Vedessä || varattu

Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad, joka laskee järveen pohjoisesta ja etelästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Templer » 01 Touko 2012, 11:18

Soul Safer

Toinen sukelsi äkkiä kiven molskahduksen jälkeen ja suurempi mölskähdus toi pintaan vesimassoja, jotka osuivat miehen jalkoihin. Hän oli itsekin kylmähipiä, mutta vesi oli kovin kylmää muutenkin, joten Safer ei pitänyt siitä. Hän tuhahti ja siirtyi pois kohdasta, jossa vesi vielä liikkui.
Hetken Safer odotti, mutta hän ei tiennyt olisiko tässä oikea kohta häipyä.. Juuri kun Soul Safer sitten olikin lähdössä ja jättämässä toisen saalistamaan kiveä hän kuuli kuinka vesimassojen läpi olento alkoi nousta ylöspäin. Safer naurahti hiljaa itsekseen. Toisen tappaminen olisi nyt todella helppoa.. ainakin jos osaisi tehdä sen, mutta Safer ei tiennyt osasiko. Hän kuitenkin alkoi olla täynnä tuota olentoa ja sen hännänheilutuksia ja vasta nyt tajusi sen selvästi.. hän ei jaksanut ylitseliimautuvaa koiranpentua.
Siksipä Safer palasi lähelle sulaa kohtaa, tunsi sen kylmyyden hohkavan ja lopulta hetken mietinnän jälkeen hyppäsi veteen. Hänene ruumiinsa halkoi kylmän veden ja sitä se vesi tosiaan oli, kylmää. Safer olisi tahtonut nousta pois, mutta silti hän taisteli pysyäkseen pinnan alla. Hän pääsiti kuplia suustaan ja halusi jo nyt lisää happea, mutta ei välittänyt, hän lähti uimaan jo aika lähelle päässyttä Padia ja kun oli tuon kohdalla hän risti kätensä olennon ympärille, eikä aikoinut päästää irti, taikka liikkua ylöspäin. Oikeastaan hän lähti potkimaan takaisin pohjaa kohti..
Safer ei ollut voimakas, joten olennon pitäminenkin kävi jo työstä.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 01 Touko 2012, 21:44

Paderdor näki kuinka Saferkin tuli uimaan ja melkein haukahti riemusta. Oli oikein mukavaa saada sukellusseuraa, mutta hänen pitäisi ykllä käydä tauolla ennenkuin he voisivat leikkiä. Safer tuli hänen luokseen ja kietoi kätensä rutistavaan otteeseen. Paderdor luuli tämän jo olevan pelastusyrityksessä, mutta sensijaan he lähtivät alaspäin. Paderdorille valaistui kaamiva totuus Saferin ajatuksista. Hänet yritettiin hukuttaa! Paderdor toimi nopeasti, työnsi kyntensä niin ulos kuin pystyi ja yritti raapia Saferin käsiä niin nopein ja vahvoin vedoin kuin pystyi. Paderdor oli valmis tekemään mitä tahansa, puermaan repimään, vaikka tappamaan, jotta pääsisi pois. Hänen happensa alkoi loppua ja voimat ehtyä. Pacconti keräsi viimeisetkin voiman rippeensä ja sätki kuin kala pois Saferin otteesta. Hän oli hukkua, tukehtua veteen. Näkökenttä heittelhti ja pimeni, happi loppui ja kaikki lihakset alkoivat pettämään. Paderdor potki kohti pintaa ja yritti kurottaa itsensä sen yläpuolelle. Pacconti nosti päänsä pinnan yläpuolelle ja haukkoi henkeään. Hän näki tähtitaivaan ja jään. Puiden latvat sekä taivaalla mollottavan kuun. Paderdor yski ja veti itsensä takaisin jäven jäälle, lyssähtäen siihen makaamaan. Oliko Soul Safer seonnut, vai muuten vain ilkeä. Paderdor vetäytyi sykkyrälle ja keräsi voimiaan, mies tulisi pintaan hetkenä minä hyvänsä.

//Huu, nyt meni jännittäväksi (8)
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 04 Touko 2012, 17:42

Soul Safer

Toinen olikin liian iso pala haukattavaksi ja kun toisen kynnet alkoivat vinhasti raapia häntä Saferin oli todella taisteltava, jotta hänen otteensä pysyisi. Kuitenkin radikaali isku mieheen sai Saferin kavahtamaan, päästämään omatkin happensa pois ja löysäämään otetta niin, että toinen pääsi irti miehen otteesta. Mies vuosi verta, eikä vesi auttanut asiaan. Olennon jälkeen jääneet kuplat sekoittivat Saferin päätä ja mies oli aivan sekaisin veden alla. Hän ei tiennyt missä oli pinta ja missä maa. Hetken aikaa miehen piti koota itseään, kunnes hän tajusi lähteä samaan suuntaan, kuin kuplatkin.
Soul Safer potki ja kauhoi vettä vimmatusti. Näin ei olisi pitänyt tapahtua.. hänhän melkein hukutti itsensä. Kuitenkin pinta alkoi selvästi lähestymään ja pian mies rikkoikin veden pinnan päällään. Hetkessä Safer alkoi haukomaan henkeään ja sylki vettä suustaan. Kylmyys kohtasi miehen kun hän nousi pintaan, mutta jo valmiiksi alhaisen ruumiinlämmön omistanut mies ei kovinkaan välittänyt, vaan nousi jäänpinnalle, kuuli Padin läheisuuden, mutta joutui itsekin keräämään hieman voimiaan. Hän ähkäisi voimakkaasti ja haistoi verensä. Olento oli potkaissut häntä kovin ikävästi olkapäähän ja se sai miehen suuttumaan. Kyllä, syy oli oikeastaan hänen itsensä, mutta sitähän Safer ei edes halunnut ajatella, vaan hän melkeinpä sai tästä kuin syyn toisen tappamiseen. Safer oli päässyt siihen hurmaan, eikä varmasti aikoisi nyt ihan hetkessä antaa olla. Kuitenkin mies makasi kuin kuollut kala ja antoi syljen valua poskeaan pitkin jäälle, eikä koettanut tehdä mitään liikkuakseen. Jos toinen lähtisi pois, Safer voisikin saada toisen kiinni, mutta hän tarvitsi siihen voimiaan. Miehen korvat olivat kuin kuurot ulkomaailmalle, eikä hän kuullut kuin oman, syvän, rahisevan hengityksensä.
Lopulta mies nousi, ensin hän kierähti mahalleen,siitä nousten kontalleen, siitä kohottautui polvilleen, josta taasen kohottautuen kokonaan pystyyn. Mies hoiperteli hieman ja lähti sitten matalasti muristen - ääni tuli kuin refleksistä - toista kohti. Kun hän oli hieman lähempänä hän päätti hyökätä, oikeastaan mies ei ollut varma missä toinen kulki, koska ei jaksanut kuluttaa aikaansa kuuntelemiseen tai turhanpäiväiseen miettimiseen. Hän vain hyökkäsi kohtaan, jossa kuvitteli toisen olevan.
//Jeaah. Safer goes crazy! D8//
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 10 Touko 2012, 09:27

Paccõnti katsoi kauhusta suunniltaan miestä, joka nousi itsekin pois vedestä, selvästikin tyytymättömänä ettei ollut saanut Paderdoria hengiltä. Hän nousi nopeasti pystyyn ja kiitti onneaan että turkki hylki vettä. Sen verran mitä hän tiesi, se kuulemma muuttui painavaksi ollessaan märkä. Padin silmät tutkivat vielä hetken aikaa Saferia, ennenkuin hän pyörähti ympäri ja lähti juoksemaan pois jäältä miehen luota. Liukas jää kuitenkin sai hänen askeleensa melkein sutimaan paikallaan, kun hän yritti vähän väliä nähdä Saferiä. Mies oli selvätikin menettänyt järkensä! Tämähän syksyi pikku paderdor-rukan kimppuun. Paccõnti vikisi peloissaan ja juoksi eteenpäin häntä koipien välissä.
"Ei ollut tarkoitus suututtaa!" hän huusi Soul Saferille, ilman mitään varmuutta kuuliko tuo häntä. Paderdor uskaltautui hidastamaan vähän vauhtia päästessään pois järven jäältä. Hän hengitti raskaasti ja värisi kauttaaltaan.

"Ethän tapa minua?" Pad uskaltautui kysymään, muttei tiennyt viitsisikö jäädä odottamaan vastausta. Hän kuitenkin hllitsi itsensä ja pysähtyi kääntyen takaisin kohti jäitä. Ehkä Soul Safer saisi järkensä takaisin jos hän puhuisi oikein maltillisesti, eikä panikoisi. Mutta mies näytti oelvan siinä tilassa, että pakeneminen olisi viisain valinta. Paderdor luimi hiukan korviaan ja odotti, että näkisi miehen seuraavan reaktion.
Lotdow
 

ViestiKirjoittaja Templer » 18 Touko 2012, 23:53

Soul Safer

Toinen kysyi heikosti, tappaisiko Soul hänet. Mies oli hetken hiljaa, häntä puistatti moinen heikkous, mutta samalla se osui johonkin hänen sisimpään kolkkaansa ja tuntui oikeastaan inhottavalta. Mies karjaisi, ei siis oikeastaan mitään sanoja, karjaisi vain, kuten jotkut eläimet. Hän oli täynnä. Toinen ei tajunnut, kuin halolle puhuisi ja nyt se sitten kummasteli miksi Safer oli tällainen. Miestä alkoi örsyttää, vaikka hän tiesi, ettei toisella ollut syytä varoa häntä ennen.. jos ei laskettu kämmenselällä lyöntiä ja rakiksi haukkumista.
Saferista tuntui kuin koko maailma oli häntä vastaan.
"Juokse." Mies sanoi vakavasti, siristäen silmiään.
"Juokse nyt, kun vielä kerkeät." Soul Safer murahti ja muutti yhtäkkiä muotonsa Keepperiksi. ISo musta koira seisoi turkki märkänä toisen, paljon pienemmän ja oudomman "koiran" lähettyvillä. Sitten Safer murahti uudestaan, väläytti hampaitaan ja teki äkkihyökkäyksen toista kohden. Ei oikeastaan osuakseen vaan saadakseen toisen nopeammin liikkeelle. Safer ei tahtonut viedä tuota viatonta sielua, mutta ei kestäisi enää pitkään toisen typeryyden läsnäoloa, joten jos tuo ei menisi, Safer joutuisi luultavasti ainakin koettamaan toisen sielun riistämistä.
Templer
 

ViestiKirjoittaja Lotdow » 23 Touko 2012, 21:45

"Juokse?" Paderdor nuolaisi huuliaan ja vilkaisi taakseen. Miksi se sana kuulosti niin houkuttelevan kauniilta juuri nyt. Safer näytti kyllä olevan taas puoliselvin päin, mutta murisi hysteerisesti kuin reviiriään puollustava kirppu. Ei, ei kirppu vaan koira. Paccõnti ehti tuskin reagoida Soulin kehotukseen, kun tämä muuttuikin koiraksi. Säikähdys sai Paderdorin karvat nousemaan pystyyn ja täplät välähtämään kirkkaan sinisinä. Hän parahti kipakan ultraäänen ja kääntyi välittömsäti ympäri, mustan koiran loikatessa eteenpäin. Hän ei ollut minkäänsortin taistelija, oli vastustaja nelijalkainen tai ei.
"Apuaa!" Paderdor parkui ja juoksi henkensä edestä eteenpäin, lumi sutien kynsien alla. Hän oli kaatua rähmälleen maahan kun juoksi eteenpäin ja kaarteli sivulta toiselle kuin harhautellen. Pad oli useinkin paennut erilaisia hurjapäitä tai muita äkkipikaisia pahoja ihmisiä. Hän sukelsi suoraan tiheän pöheikön sekaan, toivoen pimeyden tekevän tehtävänsä muiden silmille. Hän kipitteli matalana pensasrykelmän toiselle puolelle ja löntysti taas kieli pitkällä eteenpäin. Paderdorin laskelmien ja urheilumäärän mukaan hän oli juuri juossut maratoonin, tai kiitänyt ihmisten kylän päästä päähän. Tosiseikat olivat toiset, mutta tiedättehän te nuo paccõntit. Pad vilkaisi olkansa ylitse Saferin varalta, muttei nähnyt mustaa karvaakaan. Päätän pudistellen Paderdor hidasti tahtiaan aavistuksen verran ja antoi hengityksensä tasaantua.
"Hullu!" hän totesi nyrpeänä. "Hulluja kaikki!"

//Näin päättyi meidän pelimme ja kiitän ja kumarran seurastasi jälleen :) Pelaamisiin taas.
Lotdow
 

Edellinen

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 6 vierailijaa

cron