Haltian vierailu

Quinn metsästä löytyy suurempaa ja pienempääkin rutakkoa, joista ihan jokaiseen ei ehkä kannata onkivapaansa heittää. Järviksi voi laskea vain harvan, sillä yksikään ei kovin isoksi ole ehättänyt kasvaa. Kuitenkin suurin järvistä tunnetaan nimellä Aodhá joka suurimman metsäaukean tavoin on haltioiden nimeämä. Aodhá sijaitsee syvällä Quinn metsässä ja on kooltaan niin suuri, että vastarannalle ei ihan ihmisen silmin tarkasti näe. Vesi on kirkasta ja puhdasta, viileää kovin usein. Järvi on niin syvä, ettei kukaan voi olla varma mitä sen pohjassa on.... Ellet sitten satu olemaan taruolento, joka siellä pohjassa asustaa. Aodhá on järvistä myös kalarikkain, siinä asustaa paljon niin tavallisia kuin taruolennoksi lueteltavia kaloja, joista osa on vain kulkumatkalla järven poikki Meinradia seuraillen. Muodoltaan järvi on soikeahko ja Meinrad, joka laskee järveen pohjoisesta ja etelästä jatkaa matkaansa metsän halki kohden Aear merta.
Talvisin järvi jäätyy kauttaaltaan niin paksusti, lukuun ottamatta niitä alueita, joilla Meinradin virta pitää jäät ohuina.

Valvoja: Crimson

Haltian vierailu

ViestiKirjoittaja Arilyn » 23 Touko 2008, 22:55

//Dimmutinta ja lätäkkö herraa tänne uiskentelemaan ja porskuttelemaan miun ja Fireheartin kanssa kaivattaisiin... ^^//


Fireheart

On jälleen yksi aurinkoinen ja kuuma aamu, Fireheart istuskelee eräässä korkeassa puussa ja katselee tarkkaavaisesti ympärilleen. Hän on keskittänyt kaikki aistinsa ympäristöön. Hän kuulee milloin mikäkin eläin kulkee ohi ja hän näkee myös tarkasti mikä eläin mahtaisi olla kyseessä.
Kohta hän haukottelee. Tämä haukotus ei johdu huonosti nukutusta yöstä tai liian vähäisestä unesta, vaan tylsistymisestä. Sisko vaeltelee jossain ja Fireheart pitää tylsistyneenä vahtia. Kohta hän lähtee liikkumaan kohti Aodhá järveä. Hän on kuullut siitä paikasta monen monta kertaa, ja on käynyt siellä viimeksi ihan pojan kolttiaisena. Hän päättää käydä vilkaisemassa mitäs sinnekkin kuuluu. Fireheart liikkuu sulavasti puiden oksalta toiselle ja pian onkin järven luona. Hän laskeutuu puusta ja kävelee eräälle kivelle istumaan. "Kaunista..." Hän mutisee hiljaisella äänellä ja kurottaa sormillaan veteen. Vesi on melko lämmintä. Fireheart uskaltautuu uittamaan toista jalkaansa vedessä. Sitten hän huuhtoo naamansa raikkaalla ja lämpöisellä vedellä. Se viilentää mukavasti näinkin lämpimillä ilmoilla.

//Ja mie oon sit totaalisen huono otsikoiden kanssa... x3 //
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 24 Touko 2008, 15:37

Reodd

Järven pohjaan aurinko ei kunnolla ylety, eikä se haittaa Reoddia lainkaan. Parempi vain, maalla olisi kai tukahduttavan kuuma juuri nyt. Hänellä on juuri nyt ylimääräistä energiaa ja vetehinen aiheuttaakin pinnalle pienoisia laineita, uimalla edestakaisin vedessä kiihtyvään tahtiin. Jotain tuolla energialla olisi tehtävä, mutta kun vain tietäisi mitä...Reodd nousee hiljaa pintaan ja huomaa olennon rannalla. Mikä kumma sai jonkun saapumaan tänne? Hän laskeutuu hiljaa takaisin veden alle, mutta loiskauttaa vettä vihaisesti pyrstöllään.
"Hmhph, mokomakin", hän tuhahtelee itsekseen ja ui lähemmäs tuota olentoa, "Pesee vain kasvojaan minun järvessäni..." Tänään oli siis se päivä, päivä jona Reodd oli kovin energinen ja helposti suutahtava. Itsepäinenkin, tämä järvihän oli hänen omaisuuttaan! Sitä tosiasiaa vetehinen ei suostunut uskomaan, ettei voinut omia järveä, vaikka se hänen kotinaan toimikin.

Reodd kurkotti varoen kädellään pinnalle, koettaen tarttua toista olentoa kädestä ja vetää tämän veteen. Jos tämä virkistystä tahtoi niin sitä tämä saisikin. Hän ei ollut lainkaan varma siitä, missä toisen käsi sijaitsi, mutta kunhan saisi jostain kohdasta otteen...Toisaalta, jos toisella olennolla oli nopeat refleksit niin tämähän saattaisi tarttua häntä ranteesta ja vetää hänet veden pinnalle.
Reodd pudisteli päätään...Ei mukava ajatus, vaikka ilma saattaisikin virkistää hänen tukkoisia aivojaan, jotka eivät suostuneet myöntämään sitä, että toinen oli vain aikansa kuluksi ihailemassa maisemia...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 24 Touko 2008, 19:48

Fireheart


"Huh..?" Fireheart mutisee huomatessaan pinnan aaltoilevan. Hänen valppautensa ja mielenkiintonsa kasvaa.
Kun Reodd vahingossa onnistuukin koskemaan häntä kädellään, säikähtää Fireheart sen verran että tarttuu toisen käteen ja kiskaisee tämän pois vedestä rannalle. Sitten Fireheart pomppaa ylös ja tulee varoivaisesti katsomaan vedestä noussutta olentoa.
Tämä oli hänelle ihan ensi kerta kun näki vetehisen. Olihan Fireheart lapsena kuullut kylän vanhimmilta tarinoita veden asukeista, vetehisistä ja merenneidoista. Kun hän nyt tarkemmin miettii tulee väkisin mieleen se tarina missä eräs vetehinen houkutteli haltian järveen ja hukutti.
"Aijoitko hukuttaa minut?!" Fireheart karjaisee ja on valmiina tarttumaan miekkaansa. Saattoi olla kyllä niinkin ettei olento ollut ollenkaan paha, mutta Fireheart ei halunnut ottaa mitään riskejä.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 24 Touko 2008, 20:12

Reodd

Reodd yskii hieman, kun vesi vaihtuu yllättäen maahan. Hän valuu takaisin veteen sen verran, että vain silmänsä ja nenänsä näkyvät veden pinnalle. Hän tarkkailee toista olentoa mielenkiinnolla ja heilauttaa kasvojaan niin, että hänen märät hiuksensa siirtyvät reunustamaan hänen sinertäviä kasvojaan.
"En", Reodd mutisee, huulensa yhä veden alla, mutta äänensä kuuluu silti veden alta niin, että toinenkin saattaa sen kuulla, "Aioin vain tiputtaa sinut veteen..." Hän sanoo itsepäisesti ja päättäväisenä, muttei kuitenkaan kerro toiselle miksi aikoi tämän veteen tiputtaa.
"Oletko sinä sellainen...ihminen?" Reodd kysyy ja hänen suuret, vihreät silmänsä tapittavat toista uteliaina. Hän nostaa kätensä pinnalle ja vetää ylävartaloaan sen verran ylöspäin, että saattaa nojata rantaan ja pitää silti pyrstönsä vedessä.
"Mitä teet minun järvelläni?" Hän sitten kysyy seuraavan kysymyksensä ja itsepäinen "tietoisuus" siitä, että järvi on hänen, palaa jälleen vetehisen mieleen ja hän kurtistaa kulmiaan, vetäen siniset huulensa mutruun ja tuijottaa toista edelleen...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 24 Touko 2008, 21:12

Fireheart

Fireheart tutkii toista katseellaan ja tämän sanoessa ettei halunnut hukuttaa, mutta silti aikoi vetää veteen, Fireheart katsoi epäuskoisesti. Sepäs oliko toinen hyvä vai paha selviäisi kyllä aikanaan...

