. Onneksi täydellinen päivä ei ollut edes vielä aluillaan. Kello taisi näyttää vasta jotakin yhtätoista. Amber hypähti alas kiveltä ja lähti kävelemään leveää polkua pitkin ympäri järven rantaa. Ilma oli kovin lämmin tyyneyden ja pilvettömyyden ansiosta. Amber asteli polkua pitkin paljain jaloin ja katsoi ympärilleen ruokaa etsien. Puihin oli alkanut ilmestyä silmuja, ja jotkin silmut olivatkin jo puhjenneet pieniksi lehdiksi. Tätä Amber keväässä rakasti: tulevaa vihreyttä, lintujen laulua ja raikasta ilmaa, jota Amber veti henkeen oikeen mielellään. Tyttö katsoi ympärillä olevaa maastoa ja bongasi useiden versojen työntyvän maasta. Neito aina pelkäsi tallovansa kasvavia kasveja, joten hänen oli liikuttava varovasti myös poluilla ainakin näin keväällä. Tyttö pysähtyi ja kääntyi lähemmäs veden rajaa. Hän hypähti suurelle kivelle ja kävi isumaan tälle. Kivellä mahtui jopa makaamaan, joten tyttö kävi selälleen ja sulki silmänsä. Täydellinen hiljaisuus vallitsi: ei edes lehtien kahinaa - no, ehkä ihan pientä, mutta siitä ei Amber piitannut, joten hän sukelsi omiin ajatuksiinsa ja haaveisiinsa. Amberilla oli paljon asioita ajateltavana, mutta ainakaan ajasta ei ollut puutetta, sitä kyllä riitti, varsinkin, kun ketään ei ollut häiritsemässä - ainakaan toistaiseksi.

//Lyhyt aloitus, mutta Nya Terrethin kanssa tänne, kiitos :][/i]
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 19 Huhti 2012, 10:01

Terreth

Oli kirkas ja tyynii sää. Se ärsytti miestä. Hän käveli huojuvasti varjoista varjoon, pitäen tarkasti merkillä sen ettei vahingosaakaan astuisi päivän paisteeseen. Häntä ahdisti kirkkaus se toi mieleen sen ettei hän ollut mikään. Hän oli täysi nolla. Puoliverinen katsoi taivaalle. Ei yhtäkään pilveä! Terreth ei käsityänyt. Miksei nyt voinut vaikka olla pilvinn sää. Ei tarvitsisi liikuskella täällä varjoissa. Punapää saapui järven reunalle. Hän seisoi varjossa hetken ja istuitui sitten. Mies katseli järven pintaa. Se ei värähtänytkään. Tuuli ei käynyt, eikä taivaalla näkynyt pilven pilveä. Miekkonen nojasi läheiseen puuhun ja tuhahti. Hänen ilmeessä ei näkynyt muuta kuin torjumista. Punapää katseli tyyntä järveä ja vilkaisi ympärilleen. Kukaan ei ainakaan täällä ollut. Tällä hetkellä. Oli hiljaista. Terrethistä se oli rauhoittavaa. Tuo hiljaisuus, joka rauhoitti hänen mieltään. Kuin tuo rauhallisuus puhaltaisi häneen aivan uuden puolen miehestä. Hänen silmänsä menivät hitaasti kiinni ja puoliverinen nukahti. Kukaan ei tulisi häiritsemään häntä. Niin mies luuli.

Järven rauhan rikkoi pieni ja hiljainen hengitys. Terreth kuuli sen hennon oma tekeleisen tuuöensa avulla. Mies tuumi että voisi nousta. Mutta tällä hetkellä hän tunsi itsensä todella laiskaksi eikä sen takia jaksanut nousta. Hän kuitenkin kuunteli tämän puuhia. Raoutti silmiään katsellen ympärilleen. Huomaten kaukana oranssi päisen naisen. Ei voi olla totta... Punapää tuumi ja mutristi suutaan. Amberhan se siellä liikuskeli. Mies nousi itsumaan suoraksi ja uneliaan näköinen hahmo mumisi jotakin itsekseen. Hän huokaisi eikä jaksanut edelleenkään nousta. Teki mitä teki.

