Losing control means surrendering //Nipustinn

Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad, joka laskee järveen pohjoisesta ja etelästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

Re: Losing control means surrendering //Nipustinn

ViestiKirjoittaja Nipustin » 24 Elo 2015, 21:19

Lyron

Muodonmuuttajan suun pieli kohosi vienosti hymyn poikaseen. "Vaikka kuljetkin paljon, en usko että löytämisesi olisi metsänasukille vaikeaa, eläimenä pääsee ihan erilaiseen maailmaan sisälle, nimittäin hajujen maailmaan. Olemme aika epeleitä löytämään melkein mitä tahansa tuttua kaukaakin metsän sopukoista." Lyron vakuutteli toiselle, luvaten näin että vierailisi josku mikäli sattuisi miehen metsässä kulkiessaan haistamaan. Haltia piti vähän kummallisena ettei Calanon osannut mainita suoraa mitään kotia mistä hänet löytäisi ja Lyron pohti mahtoikohan miehellä sellaista ollakaan, vai liekkö nukkui joka yö sammalilla ja sateella luolissa tai kuusien alla. Tai saattoihan asia olla niinkin ettei tuo juuri viihtynyt kotosalla, joten sieltä häntä olisi turha lähteä tavoittelemaan mikäli löytää tahtoi, ken tiesi.

"Haluaisin nähdä kun poimit tuon kirotun kapistuksen taas haltuusi", Lyron kävi esittämään ja loi katseen hylätyn miekan suuntaan. "Aloittaako se välittömästi taas syömään mieltäsi, vai onko se jopa tyyni ajoittain. Mitä terä tekisi jos joku muu sen yrittäisi viedä?" Vaikkakin eristäytyneenä kauas metsiin elämään ilman taikuutta, vielä tänäkin päivänä Lyronia kuitenkin kiehtoi kaikenlaiset taikakapistukset.

"Taistelisitko kanssani?" Mustatukkainen mies ehdotti toiselle aika saman näköiselle, eikä kysymyksen äänenpainosta voinut oikein päätellä oliko se varsinaisesti pyyntö vaiko kohteliaasti muotoiltu komento. Muodonmuuttaja ei kyllä osannut käyttää miekkaa itse, joten miekkailu siitä ei tulisi. Kaikenlaisten aseiden käyttäminen tuntui hänen mielestään niin omituiselta, sillä sutena mies käytti aseenaan omia hampaitaan sekä kynsiään, jotka olivat todella hänen ruumiinsa jatkeita, vaikka niinhän moni miekkamieskin kävi väittämään että hyvin käytettynä myös tuo ase olisi sellainen - ei kylläkään Lyronin mielestä.
Nipustin
 

Edellinen

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 4 vierailijaa

cron