Sivu 1/1

Ha! Ja minähän olen parempi kuin sinä! [varattu]

ViestiLähetetty: 24 Maalis 2012, 20:24
Kirjoittaja Templer
Yard

Uros lenteli rauhallisesti astetta kylmemmässä illassa katsellen puita, jotka hänen allaan vilahtelivat. Maa oli vielä valkea, mutta se oli alkanut sulaa ja Yard rakasti tulittaa puiden päitä hennosti, jotta lumi niiden päältä suli ja ne paljastivat ruskeat oksansa taikka vihreät havunneulaset. Siinä oli vain se huono puoli, että pari puuta syttyi aina pakostakin palamaan ja se voisi aiheuttaa metsäpalon. Kuitenkin tällä ilmalla, kun lunta riitti tuo palo tuskin kuitenkaan leviäisi kovinkaan laajalle. Täälläpäin ei edes asustellut ihmisiä, jotka katselisivat häntä. Ehkä joku yksinäinen matkailija säikähtäisi kuoliaaksi, mutta se ei paljoa painanut. Ainahan lohikäärmeitä oli, mutta niiden kiinni saaminen olikin se hankalampi juttu. Ihminen voi sanoa nähneensä lohikäärmeen, mutta sen näkeminen on täysin eri asia kuin surmaaminen, jota jokainen ihminen sisimmässään halusi: tuhota uljaan olennon.
Lohikäärme katsoi eteensä, hän lenteli juuri metsän yllä ja tiesi, että sitä riittäisi monia kymmeniä kilometrejä jokaiseen ilman suuntaan. Siksipä Yard päättikin tehdä nopeamman lentopyrähdyksen ja kiisi kuin vihreä nuoli eteen päin. Hetkessä uros oli taittanut useita kilometrejä, mutta ei hänenkään voimansa mahdottomiin pystynyt, sitäpaitsi ei hän halunnut kaikki voimia tuhlata, ilta oli vielä nuori ja ties mitä uros löytäisi vielä.
Tosiaan, hetken lennettyään Yard näki jotain liikettä allaan, se ei sinänsä ollut ihme, koska hän näki myös sinisen kauniin veden välkkymässä allaan.. Aodhá järvi. Sen luona yleensäkin liikkui eläimiä, mutta tuo ei ollut tavan eläin.. Yard teki käännöksen ja kaarsi uudestaan veden yllä nähdäkseen oliko varmasti nähnyt oikein.. kyllä. Hänen allaan oli toinen lohikäärme. Selvästi eri lajia kuin hän, mutta silti siellä se oli. Yard innostui toisen lohikäärmeen näkemisestä ja alkoikin rauhallisesti laskeutua kohti tuota tummaa hahmoa. Yars ei laskeutunut suoraan toisen eteen, vaan viistosti toisen vasemmalle puolelle, niin, että toinen näki hänet ja huomasi, että uros tuli täysin rauhallisesti. Koska sehän tästä vielä puuttuisikin jos syntyisi tappelu kahden lohikäärmeen kesken.

//Herralle Crimson ja rouvalle Dagnir 8]//

ViestiLähetetty: 13 Huhti 2012, 20:05
Kirjoittaja Crimson
//Täältä tullaan viimeinkin!//


Dagnir

Viileä tuuli puhalsi järveltä päin, jonka ranta oli jo lähes kokonaan sulanut talven aikana sataneen lumen jäljiltä. Yötä kohden mentäessä tähdetkin olivat alkaneet tulla esiin, ja värittivät nyt kauniisti taivasta sieltä täältä, valaisten samalla myös metsässä kulkevien polkuja. Yksi kulkija ei valoa tarvinnut. Dagnir, tuo jättimäinen musta otus, joka lumien sulaessa oli taas oman etunsa saalistamiseen saanut, vaani kovin tyytyväisen oloisena hämärissä ainoastaan silmänsä kiiluen. Vielä ei käärmettä ollut onnistanut, tiedä onnistaisiko ruuan suhteen sitten koko illan aikana, mutta ainahan tuota saattoi yrittää. Nälkä ei vatsaa niinkään vaivannut, joten lohikäärme ei sitä pahakseen pistänyt, mikäli ei hiirtä suurempaa saalista kynsiinsä saanut tai vaihtoehtoisesti saanut mitään. Ehkä onni potkaisisi huomenna paremmin.

Koskassa metsässä mateleminen oli alkanut hiljalleen tympiä petoa, ja tuo kaipasi jotain virikettä muuten niin hiljaiseen iltaansa, oli Dagnir ottanut suunnakseen Aodhá järven rannan. Askel toisensa jälkeen, tuo läheni kyseistä lampea, pitäen silmällä jokaista liikettä ja rasahdusta, jotka metsikön puolelta kantautuivat.
Viimein saavuttaessaan lumen ja järven veden kostuttaman rantahiekan, päästi Dagnir ilmaan sieraimistaan hönkäistessään valkeaa kiteistä höyryä. Se kieli käärmeen olevan tyytyväinen löydökseensä. Järvi oli lähes kokonaan sula. Vain muutamia pieniä, helposti murskattavissa olevia jäälauttoja kellui sen pinnalla, ja ajelehti tuulen luoman aallokon mukana sinne tänne.
Dagnir oli jo aikeissa hypätä veden allokoihin, kun erikoinen haju jostain läheltä leijaili sen sieraimiin. Se ei ollut mikään tavanomainen haju ei sellainen, johon törmäisi joka päivä tallustaessaan. Se haju kuului lohikäärmeelle. Tai niin Dagnir ainakin luuli, kunnes luulot varmistettiin vilkaisemalla taivaalle, josta käsin käärmettä lähestyi toinen lohikäärme. Kaula ojennettiin ensin suoraksi kohti tulijaa, kunnes vedettiin takaisin suoraksi. Siivet nostettiin molemmille sivuille luomaan pedosta suurempi kuva toisen silmissä, mikä ehkäisikin tehokkaasti toisten kaltaistensa hyökkäämistä itsensä kimppuun. Kukaan kun ei tavallisesti tahtonut haastaa isompiaan ja Dagnir rauhanomaisena petona ei tahtonut aloitetta vastaavaan tehdä.
Sitä mukaan kun toinen lohikäärme laskeutui kohden, askelsi Dagnir taaksepäin saadakseen hieman etäisyyttä tähän tuntemattomaan olentoon. Hän ei tiennyt mitä toinen tahtoi, jonka takia oli syytä pysytellä kokoajan varuillaan. Lopulta vihreä käärme oli laskeutunut maahan ja sai puoleensa siivekkään käärmeen uteliaan katseen. Matala murahdus kumisi jostain pedon sisästä.
Kuka olet? Mitä sinä tahdot?, lohikäärme kysyi telepaattisesti toiselta, samalla kun laskosteli siipensä jälleen takaisin siistiin nippuun selkäänsä. Tämä uusi tuttavuus ei vaikuttanut uhkalta ainakaan vielä...

ViestiLähetetty: 13 Huhti 2012, 21:35
Kirjoittaja Templer
Yard

Kun toinen kysyi häneltä kuka hän oli tai mitä hän teki, Yard vastasi vain hymähtäen. Eipä ollut toisella kovin hienot tervetuliais puheet. Kyllä Yard sen ymmärsi, että toinen tuskin luotti yhtäkkiä luokseen lentäneeseen lohikäärmeeseen.. ties vaikka mitä Yard olisi keksinyt toisen pään menoksi. Toisen tapa puhua telepaattisesti sai uroksen kiinnostuneeksi, mutta lohikäärme ei näyttänyt sitä ulospäin.
"Tulen ihan rauhassa, että ei sen puoeen tarvitse jännittää." Yard naurahti, mutta oli itsekin hieman pingoittunut ja se kuului naurahduksessa. Kuitenkin uros päätti sitten vastata toisen kysymyksiin, koska niin hän ainakin pystyi osoittamaan, ettei peitellyt nimeään tai aikomuksiaan itsellään.
"Olen Yard ja satuin vain tulemaan tänne, koska olet harvinainen näky cryptin metissä." Yard vastasi nyt aitoa kiinnostusta äänessään.
"Kun ei täälläpäin liiku kovin usein samaan lahkoon kuuluvia persoonia.." Käärme sanoi ja liikkui hieman toista kohti. Ei kuitenkaan yhtään uhkaavan näköisenä, vaan hän liikkui rauhallisesti, melkein raukeasti.
"Joten, mitä olet miehiäisi ja kuka sinä olet?" Yard sanoi ja pysähtyi niille sijoilleen ojentaen pitkää kaulaansa hitusen eteenpäin. Hän tutkaili tuota tummaa hahmoa tarkasti ja pisti merkille terävät kynnet, sekä sarvet. Oli hyvä tietää, missä toisen "aseet" sijaitsivat, jos tapaamisesta tulisi vähemmän mukava.
Yard oli jännittänyt jokaisen lihaksensa ja hän siristi silmiään. Kultaiset silmät tarkkailivat ympäristöä ja toista tarkasti ja kieli lipaisi pehmeästi kuonoa.
"Olethan siis lohikäärme?" Yard sanoi hieman suupieli virneessä. Hän kyllä tunnisti lohikäärmeen tuoksun, mutta kyseessä pystyi helposti olemaan jokin haltioiden/ihmisten ansa.
"Olisi ikävää kävellä sokeasti johonkin ansaan. Uskotellaan, että täällä on lohikäärme ja sitten kohta ihmiset loikkaavat niskaan." Yard sanoi kulmiaan hieman kurtistaen ja jännitti taas lihaksensa.

ViestiLähetetty: 26 Huhti 2012, 10:06
Kirjoittaja Crimson
Dagnir veti päätään astetta taaemmas toisen käärmeen hymähtäessä. Oliko hän ollut sanoissaan liian kova? Oli miten oli, ei hän saattanut olla varma tämän uuden lohikäärmeen aikeista, eikä täten hänellä ollut syytä puhutella tuota kuin kuningasta. Käärme ilmoitti tulevansa rauhassa. Tuon nimi oli Yard ja se sanojensa mukaan oli tullut vain ihmettelemään toista lohikäärmettä, joka tässä tapauksessa oli Dagnir.
Yard liikkui kohti valtavaa mustaa lohikäärmettä, jota Dagnir ei käynyt kieltämään tai estämään. Otus seisoi vain paikoillaan, keltaisen katseensa tuijottaen tätä lähestyjää - katseessa ei silti ollut minkäänlaista uhoa tai käärme ei muuten elehtinyt levottomasti tai uhkaavasti. Se vain seisoi paikoillaan, ja antoi tämän kovin puheliaan tulokkaan tulla luokseen.

Yard tiedusteli monia asioita, joihin Dagnir ei käynyt vastaamaan vasta, kun totesi itselleen että vihreä lohikäärme olisi viimein sanonut tahtomansa. Yardin viimeiseen toteamaan Dagnir päästi huvittuneen naurua muistuttavan kumahduksen sisältään.
"Minä en niiden kaksijalkaisten kanssa liiku. Nehän vain juoksisivat karkuun nähdessään meidät!" Dagnir totesi jokseenkiin huvittuneesti ja päästi uudemman kumahduksen sisältään.
Peto otti varovaisen askeleen jos toisenkin kohden Yardia päästäkseen tuota lähemmäs ja ojensi sitten kaulansa toisen pään tasolle. Olihan vihreä lohikäärme häntä kuitenkin runsaasti matalemmalla! Mikä sinänsä oli Dagnirille kokonaan uusi ja täyttä mielenkiintoa puhkuva asia, sillä hän ei koskaan aikaisemmin ollut tavannut Yardin kaltaista pitkää, vieläpä siivetöntä käärmettä.
Kaula kuitenkin suoristettiin hetken jälkeen ja pää vietiin tavanomaisemmalle korkeudelle.
"Olen Dagnir. Ja kyllä, olen lohikäärme", otus vastasi lopulta toisen kysymyksiin hyvin rauhallisella äänensävyllä, "Tulen myöskin rauhassa. En nosta kynsiäni ja hampaitani sinua vastaan, ellet itse tee sitä ensin", musta käärme kävi vielä varoittelemaan, muttei mitenkään uhkaavasti. Yksikin väärä liike, joka johtaisi toiseen, ja Dagnir olisi mahdollisesti kynsin ja hampain kiinni tässä uudessa tuttavuudessaan.
"Mutta sanohan. Sinähän lensit tänne? Kuinka voit lentää jos sinulla ei ole siipiä?" peto ryhtyi sitten tiedustelemaan ihmetystä äänessään.

ViestiLähetetty: 01 Touko 2012, 11:39
Kirjoittaja Templer
Yard

Toinenkin päätti ottaa askelia lähestyäkseen, joten läheneminen ei jäänyt vain Yardin työksi. Uros tiesi, että toinen oli häntä paljon korkeampi, mutta kun tuo tuli lähemmäs, Yard sai todella nähdä miten koeka toinen oli, sltikään toinen ei vaikuttanut uhkaavalta lainkaan. Yard innostui siitäkin hieman, olihan ystävällinen tuttavuus aina parempi, kuin aggressiivinen tuttavuus. Hänkin sanoi tulevansa rauhassa, joten Yard nyökkäsi pienesti, melkein huomaamattomasti.
Toinen uteli miten hän pystyi lentämään ilman siipiä ja Yard kurtisti hieman kulmiaan. Hän ei itsekään ollut täysin varma, miten sen teki. Hän oli vain aina lentänyt.. se siitä.
"En minä oikeastaan tiedä. Olen aina lentänyt.. pienestä pitäen. En vain tarvitse siihen siipiä." Yard sanoi. "Se on tätä mystistä lohikäärme voimaa." Yard jatkoi naurahtaen.
"Sinä varmaan osaat lentää myös, vai..?" Yard kysyi, vaikka oikeastaan tiesi vastauksen. Ainakin kun hän vilkaisi toisen mahtipontisia siipiä.
"Mutta veikkaanpa, että osaan lentää nopeampaa kuin sinä." Yard sanoi tämä-on-itsestäänselvyys äänellä ja pyöräytti pienesti silmiään, mutta soi sitten toiselle virnistyksen. Ei hän ollut kovinkaan omahyväinen, mutta oli utelias tietämään tosi asian, pystyikö ilman siipiä lentää nopeampaa kuin siipien kanssa? Hän jäi katsomaan miten toinen tähän suhtautuisi, haastehan oli heitetty pöydälle.

//Uuh.. tulipas nyt lyhyttä >: //

ViestiLähetetty: 23 Touko 2012, 19:57
Kirjoittaja Crimson
//Ei se pituus, vaan se sisältö Temppi hyvä ;)//


Uros antoi kullankeltaisen katseensa vaellella pitkin toisen lohikäärmeen naamaa, kunnes toisen kurtistaessa kulmiaan, toisen käärmeen pää vetäytyi hieman taaemmas vihreästä käärmeestä. Dagnir mietti, oliko sanonut vahingossa jotain väärää, mutta toisen alkaessa puhua, päästi musta käärme helpottuneen tuhahduksen sieraimistaan ilmoille. Toinen ei tiennyt, miten oikeastaan lensi ilman siipiä, mutta pisti sen sitten lohikäärmeitten mystisten voimien piikkiin. Ymmärrettävää. Ja riittävän järkeenkäypää, jotta Dagnir hyväksyi mokoman pienen nyökkäyksen kera.
Yardin kysymyksen myötä, Dagnir päästi jälleen huvittuneen kumahduksen jostain syvyyksistä ja levitti sitten siipensä koko komeudessään levälleen yläpuolelleen.
Totta vie minä osaan lentää! Ja hyvin lennänkin, sanojensa päätteeksi käärme päästi kuuraisen puhalluksen sieraimistaan ja iski voimakkaasti ilmaa kerran jos toisenkin valtavilla siivillään synnyttääkseen ilmavirran, joka läiskytti rannassa liplattavaa vettäkin sinne tänne.

Pieni epäilevä mörähdys pääsi suuren otuksen kidasta toisen käydessä kerskailemaan lentotaidoillaan mukavan keskustelun päätteeksi. Mörähdys vaihtui kuitenkin naurahdukseksi ja epäuskoisena Dagnir kävi virnistäen katsomaan vihreää käärmettä.
Noinko on? Ehkäpä meidän täytyisi selvittää asia, musta käärme totesi, suoristi niskansa ja ryhtyi tähyilemään lähistölle jokaiseen ilmansuuntaan, päätyen lopulta tuijottamaan järvelle päin. Dagnir kävi nostamaan toista etukäpäläänsä ja osoitti järven suuntaan.
Näetkö tuon saaren tuolla lähistöllä. Mitäpä, jos lentäisimme kilvan sinne, kiertäisimme sen ympäri ja sitten takaisin tähän samaiselle leveälle rannalle. Näkisimme sitten, kumpi meistä todella on nopeampi lentäjä, Dagnir totesi, laski käpälänsä takaisin alas ja kääntyi sitten katsomaan Yardia nuori uros todella tahtoi ottaa selvää, pitivätkö uuden tuttavuutensa kerskailut paikkaansa.
Oletko mukana ehdotuksessani Yard?


//Repäisen itseni pois tästä pelistä, kun vastausta ei ole kuulunut. Ota toki yhteyttä, jos tahdot tämän silti pelata loppuun o7 //

ViestiLähetetty: 07 Elo 2012, 15:14
Kirjoittaja Templer
Yard

Lohikäärme katsoi toisen siipiä ihailevasti, mutta koetti pitää katseensa kuitenkin neutraalina, vaikka ajatus siipien omistamisesta saikin hänet hieman kateelliseksi ja tämän takia hän halusikin voittaa toisen, siipien omistajan.
Onneksi Dagnir otti epäsuoran "haasteen" vastaan ja asetti kohteen, joka heidän kuuluisi kiertää. Yard nyökkäsi käärmemäisen virnistyksen kera, häntä jopa tottapuhuen jännitti tilanne. Kuin hän taas palaisi kilpasille veljensä kanssa.. tosin tässä hänen kanssaan kilpaili aivan joku muu kuin hänen veljensä, mutta ei se Yardia haitannut. Hän koki hetken olevansa taas pieni poikanen, joka oli jokseenkin kannustava kokemus lohikäärmeelle, kotoisa.
"Tietenkin olen!" Yard sanoi innoissaan ja huudahduksen aikana hän päästi pienen liekin karkaamaan suustaan. Hän vilkaisi Dagniria ja asettui seisomaan kohti saarta, noin kolmen metrin päähän toisesta. Ihan vain siltä varalta, että toisen siivet osuisivat häneen, kun he lähtisivät. Sen Yard halusi estää, olihan sentään lohikäärmeen siivissä sen verran voimaa, ettei Yard halunnut sellaista läimäisyä itseensä.
Yard katsoi rauhallisena Dagniria ja nyökkäsi sitten. Hän otti valmius asennon ja sanoi: "Lasken kolmeen, kolmosella lähdetään."
Yard ei edes odottanut toisen hyväksyntää, koska uskoi menetelmän käyvän toiselle.
"Yksi-" Yard aloitti mahtipontisesti ja asettui takakeno asentoon. "Kaksi-" Yard laski päänsä alemmas, jotta nousun aikana ilmanvastus olisi mahdollisimman pieni. "Kolme!" Uros sanoi, oikeastaan karjaisi ja ponkaisi jaloillaan vauhtia, jolloin hänen massiivinen ruumiinsa nousi maan läheisyydestä ilmaan ja niin ihmeelliseltä kuin se jostakusta voisi tuntuakin, ilma otti hänet syleilyynsä, vaikkei hänellä siipiä ollutkaan. Yardille se oli itsestään selvyys, eikä hän jäänyt sitä sen enempää miettimään, vaan hän kohdisti katseensa saareen, lukitsi katseensa siihen ja lähti kiitämään kohti sitä. Sillä hetkellä hän ei tiennyt lainkaan missä Dagnir oli, eikä se häntä edes kauheasti kiinnostanut. Hän nautti vaihdista, jonka itse sai aikaan. Saari oli yhtäkkiä jo lähellä ja uros joutui kääntymään jyrkemmin kuin oli aikonut, mutta onneksi hänen ruumiinrakenteensa mahdollisti käännöksen ja Yard pääsi taas kiihduttamaan kohti rantaa. Lentäminen oli mahtavaa.

//Olen erittäin pahoillani, että jouduit odottamaan näinkin paljon./

ViestiLähetetty: 15 Loka 2012, 17:07
Kirjoittaja Crimson
Yardin myöntyvä vastaus sai isomman käärmeen hännän heilumaan hitaasti puolelta toiselle kuin innostuneella koiralla konsanaan. Oli jo aikakin päästä viettämään aikaa jonkun toisen kaltaisensa kanssa, eikä aina vain kököttää muita kytäten yksinään harvoinpa sitä seuraa valtavalle lohikäärmeelle suotiin vapaaehtoisesti. Yardin kanssa viettämästä ajastaan Dagnir aikoi nyt kuitenkin ottaa kaiken sen irti, minkä vain saattoi.
Siinä missä vihreä käärme asettautui kohden saarta, niin teki myös Dagnir. Jalat kävivät kuopimaan pientä sijaa maahan, josta oli helpompi ponkaista vauhtia sitten, kun lentämään piti lähteä. Yard ilmoitti laskevansa kolmeen, jonka jälkeen lähtö tapahtuisi. Siivellinen musta käärme katsoi sivusilmällä pienempäänsä, käyden sitten nyökkäämään valtavalla päällään pienesti.
Selvä on, alahan laskea!, käärme huomautti viekkautta äänessään.

Yksi. Dagnir tömisteli muutaman kerran tannerta jaloillaan, käyden sitten kumartumaan siten että saattaisi ponkaista takajaloillaan vauhtia helpommin. Kaksi. Hännän heiluminen lakkasi ja se jäi vain hieman ilmaan paikoilleen, samalla kun käärme veti siipiään paremmin itseään vasten välttääkseen ilman vastuksen ensimmäisellä loikalla. Dagnir puhalsi sieraimistaan kevyen ilmavirran eteensä ja kun Yard karjaisi kolmosen ilmoille, kultasilmäinen ponkaisi oitis vauhtiin. Muutama nopea juoksuaskel ja Dagnir ponkaisi lopulta itsensä vauhtiin lujalla siipien lyönnillä, lähtien lentämään vain hieman etäämmällä Yardista, tuon vierellä kohden saarta.
Ilma humisi kaksikon ohitse. Dagnir ei juuri ehtinyt kiinnittää huomiota Yardin lentotapaan, vaikka olisikin tahtonut. Nyt valtava peto oli vain keskittynyt saavuttamaan saaren ensimmäisenä, jonka jälkeen voisi liidellä tyytyväisenä takaisin rannalle. Vaikka käärme piti vauhtiaan tasaisen nopeana siivillään ilmaa kokoajan lyöden, kiisi uusi tuttavuus kuitenkin alta aikayksikön Dagnirin ohitse, lähtien jo kiitämään takaisin maaliviivaa kun Dagnir itse vasta pääsi kääntämään itsensä loivassa kaaressa saaren yllä. Siltikään musta suomukas ei aikonut vielä luovuttaa, vaan vimmatusti siipiään lyöden kiisi toisen perään.

Yard ennätti rannalle takaisin kuitenkin ennen Dagniria, mistä syystä musta lohikäärme näytti hetken vielä ilmassa liitäessään nyrpeää naamaa itsekseen moiselle. Vai oli hän jäänyt lentämisessä toiseksi jollekin sangen naurettavaa. Suomukkaasta ei silti ollut haastamaan riitaa moisesta. Leikkisää kisailuahan tämän vain oli, eikä sitä pitänyt ottaa niin vakavasti.
Lopulta Dagnir otti ja laskeutui itsekin rannalle. Hiekka pölysi sen alla, vaikka valtava käärme rannalle laskeutuikin kevyesti suoraa ilmasta, ottaen vielä vauhdin hidastamiseksi muutaman askeleen toisensa perään.
Voitit, Dagnir sitten totesi ykskantaan yhä hieman näreissään, kääntyessään katsomaan Yardia, Voitit ehkä lentämisessä, mutta mitä sanoisit uudesta kisasta?, käärme haastoi, sillä se ei vieläkään saattanut niellä häviämistään pienemmälleen. Kyllä tämä vielä voitoksi kääntyisi.


//Tää ei näytä vieläkään oikein etenevän, niin kiskaisen itseni ja Dagnirin jo toistamiseen tästä pois//

ViestiLähetetty: 03 Tammi 2013, 20:08
Kirjoittaja Templer
Yard

Uros ei ollut lainkaan tajunnut, että ranta maaliviivoineen olisi saapunut noin äkkiä vastaan, joten nyt pysähtyminen kävi jo työstä, ettei Yard näyttäisi kömpelöltä. Hänen vauhtinsa kuljetti uroksen hieman kauas rantaviivasta, joten tuo teki U-käännöksen ja esitti, kuin tämä oli tarkoitettua, jotte hän olisi suorassa katsekontaktissa edessä siintävän saaren kanssa.
Tuo toinen kävi myöntämään tappionsa, jonka johdosta Yard oli jokseenkin ylpeä itsestään ja vaikka kyseessä olikin leikkimielinen kisa, ei uros sitä niin leikillä ottanut. Pää kävi nyökkäämään sulkien silmät rauhallisesti ja kääntäen suun pieneen virnistykseen. Kun toinen sitten kävi ehdottamaan toista kisaa Yard kiinnistui kovin.
"Uusi kisa.. no miksipä ei." Uros sanoi myöntyväisenä, kisailuhan oli kivaa ja toisen lohikäärmeen kanssa.. mahtavaa. Katse kävi havaroimaan uroksen edessä siintävää maisemaa, johon sisältyi suurelta osin itse järvi, joten pian Yard avasikin uudestaan kitansa sihisten.
"Mutta koska on jo selvää, että lentäminen on minun heiniäni." Uros sanoi hieman kiusoittelevasti, vaikka uskoi, ettei tuo toinen sitä minään ottaisi.
"Et varmaan pane pahaksesi, jos seuraava kisa käydään.. vedessä?" Yard ehdotti, vaikka uskoi, ettei toinenkaan enää lentämään halunnut. Järven tumma vesi kiehtoi urosta, ehkä jos hän olisi ollut ihminen, olisi hän voinutkin pelätä sen vaaroja, mutta koska hän oli lohikäärme ja jonkinlainen vaara itsekin ei vesi voinut muuta kuin kiehtoa. Olihan se toki kaikkea vastakohtaa sille, mitä Yard loi suullaan, mutta ei se tarkoittanut, että tuli olisi hänelle kaikki kaikessa. Vesi se vasta mielenkiintoinen oli, väistyi pienenkin massan tieltä, mutta pystyi tappamaan suurenkin eläimen, jos tuo ei osaisi hengittää veden ilmaa. Tätä kykyä lohikäärme ei ollut oppinut, eikä tiennyt miten moinen olisi mahdollista. Pitkään lohikäärme pystyi mielestään pidättämään hengitystä ja näki sen jonkinlaisena etuna seuraavassa kisassa.
"Lähdemmekö maalta, kuten äskenkin?" Uros kysyi palaten takaisin mietteistään ja nosti katseensa veden vellovasta, kovin hypnotisoivasta pinnasta.

//tähän vastasin, koska tylsyys ja pelin mahd. pystyyn nostamis kysymyksen heitin crimille, uhohdukseni oli syvä (taas! ei ole totta..)//