//Täällä ollaan!
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 19 Huhti 2012, 17:20

Amber

Tyttö oli edelleen uppoutuneena omiin ajatuksiinsa. Pientäkään tuulenvirettä ei käynyt missään - ei kasvoilla, ei hiuksissa, ei missään. Sää oli hyvin nautinnollinen ja täydellinen kevätsääksi. Vaikka tyttö olikin puoliksi demoni, ei häntä aurinko koskaan haitannut. Se taisi olla ilmiselvä geenivika. Olihan tyttö kuitenkin vain puoliksi demoni, ei siis mitenkään täysverinen. Hänen isänsä oli demoni ja äiti oli ihminen. Amber ei tosin koskaan saanut tavata isäänsä hänen kuollessaan jo ennen tytön syntymää. Tyttö kääntyi selältään kyljelleen ja avasi silmänsä. Jokin oli rikkonut ihanan hiljaisuuden, mutta nainen ei tiennyt, mikä se oli. Amber nousi ensin istumaan ja sitten meni kyykkyyn valmiina ponnistamaan karkuun, jos vaikka kyseessä olisi astetta vaarallisempi eläin. Neidolla oli olo kuin jollain ihme olennolla, ehkä pirulta, joka kyykkisi jossain korkean rakennuksen kattokoristeissa yöllä. Amber yritti tähyillä liikkeitä lähistöltä. Ainoa mikä silmään osui, olivat jonkun punaiset hiukset, joten kyseessä oli vain ihminen tai haltia tai jokin. Nainen korottautui korkeammaksi ja näki tämän jälkeen selvät miehen kasvot - eivätkä ihan kehen tahansa miehen, vaan Terrethin. Mitä hän täällä teki? Tyttö kysyi mielessään ja kurtisti kulmaansa. Ainoa tapa, millä asian saisi selville oli tietenkin kysyminen. Amber hyppäsi alas kiveltä ja käveli istuvan Terrethin luokse, joka oli ilmeisesti bongannut Amberin jo aikoja sitten. ''Mitäs sinä täällä istuskelet?'' Tyttö kysyi ja puri huultaan.
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 19 Huhti 2012, 19:30

Terreth

Mies tuijotti hiljalleen nasita. Höän huomasi että hän oli huomannut hänet. Voi hitto... Terreth mietti ja läimäisi kätensä kasvoilleen. Hän ei jaksanut. Ei sitten millään. Miksi heidän piti aina tavata? Miksi heidän piti aina kohdata? Mies ei käsittänyt sitä. hän ei jaksanut edes arvuutella. Kohtalo halusi kiusata häntä. Amber tuli lähemmäs ja puoliverinen tunsi olonsa vain ahdistuneemmaksi. Ei perkele! Puoliverinen ajatteli ja huokaisi sitten vain. Nainen lähesty häntä. Kysymys tulikin aika nopeasti. "Hah! Sen kun itsekkin tietäisin. Kohtalo haluaan kiusata minua vain! Olen muutenkin ajatellut miksi me tapaamme kokoajan. Eikä se tarkoita sitä että minä katselisin sinua tai seuraisin sinua. Sen minä teen selväksi. äläkä tee tästä numeroa!" Terreth sanoi ärtyneenä. Mies katsoi naisen oranseja hiuksi, jotka liikkuivat hiljaa hänen tekemässä tuulessaan. Voi kuinka kauniilta Amber näyttikään juuri sillä hetkellä. Mitä hittoa hän ajatteli?
Puoliverinen perääntyi, hieman taaemmas varjoon, kuin peläten että palaisi poroski kuin vampyyri. Miksi hän oli tuollaisia ajatellut. Ettäkö Amber olisi kaunis? Noh kyllähän nainen oli naisena kaunis, mutta hän ei edes käsittänyt omia ajatuksiaan. "Mitä sinä teet vuorostasi täällä?" Punapää kysyi, kääntäen omat ajatuksensa muualle ja saaden itsensä ajattelemaan muitain asioita. Mutta hänen silmänsä kyllä vilkuilivat naisen kauneutta. JOka tietenkin häiritsi miestä pahasti. hän ei ymmärtänyt mikä hänellä oli.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 19 Huhti 2012, 20:11

Amber

Tyttö katsoi muualle ja ajatteli aiheeseen liittyviä asioita vastausta odotellessa. Miten ihmeessä aina onnistumme törmäämään toisiimme? Miksi juuri Terreth? Onko tämä vain kohtalon ivaa? Amber ajatteli pähkäilevä ilme kasvoillaan, kunnes Terreth laukoi vastauksen: ''Hah!'' Hän ei kuulemma itsekään tiennyt, että miksi aina Amber sattui tulemaan vastaan. Poika teki myös selväksi, ettei hän seuraisi tai vakoilisi Amberia, mutta tytön oli vähän hankala uskoa tätä. Naista hieman ärsytti Terrethin suorapuheisuus. ''Joo joo..'' Tyttö sanoi ja tuhahti. ''Toisaalta, voihan tämä olla ihan vain kohtalon pilkkaa'', tyttö lisäsi ja katsoi puoliveristä suoraan silmiin. Varjo Terrethin yllä oli vetäytynyt sen verran taemmas, että nyt auringon valo osui lähes suoraan tämän silmiin. Se sai pojan näyttämään jotenkin salaperäiseltä ja söpöltä. Söpöltä!? Amber toisti mielessään ja puristi silmänsä yhteen. Terrethin toinen silmä suorastaan loisti valossa, kun taas toisessa silmässä, joka oli varjoon jäänyt, näkyi pieni pilke. Nämä kauniit silmät lumosivat Amberin hetkeksi, mutta poika päätti vetäytyä syvemmälle varjoon. Hän kysyi, mitä Amber täällä teki, mutta tyttö ei itsessään tiennyt, että kuuluiko asia hänelle. ''Ihailen säätä ja ajattelin käydä uimassakin'', hän sanoi suoraan ilman minkäänlaisia valheita. ''Mitäs herra itse täällä tekee?'' tyttö kysyi ja säväytti kasvoilleen pehmeän hymyn.
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 20 Huhti 2012, 11:05

Terreth

Mies hymähti vain, mutta ääni ei ollut torjuva. "Sitä samaa... En tosin ole tullut uimaan." Puoliverinen naurahti. Hän katsoi edelleen Amberia. "Olet suloinen kun hymyilet..." Punapää sanoi hyvin hiljaa, kuin omissa ajatuksissaan. Tämän lauseen tajutessaan, mies punastui. "En minäsillä tavalla tarkoittanut!" Huudahti nolostuneena. Terreth käänsi katseensa pois. Puoliverinen huokaisi ja alkoi hivuttautua hieman kauemmaksi naisesta. Hänen kasvonsa eivät näkyneet kuin varjon varjostamana. "Minua ahdistaa olla auringossa. Kirkas valo saa minut voimaan pahoin..." Mies huokaisi ja mutisi sitten jotakin itsekseen. Terreth nielaisi ja tuli lähemmäs auringon ja varjon rajaa. Hänen katsewnsa vaeteli naisessa. Amber oli kaunis, kaun ja lumoava. Mutta mies ei oikein tajunnut miten suhtautua utseensä. Hän tiesi että keho tunnistaa tunteet enne päätä. Sitäkö se sitten oli? Ihastumista johonkin. Rakastumista? Siitä oli kauan jo kun Terreth oli rakastanut ketään tai ollut kiintynyt. Oliko tämä sitä? Hän ei käsittänyt. Hän katsoi taas Amberia. Tämä näytti vain entistä kauniimmalta ja lumosi miehen.
"Miksi...." Hän mutisi itsekseen. Terreth katsoi taas naisn kasvoja. Suoraan tämän silmiin. Lumoutuen taas tämän naisen kauneuteen. Hän meni lähemmäs toisen kasvoja, niin että heidän huulensa olisivat voineet koskettaa. Mutta vetäytyi todella nopeasti, enne kuin hän ehti tehdä mitään. "Anteeksi." Kuului vain ääni. Puoliverinen peitti kasvonsa toisella kädellään ja käänsi katseensa pois naiseta.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 20 Huhti 2012, 14:38

Amber

Tytön hymy hyytyi pieneksi hetkeksi, ja kasvoista tuli ilmeettömät. Tyttö katsoi miestä, joka puolestaan katsoi häntä. Se pieni hetki oli jostakin syystä piinaava, mutta lyhyen hiljaisuuden rikkoi Terrethin suusta tullut toteamus: ''Olet suloinen kun hymyilet...'' Amber tuhahti ja käänsi katseensa sitten pois miehestä. Ei hän miehelle vihainen ollut, vaan yritti piilottaa punastumisensa päätä kääntämällä. ''Eh..Kiitos?'' neito sanoi ja katsoi taas Terrethiin. Hän säväytti hymyn kasvoilleen uudemman kerran. Kukaan ei koskaan ollut kehunut Amberin hymyä tai ulkonäköä muutenkaan. Mies hivuttautui hieman kauemmas naisesta, ja Amber teki saman. Matka heidän välillään kasvoi hieman. Terreth ei kuulemma tykännyt olla auringossa kirkkaan valon takia, joka sai hänet huonovointiseksi. ''Minä sen sijaan rakastan valoa..'' Amber sanoi puoliveriselle ja veti hiuksiaan pois silmiltään. Ulkona ei edelleenkään tuullut, mutta silti neidon oranssit hiukset putoilivat silmille satunnaisin väliajoin. Mies astui taas vähän varjon ja auringon rajalle niin, että valo pääsi paistamaan vain toiseen silmään. Mikä näky! Mies näytti kovin söpöltä ollessaan puoliksi varjossa ja puoliksi auringossa. Amber katsoi miestä lievästi lumoutuneena. He katsoivat taas toisiaan. Hetki oli omalla tavallaan ihana, mutta omalla tavallaan taas piinaava. Terreth tuli aivan lähelle tytön kasvoja, mikä teki neidon hulluksi. Hänen olisi tehnyt mieli antaa pojalle pieni suudelma, mutta poika kääntyi ympäri anteeksi pyydellen. ''Ei tarvitse anteeksi pyydellä'', neito sanoi ja tarttui pojan ranteeseen.
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 20 Huhti 2012, 16:50

//Terreth ei ole poika. Hän on MIES! XD

Terreth

Mies ´tunsi kuinka nainen otti hänen ranteestaan kinni. Se kosketus tuntui lämpimältä aivan kuin se toisi turvaa ja puhaltaisi miehen jo kadonneen puolen tähän. Sen puolen joka rakasti, iloitsi ja nauroi. "Olet sitten kummallinen. Sanasi ja läsnä olosi tuovat turvallisuuden tunnetta minulle. Pidän hymystäsi, tunnen oloni lähelläsi rauhalliseksi. Mistäköhän se johtuu?" Terreth kysyi vieno hymy huulillaan hän katsoi Amberin kättä, joka oli tarttunut tämän ranteeseen. Puoliverinen katseli hiljaa ja rauhallisena kättä. Hän kohotti omaa, sekä Amberin kättä. Pieni kiusallinen virne kasvoillan hän suuteli hitaasti neidon kättä. "On ilo. Tuntea teidät." Hän hymyili mystisesti ja äkkiä tarttui toisen käteen ja veti naista lähelleen. Hän tattui toisella kädellään tämän selän takaa ja antoi kätensä vaeltaa toisen päätä vasten. Hän ei työntänyt päätä, mutta odotti tovin rauhassa.
Samalla hetkellä hän käänsi päättään Amberin päätä vkohti ja suuteli naista huulille, hyvin lempeästi ja silmät suljettuina. Vain sen pienen hetken, hän sai tuntea onnellisuuden ja rakkauden naista kohtaan. Sekalaiset tunteet mellastivat miehen sisällä. Hän tunsi naisen lämmön sekä hänen huulensa. Hetkessä hän oli taas erillään naisesta. "Olen hyvin pahoillani.." Terreth sanoi ja perääntyi taas.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 20 Huhti 2012, 17:09

//Poika se on :<

Amber

Miehen käsi tuntui kylmältä neidon käden ympärillä. Toivottavasti hänen tunteensa Amberia kohtaan eivät olleet yhtä kylmät, kuin hänen ihonsa. ''Terreth...'' Amber aloitti, mutta poika onnistui keskeyttämään sanomalla tätä kummalliseksi. Amberin mielestä oli hyvä asia, että mies tunsi turvallisuutta hänen lähellään. ''Se on ikuinen filosofinen kysymys..'' Neito hymyili pehmeästi ja katsoi Terrethiä suoraan silmiin. Terreth antoi pienen suudelman naisen kädelle ja sanoi, että on ilo tuntea hänet. Amber punastui uudemman kerran, ja Terreth veti tätä lähemmäksi. Nyt Terrethin iho tuntui paljon lämpimämmältä ja pehmeämmältä, mitä aluksi oli tuntunut. Nyt he kaksi seisoivat lähes kiinnikkäin toisissaan katsoen toinen toistaan. Neito tunsi, kun mies antoi kätensä vaeltaa naisen selkää pitkin aina tämän pään taakse. Amber meni yhä punaisemmaksi ja katsoi Terrethiä. Katsekontaktin rikkoi pehmeä suudelma tytön huulille, jonka aikana nainen oli sulkenut silmänsä. Se pieni hetki tuntui yllättävän hyvältä ja lämpöiseltä. Terreth ei ehkä ollutkaan sitä, mitä päältä päin näytti. Hetki oli lyhyt, ja mies vetäytyi pois naisen luota pahoitellen. Amber tarttui miestä kädestä ja halasi tätä sitten. Hän painoi päänsä pojan olkapäälle ja sanoi: ''Ei se mitään.''
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 20 Huhti 2012, 17:22

Terreth

Mies katsoi naista kun tämä sulki jo hänet syleilyynsä. Puoliveirnen ei kyllä valitettavasti ollut sitä tyyppiä, jota halittiin tai muta hellyyden osoitusta. Mutta ei punapää pyristellyt poiskaan. "Se oli päähän pisto, näytit niin kauniilta ja en minä tiedä..." Mies mutisi ja katsoi sitten naiseen. Toinen oli tosiaan todella kaunis ja lumoava. Miksi hän teki niin? Miksi hän tunsi näin. Nyt se tosiaan oli selvää. Terreth tiesi mitä kohtaan Amberia tunsi, sitä tosin oli hyvin vaikeaa pukea sanoiksi. Joten pelkkä punastuminen näytti miehen ihanan tilan. "Minä..." hän aloitti mutta lopetti sitten. Siirsi naisen käden pois olaltaan ja laski omat kkäsivartensa naisen siroille harteille. "Minä..." Hän yritti uudelleen, mutta se sana, jota hän yritti lausua oli melko vaikeaa tälläiseltä tyypiltä. Joka oli unohtanut jo ajat sitten rakkauden haaveet.

"Hitto! Minä rakastan sinua!" Mies lähes huusi turhautuneena itseensä. Hän punastui huutamisen seuraksena ja näytti masentuvan. "Anteeksi, ei ollut tarkoitus huutaa sinulle." Puoliverinen sopersi ja peitti kasvonsa. "Minä rakastan sinua. Ihan sama mitä ajattelet, olen typerys. En osaa rakastaa ketään, en osaa hymyillä, en osaa edes olla onnellinen!" Terreth mutisi ja näytti hyvin kiusaantuneelta. Miksi sen piti olla näin hankalaa. Puoliverinen katsoi Amberia, hän sulki naisen vastahakoisesti syleilyynsä ja supisi tämän korvaan: "En ole niitä romanttisia miehiä. Olen turhaantunut ja kiusaantunut nytkin, olen pahoillani kaikesta. Amber." Terreth sanoi naisen nimen ihanan sievästi ja hellästi. Erkani lopulta päästäen naisen syleilystään.

//Se on mies! MIES!
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 20 Huhti 2012, 17:36

Amber

Miehen olka tuntui lämpimältä. Se suudelma oli kuulemma pelkkä päähänpisto, mutta Amberin oli hiukan vaikeaa uskoa tätä. Olihan puoliverinen kehunut tämän hymyäkin, joten miksi se olisi pelkkä päähänpisto? ''Minä en nyt ihan usko..'' Amber sanoi ja irrouttautui Terrethistä. Mies puolestaan laski kätensä naisen siroille olkapäille ja yritti saada jonkinlaisia sanoja suustaan. Se ei kuitenkaan näyttänyt Terrethiltä oikein onnistuvan. Hän ei koskaan ennen tainnut olla tälläisessä tilanteessa, ainakaan naisen kanssa. Lähimmäisistä nainen ei kuitenkaan tiennyt. ''Niin?'' Amber kysyi odottavasti ja katsoi miehen punaisia silmiä. Hän hengitti syvään pari kertaa ja nielaisi sitten. Pian Terreth sai sanansa sanottua: ''Minä rakastan sinua''. Amber oli jostakin syystä iloinen kuullessaan tämän. ''Minäkin sinua.'' Neito sanoi miehelle, joka pyyteli anteeksi huutamistaan. Neidon mielestä se nyt ei ollut huutamista nähnytkään. Mies kertoi myös, ettei tämä osaisi rakastaa ketään, ei osaisi hymyillä tai edes olla onnellinen. Tämä pisti neidon hetken sanattomaksi. ''Kaikki aikanaan.'' Tyttö sanoi ja katsoi miestä, joka supisi jotain tämän korvaan. Ei kuulemma ollut niitä romanttisimpia miehiä. Se ei Amberia haitannut ollenkaan, mutta toisaalta suhteesta ei ehkä tulisi mitään, kun Terreth oli luonteeltan mikä oli. Mies erkaantui naisen syleilystä, ja Amber katsoi tätä hetken kiiltävin silmin, jotka olivat hieman lasittuneet.

//Eipäs :c
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 21 Huhti 2012, 08:08

Terreth

Mies hymähti jotenkin onnellisen oloisesti. "Kaikki aikanaa... Tosiaan." Puoliverinen sanoi, toistaen naisen sanoman. Toinen katsoi häntä lasittunein silmin, punapää huokaisi ja antoi pikku suukon Amberin poskelle. "No niin neitiseni. Menetkös uimaan siitä, niin minä jään tänne odottelemaan." Miekkonen hätyytteli vieno hymy huulillaan. "Minä en sitten katsele..." Terreth sanoi tuli aurinkoon. Kirkaus teki pahaa hetken, kunnes puoliverinen oli joten kunten tottunut siihen. "Olet kauniinpi kun olet valossaa ja minä näen sinut näin. En kyllä mielelläni tule tähän mutta ihan sama." Puoliverinen sanoi ja katsoi Amberin kasvoja. Hänen kasvonsa olivat kauniit. Punaiset silmät, kaunis nenä ja suu. Täyteläiset huulet. Punapää punastui hieman, hän ei yleensä ajatellut tälläisiä. Se oli hieman häiritsevää hänestä ja muutenkin kaikkea muuta. Sekavia tunteita myllersi miehen sisällä ja se oli sanoin käsittämättömän raastavaaa.
Terreth osasi hymyillä nyt, koska hänellä oli jotain josta olla onnellinen. Se oli Amber, jota hän rakasti. Rakastaa? Niin kai se sitten oli. Kun kauan sitten jo unohtuneet tunteet palailivat miehen rintaa saaden hänet näyttämään erillaiselta. Se oli miehestä kummallista, hän ei osannut luokitella rakkautta. Miltä se tuntu, no hyvältä. Näitä hän sitten siinä ajassa mietiskeli. Hymyillen naiselle. "Olet suloinen." Punapää sanoi lempeästi. Hän piti Amberin hymystä, se sai hänet tuntemaan iloisutta. Sitä onnellisuutta ja rakkautta naista kohtaan. Terreth nousi ja ojensi kätensä naiselle. "Kävelläänkö hiukan?" Hän kysyi hymy huulillaan. Se oli sitä aitoa hymyä, joka lähti suoraan miehen sydämmestä. Siitä sydänmestä joka oli ollut aluksi ihan kivikova jaalkanut sitten särkyä päästäen jonkinlaisia tunteita ulos.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 24 Huhti 2012, 16:18

Amber

Kaikki aikanaan, indeed. Amber hymyili hieman pojalle tämän antaessa suukon tytölle. ''En tiedä, huvittaako enää uida. Voisimme mielummin tehdä jotakin yhdessä'', tyttö totesi hieman kysyvästi ja veti kätensä puuskaan. Ulkona ei edelleenkään tuullut, eikä pilviäkään näkynyt vielä missään. ''Kyllä sinä katsella saat, en minä vaatteita ole pois ottamassa'', Amber naurahti ja toi kasvonsa lähelle poikaa. Mitään pusukontakteja hän ei kuitenkaan ottanut, katseli vain pojan silmien syvyyksiin. Vai olivat Amberin silmät kauniit? ''No kiitos kiitos, niin ovat sinunkin'', tyttö sanoi edelleen Terrethiä katsellen. Oli harvinaista nähnyt Terrethin hymyilevän. Nyt oli ainakin neidolla tilaisuus nähdä pojan hymy. Sitä tilaisuutta ei Terreth varmaan monellekaan ole suonut.
Neito tunsi rakkautta miestä kohtaan. Hän ei pitkään aikaan ollut tuntenut mitään tälläistä. Tai oikeastaan hän ei koskaan ollut tuntenut mitään tälläistä. Sen verran yksinäisenä tyttö oli metsässä elänyt, että harvemmin siellä ihmisiä taikka haltijoita näkyi. Amber ei jostain syystä voinut olla hymyilemättä Terrethillä. Hän oli niin suloinen. ''Olet niin suloinen'', Amber sanoi ja tarttui pojan ranteesta. Amberkin oli kuulemma suloinen, varsinkin valossa. Terreth ehdotti pientä kävelylenkkiä, johon Amber ei voinut olla suostumatta. ''Tule! Teidän yhden hienon paikan tässä lähistöllä.'' Amber sanoi ja alkoi nykiä poikaa hieman ranteesta. Pian hän kuitenkin päästi irti pojan ranteesta ja viittoi miehelle, että hän juoksisi neidon perässä.
Lotus
 

ViestiKirjoittaja Nya » 24 Huhti 2012, 17:11

Terreth

Toinen tuli aivan hirveän lähelle. Puoliverinen olisi perääntynyt ahdistuksen tunteestaa, mutta tällä kertaa pysyi paikallaan ja antoi naisen tutkia hänen silmiään. Silmiä, joissa paistoi pimeys ja viha. Viha ei näkynyt mutta pimeys kyllä, koska häenllä oli oma menneisyytensä. Ai olen minä suloinen? Terrethin kasvoille ilmestyi hieman hämmentynyt ilme. Tenshikin snaoi välillä ettähän voisi hymyillä enemmän, silloin hän näyttäisi ehkä hieman lempeämältä. Puoliverinen hymähti vain. "Minua ei ole sanottu suloiseksi, koska olen siitä melko kaukana..." Punapää sanoi. Amber otti hänen ranteestaan kiinni ja lähti sitten juoksemaan pika vauhti ranteesta pitäen. "Osaan minä ilma taluatustakin kävellä." Puoliverinen sanoi kiusallisesti, mutta pahaa tarkoittamatta. Nainen päästi hänen kätensä irti ja viittoi seuraamaan. Noh, mitäs muutakaan? Terreth juoksi melko nopeastri, mutta kyllästyi lopulta kahdella jalalla kävelyyn, jolloin levitti siipensä ja lensi naisen yläpuolella.
"Mitä ajattelit tehdä? Mitä se hienoa on?" Puoliverinen lensi aivan Amberin viereen ja näytti jotenkin huivittuneelta. Punapää lensi hiljallee, ettei rikkoisi järven tyyneyttä, joka oli ihanan näköinen sekä rauhallinen.
Nya
 

ViestiKirjoittaja Lotus » 24 Huhti 2012, 19:33

Amber

Oli juuri se aika päivästä, kun aurinko paistoi korkeimmiltaan. Amber pisti jalkaa toisen eteen luottaen siihen, että Terreth seuraisi perässä. Terreth päätti kuitenkin lähteä lentoon ja nyt hän lenteli Amberin yläpuolella 'hienosta asiasta' kysellen. ''Näet kohta!'' Amber huudahti Terrethille nauraen ja ponnisti samalla maasta loivan kallion päälle. Juttu olisi aivan lähellä, tuon kallion päällä, jota Amber juuri kiipesi ylös. Neito ei koskaan ollut käynyt siellä näin ihanalla säällä. Amber oli itse hyvin innostunut paikasta, jossa ei ollut tyynellä säällä käynyt. Kallio jyrkkeni hieman, mutta se ei onneksi ollut Amberille ongelma, joka ketterästi kiipesi kahdella jalalla laajoja halkeamia pitkin. Välillä oli kuitenkin käytettävä kättä tukena, jotta saisi lisää vauhtia ponnistamiseen. Amber katsahti Terrethiin, joka oli edelleen naisen yläpuolella. ''Voit laskeutua maahan tuolla.'' Amber sanoi ja osoitti sormellaan kallion päällystä. ''Minun täytyy vain kiivetä tämä ylös...'', neito sanoi ja jatkoi kapuamista. Perille ei olisi enää pitkä matka, ja pian neito jo saavuttikin tasaisen kallionlaen. ''Perillä ollaan!'' Amber iloitsi ja käveli pienelle kielekkeelle. Kallion päällys ei toki ollut karu, vaan kasvoi sielläkin runsaasti puita ja viherkasvillisuutta - ei vihreätä kylläkään vielä keväällä. Amber saapui reunalle ja katsoi eteenpäin. He olivat melko korkealla, missä tuuli vähän. Järvenpinta oli yhä peilityyni, mutta ainakin ylhäältä oli mahtavat näköalat. Kimalteleva järvi, ja seurakin oli erittäin loistavaa.
Lotus
 

Seuraava

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron