Ota ahven. Tai kaksi. Tai vaikkapa kolme//varattu

Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad, joka laskee järveen pohjoisesta ja etelästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

Ota ahven. Tai kaksi. Tai vaikkapa kolme//varattu

ViestiKirjoittaja Pappis » 25 Kesä 2011, 22:27

//Pelin nimi: wtf

Oscar Locke

Kesä. Aurinko. Linnut. Kaunis järvi kimaltelevine vesineen. Sekä tietysti nuori haltiapoika, joka viimeiseksi tulisi sinne ihastelemaan luonnon kesää ja nauttimaan kesästä. Ruohoinen maa kahisi Oscarin jokaisen askeleen alla. Hän ei edes vaivautunut hiiviskelemään, koska uskoi olevansa tarpeeksi vahva voittamaan satunnaisen vastaantulijan, jos se sattuisi olemaan ihminen. Muita vastaan hän ei lähtisikään riitaa haastamaan.
Oscar kävi istumaan isolle kivelle, joka lepäsi järven tuntumassa ja antoi tuulen leikkiä hetken hänen huivinsa kanssa. Pian hän otti pois housuistansa roikkuvat rautakiekot ja laski ne kivelle sandaaleidensa viereen. Sen kummempia epäröimättä hän sukelsi kiveltä pää edellä järveen. Veden pinnan alla oli rutkasti viileämpää kuin sen päällä ja sitä muka, kun Oscar sukelsi syvemmälle, se vain viileni. Paine alkoi tuntua syvällä korvakäytävissä, mutta hän oli päättänyt, että löytäisi ensi yrittämällä sen yrtin, mitä varten hän oli järvelle asti raahautunutkin. Tosin mieluummin hän nousisi takaisin pinnalle kuin hukkuisi sinne järvenpohjaan, joten Oscar kääntyi takaisin päin. Sitä mukaa, kun Oscarin keuhkot alkoivat vaatia happea, sitä kiivaammin hän alkoi uida. Pinnan valo alkoi häämöttää ja hän kiihdytti vauhtia, kunnes hänen päänsä rikkoi veden väräjän pinnan. Oscar vetäisi oitis keuhkonsa täyteen, mutta takaisin hän ei mennyt. Ainakaan hetkeen.

//Vualaa, mitä p*skaa
Pappis
 

Re: Ota ahven. Tai kaksi. Tai vaikkapa kolme//varattu

ViestiKirjoittaja Nipustin » 26 Kesä 2011, 00:20

//hehe, ihanapas ;D olin sitte muute poikaystävän puhelimella netisä ku tätä kirjotti ni anna anteeksi jos tuli jonnekki tuli virheitä eikä vaa nähny tai meni hermo sihdatessa tätä ja jätti ne vaa sinne:3 ja kellokin oli jotain päälle kahentoista//

