Vedessä || varattu

Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad, joka laskee järveen pohjoisesta ja etelästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

Vedessä || varattu

ViestiKirjoittaja Lotdow » 05 Maalis 2012, 16:32

Paderdor

Talven hurjimmat pakkaset olivat jo jääneet kauemmas taakse ja kevät teki tuloaan. Sen pystyi näkemään jo monella tavalla. Aurinko paistoi lähes tauotta, lumi alkoi natista ja kadota. Pehmeni jalkojen alla ja kaikkien lintujen liverrys kertoi että ne olivat palanneet talviselta vaellukseltaan. Myös jokia peittäneet jäät ohunivat ja katosivat paikoin, samoin teki Aodhá järven jää, joka oli niin ohutta että sen sai iskemällä rikki. Monet eläimet ja muut metsikön asukkaat olivat jo käyneet nauttimassa osansa raikkaasta vedestä. Jotkut kuitenkin ottivat tämän kevään ensiuinnit ja heittivät talviturkkinsa pois, silloin kun aurinko ei paistanut ja kuu valloitti taivaan tähtien kanssa.

Paderdor loikkasi veteen ja jään palaset lennähtivät loiskuvan veden mukana muun jään päälle. Paccontin pää kävi pinnan alla ja tuli taas veden rajan yläpuolelle. Reikä ei ollut mikään suuri, mutta kyllä siinä ympyrää uimaan pystyi. Kylmä vesi ei tuntunut vettä hylkivän turkin läpi, mutta nenästä tuntui kasvavan jääpuikkoja, samoin korvista ja jaloista. Se ei kuitenkaan haitannut, uinti oli mukavaa harrastaa, oli vesi minkä asteista tahansa. Paderdor loikkasi taas hetkeksi jään päälle istuskelemaan ja katsomaan vettä, jota kuun kajo valaisi heikosti. Paccontin silmissä se vastasi kuitenkin päivänvaloa. Pad upotti päänsäpinnan alle ja yritti nähdä jotain veden alla. Vain sumeat valot ja varjot erottuivat sinertävyyden seasta. Paccontti nosti päänsä pinnalle ja käpertyi paikalleen. Öiseen aikaan oli mukavan hiljaista verrattuna päivän meluun ja meteliin. Uintikin sujui täydellisessä rauhassa.

//Templerille olen varattu tällä kertaa :)
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 19 Maalis 2012, 17:58

Soul Safer

Aodhá järvi, kuinka kaunis se olikaan näin kevätyön kuun loistossa. Safer tuijotti ohuen jään kiiltävää pintaa istuskellen kivellä, kylmällä, harmaalla, elottomalla kivellä. Lumi oli osaksi loskamaista, joten se pilasi melkein täydellisen maiseman, mutta Safer ei välittänyt siitä.. miksipä hän välittäisi?
Hetken siinä istuttuaan ja katseltuaan jäätä Soul kuuli askelia kauempana. Hän ryhdistäytyi ja rupesi kuuntelemaan noita askelia tarkemmin. Jalkoja tulijalla oli neljä, mutta tuo ei ollut kovinkaan raskasrakenteinen. Soul Safer koetti haistaa ilmasta mitä tuli ja oli miehiään, mutta hän saavutti vain tuntemattoman tuoksun, joka ei kertonut mitään tuliasta.
Safer oli liikkumatta ihan hiljaa, kunnes tajusi toisen tulleen järvelle, hän ei kuitenkaan ollut lähellä Saferia, joten mies pystyi hieman rauhoittumaan. Sitten kuului loiskahdus ja mies tajusi tulijan hypänneen veteen.
Tovin Soul Safer kuunteli toisen uimista, veden loiskintaa ja jään pinnan rapinaa, kunnes mies päätti, että oli parempi lähteä. Hän nousi mahdollisimman hiljaa ja lähti kävelemään, mutta loska, kivet ja oksat napsahtelivat hänen jalkojensa äänekkäästi ja Safer tiesi, että toinen oli varmasti kuullut hänet, ellei tuo sitten ollut kuuro. Safer pysähtyi, toivoen, ettei toinen näkisi häntä, jos hän ei liikkuisi, mutta Soul tiesi, että oli epätoivoinen tehdessään niin. Safer ei ollut kovinkaan juttu tuulella ja vielä vähemmän hän halusi tutustua uusiin ihmeellisiin olentoihin, jotka uivat silloin kun vesi oli jääkylmää ja keskellä yötä.