"Ihminen?" Fireheart sanoo nauraen. "Olen haltia, metsähaltia... Kaukana ihmisestä..." Hän selittää ja osoittaa suippoja korviaan. "Ihmisten korvat eivät ole suipot, kuten minulla on..." Haltia sanoo hymyillen. "Ööh.. Mikähän sinä sitten mahdat olla?" Fireheart kysyy vahvistaakseen omia epäilyjään.
"Ai niin, minä olen Fireheart", haltia esittäytyy kohteliaasta ja kumartaa hieman pitäen silmänsä koko ajan toisessa, ihan vain varmuudenvuoksi...
"Anteeksi en tiennyt tämän lammen kuuluvan sinulle... Viime käynnistäni on jo niin monia ja taas monia vuosia, niin päätin vain käydä pistäytymässä täällä, jos häiritsen sinua kovin voin häipyä..." Fireheart sanoo pahoittelevasti ja on valmiina poistumaan paikalta.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 24 Touko 2008, 21:42

Reodd

Reodd katsoo hetken toisen suippoja korvia ja kurottaa sitten kätensä koskettaakseen toisen ihoa räpylämaisilla käsillään. Toisen iho vaikutti ensisilmäyksellä jotenkin lämpimältä ja hän tahtoi kovasti tietää oliko se sitä. Hän itse ei tiennyt omasta ihostaan, se oli kai kylmä, kuten kaloillakin.
"En ole koskaan nähnyt ihmisiä...enkä haltioitakaan", Reodd sanoi ja kosketti toisen poskea. Hänen päätelmänsä olivat osuneet oikeaan, toisen iho todellakin oli lämmin! Reodd tuijotti lähes haltioissaan kuinka hänen pitkät, laihat sormensa laskeutuivat toisen poskella.
"Ihosi on lämmin. Onko se normaalia?" Hän sitten kysyi ja kohotti katseensa haltiaan, ehkä osittain huolestuneenakin.

"Reodd ja kuulun vetehisiin", hän vastaa ja todisteeksi nostaa pyrstönsä ilmaan ja roiskauttaa sillä vettä, jota roiskuu haltiankin suunnalle hieman.
"Minä asun tässä", Reodd sanoi ja katsoi järveä takanaan, hymyillen hieman, "Mitäs turhaan kun olet jo siinä. En ole aiemmin edes nähnyt tuollaisia...maalla eläviä..." Hän sanoo haikeana ja on jo aikeissa kysyä olisiko toisesta esittelemään hänelle metsää järven ympärillä, mutta toisaalta, jos tämä ei ollut pitkään aikaan käynyt järvellä, niin oliko tämä sitten käynyt edes järven lähistöllä pitkään aikaan? Reodd päättää säästää pyyntönsä myöhempään, ehkä hän ensin tavoittelee Fireheartin luottamuksen itselleen, ennen kuin pyytää tältä yhtään mitään.
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 25 Touko 2008, 00:10

Fireheart


Fireheart säikähtää ensin Reoddin kurottaessa kättään, mutta kun tämä sivelikin hänen poskeaan säikähdys laski. Fireheart ymmärsi toisen halun kokeilla hänen ihonsa lämpöä ja hymyilee. "Kyllä, ihoni on aina näin lämmin." Hän vastaa toisen kysymykseen. "Kun se ei enää ole lämmin on syytä huoleen..." Fireheart sanoo pienesti virnistäen.

Fireheart nauraa ja suojaa käsillään itseään veden pärskeiltä. "Juu, hauska tavata Reodd..." Haltia sanoo kohteliaasti. Sitten Fireheart silmäilee järveä. Olisi varmaan tavallaan mahtavaa asua näin mahtavassa paikassa. Mutta kyllä siinä nopeasti tulisi ikävä kaikke mitä täällä veden pinnalla on. Omaa haltia kylää, metsää, siskoa... No, ihan kaikkea tätä! Lintujen laulusta aina siskon kanssa telmimiseen.
"Et taida voida oikein liikkua maalla... Et varmaan..." Fireheart sanoo. "Olisi ollut kiva näyttää sinulle paikkoja, kun et kerran ole ennen edes haltiaa nähnyt..." Hän lisää.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 25 Touko 2008, 00:35

Reodd

Reodd kummastelee toisen sanoja siitä, että on syytä huoleen vasta kun iho ei ole lämmin. Hän tunnustelee omia sormiaan, muttei saa varmuutta siitä, ovatko hänen kätensä kylmät vai eivät. Hohkaavan lämpimät ne eivät ole, eivät samoin kuin Fireheartin.
"Hauska tavata, vaikken onnistunutkaan kastelemaan sinua kauttaaltaan", Reodd vastaa, hymyillen hitusen. Tämä tuntuu niin oudolta, puhua toisen elävän kanssa, joka ei asu suurinta osaa elämästään veden alla, vaan maan päällä. Itseasiassa se on jopa hauskaa, mutta hän ei ole aivan varma siitä, mitä toinen aikoo. Tosin Reodd ei muista suututtaneensa ketään niin, että tällä olisi syytä palkata joku hänen peräänsä.

"Lyödäänkö vetoa?" Reodd kysyi ja veti itsensä maalle sen verran, että sai pidettyä osan pyrstöstään veden pinnan alla. Hän sulki silmänsä tiukasti, eikä kestänyt kauakaan, kun hänen pyrstönsä muuttui jo jaloiksi, joiden päällä oli vaaleat, ihoa myötäilevät housut ja hänen ylävartaloaan peittämään ilmestyi vaaleanturkoosi, leveä hihainen paita, korkealla kauluksella. Hänen pitkät, mustat hiuksensa, jotka aiemmin olivat olleet märät, kuivuivat nyt ja laskeutuivat kauniisti hänen olkapäilleen.
"Mitä tahdoitkaan näyttää minulle?" Hän sitten kysyi ja kääntyi Fireheartiin päin, vetäen paljaat varpaansa vedestä...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 25 Touko 2008, 12:15

Fireheart

Fireheart koskettaa hitusen kosteaksi mennyttä poskeaan, kun Reodd oli märällä kädellään sitä koskenut. Eipä tuo haitannut, mutta toisen iho oli jotenkin omituisen kylmä. Mutta sehän oli ymmärrettävää kun asui koko ajan veden alla.

"Whoa..." Fireheart sanoo silmät pyöreinä, vetehisen pyrstön muuttuessa ihmisen jaloiksi. "Miten..." Fireheart änkyttää hymyillen pienesti. Tuo oli mahtava temppu. Haltia ei käsittänyt miten toinen oli sen tehnyt, mutta epäili ensin taikuutta ja sitten päätteli kuitenkin että se olisi luontainen kyky vetehisille.
Fireheart ojentaa kätensä Reoddille ja auttaa tämän ylös. "Oletko puolueeton kun et ole ennen edes nähnyt ihmisiä tai haltioita, vai onko sinulla puolesi?" Fireheart tiedustelee kohteliaasti. Hän olisi aikonut viedä vetehisen kotikyläänsä, mutta jos tämä sattuisikin olemaan ihmisten puolella ei se olisi ollenkaan järkevää. Fireheart lähtee kuitenkin kävelemään jo metsään päin...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 25 Touko 2008, 15:24

Reodd

Reodd naurahtaa jopa omaksi hämmästyksekseen, kun Fireheart änkyttää ihmeissään, hänen muutettuaan itsensä ihmiseksi.
"Kiitos", hän sanoo, tarttuen toisen käteen ja nousten ylös. Hän on vähällä lentää selälleen, mutta saa juuri ja juuri pidettyä tasapainonsa.
"Siitä on aikaa, kun olen viimeksi kävellyt", hän kiinnittää nyt kaiken huomionsa kävelemisen jälleen opetteluun, joka nyt ei osoittaudu aivan älyttömän vaikeaksi, mutta metsässä kävely voi olla vaikeampaa...
"Haltijoiden", Reodd vastasi ja jatkoi pieni hymy kasvoillaan, pitäen katseensa maassa, "En olekaan tavannut, mutta vanhempani olivat haltijoiden puolella, joten siitä johtuen...halusin kunnioittaa heidän muistoaan..." Hän kohauttaa pienesti olkapäitään ja seuraa Fireheartia metsään.
"Tosin vanhempani eivät olleet...tällaisia", hän kertoi, tietämättä itsekään miksi kertoi tälle lähes tuntemattomalle haltialle asioita itsestään. Muisto hänen vanhemmistaan alkoi pikku hiljaa, vuosi vuodelta, sumentua hänen mielessään. Isäänsä hän ei enää muistanut ja äitinsä kasvotkin alkoivat hämärtyä...Hän ei ollut enää oikein varma mistään, mitä oli tapahtunut ennen hänen 'hukuttamistaan'. Reoddilla ei ollut enää edes minkäänlaista muistikuvaa murhaajastaan, eikä hän ollut varma ylipäätään siitä, halusiko kostaa tuolle olennolle, joka hänet oli hukuttanut...

"Oletan, että olet haltijoiden puolella, vai olenko väärässä?" Reodd tiedustelee ja katsoo nyt Fireheartia, jatkaen matkaansa. Pian hän jo horjahtaakin uudelleen suoraan haltiaa päin, mutta tällä kertaa ei saa tasapainoaan enää takaisin...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 25 Touko 2008, 18:32

Fireheart

"Joo, kyllä minä olen ihan haltioiden puolel..." Fireheart sanoo ja sitten Reodd kaatuu häntä päin ja lause jää kesken. Fireheart on onneksi heti valmiina, eikä kaadu ja auttaa toiden takaisin pystyyn hymyillen. "No jos minä vaikka vähän auttaisin..." Hän sanoo ja laittaa toisen käden hartioilleen ja toisen omistaan Reoddin hartioille. Näin hän voisi pitää toisen helposti pystyssä. Fireheart hymyilee ja jatkaa tietoisesti ja varmoilla askelilla matkaa. "Mitä sanoisit pikku piipahduksesta puolulaistesi pikku kylään? Haltioiden ihanaan kylään..."
Fireheart jatkaa kävelyä kunnes vastaan tulee suuri koivu. Se on muita huomattavasti kukoistavampi ja jylhempi. Fireheart pohtii hetkisen mitenkäs nyt sitten. Toinen tuskin pystyy kiipeämään itse näin korkeaan puuhun. "Jospa minä kantaisin sinut ylös..." Hän ehdottaa ja nostaa jo Reoddin selkäänsä. "Pidä sitten tiukkaan kiinni, koska minä en voi sinusta kiinni nyt juuri pitää." Hän neuvoo ja alkaa kiipeämään ripeään tahtiin ylös puuhun. Hetkessä Fireheart on puun latvassa mistä löytyy siltoja muiden puiden välille. Sillalle astuessaan hän laskee toisen selästään. "Koitappas sitten olla horjahtamatta alas sillalta. Voisi varmaan sattua aikalailla..." Fireheart sanoo virnistellen.
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 25 Touko 2008, 18:50

Reodd

"Kiitos", Reodd kiitti, toisen ottaessa hänet kiinni, kun hän horjahti, "Ehkä näissä on vielä hieman totuttelua?" Hän katsoi jalkoja allaan kulmat kurtussa. Pirulaiset, kun eivät suostuneet tottelemaan. Toisaalta siitä tosiaan oli kauan, kun hän oliviimeksi kävellyt, joten kai se oli vain ja ainoastaan ymmärrettävää, ettei hän heti pysynyt pystyssä?
"Siellä en olekaan käynyt", hän naurahti hieman ja siihen oli syykin. Reodd oli haltijoiden puolella, vaikkei ollut edes koskaan näiden kylässä käynyt, eikä tavannut heitä aiemmin. Hän oli olentojen puolella, joista ei tiennyt yhtikäs mitään...Se kuulosti varsin typerältä.

Vetehinen ei ehtinyt sanoa mitään, kun hänet oli jo napattu toisen selkään.
"Enkö minä todellakaan paina liikaa?" Reodd kysyi epävarmana, mutta pitikuitenkin tiukasti kiinni Fireheartista, putoaminen ei kuulostanut mukavalta ajatukselta juuri nyt. Hän sulki silmänsä ja saattoi puristaa toista jopa hieman kipeästi, mutta hän ei olut tottunut korkeisiin paikkoihin ja se nyt ei ollut ihme, kun yleensä oli pyrstö ja asui järven pohjassa?
"Voi apua, niin korkealla...", Reodd mutisi, eikä uskaltanut vilkaistakaan alas. Hän nyökkäsi Fireheartille ja piti leukansa hieman tavallista korkeammalla ja keskitti katseensa eteenpäin, ettei vahingossakaan katsoisi alas.
"Te liikutte paljonkin puissa?" Hän kysyi hämmästyneenä, muttei uskaltanut katsoa ympärilleen, "Se ei ole normaalia..." Reoddia alkoi jo huvittaa tilanne, jossa hän oli. Vetehinen oli maalla, itseasiassa puussa, haltian kanssa, jolla oli lämmin iho! Tämä ei todellakaan ollut enää normaalia. Olisiko Fireheart sittenkin jotenkin vakavasti sairas, kun tämän iho hohkasi ja kuinka tämä pystyi liikkumaan näin pelottavan ylhäällä?
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 26 Touko 2008, 07:17

Fireheart


"Ei tuo mitään..." Fireheart sanoo hymyillen vetehiselle, joka oli kiittänyt häntä.

"Sinäkö? Liikaako? Tuskin!" Fireheart nauraa kiivetessään ylös päin. Hän oli kantanut paljonkin raskaampia taakkoja puihin melkein päivittäin. Tuskin yksi vetehinen olisi siten mitenkään liian painava hänelle, vaikka haltiat olivat normaalisti kovin hentoja ja siroja olentoja.

"Kyllä. Olen haltia ja liikun paljon puissa..." Fireheart sanoo nauraen taas. Hänestä on varsin huvittavaa kun Reodd kyselee hänelle itselleen, haltialle, itsestäänselvyyksiä. "...ja se on täysin normaalia. Vähän niin kuin ihonikin lämpö, täysin normaalia." Haltia lisää vielä. Fireheart kulkee ihan Reoddin perässä ja on valmiina ottamaan kiinni jos tämä horjahtaisi. Tilanne oli Fireheartista muutenkin kovin hupaisa, ei pelkästään siksi että toinen kysyi itsestään selvyyksiä, vaan myös ajatella että haltia opastaa vetehistä, veden asukkia, puussa! Fireheart virnistää itsekseen tuolle mielikuvalla.
Välillä riippusillat saattavat haarautua ja Fireheart osoittaa aina varmasti mihin suuntaan seuraavaksi. Toisin sanoen hän valitsee lähimmän tien haltikylään...
Arilyn
 

ViestiKirjoittaja Miwra » 26 Touko 2008, 15:36

Reodd

Reodd silmäisi toista kuin uskomatta, että tämä todella oli puhunut totta, sanoessaan, että puissa kiipeily ja lämmin iho olivat normaalia haltioille. Hän tuli siihen tulokseen, että ihmisenä ollessaan - pari sataa vuotta sitten - hänenkin ihonsa oli mahdollisesti ollut lämmin, mutta sitä oli vaikea sanoa varmasti...
"Normaalia", hän mutisi sitten ja pudisteli päätään huvittuneena. Haltiathan siis olivat lähes vetehisten vastakohtia! Ja siltikin, hän oli yhden haltian kanssa puussa, riippusillalla ja hänellä oli varsin mukavaa tämän kanssa jutellessa.

"No mutta, ettekö te koskaan putoa?" Reodd kysyi sitten ja vilkaisi alas, nostaen katseensa kuitenkin nopeasti ylös. Niin pelottavaa kuin täällä ylhäällä olikin, hän tahtoi kovasti nähdä haltiakylän, joten jos hän selviytyisi tästä hengissä, niin tuskin olisi enää kovin pitkälti matkaa kylään. Hyvä niin, Reodd oli epävarma siitä, tahtoiko viettää enää kovin kauaa aikaa riippusillalla.
Hän kääntyy Fireheartin osoittamaan suuntaan ja jatkaa ikuista kyselemistään; "Eikö tämä huvita sinua yhtään? Koska minusta tämän on varsin outoa...", Reodd sanoi, viitaten sanoillaan siihen, että hän, vetehinen, oli haltian kanssa puussa matkalla kylään, eikä hän oikein pysynyt edes pystyssä.
"Ja sano sitten, kun sinua hermosi poksahtelevat kysymysteni johdosta niin voin tietysti lopettaa", Reodd sanoi ja oli taas horjahtaa eteenpäin, saaden kuitenkin tasapainonsa pidettyä ja jatkoi hitaasti matkaansa eteenpäin...
Miwra
 

ViestiKirjoittaja Arilyn » 27 Touko 2008, 19:03

Fireheart


"Putoa..?" Fireheart toistaa ja nauraa. "Millainen metsähaltia olisin jos putoilisin?" Hän kysyy ja hyppää alas sillalta. Tai siltä se nyt ensimmäiseksi näyttää. Oikeasti hän tarttuu sillan rauna köyteen ja heilauttaa itsensä sen avulla takaisin sillalle. "Nooo.. itse asiassa... olen kerran lapsena pudonnut puusta, mut se taisikin olla ensimmäinen ja ainut kerta..." Hän sanoo ja nauraa jälleen.
He alkavat olla lähellä haltioiden kylää ja Fireheart nopeuttaa kävely tahtiaan. "Me ollaan jo lähellä! Koti täältä tullaan!" Hän huutaa naureskellen.
Arilyn
 

Seuraava

Paluu Järvet ja lammet

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 5 vierailijaa

cron