Shann

Päivä oli mitä normaalein kesäpäivä. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ilosanomaansa vehreillä puunoksilla. Vaan muuan kulkijaa ei tuntunut auringonpaiste, saatikka lintujen viserrys kiinnostavan. Metsässä ripeästi harppova punapää oli juuri palannut pitkältä reissultaan niin kutsuttuun kotiin ja samantien kyllästynyt kylän vilinään joten haltia oli pakannut laukkuun ruokaa sekä huopia, muonaa oli vaikka useamman päivän tarpeisiin, eihän sitä metsään lähtiessään koskaan voinut asettaa kotiintulopäivää. Jos vaikka sattui löytämään jotain kiintoisaa saattoi retkellään viipyä parista kolmeen päivää. Joskus huono onni kohtasi ja neito palasi kotiin jo samana iltana. Haltianeito oli siis pakannut tavarat ja lähtenyt metsään kuljeksimaan loppupäiväksi.
Shann oli jättänyt hevosensakkin talliin lepäämään ja oli liikkeellä jalan. Se ei punapäätä kyllä haitannut sillä tämä tunsi olonsa huomattavasti turvallisemmaksi jalat maassa mitä hevosen selässä. Neidolla ei varsinaisesti ollut syytä hiiviskelyyn taikka ääneti juoksemiseen, mutta sitä voisi pitää eräänlaisena harrastuksena. Näinkin punapää viiletti pitkin mättäitä nopeasti kuin metsän asukit ja äänettömästi kuin kesäinen tuulahdus, joka kahisuttaa lehtiä puissa. Hetken juostuaan Shann vähän väsyy ja tajuaa että hänellä on melkoisen lämmin, suorastaan kuuma. Tietenkin kuumalla ilmalla ja auringolla on tekemistä kuumotuksen kanssa myös. Sopivasti paikalle sattuu lampi jonne olisi ihana pulahtaa viilentymään. Shann astelee rantaan ja vilkaisee vain nopeasti taakseen varmistuakseen ettei paikalla ollut muita. Muutamalla nopealla liikkeellä haltia on riisuutunut vaatteistaan ja asettaa ne varovasti rantaan nurmitupon päälle. Kuunterän hän laskee vaatteita hellemmin ruohotupon viereen. Miekka on yhä vyössä kiinni sen maatessa nyt rannalla maassa ihan yksin, kantajan pulahtaessa uimaan. Shann ui rannasta vain vähän matkaa tietäen lammen melko äkkisyväksi. Neito huuhtoo hikistä otsaansa ja nauttii veden viileydestä. Shann piti silmiään suljettuina nautiskellessaan, mutta haltian tarkat korvat tavoittavat vedestä ääniä. Oliko joku tullut uimaan? Ei, vaan joku nousi juuri vedestä! Tuon toisen oli täytynyt olla sukelluksissa melko pitkään, Shann mietti ihailevasti kun taas muistikin oman alastomuutensa ja lähti kohti rantaa jossa vaatteet lojuivat. Toinen oli ilmeisesti jonkinlainen haltia, sekä miespuoleinen, sen neito oli pannut merkille katsoessaan vastarannalle toisen vedestä ilmestymistä. Ehkä vaatteita saatuaan pistäytyisi rupattelemaan, Shann mietti ollessaan jo rannassa sovittamassa vaatteita päälleen.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 29 Kesä 2011, 16:08

//ihan miten vaan :'D

Oscar

Hetken Oscar haukkoi henkeään ja, kun hän katsoi olevansa valmis uuteen yritykseen hän huomasi, ettei ollut järven luona yksin. Niin kaukaa Oscar ei pystynyt sanomaan toisesta muuta kuin, että tämä oli naispuolinen ihminen tahi haltia, ei sillä väliä. Vaikka tyttö olisikin ihminen, jos hän jättäisi Oscarin rauhaan ei tämäkään koskisi häneen, vaikka mies ihmisiä vihasikin.
Haltia vetäisi kerralla keuhkonsa täyteen ja sukelsi taas pinnan alle. Tällä kertaa hänellä oli parempi tuuri ja hän löysi haluamansa yrtin juuri ennen kuin hänen täytyi nousta takaisin pinnalle. Oscar kahmaisi yrtin mukaansa ja otti suunnan ylöspäin. Päästessään taas hengittämään raikasta ilmaa, Oscar polski suoraan sen kiven luo, jonka päällä olivat hänen huivinsa ja kenkänsä.
Hän nousi kivelle tippuvan märkänä, koska oli sukeltanut veteen housut jalassa. Ja Oscarin säkkihousut ottivat oikein kivasti vettä itseensä. Pienen miehekkään hetken ajan Oscar harkitsi laittavansa housunsa puun oksalle kuivumaan, mutta muisti sitten vastarannalla olevan tytön ja jätti asian sikseen.

