Järvellä


Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad joku laskee siihen toisesta päästä ja toisesta päästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

Viesti Su Heinä 20, 2014 12:12

Re: Järvellä

Yuráiden Dirindhur

Neito tarjosi miehelle pyyhkeen, jonka Dhur otti kiitollisena vastaan. Halti painoi pyyhettä hiuksiinsa ja housuihinsa jotta suurimmat vesimassat imeytyisivät pyyhkeeseen. Oli hän kyllä jo osaksi kuivunut ratsastuksen aikana auringon lämmössä.
"Kyllä kiitos. Ottaisin teetä oikein mielelläni." Yuráiden sanoi ja asteli syvemmälle taloon katsellen ympärilleen. Haltia neito suuntasi kohti keittiötä Dhurin kuivaillessa itseään vielä pyyhkeeseen.
"Ei se haittaa." Yuráiden sanoi Raffineelle tuon sanoessa, ettei hänellä ollut mitään pientä suolaista tarjottavanaan. Eipä Dhur sellaista odottanutkaan eikä hänellä sen koommin mitään tehnyt mielikään. Teetä hän saattoi juoda ihan vain kohteliaisuudesta ja kyllähän tuo kuuma juoma lämmitti jopa näin kesäiltaisin. Haltianeito tuli pian tuoden mukanaan kahta teekuppia, joista toisen Raffinee työnsi Dhurille ja toisen piti itsellään.
"Kiitos." Yuráiden sanoi ja nosti kasvoilleen pariksi sekunniksi hymyn, joka kuitenkin katosi pian pois. Mies kohotti kupin kasvojensa eteen ja nuuhkaisi hieman kuumaa juomaa. Ei se sen suuremmin miltään tuoksunut, mutta olihan se aina hyvä tarkistaa ettei toinen olisi vaikka juomaa myrkyttänyt.. eihän sitä koskaan tiennyt. Raffinee viittasi miestä istumaan, joten Dhur suuntasi kohti puutuolia ja painoi sievän takamuksensa siihen, jolloin puutuoli päästi narahduksen. Mies oli iloinen päästessään istumaan, vaikka istumapaikka olisi voinut olla hitusen mukavempi.

Varovasti mies nosti kupin huulilleen ja kaatoi pienen määrän kuumaa juomaa suuhunsa. Tee teki hyvää vedessä kylmäneelle ruumiille ja lämmitti mukavasti miehen rintaa. Tietenkin mies olisi kaivannut teehensä sokerin tai pari, ehkä jos mahdollista jopa hunajaa, mutta mies ei kehdannut edes ottaa asiaa puheeksi, olihan sokeri joissain talouksissa varmasti tiukassakin.. vaikka eihän mies siitä paljoa tiennyt, siitä oli pitkä aika kun hän oli viimeksi ollut ilman kunnon rahamäärää.
"Asutko täällä aivan yksiksesi?" Mies kysyi aloittaakseen jonkinlaista keskustelua heidän välillään. Mies korjasi hieman asentoaan tuoli narahtaen.
"Oletko ajatellut korjauttaa tuolejasi?" Yuráiden kysyi kuin ohimennen ja oikeastaan ajatuksiinsa melko hautautuneena.
"Anteeksi, ei tarkoitukseni ollut tietenkään arvostella huonekalujanne.." Haltia sanoi nopeasti ensimmäisen lauseensa jälkeen. Ehkä toisella ei vain yksinkertaisesti ollut rahaa parempiin tuoleihin.

Viesti Ti Heinä 22, 2014 9:43

Re: Järvellä

Raffinee Oreena

Miehelle ilemisesti kelpasi Raffineen antama tee, joten hän ei tohtinut tarjota enää sokeripalasta. Penkki narahti neidon alla, kun hän vaihtoi asentoaan. Mitä pienistä, olivathan penkit kestäneet tähänkin asti. Dirindhur yritti selvästi aloittaa keskustelua ja hyvä niin, sillä hetki sitten talossa oli kaikunut vain penkin nirahdukset. "Kyllähän minä yksin asun." neito huokaisi ja hörppäsi teetään, kuin peittäen huokauksensa. Toisen penkin narahdettua Dirindhur kysyi tältä korjauttamisesta. "Olenhan minä, mutta en ole jaksanut välittää kun tähänkin asti ovat toimineet. Ja hauku minun puolestani koko talo vaikka pataluhaksi. Minua ei pahemmin kiinnosta" Rafi naurahti. Neito hörppäsi teekuppinsa loppuun ja nousi penkki taas narahdellen. Hän vei kuppinsa pieneen keittiöönsä ja lähti ulko-ovelle. "Nyt voit sitten kuivata sen satulan." neito tuumasi ja meni ovesta ulos. Hän nosti satulan pois vuokraratsunsa päältä ja palasi sisälle yhtä nopeasti kuin oli lähtenytkin. Satulan neito laski heti oven eteen ja ja tähtäsi pyyhkeellä yrittäen osua Dirindhuriin.

// toivottavasti tässä roolissa oli jotain edistystä xD//

Viesti Ti Heinä 22, 2014 10:48

Re: Järvellä

Yuráiden Dirindhur

Neito pysyi yhä ihailtavan hilpeänä ja tuo sanoi, että mies saisi haukkua vaikka koko talon, eikä haltianeito välittäisi. Yuráiden vastasi tähän hymyilemällä hetken, kunnes nosti teekupposen takaisin huulilleen. Raffinee oli valmis omansa kanssa nopeasti, vaikka Yuráiden ei ollut edes puolessavälin. Eikä tuo sen koommin jäänyt odottamaan miestä, vaan nousi tuoliltaan ja sanoi, että nyt olisi miehen aika kuivata se satula. Yuráiden koitti naisen taktiikkaa ja hörppäsi suuren osan jäljellä olevasta teestä neidon ollessa ulkona, mutta epäonnistui ja poltti vain kielensä. Mies päätti viedä kuppinsa sinne, minne neito oli vienyt omansa, vaikka pohjalla oli vielä kunnioitettava määrä teetä. Eipä tuo nyt niin hyvää ilman sokeria ollutkaan, etteikö Dhur olisi sitä kehdannu siihen jättää. Mies lähti kävelemään kohti ovea, josta Raffinee pian palasi satulan kanssa. Mies katsoi märkää satulaa ja hymähti hieman, oliko se ihan pakko hevosen selästäkin ottaa? Nyt miehen piti kumartua sitä kuivaamaan. Miestä päin lentävä pyyhe herätti haltiaherran ajatuksistaan ja tämä otti nopeasti pyyhkeen kiinni.
"Selvä." Mies sanoi ja käveli satulan luokse alkaen pyyhkiä tätä. Nahka hylki vettä, joten satulan pyyhkiminen ei ollut kovinkaan vaikeaa taikka pitkän ajan tehtävä.

Pian satula olikin kuiva tai ainakin niin kuiva kuin se pystyi olemaan pyyhkimisen jäljiltä ja Dhur nousi ojentaen pyyhkeen takaisin neidolle. "Valmis." Dhur sanoi ja katsoi hetken satulaa kuin tarkistaen kauempaa työnsä jäljen.
"Minä voin viedä tämän takaisin hevosen selkään." Dhur tarjoutui ja nosti satulan syliinsä lähtien kävelemään ulos kohti hevosta.
"Pitäisikö tuo hevonen palauttaa vuokrapaikkaansa, ellei se ole teidän?" Yuráiden ehdotti, sillä oli valmis lähtemään toisen kotoa. Hän kaipasi jo oman asuntonsa lämpöön, jossa hän voisi vaihtaa päälleen kunnon kuivat vaatteet, olihan ilta jo pitkällä ja aurinko piiloutunut pilvien taakse.

