//Muutamien poistettujen viimeviestien aikana tapahtunutta: Fred ja Pad onnistuivat saamaan kalan ja päättivät jakaa sen tässä ja nyt. Niin ollen, heidän täytyi kerätä polttopuita nuotiota varten ja saivat senkin rakennetuksi.
Paderdor
Paccõnti laski viimeiset löytämänsä kepit pinon päälle, ihastellen sitten työtään kieli pitkällä, kuolaten vihreän nurmen tahmaiseksi.
"Kauniita, herkullisia risuja", hän totesi onnellisena ja heilautteli häntäänsä muutamaan kertaan, kuin hevonen joka karisteli kärpäsiä ympäriltään. Pad loikkasi itsensä ympäri Fredin puoleen ja nosti taas takamuksensa korkealle, etupää painuen maata vasten.
"Miten taiot tulen? Lausutko maagiset sanat ja sytytät taivaan liekkeihin?" paccõnti kysyi uteliaana, nousten sitemmin takaisin normaalimman suuntaiseen asentoon. Hän näki harvemmin niitä tanssivia lieskoja, tulipalossa kun ei ainakaan muistinsa mukaan ollut koskaan ollut, eivätkä paccõntit soihtujakaan tarvinneet. Kaikki tuli, mitä pieni karvakasa oli lyhyen elämänsä aikana nähnyt, olivat kääpiöiden kynttilät, jotka valaisivat näiden pimeisiin luoliin sijoittuvaa elämää. Pad nuolaisi huuliaan ja nuuskutteli kalan vahvaa tuoksua nenänsä täydeltä. Hän pystyi melkein maistamaan sen suussaan ja tuntemaan kielellään.
"Syökö kuluvälineesikin kanssamme?" Paderdor kysäisi ohimennen ja kallisti päätään hevosen puoleen, tai suunnilleen siihen missä aisti sen olevan, aurinko kun alkoi taas pilvien takaa pilkistää.