vettä

Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad, joka laskee järveen pohjoisesta ja etelästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

ViestiKirjoittaja Miwra » 24 Kesä 2008, 08:53

Reodd

"Kauris?" Reodd tuumi ja koetti saada päähänsä sen, miltä kyseinen eläin näytti ja onnistuikin siinä jotenkuten. Ainakin sillä oli neljä jalkaa, tai niin Reodd ainakin tuumi...Hän kuunteli Emilién tarinan siitä, kuinka tämä oli Guggyn löytänyt ja varmistui oitis siitä, että toinen oli myös eläinrakas olento.
"No, sen onni sitten, että sinä löysit sen", Reodd tuumaisi ja pysähtyi järvensä vierelle, hypäten sitten veteen ihmismuodossaan. Hetken hän viipyi veden alla, muuttaen muotonsa jälleen siksi hänelle kotoisammaksi ja nousi veden pintaan.

"Isoja kaloja?" Reodd tyrskähti ja veti sitten virneen kasvoilleen, "Ainoa iso kala tässä järvessä olen minä." Hän ei ollut kovin suuria kaloja täällä olonsa aikana tavannutkaan, mutta saattoi olettaa, että ne, jotka Emiliélle olivat suuresta petokalasta puhuneet, olivat todennäköisesti nähneet vain Reoddin pyrstön, mutta hän ei mennyt siitä takuuseen.
Tietysti järvestä pienempiä kaloja löytyi, mutta niitä oli minkäänlaisten olentojen turha koettaa kalastaa ruoakseen, sillä ne olivat Reoddin suojatteja ja hän kyllä piti huolen siitä, ettei kukaan syönyt niitä!
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 24 Kesä 2008, 14:54

Emilié

Emilié naurahti pienesti kun Reodd sanoi olevansa ainoa iso kala tässä järvessä.
"Ehk ne on si nähny siut.." Emilié huomautti.
Toisaalta Reoddhan voisi pelotella muut pois esittämällä järvihirviötä tai muuta vastaavaa. Ihmiset ainakin olivat erittäin taikauskoisia, ainakin naiset ja nämähän uskoivat kaikein.. jos vaikka sanoi että järvi oli kirottu ja kaikki sinne menijät hukkuivat, he uskoivat sen ja jättivät järven rauhaan. Ainakin Emilié näin oletti, saattoihan sitä olla poikkeuksia ihmisten joukossa.
Emilié tuijotti hetken aikaa veden pintaan, kunnes nosti katseensa Reoddiin ja katsoi tätä hetken aikaa kysyvästi.
"Sie et tiiä milt kauris näyttää?" Emilié kysäisi päätellen sen lähinnä Reoddin tuuminnoista sen jälkeen, kun Emilié oli selittänyt että Guggy oli kauris.
Emilié nousi kivelle seisomaan ja päästi pitkän vihellyksen joka kaikui pitkin järveä. Hetkeen ei tapahtunut mitään, mutta sitten metsästä alkoi kuulua juoksuaskelia ja pian pöpeliköstä pöllähti pieni, sievä kauris.
"hää on guggy" Emilié sanoi osoittaen pientä kaurista joka jolkotteli lähemmäksi järveä ja katseli valppaana Reoddia.
"Se on melk' utelias otus" Emilié lisäs samalla kun Guggy saapui järven reunalle ja alkoi nuuhkia vettä.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 30 Kesä 2008, 13:21

Reodd

"Kyll miust pelottelemaan on", Reodd sanoi, vaikkei tiennyt oliko ihmisten pelottelutaidoista minkäänlaista hyötyä. Käynnissä oli sota ja hän oli haltioiden puolella, pystymättä siltikään kunnolla taistelemaan, sillä hän tarvitsi vettä eikä sitä taistelutantereilta kovin rutkasti löytynyt, mikä ei tukenut ajatusta vetehisen taisteluun lähdöstä.
Ihmiset kyllä tuntuivat uskovan tarinoitaan varsin hyvin, sillä ihmisiä harvemmin järven suunnalla näkyili, eikä se Reoddia haitannut, olivathan ihmiset hänen vihollisiaan. Tai ainakin suurin osa heistä...

"En tiedä", Reodd varmisti Emilién epäilyt ja hämmästeli tämän seuraavia puuhia miettien mitä kummaa tämä mahtoi nyt tehdä. Vastauksenkin hän sai, kun tuo olento tupsahti metsästä heidän luokseen ja Reodd tuijotti sitä silmät suurina.
"Kauris?" Hän kysyi vielä varmistaakseen ja ui hitaasti lähemmäs, koettaen olla säikyttämättä Guggya, ojentaen sitten räpylämäisen, sinertävän kätensä sen puoleen.
Reodd ei voinut kieltää sitä, etteikö olisi itsekin erittäin utelias, sillä hän ei ollut maalla eläviä juurikaan nähnyt, mitä nyt pari jänistä silloin tällöin, mutta tällainen kauris oli hänelle uusi tuttavuus...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 30 Kesä 2008, 17:25

Emilié

Emilié katseli sivusta hymyillen, kun Reodd ja Guggy tutustuivat toisiinsa. Vetehinen ojensi kätensä kohti kaurista, joka tuijotti sinerätää kättä kuin myrkytettyä omenaa. Hetken Guggy seisoi paikoillaan tuijottaen Reoddia, kunnes se alkoi innoissaan nuuhkimaan Reoddin räpylää. Se jopa pari kertaa nuolaisi sitä, kunnes totesi itsekseen että tuosta ei irtoaisi mitään syötävää. Sen jälkeen Guggy puski päätään vasten Reoddin räpylää, kiehnäten ja kerjäten rapsutuksia.
"se taitaa pitää siust" Emilié huomautti hymyillen, istahtaessaan takaisin kivelle.
Guggy oli kyllä omalaatuinen kauris.. sen käytös muistutti enemmänkin koiran, kuin kauriin käytöstä, mutta se ei Emiliétä haitannut. Tosin joskus osa katsoi Guggyä kieroon, kun tämä hyppeli ympäriinsä ja peuhasi jokaisessa ruoho kasassa. Mutta se oli persoonallinen otus ja siitä Emilié piti. Olisi se ollut tylsää jos Guggy olisi ollut vain tylsä ja arka kauris, joka ei muuta tekisi kuin söisi ja nukkuisi.

"täytyy vaa toivoo ettei Guggy jää kenenkään saaliiks.." Emilié sanoi katsellessaan kauriin touhuja.
"Mie en ees ymmärrä miten jotkut voi syyä lihaa.." Hän lisäsi.
Hänhän ei lihaan koskisi! Hän ei koskaan ollut syönyt lihaa, eikä tulisi koskaan syömäänkään. Hän pärjäsi ihan hyvin kasvisruualla.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 03 Heinä 2008, 22:37

Reodd

Hymy valtasi Reoddin kasvot kun huomasi Guggyn pitävän hänestä ja siirsi sormensa rapsuttamaan tuota hänelle uutta eläintä. Hän muisti kuitenkin varoa, ettei satuttanut eläintä terävillä kynsillään.
"Onkin sitten ensimmäisiä maalla eläviä, erään toisen lisäksi", Reodd tuumi ja käänsi tietäväisen katseensa Emiliéhen, tehden tälle tiettäväksi, että metsänhenki itse oli se toinen, joka piti hänestä, tai ainakin Reodd niin oletti kun toinen oli hänen seurassaan näinkin kauan viihtynyt ja lupautunut tulemaan uudelleenkin.

"Minä uskon, että se on viisas ja nopea eläin", Reodd sanoi katsellessaan kaurista, eikä voinut kuin todeta, että maaeläimet olivat ihmeellisiä ja kauniitakin, mitä ulkonäköön tuli.
"Enpä minäkään...", hän vastasi, sillä olihan Reodd itsekin enemmän kasvissyöjä, kun ei hänestä juuri kaloja ollut syömään. Ei hän kyllä ollut varma söivätkö muut vetehiset kaloja, mutta kun oli kasvanut suurimman osan ajastaan yksinään hän oli tullut siihen tulokseen, että söi vedenalaista kasvillisuutta mieluummin kuin kaloja, vaikka olikin kai lihansyöjäksi syntynyt, todistivathan hänen terävät hampaansakin jo sen.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 04 Heinä 2008, 00:24

Emilié

Emiliélle tuli harvinaisen selväksi, mitä Reodd tarkoitti "erään toisen lisäksi" sanoillaan. Kyllä Emilié Reoddista piti, olihan tämä pelastanut hänen henkensä! Ja kaiken lisäksi auttanut veden kanossa ja pitänyt seuraa... ei Emiliéllä ollut mitään syytä olla pitämättä Reoddista, olihan tämä ihan mukava kaveri.
Emiliéstä tuntui että hän piti Reoddista vain enemmän, kun tämä huomautti ettei ymmärtänyt miten jotkut pystyivät syömään lihaa! Reodd oli ensimmäinen tähän mennessä, joka oli Emilién kanssa samaa mieltä... ei Emilié ainakaan kehenkään muuhun samaa mieltä olevaan vielä ollut törmännyt.
"heh... hassua.." Emilié totesi lähinnä itsekseen, katsellen alas varpaisiinsa joita heilutteli veden pinnalla.
Hetkeksi hän vaipui ajatuksiinsa, alkaen hyräilemään erittäin rauhallista ja miellyttävää melodiaa. Guggy rauhoittui silmissä. Sen silmät alkoivat painua kiinni ja se kävi ruohikolle makaamaan, kuunnellessaan Emilién somaa ääntä. Tosin pian Emilié hiljeni ja vilkaisi metsälle päin. Sieltä kuului ääniä.. puut kuiskivat... Ei näkynyt mitään, mutta Emilié tiesi että joku tai jokin oli tulossa. Hän nousi kivelle seisomaan ja katseli metsään. Guggykin oli noussut seisomaan ja alkoi pikku hiljaa hivuttautua metsälle päin, toiseen suuntaan mihin Emilié katsoi.

"sielt tulee ihmisiä.." Emilié sanoi laskeutuen alas kiveltä ja peruutti samaan suuntaan, mihin Guggy oli mennyt.
"mie meen piiloon.. tuun si ku vaara on ohi!" Emilié sanoi nopeahkosti ja lähti juoksemaan metsän reunalle ja sulautui lähimpään puuhun, mikä osui tielle. Hän tuli ulos rungosta puun oksien suojassa ja jäi kyttäämään järvelle päin.
Hetkeen ei näkynyt mitään, kunnes metsästä asteli kaksi - noin neljätoista vuotiasta - ihmispoikaa mukanaan onkivavat ja ämpäri.. ei tarvinnut olla edes nero päätelläkseen, mitä ne pojat olivat tulleet tekemään.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 04 Heinä 2008, 12:12

Reodd

Reodd, joka oli uiskennellut ympäri järveään tuli lähemmäs toista Emilién alkaessa hyräilemään ja painoi päänsä nurmelle. Olikohan kaikilla metsänhengillä yhtä kaunis ääni vai oliko Emilié poikkeus? Reodd tuumi, eikä voinut olla reagoimasta hieman samaan tapaan Guggyn kanssa. Hitaasti hän nosti kätensä päänsä alle ja katseli rauhallisesti ympärilleen. Toisen laulu todella sai rauhoittumaan. Vetehinen katseli ympärilleen järvellä ja saattoi kuvitella, että jotkut haltiat tai ihmiset todennäköisesti voisivat kertoa lapsilleen tällaisesta hetkestä, ainakin tämä sopisi hyvin tarinoihin.

Reoddkin kuuli äänen tietämättä millaisia ihmisiä tulisi odottaa. Hän nyökkäsi Emilién sanoille ja katosi nopeasti pinnan alle, mutta kuullessaan kahden pojan iloiset äänet häntä alkoi enemmänkin naurattaa. Tällä järvellä nuo pojat eivät kyllä kaloja pyytäisi, sen sijaan saappaita oli järven pohja täynnä. Niistä Reodd luopuisi enemmän kuin mielellään.
Reodd huomasi kuinka pian veteen pulpahtavan äänen saattelemana tippui naru, jonka päässä oli pieni syötti. Hän katseli sitä hetken, pitäen ne vähäisetkin kalat järvessään kaukana tuosta syötistä. Sitten hän ui pohjaan ja kiinnitti vanhan kengän siimaa muistuttavan narun päähän ja sukelsi pohjalle seuraavaa jäynää keksimään.
Pian poika nostikin vapansa ylös ja Reodd saattoi jo kuulla tämän pettyneen äänen ja pojan ystävän hörähtelevän naurun. Eipä kauaa nauraisi kun Reodd keksisi seuraavan pilan, jolla saisi pojat uskomaan, ettei tästä järvestä kaloja nousisi.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 05 Heinä 2008, 20:42

Emilié

Emilié tarkkaili hiljaa puusta poikia, jotka istuivat kivelle järven rantaan ja asettivat koukkuihinsa syötit, jonka jälkeen he alkoivatkin innolla onkimaan. Emilié saattoi vain toivoa ettei Reodd saisi koukkua takalistoonsa, tosin ei Emilié uskonut että Reodd niin kömpelö olisi... ja kyllä Reodd nyt parille klopille pärjäisi.
Pian toinen pojista lähti innoissaan kiskomaan vapaansa ylös vedestä, kunnes saalis paljastuikin vain saappaaksi. Noinen pojista nauroi vahingoniloisesti toisen epäonnelle. Ei Emiliékään voinut olla hihittämättä itsekseen puussa, jokin hänelle kertoi että tuo äskeinen oli Reoddin tekosia.
No, pojat eivät luovuttaneet vaan jatkoivat onkimista, vaikka mitään ei näyttänyt tulevan. Tosin nyt Emilién aika alkoi käydä pitkäksi. Hän yritti tähystellä Reoddia vesdestä, laihoin tuloksin. Vetehisestä ei näkynyt mitään, taikka sitten Emilié ei osannut katsoa oikeaan paikkaan. Hän huokaisi pienesti ja kävi makaamaan puun oksalle, katsellen yhä poikien touhuja.
Häntä alkoi väsyttämään.. mutta nukkua hän ei uskaltanut, ei edes ummistaa silmiään.. yleensä hän nimittäin hyräili puoliunessa ja se olisi paljastanut hänen olemassa olonsa pojille.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 05 Heinä 2008, 20:50

Reodd

Reodd huokaisi turhautuneena keksimättä juuri mitään mitä näille pikkupojille syöttiin laittaa. Sen sijaan hän kuitenkin voisi säikäyttää nämä pahan päiväisesti. Reodd nousi lähemmäs pintaa ja itsekseen virnuillen teki hidastetun voltin veden alla niin, että hän pyrstönsä kävi veden pinnalla ja loiskahti kauniissa kaaressa takaisin veteen.

Tämä kiinnitti molempien poikien huomion ja nämä supisivat keskenään jotain, niinpä Reodd päätti vielä uusia äskeisen toimenpiteensä. Uusi voltti ja poikiin tuli sukkelasti liikettä, toivottavasti eivät pian palaisi suuremman ihmisjoukon kera, sillä näitä vastaan Reodd ei pärjäisi. Viitsimättä siitä kuitenkaan suuresti huolestua ja poikien kadotessa metsään hän nousi iloisesti nauraen pinnalle ja löi pyrstöään veden pintaan saaden aikaan pieniä laineita.
"Ei huolta enää!" Reodd huusi Emiliélle, muttei uskaltanut lähestyä poikien jättämiä onkia, sillä pelkäsi niiden jäävän kiinni pyrstöönsä, "Ja kun tulet voisitko ottaa nuo onget pois, ne ovat pelottavia?" Hän ehdotti ja kiersi onget kaukaa takaisin kivelle, jolla he äsken olivat olleet.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Heinä 2008, 19:18

Emilié

Emilié oli jo tietämättään vaipumassa uneen, kun alkoi tapahtua. Reodd käväisi pinnassa pyrstönsä kera, saaden pojat ihan äimälleen. Reodd teki sen uudestaan ja tällä kertaa pojat ampaisivat pakoon kuin rusakko makuultaan, lopulta kadoten metsään huutaen ja vollottaen kuin pikku kakarat. Emilié hihitti puussa peittäen suusnsa käsillään. Se oli ollut näkemisen arvoista.
Lopulta pikku dryadi hyppäsi alas puusta ja hyppeli iloisesti takaisin järvelle. Ohimennen hän nappasi onget pois vedestä, pujotti niiden koukut ongen puiseen vapaan kiinni ja vei sivummalle, ettei kukaan teloisi itseään niihin. Tosin hänen teki pahaa edes koskeakkaan puusta tehtyihin ongen vapoihin, mutta hän sai peitettyä vollotuksensa ja palasi iloisesti hypellen takaisin sille samaiselle kivelle, jossa he olivat äsken olleet.
"tuo oli nerokast! Ne läht' ku aro puput pakoon!" Emilié sanoi istahtaessaan kiven reunalle ja nauroi pienesti.
"sie varmaan pistit sen kengän niien okneenkin?" Emilié kysäisi laskien jalkansa takaisin veteen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 06 Heinä 2008, 19:38

Reodd

Reodd katseli Emilién iloista hypähtelyä ja huokaisi, rentouttaen jäsenensä kun dryadi otti onget vedestä. Hän suoristi kätensä maahan ja laski päänsä pehmeälle nurmelle. Pian toinen edelleenkin iloisesti hypellen saapui takaisin kivelle ja tämän sanat saivat Reoddinkin naurahtamaan.
"Niin lähtivät, onneksi", hän huokaisi sitten ja nyppi ruohoa sormenpäillään katsellen metsän suuntaan. Kysymyksen kuullessaan hän valui takaisin veteen ja nosti katseensa Emiliéhin.
"Niin pistin, niitä on vielä veden pohjassa pilvin pimein, kiva päästä niistäkin eroon", vetehinen naurahti, kierähtäen selälleen veteen ja vei kätensä niskansa taakse.
"Mitäs nyt?" Hän tiedusteli mietteliäänä ja jäi paikoilleen kellumaan, katsoen Emiliétä kysyvänä.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 06 Heinä 2008, 21:47

Emilié

Emilié katseli kuinka Reodd valui takaisin veteen. Vetehinen kertoi pistäneensä kengän ongen koukkuun ja kertoi että niitä oli järven pohjassa pilvin pimein. Emilié oli hieman hämillään miten ne kaikki sinne olivat joutuneet, mutta ei lähtenyt sitä kyselemään. Tuskin Reodd tiesi jokaisen kengän tarinaa, joten jätetään se sikseen.
Sitten vetehinen kierähti selälleen ja kyseli mitä nyt. Emilié mietti hetken aikaa, heilutellen jalkojaan haaleassa vedessä ja katsellen sen pintaan syntyviä väreitä.
"miun pitäis kyl koht lähtee taas.. pittee viel tarkistaa metsä" Emilié sanoi mietteliäänä, katsellen yhä veden pintaan.
"mut kyl mie viel vähän aikaa voin olla" Hän lisäsi nostaen katseensa hymyillen Reoddiin.
Sitten Emilién päähän nousi kysymys, oliko Reodd yksin? Oliko hän ainoa?
"tuotaa.. ooks sie ainoo vetehinen tääl? vai onks teit enemmän?" Emilié kysyi nojautuen enemmän kivenreunalle, mutta varoi tippumasta veteen.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 06 Heinä 2008, 22:06

Reodd

Reodd nyökkäsi hieman haikeana, mutta piristyi kun Emilié sanoi voivansa viipyä vielä hetken. Iloinen hymy kasvoillaan hän kuunteli toisen kysymyksen ja lopetti kellumisen uiden jälleen rantaa kohti.
"Tässä järvessä kyllä, muista järvistä en tiedä. Kai muissa vesissä on enemmän", Reodd sitten tuumi eikä ollut edes huomannut sitä kuinka kipeästi todella tahtoi tietää oliko muita. Nyt kun asia oli tullut puheeksi hän olisi mielellään ottanut toisen vetehisen seurakseen järveen, jos vain olisi halukkaan löytänyt.
No, moiset surut pois, hänellähän oli nyt yksi hyvä ystävä.
"Teitä on varmaan paljon?" Hän sitten kysyi vaikka olettikin asioiden olevan niin, oliha puita monia suojeltavana.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Aksutar » 07 Heinä 2008, 14:45

Emilié

Reodd kertoi olevansa ainoa.. no, olisihan se pitänyt arvata kun toinen kerran kertoikin ettei omistanut ystäviä, paitsi nyt Emilién. Tosin Reodd ei tiennyt oliko muualla Cryptissä vetehisiä, eikä Emilié tuohon osannut mitään vastata. Ainoat vesipaikat mitä hän tiesi, oli haltijoiden kylän lampi, tämä järvi, metsä aukean lampi, joki sekä meri... eikä hän yhdestäkään noista vielä vetehistä ollut löytänyt. Ei hän kyllä merellä ollut käynyt kertaakaan ja harvemmin haltijoiden kylän lammella, mutta ei hän olettanut että siellä ketään asuisi.
Sitten Reodd kysyi Emilién rodun populaatiota.
"meit on vaik mil mital! Toiset vähän erillaisia mit' toiset, mut kyl meit' riittää. Tosin ny meit' on hävinny... ku ihmiset sekä haltijat kaataa mettää.. ja aina sillon tällön kaatuu toisten sydän puita.." Emilié sanoi. viimeiset lauseet tulivat melko surullisesti, samalla kun Emilié painoi katseensa takaisin jalkoihinsa.
Joskus hän ei vain voinut ymmärtää, miksi metsää piti kaataa? Kyllähän sille löytyi syitä, mutta sitä Emilié ei voinut ymmärtää, kun metsää kaadettiin sota tarkoituksiin.. asieden tekemiseen sun muuhun.
Avatar
Aksutar
Monarkki
 
Viestit: 14829
Liittynyt: 23 Marras 2007, 14:47
Paikkakunta: Crypt

ViestiKirjoittaja Miwra » 09 Heinä 2008, 16:53

Reodd

Reodd ei tosin ollut aivan varma siitä tahtoisiko edes tavata muita vetehisiä. Hän oli niin erilainen luonteeltaan kuin mitä usein kuvailtiin. Muut voisivat hyvinkin olla ilkeitä, pirullisia lihansyöjiä joista tuskin ystäviä juuri saisi.
Emilié vahvisti Reoddin epäilyt siitä että dryadeita oli vielä monia tämän ensimmäisen hänen tapaamansa lisäksikin. Toisen äänen muuttuessa surulliseksi hän mutristi huuliaan ja mietti kahdesti ennen kuin avasi suunsa puhuakseen.
"Sota vaikuttaa siis vähän kaikkiin", hän tuumi järven ranta penkereeseen nojaten ja vei katseensa Emiliéhin. Reodd harvoin mietti tällaisia asioita, päässään kun usein pyöri joitain täysin turhia asioita, jotka eivät koskeneet sotaa tai muuta vastaavaa. Moiset aatteet kun usein saivat hänet hyvin surulliseksi eikä Reodd tykännyt ajatella sellaisia.

"Milloin sinun pitää lähteä?" Reodd kysyi sitten mietteliäänä sinertävää huultaan purren ja siirsi kätensä jälleen nyppimään ruohoa.
Miwra
 

EdellinenSeuraava

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 9 vierailijaa

cron