//kyllä kyllä, etiä päin! ;3 //

Viesti Ke Heinä 23, 2014 11:02

Re: Järvellä

Raffinee Oreena

Mies tarttui yllättävän hyvin neidon kehotukseen satulan kuivaamisesta. Neito oli valmistautunut mielessään jo sana harkkaan. Mutta parempi näin. Satulan kuivaus oli niin naurettavan helppo homma, että neitoa jo hieman hävettikin. Mutta mikäs siinä. Olipahan Dirindhur tehnyt nyt töitä teensä eteen. Neito naurahti ääneen ajatuksillee. "Ei mitään." Rafi huikkasi nopeasti, ettei toinen vain alkaisi kyselemään mitään. Neito tempaisi pyyhekeen miehen kädestä ja vei sen kuivumaan tuolin karmiin. Toinen kysyi hevosen palauttamisesta ja neito epäili toisella olevan jo tylsää. Hevosella ei ollut tarkkaa palautus aikaa, mutta neito olisi vielä itsekkin halunnut käydä ratsailla. Mikä häntä estäisisi. "Minä voin kyllä saattaa sinut kotiin hevosellani. Ratsastaisin sitten itse takaisin." neito ehdotti nopsaan. "Palauttaisin sen mieluusti ihan itse." lisäsi hän. Mitään taas kyselemättä neito nousi tuolilta ja lompsi ovelle. Hän nosti satulan hyppysiinsä ja tempaisi oven auki. Hän jätti oven selälleen ja rupesi satuloimaan ratsua. "Tuletko sinä?" neito huikkasi avonaisesta ovesta.

// lyhyt... ja ytimekäs XD . elä välitä kirjotusvirheistä kun tämä näppäimistö temppuilee aikalailla. -.-//

Viesti Ke Heinä 23, 2014 11:42

Re: Järvellä

Yuráiden Dirindhur

Toinen ehdotti, että voisi viedä miehen hänen kotiinsa ratsain ja kaippa se miehelle kävi. Olisihan tuo mieluummin itse ratsastanut, kuin istunut toisen kyyditettävänä, mutta neito väkipakolla tahtoi palauttaa hevosen itse ja satuloidakin selvästi, kun Raffinee kävi ottamaan satulan itselleen ja työntyi ovesta ulos. Paljoa ei Yuráiden kerennyt sanomaan, joten hän vain päätti laittaa saappaansa jalkaansa ja seurata toista pihalle.
"Tulen, tulen." Mies kävi vielä sanomaan kun neito kovin kärsimättömänä alkoi jo Dhuria suorastaan hoputtaa. Mies asteli lopulta pihalle, sulki toisen oven ja katsoi, kuinka tuo jo kapusi hevosen selkään.
"Etkö voisi edes antaa minun ratsastaa." Yuráiden tuhahti. "Sinullahan oli niin hauskaa tulomatkallakin minun takana." Dhur sanoi ja teki kasvoilleen pienen virnistyksen. Hän ei ollut turhan tyytyväinen siihen, että joutuisi istumaan takana. Hän ei useinkaan halunnut antaa ohjaksia naisille, varsinkaan Raffineelle, joka oli muutenkin melko erikoinen naikkonen. Ainakin osasi sanoa vastaan toisinaan.

//lyhyttä ja epäytimekästä täältä päin ;P//

Viesti La Heinä 26, 2014 1:16

Re: Järvellä

Raffinee Oreena

"Ei ei ei. Nyt sinä saat nähdä kuinka hauskaa sinulla on minun takanani." neito myhäillin katsellen taivaan pilviä. Hän saattoi aistia Drirndhurin vastenmieliset ajatukset että hän olisi ohjaksissa. Nyt olisi kuitenkin korkea aika palauttaa mies nykyaikaan ja näyttää että naisetkin voivat määrätä. Naiset ovat itsenäisiä olentoja. Neidon mahtipontiset ajatukset kekeytyivät kun hänen ratsunsa säikähti kaatuvaa vesiämpäri. Hevonen riuhtaisi itsensä tolpasta ja lähti laukkaamaan kohti metsää villisti pukitellen. Neidolla ei hallintaa hevoseen kaa. Se vain jatkoi pukitteluaan. Neito koitti tarrautua hevosen kaulaan, mutta turhaan. Hän tunsi kuinka hänen sormensä lipuivat ohjista irti. Hän tunsi rajun pysähdyksen ja tunsi kuinka eläin nousi takajaloillee. Yhtäkkiä hän tajusi olevansa ilmassa ja siinä samassa hetkessä maassa. "Auuug!" Rafi huusi kun hänen takalistonsa otti osumaa maahan. Vasten kaikkia odotuksia, hänen hevosensa pysähtyi parin metrin päähän. Se katsahti neitoon, mutta jatkoi ruohon syömistä kuin mitään ei oisi koskaan tapahtunut.

Viesti Su Heinä 27, 2014 12:44

Re: Järvellä

Yuráiden Dirindhur

Yuráiden oli nousemassa hevosen selkään, mutta yhtäkkiä hevonen säikähtikin ja lähti pukittelemaan kohti metsää. Haltiamies roikkui hetken mukana vain sen takia, että hänen toinen jalkansa oli jo hevosen selällä ja kädet pitivät kiinni satulasta. Pitkään mies ei kuitenkaan siinä pysynyt, eikä ollut edes varma halusikokaan. Pian Dhurin keho kohtasi kovan maan ja hevonen jatkoi matkaansa nousten takajaloilleen ja pukittaen haltianeidonkin pian selästä pois. Dhur keräili hetken itseään haukoen henkeä ilmat keuhkoista pois lentäneenä. Haltia nousi kuitenkin nopeasti istumaan ja kun istumaan oli päästy ei mikään estänyt häntä nousemasta seisomaan. Hieman kivusta hoiperrellen mies saapui Raffineen luokse.
"Oletko kunnossa?" Mies kysyi ja tarjosi kättään toiselle nousemisavuksi.
"Tämän siitä saa, kun antaa naisen ratsastaa." Dhur murahti itsekseen ja siirsi katseensa hevoseen, joka näytti suhteellisen tyytyväiseltä ruohoa syödessään.

Viesti Su Elo 03, 2014 10:52

Re: Järvellä

Raffinee Oreena

Neito kuuli miehen mumisevan, mutta hentoisesti hän erotti tuon sanat. Oliko mies tosissaan noin yksinkertainen. Hänen ratsastus taidoillaan ei ollut osaa eikä arpaa tässä hötäkässä. Hevonenhan säikähti ilmiselvästi, neito ajatteli. Häntä jurppi toisen arvostelu, mutta juuri sillä hetkellä hän ei kokenut aiheelliseksi ottaa asiaan kantaa. Ei nyt kun joka paikkaan kolotti. Vieno tuuli puhalsi raitista ilmaa neidon kasvoille samalla herättäen tämän pohdinnoistaan. Hän tarttui miehen auttavaan käteen ja sanoi, "Kiitoksia!" Neito nousi jaloilleen ja kopisteli risujen täyttämää mekkoaan. Melkein kuin ballerina neito pyörähti ympäri helma hulmuten. Tai sitten se vain tuntui balleriinamaiselta näyttäen aivan muulta. Ei Rafi oikein koskaan ollut ollut kovin notkeaa neitoa. Kuitenkin hän sai varisteltua viimeisetkin risut ja kanervat itsestään. Hitaasti hän käänsi selkänsä Yraideniin ja käveli hevosensa luo. Rafi ojensi kätensä kohti hevosen kaulaa ja laski sen hevosen pehmeään turkkiin ja antoi lipua turpaan asti. Lopulta hän tarttui haalistuneisiin nahkaohjiin. Hevonen valpaistui ja näytti valmiilta uuteen kierrokseen. Neito loi Yuraideniin ilmeettömän katseen samalla taluttaen hevosta kohti tietä. Kun neito oli ohittanut miehen hän tokaisi. "Ala tulla, minunhan piti viedä sinut kotiin." Rafi tokaisi kuin mitään koskaan ei olisi tapahtunutkaan. Hän epäili vahvasti miehen jättävän seuraava ratsastus kerran välistä. Sehän olisikin ihan sama, mutta hevostaan neito ei miehellä enään antaisisi.

//toivottavasti ei ollut ovin sekavaa ´:D//

Viesti Ma Elo 04, 2014 12:17

Re: Järvellä

Yuráiden Dirindhur

Neito tarttui miehen ojennettuun käteen ja nousi helma heilahtaen. Yuráiden ei sen suuremmin tästä välittänyt ja jätti tuon puhdistelemaan helmaansa aivan rauhassa. Mies oli mielestään saanut tarpeekseen neidon seurasta ja päättikin näinollen, ettei alkaisi sen suuremmin haastamaan riitaa neidon kanssa siitä kumpi saisi ratsastaa, varsinkin kun neito haki hevosen ja piti ohjista kiinni tiukasti, eikä tuon ilme näyttänyt olevan lainkaan sellainen, joka antaisi miehelle edes tilaa aloittaa hevosen ohjastamisesta ehdottamista. Eipä sillä, Dhur oli tehnyt ja nähnyt tarpeeksi tänä päivänä joten hän vain siirtyi hiljaa neidon perään tuon kävellessä hevosen kanssa tielle.
"Niin piti ja toivonkin että tällä kertaa osaat pitää hevosen hallinnassa." Mies tokaisi vielä tympääntyneellä äänellä nousten kuitenkin neidon perässä hevosen taakse. Hän ei suuremmin halunnut pitää kiinni Raffineesta, joten koitti pysytellä mahdollisimman hyvin hevosen kyydissä vain pitämällä käsiään satulan reunalla.

//yup. minäpä lopettelen tähän ja saat vielä kirjoittaa itse lopetusviestin mikäli mielit, mutta kiittelen tässä nyt peliseurasta ~//

Viesti Ma Elo 04, 2014 12:51

Re: Järvellä

Raffinee Oreena

Mies todella suostui muitta mutkitta neidon kyytiin. Mutta heti kun tämä avasi suunsa sai toivoa ettei olisi syntynytkään. Veri valahti taivaisiin neidon kehossa. Että kehtasi. Luuliko tuo älykääpiö, että 500 kiloisen pillastuneen eläimen selässä tehtäisiin jotain taikoja. Ehei, parempi olisi vain pysyä kyydissä ja toivoa parasta. "Saat olla tämän reissun ihan hissuksesi elet halua joutua jalkapatikkaan!" tokaisi Rafi kimpaantuneena. Pienin elein hän patisti ruskean eläimen liikkeelle. Aluksi neito otti rauhallisesti ja eteni käynnillä. Tuuli soljui ympärillä ja metsän äänet humisivat tämän mielessä. Neito oli löytänyt tietynlaisen mielen rauhan ja toivoi sen pysyvän koko matkan. Ehkäpä mies ei enään vaivautuisi ärsyttämään.
Soljuva käynti vaihtui rytmikkääseen raviin ja siitä pehmeään laukkaan. Vauhti ei ollut päätähuimaava, mutta juuri sopiva. Hän unohti jopa takana istuvan Yuraidenin. Äkkiä mies kuitenkin palautui mieleen eidän tullessa tämän koti risteykseen. Neito pysähtyi äkisti ja viittoi miehen lähtemään. Hyväsydämmisenä hän heilautti kättään miehelle.

//tällänen loppu! kiittelyt seuasta sinnehhi (: //
Edellinen

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailijaa

cron
Keskustelufoorumin moottorina toimii phpBB® Forum Software © phpBB Group

Designed by ST Software for PTF.
Käännös, Lurttinen, www.phpbbsuomi.com uncommitted-decoy

Tämäkin on ilmainen foorumi, jonka tarjoaa munfoorumi.com

Ilmoita asiaton sisältö