//viivästyin! mutta sentään pääsin perille: (;//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 24 Maalis 2012, 22:39

Paccõntin korvat värähtivät jo pienistäkin äänistä rannalta. Jokin liikkui, hitaasti, mutta liikkui kuitenkin. Eläinkö? Paderdor nousi hitaasti istumaan ja tiirasi rantaa kohden. Huonosti erottuva hahmo piirtyi rannalle seisomaan. Seuraa! Paderdor meinasi hihkaista ääneen innostuksensa, kun pomppasi pystyyn ja lähti tallustelemaan kohti hahmoa kieli neljännesosan verran ulkona suusta. Hän tuskin muisti pelätä josko jonkin sortin hirviöksi tämäkin heppu osoittautuisi. Puoliksi juosten ja puoliksi hyppien paccõntti alkoi saavuttamaan kohdettaan ja erotti meihen piirteitä. Ihmismäinen mieshän se siellä, vaikka vielä oli paha sanoa oliko kyseessä haltia vai ihminen. Kääpiöksi liian pitkä, tämäpä kovin harmillista.
"Hei!" Paderdor huikkasi, kun alkoi saavuttamaan miestä. Läähättäen tämä tepsutti miehen vasemmalle puolelle. Paccõntti lyssähti makuulteen lumelle ja huohotti.
"Juokseminen on kaksijalkaisille", tämä totesi nyrpeänä.

Hetken ajan levähdyksen jälkeen paccõntti teki nopean läpikatselun toisen ulkonäöstä. Pitkä, hoikka poika. Paderdor heilutti häntäänsä tyytyväisenä.
"Hei!" hän tervehti. Ääni pomppasi e:n kohdalla melkein ultraääneen ja sai Paderdorin köhimään hiukan. Nenäänsä nuollen tämä odotti vastausta. Harvemmin sitä ketään keskellä yötä tapasi.

//Parempi myöhään kuin ei milloinkaan :)
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 10 Huhti 2012, 16:48

Soul Safer

Hän kuuli hihkaisun takaansa ja pysyi vaiti. Hän oli jännittänyt jokaisen lihaksensa ja toivoi toisen vain menevän pois. Hän kuuli toisen laskeutuvan lumeen ja Safer päästi jokseenkin tahattoman huokaisun.
Toinen sanoi juoksemisen olevan kaksijalkaisille ja Soul Safer hymähti hiljaa, melkeinpä vain mielessään. Hän laski juuri äsköisen tokaisun valittamiseksi, eikä Soul todellakaan voinut sietää valittajia, joilla ei ollut suurempaa valituksen aihetta. Kokeilisi elää hetken sokeana, niin voisi jotain aihetta löytyäkin.
Meni hetki, kovin hiljainen. Safer kuunteli toisen läähätystä ja tutki märän koiran hajua, joka toisesta hyvin vahvasti lähti. Safer kuuli korkean äänen, joka sai hänet ärtyneeksi. Hänen kuulonsa oli tarpeeksi hyvä, ilman liian korkeita ääniä. Aikoiko toinen saattaa hänet kuuroksikin? Hetken päästä Safer tajusi, että olento tervehti häntä ja Safer kääntyi pikkuhiljaa niin, että toinen näkisi hänen naamansakin.
Toinen varmasti odotti vastausta, mutta Soul Safer ei tahtonut vastata. Hän mutristi pienesti suutaan, kuin miettien mitä uskaltaisi mennä sanomaan toiselle, ettei vain provoisoisi olentoa jatkamaan tuota hyvin rohkeaa ja innokasta tapaa puhua. Safer itse ei olisi koskaan mennyt puhumaan jollekin hänenlaiselleen keskellä yötä.
"Hei." Safer murahti happamasti. Hän ei ollut varma miksi tervehti, mutta näin olisi varmasti helpompaa hyvästellä toinen. Ilman mitään muuta sanottavaa Safer lähti hitaasti pois toisen luota. Kauemmas toisesta, toivottavasti niin kauas, ettei hänen tarvitsisi suuremmin enää toista tavata. Hän ei halunnut tällä hetkellä tavata ketään.
"Äläkä seuraa minua." Soul Safer sanoi lopulta hieman käheästi, vaikkei ollut varma seurasiko toinen häntä. Hän ei jaksanut vaivaantua ja kuunnella kuin vain omia askeliaan.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 10 Huhti 2012, 19:49

Paccõntti ei voinut hillitä innostustaan uudesta tuttavuudesta, vaan jäi odottamaan viivästyvää vastausta. Kuuroko toinen oli? Ei sentään, mutta typpin kääntyessä Paderdor ei voinut olla hätkähtämättä. Sokea, silmät varustettu sideharsolla, pelottava näky. Tai, kaikki normaalista poikkeava oli omalla jännittävällä tavallaan pelottavaa. Mutta se sai Paderdorin innostumaan tutkimaan asiaa. Ehkä tämä oli jokin uusi rotu, tai sitten normaali ihminen sokeana.
"Hei!" Paderdor vastasi oikein pirteästi toisen selvästi tympääntyneeseen tervehdykseen. Mies oli jo lähdössä, mutta sehän ei käynyt päinsä. Paderdor ravasi noepasti miiehen edelle, juurikun tämä sai seuraavan lauseen suustaan.
"Ei minun tarvitse! Istun aivan tässä!" hän sanoi ja istahti lumelle. Jos toinen kompastuisi häneen, niin harmin paikka.

Paderdor heilutti häntäänsä vimmatusti, pyyhkien lumet sivuille pieniksi muureiksi. Hän nuoli nenäänsä kielellään ja yritti keksiä jatkoa tervehdyksilleen. Hän teki kuten kaikissa vanhoissa lastensaduissa oltiin kerrottu.
"Hei, ai sen minä taisinkin jo sanoa. No, hälllä väliä. Olen Pad!" hän esittäytyi oikein ripeästi ja olisi ojentanut käden tervehdykseksi jos olisi sellaisen omistanut.

//Sori, tämä luonne on vähän sitä ja tätä. :/ (Työstämässä kunnollista versiota.)
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 13 Huhti 2012, 21:01

Soul Safer

Toinen ei näköjään voinut jättää häntä rauhaan, vaan olento työntyi hänen jalkojensa eteen. Soulin ilme oli mitä happamin. Toinen ei vain harmillisesti nähnyt hänen silmiään, jolloin toinen olisikin väistynyt jos olisi nähnyt hänen terävän katseensa. Huokaisu kävi taas miehen huulien läpi ja Soul laski "katseensa" toiseen.
Olento sanoi hei jo kolmatta kertaa ja Soul ihmetteli toisen takertuvuutta. Toinen oli kuin takiainen. Safer ei tiennyt luovuttaako ja esittäytyä itsekin, mutta hän ei tällä hetkellä halunnut tutustua toiseen.
"Soul Safer." Mies sanoi oman nimensä, ainakin sen, miksi häntä kutsuttiin ja miksi hän itseään kutsui.
"Se on nimeni." Mies oikaisi, koska uskoi, ettei toinen tajuaisi tuota hänen nimekseen.
"Ja miksi sinä seuraat minua!" Safer tuhahti nyrpeästi. Häntä inhotti hieman puhua toiselle tuolla lailla, koska toinen oli ollut niin reipas, mutta lopuujen lopuksi se inhotus oli pieni, eikä Safer tuntenut suurtakaan sääliä toista kohtaan.
"Mitä sinä edes täällä teet?" Mies kysyi ja siristi silmiään, mutta toinen ei huomaisi sitä, joka oli hieman harmittavaa miehen mielestä. Hän toivoi, ettei tuo itseään Padiksi kutsuva olento vastaisi kysymykseen reippaasti kuten tuo näytti olevan jotenkin luodin kestävää materiaalia.
Soul lähti taas kulkemaan lumessa, hän ensin kääntyi täysin toiseen suuntaan ja lähti sitten vanhavsti, mutta jotenkin hitaasti kävelemään.

//Eikä! taas vastaus viivähti ja nyt voin sanoa, että lauantai on pyhitetty seurakunnalle, joka on keksinyt jotain pääni menoksi, muytta sunnuntai iltana pääsen takaisin ja lupaan vastata taas! (: //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 13 Huhti 2012, 22:39

Pad ei osannut ottaa itseensä toisen tiuskia vastauksia, vaan jatkoi innokastahännän heilutusta ja pirteää ilmettä.
"Hauska tutustua! On niin kovin yksinäistä ollut viime päivinä!" Paderdor hehkutti onnellisena ja pomppi vähän takajaloilleen seisomaan. Paccõnti seurasi miehen liikkeitä ja koetti saada, öhöm, katsekontaktia. Tai yritti ainakin tuijottaa sinne missä silmien kuului olla. Vihaisen oloiset vastailut jatkuivat, mutta Padia ei haitannut.
"Seuraan sinua, koska olet mukava!" Paderdor vastasi, oli se sitten kuinka väärä vastaus tahansa. Hän kiersi ympyrää miehen edessä ja heilutteli häntäänsä ruoskamaisen lujaa. Kieli lipoi nenää jatkuvasti, pidentyen välillä päälakeakin lipaisemaan, yleisen puhtauden nimissä.
"Voi, minä uin täällä usein! Tuletko kanssani pulikoimaan?" Paderdor ehdotti ja istahti lumelle. Niin aivan, hänhän voisi rakentaa isomman avannon, jotta Soul Saferkin mahtuisi sekaan. Soul Safer, siinäpä mielikuvituksellinen nimi kerrassaan. Mies oli taas lähdössä, joten Paderdor tepsutti tämän vierelle ja jatkoi puhettaan.
"Menemmekö kävelylle? Loistava ajatus, minunkin tekee mieli kävellä!" hän selosti ja tepsutteli Soul Saferin vieressä, välittämättä sen suuremmin pitkö tuo hänestä vai ei.

//Worry not, tässä mitään kiirettä ole.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 16 Huhti 2012, 16:47

Soul Safer

Pad ei näyttänyt olevan moksiskaan Saferin jokseenkin kovista sanoista. Hän vain vastasi kuin mihinkin tavalliseen kysymykseen ja se sapetti Soul saferia kovin. Hän ei halunnut olla mukava, hän halusi olla yksin ja mahdollisimman epämukava toiselle.
Toinen kysyi halusiko Safer uimaan. Soul Safer vastusti täysin ajatusta ja hän vain heilautti kättään selväksi merkiksi, ettei todellakaan halunnut mennä kylmään veteen ja riehua siellä kuin mielipuoli ilman mitään suurempaa ideaa.

Toinen kysyi menivätkö he kävelylle ja siitähän se Soul Safer sitten sai jo tarpeekseen. Toinen oli tuppaantunut hänen mukaansa ja nyt kun olennosta ei näyttänyt pääsevän eroon, sai se pientä ahdistusta aikaan Soul Saferin sisällä. Siltikään toinen ei tahtonut tappaa pientä olentoa.. kunhan vain pitäisi nokkansa erossa muiden asioista.
"Nyt hiljaa!" Safer karjaisi ja läimäisi kämmenselällään toista kohti murahtaen. Safer liikkui myös hitusen taaksepäin ja oli nyt nokka kohti toista.
"Pysy kaukana minusta, senkin rakki!" Soul Safer antoi sanojen pursuta suustaan. Toinen oli hänen mittansa täyttänyt ja vaikka toinen ehkä reipas olikin, niin ei se tässä enää auttanut. raja oli ylitetty. Tätä toinen tuskin pystyi enää ottamaan hyvällä.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 16 Huhti 2012, 20:21

Paccõnti hymyili, haukkui toinen vaikka maailman tappiin asti. Niin tyhmä tuo oli ettei tiennyt toisen olevan tosissaan. Pad heilutti häntäänsä ja naurahti:
"Rakki vai nakki?" Paderdor ei jättänyt toista rauhaan vaan tepsutti tämän perässä.
"Harmillista, en ole kumpaakaan. Olen paccõnti", hän selosti ja tepsutteli Soul Saferin ympärillä jättäen lumeen kuviointia. Paderdor katsoi jalkojensa jättämiä jälkiä ja alkoi tekemään yksinkertaisia kuvioita. Siinä maata tallatessaan hän hoksasi kepin lojumasta keskellä kinoksia ja poimi sen nopeasti suuhunsa.
"Haluatko heittää?" hän kysyi melkein anovasti ja laski kepin Saferin jalkoihin. Koirat tykkäsivät noutaa, niin tykkäsi Paderdorkin. Hän pukki keppiä lähemmäs toista ja heilutti häntäänsä vimmatusti, pomppien takajaloilleen seisomaan.
"Heitä, ole kiltti!" hän pyysi ja läähätti kieli pitkällä. Hetkessä Paderdor oli etuosa alhaalla ja takamus ylhäällä kerjäämässä Saferin edessä, suuret silmät toista tapittaen. Hän heilutti häntäänsä niin rivakasti kuin pystyi, odottaen että keppi nousisi ja lentäisi jonnekin.

//Hiukkasen pätkä :/
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 17 Huhti 2012, 19:00

Soul Safer

Mies ei voinut uskoa sitä todeksi. Toinen ei todellakaan tajunnut, ettei mies tahtonut olla toisen seurassa. Tuo ei edes tajunnut, että Soul Safer halusi toisen ennemmin kuolleeksi kuin peräänsä hyppimään. Edes selvä isku ei näköjään vaikuttanut toiseen.
Soul Safer oli valmiina lyömään, jos toinen tuli lähemmäs, mutta huomasi sitten kepin, jonka toinen oli nostanut ja tuonut hänen lähelleen kysyen sitten, että halusiko Safer heittää.
"En!" Soul Safer vastasi jyrkästi, mutta toinen vain jatkoi. Lopulta Soul Safer poimi kepin maasta ja heitti sen niin pitkälle kuin vain pystyi. Kun hän kuuli kepin putoavan maahan jossain kaukana, Safer lähti juoksemaan päinvastaiseen suuntaan niin nopeasti kuin vain pystyi. Hän väisteli kiviä ja kantoja koettaen vain päästä mahdollisimman kauas tuosta olennosta. Toivottavasti Pad olisi lähtenyt kepin, eikä hänen peräänsä, sillä Safer ei pystynyt pysähtymään ja kuuntelemaan liikkeitä ympärillään. Hän kuuli vain askeleensa ja raskaan hengityksen.

//no ei tämä minullakaan ole pitkää |: //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 17 Huhti 2012, 22:27

Paderdor alkoi hyppimään pystyyn kun Safer nosti viimein kepin maasta. Tiesihän hän että miehestä irtoaisi jotain iloa. Kun keppi irtoi toisen kädestä, Paderdor avasi suunsa ja heitti kepin kielellään kiinni ilmasta. Kuka oli väittänyt, että hän juoksisi sen kiinni. Kun hän sai kepin hampaidensa väliin tukevasti, oli Soul Safer tiessään. Miesnäkyi juoksemassa kauempana, kauas katoavana pisteenä.
"Hippaa? Sopii", Paderdor sössötti ja lähti juoksemaan toisen perään. Paderdor oli hidas juoksemaan, ainakin Soul Saferiin verrattuna, joten hän jäi nopeasti jälkeen. Aika käyttää viimeistä keinoa. Paderdor yritti matkia koiran uikutusta, laski korvansa alas ja painoi päänsä alaspäin. Hän tiirasi suurilla silmillä Soul Saferin suuntaan ja kysyi.
"Lähdetkö jo?" Paccõnti pudotti keppinsä maahan, istahtaen sen viereen. Tmä toimi useiden eri henkilöiden kanssa, mutta jäi nähtäväksi toimisiko se tämän mielenkiintoisen kaverin kanssa. Muuten Paderdor saisi jäädä leikkimään itsekseen.
"Soul Safer?" Paderdor huikkasi, kiertäen häntänsä etujalkojensa viereen rullalle. Katsoisi nyt edes tänne päin. hän mietti, nuolaisten kerran nenäänsä.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 21 Huhti 2012, 14:09

Soul Safer

Toisen askeleet kuuluivat hänen takanaan ja mies kirosi itsekseen.. toinen ei kuitenkaan ollut järin hyvä juoksemaan, joten piakkoin toinen jäi huomattavasti jälkeen, kunnes askelia ei enää kuulunut lainkaan. Mies hämmästeli moista, mutta kuuli pian uikuttavan äänen. Olento kysyi aikoiko hän lähteä jo nyt. Safer halusi vastata että kyllä, mutta ei pystynyt. Hän oli pysähtynyt, yhä selkä toiseen päin. Jokin hänen sisällään käski häntä palaamaan, eihän tuo oikeastaan ollut tehnyt hänelle mitään pahaa, mutta Safer ei tiennyt totellako tuota ääntä vai lähteä uudestaan juoksemaan.. lopulta, kun Pad sanoi hänen nimensä surkealla äänellä miehen oli pakko käännähtää. Eihän hän oikeastaan toista nähnyt, mutta tiesi tarkalleen missä paikassa toinen istui ja osasi jo arvata miltä toinen näytti. Safer sääli pientä, vaikkei tiennyt miksi. Toinenhan oli suoranainen loinen, ärsyttävä olento, joka takertui jalkoihin. Miksi hän nyt sellaista menisi säälimään?
Lopulta Safer kuitenkin lähti pikkuhiljaa toista kohden. Murahtaen.
"No mitä nyt?" Safer tiuskaisi, koska halusi silti pitää tiukkuutensa asiaa kohtaan, eikä näyttää liian pehmolta. Pian hän oli toisen lähettyvillä ja hän katui päätöstään tulla takaisin, mutta olisi erittäin typerää lähteä pois, sitäpaitsi jos hän sen tekisi, luultavasti sama tunne, joka hänet äskenkin oli käskenyt palaamaan tulisi takaisin ja hän vain ramppaisi olennon ja poislähtemisen välillä.
"No, mitä haluat sitten tehdä?" Mies kysyi nyrpistäen hieman nokkaansa. Samapa nyt toisen kanssa olisi jotain tehdä, kunnes tuo väsyisi ja Safer voisi jättää tuon ilman ongelmaa.
"Mutta, siihen vedän rajan, että minä en rupea möyrimään maassa!" Soul Safer julisti jyrkästi ja laski "katseensa" toiseen.

//Vooi Pad raukkaa >: en pystynyt jättämään sitä.//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 23 Huhti 2012, 21:18

Toinen päätti kuin päättikin tulla takaisin. Paderdor nousi pystyyn ja poimi keppinsä. Hän heilutti häntäänsä ja pudotti kepin Soul Saferin jalkoihin, juosten sitten ympyrää tämän edessä. Hän pomppi pystyyn kuin pieni koiranpentu ja rukoili läähättäen:
"Heitä vielä kerran, jooko?" Hän laski korvansa alas ja tuijotti toista suurilla silmillään. Paderdoria kyllä arvellutti, näkikö toinen edes hänen naamatauluaan. Hän kuitenkin odotti siinä toivossa että saisi napata kepin ilmasta. Sen jälkeen he voisivat jahdata oravia, tai jäniksiä. tai ehkä jotain muuta kivaa. Paderdor pärskäisi, niin että räkä lensi hänen nenästään ja kuola suihkusi. Paccõnti nuoli nenänsä puhtaaksi ja lähti kiertämään ympyrää Soul Saferin ympäri. Hän painoi yläruumiinsa maata vasten ja kohotti takamuksensa korkealle ilmaan, heiluttaen sitten villisti häntäänsä ja kuolaten kuin vesiputous. Hän valmisteli pingauttamaan kielensä pitkälle, jonka epäonnistumisen jälkeen hän joutuisi juoksemaan kepin maasta. Piru vie tämä leikki oli hauska. Tai nykyään huhuttiin että korttipelit olivat kivempia.

//Lols, sori kesto. En oikein keksinyt pituutta viestille, niin sieltä löytyy vähän kaiken maailman höpötystä XP
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 26 Huhti 2012, 16:57

Soul Safer

Mies hymähti pienesti, nosti kepakon jalkojensa vierestä ja tunnusteli sen karheaa pintaa kädessään, toinen selvästi läähätyksen perusteella odotti, että Safer heittäisi kepin. Mies odotti hetken, kuin piinasi toista ja oli sitten heittämässä keppiä, mutta pysäyttikin kätensä kesken kaiken ja heitti kepakon aivan toiseen suuntaan. Hän katsoi miten nopeasti olento osasi reagoida muuttuviin tilanteiseen, se oli kuin analysointia, olihan tuo laji miehelle täysin uusi.
Sitten Safer toimi maasta toisen kepin, ohuen risun ja heitti sen toiseen suuntaan. Samassa Safer kyykistyi ja vihelsi sormiaan napsauttaen, koska ei ollut varma äänien sekamelskassa oliko olento hänen vierellään, vai kauempana. Kuitenkin hän ajatteli näin kutsua toisen luokseen. Ainakin olento oli pitkälti käyttäytynyt kovin koiramaisesti, joten Soul uskoi sen myös reagoivan vihellykseen, vaikkei ollutkaan asiasta niin varma.
"Pystytkö sukeltamaan järven pohjaan saakka?" Safer kysyi ja lähti kävelemään kohti Aodhá Järveä. Hän nosti maasta kiven, tunnusteli sen pinnan läpikotaisin ja jopa haisteli sen jokseenkin multaista ja rautaista tuoksua.
"Jos heittäisin tämän tuonne -" Safer viittasi järveen "- voisitko sukeltaa sen takaisin?" Mies kysyi mietteliäänä ja hän käveli ohuelle jäälle. Hän ei niinkään välittäisi, vaikka putoaisikin järveen, mutta halusi välttää sitä mahdollisimman paljoa. Kun hän oli sulan kohdan kohdalla, hän ojensi kätensä, jonka päässä kivi oli sulan kohdan yläpuolelle.
"Pystyisitkö?" Mies kysyi ja pudotti kiven, niin, että se päästi plumpsahduksen.
"Koettaisitko edes?" Mies kannusti toista sukeltamaan, hän tiesi että pohjaan oli pitkä matka, riippui tietenkin minkälainen kohta juuri siinä oli, eivätkä he olleet edes järven keskellä, mutta Safer tiesi, ettei ainakaan itse pystyisi sukeltamaan ja hakemaan kiveä. Tässä tehtävässä oli se pieni puoli, että Safer toivoi pienesti mielessään toisen koettavan ja hukkuvan.

// ei se mitään (; //
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 28 Huhti 2012, 08:31

Paderdor suorastaan loikkasi kepin ensimmäiseen lentosuuntaan, mutta Safer vaihtoikin sen suuntaa. Pacconti teki niin rajun pyörähdyksen, että oli lentää mahalteen maaha, mutta hän sai jalat ajoissa alleen. Pad ampui kielensä pitkälle ja oli melkein napata kepin ilmasta. Se kuitenkin ehti osua maahan, ja Paderdorin heitto meni hutiin. Hän juoksi kepin luokse ja poimi sen maasta. Hän oli niin tyytyväinen saadessaan leikkiseuraa, aivan tavattoman tyytyväinen. Hänen häntänsä heilui puolelta toiselle, tahtoi hän sitä tai ei. Seuraava keppi lensi jo toiseen suuntaan, joten Paderdor pudotti ensimmäisen Soul Saferin jalkoihin ja juoksi toisenkin maahan jääneen kepin luokse.

Padin korvat värähtyivät kun hän kuuli vihellyksen. Hän vastasi siihen pirtäestä omalla ultra äänellään, vaikka toinen tuskin kuulisi sitä. Pacconti hölkkäsi Saferin perään keppi suussa ja mietti mitä mies aikoi.
"Päätitkö sittenkin tulla uimaan?" hän kysyi ja jätti kepin lähemmäs rantaa. "Hauskaa!" Mutta Soul Saferillä olikin kivi kädessä ja hän kysyi pystyikö Paderdor sukeltamaan sen alhaalta. Paderdor vilkaisi mustaa vettä ja nuolaisi nenäänsä.
"Yrittänyttä ei laiteta, niinhän te sanotte?" Pad sanoi hiukan epävarmana kuinka onnistuisi. Hän ravisti itseään ja kuunteli kiven molskahdusta, hypäten itse veden läpi sen perään.

Molskahdus ja sitä seuraavat aallot nousivat varmasti jäänkin päälle, mutta tuskin Safer oli sokerista tehty. Paderdor näki yllättävän hyvin veden alla, jonka täytyi johtua pimeydestä. Kivi upposi aika hitaasti kiitos veden, joten Paderdor sai polsikkittua syvemmälle. Hän avasi suunsa ja päästi kuplat leijumaan ulos, samalla hänen kielensä piteni. Paderdor ui sinnikkäästi kohti kiveä ja uitti samalla kieleään sitä kohti. Kielen pään hipaisi kyllä kiven pintaa, mutta se upposi turhan nopeastiö Paderdor tunsi happensa loppuvan ja ui takaisin kohti pintaa.
Lotdow
 

Seuraava

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron