Re: Losing control means surrendering //Nipustinn
Lähetetty: 24 Elo 2015, 21:19Lyron
Muodonmuuttajan suun pieli kohosi vienosti hymyn poikaseen. "Vaikka kuljetkin paljon, en usko että löytämisesi olisi metsänasukille vaikeaa, eläimenä pääsee ihan erilaiseen maailmaan sisälle, nimittäin hajujen maailmaan. Olemme aika epeleitä löytämään melkein mitä tahansa tuttua kaukaakin metsän sopukoista." Lyron vakuutteli toiselle, luvaten näin että vierailisi josku mikäli sattuisi miehen metsässä kulkiessaan haistamaan. Haltia piti vähän kummallisena ettei Calanon osannut mainita suoraa mitään kotia mistä hänet löytäisi ja Lyron pohti mahtoikohan miehellä sellaista ollakaan, vai liekkö nukkui joka yö sammalilla ja sateella luolissa tai kuusien alla. Tai saattoihan asia olla niinkin ettei tuo juuri viihtynyt kotosalla, joten sieltä häntä olisi turha lähteä tavoittelemaan mikäli löytää tahtoi, ken tiesi.
"Haluaisin nähdä kun poimit tuon kirotun kapistuksen taas haltuusi", Lyron kävi esittämään ja loi katseen hylätyn miekan suuntaan. "Aloittaako se välittömästi taas syömään mieltäsi, vai onko se jopa tyyni ajoittain. Mitä terä tekisi jos joku muu sen yrittäisi viedä?" Vaikkakin eristäytyneenä kauas metsiin elämään ilman taikuutta, vielä tänäkin päivänä Lyronia kuitenkin kiehtoi kaikenlaiset taikakapistukset.
"Taistelisitko kanssani?" Mustatukkainen mies ehdotti toiselle aika saman näköiselle, eikä kysymyksen äänenpainosta voinut oikein päätellä oliko se varsinaisesti pyyntö vaiko kohteliaasti muotoiltu komento. Muodonmuuttaja ei kyllä osannut käyttää miekkaa itse, joten miekkailu siitä ei tulisi. Kaikenlaisten aseiden käyttäminen tuntui hänen mielestään niin omituiselta, sillä sutena mies käytti aseenaan omia hampaitaan sekä kynsiään, jotka olivat todella hänen ruumiinsa jatkeita, vaikka niinhän moni miekkamieskin kävi väittämään että hyvin käytettynä myös tuo ase olisi sellainen - ei kylläkään Lyronin mielestä.
Muodonmuuttajan suun pieli kohosi vienosti hymyn poikaseen. "Vaikka kuljetkin paljon, en usko että löytämisesi olisi metsänasukille vaikeaa, eläimenä pääsee ihan erilaiseen maailmaan sisälle, nimittäin hajujen maailmaan. Olemme aika epeleitä löytämään melkein mitä tahansa tuttua kaukaakin metsän sopukoista." Lyron vakuutteli toiselle, luvaten näin että vierailisi josku mikäli sattuisi miehen metsässä kulkiessaan haistamaan. Haltia piti vähän kummallisena ettei Calanon osannut mainita suoraa mitään kotia mistä hänet löytäisi ja Lyron pohti mahtoikohan miehellä sellaista ollakaan, vai liekkö nukkui joka yö sammalilla ja sateella luolissa tai kuusien alla. Tai saattoihan asia olla niinkin ettei tuo juuri viihtynyt kotosalla, joten sieltä häntä olisi turha lähteä tavoittelemaan mikäli löytää tahtoi, ken tiesi.
"Haluaisin nähdä kun poimit tuon kirotun kapistuksen taas haltuusi", Lyron kävi esittämään ja loi katseen hylätyn miekan suuntaan. "Aloittaako se välittömästi taas syömään mieltäsi, vai onko se jopa tyyni ajoittain. Mitä terä tekisi jos joku muu sen yrittäisi viedä?" Vaikkakin eristäytyneenä kauas metsiin elämään ilman taikuutta, vielä tänäkin päivänä Lyronia kuitenkin kiehtoi kaikenlaiset taikakapistukset.
"Taistelisitko kanssani?" Mustatukkainen mies ehdotti toiselle aika saman näköiselle, eikä kysymyksen äänenpainosta voinut oikein päätellä oliko se varsinaisesti pyyntö vaiko kohteliaasti muotoiltu komento. Muodonmuuttaja ei kyllä osannut käyttää miekkaa itse, joten miekkailu siitä ei tulisi. Kaikenlaisten aseiden käyttäminen tuntui hänen mielestään niin omituiselta, sillä sutena mies käytti aseenaan omia hampaitaan sekä kynsiään, jotka olivat todella hänen ruumiinsa jatkeita, vaikka niinhän moni miekkamieskin kävi väittämään että hyvin käytettynä myös tuo ase olisi sellainen - ei kylläkään Lyronin mielestä.