//...Ja hyvä niin
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 05 Heinä 2011, 07:38

Shann

Saatuaan vaatteensa yllensä Shann pitääkin päänsä ja ajatteli mennä katsomaan toista haltiaa lammen toiselle puolelle. Niin siis ainakin Shann ajatteli muukalaista haltiana. Punapää kumartuu vielä eteenpäin ja käärii pitkäthiuksensä suurelle nutturalle etteivät ne märkänä kastelisi aivan hänen vaatteitaan. Edessä oleva lyhyt tukka ei yletä nutturalle, mutta eihän se haittaa kun ei se myöskään mitään kastellut.
Puoliverinen lähtee kiertämään lampea tuon upean uimarin luokse. Shann osaa uida, ihan hyvin itse asiassa, muttei hän osannut moista, että kykeni olemaan todella kauan veden alla hengittämättä. Se oli haltianeidosta hienoa! Ja mikäli toisella oli siihen joku kikka, eikä silkkaa taitoa olisi neito halunnut sen tietää. Olihan hän kuullut kerrottavan tarinoita kasveista ja yrteistä, kuten kidusruohosta, joka antaisi käyttäjälleen nimensä mukaisesti kidukset. Niin että veden alla hengittäminen sujuisi vaivatta.

Punapää saapuu lähelle toisen aikaisemmin näkyneen olinpaikkaa, kohta itseasiassa pitäisi näkyä suurehko kivi joka oli näkynyt vastarannalle. Haltia tähyilee tarkoilla silmillään ympärilleen etsien toista rotutoveria.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 08 Heinä 2011, 17:29

Oscar

Ihan hyvä, että Oscar oli päättänyt jättää vettä tippuvat housunsa jalkaan, sillä muuten olisi saattanut tulla yksi hyvin kiusallinen tilanne. Vastarannan tyttö ei ollutkaan enää vastarannalla vaan hän oli saapunut toiselle puolelle järveä(oletettavasti) Oscaria etsimään. Poika vilkaisi tyttöä kiveltään ja pienen epäröivän hetken ajan hän halusi päästä mahdollisimman kauas siltä järveltä. Hän ei kuitenkaan liikahtanutkaan, muttei osoittanut muutenkaan minkään valtakunnan mielenkiintoa tyttöä kohtaan. Oscar ei tullut muiden kanssa hyvin toimeen ja vielä vähemmän tyttöjen kanssa.

//Lyhykäinen :D
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 12 Heinä 2011, 08:32

Shann

Juuri kun tytön silmät tavoittivat toisen haltian oloisen katseellaan ja oli tulossa juttusille siitä uimisjutusta, hän havahtuu rapinaan ja jähmettyy paikalleen. Aavistuksen Shannin korvat liikkuvat äänen mukana ja hän koittaa kuunnella. Jokin oli pillastunut, jokin iso. Oletettavasti joku metsän eläimistä vain kiimoissaan juoksenteli ympäriinsä puihin puskiutuen, mutta tämä kuulosti huomattavasti enemmän suoraan eteenpäin juoksevalta. Kohti tulevalta!
Shann kääntyi sivuttain mieheen nähden ja katsoi metsään joka hetki sitten oli ollut hänen sivullaan. Siellä juoksi eteenpäin voimallisilla raajoilla jokin, jokin jolla oli varmasti neljä jalkaa ja mahtavan kokoinen ruho. Kaikki tämä metsästä rapistelevasta olennosta. Kun Shannin silmät tavoittavat ensimmäisen havainnon pillastuneesta eläimestä, sillä on turkkia ja sarvet. Jonkin sortin hirvieläin! Tuollaisen juostessa päin saattoi hyvinkin saada surmansa eläimen majesteetilliseen kruunuun.
Shann uskoi toisenkin haltian huomanneen hyökkääjän saapumisen eikä näe tarpeelliseksi varoittaa. Punapää kiskaisee miekan tupeestaan ja on valmiina puolustamaan itseään. Hivi juoksee kovaa vauhtia pillastuneena kohti jokea ja lopulta muutaman taimen rysäyttäen se ponnahtaa esiin puskien ja metsän seasta, hengittäen voimakkaasti. Hetken hirvieläin oli paikallaan tuijottaen punapäätä joka oli miekka ojossa valmiina puolustamaan itseään metsänasukilta.
Hirven turkki oli punaruskea ja oikein kiiltävän kaunis, raivotautiselta olento ei näyttänyt. Shannin oli vaikea äkkiä päätellä mistä olento olisi voinut pillastua näin. Hänen ja eläimen välissä oli vain parikymmentä metriä ja Shann tuijotti jäätävän varoittavana hirven silmiin. Viesti kertoi, älä hyökkää niin minun ei tarvitse tappaa sinua.
Punapäältä jäi vain yksi asia huomaamatta. Suurikokoisella hirvellä oli jonkinlainen metsästyksessä käytettävä piikki toisen takajalkansa yläpuolella ja sen täytyi kirvellä aivan mahdottomasti. Yleensä tälläiset piikit olivat kaiken lisäksi myrkyssä voideltuja! Sen täytyi olla eläimen vauhkoontumisen syy! Ehkä poistamalla piikin ja huuhtomalla haavaa olento olisi saanut pitää henkensä ja lauhtua.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 16 Heinä 2011, 19:16

Oscar Locke

Haltia ei kiinnittänyt lainkaan huomiota riehuvaan hirveen. Hän oli korkealla kivellä, jonne raskas otus ei pääsisi eikä syytä huoleen näin ollen ollut. Tosin tyttö oli yhä maan tasalla ja hyvinkin vaarassa jäädä tallotuksi.
Oscar vilkaisi tilannetta, mietti oliko hänen tarve sekaantua asiaan ja miekan nähdessään hän päätti keskittyä itsensä kuivaamiseen ja alkoi nopeuttaa verenkiertoaan pysyäkseen lämpimänä. Hän kävi kiven sammalpeitolle makaamaan ja kääntyi vatsalleen seuraamaan tytön tilannetta pillastuneen hirven kanssa.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 03 Elo 2011, 10:19

Shann

Kuitenkin jokin raivopäisessä hirvessä, ehkä pakottava loppumaton kipu, saa tämän hyökkäämaan suoraa punapäätä kohti. Shannista olisi sääli surmata jotain näin kaunista, mutta minkä hän sille mahtoi että eläin oli itsensä jonnekkin loukannut ja tullut ihan hulluksi tuskissaan.
Hirvi juoksi ja juoksi, kunnes lopulta vain viiden metrin etäältä käänsi uljaan kruununsa kohti haltia neitoa aikoen puskea tämän hengiltä. Shann tiesi ettei nyt ollut aika väistö virheelle, sillä tuo majesteetillinen ase oli tappava. Shann asetti miekkansa alas, osoittamaan ylös niin että hirvi itse lävistäisi rintakehänsä siihen. Shannin tarvitsisi vain väistää. Miekka antaisi hänelle tarvittavan hyppyvoiman siihen.

Kaikki tapahtui niin äkkiä. Aivan yllättäen Shann vain tajusi syöksyneensä tieltä ja nyt tunsi käsivarressaan pienen vihlaisun. Mitään ei ollut mennyt poikki, tai hirvi ei ollut osunut, Neito oli vain itse heittäytynyt kätensä päälle, tuskin se edes sijoiltaan oli, ei siis mitään hätää.
Toivuttuaan ja pompattuaan heti jaloilleen Shann tajuaa pitelemässään miekassa jotain kummallista. Se oli puhdas! Kiireesti haltia toipuukin kaikista hämmenyksistään huomatessaan vihaisen hirvi uroksen puskemassa sarvillaan maata. Iso eläin oli yhä elossa... Niinpä tietenkin! Kuunterä oli kieltäytynyt vahingoittamasta hirveä, se ei ollut eläimen vika että se oli vauhkona.
Shann ei jälleen nuorena ymmärtänyt miekkansa valintaa vaan kummasteli miten ja miksi näin oli käynyt. Hänhän oli vain yrittänyt puolustautua ja tuota elikkoa tuskin pystyi tappamatta rauhoittamaan. Silloin hänen tarkkoihin haltian silmiinsä osuu nuoli hirvessä. Siinä oli kivun lähde! Yksin haltia neito ei saisi sitä pois koska jonkun tuli hämätä hirveä, että toinen voisi irroittaa nuolen, saati yrittää puhdistaa haavaa. Tässäpä vasta pähkinä. Voisihan neito myös toisaalta vain vaihtaa miekkansa uskolliseen pieneen tikariin jossa ei ollut ärsyttäviä armontunteita.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 06 Elo 2011, 12:49

Oscar

Haltia ei kestänyt enää katsoa tuota näytelmää. Hirvi poukkoili paikasta toiseen kuin kokovartalokrampin saanut juoppo ja tyttö pyöri ympärillä kuin mikäkin juopon huoltaja ja siinä oli jotain niin surkuhupaisaa, ettei sitä vain yksinkertaisesti kestänyt. Oscar nousi vettä tippuen seisomaan, lausui sen pienen nelikirjaimisen sanan, joka sai tämän tatuoinnit hyppäämään vauhkona pois hänen iholtaan, huomattava osa Oscarin verta mukanaan. Sheno ei käyttänyt turhaa aikaa muotonsa hakemiseen vaan iski heti hirven kurkkuun, kun oli saanut muodostettua terävät hampaansa. Hirvi mylväisi tuskissaan ja vauhkoontui entistä enemmän. Se yritti ravistella Shenon kurkultaan, mutta musteen ja veren sekainen otus puri vian yhä lujemmin. Kohta hirvi kaatui maahan ja veti viimeiset epätoivoiset henkosensa ennen kuin kuoli. Oscar hyppäsi kiveltä alas ja määräsi Shenon takaisin käteensä ja pian haltian käsi oli taas tatuointien peittämä.
"Olisiko tuo ollut niin vaikeaa?" Oscar tuhahti tytölle ja alkoi käydä läpi hirven kuntoa. Siitä saisi monen viikon aterian, nahan voisi myydä ja sarvet pistää rahoiksi.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 09 Elo 2011, 09:10

Shann

Kaikki tapahtui niin äkkiä! Toinen kivellä oleskellut miespuolinen haltia oli alkanut jotenkin hohtaa ja yks kaks hirvi oli kuollut. Shann ei ollut juuri kerennyt tajuta mitä tapahtui mutta jokin tuon toisen asenteessa ja tuhahtelussa ärsytti naista pahasti. Tästä tulisi riita, hän varoitti itseään mutta ei voinut hallita tultaan.
"Tapoit sen!" Shann aloittaa ja äänensävy on suoraa syyttävä ja puhuminen tapahtui huutamalla, "Kuulehan poju, siihen oli hyvä syy ettei miekka antanut tappaa tuota eläinparkaa! Se ettei se ollut sen vika ja se oli puhdas, ja viaton ja SYYTÖN. Se oli myrkyttynyt! Tuskissaan!" Punapää heilauttaa hiuksiaan raivoisasti ja työntää kuunteränsa huotraan. "Sitä olisi voinut vielä auttaa!" Sekarotuinen sihahtaa yhteen puristettujen hampaidensa välistä ja luo pahan katseen toiseen haltiaan.
Oli juuri Shannin tapaista olla kiittämätön jos hänet joku pelasti. Se oli iso kolaus neidon itsetunnolle, joutua nyt jonkun pelastamaksi. Ainakaan jonkun taikataistelija tyypin. Ja vieläpä itseään nuoremman oloisen! Eihän Shann tosin toisee ikää ollut kysynyt mutta oletti ulkonäön perusteella.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 10 Elo 2011, 20:50

Oscar

Jos jotain Oscar ei ollut odottanut hirven tappamisen jälkeen, niin ne olivat kiitokset. Ihan hyvä vain, sillä ei hän olisi niitä saanutkaan.
"Hitot minä siitä!!" Oscar karjaisi tytön puollusteluista huolimatta. Ikään kuin joku miekka päättäisi kenet tappaa!
"Se. Oli. HIRVI!!" haltia tolkutti ja kopautti viimeisellä sanalla tytön otsaa.
"Se oli pelkkä eläin, joka oli joutunut metsästäjien kohteeksi, saanut osuman, vaappunut tänne ja minä vain päästin sen tuskistaan! Loppu!" Oscar ei voinut olla painoittamatta viimeisiä sanoja, koska vaikka ne kuulostivatkin omalla tavallaan julmilta, niissä oli kuitenkin se totuudensiemen. Hän oli kuitenkin pikku hiljaa menettää hermonsa tytön kanssa. "Se luuska oli jyrätä sinut hengiltä! Eikä sinun koikkelehdintaasi kestänyt enää katsoa muutenkaan! Olisit kiitollinen!"
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 11 Elo 2011, 08:36

Shann

Punapää ei kestänyt muiden komentelua saati omien toimintojensa mollaamista. Ja kun tuolla puoliverisellä oli otsaa tökätä häntä suoraa keskelle otsaa painottaessaan sanomisiaan, olisi pojan pitänyt jo kuulla oman hautausseremoniensa surumieliset huilut sekä itkijät. Shann puristi kätensä tiukasti nyrkkiin ja antoi pojusen puhua loppuun.
"Ai kiitollisuutta minun pitäisi tuntea, vai?! No kiitos, kiitos kun olet sydämmentön inha muka sankari! Sitä olisi voinua auttaa! Miekka ei antanut tappaa sitä, silloin ei olisi sinunkaan kuulunut! Saatoit vaikkapa tappaa jonkun metsän hengen! Ymmärrätkö sinä metsän maailmasta yhtään mitään? Entä jos se tosiaan oli metsien pyhä henki ja nyt sen ruumiillistuma on kuollut?" Shann päpättää raivoissaan toiselle. "Kaikki ei ole aina miltä näyttää... Tuo saattoi olla sinulle pelkkä hirvi mutta sillä saattoi olla paljon syvempi merkitys", Shann hymyilee oscarille teennäisesti ja jotenkin seonneesti, kuin jokin olisi mennyt pois paikaltaan, "Enkä minäkään... Ole mikään pelastettava tyttönen!"
Punapää kiskaisee Kuunterän toistamiseen huotrastaan ja huitaisee tällä kertaa nenäkästä poikaa päin. "Ihme taika friikki! Tunnen sinun laisesi!" Shann sanoo ja huitaisee uudestaan, koska ensimmäinen isku oli tullut ehkä yllätyksenä, tai ehkä jopa täysin odotettavana, mutta silti ohi. "Osaatte yhden taikatempun ja muuten olette yhtä tyhjän kanssa! Sitten luulette osaavanne kaiken ja syöksytte auttamaan neitoja pulassa. Kuvotat minua! Etkä vain sinä, vaan kaikki teidänlaisenne taikasekasikiöt!" Sekarotuinen selvästi kerjäsi verta nenästään, vaikka olihan hän itsekkin nähnyt mitä pojan käsi tatuoinnit saivat aikaan. Silti Shann uskoi pärjäävänsä, vuosien kokemuksella, sekä Kuunterän pettämättömällä kumppanuudella.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 14 Elo 2011, 13:45

Oscar

"Kyllä on kehno miekka, kun ei edes leikkaa isäntänsä käskystä!" Oscar tiuskaisi tytön puollustaessa tekojaan miekkansa leikkaamattomuudella. Haltia tunsi hetkellistä myötähäpeää, sillä hänen silmissään tyttö oli uskomattoman typerä, joka ei tajunnut tosiasioista yhtään mitään.
"Siinä tapauksessa se ansaitsikin kuolla!" Oscar karjahti `se saattoi olla pyhä henki` hypoteesille.
"Varsinainen typerys hengeksi, ottaa nyt saaliseläimen hahmo!"
Siihen puheet sitten loppuivatkin, lukuunottamatta muutamia herjoja, sillä tyttö iski Oscarin kimppuun parjaten tämän elämän työtä ja niin ollen myös isää. Miehen ei edes tarvinnut sanoa mitään, sillä tämän veri kuohahti niin lujaa, että Sheno hyppäsi itsekseen pois tämän käsivarresta ja otti aikailematta mustan pedon hahmon, joka jäi ei kuitenkaan heti hyökännyt tytön kimppuun.
"...Oletko nyt ihan varma..." Oscar sanoi ääni vihasta täristen.
"Oletko nyt ihan varma, että tahdot taistella minua vastaan?" Sheno oli pelkkää mustetta ja verta, miekka ei tepsinyt siihen. Jos Oscaria leikattiin, kaikki valunut veri siirtyisi Shenon käyttöön ja siitä tulisi vahvempi. Jos tyttö kestäisi seuraavat kymmenen minuuttia Oscaria vastaan, hän voittaisi.
Pappis
 

ViestiKirjoittaja Nipustin » 19 Elo 2011, 12:05

Shann

"Monet henget kulkevat saaliseläinten hahmossa! Vapauden, viattomuuden ja hyvyyden henget! Ne käsitykset tosin ovat sinulle varmasti pelkkää hepreaa!" Shann sähisi miehen vastalauseille.
Kuuhaltia keskeytti iskunsa. Hän olikin aavistellut että aikaisemmin nähty otus ponnahtaisi jälleen esiin pojan kädestä. Shann ei tiennyt mikä se oli, mutta sen hän tiesi että se oli kiinni tässä pojassa, se olisi riittävä syy surmata se. Mutta Kuunterä lepäsi punapään käsissä niin raskaana, että Shann pysähtyi kuulostelemaan sitä. Moni nauraisi housunsa kosteiksi jos hän kertoisi juttelevansa miekalleen, mutta näiden kahden välillä oli jokin henkinen, syvempi yhteys. Sanoja ei tarvittu. Shann vain tunsi miekan olevan suostumaton myöskään pojan surmaamiseen. Viha sykki punapään suonissa ja leimusi silmissä.
Miksi? Oli painavin kysymys kaunottaren mielessä ja hän yritti saada miekastaan irti vastausta. Sitä ei tullut, kuten ei tavallisestikkaan. Se loukkasi sinua, se loukkasi henkimaailmaa! Shann raivosi mielessään vihan liekeissä. Siltikään ei vastausta. Kuunterän kanssa oli vain luotettava miekkanasa ja sen Shann olikin jo saanut oppia kantapään kautta moneen otteeseen. Tämäkään kerta ei olisi poikkeus. Miekka oli aina oikeassa.
Vihasta täristen ja pahakatse silmissään hieman laantuen Shann laskaa miekkansa jonka oli kohottanut Oscaria vastaan. Miehen uhkailut eivät olleet vakuuttaneet tyhmän rohkeaa haltiataistelijaa, vaan hänen miekkansa. Mutta sitä tuo toinen tuskin tiesi, tai tulisi koskaan saamaan tietoonsa.
Nipustin
 

ViestiKirjoittaja Pappis » 28 Elo 2011, 17:41

Oscar

Vapauden, viattomuuden ja hyvyyden henget! Ne käsitykset tosin ovat sinulle varmasti pelkkää hepreaa!
Kieltämättä, Oscar ajatteli, sillä hän oli enemmänkin konkreettisten asioiden kannalla. Henget ja muut eivät hänelle kuuluneet. Oscar oli jo valmiina ottamaan toisen iskun vastaan, mutta sitä ei kuulunut. Tyttö vain seisoi miekka valmiina, mutta mitään ei tehnyt.
"No?" Oscar tokaisi sillä hän alkoi pikku hiljaa kyllästyä odottamaan.
"Alkoiko miekkasi taas höpistä omiaan?" Haltia tuumi, että tuo miekka kävisi vielä joskus tytön kohtaloksi, jos se ei suostuisi leikkaamaan niin kuin omistaja tahtoi. Turha ase.
Pappis
 

Seuraava

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron